Sivut

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

JA SEURAAVAKSI LÄHTÖPASSIT SAA...

Kuusi muovikassillista sisustuslehtiä vuosilta 2013-2014. Irtonumeroiden arvo noin tuhat euroa.

Sinne vaan paperinkeräykseen. Heippa ja hyvästit! Sama kuin olisin repinyt vähän käytetyn tonnin setelin. 

Tähän en oikeasti olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut kykeneväni, mutta alkaa vissiin tässä raivausprojektin edetessä järki astua vihdoin ja viimein kuvioihin ja silmät aueta näkemään sen, mitä mies on kotona nähnyt jo pidemmän aikaa. 

Tässä muutama iltahämärissä kuvattu näyte. 


Pinkka lasikuistin jakkaralla. Näiden lukeminen on vissiin kesken.. 


 Vanha kunnon Ektorp-rahi, jonka sisuksiin mahtuu tonni paperia. 
Sitä ei vaan enää jaksa liikuttaa paikasta toiseen. 


Makkarin nurkassa. Luettu tai lukematta. En ossaanyssissannoo... 


Sängyn vieressä lattialla (lukeminen kesken) ja yöpöydän alahyllyllä (enossaanyssitaaskaansannoo..)


Veikkaan, että en ole ainut, joka näitä vanhojakin vuosikertoja säilöö ihan vaan sen takia, ettei raski heittää poiskaan, koska ovat kumminkin sen verran arvokkaita.  Ja koska niistähän voi aina leikellä itselleen inspiskuvia talteen. Hehhee. Siinä sitä sitten parin vuoden päästä mietiskelee, että mitä niillä kansioon kerätyillä vanhoilla inspiskuvilla oikein tekee tässä Pinterestin luvatussa maailmassa. Ja raskiiko niitä(kään) hävittää, koska ovat peräisin kalliista lehdistä ja koska niitten eteen on nähnyt niin paljon vaivaa. Juueikiitos.

No ainahan nämäkin lehdet olisi voinut viedä johonkin lääkärikeskuksen odotusaulaan kaveriksi kaikille muille vanhoille lehdille, mutta kun en ole raskinut tehdä sitäkään. Pinonnut vaan sinne tänne ja antanut miehen huomautusten mennä toisesta korvasta ulos. (Ja lehtimyyjien myyntipuheet siitä toisesta korvasta sisään.. Oikeasti olen varmaan helpoin tapaus ikinä, koska a i n a sorrun tilaamaan, enkä yleensä koskaan myöskään muista ajoissa perua kestotilauksia, vaan kaikki jatkuu huomaamatta maailman tappiin asti).

Ihan hävettää, etten enää edes ollut kärryillä siitä, mitä lehtiä itselleni tulee. Mutta nyt tiedän. Kaikki ne, mitä allaolevassa kuvassa näkyy. (Paitsi Avotakka, joka tulee työpaikalle, mutta jota kukaan muu ei lue). Ainoastaan hiljattain hetken mielenhäiriössä tilaamani Kaunes&Terveys puuttuu, koska niitä on vasta yksi.




Nyt on rahi vähän paremmassa järjestyksessä. Jäljellä vuoden 2015 versiot, jotka pinosin aikajärjestykseen. Ja jotka aion lukea yksi kerrallaan samassa järjestyksessä. Ikäänkuin en olisi niitä koskaan aiemmin nähnyt (enkä kaikkia varmasti olekaan). Ja sitä mukaa kun lehti on käyty läpi, se päätyy paperinkeräykseen. Kyä näin o.

Ja samalla kun selvitin, mitä kaikkea olen tilannut, myös peruin jokaikisen tilauksen. Osa tosin oli ehtinyt juuri vaihtua seuraavalle kaudelle ja lehtiä tulee vielä kesään tai seuraavaan syksyyn asti, mutta kumminkin. Enkä kyllä osannut etukäteen aavistaa, kuinka helpottavalta näinkin yksinkertaisen toimenpiteen jälkeen voi tuntua. Ehkä kaikkein helpottavin osuus tähänastisessa raivausurakassa. Ei edes kirppisrupeama tuonut samanlaista tunnetta. Kai siitä voi päätellä, että asia on painanut takaraivossa ja ahdistus kasvanut sitä mukaa, kun uusia lehtiä on kolahtanut luukusta.


Pikku myönnytys itselle oli näiden vuoden 2014 joulunumeroiden säästäminen. 
Ne selaan viikonloppuna alta pois ja sen jälkeen pistän paperinkeräykseen. 


Lukuunottamatta lehtikasan hävitystä, en ole vielä ollenkaan vakuuttunut siitä, että turhan tavaran väheneminen on tehnyt yhtään onnellisemmaksi tai helpottuneemmaksi.

Heti jos hetkellisesti siltä tuntuu, seuraavassa käänteessä jo mietin sitä, kuinka paljon vielä on matkaa maaliin (jos edes tietäisin, missä se maali on...).  Eilenkin kun piti muka yksi olohuoneen liki tyhjäksi käynyt kaappi järjestää, niin enkös vaan löytänyt sieltä pari jotain hemmetin pääsiäistipua pyörimästä ja ilkkumasta, että täällä ollaan :). Ja niitä aloin sitten käsissäni pyörittelemään ja miettimään, että pitääkö tässä nyt sitten kumminkin vielä se kevätkirppispöytäkin järjestää... Juu ei tarvi, mutta sen verran kävi ärsyttämään nekin kanat, että pistin kaapin oven kiinni ja menin sohvannurkkaan lakkoilemaan. 

Kyllä tää tästä. Kai.  

Kiinnostaisi tietää, kuulostiko lehtiongelma yhtään tutulta? Vai mikä teillä muilla on se vaikein luopumisen kohde? Tai siis olisi, jos päättäisi jostain luopua? 

Jaa niin. Pakko nyt vielä mainita, että mies on keksinyt oivan, mutta samalla ystävällisen tavan hankkiutua lehtimyyjistä eroon jo ennenkuin päästää meikäläistä heidän kanssaan puheisiin. Luettelee sujuvasti kaikki Koti-aiheiset lehdet, jotka vaimolle jo (muka) tulee (osaa ei tosin ole olemassakaan, mutta kuulostaaa uskottavalta). Ja lopuksi muistaa yhtä vakuuttavasti mainita, että itselleen tulee Jallu ja Parnasso :D. Eipä siinä sitten myyjällä muuta...


85 kommenttia:

  1. No onpas siinä lehtiä kerrakseen :D. Itsekin aikoinaan säilyttelin useamman vuosikerran vaatehuoneen nurkassa, mutta jossain siivouspuuskassa laitoin ne naapurin rouvan matkassa sairaalaan potilaille / asiakkaille luettavaksi. Vanhat joululehdet lahjoitin kaverille. Nyt on varastoissa enää tämän vuoden lehdet.

    Tilailen kanssa noita pätkiä, jotkut lopetan, jotkut jatkuu. Enkä edes nykyään ihan tarkkaane edes lue lehtiä, koska monesta lehdestä löytyy tuplanumero. Olen ostanut irtonumeron, vaikka kotona on ollut jo ko. lehti. En vain tunnistanut kansikuvaa, kun en ollut edes lehteä silmäillyt.

    Mulla on ollut useamman vuoden käytössä Robinson-palvelu. Ei soittele lehtimyyjät! Ja jos joskus erehtyy soittamaan, mainitsen palvelusta eivätkä sitten häiritse. Tai sitten on aika uusia kolme vuotta kerrallaan voimassa oleva palvelu.

    Kyllä se hyvänolon tunne vielä tulee. Malta hetki. Ja tsemppiä urakointiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä justiin onkin niin noloa, kun en enää edes muista, olenko jonkun lehden jo lukenut vai en. Ja mulle on käynyt samoin kuin sulle, että joskus kun olen ajatellut, että poikkeuksellisesti ostan irtonumeron (lomalla, jossa ei siis ollut omia lehtiä käden ulottuvilla), niin olen kannen avattuani todennut, että o-ou, mullahan jo tää olikin ennestään... Että pikkusen on nyt liioittelun makua näissä mun tilauksissa ja säilömisissä tällä(kin) saralla.

      Sinällään mua ei lehtimyyjät häiritse, mutta nyt mun olis ehkä viisainta vähän aikaa vältellä, jos vaikka miehen taktiikka joskus pettää :). Yhdelle jo pystyin kauniisti sanomaan, että nyt en oikeasti voi tilata yhtään lehteä, vaikka olis kuinka hyvä tarjous. (Ja ne tilaajalahjatkin on mua alkaneet ahdistaa, kun en yleensä niilläkään mitään tee, vaan niistäkin vaan kertyy nurkkiin lisää tavaraa).

      Toivottavasti oot oikeassa hyvänolon tunteen suhteen. Uskon niin. Ja kiitos :)

      Poista
  2. Vanhoja lehtiä ei pitäisi kerätä, olen hävittänyt paljon. Suomen Luonto on yhä alusta lähtien eli siinä se ongelma, tuossa pienessä sanassa alusta.... Olen irti kaikista Puutarha-alan lehdistä, en jaksa lukea niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan. Ei pitäis kerätä :). Nyt alan sen vihdoin ja viimein tajuta. Jotenkin tuli niin paljon enemmän tilaa hengittääkin, kun lähtivät pois nurkista ahdistamasta. Ja tiedän kyllä itsestäni sen, milloin pystyn pysymään päätöksissäni ja nyt on (luojan kiitos..) koittanut se aika. Tähän asti olen vaan muka pystynyt, mutten ihan täysillä halunnut kumminkaan.

      Suomen Luonto on muuten sellainen lehti, jonka mun mieskin lukis mielellään. Mutta en nyt harkitse sitäkään :)

      Poista
  3. Muutos minun sisustuslehdet kokivat saman kohtalon..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähyvä! Vaikeaa, mutta palkitsevaa :). En oikeasti tajunnutkaan, kuinka paljon ne kasat mua(kin) ahdisti. Nyt on helpompi hengittää. (Joskin ahdistaa se paperinkeräyspinokin, joka niin äkkiä kertyy pelkistä sanomalehdistä ja jota ei jaksa tämän tästä olla viemässä keräykseen. Ehkä pitäis harkita sellaisen oman paperinkeräyssäiliön hommaamista tontille, mutta on jäänyt, kun eivät ole sen nätimpiä kuin roskiksetkaan..)

      Poista
    2. Pakko tähän väliin kommentoida vielä: meillä on omassa pihassa keräyspaperille oma laatikko, ja on kätevää. Eihän se kaunis ole, mutta ei ne mainospostipinot sisälläkään mitään kaunistuksia ole :D Osa mainoksista menee suoraan postilaatikosta keräysastiaan, kun ovat kivasti lähekläin...

      Poista
    3. Hmmm. Tää pistää kyllä ihan tosissaan vielä uudestaan miettimään sitä paperinkeräysastiaa, koska sulla oli siihen noin hyvät argumentit :). Ja muutenkin mulla on ollut suunnitteilla (niinkuin aika moni muukin asia aika kauan...), että tarttis sille roskikselle nikkaroida joku nätti katos (tai edes katos) ja jos sen saan aikaiseksi, niin samallahan siitä tekis niin ison, että mahtuu se paperisäilö siihen viereen. Se kun oli niin älyttömän halvan kuuloistakin se keräyspaperisäiliön tyhjennys. (Oletan, että saavat pääasiallisen rahan siitä, että kierrättävät paprut)

      Poista
    4. Meillä paperiastian tyhjennys on ilmaista. Piti vain itse hankkia astia. Itse soitan, kun on tarvetta tyhjennykselle. Joskus ovat kyllä tyhjentäneet ohi kulkiessaan pyytämättäkin :)

      Poista
    5. Sanoisin, että siellä teillä on palvelussa hinta-laatusuhde aika vahvasti laatuun päin kallellaan :). Joskin täälläkin se maksaa jonkun hassun euron tai pari kuukaudessa.

      Poista
  4. Nyt osu ja uppos. Pinoja siellä, pinoja täällä, osa kulkeutunut Lilaankin....eträ voi sotten joskus siellä omppupuun aolla keinussa lojua ja lueskella! Pah. Siellä kerkee kesässä kuin muutaman kirjan. Ja ne tuoreemmat lehdet - jos niitäkään.
    Vaan ei noin pahasti lähtenyt lapasesta kuitenkaan :D
    Meinasin jo kysäistä, että jokos sää NYT olet ottanut sen torkkupeiton käyttöön, mutta en kysykään. Kävin lukemassa edellisen postauksen kommetit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin just :). Teikäläinen onkin ihan paras pysymään paikoillaan ja lehtiä lueskelemaan :D.
      Mutta siis täytyy sanoa, että jotenkin olisin kuvitellut, että sulla olis saattanut tulla lehtiä jo mitta täyteen, kun oot kumminkin niitten parissa aikas kiitettävän ajan toiminut. (Oikeastaan mun onni, ettet enää, koska nyt olisin paljastanut, kuinka helppo uhri olen :D.

      Ja kiitos kun et kysyny... Lupaan ilmottaa kaikissa mahdollissa paikoissa heti, kun oon niin pitkällä, että hautaudun sinne torkkupeiton alle. Ehkä ikuisiksi ajoiks kaiken tän jälkeen :)

      Poista
  5. Annukka, mä olen niin ylpeä susta, kun kykenit tähänkin isoon luopumiseen!!! Niin hienoa, jatka vaan hitaasti mutta varmasti ja jossain kohtaa se maali sitten vaan tulee. Ehkä sellasessa kohtaa, kun kerta kaikkiaan tuntuu siltä, että JUST NYT on hyvä.

    Mulla oli kaikki suomeksi ilmestyneet Maalaisunelmat jossain kohtaa. Niitä pyöritin kyllä melko tuskissani... että mitä niille teen. Lopulta kaveri vei ne... köh köh, vähän niin kuin niillä puheilla, että siellähän ne sit on, jos tarviin... Nyt tämä samainen kaveri on itse saanut raivauskärpäsen, hänellä on suuuuuuuuri talo ja hän säilöö KAIKEN, siis myös ne tyhjät jogurttipurkit... Nyt hänellä on parin vuoden suunnitelma tyhjentää talosta turha kama, ja sitten hän myy koko talon pois ja muuttaa veks. Saa nähä miten käy kyseisille lehdille... Hänelle se luopuminen on vielä melko vaikeaa, mutta ehkä pikkuhiljaa...

    Mun oma kompastuskivi on ollu koirieni rotulehti. Ei muuten, mutta kun niissä on useamman vuoden ajalta minun kirjoittamia artikkeleita... Niiden kanssa on kyllä ollu todella vaikea tehdä päätöstä, mihin ne laitan ja kannattaako niitä hävittää. Tällä hetkellä ne on tyttären huoneessa (eli jälleen kerran olen sulkenut silmäni ongelmalta ja työntänyt kamat vaan toisten vaivoiksi...), mutta mitä sitten, kun tyttö joskus lähtee kotoa... Mitäänhän mä en siis käytännössä niillä lehdillä tee, mutta kun... jos vaikka joskus johonki kirjoitusjuttuun niistä olis hyötyä/näyttöä... *huoh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että mulle tulee tällä hetkellä pari sisustuslehteä pienet pätkät. Niiden kohdalla oon tehny niin, että kun oon lukenu, annan saman tien pois. Tytär lukee mielellään. Oon kyllä sanonu, että antaa sitten takaisin ne, mutta hyvin todennäköisesti mä laitan ne sit eteenpäin taas jonnekin. Monesti ajattelen, että otan sieltä jonkun ohjeen talteen, mutta käytännössä en mä kyllä koskaan mitään ota...

      Poista
    2. Ihanaa, kun jaksat aina vaan mua kannustaa eteenpäin :). Kiitos siitä! Välillä kun tuntuu, ettei tästä oikeesti olekaan mitään hyötyä, vaivaa vaan ja syö kaiken töitten ulkopuolisen ajan. (No ei oikeesti syö, jos en halua, mutta nyt oon touhunnut vähän liiankin suurella vaihteella ja se alkaa vissiin kostautua hetkellisenä epätoivona).

      Ja jotenkin lohdullista myös kuulla, että sullakin sittenkin on joku heikkous :). Tarkoitan siis just noita, mitä et raskis heittää pois, kun ei tiedä, jos joskus tarttee... Niin tuttua. Voihan näissä munkin lehdissä olla vaikkapa joku kauheen kiva resepti, jonka takia pitää säästää. Hehhee. Määhän se olenkin oikea kaikkien aikojen Kinuskikissa, joka hyödyntää niitä kakkuohjeita. Juuei :).

      Ja nyt mun tarvii kyllä sanoa, että ehkä en minäkään raskis luopua lehdistä, joihin oon kirjoittanut artikkeleita. Tai ainakin ottaisin ne omat juttuni talteen. (Vaikka siihen kuuluisaan kansioon, jota en todellisuudessa koskaan tee...). Vai olisko se mikään vaihtoehto, että skannais ne ja säilöiskin koneelle? Ei veis tilaa, mutta olis olemassa. (Josta varmaan seurais se, että kone päättää just sen jälkeen hajoata ja kaikki katoaa taivaan tuuliin... Tai että sitä tuskastuu siihen, että kone on niin täynnä kaikenlaista).

      Mulla ei oo noille lehdille oikein sellasta sopivaa "saattohoitolaa", jonne ne vois ikäänkuin peruutusoikeudella lahjottaa :). Ja jotenkin olen niitten suhteen ollut niin itsekäs ja pihi, etten ole edes halunnut antaa niitä mihinkään (poikia ei paljon mun koti-aiheiset lehdet kiinnosta..). Mutta jos joku tulis täältä kotoa hakemaan, niin olis eri juttu. Silloin varmaan antaisin ihan mieluusti.

      Voi meittiä :)

      Poista
  6. Nyt ollaan samoilla linjoilla, mutta eri lehdissä. Puutarhalehtiä on täällä. Sisustuslehtiä hankin hyvin valikoidusti, joitain erikois-design numeroita korkeintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertonee jotain mun pehmeydestä lehtimyyjien suhteen, että jonain heikkona hetkenä olin tilannut myös Viherpiha-lehden, jonka sisältö on sitten ehkä ihan yhtä kaukana meikäläisen luontaisista osaamisalueista kuin joku kakku&pulla-aiheinen lehti (en tiedä, onko sellasia edes). Varmaan olin ajatellut, että yhtäkkiä lehden avulla kiinnostun puutarhanhoidosta (haluaisin kyllä, mutta tiedän jo kokemuksesta, ettei koskaan toteudu) ja kehityn hirmu viherpeukaloksi, jonka käsissä kaikki kukoistaa. Juu ei :). Mutta sen älysin sentään perua ajoissa.

      Poista
  7. Ahhahhah, minähän en voi muuta kuin aina nauraen aloittaa nämä kommenttini. Ensinnäkin luin, että löysit pari t o n n i a pääsiäsitipuja - enkä hämmästynyt edes yhtään :)
    Lehdet. Juu, minulle tuli (ja tulee) vuodesta 1991 Avotakka, joka oli silloin ainoa alan lehti (hmm), ja sen jälkeen kun alkoi ilmestyä kodit ja keittiöt ja muut, niin nehän tuli myös - siis kaikki kotimaiset, mitä oli tilattavissa. Silloin ei todellakaan ollut pilvin pimein lehtiä olemassakaan - paitsi kirjahyllyssä, jossa oli jokunen vuosikerta, joita sitten pikku hiljaa hävittelin... Sitten tuli lisäksi muita lehtiä... Antiikki- lehdestä on tallella paria kolmea numeroa lukuun ottamatta kaikki lehdet koko 20 v historiansa ajalta, ja ne on ja pysyy (luen niitä enää tai en), mutta, syksyllä tein päätöksen, että enää se(kään) ei kolahda postiluukusta! Tällä hetkellä taitaa tulla kaksi lehteä, tai kolme... Olen kyllä niin kauan lukenut "joka ikisen" sisustuslehden, että nyt alkaa pikku hiljaa olla kiintiö täynnä :)
    Tämä on muuten kummallinen naislaji - sen lisäksi, että meilläkin tietysti tulee miehelle nuo peruslehdet Jallu ja Parnasso, niin tulee myös Jääkiekkolehti ja pojalle tulee Pelit. Ja siinä ne.
    Ai niin, onhan sitten vielä olemassa jokin ihme koukku JDL- lehteen, jota on aikamoinen pino, ja jonka ostan joka kuukausi... Antiikin ja sen säilön, muut menee kiertoon :) Niin paitsi että puutarhalehtiäkin on jossain pino, niistä en luovu. Joku niistä tulikin joskus jonkun aikaa, mutta en ikinä ehtinyt lukea. Ehkä jo ensi kesänä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en olis minäkään hämmästynyt, vaikka olis ne pari tonnia tipuja putkahtanut kaapista. Ja munat päälle :D. Kaikki muu onkin jo nähty. Tai ehkei sittenkään.

      Vuoden 1991 Avotakat kuulostaa jo sen verran legendoilta, että niistä en raskis minäkään luopua. Meillä saattaa hyvin olla Aku Ankkoja niiltä ajoilta, muttei muuta. (Vielä on tosin vintin seitsemän salaisen oven taakse kurkistamatta...). Ja taskukirjat on numerosta 1 lähtien (mun veli keräs niitä), mutta niitähän ei lasketa tässä nyt miksikään :).

      Mutta siis kyllä sulla siellä kuulostais semmoset kokoelmat olevan, että huhhuijaa. Kalpenee meikäläisen keräily mennen-tullen. Joskin unohdin mainita, että Hyvä Terveys-lehdet säästin kaikki ilmestymisvuodesta huolimatta. Ei niitä tosin ole kuin parikymmentä (siis lehtiä, ei ilmestymisvuosia), mutta aattelin ne selailla uudestaan, kun kaikissa tuntui olevan kannessa niin mielenkiintoisia (ja ajankohtaisia) otsikoita, että en vaan nyt pysty hävittämään ennenkuin luen ne uudelleen (tai mahdollisesti ekaa kertaa, kun en millään enää muista, mitä oon lukenut ja mitä en).

      Oikeesti mun miehelle tulee vaan yksi lehti. Konepörssi :D. Mutta Jallu ja Parnasso kuulostaa niin paljon paremmalta puhelimessa :)

      JDL:stä en ole kuullutkaan. Pareen ehkä että en. Vaikka aionkin sen kohta googlata. Mutta en tilaa :)

      Kiitos vertaistuesta!

      Poista
    2. Ei, ei, ei, ei minulla sentään vuodelta -91 enää ole lehtiä, kyllä ne sentään on jo kadotettu :) Mutta olisihan se tolkuttoman kamala läjä jos olisi kaikki sieltä saakka säästänyt . Enää vain nuo antiikit ja jdl:t on jäljellä.
      No ei meillekään, tai miehelle, Jallu ja Parnasso tule, mutta ne todellakin kuulosti niiiiin hyvälle :DD Ihan vaan se jääkiakkolehti :)

      Poista
    3. Jos sua ei hätkäyttänyt mun pari tonnia pääsiäistipuja, niin mulle meni ihan täydestä toi 14 vuoden vuosikerrat Avotakkoja :D. Teillä on siellä kaikki niin siististi paikoillaan ja järjestyksessä, että ihan hyvin olisin voinut kuvitella noi lehdetkin (joita äkkiseltään laskien olis 168 kpl..) sinne samaan riviin :)

      Poista
    4. Vuodesta 1991 on kuules Annukka jo 24 vuotta eikä 14... Se olis kyllä TODELLA iso pino lehtiä, mutta en minäkään kyllä sitä hätkähtänyt vaan ajattelin myös, että sieltä asti on lehdet säästössä. Niinkin kun vois olla... Siis oikeesti mun mummolla ainakin oli (en tiedä onko enää) jotain tosi vanhoja vuosikertoja jostain Kodin Kuvalehdestä tms jemmassa... Siinä mummoni touhussa ei kyllä ole järjen häivää, mummolan vintillä on vaikka mitä.

      Poista
    5. Oho. Kappas vaan kun aika kuluu :D. Näköjään vielä nopeammin kuin oon kerinnyt huomata :D

      Poista
  8. Aika kokoelma lehtiä, muistutat systeriäni ;-)
    Minulle taitaa tulla yksi sisustuslehti, irtonumeroita ostan välillä tarjouksesta. Ei tee tiukkaakaan heitellä pois ja kiertoon, luettu, mikä luettu ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkut systerille :D

      Mulla on sellainen kaunis ajatus tässä takana, että sitten kun Ektorppi kolisee tyhjyyttään ja kaikki muutkin lehtikorit ja hyllyt, voin mennä kaupan lehtihyllylle ja ostaa sieltä minkä tahansa haluamani irtonumeron sen sijaan, että lehti kolahtaa luukusta, tykkäsin sisällöstä tai en. Aah mikä ihana juhlapäivä ja valintatilanne. (joskin tiedän jo etukäteen, että se päättyy joko a) siihen, etten raski ostaa mitään tai b) ostan halvimman mahdollisen tarjouslehden ja kotona potuttaa :)).

      Tehty mikä tehty, sanottu mikä sanottu ja luettu mikä luettu. Toi on hyvä. Otan sen käyttöön :)

      Poista
  9. Kuulosti - liiankin tutulta. Minä melkein itkin, kun ensimmäisen kerran noita vuosikertoja heitin menemään. Otti ihan sydämestä asti;) Ja tällä hetkellä lehtikaaos on jonkinlaisessa kontrollissa - en tilaa yhtään lehteä vaan ostan irtonumeroita - ja liikaa niitäkin, mutta tavoite on, että kun yhden lehden ostan, yksi lähtee ovesta ulos. Melkein olen tässä pysynyt;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Lohdullista kuulla.

      Vielä vähän aikaa sitten olisin itsekin kynsin hampain pitänyt kiinni rahista ja raahautunut sen mukana, mutta nyt on tullut mitta niin vissiin täyteen ensinnäkin näitä kaikenmaailman kasoja ja toisekseen koko tätä hitsin raivausprojektia kohtaan, että olen heittänyt tunteet nurkkaan ja alkanut kylmän viileästi toimimaan vaan järjellä. Vapauttava tunne.

      Ja tuossa ylempänä Rouva Kivitikalle kirjoitinkin, että mulla on haaveena joskus vielä hyvällä omallatunnolla mennä ostamaan haluamani irtonumero kaupasta. Jotenkin se tuntuu ihan hirmu juhlalliselta ajatukselta. Joskin lopputulos on jo tiedossa..

      Poista
  10. Mä oon ollut lehtilakossa melkein pari vuotta (paitsi pari keskussairaalassa ostettua). Minusta on vaan kehkeytynyt niin pihi :D kaikki vanhat kyllä tallessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahka saan tän projektin joskus valmiiksi (JOS sellainen päivä ikinä koittaa), alan ihan kaikkiin mahdollisiin lakkoihin... Tai oikeastaan olen alkanut jo. Ja siis onhan sen ihan järjetön summa, mikä noihin lehtiin uppoaa ja on uponnut. Äkkiä laskien sellaiset 500 euroa vuodessa eli liki 1,50 euroa päivässä! Lehtiin, joista ei edes muista, onko lukenut niitä vai ei. En nyt ala tota summaa kaurapuuroksi muuttamaan, koska ei mahtuis sellanen määrä mihinkään, mutta kumminkin... :)

      Poista
  11. Mä oon ollut lehtilakossa melkein pari vuotta (paitsi pari keskussairaalassa ostettua). Minusta on vaan kehkeytynyt niin pihi :D kaikki vanhat kyllä tallessa...

    VastaaPoista
  12. Hihhih, mullakin on puutarhalehtiä liikaa, vaikka olen kyllä joistakin jo luopunut. "Onneksi" ei ole rahaa tilata niitä, vielä vähemmän ostaa irtonumeroita, paitsi puutarhalehden sorruin kesällä tilaamaan. Mutta mulle on tyypillistä heti menettää mielenkiinnon, kun alkaa lehti tulemaan. Ei kiinnosta lukea niitä.
    Vanhoista käsityölehdistä luovuin, melkein...Mut muutama lehti lasten syntymävuosilta on vieläkin tallessa. Ja jostain syystä asuntomessulehtiä :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jotenkin olisin voinut kuvitellakin, että sulla saattais jokunen nimenomaan puutarha-aiheinen lehti olla hyllyssä :D. (Rantakasville tuolla aiempana kirjoitinkin, että jonain heikkona hetkenä tilasin minäkin Viherpiha-lehden, vaikka mulle toi puutarhanhoito sopii yhtä hyvin kuin porsaalle hajuvesi :)).

      Ja toi on kans ihan totta, mitä sanot, että jos on jonkun irtonumeron perusteella vaikka tehnyt sellasen päätelmän, että joku lehti on kiva, niin ei se olekaan enää sama sitten tilattuna. Ei millään voi joka numerossa olla jotain kiinnostavaa, vaikka lehden aihe sinällään oliskin sydäntä lähellä.

      Mutta toi sen sijaan olis ihana, jos olis lasten syntymävuosilta jotain älynnyt säästää. Harmi, kun ei ole tullut edes mieleen :(. Niillä olis kumminkin sellainen ihan erityinen merkitys. Ja kuinka kivaa oli esim. löytää meidän pikkuveskin lattianpurkuhommien yhteydessä sanomalehtiä vuodelta 1955. Niitä poikien kans prässäiltiin suoriksi ja luettiin suurella mielenkiinnolla. Hauskoja juttuja :)

      Poista
  13. Kappas, siinäpä on lehti poikineen :D Mulla on onneksi vain pieni siisti pino leffahuoneen nurkassa, jota aina silloin tällöin käyn läpi ja roudaan siinä hetkessä tylsimmiltä tuntuvat paperinkeräykseen :) Tosin kerran sain erään lehden vuosikerran myytyä kirpparilla muutamalla eurolla! Se oli tosin sitä aikaa, kun mun kirppisurakat kannatti (toisin kuin tällä kertaa, tuottoa tuli hurjat 21 euroa) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanan seesteiseltä toi pieni siisti pino. Niinkus näit kuvista, niin täällä oli jotain ihan muuta :). Vaan onneksi sitä näin 50-vuotiaana jo voi tulla järkiinsä, hehhee :). Eipähän siinä kauaa mennytkään.
      Nyt mulla on tossa vieressä Ektorpin rahin kansi koko ajan auki ja vaan ihailen niitä siistejä pinoja,vaikka siinäkin on vielä noin 80 lehteä... Plus ne joulunumerot..

      Täälläkin näytti kirppiksellä olevan ihan hirveet määrät lehtiä myynnissä. Suurin osa ihan liian kovalla hinnalla, jotka molemmat johti siihen, että ihmiset ei ees vilkaise sitä lehtihyllyä. Sinne olis siis ollut ihan turha viedä mitään edes nollalla eurolla. Nekin olis jääneet huomiotta.

      No onpa harmi homma, että kirppis ei kannattanut. Mutta ainakin yritit ja täältä tulee sille peukut!

      Poista
  14. Voi ihme sentään :D Sain tästä jälleen kyllä ihanat naurujoogat :) Sama vika on täälläkin. Olen hillonnit lehtiä vaikka kuinka ja paljon, ukonkutjake myös, mutta teimme ryhtilikkeen alkusyksystä ja lehdet lähtivät keräyspisteeseen. Minulle ei tule tilattuna lehden lehteä, mutta ostan irtonumeroita muka sen mukaan, mikä kiinnostaa ja kaikkihan kiinnostaa...siksipä niitä lehtiä oli ihan valtavasti. Ammattilehtiäkin hillosin, kunnes päätin, että nekin saivat lähtöpassit. Ai että, mieli tyyntyi, kun pölyiset kasat sai pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä ei aina tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta hepulin puolelle menee aika herkästi, kun täällä kasojen keskellä aikansa pyörii :). Joogaan sen sijaan en taivu enää, kun oon sen aloittamani kuntorempan ansiosta kankea kuin rautakanki :D. Muuten kyllä menee kivasti..

      Vai että ukonkutjakekin hilloaa lehtiä :). Hauska kuulla. Mun miehelle ei tuu kuin Konepörssi :D. Ja sekin ammatin puolesta ihan pyytämättä, mutta kyllä silti aina joudun kysymään luvan, saako pörssin kenties jo hävittää vai vieläkö katselet niitä kaivinkoneita...

      Itse haluaisin päästä tohon irtonumerokategoriaan, mutta en kyllä ottanut huomioon tota, että niitäkin vois alkaa hamstrata liikaa. Aattelin paremminkin, että todennäköisesti en raski ostaa ikinä mitään.

      Mutta siis toi on niin totta. Viime yönä nukuinkin kuin tukki. Aattelin, että johtui salitreenistä ja saunasta, mutta nyt pisti miettimään, että oliskohan kumminkin johtunut osin (tai kokonaan) siitäkin, että ne pölyiset lehdet lähti. Ihanaa, jos niin on.

      Poista
    2. Joo-o. Meillä oli säilössä tuulilasit ja hifit ainakin 20 vuoden ajalta ja ukkeli osas ne ulkoa! Huippusaavutus sinänsä :D
      Kyllä niitä irtsikoita kuule tulee kannettua selkä vääränä kotiin; ovat niin olevinaan edullsia ja ihania kuvia kansissa...
      Yritä välillä venytellä, ettet ihan kangeksi muutu :D

      Poista
    3. Silloin kun mies huomauttelee mun lehdistä, mulla on tapana vetää oma "kanavapaketti"-valttikortti takataskusta :). Jos en itse ollut kärryillä siitä, mitä lehtiä mulle tulee, niin eipä tiedä mieskään, mitä kaikkia kanavia on tullut ostaneeksi. On Viasattia ja Ruutu plussaa ja Nelonen Sport pro:ta ja mitälie. Eihän niistä sinällään tilaongelmamielessä haittaa ole, mutta rahaa niihin kyllä uppoaa ihan yhtä paljon kuin lehtiinkin. Eikä millään kerkiä niitä kaikkia katsoa. Melkoisen näppärä rahastuskeino tommonenkin nykyään.



      Poista
  15. Poden välillä samaa lehtiongelmaa, mutta minun onneksi meidän lähipuistossa on lehtien vaihtopiste. Sinne vien aina muovipussillisen kerrallaan lehtiä (ja yritän olla ottamatta vaihdossa mitään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippujuttu tommonen vaihtopiste! Ja vielä puistossa? Oon ihan varma, että jos tänne sellainen järjestettäisiin, sieltä heti ensimmäinen pöllisi kaikki lehdet ja se olis sitten siinä. Tai vaihtoehtoisesti joku ideanikkari päättäisi repiä ne tai jotain.

      Olis kyllä loistohomma tollanen. Ei tarvis kenenkään tilata kaikkia mahdollisia lehtiä, mutta silti vaihtoperiaatteella vois lukea. Nyt oon kyllä suorastaan kateellinen :). Ja aloin samalla miettiä, että saisinko itse järjestettyä sellaisen johonkin. Kiitos tästä Outi!

      Poista
  16. Yäk, yäk, yäk, yäk, yäk!
    Kirpparille myyntiin vaikka vaan 1€/lehti, mutta ei paperinkeräykseen. Meillä oli ennen kans noin. Tuli sen seittemän lehteä/viikko.
    Nyt sanon ettei oo rahaa. Ei ees osamsksulla, joten heipat ja soittele seuraavalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt mulle sit tuli huono omatunto, vaikka just kerkisin olla itseeni tyytyväinen, kun vihdoin päätin luopua näistäkin :). Joskin kyllä vähän inhotti itseäkin työntää ne kaikki kiiltäväkantiset lehdet keräykseen. Vaan kai niitäkin sentään voi hyötykäyttää.

      Jossulle tuolla aiemmin kirjoitinkin, että täällä näytti olevan kirppiksellä ihan hirveesti lehtiä myynnissä. Mutta koska niitä oli niin paljon ja koska niistä suurin osa oli hinnoiteltu ihan törkeästi yli, ihmiset ei edes vilkaisseet hyllyä. Liika on liikaa kirppikselläkin. Vaan olishan ne voinut viedä johonkin (oikeasti en tiedä mihin, koska ketä kiinnostaa vanhat vuosikerrat..), mutta myönnän, että siinä suhteessa olen ollut paitsi laiska, myös itsekäs ja pihi. Ajatellut vaan, että itsepä olen niistä maksanut, joten voin itse tehdä niille mitä tykkään. Tai olla tekemättä. Inhottavaa, mutta totta.

      Poista
  17. mä en säilytä enää kuin puutarhalehdet, joista onkin kertynyt jo aimo tietopankki - extrana tulee martat... en tilaa mitään lehtiä enää, koska haluan itse valita luettavani lehtihyllyiltä - nekin näyttävät olevan etupäässä ulkolaisia (-> kielitaidon ylläpidon takia) - paikallinen päivälehti tulee diginä - lehtipinojen harvennuksen teen aina tammikuussa ja joitakin joulun erikoisnumeroita säästän - ne näyttävät aina uusilta ja tuovat joulun tunnelmaa vuosilukuun katsomatta...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa paljon viisaammalta toimintatavalta kuin omani :). Mutta onneksi alkaa itselläkin vihdoin ja viimein järki voittaa, enkä enää jaksa sääliä kaikkea säästämääni. Niistä on kumminkin ollut aika kauan jo enemmän harmia kuin iloa. Ja nyt kun viimein sain itse itselleni selvitettyä, mitä kaikkea olen tilannut, konkretisoitui sekin, että ihan törkeän paljon olen käyttänyt niihin huomaamattani rahaa. Sen olis voinut sijoittaa viisaamminkin, mutta meni nyt oppirahojen makseluun :)

      Ja toi on totta, mitä sanot joulunumeroista. Justiin sillä säästin ne itsekin. Ei ole niin vuoden päälle.

      Ja kiitos kun kävit ja jätit viestin. Näistä tulee aina hyvä mieli :)

      Poista
  18. Jopas oli lehtiä kertynyt. Itse perkasin myös taannoin vanhat sisustuslehdet ja hävitin aimo osan niistä.
    Sama se vaikka olisi kaikki heivannut, kun en ole niihin sen jälkeen koskenut :)
    Kiva idea tuo lehtien vaihtopiste, mistä Outi mainitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä justiin on, että samalla kun kerran päättää jostain luopua, niin kannattaisi sitten luopua kaikesta samantien. Mulle kävi just niin saunapyyhkeitten kanssa. Varmaan sellaset 30-40 (todellakin nolo määrä pelkästään toi) pistin ihan surutta keräykseen, mutta vielä piti hillota parikymmentä sen takia, että "jos vaikkka vieraspyyhkeitä tarttee". Hehhee. Haluaisin nähdä sen päivän, kun meidän pikkuruiseen saunaan tulee 20 vierasta kerralla :D). Mutta onneks tässä on aina mahdollisuus uusintakierrokselle ja se mun on kyllä tehtävä. Huomaan, että muuten en saa rauhaa.

      Ja todellakin olen samaa mieltä lehtien vaihtopisteestä. Ihan kuningasidea. Aloin jo miettiä, miten ja mihin pystyisin sellaisen toteuttamaan.

      Poista
  19. Tiedän tuon lehtipsljouden. Sääli kuitenkin heittää. Eikö sulka ole ketään, jolle antaa lehtiä luetfaviksi eteenpäin?

    VastaaPoista
  20. Kirjoitin kommentin kännykällä ja sen huomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa mitään Satu :). Tässä iässä on harjaantunut sujuvasti lukemaan pikku painovirheilläkin varustettua tekstiä, koska sellaista lähtee omastakin luurista liikenteeseen joka päivä..

      Sepä tässä justiin on harmi, että ei ole ketään sellaista (kivaa) ihmistä, jolle voisin antaa lehdet. Miehiä en mun valinnat paljon vähempää vois kiinnostaa ja omille kavereille tulee suunnilleen samat. Tietty tässä olis voinut vähän järkeistää tilauksia niin, että joku tilaa jonkun lehden ja joku toinen jonkun toisen ja sit vaihdetaan. Mutta se on nyt myöhäistä, koska projekti on siinä vaiheessa, että ehdin jo perua kaikki. Nää mitä jäi jäljelle, ajattelin sittenkin luettuani viedä paperinkeräyksen sijasta työpaikkaruokalaan, jossa on tällä hetkellä ankea valikoima vanhoja Apuja ja Seuroja.

      Poista
  21. Ihan mahtavaa Annukka, hyvä sä taas kerran :) Mulla on kaikki muu jo käyty läpi paitsi valokuvat, niin paperiset kuin koneella olevatkin ja sen homman suhteen en aio pitää kiirettä, napsin toisen silloin, toisen tällöin, miten musta tuntuu että sekin ahistais jos mitään perattavaa ei enää olisi :) Ja ällös suotta lakkoile, tai ainakaan masennu tipusten takia, oon huomannu sellasen jutun että jos siivoaa saman kaapin vaikka kuukauden välein (ei, en siivoa, ihan esimerkkinä vain) niin ekalla kerralla tarpeellisiksi luokitellut kamat ei sitten seuraavalla kerralla enää sitä välttämättä olekaan vaan jotain lähtee aina kiertoon mutta kunnon kunnon karsimisen jälkeen ne on enää yksittäisiä kamoja, ei säkillisiä eikä laatikollisia enää niinkuin ainakin mulla alkuvaiheessa oli :) Lehtiongelmaa pukkas aiemmin täälläkin mutta nyt mä oon luonu ittelleni sääntöjä, lehtiongelman suhteen selllasen että sekä tytön että mun lehtien on sovittava vanhaan puiseen työkalupakkiin, sit kun alkaa liitokset natista niin vähentelen, yllättävän toimiva ratkaisu ja ei oo ollu ikävä niitä entisiä metrisiä lehtipinoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargghhh. Nyt melkein toivon, ettet olis maininnut noita valokuvia... :). Mua niin surettaa, kun meillä on paperikuvat sulassa sekamelskassa yhdessä kaapissa (eikä siis todellakaan missään kansioissa...) ja justiin yks päivä, kun sieltä jotain etsin, niin huomasin, että osa kuvista oli liimautunut toisiinsa kiinni niin, että kun niitä koitti irrottaa, niin kuvista lähti pinta ja tilalle jäi vaan se valkonen paperi :(. Eli kuva(t) oli sitä myöten pilalla.
      Ja sekin surettaa, että kuvissa ei ole mitään merkintää edes vuosiluvuista (koska mulla ei ollut sellasta kameraa, jossa olis ollut sellanen hienous kuin automaattinen päiväys), enkä enää millään muista, mistä vuosista on kyse. Aina en edes erota, kumpi pojista on kuvissa, vaikka todellakin olivat ihan eri näköisiä keskenään.

      Ja sitten on ne koneella olevat kuvat. Huoh. Aina kun seasta jotain etsii, pitää ensin skipata kuuskymmentä kukka&sitruuna-kuvaa ja sata samanlaista, mutta kuitenkin ihan pikkusen muka erilaista jotain muuta ihan yhtä turhaa. Ja joka kerta sama juttu, eikä siltikään sen vertaa viisastu, että poistais ne.

      Lehtirajoitinpakki kuulostaa toimivalta :). Mullakin oli muka se makkarin lehtikori, jossa oli aika matalat laidat, mutta kun sitä pinoa pystyi kasvattamaan rajattomasti ylöspäin siitä huolimatta, niin ei oikein toiminu. Nyt se on kiva, kun on vaan pari hassua lehdykkää pohjalla, enkä enempää kaipaa.

      Kiitos raivaustsempistä <3

      Poista
  22. Lehdet on kyllä saatanasta. Tuoreessa muistissa ne Cosmopolitanit vuosilta 2001-2013 joista viime kesänä raaskin vihdoin luopua. Ai että vieläkin tuntuu kevyeltä kun ajatteleekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou. Kolmentoista vuoden Cosmopolitanit on kyllä jo melko huikea saavutus :D. Ihan tohon en oo minäkään pystynyt. Mutta kyllä ihan tosissaan tuli kevyt olo paitsi siitä paperinkeräyskeikasta, myös päätöksistä ja tilausten peruutuksista niitten jäljellejääneiden suhteen. Kyllä sitä ihminen voikin olla monella tapaa kesseli :)

      Poista
  23. tunnustan - ihan samanlainen lehtikerääjä olen. Muuton yhteydessä oli pari-kolme viikkoa sitten pakko heittää roskiin useamman lehden useampi vuosikerta. Sinne joutivat niin Kotivinkit, Avotakat, Koti ja Keittiö -lehdet kuin Trendit, Gloriat, Ellet, Annat sun muut. En ehtinyt/keksinyt löytää lehdille mitään järkevää kierrätyspaikkaa, muutakin tavaraa kun oli kertynyt ihan vastaavanlaisesti. Niinpä kuskasin niitä taloyhtiön paperinkeräykseen. Pikkaisen kiripaisi, mutta ei voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk. Aina välillä mietin sitä, että mitä jos nyt pitäis yhtäkkiä muuttaa. Huuuuh. Menee ihan kylmät väreet, kun mietin sitä järjetöntä (turhan) tavaran määrää, jota pitäis alkaa kaiken muun lisäksi perkaamaan. Sitä kun on 23 samassa talossa asutun vuoden aikana ehtinyt todellakin kertyä. Joskin määrä on aika paljon tässä mun raivausprojektin aikana pienentynyt, mutta silti. Että täältä tulee sulle todellakin isosti tsemppiä muuttoon! Ja hatunnosto sille, että raskit heittää kaikki lehdet (jotka näyttää olevan hyvin pitkälle samoja kuin itselläkin) pois. Kirpaisevaa, mutta samalla helpottavaa.

      Poista
  24. Enään ei tule yhtään maksullista lehteä ihan vaan sen takia, ettei aika riitä niiden lukemiseen. Onneks tajusin ajoissa peruuttaa tilaukset :D Luopumisen vaikeus on täällä melkein kaikissa mutta sen taidatkin jo tietää ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän tässä justiin kaiken muun ohella on ollut niin pöljää, että uusia lehtiä kolahtaa luukusta ennenkuin oon ehtinyt edellisiä lukea. Ja koko ajan omatunto soimaa, mutten silti ole tehnyt asialle mitään. Paitsi nyt. Ihan mielettömän vapauttava tunne ja kevyt olo. Hullua, mutta totta :)

      Ja en vielä niin hyvin sua tunne, että olisin yhdistänyt suhun luopumisen vaikeuden. Mutta tavallaan lohdullista kuulla, jos näin on :). Ja miellän sut sellaiseksi, että osaat säilöä turhatkin tavarat hienostuneesti ja nätisti :).

      Poista
  25. Onpas sulla ollut lehtiä varastoituna! Niistä eroon pääseminen on kyllä hieno saavutus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Eikä pinkat ole todellakaan olleet mitään kaunista katsottavaa, mutta jotenkin olen onnistunut ne sivuuttamaan niin, etteivät häiritse. Toisin kuin miestä :). Mutta nyt olen kyllä niiiiiin tyytyväinen ja helpottunut tän luopumisen jälkeen, etten olisi ikinä uskonut.

      Oli kiva, kun poikkesit ja jätit viestinkin. Tuli iloinen mieli :)

      Poista
  26. Ihana sinä <3, arvaatkos, että mulla on vähän sama ongelma??? Ei ehkä ihan noin paha, mutta toisaalta, jos kaivaisin kaikki lehtikätköni esiin niin aika paha ongelma taitais olla...

    Sä olet kyllä ihan Super tuossa siivoamisessa ja luopumisessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm. Jotenkin olisin saattanut arvata, että meiltä tällainenkin yhtäläisyys löytyy :D.

      Kyllä mutkin toi määrä vähän yllätti, vaikka koko ajan tiedostinkin, että lehtiä on liikaa. Ektorppi kätki suurimman osan mukavasti sisäänsä niin, että se ei ollut silmissä, ja loput olin ripotellut pinoihin ympäri taloa, joten koko ongelma ei ollut yhtä aikaa näkyvillä, josta johtuen se ei muka ollut niin paha... Mutta nyt helpottaa kyllä ihan älyttömästi. Ja eilen illalla selaamani pari joululehteä päätyivät heti aamulla paperinkeräykseen, joten päätös näyttää pitävän. Jess!

      Kiitos Supersiivoajan tittelistä, mutta kyllä musta itsestä tuntuu, että en edelleenkään ole mikään pro tällä saralla :). Kehityskelpoinen kylläkin jopa omasta mielestä. Jahka pääsen niistä hitsin pääsiäistipuista eroon niin tuntuu että olen ison askeleen lähempänä maalia. (Hassua, miten tässäkin projektissa jotkut asiat on niin paljon helpompia kuin jotkut toiset. Vähän sama kuin se, että jonkun isomman ostopäätöksen pystyy tekemään suht helposti, mutta sitten voi pyöritellä vaikka jotain juustohöylää joka kauppareissulla käsissään ennenkuin raskii ostaa sen..)

      Poista
  27. Oi, mulla oli vielä jotain 2000 luvun alunkin vuosikertoja tallella...tosin ne sai pari vuotta sitten kyytiä kun oli sellainen hävitysvimma käynnissä. Vielä on ainakin 2010 vuosikerrat kuitenkin tallella. Jännä kun niitä harvakseen alkaa selaileen, niin tuntuu ettei oo koskaan nähnytkään koko lehteä :D Ne muuten menee kans hyvin kirpparilla muutaman lehden nippuina, joten älä keräykseen laita arvotavaraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk :D.

      Säästin ne tän vuoden lehdet just ton takia, että aattelin lukea ne uudelleen (paitsi että osan varmaan luen ekaa kertaa, koska en ole aikoihin enää ollut kärryillä siitä, mitä oon lukenut ja mitä en..). Tammikuun numeron tammikuussa, helmikuun helmikuussa ja sillai... Ikäänkuin olis siis uus tilaus :)

      Kirpparille en mene enää ikinä. Edes niittten hitsin pääsiäiskoristeiden kans :). Ja tuolla aiemmin kirjoittelinkin, että täällä on valitettavasti niin hirveä ylitarjonta lehdistä kirpparilla (siellä on niitä varten erikseen sellanen iso kirjahylly) ja koska suurin osa on ylihinnoitellut (ylivanhat) lehtensä, siitä on seurannut se, että kukaan ei enää edes vilkaise koko hyllyä. Kävelee ohi vaan. Ja mun lehdet nyt jo kerkis mennä sinne paperinkeräykseen, koska halusin päästä niistä eroon samantien, kun olin sen päätöksen tehnyt. Mies on onneks nopea käänteissään, joten ilokseen kuskas kassit samantien ovesta ulos. Päivä, jota on odottanut jo kauan :)

      Poista
  28. Juu, noita pinoja löytyy täältäkin. Aloitin jo luopumisen. Sisustuslehdistä on vielä helppo luopua, mutta puutarhalehdet ovatkin sitten toinen juttu. Yksi kulmakaappi on niitä täynnä. Apua!
    Päätin, että tammikuussa ryhdistäydyn (koska mukamas ennen sitä en ehdi) ja peruutan lehtitilaukset. Siis kaikki muut paitsi puutarhalehdet. Amen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Irene!

      Täältä tulee tsemppiä päätökselle! Kirpaisee, mutta palkitsee samaan aikaan. Nyt oli selvästi koittanut mun hetki. Yhtään aiemmin en olis tähän pystynyt, mutta hyvä että edes nyt. Miestä ne pinkat ahdisti jo paljon aiemmin, mutta tiesi, että vakavilla asioilla ei kannata leikkiä, joten ei omatoimisesti uskaltanut tehdä niille mitään :)

      Poista
  29. Joitakin kuukausia sitten laitoin tori.fi:n ilmoituksen, annetaan monta kiloa sisustuslehtiä ja kappas kotoa haettiin seuraavana päivänä. tuottaa jollekin iloa! Suoramarkkinointiesto on ollut puhelimessa jo vuosia, eipä soita myyjät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt täytyy myöntää, että tori ei tullut mulle tossa mielessä mieleen ollenkaan. Good idea. Just sen takia, että noudetaan kotiovelta asti, eikä tarvi itse rehata :). Oli meinaan aika painavaa tavaraa nekin kuus muovikassillista, jotka meiltä lähti. Onneksi mies hoiti sen homman (ja nopeammin kuin minkään muun tehtävän ikinä... pelkäsi varmaan, että jos ei heti niitä lähde kiikuttamaan sinne keräykseen, perun päätökseni).

      Mua ei sinällään lehtimyyjät haittaa (tai siis tähän asti ainakaan, kun olen ollut niin pehmo), koska olen ottanut vissiin joksikin ihme elämäntehtäväksi olla heille ystävällinen. Varmaan sekin parempi kuin töykeys, mutta kyllähän se on tietty se kauppa vasta, joka sitä mieltä lämmittää. Täytyy nyt vaan pysyä tiukkana jatkossa.

      Kiva kun kävit jättämässä viestin :)

      Poista
  30. Olipas mukava postaus taas! Täytyy sanoa, että kyllä sulle oli muutama lehti kertynytkin. :-D

    Olen itsekin aikoinani säilönyt vanhoja (lähinnä ruoka-)lehtiä juuri sillä ajatuksella, että palaan niihin myöhemmin. Nykyään vaan lehtien selailu ja lehdistä ruokaohjeiden etsiminen tuntuu niin turhauttavalta, kun on tämä google. Niinpä kaikki lehdet lähtivät keräyslaatikkoon jo vuosia sitten, ja uusia en ole hankkinut. Olen muutenkin ollut aina erittäin säästäväinen lehtien suhteen – saan vanhoja akkainlehtiä äiskältä, enkä itse osta juuri koskaan mitään lehtiä. Lehtimyyjien (ja muidenkin puhelinmyyjien) kanssa mulla on sellainen periaate, että en osta (ihan periaatteesta) keneltäkään koskaan mitään, oli tarjous miten hyvä tahansa. Löydän kyllä etsimäni ilman puhelinmyyjiäkin, jos on tarvis. Ja sitten kun yhdelle antaa periksi, niin kohta ne ovat kaikki langoilla roikkumassa.

    Mun on vaikeinta luopua huonekaluista, jotka meidän iskä on tehnyt. Nehän ovat kokopuuta (eli ihan helkkarin painavia ja epäkäytännöllisiä), mutta miten niistä voi luopua, kun ne on iskän tekemiä... :-(

    Ai että nauratti tuo miehesi keino päästä lehtimyyjistä eroon. :-D Voisin vielä kertoa pieneksi vinkiksi erään siskoni lausahduksen, kun puhelinmyyjä sattui soittamaan hieman epäsopivaan aikaan. Myyjä kysyi, että sopisiko jutella, vai onko nyt huono aika, ja sisareni siihen, että kyllä, nyt on huono aika – ja se tulee olemaan tätä lopun elämän. Siskon äänensävyä en nyt tähän saa lisättyä, mutta ehkä voit kuvitella sen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan noita juu muutama :). Enkä ihan kaikkea jutussa edes paljastanut. Mm. Sitä, että jätin vielä talteen kaikki HyväTerveys-lehden numerot, jotka löysin sieltä Ektorpin uumenista. Vanhin oli vuodelta 2004 (ei todellakaan ollut kaikkia vuosikertoja siitä lähtien sentään..), mutta en raskinut hävittää, kun kannessa oli niin kiinnostavia otsikoita. mm. jotain naisten viidenkympin villitykseen liittyvää :D. Olis mennyt vuonna 2004 hukkaan semmonenkin, kun olin vielä niin nuori, mutta nyt on täsmävuosi, joten aion ottaa selvää, miten semmonen ilmenee, kun en itse vissiin hoksaa.. Ellei tää hillitön raivaustarve jotenkin liity siihen..

      Mua ei lehtimyyjät rassaa (niinkuin on tässä tullut todettua :D), mutta en kyllä varmasti aio ostaa puhelinmyyjältä lisävakuutusta rintasyöpää vastaan, vaikka kuinka lopuksi kääntäisivät veistä omassatunnossa sanomalla lopuksi, että "No, toivottavasti et siihen koskaan sairastu, ettei tarvi katua...". Näinkin kun on käynyt. Melko asiallista etten sanois.

      Mutta siis voi että. Isän tekemät puuhuonekalut. Vaikeaa, vaikeaa <3. Sattumoisin mun(kin?) isä on puuseppä, joka on tehnyt kalusteen jos toisenkin. (Ja niitä nuorena tyttönä suuresti häpesin, kun kavereitten olkkareissa oli hienot oranssinruskeat nahkasohvat, joihin tarttui iho kivasti kiinni, mutta meillä oli 2 hervottoman pitkää vihreää puupenkkiä ja kaksi keinutuoli. Isän tekemiä tietty. Kovia kuin mitkät, mutta isä kyllä pystyi ottamaan päikkärit puupenkillä ilman tyynyä töitten päälle ihan sujuvasti. Pitkän iän ja hyvän kunnon salaisuus luulen :)).
      En varmasti raskis luopua minäkään. Ja ihan tositosi surullinen olin, kun isän meidän pojille tekemä hieno puinen oikein vanhan kunnon ajan höyläpenkki paloi meillä puolitoista vuotta sitten kotona sattuneessa tulipalossa. Ja samalla meni myös isän mulle 40 vuotta sitten tekemä hieno Piianpeili, jonka olin tuunannut itse viimeisen päälle hyvään kuntoon. Nyt ei ole enää sitäkään. Ja isän tekemistä puisista työkaluistakin osa tuhoutui, mutta osa säästyi hiilikasan alla kuin ihmeen kaupalla. Ja mun itse tekemä kapioarkku myös. Hiiltyi vaan päältä, mutta on sisältä kuin uusi. En vaan ole saanut aikaiseksi kunnostaa sitä).

      Miehen ystävällinen käännytystaktiikka toimii kyllä tosi hyvin :). Ja voin kuvitella tosiaan sun siskon äänensävyn ihan mainiosti. Joskus tekis itse mieli vastata jollekin ylipirteälle ja innokkaalle puhelinmyyjälle, joka tekopirteästi aloittaa, että mitäs sinne Annukan päivään kuuluu? että "no mitäs tässä, sairaalassa ollaan ja koirakin tossa justiin kuoli ..." tai jotain. Vaikka luulen, että ei ne kaikkein nuorimmat ja kokemattomimmat silti ymmärtäisi lopettaa, vaan jatkaisivat vaan, että "aijaa, no sepäs ikävää, mutta mulla olis kuule Annukka sulle ihan huippukiva tarjous..."

      Poista
  31. Tuli kuule rikas olo nyt! :D Ei siis ole lehtiongelmaa, koska minäkin olen perunut ihan kaikki lehtitilaukset muutama vuosi sitten :) Viimeiset säilyttämäni lehtipinot vein Meilahdessa käydessä juurikin odotushuoneisiin, olikohan viime vai edelliskeväänä, jollen väärin muista. Just noita koti- ja sisustuslehtiä, joita oli jostain käsittämättömästä syystä hillottava. Toivottavasti ovat tuottaneet paljon iloa siellä jollekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulle tuli köyhä :). Ja tyhmä ja kaikin tavoin nolo :). Voi jestas tämmöistäkin lehden tilaajaa, kun ei edes tiedä, mitä on tullut tilattua. Saati luettua tai jätettyä lukematta. Mutta nyt kyllä helpotti. Paitsi että lehdet lensi paperinkeräykseen, eikä hyväntekeväisyyteen. (Oikeesti mua ihmetyttää, että miksei lääkärikeskuksiin ja sairaaloihin ja ylipäätään kaikkiin paikkoihin, joissa on olemassa odotushuone, joissa ihmiset mielellään lukee just lehtiä, tilata muutamaa keskenään erilaista lehteä? Ei varmasti ole rahasta kiinni, ja kyllä mua ainakin ilahduttaa ja mielikuvaa paikasta (ja ehkä hermostunutta omaa olotilaakin) parantaa ennemmin se, että lehtipinkasta löytyykin jotain tuoretta luettavaa hiirenkorvalla olevien ikivanhojen Seurojen ja Alibien sijasta. Etenkin kun niihin ei tee edes mieli koskea ilman että on käsidesi käden ulottuvilla (en ole todellakaan bakteerikammoinen, mutta jossain siinä viis vuotta vanhan vuosikerran kohdalla kulkee raja kumminkin :)).

      Tästä lähtien olen vapaa ja taas yhtä viisautta (ja noin viittäsataa euroa vuodessa) rikkaampi :)

      Poista
  32. Rohkaisemanasi tämän teen myös, ah mun ihanat lehdet, mutta niin pölyiset ettei niitä pysty edes lukemaan, ettei tule atshui.... :) Iloa päivään Annukka ja kiitos tästä, olet esimerkkinä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess! Kyllä me vaan niin kovia tyttöjä ollaan, kun näin huikeisiin suorituksiin pystytään... :). Ja kyllä se niin vaan on, että vaikka atshui ja fengshui kuulostaa samoilta, niin on niissä aika vissi ero kumminkin :D. Eli ei muuta kuin atshui ulos ja fengshui tilalle. Helpompi hengittää kaikinpuolin. Kiitos itelles hassu <3

      Poista
  33. Hienoa! Tuohon urakkaan pitää myös ryhtyä. Tännekin noita lehtiä on alkanut viime vuosina ilmestyä. Aikaisemmin ei kertynyt, kun kirjasto sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Jos jotakin nykyään kaipaan, niin kirjastoa lähelle. Sinne oli kiva mennä vaikka iltakävelyllä lukemaan lehtiä.
    Mutta turha sitä nyt on muistella :) Hyvä esimerkki olet niinkuin Tiia sanoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä meillä on kirjasto 10 minuutin käppäilyn päässä ja kiva kirjasto onkin. Ihan hävettää etten edes muista, milloin oon viimeksi käynyt. (silloin kun pojat oli pieniä, käytiin ahkerasti lainaamassa kirjoja ja kuuntelemassa satuja, mutta enää en ole lainaillutkaan, kun en koskaan ehdi/jaksa lukea. Varmaan sen takia, että on ollut noita lehtiä omasta takaa...:)). Mutta nyt siitä vois ottaa sellaisen uuden käytännön, että menisikin silloin tällöin kirjaston rauhaan lueskelemaan. Siellä on kumminkin niin kiva tunnelma.

      Poista
  34. Jossain vaiheessa sitä vain pitää osata luopua, myös niistä rakkaista vanhoista lehdistä. Meilläkin monta vuotta nurkassa koreili lehtipino. Ei niitä vanhoja lehtiä kuitenkaan tullut koskaan luettua. Surutta siis paperinkeräykseen. Enkä ole myöhemmin kaivannut, joten ihan hyvä päätös oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ois tarvinnu jo aika kauan sitten :D. Mutta pöljä mikä pöljä. Ensin se oli vaikeaa ihan vaan sen takia, etten kertakaikkiaan raskinut (kun olin jo siihen mennessä maksanut niistä niin paljon) ja sen jälkeen siksi, etten enää tiennyt, olenko lukenut ne vai en ja ihan viimeisenä kuvaan tuli varmaan ihan vaan laiskuus. Mutta onneks sitä ihminen jo näin viiskytvuotiaana viisastuu, hehhee :). Nyt helpottaa ihan älyttömästi.

      Poista
  35. No kylläpä olet ollut aika uskollinen tilaaja! Minä ostan silloin tällöin yksittäisen sisustuslehden kaupasta, eli en ole koskaan tilannut niistä mitään. Nyt olen vähentänyt ostamistakin entisestään. Mutta en kyllä raski heittää niitä paria kymmentä pois, mutta ehkä pitäisi :). Se, että heitit rakkaat lehtesi pois, on hieno saavutus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi uskollinen tilaaja, myös kaikinpuolin kesseli :). Oikeesti ihan tosi tyhmä tunne, kun ei edes itse tiedä, mitä on tilannut ja mitä niistä maksanut. Nyt kun tuli laitettua lehdet (ja itsensä) ruotuun, tuli edes joku tolkku asiaan ja valkeni sekin totuus, että aika monta satasta on tullut törsättyä käytännössä ihan ilmaan. Vähempikin olis piisannut.

      Vähän veikkaan, että nyt (tai siis sitten kun ne tilaukset oikeasti loppuu..) olen irtonumeroiden varassa, en raski ostaa yhtäkään. Tuntuu jotenkin vielä kalliimmalta siinä lehtihyllyssä, vaikka aikamoisen määrän niitä kyllä sais ostella, että saa noi tilauksiin käytetyt summat kasaan.

      Oot ilmiselvästi paljon järkevämpi kuin meikäläinen :). Se on helppo uskoa.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  36. Hyvä Antsu, noin se pitäisi osata tehdä! Meillä on äidin - siskon - muutamien heidän ystäviensä - muutaman sukulaisen kesken sellainen lehtien kierrätys systeemi.. Kassilla roudaillaan ees taas kaikkien selattavaksi ja samat lehdet kiertää sitten välillä useamman kerran takaisinkin kun eihän noista kukaan kärryllä pysy kohta. Itse en edes tilaa yhtään lehteä, ja nyt olen kyllä kieltäytynyt ottamasta koko kasseja selattavaksi vähään aikaan. Nettiä tulee enemmän selailtua jos on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkoi hymyilyttää, kun aloin taas mielikuvittelemaan, kuinka samat kassit ja lehdet kiertää rinkiä aina vaan uudelleen ja uudelleen :D. Mulle olis ihan hyvin voinut käytä niin, kun en näitten omienkaan suhteen pysynyt enää perillä, että oonko lukenut vai enkö oo ja kokonaanko vai kenties puoliväliin. Mutta joku roti tuli nyt vihdoin ja viimein tähänkin hommaan. Sen verran oon tässä raivausmatkan varrella kehittyny, että järki voittaa tunteet. Jos nyt muutenkaan hirveän järkevää on alkaa mitään tavaraa säälimään. Niinkun nyt vaikka pääsiäistipuja :)

      Riemukasta viikonloppua! Teillä mahtaa olla siellä jo lumilinnat ja -ukkelit pystyssä?

      Poista
  37. Itselleni ei tule mitään lehtiä, ei vaan budjetti anna periksi. Kaipaamaan jäin Oliviaa, jota minulle tilattiin lahjaksi. Jotenkin lehtiä ei osaa heittää pois, mutta mitä niillä vuosikaudet tekeekään? Iloista tiistain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ilmiselvästi paljon fiksumpi kuin minä :). Jos olisin tajunnut, kuinka paljon noihin lehtiin oikeasti on uponnut rahaa, olisin varmaan älynnyt vähän aiemmin luopua tilauksista. Mutta ehti mennä liian pitkälle. Vaan onneks sitä voi näin 50-vuotiaanakin vielä viisastua :D

      Ja kiitos sitä samaa sulle! Toivottavasti lumi vielä kaunistaa teilläkin maisemaa.

      Poista
  38. Nostan hattua sun raivausoperaatioille! Kyllä helpottaa kummasti. Itsekin olen heittänyt paperikeräykseen melkoisen summan vanhoina sisustuslehtinä :)) Omat ja yhteiset tavarat saan selvitettyä ja karsittua, mutta mitä tehdä hamsteri-isännälle !!!! Ei ole vielä tepsivää konstia löytynyt. Argghhh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo. Olipas täällä kiva ylläri odottamassa. Lämpimästi tervetulloo mukavaan porukkaan! Tuli iloinen mieli, kun näin, että olit liittynyt lukijaksi ja jättänyt viestin. (Mulla menee yli viikon, vai olikohan se kahden, vanhojen tekstien kommentit valvontaan ihan vaan sillä, ettei jäisi mikään huomaamatta. Muuten tulee samantien näkyviin).

      Jaa niin että mitä tehdä hamsteri-isännälle. O-ou :). Ei kai semmosta ainakaan voi lehtipinkkojen mukana ulkoistaa, jos on muuten mukavaa sorttia :). Meillä nää kasat on enempi mun omaa aikaansaannosta, vaikka vieläkään en tunnusta, että mitään tietoisesti hamstraisin. Ja nyt vielä vähemmän, koska en halua enää ikinä joutua tähän samaan puuhaan uudestaan. Huuuh. Ihan karsee urakka, mutta nyt alkaa jo vähän tuntua siltä, että tää saattaa joku kaunis päivä kääntyä voiton puolelle.
      Jaa niin. Kyllä meilläkin isäntä oli huomaamattaan hamstrannut takkeja. Kun aloin tyhjentämään kellarin vaatekaappeja (sellasia, mihin on sullottu yleensä talvivaatteet säilöön), sieltä paljastui totuus. Ukkelilla oli 17 toppatakkia ja pari toppaliiviä siihen tykö. Pikku puolustuksena ehkä, että vanhimmat oli 80-luvulta (jonka takia niitä uudempia ei oo otettu käyttöön, kun vanhatkin on ihan hyviä...). Kasasin ne kaikki olkkarin lattialle ja otin yhden kerrallaan käteen ja kysyin, säästetäänkö vai saako lahjoittaa eteenpäin. Kolme jäi ja muille tuli lähtöpassit. Kummasti tuli tilaa :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi