Sivut

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

TUSKALLINEN TERASSIPROJEKTI

Sen piti olla ihan vaan pikku juttu...

Juu ei ollut. Oli hilkulla, ettei lähtenyt mies lopullisesti kävelemään. 

Mieshän siis ei ole vähääkään kiinnostunut remonttihommista. Se tuli selväksi heti kun tähän kotiin 22 vuotta sitten suht tuoreena avioparina muutettiin. Näen vieläkin sieluni silmin, kuinka mies pyynnöstäni maalasi yhtä kellarin seinää, ja siinä maalia telalla ylös alas vedellessään hoki "Mää vihaan tätä. Mää oon urheilumies, enkä  maalari" (joitakin tehostesanoja poistettu). Selevä. Enkä todellakaan moiti. Kaikkien miesten ei tarvi olla remonttireiskoja. Enpä ole minäkään tietä miehen sydämeen hyvällä ruualla raivannut. Se on varmaa. Mutta mies ei myöskään onnekseni ole mikään perusvastahankatapaus, jonka pitää ihan vaan periaatteesta vastustaa kaikkia vaimonsa päähänpistoja. "Täällä mitään timpuria tarvita, kun on mieskin talossa...". Ihan olen saanut toteuttaa jokaikisen remontin ihan niinkuin olen parhaaksi nähnyt. Miehelle käy aina kaikki, ja se jos mikä on reilua. Sitäpaitsi saa sillä keinoin itselleen hyvää aikaa tehdä mitä huvittaa sillävälin kun meikäläinen keskittyy projekteihinsa. 

Mutta siis nyt tähän varsinaiseen aiheeseen eli lasiterassin lattiaan, jota en oikeastaan edes itse enää haluaisi nähdä kuvissa, mutta tässä se nyt on kaikessa keltaisuudessaan.


Näihin ennen-kuviin ei tule paljon panostettua. Mitä rumempi, sen parempi.

8 vuotta sitten kun terassi rakennettiin, lattia oli ihan kaunista vaaleaa mäntyponttilautaa, joka nyt ei ehkä olisi tänään justiin se materiaali, jonka valitsisin, mutta hyvin on toiminut, vaikka tila on periaatteessa ulkotila mitä säänvaihteluihin tulee.

Timpuri käsitteli lattian koneellisesti ammattikäyttöön tarkoitetulla ekstrajäreällä lakalla, jonka haju ajoi meidät evakkoon. Ja näin jälkikäteen ajatellen oli muutenkin ihan älyvapaa valinta, mutta homma oli niin pieni pisara siinä 5 kk kestäneen kokonaisprojektin meressä (jonka lopputuloksen tulipalo sittemmin noin 90%:sti tuhosi), ettei tullut mieleen miettiä asiaa sen tarkemmin. Pinnoite mikä pinnoite. Ja olihan lakka ihan hyvä niin kauan kunnes sen ihan itse pari talvea sitten pilasin sulattamalla lattialle pari isoa jäälyhtyä. 



Kas tässä. Lakanpalasista näkee, ettei mikään ihan hentoinen aine ole kyseessä. Noilla leikkaa käteensä haavan aika helposti. Ja voi puuparkaa. Ei paljon hengitellä tuon kalvon alla.

Ihmeen kauan sitä tulikin katseltua, mutta kun on tässä viimeaikoina tullut touhuttua yhtä sun toista muutakin, ajattelin, että nyt hoidetaan lattia-asia kuntoon siinä samalla. Mutta joku laskuvirhe siinä vissiin tuli, kun ajattelin, että 22 vuotta voisi olla sellainen aika, että miestä voisi ensimmäisen kerran jälkeen kellarin seinän maalauksen pyytää vähän auttamaan. Ja se "vähän" oli tässä tapauksessa vanhan lakkakerroksen hiominen. Ajattelin, että järeän hiontakoneen käyttö sujuisi miesvoimin paremmin. Koulussa tuli kokeiltua ja oli sen verran holtiton peli, että ei jäänyt hirmu luottoa omaan osaamiseen. No. Mies ei oikein näyttänyt innostuvan (muuttui sen sijaan mykäksi), mutta suostui lopulta, kun perustelin sillä, että säästetään pitkä penni, kun tehdään itse, eikä vaivata ammattimiestä moisella pikkujutulla. 

Laskeskelin, että jos mies pääsee töistä puolen päivän maissa ja käy kotiin tullessaan hakemassa rakennuskonevuokraamosta koneen, niin sen ehtii palauttaa vielä saman päivän aikana ennenkuin vuokraamo menee puoli viideltä kiinni.   Ei tarvi maksaa vuokraa kahdelta päivältä. Laskuvirhe numero kaksi siis.

Viikon asiaa sulateltuaan mies teki työtä käskettyä, haki koneen, aloitti homman ja noin tunnin kuluttua sain töihin puhelun, joka ei sisältänyt mitään painokelpoista :). Ymmärsin kuitenkin rivien välistä, että homma oli ihan p....stä ja hermo oli mennyt, koska lakkaan ei ollut ensimmäiseen tuntiin tullut naarmuakaan, ja että kone lähtee nyt samantien takaisin sinne, mistä oli tullutkin. No ei kai siinä sitten mitään. Terassin lasitus sentään oli ehjä, vaikka mies kertoikin koneen ottaneen lattian reunapellistä kimmokkeen ja hyökänneen päätylaseja päin. Olinkin siis yhtäkkiä onnekas..

Myöhemmin (siis monta päivää myöhemmin...), kun uskalsin aihetta seuraavan kerran sivuta, kysyin, oliko joutunut maksamaan puolen tunnin käytöstä koko päivän vuokran. Oli kuulemma. Olivat vaan vuokraamossa ihmetelleet, kuinka nopeasti mies oli saanut homman hoidettua ja vieläpä niin hienosti, että hiontapaperitkaan ei olleet menneet tukkoon. Sanopa muuta. Ei onnistu kaikilta. 

Eli ei muuta kuin soitto ammattimiehelle (sama timpuri, joka kuistin alunperin rakensi ja lattian lakkasi), joka onneksi lupautui viikon sisällä tulemaan ja hoitamaan homman. Vähän jännitin, kuinka käy, koska on varsin kiireinen yrittäjä, mutta ilmestyi kuin ilmestyikin koneineen viime perjantai-aamuna sovitusti paikalle. Jess. Ajattelin, että illalla pääsen vahaamaan lattian. En päässyt. Timpuri oli koneineen häipynyt jo ennen puoltapäivää, kun tulin ruokikselle, ja homma oli tyystin kesken. Keskilattialla oli havaittavissa karkealla paperilla aikaansaatuja pyöreitä kuvioita, mutta siinäpä se sitten melkein olikin. Mietin jo, että mahdoinko suututtaa ammattimiehenkin. Mutta oli vaan vissiin lakka tiukassa.

Lauantai-aamuna sain timpurilta ihan viattoman kuuloisen tekstiviestin, jossa kysyi, onko lattia mielestäni riittävän hyvä vai pitäisikö vielä vähän hioa.. Hmmm. Vastasin, että "Pahoin pelkään, että vielä pitää hieman jatkaa..".

Varmaan timpuri (joka siis on ollut meidän ehdoton luottomies kaikissa projekteissa) oli itsekin tietoinen asiasta, vaikka pelkäsin jo arvostelukykynsä pahasti pettäneen, koska lupasi tulla lauantaina puoliltapäivin jatkamaan. Ja tulikin. Ja koska homma näytti nyt todellakin tulevan kuntoon, lähdin rautakauppaan ostamaan havittelemaani öljyvahaa ja tykötarpeita, ja kun tulin takaisin kotiin, timpuri oli juuri lähdössä takaisin kotiinpäin ja oletin tottakai, että työ on nyt tehty. Kiittelin paljon avusta ja ripeästä toiminnasta, ja vilkuttelin portilta hyvää viikonloppua. Mutta sekin oli virhe. Ihan vielä ei ollut valmista.  




Lattia muuten ihan viimeisen päälle hienoksi hiottu, mutta reunoilta edelleen ihan lakassa. Ei kuulemma päässyt niin lähelle seinän rajaa millään koneella. Että näin. Kohtia, joihin ei koneella pääse, ei vissiin sitten noteerata miksikään ja homman voi jättää  siihen. (Tässä tapauksessa toki ymmärrän, koska työstä oli timpurille varmaan enemmän vaivaa kuin hyötyä, mutta ehkä olisin kuitenkin halunnut ennakkoon tietää, että ei onnistu). 

Mies tuntui olevan timpurin kanssa samoilla linjoilla siinä, että homma on nyt valmis ja lähti golfkentälle rentoutumaan. Minä lähdin apuun tarjoutuneen vanhemman pojan kanssa rautakauppaan ostamaan myrkkyä, jolla loppulakka saadaan liuotettua irti, kun ei sattumoisin ollut itselläkään sellaista konetta, jolla homman olisin voinut hoitaa. Ja vuokraamokin oli jo kiinni..

Sopiva aine löytyi ja levittelin sen toiveikkaasti lakkakerroksen päälle. Vaikutusaika 15-45 min., "itsepintaisen kerroksen" kyseessä ollen voi venyä useaan tuntiin. No. Ensimmäiseen kuuteen tuntiin ei tapahtunut mitään, joten jätin aineen vaikuttamaan yöksi ja heti herättyäni kimposin toiveikkaasti kaapimaan lakkaa, mutta ei tapahtunut kertakaikkiaan mitään. Kiinni oli ja pysyi. 

Olin jo valmis luopumaan alkuperäisestä öljyvahakäsittelystä (ja heittämään kaivoon paitsi koneenvuokraan ja timpuriin, myös vahaan ja tykötarpeisiin jo käyttämäni sataset) ja peittomaalaamaan lattian. Mutta pettymys vissiin näkyi naamasta,  koska mies heltyi ja tarjoutui vapaaehtoisesti auttamaan ja kaapimaan lakat pois "vaikka väkisin".  



Ja lähtihän ne, kun oli tarpeeksi voimaa takana. Lähti tosin vähän lattiaakin siinä mukana, mutta enemmän jäi kuitenkin jäljelle, joten ei se oo niin justiinsa. Mies itse kuvailee työtapaansa termillä "louhikkokosketus". Ei turhaa hienosäätöä siis. (Tästä kuvasta muuten huomaan, että  oli itseäni fiksumpi ja käytti näköjään Crocseja polvien alla pehmusteena).


Ei ole hukkaan mennyt työturvallisuuskoulutus, kun muistin kerrankin laittaa suojalasit päähän.

Meikäläinen konttasi perässä ja hioi tikut sileiksi. Kumpaankin polveen tuli 50 centin kolikon kokoinen ja -mallinen säännöllinen mustelma. Koristavat kivasti juhlamekko-lookkia lauantaina. Jos nyt sen mekon jostain ehdin etsiä. On pari projektia ennen sitä hoidettavana.

Tuntui ihan mahtipalkinnolta, kun viimein pääsin telaamaan lattiaan uuden pinnan. Alunperin oli tarkoitus käyttää jotain tummaa väriä, koska vieressä oleva patio on tummanruskea, mutta nyt olen ihan tyytyväinen, että kaupasta oli kaikki haluamani sävyt loppu ja päädyinkin kuultavaan valkoiseen. Antaa paljon enemmän hiontavirheitä anteeksi kuin tumma. 


Lökäpöksy tarkkana. (Jalassa poikien vanhat halliverkkarit, jotka ehtivät pari kertaa valua puolitankoon)



Sunnuntaina aurinko lämmitti ihanasti, mutta valo vähän haittasi työtä, kun en enää erottanut, mistä olen telannut ja mistä en. 

Maanantaina töitten jälkeen käsittelin lattian toiseen kertaan ja ai vitsit, miten tykkään siitä! Kuva on otettu keittiön ovesta. 


Ja ettei totuus unohtuisi, alla vielä ennen-kuva niiltä paikkeilta, jossa jäälyhtytehtailuni aiheutti vesivahingon.


Sanoisin, että oli kyllä kaiken väärtti. Ja tykästyin tähän käyttämääni Osmo Colorin öljyvahaan. Helppo työstää ja jättää kauniin mattamaisen pinnan (siis ainakin tämä kuultava valkoinen). Joskin mattamaisuus hieman myös epäilytti kosteudenkestävyytensä suhteen, mutta sekin tuli jo testattua, kun mies eilen laseja pestessään liukastui lattialle koemielessä tälläämääni mattoon sillä seurauksella, että ikkunanpesuvesi lainehti pitkin lattiaa. Hienosti helmeili, eikä imeytynyt puuhun yhtään. Jess! Ja ukkelikin selvisi ilman vaurioita. Ja toivottavasti kastunut mattokin, jolle suositellaan kuivapesua..



Terassi siis saadaan kuin saadaankin juhlakäyttöön lauantaina. Ja miehen kanssa voidaan perjantaina viettää 22-vuotishääpäivää sulassa sovussa. Ei nää hommat yhteen lattiaan kaadu, vaikkei ihan ykkösellä sujunutkaan. Ihan heti en kuitenkaan remonttiapua ajatellut pyytää. On kumminkin muuten ahkera ja kunnollinen tapaus, joten mitä sitä hyvää miestä näillä kiusamaan. 



Nyt pitää vissiin hetkeksi ihan tosissaan keskittyä johonkin muuhun kuin tähän kirjoitteluun. Niin kivalta kuin se pitkästä aikaa on tuntunutkin. 

Kaikinpuolin täydellistä tulevaa viikonloppua! Juhlilla tai ilman. Ja koska aihe on tänä keväänä taas erityisen läheinen, haluan toivottaa kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville nuorille erityisen paljon Onnea ja kaikkea mahdollista hyvää elämään!



66 kommenttia:

  1. Hieno lopputulos! On tosiaan vaivan väärtti! Onneksi mies ei noin pienestä hätkähtänyt vaan keräsi pointsit kotiin loppuviimeistelyllä!
    Kyllä nyt kelpaa tuolla laittaa vaikka tanssiksi!
    Hyviä juhlia teille ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehellä on tasan kaksi erilaista tapaa reagoida mun pyyntöihin ja koskaan en voi ennakkoon tietää, kumpi sillä kertaa pätee :). Mutta se mun pitäis jo älytä, että jos muuttuu pyynnön jälkeen mykäksi (niin kuin tässä tapauksessa), pelkkä ajatuskin ehdottamaani hommaan ryhtymisestä on niin epämiellyttävä, että mun pitäis jo siinä kohtaa ymmärtää hakea apua muualta :). Toinen on sitten toisesta ääripäästä. Eli jos nyt vaikkapa satun ajattelemaan ääneen, että etupihalle olis kiva istuttaa jotain havuja, niin kohta on GR saappaat jalassa ja lapio kädessä ja kysyy mistä kaivetaan. Siihen ei enää sit paljon auta sanoa, että en minä tiedä, kun vasta ajattelin asiaa... Tarjous ei meinaan tule toistumaan :D

      Ja kiitti! Voi olla, että lauantaitanssit järjestetään..

      Poista
  2. Lopputulos palkitsee. Iloitkaa nyt ihanasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti sinnitellä :). Vaikka olin jo valmis siihenkin, että lauantaina lattia nyt vaan on yksinkertaisesti puoliksi hiottu ja puoliksi hiomaton. Mutta nyt se on suorastaan tollanen timantti <3

      Poista
  3. No hyvä ettei ukkokulta lähtenyt :)
    Kaunis on lopputulos kyllä.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei onneksi golfkenttää kauemmaksi häippässyt :). Mutta sinne kyllä sitäkin useammin tässä viime aikoina, kun mulla on ollut poikkeuksellisen monta projektia meneillään yhtä aikaa. Jos ei ole paikalla, en voi pyytää apuun. Helppoa kuin lattian hionta ;)

      Samoin sulle kivaa loppuviikkoa Outi!

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettu, piti oikein ääneen nauraa :D Lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoinen, upea, kelpaa kesän ja terassikelien tulla!

    Onpa se kiva kuulla, että muuallekin on siunaantunut sellaisia miehiä, joita ei remonttihommat juuri vähempää voisi kiinnostaa, vaikkei se niin kiva tietysti aina olekaan. Minä sain viime vuonna miehen puhuttua ympäri rakentamaan pihavarastoa, virhe! Siinä meni loppu kesäloma melko hiljaisissa merkeissä, onneksi tuli syksy ja varasto valmistui... nyt se pitäisi enää maalata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin ton hiljaisuuden Anu :D. Ja Rouva Kivitikalle tuolla ylempänä jo kirjoitinkin, että mun pitäis jo näihin vuosiin tietää, mitä se merkitsee, kun mies muuttuu heti ehdotuksen kuultuaan mykäksi. Parempi olis heti siinä kohtaa ymmärtää haudata mahdollinen yhteishanke ja etsiä joku uus yhteistyötaho :)

      Välillä mullakin olis sellainen toive, että en olis niin yksin näitten projektien (ja kaikkien omakotitalon huoltoon kuuluvien toimenpiteiden, öljyntilausten jne..) kanssa, mutta parempi kun ei tee niistä sen kummempaa numeroa. Säilyy puhevälit :).

      Melkeinpä suosittelisin, että käyt hissunkissun ostamassa ne maalit ja alat hommiin ;). Voi herättää enempi kiinnostusta osallistumiseen kuin aiheen puheeksi ottaminen.. Ja miehet yleensä kumminkin on aika usein sellasia, että jos näyttää heidän silmiinsä, että homma ei oikein suju, niin voivat sitten ottaa sen miehisen "annas kun minä näytän"- vaihteen käyttöön ja kohta on varasto uudessa maalissa... Tsemppiä :)

      Poista
  5. Ihanasti kirjoitettu postaus! Ja niin helpottunut olo, kuinka on muitakin (blogi)koteja joissa mies ei ole innokkaana remonttihommisssa. Kaverin kans vasta puhuttiin että blogeista saa sen käsityksen että muilla miehet on aina heti valmiita remontoimaan ja meillä kummankin miehellä se on niin vaikeaa :D

    Hieno lopputulos kyllä tuli. Kaikki sen arvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täältähän näköjään saa vertaistukea. Kiitti siitä Marru :). Saman havainnon kun olen (vähän kateellisenakin..) tehnyt. Siis sen, että kaikissa muissa kodeissa miehet näyttää viihtyvän remppahaalarit päällä ja koko ajan syntyy jotain uutta tai entistä ehompaa. Mitä vaan vaimot keksii milloinkin ehdottaa. (Ja vielä pahempaa, jos mies on samalla myös aloitteentekijä, joka suunnittelee, hoitaa hankinnat ja fiksailee kaiken kuntoon. Huoh. Tosin toi vois olla jo liikaa, ettei sais enää itse ollenkaan osallistua.. Ja jos vaihtoehtona on mies, joka haluaa osallistua kaikkeen päätöksentekoon verhojen valinnasta lähtien, niin kyllä kiitos, pidän erittäin mielelläni tämän nykyisen mieluummin :). Ja muutenkin tietty).

      Oli kiva kun jätit viestin! Kiitti :)

      Poista
  6. Loppu hyvin, kaíkki hyvin! Voitte pitää tuossa vaikka tanssit, kun on sopivan liukastakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No liukasta oli tosiaan juu. Ja sekin oli mun vika. Sehän on selvää... :)
      Tilasin meinaan Ellokselta pari mattoa terassille ja niitä sitten piti heti lattian kuivuttua sovittaa sillä mielellä, että otanko vai jätänkö, mutta koska mies kerkis siihen mattoon liukastua ja sen pesuveden siihen kuivapestävälle matolle kaataa, niin ei paljon jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin pitää ne matot. Halusin tai en :D

      Eiköhän me jotkut lauantaitanssit saada aikaiseksi :)

      Poista
  7. Kylläpä oli tapahtumarikas lattianhiomisprojekti :) Mutta lopussa kiitos seisoo,
    uudistettu lattia on kerrassaan upea!

    Ihanaa valmistujaisjuhlaa, nauttikaa nuoren suuresta juhlapäivästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piukassa oli lakka tosiaan, mutta kun homma nyt kumminkin on lopulta pulkassa, niin on kyllä iloinen mieli. Ihan senkin takia, että saa puuparka taas vähän henkeä. Ihan hirveä tollanen kalvo. Huhhuh. En mahda enää ikinä suostua laittamaan lakkaa mihinkään. Jos kynsiä ei lasketa :)

      Nuoret on kyllä niin ihania. Oikein sydäntä raastaa, kun miettii, että koko elämä on vielä edessä. Haikeaa ja ihanaa samalla kertaa. Ja kiitos <3


      Poista
  8. Louhikkokosketus :D Tuo sana täytyykin kopsata omaankin käyttöön, kertoo aika hyvin mistä on kysymys:)
    Onneksi niin tässä kuin melko usein muutenkin lopputulos palkitsee vaivat, joita kyllä totuuden nimissä oli tuossa projektissa ehkä hieman totuttua enemmän mutta siinä se nyt loistaa, Annukan aurinkoinen terde, onpahan vaan kaunis! Vaikka saattoikin mielessä käydä tuota tehdessä että pitikin ryhtyä niin lopputulosta katsellessa ei varmasti harmita että pitikin ryhtyä;) Mahdollisimman täydellistä viikonloppua sinnekin suuntaan sekä tietty onnea ja kaikkea hyvää elämään sille juhlinnan kohteelle:) Ja höh, tietty kaikille muille kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu saa kopioida... Ja voin vakuuttaa, että termi on todellakin osuva miehen kohdalla on. Hienosäätäjä sit konttaa vaivihkaa perässä ja korjailee sen mitä korjailtavissa on... :D. Että tavallaan ehkä ihan hyvä kumminkin, että ukkelille harvemmin mikään oma-aloitteinen innostus mitään remontointiin tai vaikkapa nyt ihan puukäsitöihin viittaavaan iskee.. Huh.

      Mutta nyt on hyvä mieli, kun on homma pulkassa ja liitto edelleen kasassa ja lattiakin vimpan päälle nätti. Eilen tuli ihan sääli sitä, että kai sinne pitää ne kalusteetkin takaisin kantaa. En haluais yhtään peittää lattiaa, kun on nyt niin nätti. Mutta ehkä mikään japanilaistyylinen tatamitarjoilu ei nyt tuu kyseeseen, kun aletaan olla tällasia konkkopolvia koko juhlasakki.

      Mutta kiitos <3

      Poista
  9. Hieno on lopputuloa - ja kiitos päivän nauruista:)
    Meillä on taas isäntä, joka todellakaan ei ole remonttireiska - vaan kovasti hän itseään sellaisena pitää.
    Joka remppaan sotkeutuu ja sotkee - ei tarvitse muilla teettää, kun itsekin voi tehdä. Ja sitä jälkeä voin hädin tuskin katsoa - ilman silmälaseja;) Sutta tulee - ja rautakaupassa käydään vähän väliä hakemassa vähän lisäosia tai tarvikkeita. Ja maalia. Ja lautoja. Ja listoja. Ja sitä sun tätä. Se kodin pintaremontti olisi tarkoitus aloittaa tänä kesänä. Arvaas huvittaako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh. Toi olis kyllä paha yhdistelmä :D :D. Että ehkä sittenkin olen ihan tyytyväinen tähän omaan tapaukseeni. Ei pystyis varmaan niin paljon korjaamaan, kun toinen ehtis sutta (tai siis priimaa) tekemään. Ja just toi "ei tarvi muilla teettää, kun itsekin voi .." on niin paras :). Tai siis pahin... En nukkuis varmaan yötäkään rauhassa, kun miettisin, että kohta se pintaremontti alkaa.. Huuuh. Kiitos tästä silmät avaavasta kuvauksesta :D

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Ja niin totta :). Näin meillä nää hommat etenee :)

      Poista
  11. Huhhuh mikä urakka. Mutta sitkeä sissi olit (ja mies kanssa) kun ette luovuttaneet.
    Mulla on onnekseni mies, joka harrastaa kirvesmiehen töitä oman työnsä vastapainoksi. On tehnyt terasseja oman lisäksi minun ystävättärellenikin.

    Oikein antoisia juhlia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jo päättänyt, että hion sen lattian vaikka kynsiviilalla, jos ei muu auta. Mutta onneksi ei tarvinnut ihan siihen ruveta. Riitti toi perässäkonttaajan rooli taiwanilaisen takuukoneen avustuksella.. :). Meinas kyllä usko loppua siinä kohtaa, kun ekan kerran toiveikkaasti tulin katsastamaan tilanteen ja näin ne timpurin tekemät muutamat kiemurat siinä keskilattialla. Ei oikein valanut luottamusta hommaa kohtaan.

      Toivottavasti kotikirvesmiehellä on asiat mallillaan, eikä mitään ylimääräisiä silmämurheita ilmene.

      Ja kiitos!

      Poista
    2. Kiitos. Silmä jo rauhoittuu.

      Unohdin sanoa, että lopputulos on vaivan arvoinen, tosi kaunis lattia!

      Poista
    3. Kiitoskiitos :). Olen samaa mieltä.

      Poista
  12. Kaunis on lopputulos, vaikkei ihan ohjekirjan mukaan homma mennytkään! Ja hyvin mies tajusi loppuvaiheessa, että täytyy sitä rouvaa ihan vaikka säälistä jelpata, 10 pistettä siitä :)

    Hyviä juhlia! Toivottavasti säät suosivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti yrittää, vaikka meinas usko (ja jossain kohtaa näytti vähän siltä, että rahatkin..) loppua. Tuli niin kiva, etten oikeastaan haluais laittaa kalusteita enää takasin ollenkaan. Istuintyynyjä vaan sinne reunoille ja siinä sit istuskeltais ja katseltais kaunista lattiaa. Mutta ei mahda toteutua, kun aletaan olla tämmösiä konkkopolvia koko sakki :)

      Harmittaa vähän (paljon) kun just lauantaille on luvattu koko viikon kehnointa keliä. Mutta siitä huolimatta terassi tulee käyttöön nyt kun ei tarvi pelätä, että menee lakanpalaset jalkapohjista läpi. Jakelen vaan vilttejä harteille, jos on tarvis. Sade ei niin haittaa. Itseasiassa tossa on just sateella kaikkein kivoin istuskella. Etenkin nyt, kun mies pesi ne lasitkin, niin näkee läpi.

      Kiitti Jossu :)

      Poista
  13. Vastaukset
    1. No niin kannatti :). Ihan karseeta toi lakka. Pitäis lailla kieltää moiset aineet. Ja vähän veikkaan, että on jo kiellettykin..

      Poista
  14. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pelkäsin jo kuinka tarinassa käy, mutta lopputuloshan on LOISTAVA! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi. Kiitos Heidi :) . Ja täytyy sanoa, että pelotti kyllä itseäkin, kun en itsekään tiennyt, miten tässä käy, mutta onneksi ei tarvinnut ottaa omaa uhkaustani ("hion vaikka kynsiviilalla, jos muu ei auta..") käyttöön. Huh.

      Olipa kiva kun kävit ja jätit viestin. Iloista viikonloppua! Eikös se jo kohta ole.. ;)

      Poista
  15. Lopputulos on kaunis ja raikas! Laittelehan kuvia myös kalusteiden kanssa, niin pääsee ihastelemaan koko komeutta :)
    Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia :)

      Lattia on nyt niin ihana, ettei tekis mieli laittaa kalusteita ollenkaan takaisin .. Ainakaan niitä, jotka siellä oli. Tulee niin täyteen ja menee hieno lattia piiloon. Mattohankinta tosin tuli nyt tehtyä, kun mies sinetöi ostopäätöksen kaatamalla vahingossa sen ikkunanpesuveden mun suoraan Elloksen paketista lattialle levittämälle matolle.. Nyt sitä ei ainakaan voi enää palauttaa, joten jää käyttöön. Ellei nyt sitten jo ehtinyt mennä pilalle, kun näytti olevan vaan kuivapestävää sorttia ;)

      Ainakin mun tarttee vissiin ottaa katossa roikkuvasta oksasta jo jouluvalot ja joulukoristeet pois :D.
      Ja just tohon terassille haikailin niitä sun makkarin tyynyjä. Sopis niin täydellisesti mattoihin.

      Poista
  16. Ihan varmasti hauskinta, mitä olen aikoihin lukenut!;DDD Meillä on hieman samanlaiset miehetkin näköjään.:) Mä saan kyllä tehdä näitä juttuja, mutta viisaampaa olla pyytämättä apuihin suuremmalti. No, kyllä hän toisinaan mua auttelee.:)

    Lopputulos on mielettömän upea, ja varmasti on hintansa ja vaivansa väärti. Niin ja jäihän tästä lisäksi hauska tarina kerrottavaksi.;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on vissiin ollu enempi asiallista luettavaa viime aikoina :). Mutta kyllä tää itseäkin jo näin jälkikäteen vähän huvittaa koko juttu. Ja se kuinka samalla kaavalla nää hommat tuppaa menemään. (Justiin ennen tätä terassiprojektia innostuin keittiökaappien ovien maalauksesta, joka myös sai miehen viihtymään entistäkin enemmän golfkentällä :D).

      Ehkä se on ihan hyvä (ja onkin), että rauhassa saa touhuta. Ja niinkuin tuolla ylempänä jollekin jo kirjoitin, niin kyllä mun painajainen olis mies, joka haluais "osallistua" ihan kaikkeen. Jos pitäis matot ja verhotkin valita miehen avustuksella, niin huhhuh. Parempi tää nykyinen versio, jossa voi uusia vaikka koko kodin tekstiilit ilman että kukaan huomaa mitään :D. Tai siis huomaa kyllä, että "täällä näyttää jotenkin erilaiselta", muttei hoksaa miksi...

      Poista
  17. Huh, olihan homma!!
    Mutta etkö olisi päässyt paaaaaaljon helpommalla, jos olisit jäädyttänyt pakastimellisen lumilyhtyjä (kakkuvuokamallisia, ehdottomasti) ja sulattanut ne sopivissa kohdin?? ;o)
    OsmoColor on ihan maailman paras tuote!! Jopa minä tykkään (so. osaan) levittää ja pinta on vaan niin upea. Hienon lattian sait/teit, kyllä kelpaa juhlia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mulla se "tahaton sulatus" kävi kieltämättä itselläkin mielessä, mutta näköjään ottaa sen verran aikaa ennenkuin vesi pääsee kunnolla korkkaamaan lakan ylös, joten oli nyt pakko tyytyä näihin pikaisempiin konsteihin... :). Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja ekaa kertaa käytin Osmo Coloria lattiaan (huonekaluja olen sillä aiemmin melko huonolla menestyksellä käsitellyt, mutta silloinkin oli enempi hiontavika ;)) ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Olkoonkin että myyjä varoitteli, ettei voi kylmässä tilassa käyttää, vaikka Osmon nettisivuilla niin sanotaankin. No nyt on käytetty ja aion todistaa myyjälle, että kyllä voi.

      Ja kiitos :)

      Poista
  18. Ai ihme sentään :D Minä täällä nauraa räkätin ääneen ja meikit leväti poskille juttua lukiessa. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu ja tuo sinun tapasi kirjoittaa on niin ihana :)
    Lopputulos on aivan upea. Iloisia ja onnistuneita juhlia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei vielä viikko sitten pahemmin naurattanut, mutta nyt jo hymyilyttää itseäkin :). Enkä yhtään ihmettelis, vaikka rakennuskonevuokraamon ukkeli laittaisi sanan kiertämään, että jos joku tarvii hyvää ammattimiestä (joka käyttää heidän koneitaan todellakin taitavasti ja paperia säästäen..), niin hän voi suositella :D. Juu, voin lainata miestä kyllä jos on tilausta louhikkokosketukselle...

      Lattiasta tuli ihana, enkä meinaa raskia kalustaa terassia enää. Ehkä järkkään sellaset japanilaistyyppiset tarjoilut viikonloppuna..

      Ja kiitos paljon Anu <3

      Poista
  19. Onneks ei tullut edes kiire :D
    Ja lopputulos näyttää erinomaisen hyvältä -lievää suurempaa vaikeutta kyllä tuottaa ruudun katsominen kun arska ei anna sen siunaaman rauhaa. Pitänee etsiä Lillasta läppärille semmoinen paikka, jossa näkeekin jotain. Noh, mä tulen illemmalla katsomaaan kuva uudestaan ja kerron jos muutan mieleni :)

    Minkähänmoinen remonttireiska mun huusholliin noin niinkuin kuvitteellisesti mahtuis.... ☺
    Apua, ei uskalla edes ajatella!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olin jo henkisesti alunperinkin varautunut siihen, että tämä projekti ei kyllä täksi viikonlopuksi valmistu, joten olin jo päättänyt, että terassia käytetään lauantaina, oli se kunnossa tai ei, mutta nyt onneksi on :). Ei mee kellään lakkatikkuja jalkapohjiin.. Ja toi Osmo on kuulemma punaviinin kestäväkin (sitä en oo vielä kokeillut, kun ei oo punaviiniä), joten ei huolta senkään suhteen.

      Mutta siis juu tota. Öööö. Ehkä sulla olis hyvä olla sellanen reiska, joka tekee mitä käsketään ja vain ja ainoastaan silloin kun käsketään. Lopun aikaa voi olla ihan komistuksena vaan :)

      Poista
    2. Meinas mennä aamukahvit väärää kurkkuun :D

      Poista
    3. Eli osui sit vissiin oikeaan mun reiskakuvaus ;)

      Poista
  20. Tulipa upea!!! Meillä alkaa projekti terassi ensi maanantaina, mutta sen tekee ammattilainen perhesopumme ja hermojemme vuoksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin olen taipuvainen peukuttamaan ammattilaisvalinnan puolesta :). Kyllä näillä "pikku" projekteilla meinaan melko pitkiäkin mykkäkouluja saa aikaiseksi. Se on näihin yhteisiin vuosiin jo niin nähty :D.

      Loppu kuitenkin hyvin ja lattia entistä ehompi. Nyt kun on valmista olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että tuli tumpuloitua niitten jäälyhtyjen kanssa (pitkää pakkasjaksoa seuras yllättävä sään lämpiäminen plussan puolelle..). Muuten olis jäänyt tämäkin hauska yhteinen kokemus väliin :)

      Onnea terassiprojektille!

      Poista
  21. Tulipa siitä kaunis! Kannatti, vaikka asiat hiukan "vastustikin" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ja kyllä tosiaan kannatti. Nyt vaan tarttis raskia laittaa kalusteet takaisin, vaikka mieluiten katselisin ihan pelkkää lattiaa vaan. (Silloin kun terassi oli uusi, me istuttiin kaikki jalat ristissä lattialla ja pelattiin korttia ja oltiin onnellisia, kun meillä oli niin kiva korttiluola :))

      Poista
  22. Ei vitsit, mikä urakka. Myötäelin ja uuvuin joka minuutilta yhä enemmän ja enemmän jo pelkästään lukiessani. Hyvä, ettet sentään meinannut miestäsi heittää sinne samaan kaivoon ;). Hän kun sinut ja projektisi kuitenkin lopulta pelasti. Ja sinä viimeistelit sen aivan mielettömän tyylikkääksi. Ai että on sitten hieno! Kannatti ehdottomasti nähdä tuo vaiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan järkkyä tavaraa tommonen lakka. Huhhuh. Ei varmaan enää mistään edes saa sellasta. Joku myrkkydirektiivi ihan varmaan kieltänyt jo ajat sitten.
      Mutta lopputulos on ihana, ja muutenkin sellaset projektit, joissa kaikki ei ihan ykkösellä luonnistu, on niitä, joista osaa sit jälkikäteen nauttia kaikkein eniten. Harmi vaan kun terassille on pakko laittaa kalusteet takasin.
      Osa porukasta on sen verran iällä jo, ettei oikein kehtaa pyytää lattialla istuskelemaan, vaikka itseltä se vielä (just ja just) sujuiskin. Kunhan ei enää polvillaan tarvi olla. Sen verran arat ne mustelmat :)

      Ja kiitti Pilvi :)

      Poista
  23. Mahtavaa yhteistoimintaa! Niin sitä pitää :)
    Täytyy myöntää, että lattia parani "hieman" aiempaan verrattuna. Oikeastaan mitään tylsempää ei ole kuin kellastunut mäntylattia. Paitsi ehkä juuri ja juuri vielä tylsempi on kellastunut mäntylattia joka on lakattu laittomalla lakalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YT-neuvottelut kävi kyllä mielessä ;). Mutta louhikkokosketukselle on kumminkin aina silloin tällöin tilausta, joten samalla porukalla jatketaan :)

      Ja voin kertoa, että jotain vielä tota terassin (ex-)kellastunutta mäntylattiaa tylsempää oli meidän vintti, jossa oli sekä lattia, seinät että katto sitä samaa tavaraa. Tai siis väriä. Huuuuh. Ihan kuin olis tynnyrissä asunut..

      Poista
  24. Hyvä mies on toi sun mies ja hei, aikas upee lattia. Mietin tuossa just, et olisinkohan itse luovuttanut ja vetänyt maalin pintaan. Silleen ei tuo hermo kestä ;)

    Upeita juhlia ja terdellä voi pistää tanssiksi. Laitahan kuvia, kun oot stailannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu hyvä ukko se on, vaikka välillä vähän mykäks heittäytyy ;). Pitäis jo osata näihin vuosiin lukea sitä sen verran hyvin, että jos heti muuttuu puhumattomaksi, kun jotain tollasta "pikkuapua" kerron tarvitsevani, niin kannattais heti kääntyä jonkun muun puoleen :). Toisinaan on sit taas käänteissään niin nopea, etten ehdi muuta kuin ajatella ääneen, niin ukkeli on jo toteuttamassa, vaikken mulla ei vielä oo edes suunnitelma päässä valmiina. Sellanen välimalli vois olla aika kiva, mutta näillä mennään :).

      Stailauksesta tulee varmaan vähän tilapäinen täksi viikonlopuksi, kun pitää ahtaa terdelle kaikki olokalusteet niin että mahdutaan pitelemään siellä sadetta. Ja terden ruokapöytä pitää kantaa keittiönpöydän jatkoksi, että saadaan kato kaikki mun valmistamat herkut mahtumaan.. Hehhee. Alkaa tulla vissiin kiire, mutta asioilla on tapana järjestyä sano Annukka kun kissalla pöytää pyyhki :)

      Poista
  25. Ihan upea lopputulos! Ja sitä suurempi ilo, mitä suurempi vaiva, eiks niin? Ainakin jälkikäteen ajatellen, h-hetkellä ei kyllä naurata, sen tiedän :D Mutta nyt on kauhea kiire, se mun mies tulee huomenna aamulla kotiin ja mehän on täällä lasten kanssa pari viikkoa eletty kuin pellossa, joten mahdoton kodin siistimisprojekti meneillään ; )

    Ihania juhlia teille <3 Ja palaillaan kesäkuun puolella, jos tulisit vaikka kyläreissulle : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta eiks Peltotien päässä kuulukin elää niinkuin pellossa :). Just hyvä. Mutta siis pikku kiire täälläkin jo alkaa olemaan, jos vaan itse sen ymmärtäisin, mutta edelleen nyhdän jotain rikkaruohoja pihakiveykseltä sensijaan että tekisin jotain järkevää, joka edistäis esimerkiks sitä viikonlopun tarjoilupuolta :). Voipi olla että nöyränä lähden tästä vielä kolkuttelemaan leipomon ovia..

      Juhlista tulee varmasti kivat. Sellaset "ei se oo niin justiinsa"-tyyppiset :). Ja pääasia on kuitenkin se, että poika saa kokea olevansa keskipisteeenä, kun on niin kunnialla 12-vuotisen koulutaipaleensa hoitanut ja kaiken huomion ansainnut. Siinä ei paljon paina, onko kakku ehkä vähän jotain muuta kuin se piti.

      Tuun kyllä mieluusti kun vaan saadaan aika passaamaan <3




      Poista
  26. Hei rakas ystävä!! ♥ Pitkästä aikaa ♥

    Mitä lattiahommiin tulee, tunnen tuskasi luonteen erittäin hyvin. En muista kauanko joskus hiottiin Saaristohuvilan lattioita, mutta kauan ja hyvin suurella kiukulla. Aluksihan sitä kuvittelee, että juurikin riittää kun vaan vuokraa kunnon vehkeen ja vetelee menemään. Totuus on sitten jotain muuta. Kyllä paloi paperiakin. Ja viimeisetkin hermot justiinsa niiden reunojen kanssa. Mustelmia muuten voi tulla, vaikka olisi polvisuojatkin... ;)

    Hurjan urakan teitte ja lattiasta tuli tosi hieno. Yhtään sen vähemmällä palkinnolla ei olisi kannattanut ryhtyäkään, kyllä se niin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana valo oli ilmestyny tänne <3<3<3. Voi että miten kivaa nähdä sua pitkästä aikaa. Haluaisin kirjottaa pidemmästi mutta nyt on vähän tilanne päällä. Palaan viimeistään viikonlopun jälkeen. Ihanaa kun oot taas olemassa <3

      Poista
    2. Nonni. Juhlat on juhlittu ja koitan parhaani mukaan palautua normaalien kirjoihin :). Ja ihan ensimmäiseksi halusin vielä uudelleen sanoa, kuinka iloiseksi tulin kun näin sut täällä. Arvaa vaan olenko miljoona kertaa ajatellut.

      Mutta kyllä hävettää toi meidän lattiaprojektin mitättömyys verrattuna siihen kaikkeen, mitä te saitte Saaristohuvilalla aikaan. Ei voi edes samana päivänä puhua, vaikka meille muka iso homma olikin ja lopputuloskin mieluinen. Ja avioliittokin säilyi, vaikka meinas jo toinen osapuoli lähteä kälppimään :)



      Poista
  27. Aivan ihana lattia tuli. Joskus kannattaa olla itsepintainen ja tehdä vaan kuin sydän sanoo ♥

    VastaaPoista
  28. Aivan ihana lattia tuli. Joskus kannattaa olla itsepintainen ja tehdä vaan kuin sydän sanoo ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sike :). Tuli kyllä hyvä. Ja nyt harmittais, jos olis tarvinnut oikeasti tyytyä siihen varasuunnitelmaan ja peittomaalata koko höskä. Olisin saattanut heti ens talvena tulla katumapäälle ja ehkä "vahingossa" sulattaa siihen parit jäälyhdyt, niin oltais saatu aloittaa homma alusta ;). tai siis minä olisin... Veikkaan että toistamiseen en ukkelia olis saanut suostuteltua..

      Poista
  29. Lattiasta tuli tosi hieno, kannatti hiukan(??) nähdä vaivaa. :) Osmocolor on todella hyvä aine, sitä meidänkin verannan lattiaan vetäistiin. Ei ne miehet ihan aina oo niin kauheen innokkaita remppahommiin juu... Mutta kun on aloitettu, pakkohan se on loppuun tehdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä kannatti. Tykkään tosi paljon siitä pinnasta, kun on sellanen matta. Ainut huono puoli lattiassa on se, että se on ihan hemmetin liukas nyt. Tai siis matot luistaa alta tosi herkästi, enkä raskis millään laittaa mitään liukuesteitä sinne mattojen alle, ettei kulu hyvät vahat pilalle.

      Myyjä väitti, että tohon tilaan ei olis saanut öljyvahaa laittaa, mutta siinä se nyt on. ja jotenkin olen taipuvainen uskomaan enempi sitä mitä Osmo Colorin sivuilla sanotaan. Mun mielestä ainakin toi on ihan selvä kylmä sisätila, eikä ulkoterassi. Nähtäväksi jää, kumpi oli oikeassa, myyjä vai minä. Itse lyön vetoa jälkimmäisen puolesta :)

      Poista
  30. oOOO Jestas miten hieno tuli vaikka aiheuttikin turkasen paljon päänvaivaa. <3

    Meillä oli joskus rintamamiestalossa lakatut lankkulattia ja ne ihanasti oli tummuneet. Sitten Ruotsin kodissa oli juuri tuon näköiset kuin teillä ja ne piti käsitellä jollain hitsin saippuamenetelmällä joka toinen vuosi.

    Nyt ei ole ne kauneimmat, ei tummat eikä vaaleat, ihan käytännön syistä, että jokaikinen läikkä näy.
    Mutta teillä wautsiwau hienolta näyttää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu meinas aiheuttaa YT-neuvottelut ja 22-vuotishääpäivän peruuntumisenkin :D. Mutta hyvä tuli ja kyllä nyt kelpaa.

      Oliskohan ollu lipeää se, jolla teidän Ruotsin lattiaa käsiteltiin? Voisin ainakin kuvitella.

      Mänty on kivaa ja kaunista niin kauan kuin sitä ei ole liikaa tai kun se ei ole liian tummunut. Meillä oli vintissä katto, lattia ja seinät samaa tavaraa ja koska tila oli matala, iski ahdistus siinä kohtaa kun koko vintti tuntui kutistuvan silmissä sitä mukaa kun mänty tummui. Ihan kuin olis tynnyrissä asunut :)

      Ja kokeilin kaataa tohon lattialle myös punaviiniä :D. Ei jäänyt jälkeäkään. Nätisti jäi siihen pinnalle helmeilemään ja oli helppo pyyhkiä pois. Mutta jäälyhtyjä en enää kuistilla tehtaile..

      Poista
  31. Olipas tömäkkä lakkaus, mutta niin vain luovutti ihmisen edessä :) ja kaunis lopputulos palkkioksi vaivannäöstä. Miehesi teki sen mihin ammattilainenkaan ei pystynyt, rispektiä.
    Öljyväha on siitä kiva, että naarmut eivät näy niin kuin lakatussa pinnassa (vaikka eihän teillä tietty naarmuteta lattiaa) ja vahauksen voi uusia kun siltä tuntuu. Minulla oli kaupunkikodissa sekä lakattua, että vahattua lautaa, ikinä en enää lakkaisi lattiaa. Vahattu on ihanan silkkinen jalan alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu louhikkokosketus tuli nyt ihan oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan :D.

      Ja tuntuu sen puulattiaparankin puolesta niin hyvältä, kun pääsi siitä karmeasta lakkakalvosta eroon. Eihän sellasessa ollut mitään järkeä. Nyt hengittää ja on nätti (joskin ihan hirmu liukas, mitä ei päällepäin uskoisi, kun pinta on niin mattamainen). Ja hyvin kesti punaviiniäkin :). Naarmuja enää vähemmän tulee, kun enää ei pelata sisällä sählyä tai jääkiekkoa, eikä rullaluistella :D. Niitä tuli vintin mäntylattialla harrastettua, kun pojat oli pieniä. Mutta varmuuden vuoksi jätän jatkossa jäälyhtytehtailun ulkotiloihin..

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi