Sivut

tiistai 10. huhtikuuta 2018

MIELIKUVITELTUA ELÄMÄÄ


Olen tässä hiljattain lukenut kolme kivaa blogitekstiä, jotka kaikki inspiroivat mielikuvitustani niin, etten enää aina itsekään muista, mikä on totta ja mikä kuvittelemaani tarua.

Ensin Heli kirjoitti kivan ja ajatuksia herättävän tekstin otsikolla "Ihanne vastaan todellisuus". Sen jälkeen luin Tarun satukirjasta, millaista Tarun elämä olisi, jos sen voisi itse itselleen kirjoittaa.   Ja samaisen sadun innoittamana myös Helmi Nainen mielikuvitteli itselleen ihanne-elämän, josta löysin paljon samankaltaisuuksia niihin juttuihin, joita olen omassa pikku päässäni pyöritellyt.


***

Tässä omassa sadussani asuisimme kodissa, joka tulvisi valoa isoista ikkunoista avariin huoneisiin, joissa viihtyisivät niin ihmiset kuin viherkasvitkin.

Näkymät ikkunoista ulos avautuisivat rauhallisiin luontomaisemiin suurelle tontillemme, jonka reunamilla kasvaisi ikioma kangasmetsäkaistaleemme mäntyineen, mustikka- ja puolukkamättäineen, kanervineen ja jäkälineen. Mutta koska tonttimme olisi tosiaan iso, siellä olisi luontevasti tilaa myös koivikolle, luonnonkukkaniitylle ja japanilaiselle puutarhalle.



Kuva täältä


Meillä olisi myös ukkelin ikuisuushaave pihasauna, jonka terassille paistaisi kesäisin ilta-aurinko. Sen säteissä voisi kaikessa rauhassa istua vilvoittelemassa piilossa sivummalla asuvien, mutta mukavien naapureiden katseilta.



Kuva täältä


Tilaa olisi myös omille inspiroiville, avarille ja valoisille työ- ja harrastustiloilleni, joista löytyisivät asianmukaiset työkalut, tarvikkeet ja materiaalit niin puusepäntöihin kuin keramiikan valmistukseen ja piirtämiseenkin. Kaikki sievässä järjestyksessä ja omilla paikoillaan niin, että mitään ei tarvitsisi etsiä, eikä varsinkaan lähteä kaupasta hakemaan siinä vaiheessa, kun inspiraatio iskee. Tiloissa olisi myös valokuvausstudioni monenmoisine rekvisiittoineen. Ja ikoma pikku galleria, jonka seinille voisin ripustella makro- ja luontokuviani, joiden ottamisessa olisin taitava.



Työ- ja harrastustilani saattaisivat näyttää jotakuinkin tältä.
Kuva tallennettu täältä


Liikuntaharrastuksiini olisin palauttanut joogan, koska piharakennuksissamme olisi tilaa myös joogastudiolle. Samoin kuin puutarhassamme kesäisin. Ja vaikka joogaisin enimmäkseen joko yksin tai yhdessä ukkelin kanssa, järjestäisin kotonamme myös ilmaisia, ohjattuja joogahetkiä kaikille halukkaille.

Ammatiltani olisin sekä arkkitehti että huonekalusuunnittelija. Oma kotimme piharakennuksineen olisi peräisin omasta kynästäni, mutta yhdessä perheen kesken suunniteltu. Samoin kuin monet kotimme yksinkertaisen kauniit ja toimivat kalusteet, jotka olisin itse puusepänverstaallani kestävistä ja kauniista kotimaisista puulajeistamme valmistanut.




Kuvitteellisen työtilani kuva täältä  
Varmaankin muuttovaiheessa vasta, koska yhtään piirustusta tai välineitä ei ole levällään pöydällä.
Tuolitkin tilapäiset ja viherkasvit vielä tuomatta paikoilleen.



Myös tämä jo aiemmin omiin tauluihini tallentamani kuva täältä.


Minulla olisi myös oma viihtyisä liiketila kivalla paikalla kaupungissa. Siellä myytäisiin hyvää mieltä tuottavia, kauniita käyttöesineitä, joita tultaisiin ostamaan kauempaakin ihan vaan siksi, että nuori, iloinen ja osaava henkilökuntani olisi hoitanut työnsä niin hyvin, että heidän hyvä maineensa olisi levinnyt some-kanavissa ympäri Suomenmaan ja vähän sen rajojen ylikin. Itse en pyörisi liikkeessä häiriöksi asti, vaan luottaisin tiimiini täysin, ja olisin ainoastaan tukena ja turvana ja huolehtimassa käytännön asioista. Mitään voittoa en tavoittelisi, vaan riittäisi, että voisin maksaa työntekijöilleni kunnollista palkkaa, järjestää hyväntekeväisyystempauksia ja pitää toimitilat ja työkalut nykyaikaisina, viihtyisinä ja asianmukaisina. Itselleni riittäisi hyvä mieli, koska oman palkkani tienaisin yrittäjänä suunnittelutöilläni, jotka olisivat niinikään kysyttyjä erityisesti ihmislähtöisyytensä, toiminnallisuutensa ja elämäntilanteiden mukaan muunneltavuutensa ansiosta.




Kotimme ovet olisivat aina avoinna kaikille naapureille, ystäville ja yllätysvieraille, ja osaisin tuota pikaa loihtia arjesta juhlaa, kattaa pöydät kauniisti ja lastata ne täyteen herkullista, mutta samalla terveellistä ja tuoretta tarjottavaa, jonka raaka-aineet olisivat pitkälti peräisin oman pihamme yrttitarhasta ja hyötypuutarhasta. Loput lähiruokaa luomutiloilta. Luonnollisesti olisin myös innokas sienestäjä ja marjastaja, ja varastomme olisivat talvisin aina täynnä keräämiäni metsän antimia kauniisiin lasipurkkeihin ja siisteihin riveihin säilöttyinä.



Tämä kaunis kattaus löytyi täältä


Ukkeli saisi tehdä nykyistä mieluisaa työtään, mutta niin, että ei tarvitsisi kuunnella jokaista rasahdusta ja pelätä, milloin kallis työkalu leviää käsiin tai vaatii jotain mittavaa, tuhansien eurojen remonttia, vaan aina olisi käytössä ajanmukainen kalusto. Samoin kuin luotettava tuuraaja, joka olisi aina valmis tulemaan töihin, kun ukkeli haluaisi joskus pitää vähän lomaa. Päästäisiin pitkästä aikaa matkustamaankin, jos tekisi mieli.

Myös pojat mahdollisine perheineen eläisivät tahoillaan omaa unelmaelämäänsä, mutta välimme olisivat aina ja ikuisesti yhtä avoimet ja lämpimät kuin nytkin, ja kaikille olisi aina kodissamme paikka, johon tulla niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Vaikka asumaan.

Mieleltäni olisin seesteisen rauhallinen, enkä murehtisi turhaan tulevista. Olisin myös aina hyväntuulinen ja sopivan energinen, koska nukkuisin yöni hyvin ja heräisin aamuisin virkeänä uuteen päivään.




Sen pituinen se.

Millaista olisi sinun satuelämäsi?

53 kommenttia:

  1. Iik, mä en ikinä keksis yhtä ihanaa satuelämää ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvittelu oli oikeasti ihan hitsin kivaa ja mulla on vielä nytkin ihan sellainen olo, että kaikki oliskin totta. Kokeile ihmeessä, koska alitajunnasta voi putkahtaa jotain sellaista, joka voikin jonain päivänä alkaa toteuttaa itseään. Ja vaikkei alkaiskaan, niin tonne satumaailmaan on kiva paeta silloin, kun siltä tuntuu. Nyt kun se kerran on olemassa :)

      Poista
  2. Tämän idean kyllä nappaan mukaani. Ihana satuelämä sulla olisi. Osaankohan minä kuvitella meille mitään vastaavaa.
    Ihanaa tiistaita Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on niin rikas mielikuvitus, että sun satu tulee syntymään ihan tosta vaan ja lopputuloksesta tulee ihan sun näköinen. Ja oikeasti mielikuvittelu oli ihan älyttömän kivaa ja yllättävän helppoakin. Ehkä tarina on ollut valmiiksi takaraivossa, mutta nyt kun oli tilaisuus kirjoittaa se tekstiksi, syntyi kuin itsestään.

      Poista
  3. Kyllä tuollaista elämää kelpaisi elellä. Kyllä mun varmaan pitää tämä haaste myös toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelu oli kivaa ja tälläkin hetkellä mulla on sellainen tunne, että kaikki on oikeasti totta. Uppouduin eilen niin tuohon satuuni, että aloin ikäänkuin elää siellä. Ja onhan siinä viitteitä ja yhtäläisyyksiä tähän ihan oikeaankin elämääni, mikä on tavallaan kiva asia. Aika kurjaa, jos nykyisessä elämässä ei olis mitään, mihin on tyytyväinen.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus!❤️ Täytyypä miettiä, sillä musta on niin kivaa haaveilla!😍 Kännykällä kommentoin, siksi tuollainen profiili tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämäävää, kun en näe profiilin "taakse", vaan jää arvoitukseksi, kumpi mun tuntemista Tainoista on kyseessä, vaiko kenties kokonaan joku muu, mutta luotan vaistooni :).

      Haaveilu oli kyllä kivaa ja jotenkin ihan hirmu helppoa. Ehkä nää on asioita, jotka on jossain alitajunnassa olleet jo pitkään olemassa, vaikkei niitä ole tiedostanutkaan. Mutta nyt kun tuli hyvä tilaisuus kirjoittaa ne ulos, tuntui, että teksti ohjasi mua, enkä minä tekstiä. Suosittelen kokeilemaan :)

      Poista
    2. Minä se olin.:) Yritän ennättää toteuttamaan tämän haavepostauksen pian! Olen sen tarpeessa.;D

      Poista
    3. Hyvähyvä :). Ja niin arvelinkin. Siis että olit just sinä.

      Poista
  5. Mun haave elämässä meilläkin olisi ne isot ikkunat, niitä on haaveiltu jopa niin paljon että olemme kysyneet rakennuttajalta tarjousta paljonko maksaisi tehdä perheellemme talo isoilla ikkunoilla. No saa nähdä toteutuuko vai kaatuuko tämä haave, se selviää ihan lähiaikoina.
    Toinen haaveeni on että jaksaisin opiskelle vielä jotain. No nää mun haaveet oli sittenkin ehkä tosi tylsän tavallisia, en mie vissiin osaa haaveilla mistään super ihanasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun haaveet on selvästi sellaisia, jotka on mahdollisia toteuttaa. Olet niin nuori, että ehdit opiskella vielä vaikka mitä. Ja myös hyödyntää opittua.
      Mullakin oli muutama vuosi sitten tarve opiskella jotain. Osittain siksi, että saisin elämään uutta sisältöä, mutta osittain myös siksi, että olis tavallaan olemassa varasuunnitelma sille, jos mun nykyistä työtä ei syystä tai toisesta enää oliskaan. Päädyin siis ensin 47-vuotiaana opiskelemaan sisustussuunnittelua ja siitä sitten jatkoin eteenpäin ja suoritin oman työn ohessa sisustusalan amattitutkinnon, jonka sain valmiiksi vuotta ennen kuin täytin 50. Ja vaikken niitä taitojani isossa mittakaavassa ole sittemmin hyödyntänytkään, kyllä siitä tuli jotenkin voittajafiilis, kun pystyi itselleen todistamaan, että vielä jaksaa ja osaa ja pystyy. (Enkähän siis koe edelleenkään olevani yhtään vanha näin 53-vuotiaana). Mutta vaikeinta siinä opiskeluhaaveen toteuttamisesta lienee se, jos ei ole selkeää kuvaa siitä, mitä tarkkaanottaen haluaisi opiskella. Mutta sitten kun sen keksii, ei muuta kuin tavoitetta kohti.

      Satuilu on siitä kivaa, että siinä ei tarvi välittää todellisuudesta tai tavoitteista yhtään. Eikä iästä, eikä siitä, kuinka paljon vuorokaudessa on tunteja :).

      Poista
  6. Vitsi miten ihana postaus, luin ahmien. <3 Tämän taidan laittaa toteutukseen. <3 Luulen, että kun olen monia asumismuotoja kokeillut, vanhaa kerrostaloa, vanhaa pitsihuvilaa, vanhaa rintamamiestalo ja nyt yksitaso kivitaloa, niin haluaisin vanhan puutalon, jossa lattialankut natisee ja merinäkymä, tai vettä, tai edes pieni lätäkkö, kuhan vettä, jotta happi kulkisi ja tietenkin vanhassa talossa olisi nuo Nannin haaveilemat valtavat ikkunat, jotka on taas parasta tässä kodissamme, lattiasta kattoon ikkunaa ja yksi taso on tosin käytännöllinen juttu, mutta silti kaksitaso olisi jotenkin kotoisampi. :)

    Ihanaa ja valoisaa päivää Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. Olisin voinut vannoa, että teidän nykyinen koti on nimenomaan vanhassa puutalossa. En tiedä, miksi, mutta varmaan olen sen johtopäätöksen vetänyt sun kotikuvista, joissa on mun mielestä ollut sellainen puutalomaisen kodikas tunnelma. Tai sitten mulla on sekoittunut Latvian kodin ulkonäkö ja nykyiset sisätilat. Mutta nytpä tiedän :)

      Mehän siis asutaan yli 60 vuotta vanhassa puutalossa, joka on pieni, mutta on ollut meidän perheelle ihan sopiva. Mutta sadussa meidän koti olisi uusi, aika moderni, mutta kodikas puutalo, jossa päivänvalo tulvisi sisään isoista ikkunoista (ja siis sadussahan päivä tosiaan paistaisi aina :)). Sitä vaan takerruin tekstiä kirjoittaessani miettimään, että olisko siinä vain 1 kerros vai kenties 2 (nyt meillä on 3), mutta kun en osannut päättää, skippasin sen kohdan yli. Sadussa kun kerroksetkin voi olla ihan just sitä, mikä milläkin hetkellä parhaalta tuntuu.

      Satuilu oli kivaa. Ja helppoa, kun ei tarvi välittää yksityiskohdista. Suosittelen kokeilemaan :)

      Poista
  7. Oi miten ihana satuelämä, mä haluun kanssa tuohon sun satuun, en vaan olisi edes osannut mielikuvitella noin hyvää :). Mä haluaisin asua veden äärellä, metsässä, lähellä kaupunkia... Taidan itse asiassa napata tämän mukaani ja koittaa osaanko enää mielikuvitella ollenkaan...

    Ihanaa päivää Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kuin tervetuloa joogailemaan sinne meidän studiolle tai pihanurmelle :).

      Satuilu oli oikeasti ihan hitsin kivaa, kun tosiaan samaan aikaan voi asua maalla tai kaupungissa, metsässä tai järven rannalla tai kaikissa yhtäaikaa, kun ei tarvi välittää todellisuudesta mitään. Eikä siitä, paljonko mittarissa on vuosia tai paljonko vuorokaudessa on tunteja. Kaikki on mahdollista. Kokeile ihmeessä, on kivaa :)

      Ja kiitos samoin Anu! Tänään ehkä sadustani inspiroituneena siivoilen mun betonipajan piharakennuksesta ja hahmotan siihen tilalle niitä höyliä ja talttoja ja muita puusepän työkaluja ;)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos :). Mielikuvittelu on kivaa. Alkaa vaan hyvin äkkiä totuus hämärtyä, kun sitä uppoutuu niin täysillä tuohon omaan tarinaansa.

      Poista
  9. Tää oli ihana ja kutkuttava! Mä voisin sitten olla ihana elämäniloa pursuava mielikuvitusolento (enkä tällainen känkkäränkkä :D ), joka tulisi sun luo kyläilemään ja istuskelemaan kauniiseen puutarhaan.

    Taidanpa itsekin tehdä tämän, kunhan saan mielikuviteltua itseni sopivaan fiilikseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ehdottoman tervetullut meille sekä joogailemaan että istumaan valmiiksi kauniisti katettuun, terveellisiä herkkuja notkuvaan pöytään :). Ja voidaanhan me vaikka sorvata sulle uudet sängynjalat tai jotain muuta pientä kivaa kotiinviemisiksi siellä mun puusepänverstaalla :)

      Jään odottelemaan sun elämäniloa pursuavaa postausta.. <3

      Poista
  10. Sadut eivät oikein ole minun juttuni. Ehkä teen asioita elämässäni niin vapaasti (ei työ vie enää aikaa) ja omien mielihalujeni mukaan, että en haaveilee vaan toteutan. Meillä on onneksi se piharakennus ja kaksi työhuonetta molemmilla. Ne tietokoneelliset toimistot tms ja harrastetilat. Silti siirryin nyt puuhommissa ulkoterassilla kun aurinko porotti.

    Ainoa rajoitus elossa tällä hetkellä on nuo kivut ja säryt (polvi ja selkä), ne voisin taikoa pois jollain, jos jotain muuttaisin. Mutta, ne ovat elämää nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole mullakaan puutetta tekemisen vapaudesta (jos unohdetaan ne työt, joita tosin saan pitkälti toteuttaa vapaasti myös), eikä fasiliteeteistakaan, joten mun satu ei ollut mikään oikean elämän puutelista, vaan ihan vaan tarina, jonka kirjoittaminen oli kivaa ja mukavasti päätä nollaavaa. Ei tarvinnut välittää faktoista mitään. Niinkuin nyt vaikkapa siitä, kuinka paljon vuorokaudessa oikeasti on tunteja ja mihin ne riittää..

      Ehkä kaikkein kauimpana totuudesta on mukavat naapurit (luotan siihen, että kukaan ei lue tätä) ja hyvät yöunet..

      Jaa niin. Ja mun lakkoileva betonipaja tarttis ensin siivota, että voisin siirtyä välillä nikkaroimaan.

      Poista
  11. Voi, mä niiin rakastan tarinoita ja satuja. Kun lapset olivat pieniä, he toivoivat meidän kertovan omia tarinoita iltasaduksi ja se oli ihanaa (haastavaa myös). Vielä nytkin olen saanut pari kertaa liikuttavan pyynnön tyttäreltäni kirjoittaa hänelle joululahjaksi jonkin tarinan. Ja olen ne tietenkin kirjoittanut. Se on kuulkaas tunteikasta puuhaa - arvaan, että tiedät! Tuo sun tarinasi tuntui niin juuri sydämen huudolta <3 Ihana!!! Ja minäkin uskon, että kun sitä tarpeeksi päässään pyörittää, se voi ollakin totta kaikilta olennaisilta osiltaan. Pyöritän myös päässäni suunnitelmia irtiotoista ja unelmien toteuttamisesta - tai oikeastaan teemme sitä yhdessä ääneen tällä hetkellä miehen kanssa.
    Ainut, mitä voi muuttaa on asenteesi ja kun sen muutat, muuttuu kaikki... Joku viisas on niin sanonut.
    Kiitos sulle, kun viestitit mulle blogini ongelmista. Palvelin oli kaatunut ja ylläpitäjä joutui kaivelemaan vanhan päivityksen, joka vei mennessään Rooma-postauksen ja kommentit... Eilen tein homman uusiksi... Että näin.
    Mutta hei, ei kun unelmia toteuttamaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihana joululahjatoivomus <3. Ja tuttua mullekin toi omin sanoin satuilu. Iltaisin se oli mun heiniä ja mies sitten keksi niitä omia tarinoitaan päiväsaikaan.
      Mulle on jäänyt mieleen mm. poikien suosikkikirja Teemun taikaluistimet, jota en koskaan lukenut sellaisena kuin se oli (koska siinä oli niin paljon tekstiä ;)) vaan sanoitin tarinan kuvien pohjalta itse. Jäi vaan pojille niin hyvin mieleen heti ekalla kerralla, että auta armias, jos en joskus muistanutkaan omia juttujani sanasta sanaan, heti tuli noottia, että "ei siinä noin lukenut" :D.

      Tän tarinan kirjoittaminen oli tosi kivaa, koska teksti tuli ihan itsestään, enkä edes tapojeni mukaan takertunut tuijottamaan jotain lausetta tai oikolukemaan tai mitään. Ja kun jälkikäteen mietin, miksi, niin tajusin, että oikeasti sadussa oli totta toinen puoli ellei enemmänkin. Se oli vaan siis jotenkin jalostettu versio mun oikeasta elämästä. Eikä siis ollenkaan mikään tavoitehakuinen, koska niin tyhmä en ole, että kuvittelisin, että voisin tästä vaan 53-vuotiaana vielä alkaa opiskella arkkitehdiksi (jos ikinä edes pääsisin) ja vielä ehtiä tehdä jotain merkittävää sillä saralla. Kyllä se päätös olis pitänyt tehdä jo kauan sitten. Mieluiten silloin, kun olin pikkutyttö ja isä sanoi, että musta näyttäis tulevan aikuisena arkkitehti. Mutta se ei vaan silloin ollut vielä mielessä tai toivelistalla. Ja siis töissäni olen viimeiset 25 vuotta ollut tekemisissä nimenomaan arkkitehtuurin, rakentamisen ja suomalaisen puun kanssa, joten ei kauas heitä.
      Eikä enää huvita tässä vaiheessa ajautua pankin kanssa kovin tiiviisti naimisiin, kun ollaan se vaihe jo ohitettu. Mutta ilman pankkia ei se pihasaunakaan pihalle ilmesty, joten taidetaan valita tää huolettomampi vaihtoehto :).

      Harmi noita teknisiä ongelmia. Toivotttavasti pysyy loitolla.

      Ja jos yhtään tulee jonain päivänä sellanen fiilis, että tekee mieli kirjoittaa oma satu, niin mielenkiinnolla luen <3

      Poista
  12. Olipa tämä kiva! Ja ihastuttavan tarkasti sä tiedät, mitä haluat, kuvia myöden. Hauskasti tämä jäi kirjoittamisenkin jälkeen päähän ja ajatuksia putkahtelee siellä täällä; "ai niin, tämänkin olisin voinut kirjoittaa". Tarvitaan varmaan kohta jatko-osa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Itsekin aloin tavallaan elämää tätä mun osittaista mielikuvituselämää :). Ja mietin kanssa, että mitähän kaikkea muuta sitä olis voinut vielä eteensä maalailla.
      Kaikkein haastavinta oli noiden kuvien etsiminen, koska oli piirtyneenä silmien eteen niin tarkasti kaikki se, mitä satuilin, että ei meinannut kelvata mikään kuva, joka ei ole yks yhteen satunäkymäni kanssa. Pakko oli kumminkin siinä kohtaa vähän oikoa tai kiva satuhetki olis saattanut muuten kääntyä tuskan puolelle. Riittävän läheltä kumminkin liippaa.

      Jätetään jatko-osat hautumaan :)

      Poista
  13. Ai että tämä oli kiva postaus! Pitää ehdottomasti kirjoittaa oma vastaava, kunhan ehdin. Mä olen harrastanut tämmöistä mielikuvittelua ihan pikkutytöstä lähtien. Ja pointtina on aina ollut, että se päässä pyörivä juttu on aina ihan yybertotaalisen epärealistinen juttu. Eli että ei pääse koskaan käymään niin, että sitä pysähtyisikin miettimään, että miksi mun elämä ei oikeasti ole tollaista tai alkaisi haaveilemaan ihan tosissaan siitä, mitä kulloinkin päässään on pyöritellyt. Se on sitten ihan eri kela se "vitsit toi piha/puutarha pitäisi saada tehtyä loppuun" tai "jos mulla nyt olisi neljä tonnia ylimääräistä rahaa, lähdettäisi Italiaan kahdeksi viikoksi". Mielikuvittelu pyörii ihan eri sfääreissä ja jopa vähän eri todellisuudessa (niinkuin esimerkiksi, että haluaisin edelleen asua tässä meidän talossa, mutta tossa olisi merenranta vieressä). Pikkutyttönä olin tietenkin tarujen urhea ja kaunis prinsessa-sankaritar-soturi, joka pelasti kuningaskunnan ja sai palkakseen komean prinssin :D

    Ihanaa lopuviikkoa sulle Annukka ihan täällä reaalimaailmassakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pitää :). Ja mielikuvitus on ollut myös mun paras ystävä, koska en ikinä saanut koiraa, enkä hevosta, enkä mitään, mitä olisin halunnut, mutta onneksi ne pystyi kätevästi mielikuvittelemaan itselleen. Tai oman huoneen talossa, jonka piirsin läheisen koulun pihan hiekkaan (varmaankin viikonloppuisin, kun siellä ei ollut ketään) niin isossa mittakaavassa, että siellä pystyi oikeasti asumaan.

      Mulla oli muuten toi sama, että kun hahmotin meille sitä valoisaa kotia ja sitä metsän reunustamaa suurta tonttia, niin kuvittelin sen siihen, missä meidän koti nytkin on (ja missä se metsä oikeastikin pihaa reunustaa sillä erotuksella, ettei ole meidän oma ja kasvaa enemmän kuusia kuin mäntyjä..). Eli ei ollut mitään tarvetta muuttaa sieltä kumminkaan pois (kun naapuritkin sain satuiltua mukaviksi :D).

      Tuolla vähän ylempänä Celialle kirjoitinkin, että tajusin vasta jälkikäteen, että oikeasti mun satu olikin pitkälti mun oikeaa elämää. Sellanen jalostettu versio. Ja hyvä niin, koska ihan kamalaahan se olis, että oma elämä olis niin kurjaa, ettei olis mihinkään tyytyväinen, vaan pitäisi paeta satumaailmaan ollakseen onnellinen. Hrrr,

      Kiitos samoin sulle Emma ja jos et vielä ole lukenut mun muutama päivä sitten lähettämääni sähköpostiviestiä, niin toivon, että ehtisit kurkkaamaan :)

      Poista
    2. Joo, mä huomasin sen sun viestin vasta tänään ja just äsken vastasin! Älä ihmettele, vastaus tulee mun "oikeasta" sähköpostiosoittesta!

      Poista
  14. Ooi. Näyttää ja kuulostaa ihan Annukalta <3 Ja niin viimeistä piirtoa myöten yksityiskohtainen, mikä ei yllätä yhtään <3 Olis niin ihanaa, jos ihan kaikki toteutuisi juuri sulle ja teille! Minä ainakin sit pidän ilon juhlat sun puolesta jos näin käy. Ovat kuule ihmeissään täällä Pohjois-Savon peräkylillä, kun tilaan torvisoittokunnan blogiystävän onnen kunniaksi :D Varmana voisin tehdä niin, usko pois.

    Jäin miettimään, että onkohan mulla jotain, mitä sun sadussa on. Todella suuri tontti kyllä on (vielä isompi kuin silloin saaressa). Ja wanhan talon puutarha, jossa on sekä hyöty- että kukkaiskasveja. En vaan osaa hoitaa niitä, tai siis suomeksi sanottuna en tee millekään mitään, koska musta ne on ihan jees sellaisenaan :D Taino, ehkä (?) leikkaamme wanhat marjapensaat hoitomielessä matalaksi, jos muistetaan ennen kuin alkavat tuikata vihreää pintaan. Saa nähdä nyt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle Taru tästä kivasta inspiraatiosta <3. Tää oli yks kivoimpia tekstejä kirjoittaa. Se vaan tuli ihan itsestään, enkä juurikaan edes oikolukenut, enkä säätänyt matkan varrella, mikä on mulle epätyypillistä. Että vissiin tää satu oli ollut mun alitajunnassa odottamassa sopivaa tilaisuutta. Ja jälkikäteen mietittynä tajusin, että meillä jo oikeasti on pitkälti kaikkea, mitä sadussakin. (Lukuunottamatta sitä mun omaa pikku kauppaa ja mukavia naapureita :D). Tai siis ainakin siihen suuntaan tai pienemmässä mittakaavassa. Ja se oli oikeastaan ihan hitsin kiva huomio. Samoin kuin se, että tajusin, ettei mulla myöskään ole mitään pakonomaista tarvetta enää alkaa ponnistelemaan minkään sen kummemman eteen. Tykkään oikeastaan ihan hitsin paljon tästä suhteellisen helposta elämästä ja vapaudesta tehdä vapaalla ihan just sitä mitä huvittaa. Paitsi että ennenkuin pääsen tekemään sitä mitä just nyt haluaisin, mun tarvii ensin siivota verstaaltani sotkuinen betonipajani pois alta. Se on ollut lakossa kesästä lähtien ja näyttää siltä, ettei enää käynnistykään.

      Tää oli siis monessakin mielessä sellanen hyvää mieltä ja rauhaa tuonut juttu. Ilman shamaani-Tarua en vaan tätä olis tajunnut kirjoittaa <3

      Poista
  15. Sinun satuelämä kuulostaa ihanalta! Ja voisin kuvitella itseni juuri tuollaiseen satuun ;)
    Tälläinen kuvittelu tekisi varmasti hyvää, mutta näin aikuisena se on jäänyt. Toisaalta voisihan itsekin tehdä tälläisen postauksen ja antaa mielikuvitukselle siivet ;)
    Aurinkoista loppuviikkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli oikeasti tosi kivaa kirjoittaa. Ja teksti tuli niin helposti, että pakosti kaikki on ollut mun päässä jo pitkään valmiina palasina. Niitä hajanaisia haaveita, joita on tullut pyöriteltyä, muttei silti itsekään ole oikein saanut kiinni siitä, mitä oikeasti haluaisin. Ja siis tää ei kuitenkaan ollut mikään tavoitelista, koska realiteetit on mitä on ja olen riittävän vanha hyväksymään sen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Ja elämä on onneksi oikeinkin kivaa jo nyt.

      Lähetän sulle täältä auringonsäteitä sulattamaan loput lumet <3. Eli sellasia toooooosi kuumia ja tehokkaita :).

      Poista
  16. Välillä on hyvä kuvitella tai tehdä omasta elämästään sadun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hauskaa, kun ei tarvi välittää realiteeteista mitään :).

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  17. Oli ilo loikata satumaailmaasi, joka sai itseni tuntemaan kiitollisuutta. Moni satusi elementeistä on minulla tässä ja nyt. Tähän postausideaan taidan tarttua tai siis laitan sen hautumaan alitajuntaasi. Sadunhohtoista viikonloppua! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on myös se unelmien puusepänverstas :). Just sellanen, minkä näin silmissäni. Kaikki siistissä järjestyksessä.

      Tajusin vasta tän tarinan kirjoitettuani, että sehän on jo hyvin pitkälle totta. Pienemmässä mittakaavassa vaan.

      Ihanaa aurinkoviikonloppua ☀��. Justiin istun bussissa ja köröttelen Kevätmessuja kohti

      Poista
  18. Olipa kiva lukea ihanne-elämästäsi. Kyllä sitä usein haaveilee ja tavoittelee jotain, mutta eipä ole tullut Ihan kokonaan mietittyä millaista olisi oma ihanne-elämä. Jotain ihannetta kohti on menossa, mutta pitää miettiä tarkemmin.
    Tavoitteet on jo paperilla pääpiirteittäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että uskot, kun sanon, että mua ilahdutti kuulla (lukea) sun suunnitelmista. Jos jollekin, niin sulle toivon ihan kaiken hyvän, mitä tulevaisuus vaan voi tuoda tullessaan. Täällä on kaikki peukut pystyssä sun tavoitteiden ja ihanne-elämän toteutumisen puolesta <3

      Poista
  19. Ihana hyvänmielen postaus. :)

    Oman haave-elämäni olen kirjoittanut pienelle kartongille, jota pidän makuuhuoneessani esillä ja aina silloin tällöin silmäilen. Sitähän sanotaan, että varo mitä toivot. Ja ihan siksi ei kannata jättää toivomattakaan. :D

    Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Nelina ja kiitos kivasta viestisä :).

      Toi on ihan totta, että jos ne omat unelmat on huoneentauluun (tai kartonkiin :)) kirjoitettuna niin, että niitä voi aina ohikulkiessaan vilkaista, niin varmaan ne jää jotenkin alitajuntaan ja alkaa tavallaan toteuttaa itse itseään. Tai siis ei varmaan mikään itsestään tapahdu, mutta ohjaa sitä omaa tekemistä kumminkin, vaikkei sitä niin tiedostaiskaan. Ja mitäänhän siinä ei häviä, jos toivoo. Eli viisaita puhelet :)

      Kuvat piti poikkeuksellisesti lainata Pinterestistä ja siinähän se meinas tulla tenkkapoo, kun mulla oli niin selkeä visio niistä mun satuelämän yksityiskohdista, että lähdin etsimään ihan yks-yhteen-kuvia, mutta pakko oli luovuttaa, koska eihän sellasia tietty voi olla olemassa. Hyvin lähelle kumminkin.

      Iloista päivää sulle ja kiva kun kävit! Tervetuloa toistekin.

      Poista
  20. Voi että. Ehkä sadut ovat tehty toteutettaviksi? :) <3 Minä asuisin ulkomailla ihanne-elämässä perheeni kanssa ja muutto sinne toimisi helposti, kieli taittuisi ja saisimme ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva kirjoittaa tää teksti ja kiva myös jälkikäteen huomata, että itseasiassa siinä oli paljon sellaista, mikä on jo totta. Ainakin osittain tai pienemmässä mittakaavassa, mutta kumminkin. Tuli hyvä mieli :).

      Te ootte niin nuoria, että ehditte vielä vaikka mitä ja minne <3. 65-vuotias vastavalmistunut arkkitehti ei todennäköisesti olis ihan hirveän kiinnostava :D

      Poista
  21. Olen aina tykännyt kävellessä vapauttaa mielen haaveille ja visioille omasta elämästä. Toisinaan ne ovat sellaista mielen hauskuutusta, ajatuksia siitä, mitä kaikkea ihanaa elämässä ja maailmassa onkaan. Joskus ne houkuttavat niin paljon, että alkaa matka kohti tavoitteita. Viime aikoina haaveet ovat olleet erityisen tärkeä osa minunkin elämää. Eivätkä ne suinkaan mun mielestä mene pilalle sillä, että osa niistä muuttuu joskus myös todeksi.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti kirjoitettu Jantunen.

      Tää mun tarina oli ihan pelkkä satu ilman tavoitteita, koska realiteetit nyt kuitenkin on mitä on, mutta jälkikäteen tajusin, että itseasiassa siinä oli paljon tottakin. Että olisko nää asiat sitten kuitenkin olleet alitajunnassa olemassa ja toteuttaneet itse itseään. Tai siis ohjanneet mun tekemisiä siihen suuntaan vähän niinkuin huomaamatta.

      Sydämestäni toivon, että sun haaveet on jonain kauniina päivänä totta <3<3<3

      Poista
    2. Kiitos <3 Tästä ihanasti kirkastui muutama ajatus itsellenikin. Jäin nimittäin hieman vierastamaan tuota itse käyttämääni haave-sanaa. Olen kuitenkin ajatellut tiedostamatta, että haaveet ovat sellaisia ehkä vähän hassuja, kepeitä, suuriakin joskus, mutta myös usein mahdottomia ajatuksia, jotka pysyvätkin haaveina. Kun sitten taas siitä erotuksena on ne visiot ja tavoitteet ja tie niiden saavuttamiseksi. Saanko siis korjata vielä lausuntoani :D? Mulla ei ole haaveita, vaan vahva visio tavoitteista ja vahva tahto tehdä kovasti töitä niiden saavuttamiseksi. Sitä kohden vaan sitten :)

      Poista
    3. Lausunto korjattu :D. Ja vaikea sana toi haave on itsellekin. Tai siis ei se mikään vaikea ole, mutta just se raja on häilyvä, että onko haave pelkkä haave vai sisältyykö siihen tavoite, mutta jotenkin se on kumminkin pehmeämpi kuin pelkkä tavoite, koska siitä tulee sellanen olo, että vaatii välittömiä toimenpiteitä, mutta haaveiden toteuttamiseen taas voi käyttää aikaa väljemmin tai pidemmästi. Tai sitten vaan sekoan tässä sukkiini.

      Mutta ei muuta tosiaan kuin visiota, kun henkiset ja fyysiset voimavarat sallii. Sulta ei sisua puutu, se on jo nähty <3

      Poista
    4. visiota kohden... piti kirjoittamani

      Poista
  22. No semmosta elämää sitte. Vähän kivempaa kaikki hei :D
    Viihtyisköhän sitä kuiteskaan loppuviimein niin täydellisessä meiningissä? Joogaamaan tulisin kyllä sun kanssa joku kerta!

    Kivaa tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran on näihin ikävuosiin jo mahtunut kaikenlaista takkuilua elämässä, että viihtyisin kyllä loppumatkan oikeinkin hyvin noissa mun mielikuvitusmeiningeissä :). Ja siis nehän tietty jatkuisi ihan niin kauan kuin haluaisin, koska saduissa sellasilla pikku jutuilla kuin ikä ei oo tietenkään mitään merkitystä...

      Ja iliman muuta oot tervetullu joogaamaan :)

      Kiitos samoin sinne team A:lle!

      Poista
  23. Ihana postaus! Voisin kyllä adoptoida ton sun kuvitelman ihan sellaisenaan, vaikka tylsässä todellisuudessa en osaisi tehdä puusepänverstaassa mitään. Mutta että keramiikkaverstas... Se nappaa. Ja tila ja valo ja avaruus. Lähden kohta lenkille, joten nytpä annan mielikuvitukselleni vapaat siivet.

    Kiitos mielen virkistyksestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :). Mulla ei ole mitään kokemusta keramiikkahommista (betonityöt on olleet vähän niinkuin sen korvike), mutta ajatuksena jotenkin ihan hitsin kiva, että voisin kädet savessa istua dreijaamassa yksinkertaisen kauniita kippoja ja kuppeja (koska luonnollisesti myös iso osa astioista niissä kauniissa kattauksissani olisi itsevalmistamiani) täydellisen mielenrauhan vallitessa :).

      En sitä kirjoittaessani varsinaisesti miettinyt, koska teksti tuli ihan itsestään, mutta näköjään mun satuelämään(kin) liittyy vahvasti käsillä tekeminen. Puitteet vaan paremmassa kuosissa kuin todellisuudessa. Justiin eilen tuskailin, että tarttis vihdoin ja viimein siivota mun lakkoileva betonipaja ja keksiä tähänastisille tuotoksille jotain käyttöä.

      Kiitos kivasta viestistä ja iloista kevättä!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi