Sivut

maanantai 22. toukokuuta 2017

WISIITILLÄ WETTERHOFFIN TALOSSA


Päivät tuppaavat toistamaan enimmäkseen samaa kaavaa, ja vaikkei siinä sinällään mitään vikaa olekaan, niin kyllä se vaan kummasti piristää, kun välillä tapahtuu jotain kivaa tavallisuudesta poikkeavaa. 

Lauantaina oli juurikin sellainen piristävä poikkeuspäivä, kun Satu, Kati ja minä saimme ystävältämme Tainalta kutsun Hämeenlinnaan Wetterhoffille, josta itselleni tulee ensimmäisenä mieleen arvostettu tekstiilialan oppilaitos, mutta myös jotain erityisen arvokasta ja perinteistä. Ja samalla häpeäkseni tunnustan, etten ole koskaan aiemmin Wetterhoffin talossa käynyt, vaikka Hämeenlinnassa muuten tuleekin aina silloin tällöin poikettua. On vaan jotenkin niin kiva ja nätti kaupunki, jossa sijaitsee myös itselleni varsin tutuksi tullut Tiilaaksoksikin nimitetty kauniiden golfkenttien keskittymä.





Sattui kohdalle niin mahtavan aurinkoinen päivä, että haalistui tuo tiiliseinän värikin kuvassa, jossa näkyy käynti taloon sisäpihan puolelta. Itse en olisi sinne hoksannut löytää, mutta rakennus on Tainalle ennestään tuttu, joten hiihtelin vanavedessä.  Näkyvämpi sisäänkäynti on Wetterhoffinkadun puolella ihan liki linja-autoasemaa.





Aamulla oli ohjelmassa bloggaribrunssi, jossa oli tarjolla monenmoisia paikallisia suolaisia ja makeita herkkuja, joiden kuvaaminen vaan on meikäläiselle aina yhtä vaikeaa. Ihme homma, kun jotenkin voisi kuvitella, että ei sen helpompaa kohdetta ole kuin paikallaan pysyvä sämpylä tai munkki. On vissiin Instagramin ruokakuvat nostaneet kynnyksen niin korkealle, että ei enää mikä tahansa kelpaa. Mutta syödä sentään vielä osaan :).






Sibeliuskakkua, kun kerran Hämeenlinnassa ollaan.


Brunssin lomassa Fredrika Wetterhoff-säätiön toiminnajohtaja Hannele Yrjö-Koskinen ja samaisen säätiön hallituksen puheenjohtaja Hillevi Kaarlenkaski kertoilivat talon mielenkiintoisesta historiasta ja aikansa edelläkävijästä Fredrika Wetterhoffista, joka omisti elämänsä vähävaraisten tyttöjen kouluttamiseen. Fredrikan ajatuksena oli, että kaikkien naisten tulisi hankkia itselleen ammatti ja sitä kautta hyvä itsetunto. Ei varmaankaan kovin tyypillinen ajattelumalli 1800-luvulla, mutta niin vaan rohkea Fredrika perusti tyttöjen työkoulun Hämeenlinnaan vuonna 1885.

Itselläni on Wetterhoffin opistoon liittyvä mukava muisto 80-luvun puolivälistä (oli laskimella pakko tarkistaa, että onko siitäkin jo muka yli 30 vuotta aikaa..), kun suoritin penkkipuusepän opintojani, joista vanhassa blogissani joskus kirjoittelinkin.

Samalla luokalla kanssani opiskeli etiopialainen Mohamed Haileab, jonka nimi aika äkkiä vääntyi vanhan kansan opettajamme Johanneksen johdolla muotoon "Haileppi". 

Myös Hailepin sisko tuli samaan aikaan veljensä kanssa Suomeen, ja nimenomaan opiskelemaan silloiseen Wetterhoffin opistoon tekstiilipuolelle. Hauskaa tässä on se, että samalla kun sisko oppi kutomaan kangaspuilla, tuleva puuseppäveljensä valmisti hänelle omat puut, jotka aikanaan matkasivat sisarusten kanssa samalla paluulennolla kotiin Etiopiaan. Ehkä tänäkin päivänä edesmenneiden Fredrika Wetterhoffin ja opettajamme Johannes Suonpään perinteet jatkuvat Afrikan mailla.

Wetterhoffin talosta tekstiilialan koulutus on siirtynyt toisaalle, mutta Fredrikan perintö elää, ja talossa on nykyään luovien alojen yrityskeskittymä. Monenlaisia taitavia taitajia saman historiallisen katon alla. 






Jos en paljon valehtele, bloggareita oli paikalla kolmisenkymmentä, joista en tuntenut aiemmin Tainan, Katin ja Satun lisäksi ketään. Kaikkia tuntui kuitenkin yhdistävän joko kokeilunhalu tai kiinnostus käsillä tekemiseen tai molemmat. Vähän pelästyinkin aluksi, että kääk, oliskohan tänne pitänyt ottaa rekvisiitaksi joku neuletyö mukaan, kun näytti monellakin puikot kilisevän siihen malliin. Vaan äkkiähän se olisi paljastunut, ettei meikäläisen puikoilta mitään sen kummempaa synny, joten omalla esittelyvuorollani tunnustin rehellisesti, että kaikki muu kiinnostaa paitsi neulominen :). 





Esittelykierroksen jälkeen meille oli järjestetty monenmoisia mielenkiintoisia työpajoja, joista itselleni ehdoton ykkönen oli tilaisuus päästä koruverstaalle kokeilemaan sormuksen tekoa.



Ensin valittiin omaan sormeen sopiva koko. 



Sitten alettiin käännellä hopeoitua lankaa tuollaisen "tukin" ympärille. 
Vieressä ruususormuksen mallikappale, jollaista lähdettiin tavoittelemaan.




Ja tässä oma lopputulokseni myöhemmin kotona kuvattuna. Ei siitä alkuperäisen mallin näköistä ruusua tullut, mutta oman elämänsä kukkanen kuitenkin. Ja näytti itseasiassa kotona omaan silmääni jo ihan kauniilta, vaikka pajalla muistutti mielestäni enemmän lehmän läjää.


Koruseppä sai homman näyttämään helpolta, mutta oikeasti vääntely oli aika haastavaa ensikertalaiselle. Hinku jäi kyllä kokeilla lisää. 

Muilla työpajoilla tyydyin vaan katselemaan muitten tekemisiä. Ja hauskaa oli huomata, kuinka omia kädentaitojaan, tai paremminkin niiden muka-puutetta  mollanneesta Katista kuoriutui varsinainen Kerhotäti, joka sujuvasti askarteli niin origamikorvakorut kuin kerhokassinkin Ihana-lehden Kaarinan vinkeillä :).  



Toivottavasti tästä paljastuksesta ei nyt tule huutia.


Muuten tuli vaan haahuiltua ja ihmeteltyä ja räpsittyä kuvia, joista harmikseni huomasin osan tärähtäneen niin pahasti, ettei niistä ollut mitään iloa, mutta tässä nyt vaan kuvapläjäys niistä, mitä jäi jäljelle. 











Kengäntekijän työkaluja.
Sanna Niskanen Cobblerinasta valmistaa mittatilauskenkiä ja -laukkuja






Wetterhoffin myymälä oli uudistunut ja jaettu tavallaan kahteen osaan, joista toinen on keskittynyt lankapuoleen ja siihen liittyviin tarvikkeisiin, ja toinen puolisko tarjoilee varsin kattavan valikoiman kaikkea kivaa ja kaunista kotimaista tai kotimaassa suunniteltua.

Lankapuolesta en mitään ymmärrä ja siellä oli niin kova kuhinakin, että kuljeskelin enempi reunoja pitkin. 

















Myymälään pääsee näppärästi kadun puolelta, ja ovi kävikin tiuhaan tahtiin, mitä en yhtään ihmettele. Tässä vain pieni kuvakatsaus tarjontaan.





















Sitruunaisen keittiösaippuan ostin kokeeksi. On kuulemma verraton tahranpoistaja.
Ja appelsiininkukan tuoksuista pyykkietikkaa ostin myös, kunhan olin ensin sata kertaa tuoksutellut kaikki vaihtoehdot läpi.


Jos satutten liikkumaan Hämeenlinnan suunnilla, eikä paikka ole ennestään tuttu, uskallan lämpimästi suositella käyntiä, jos yhtään onnistuin näillä kuvilla välittämään mielikuvaa tarjonnasta.

Enemmän tietoa Wetterhoffin talosta ja sen toimijoista löytyy täältä (klik)

Kiitos kivasta päivästä järjestäjille, kutsujalle ja seuralle. Jäi hyvä mieli ja taatusti uniikki sormus muistoksi.

Wetterhoffilta suunnattiin vielä suurkirppikselle, jossa osa porukasta teki suurlöytöjä ja osa (minä) ei ostanut mitään, mutta tunsi itsensä kuitenkin vähän niinkuin ostajaksi, kun sai kunnian avustaa ostosten kantamisessa ja auton takakonttiin sullomisessa. Mutta löydöistään Taina ja Satu varmasti kirjoittelevat itse lisää.

Äsken tuli laitettua potut multiin (ämpäreihin) ja viskeltyä nurmikolle lannoitetta, joten nyt olisi tilauksessa yöllinen vesisade. Toivottavasti kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan.

35 kommenttia:

  1. Oi, teillä on ollut ihan mahtava päivä!!
    Lähdin heti selaamaan kaikki bloggarit läpi, jotka mukaan pääsivät!
    Näin Tainalta postauksen ensin.
    Todella paljon erilaista valikoimaa ja tekemistä.

    Kauniita hetkiä sinun päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä sellainen hyvänmielen lauantai, josta jäi taas pitkäksi aikaa muisteltavaa. Ei olisi varmasti yksin tullut mentyä, mutta kun oli tutut ja turvalliset seuralaiset, oli helppoa ja mutkatonta. Ja niin tuntui kyllä olevan muukin paikalla ollut porukka. Ei mitään turhaa hienostelua, vaan leppoisa tekemisen meininki :).

      Kaikkea hyvää ja kaunista sinne Mantelilaaksoon myös Susanna.

      Poista
  2. Juu yöllä voi hyvin sataa.
    Joskus sitä itsekin yllättyy omista taidoistaan. Mä olisin varmasti viihtynyt tuolla teidän kanssa oikein hyvin.
    Aurinkoista viikkoa Annukka ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut toivottua sadetta, joten hukkaan meni mun sadetanssit :). Mutta ihanaa kun näin päivällä paistaa aurinko vaikka vaan työpaikan ikkunan takana.

      Ja totta Outi! Toi olis ollut ihan sun paikka. Erityisesti ne työpajat, joissa olisit taatusti suitsait askarrellut vaikka mitä. Ja siis mullekin kutsu tuli välillisesti Tainan kautta, eikä suoraan. (Tekstissä mainittu Hillevi on Tainan miehen sisko).

      Lämpöä sinne kans Outi <3

      Poista
  3. Jep, oli tosi kiva ja antoisa päivä. Aina on mukava tavata toisia bloggaajia. Kivasti näistä päiväraporteista näkee kuinka erilaisia me kaikki ollaan. Eri asioista kerrotaan, kuvat ja kuvakulmat vaihtuvat kuin oltaisiin oltu eri paikassa jne.
    Laitoin linkin tännekin, kuten muutkin joiden kirjoitukset olen löytänyt.
    Mukavaa kesää Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen arka lähtemään mukaan mihinkään blogitapahtumiin, kun en oikein itseäni edes bloggaajaksi miellä, mutta nyt kun oli tuttua ja turvallista seuraa omasta takaa, niin oli helpompi uskaltautua. Eikähän tosiaan ollut mitään jäykistelyä, vaan just sellanen mutkattoman rento tunnelma, josta tykkään. Ja hauskoja tarinoita blogien takana. Harmi vaan, kun en enää jälkikäteen osannut yhdistää kertojien kasvoja ja blogien nimiä niin että olisin voinut jotain kirjoittaa.

      Olit kyllä viitseliäs, kun laittelit linkkejä. Kiitos siitä!

      Ja kaikinpuolin mukavaa kesää sinulle myös KristiinaS.

      Poista
  4. Teillä onkin ollut aivan upea päivä. Iso porukka teitä onkin ollut paikalla. Muita bloggaajia on aina mukava tavata ja vielä noin upeassa paikassa. - Aurinkoista helatorstain odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä oikein hyvän mielen lauantai kaikinpuolin. Aurinkokin näyttäytyi sen kunniaksi.

      Taisin vähän liioitella bloggaajien määrää, kun mielessäni jälkikäteen laskin, kuinka monta pöydällistä meitä oli ja kuinka monta yhdessä pöydässä istui. Tuli siinä vissiin laskettua mukaan myös paikalliset toimijat, mutta ei se oo niin justiinsa :).

      Olen itse vähän arka yksin lähtemään mukaan mihinkään bloggaajatapahtumiin, mutta nyt oli helppoa, kun oli tutu ja turvalliset taustajoukot.

      Aurinkoa sinulle myös Anneli ja toivotaan, että sitä saataisiin torstainakin, vaikka säätiedotukset muuta väittää.

      Poista
  5. Varmasti hauska päivä. Täytyypä pistäytyä paikassa, kun Hämeenlinnaan menen.

    Sun sormus on ihan dissainii. Nyt annat sen pojalles ja hää sit joskus sillä morsmaikun rengastaa. Säilyy niin kuin suvussa perintökalleutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehdottomasti sun on siellä käytävä. On niin keskellä kaupunkiakin, ettei sen keskemmälle pääse. Ja sen takia ihmetyttääkin, miksen ole itse aiemmin poikennut, mutta nyt uskallan, kun reitti on tuttu ja talokin täynnä mukavanoloisia ihmisiä.

      Mutta hehhee. Sepäs se oliskin, kun sanoisin morsmaikulle, että saat pojan käden, jos otat sormukseksi anopin vääntelemät kiekurat :D. Siinä sitä kuule tyttö punnittaisiin het kärkeen. Että suostuuko eli eikö.

      Poista
    2. Niin munkin mielestä, mutta pidän kumminkin vielä salassa asianosaisilta :D

      Poista
  6. Mä olen jo pitkään haaveillut käyväni Hämeenlinnassa, mutta se on vain aina jäänyt. Ei ole tosin enää niin kovaa hinkuakaan sinne, kun se Vankilamuseo suljettiin. Se oli itselleni käyntipaikka numero yksi. :-)

    Olen huomannut, että paikallaan pysyvä sämpylä tai munkki voi olla yllättävänkin vaikea kuvauskohde, ainakin tällaiselle tumpelolle. Mä olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että kuvaamisen vaikeus johtuu kyseisten kappaleiden pyöreästä muodosta. Pyöreitä juttuja on jotenkin vaikea kuvata!

    Sinä olet kyllä aina niin vaatimaton! Lehmän läjä on tuosta sormuksesta kaukana. <3

    Langat näyttävät minun silmääni houkuttelevilta. Tosin en minäkään niistä mitään ymmärrä, mutta ainahan niitä voisi ostaa nurkkiin kuljeskelemaan. Kun ei niitä ennestään yhtään ole... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No entäs Hämeen linna itsessään? Muistaakseni sielläkin oli jotain vankilan tapaisia :). On tosin aika kauan aikaa siitä, kun olen linnassa viimeksi käynyt, mutta tykkään kyllä kaupungista muutenkin, vaikka tuntemani siellä asuvat mm. paikallista kunnallispolitiikkaa moittivatkin. Vaan se ei satunnaista kävijää ehdi koskettaa ja taitaa kuulua perinteeseen vähän joka kaupungissa. Täällä ainakin sikälimikäli paikallislehden mielipidepalstaa on uskominen.

      Sämpylät ja munkit sentään päätyi kuviin, mutta leivokset ja macaronsit (onkohan tuo nimikään oikein) ei, koska näyttivät varsin epäherkullisilta mun otoksissa toisin kuin livenä. (En tosin syönyt kumpiakaan, kun en makeasta piittaa, mutta hyviä kuulemma olivat). Että nostan kyllä hattua kaikille ruokakuvaajille. Ei oo heeppoo sanoi mun poika pienempänä. En tosin muista mistä aiheesta.

      Lankakerät oli kyllä hienon näköisiä, kun niitä oli seinätolkulla värijärjestyksessä. Vähän niinkuin sellanen lankahylly kirjahyllyn tilalta. Kyllä kai teille muutama metri mahtuis :D?

      Kiva kun poikkesit. Iloisia päiviä täältä Satu <3

      Poista
  7. Sormus on kyllä kaunis, kelpais mullekin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ens kerralla kun nähdään (koska joskushan sellanenkin kerta tulee?) väännellään sulle oma :).
      Oikeesti ei ollut kauhean helppoa, koska lanka oli pahuksen jäykkää, mutta jos sellasesta ihan ohkasesta vaan ens alkuun ja siitä sitten kohti järeämpiä kukkasia...

      Poista
  8. IIK, en kestä! Ihan mahtava päivä. Ja upea paikka!
    Tuo sormuskin on aivan ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No iik tosiaan :). Hirmuisen lämminhenkinen paikka. Ja myymälässäkin pää pyöri kuin pöllöllä, kun oli niin paljon kaikkea kivaa ja kaunista. Sinne tarvii poiketa toistekin.

      Sormus jäi kivaksi muistoksi.

      Mukava nähdä sut täällä. Toivottelen iloisia ja lämpimiä päiviä sulle Tiina <3

      Poista
  9. Mielenkiintoinen päivä ja hyviä kuvia. Joskus kuvaaminen on kyllä haastavaa. Mä en osaa esim. ottaa ruokakuvia yhtään! Miten jotkut saa niistä niin hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano Satu. Toiset saa maksalaatikonkin näyttämään taiteelta ja meikäläinen on pulassa, vaikka kuvattavana olis pulla :).

      Mukavaa huomista helatorstaita ja kaikkea muutenkin!

      Poista
  10. Sä olet kyllä niin paras!<3 Tajusin tätä silloin joku päivä sitten lukiessani, että sun kirjoitustyyli on hyvin samantapainen kuin raakkaan mieheni ulosanti.<3 Ihan kuin tulis kotiin, kun tänne sun blogiin tulee.<3

    Aurinkoista helatorstaita!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta tässähän ollaan sitten melkein sukua Simolle :D.

      Ja mun sivupalkissa lukeekin, että "ole kuin kotonasi", joten mikäs sen mukavampaa kuin jos siltä tuntuu.

      Torstai jo ehti tulla ja mennä ja aurinko kyllä paistoi, mutta pipo oli pakko kentällä kaivaa bägin taskusta päähän. En tiedä, mistä ihmeen pohjoisanavalta se tuuli tuli, mutta oli melkoisen jäätävä.

      Semppiä kevään loppurutistuksiin Taina ja nythän on taas tosiaan jotain mitä odottaa <3 (paitsi että en ole vielä kertonut siitä kotona mitään)

      Poista
  11. Todella kaunis toi sun sormus! Kyllä käsin tehty ja luotu on niin parhautta. Olispa hauskaa joskus itsekin yrittää. Minkähänlaisen sutturan saisin aikaiseksi :D

    Teillä on varpisti ollut ihan huippis päivä. Kiitos kivasta kertomuksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska tiedätkin, että olen Introverttipertti, niin arvaat, että ilman tuttuja ja turvallisia taustajoukkoja mun olis tosi vaikea mennä mukaan mihinkään tollasiin tapahtumiin, vaikka tällä kertaa kyllä se muukin porukka osoittautui varsin maanläheiseksi ja sellaseksi ihan "tavalliseksi", joka saa olon tuntumaan hyväksi.

      Periaatteessa sormuksen vääntely oli helppoa, koska sentään älysin, mitä siinä yritettiin tehdä. Mutta oikeasti se oli aikas vaikeaa, kun lanka oli sen verran jämäkkää, etten saanut sitä täysin tottelemaan. Mutta kukka mikä kukka. Ja taatusti uniikki.

      Kiitos kivasta käynnistä <3. Mulle jäi sen sun puulinnun kuva jotenkin tosi vahvasti mieleen. Ihan kuin se olis elävä ja päässyt nyt sieltä yksinäisyydestä omiensa pariin :)

      Poista
  12. Tuo sormis on NIIN kaunis, olispa kiva osata tehdä tuollaisia! Ja täytyy sanoa, että tuo Wetterhoffin talo alkoi kyllä muutenkin kiinnostamaan! Olen aikanaan opiskellut Hämeenlinnassa, mutta koska käytiin päivittäin koulussa Tampereelta niin eipä ollut aikaa poikkeilla missään ja eihän siihen aikaan siellä tuollaisia tietenkään ollutkaan. Täytyypä pistää mieleen kesävisiitin paikkana, sinnehän ajaa meiltä kolme varttia, ei paha. Ja tuota pyykkietikkaa munkin on pitänyt hankkia, ei vaan ole vielä tullut missään vastaab. Kivaa viikonlopun aloitusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoriassa ei ollut vaikeaa, mutta käytännössä kyllä :). Lanka oli niin jämäkkää, ettei ihan tosta vaan kääntyillyt sinne, minne halusi, mutta muhun teki kyllä vaikutuksen, mitä kaikkea koruseppä Heidi (toivottavasti nimi meni nyt oikein) oli tehnyt. Mm. minikokoisen (sellaisen nukkekotimallin) koruverstaan kaikkine työkaluineen. Uskomattoman pieniä, mutta ihan isojen malliensä näköisiä juttuja. Koruista tietty puhumattakaan.

      Pyykkietikka on vielä samassa paperikassissa, jossa sen eteiseen kotiin tullessani nostin, joten ei ole vielä kokemusta :). Kovasti niitä on kehuttu ja koska meillä ei mitään huuhteluaineita käytetän, mutta silti välillä kaipaa pehmeyttä, ajattelin, että vois olla aika kiva. Ja varmaan onkin, mutta katotaan nyt, milloin kassit tulee purettua..

      Myymälä oli kyllä tosi kiva. Ja sinne on oikeasti helppo mennä.

      Mahdollisimman mukavaa viikonloppua sinne teille myös! Harmittaa vieläkin se jalka, mutta minkäs teet.



      Poista
  13. Hitsi miten kiva oli taas lukea. Itselläni koko postaus vielä tekemättä ja saas nähdä milloin ehdin.
    Kiitos kuormajuhdalle ostosten kantamisessa <3
    Ihanaa viikonloppua ja nähdään taas pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä jo vähän malttamamattomana odottelen, milloin suurkirppiksen suurlöydöt päätyy näytille :). Oikeasti se kori oli ihan superi. Olis vaikka voinut ostaa täyteen lankoja Wetterhoffilta...

      Saitko kuitenkin järjestymään sen mistä laitoin viestiä ?? Olispa ihana <3. Mutta näköjään noita tapaamisia pystyy aika mukavasti järkkäilemään muutenkin, kun vaan haluaa. Ja minä ainakin haluan :)

      Ihanaa viikonloppua sinne kans <3

      Poista
  14. Olipa viehättävä kuvaus. Tuolla pitää koettaa käydä kesän aikana.
    Kädentaidot on kyllä sellaisia, joita ihailen loputtomiin. Minusta tuo ruusu oli oikein kaunis! =)
    Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut Vivi, kun tulee vastaus näin myöhään.
      Mutta jos menet käymään, niin voin kuule suositella ostamaan tota viimeisen kuvan Sitrus-keittiösaippuaa. Olen sitä nyt tässä parin päivän sisällä testannut vähän kaikkeen ja on kyllä niin ihmeellinen kimpale, että sillä puhdistuu sellasetkin tahrat, jotka ei Vanishilla ole lähteneet mihinkään. Ihan huippu! Ja tuoksuukin niin hyvälle.

      Ja kiitti :)

      Poista
  15. Pakko se kai on myöntää, että minussa asuu pieni kerhotäti. Tai sitten seura oli vaan niin inpiroivaa, että siksi innostuin niin kovasti. Ihanaa viikonloppua Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti asuu :).
      Olen tästä lähdössä työmatkalle ja nähtäväksi jää, mitenkä mun lauantain kanssa käy. Että jaksanko lähteä sinne, minne ollaan ilmoittauduttu. Toivottavasti jaksan, mutta päästän sen torstaina.

      Iloista tätä viikkoa Kati, kun viikonloppu jo ehti mennä..

      Poista
  16. Hitsi kun tämä oli jo toinen kerta kun sain kutsun ja jo toinen kerta, kun mulla oli jotain muuta. Toivon, että ensi kerralla minäkin ehdin mukaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pahus. Ei sitä aina joka paikkaan ehdi yhtäaikaa. Mutta jos ens kerralla tosiaan sitten :). Nähtäväksi jää, tuleeko mulle kutsua toistamiseen, mutta toivottavasti tulee. Oli jotenkin niin lämminhenkinen ja inspiroiva ympäristö.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi