Sivut

perjantai 24. helmikuuta 2017

HYVÄN OLON AAKKOSET

Taitaa olla Tuulannelin peruja tämäkin lista, mutta en käynyt tarkistamassa asiaa sen kummemmin, etten ota vahingossa vaikutteita, vaan kirjoittelen taasen ihan refleksillä, mitä itselleni hyvän olon aakkosista tulee mieleen ilman sen kummempaa mietintää.

Sen verran laitoin rajoitteita itselleni, että koitan käyttää pelkkiä suomenkielisiä sanoja, jos sellaisen vaan keksin. Dinnereitä ja Breakfasteja ei nyt kelpuuteta.


A niinkuin Aamupala Aurinkoisena Aamuna. Etenkin, jos sattuu olemaan vapaapäivä, eikä kiire mihinkään. Aah, mikä Autuus. Auringolla on vaan niin kertakaikkisen hyväätekevä vaikutus. Ihan kaikkeen.



Lasissa kookos-sitruuna-kurkuma-inkiväärilatte, jonka ohje löytyy Dioriinan blogista.


B niinkuin B-vitamiini, jota syön kuureittain. Aivovitamiiniksikin sanottu. 

C niinkuin Celcius-asteet, jotka tulee aina aamuisin vilkaistua, ja joilla on auringon lailla iso merkitys ainakin omaan mielialaani. (Suomi mahtaa olla ainoa maailmankolkka, jossa on ulkolämpömittari liki joka nurkalla)

D niinkuin D-vitamiini. Meille suomalaisille välttämätön auringon korvike, joka pelastaa monelta, ja jota meidän perheessä on jo vuosia syöty virallisiin suosituksiin nähden vissiin kymmenkertainen määrä eli 100 mikrogrammaa päivässä kesät - talvet. Eikä myöskään olla vuosiin ainuttakaan flunssaa sairastettu. (Näistäkin saantisuosituksista kiistellään, joten en ota sen enempää kantaa).



Chian siemenet latten sekaan ja yöksi jääkaappiin. Aamulla valmiina raikas ja pehmeä vanukas.



E niinkuin Elämä. Ihmisen parasta aikaa, vaikkei aina siltä tuntuisikaan.

F niinkuin kotikaupunkini ensimmäinen kirjain. Paikka, johon aikanaan lupasin olla ikinä muuttamatta, mutta toisin kävi. Samassa kodissakin ollaan asuttu kohta 24 vuotta.

G niinkuin Golf. Rakas kesäharrastus, josta en ihan hevillä luovu. Antaa niin paljon.






H niinkuin Hyvä mieli, johon ei aina tarvita mitään erityistä. Usein se vaan on.

I niinkuin Ilo. Samat sanat kuin edellä.

J niinkuin Joutenolo. Välillä vaikeaa, mutta tarpeellista.

K niinkuin Kevät. Ihan just nyt täällä <3






L niinkuin Linnunlaulu. Erityisesti kevätaamuina.

M niinkuin Marjat. Mieluiten kotimaiset, mutta talvella tulee nuukuuksissaan turvauduttua ulkomaisiin pakasteisiin.






N niinkuin Nukkuminen. Ilman unta elämä takkuaa. 

O niinkuin Onni. Koostuu milloin mistäkin. 

P niinkuin Perhe = Pee niinkuin Paras.

Q niinkuin Quinoa. Vakiosapuskaa, jonka ärsyttävä puoli on se, että tuppaa huuhdeltaessa livistämään hienonkin sihdin rei'istä karkuun.

R niinkuin Rakkaus. Ja R niinkuin Ravinto. En osannut päättää. (Oli nyt pakko vastata nuo, koska muistan, että edellisissä aakkosissani kirjoitin ärrän paikalle R niinkuin Rautakanki, koska oli sillä hetkellä hukassa :)). 

S niinkuin Suomen Suvi. Sellaisena kuin se parhaimmillaan on.






T niinkuin Terveys. Ikävä kyllä, ei läheskään aina ole omissa käsissämme, mutta kaikkeen, mihin voin omilla valinnoillani vaikuttaa, myös haluan sen tehdä. Ilman sen kummempaa fanaattisuutta. 

U niinkuin Uudistuminen. Välillä paikallaan ja piristävääkin. 

V niinkuin Vihreä. Luonnossa ja lautasella.






W niinkuin WC. Kauheen kiva keksintö. Ja viime viikonloppuna meidän kohta kaksi ja puoli vuotta sitten purkamassani pikkuveskissä tapahtui sen verran edistystä, että sain lopulta laatoitettua lattian. Jess! Enää puuttuu seinät ja katto ja kalusteet. Peili sensijaan on jo. Sen ostin jo pari vuotta sitten, että voin sitten heti kohta ripustaa seinälle..

X niinkuin X-sukupolvi, johon Wikipedian mukaan itsekin kuulun, joten pakkohan sen on olla hyvä asia.  

Y niinkuin Ystävät. Aidot sellaiset, joilla on vain yhdet kasvot.

Z niinkuin Zumba. Ikinä en ole kyllä kokeillut, koska ei riitä koordinaatio, joten hyvä mieli tulee enemmän siitä, että ei ole pakkokaan.

Å niinkuin Åbo eli Suomen Turku. Pääsee listalle kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, etten keksinyt muuta (paitsi Åke Blomqvistin), ja toisekseen siksi, että Turku on osoittautunut kaikin tavoin täällä meilläpäin aikanaan vallalla ollutta mainettaan paremmaksi. Sen mukaan Turussa asuu pelkkiä missejä tai muuten vaan kauniita, mutta ylimielisiä minkkiturkkinaisia, jotka eivät halua olla missään tekemisissä muiden kuin itsensä kanssa :). Mutta niinkuin yleensä aina, tämäkin ennakkokäsitys on tullut jo moneen kertaan kumottua, ja olen saanut tutustua moniin ihan tavallisen mukaviin turkulaisiin. Niin livenä kuin täällä blogimaailmassakin, ja joidenkin kohdalla sekä että. Sitäpaitsi Turku on kaunis kaupunki, jonka kaupoissa myös tällainen maalaismölli saa ystävällistä palvelua.

Ä niinkuin Äiti. Omani menetin heti elämäni alussa, mutta itse olen saanut olla äiti jo yli 23 vuotta, eikä mene päivääkään, ettenkö olisi siitä kiitollinen. Ei ole itsestäänselvyys, ja sydäntä raastaa monet toisenlaiset tarinat. 

Ö niinkuin Ötökät. Trendiruokaa ehkä, mutta itse hankin mieluummin proteiinini muualta. Vaikka näistä avokado-vuohenjuustoleivistä






Ja taas kävi niinkuin aina, että loppui aakkoset kesken, vaikka alkuun ajattelin niitä olevan niin kauhian paljon.

Oli aika kivaa. Kokeilkaa tekin! 



tiistai 21. helmikuuta 2017

MUSTAA JA VALKOISTA (VAPAA)


Matkattaren mustavalkohaasteen aiheena on tällä kertaa "Vapaa".

Olosuhteiden pakosta (vapaus puuttuu..) osallistun poikkeuksellisesti kolmella vanhalla kuvallani, joista olen poistanut värit.  Laatu ei loista, mutta ajatus on tärkein.







Sinitaivasta vasten liehuva Suomen lippu symboloi itselleni vapautta mitä suurimmassa määrin, mutta muutaman vuoden takaiseen kuvan ottohetkeen vanhemman pojan valmistujaispäivänä liittyy myös kouluvuosien päättyminen ja omanlaisensa vapauden alku.









Lentäminen on jännä juttu. Liitän senkin vahvasti vapauteen, mutta lentokoneessa taas koen olevani mitä suurimmassa määrin vanki. 

Vapaus liittyy näihin kahteen jälkimmäiseen kuvaan myös siksi, että molemmat on otettu kesälomalla, joka itselleni edustaa vapautta parhaimmillaan. 

Matkattaren haaste on avoin kaikille ja auki vielä liki kaksi viikkoa. Osallistumaan pääsee tästä:




Palaillaan.

t. Annukka 

perjantai 10. helmikuuta 2017

25 SATUNNAISTA FAKTAA MINUSTA


Tuulannelilla oli taas blogissaan kiva listaus, jonka päätin kähveltää käyttööni. Sopivan kevyttä puuhaa.

Tässä siis 25 ensimmäisenä itsestäni mieleen tullutta enemmän tai vähemmän epäoleellista faktaa, joista koitin karsia itsestäänselvyyksiä:


1. Osaan edelleen puhua sujuvasti lapsena opittua kontinkieltä. (Koikös entti kolekin ontti korpeellinen tantti koito tantti? :))

2. Pelkään käärmeitä ja ukkosta.

3. Sattumoisin olen kiinalaisessa horoskoopissa juurikin käärme. Siitä taas tykkään, koska merkistä sanotaan, että "Käärme on rauhallinen, viisas ja ymmärtäväinen olento, joka tuntee sympatiaa ystäviään kohtaan".  Joskin jossain luki myös, että "käärmeellä on luontainen kyky muuttaa romu kullaksi..". Hmmm. Sitä odotellessa..  






4. Omaan hyvät puristusvoimat. Pystyn kiertämään minkä tahansa korkin auki. 

5. En leivo koskaan pullaa, mutta onneksi meillä ei kukaan pullista piittaakaan, joten ei tarvi kokea olevansa huono äiti tai vaimo sen takia.

6. Ahdistun, jos en pääse joka päivä ulos raittiiseen ilmaan.

7. Muutun liian nälkäisenä vihaiseksi ja kärsimättömäksi. 

8. Omistan vaatekaapin, joka on ihan liian täynnä kaikkea, mutta silti sieltä ei ikinä löydy mitään kivaa päällepantavaa. 

9. Inhoan yleistyksiä (ja viimeksi eilen suunnittelinkin kirjoittavani aiheesta kokonaan oman postauksensa)

10. Olen nähnyt ruumiin lipuvan pitkin Kwai-jokea. Ei ollut kovin kiva näky se.






11. Asetun aina heikompien puolelle. 

12. En voi istua rennosti sohvalla, jos matto tai sohva on vinossa. Ja yleensä molemmat on, koska mies haluaa istua lattialla ja nojata sohvaan niin, että se liikkuu. Ja samalla liikkuu myös matto. Myöskään vähänkään vinossa olevia tauluja en kestä katsoa, ja tekee aina kylässäkin mieli suoristaa ne. Meillä ei kotona tauluja ole ja ainut seinään kiinnitetty peilikin on pyöreä, joten ei voi mennä vinoon..

13. Inhoan imurin ääntä, jos (kun) joku toinen imuroi. Itse imuroiden ei ole niin paha.

14. Välttelen vaatteiden silittämistä, enkä tee sitä ennenkuin on pakko. Ja kuitenkin tykkään silityksen lopputuloksesta. 

15. En koskaan laita sänkyyn mankeloimattomia lakanoita. Paitsi joskus kesällä, jos ovat kuivuneet ulkonarulla riittävän suoriksi. 

16. Kärsin yliherkästä kuulosta, joka on oikeasti välillä aika tuskallista. Ja yöaikaan lähinnä rasittavaa, koska olen muutenkin herkkäuninen.

17. Opiskelin lukion jälkeen  penkkipuusepäksi, ja olen tehnyt itselleni mm. huonekalut ensimmäiseen omaan asuntoon. Ja kanteleen, jota ei tosin ole tullut soiteltua.

18. Olen hyvä hahmottamaan tyhjiä tiloja ja kolmiulotteisia juttuja.






19. Olen hyvä muistamaan yksityiskohtia ja numeroita. (Jälkimmäisestä oli joskus haittaakin, kun olin kesätöissä pankissa, ja aina, kun kylällä tuli joku asiakas vastaan, muistin ko. henkilön tilinumeron ulkoa, vaikken olisi halunnutkaan) 

20. Matalapaineinen keli vaikuttaa mielialaani, vaikka muuta yritän itselleni väittää.

21. Lasken usein lenkin tai automatkan varrella näkemiäni ikkuna- tai muita ruutuja ja muodostan niistä päässäni kertolaskuja. (Hammaslääkärissä lasken vastaavalla periaatteella yläpuolella olevan loisteputkivalaisimen ruudut samalla kertolaskumenetelmällä, mutta myös ruutu kerrallaan, että pysyy ajatukset pois siitä, mitä samalla tapahtuu..)

22. Jos innostun jostain, maailmaani ei mahdu mitään muuta. 

23. En koskaan mollaa peilikuvaani.

24. En ole ikinä sanonut miehelle, pojille, enkä kenellekään, että "Mitäs minä sanoin?" tai että "Olisko kannattanut kuunnella.." . On viisaalta isältäni perimäni periaate. 

25. Muistan äidinkielen tunneilta pitkiä litanioita kuten "ja, sekä, sekä että, -kä, eli, tai, tahi, taikka, joko tai, vai, mutta, vaan, sen tähden, siksi, siis, sillä, näet, nimittäin.." tai "joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, mikään, kumpikaan..", mutta en enää muista, mihin ne liittyvät :) 

Siinäpä sitä jonninjoutavaa faktaa. Vanhojen kuvien kera, kun ei nyt tähän hätään ollut uusiakaan.

Aurinkoista viikonloppua itse kullekin!


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

MAAILMANLOPUN LAMPUT


Rakeisen kuvan lentävää lautasta muistuttava esine on kovan onnen kuuppa. Tai oikeastaan kovan onnen kuupan onnekkaampi kaveri.

Silloin kun meillä (armon vuonna 2000) tehtiin iso keittiöremontti jonka olisin halunnut uusia jo ajat sitten, mutta en pysty perustelemaan sen tarpeellisuutta edes itselleni, ostin silloisen pitkän ja kapean ruokapöydän päälle kaksi näitä kuvan mukaisia valaisimia, joista tykkään ihme kyllä edelleen. Tai siis tykkäisin, jos niitä olisi edelleen kaksi, mutta kun ei ole.







Jo aika alkuaikoina mies rikkoi toisen varjostimen, kun siivouspuuskassaan nosteli ruokapöydän tuoleja pöydän päälle, että pääsee imuroimaan lattiat. Ei pärjännyt vahvakaan lasi meidän silloisille mäntykalusteille. 

Itkuhan siinä meinasi tulla, koska tiesin, että samanlaisia valaisimia ei enää saa. Ja ukkelikin vaan jatkoi siivoamista muina miehinä, eikä näyttänyt olevan moksiskaan. Rapatessa roiskuu kuulemma ja sillälailla. Että "olisko sitä parempi sitten kumminkin vaan maata sohvalla, niin pysyy lamput ehjinä?" Oli ihan siinä kinttaalla, ettei saanut siitä ehjästä kuupasta päähänsä, mutta päätin vaieta ja poistua paikalta.

Ja mitä tekee mies? Siivoaa ensin loppuun, keräilee lasinkappaleet mukaansa ja häipyy johonkin. Ja tullessaan sanoo, että homma hoidossa.

Oli käynyt lamppukaupassa kertomassa omistajalle (nainen), kuinka oli siivotessaan vahingossa rikkonut lampun ja nyt vaimolla on paha mieli, vaikka hän vaan hyvää tarkoitti sillä lattianpesulla.. Ja mitä tekee omistaja? Tilaa Italiasta uuden kuupan ILMAISEKSI, koska onhan se nyt niin, ettei SIIVOAVAA MIESTÄ voi syyllistää.... "Aiai ja voivoi ja olispa mullakin tollanen, mutta kun ei" on jo tullut itselleni tutuksi muitten naisten suusta kuultuna. Ja mikäs siinä. En valita :).

Vaan ei ollut valaisimella tulevaisuutta, koska meni uudelleen säpäleiksi joitakin vuosia myöhemmin, kun vanhempi poika oli yhtenä viikonloppuna järjestänyt kavereittensa kanssa "Maailmanlopun bileet". (Pikkuveljensä ehkä hivenen väritetty näkemys asiasta).

Ei ollut kuitenkaan bilettäjiä syyttäminen, vaan valaisimen kehnohkoa sijoittelua. Oma porukka siihen oli jo tottunut, että meillä on nykyään pienempi pöytä, joka kaiken lisäksi on poikki- eikä pituussuunnassa niinkuin sen yläpuolella roikkuvat lamput edelleen. Joten ei siihen muuta tarvittu kuin se, että yksi pojista nousee tuolista ylös ja saa kuupan päähänsä. Ja taas jäi lasi kakkokseksi. Onneksi..



Tilanne jälkeen maailmanlopun bileiden. 


Muutama vuosi on nyt menty eriparivalaisimilla, kun en ole onnistunut löytämään mitään riittävän mieluisaa tilalle. Etenkin kun ollaan jo totuttu siihen, että aamun lehdet luetaan kirkkaassa tuplavalossa.




Tästä kylästä ei saanut päivänvalolamppuja, joten tilasin kuvan ledit netistä. Muistaakseni Valotorni-nimisestä verkkokaupasta.

Kelvineitä on 6000K eli valo on todellakin yhtä kirkasta kuin päivänvalo parhaimmillaan. (Normi hehkulampun kellertävä valo on 2700 Kelviniä, jos siihen haluaa verrata, vaikka alkaa vissiin olla yhtä vanhanaikaista kuin eurohintojen kääntäminen markoiksi, mitä itse harrastan välillä edelleen). Ja tehoja näissä ledeissä on peräti 1055 lumenia, kun vanhan ajan 60W hehkulampun valoteho on 710 lumenia. Ei tarvi aamulla pimeässä suunistaa, kun räpsäyttää keittiössä valot päälle. Tulee päivä kertalaakista. (Ja jatkuu yleensä tasan siihen asti, kun avaa verhot ja kohtaa pimeän totuuden ulkopuolella).

Viime viikonloppuna päätin kuitenkin, että nyt saa riittää valaisimen väistely ja eriparisuus, ja pyysin miestä hajottamaan sen toisenkin varjostimen. Ei kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä, että hajoaa koko höskä, vaan irrotteli kuupan kärsivällisesti. Jäljelle jäi siis toinenkin tuollainen pelkkä vekkimäinen sisäosa, joka on omasta mielestäni nätti niin sen sileän lautasen kanssa kuin ilmankin.






Leveän osan poistamisen jäljiltä jäi kuvan mukainen rako, jota ei saanut kierrettyä kiinni, mutta siihen löytyi nollaeuron ratkaisu puuhelmikokoelmastani.






Aikas kivat tuli, vaikka itse sanonkin. Jos unohdetaan hitusen kyseenalaiset ripustusmenetelmät katossa, mutta ne hoitelen sitten myöhemmin.

Joskus jahkailu kannattaa. Säästyy rahat, kun aikansa tuijottelee ja ratkaisu löytyykin valmiina. Eikä tarvinnut tinkiä valotehosta. 




torstai 26. tammikuuta 2017

SISÄISTÄ MOTIVAATIOTA LÖYTÄMÄSSÄ


Meillä kaikilla on vahvuuksia. Osa ihmisistä vaan osaa hyödyntää omat vahvuutensa paremmin kuin toiset. 


Siinä lauseenpätkä yhdestä niistä mielenkiintoisista aiheista, joiden äärellä tuli vietettyä tiivis viikonloppu neljän seinän sisällä "Löydä sisäinen motivaatiosi"-valmennuksessa. (Ihan omasta vapaasta tahdosta, innostuksesta ja omakustanteisesti. Ei siis ollut mikään työnantajan määrittelemä juttu).






Kuvilla ei sinällään ole tekstin kanssa suoraa yhteyttä, koska nämä olen ottanut reilut pari viikkoa sitten viikonloppuvisiitillä Ruissalossa. Mutta passaavat tähän mainiosti, koska edustavat itselleni seesteisyyttä ja mielenrauhaa.







Muutama päivä ennen valmennuksen alkua tehtiin ennakkoon "Luontaiset taipumukset"-analyysi, joka perustuu alunperin Jungin kehittämään ajattelytyyliteoriaan, josta sittemmin on kehitetty varsin tunnettu MBTI-malli (Myers Briggs Type Indicator). Mutta ei noista taustoista sen enempää.


Ehkä jännittävin ja odotetuin osuus valmennuksessa olikin se, kun kukin saatiin analyysiin perustuva oma henkilökohtainen raporttimme, joka meillä kaikilla kuudella, tosillemme ennestään tuntemattomalla osallistujalla oli erilainen. Mielenkiintoista. Ja vaikka aika pitkälle osasinkin ennakoida, mitä analyysin tulos omalla kohdallani sisältää, oli siellä osin yllätyksellistäkin tietoa, jonka paikkansapitävyyttä aloin ensin epäillä (eikähän näihin tietysti 100% orjallisesti pidäkään luottaa), mutta yön yli nukuttuani aloin tavallaan ymmärtää asioita siltä yllättävältäkin kantilta.







Jungin mukaan ei ole olemassa mitään oikeaa tai normaalia tapaa ajatella. On vaan joukko erilaisia tapoja asennoitua ja reagoida asioihin, ja niiden yhdistelmistä muodostuu erilaisia ajattelutyylejä (kaikenkaikkiaan 16). Mutta koska vaan hyvin harva ihminen tiedostaa oman tapansa ajatella, sitä herkästi kuvittelee, että juurikin se oma tapa on se ainut normaali ja oikea tapa (eikä mitään muuta voi ymmärtää). 

Simppeli, mutta aika hyvä vertaus tälle meidän jokaisen persoonassa valmiina olevalle luontaiselle ajattelutyylille, josta on helpompi käyttää sanaa taipumus, on käsien ristiminen. Aika harva pystyy sanomaan, kumpi peukalo hällä jää päällimmäiseksi, vaikka se automaattisesti onkin aina se sama. Tai että kummin päin tulee laitettua kädet "puuhkaan". Yleensä sitä pitää kokeilla. Ja jos koittaakin laittaa kädet rinnalle toisinpäin, se tuntuu vähintään kummalliselta.

No entä mitä iloa siitä sitten on, että tiedostaa ne omat luontaiset taipumuksensa? 

Sanoisin, että aika paljonkin. Vaikkapa nyt ihan siksi, että voi miettiä, kumpi tapa kehittää itseään on mieluisampi:

1. Omien luontaisten vahvuuksien tunnistaminen ja niiden kehittäminen
2. Omien luontaisten heikkouksien tiedostaminen ja niiden jatkuva korjaaminen

Parhaiten menestyneet ja onnellisimmat ihmiset löytää ykkösryhmästä ja heitä yhdistää innostuminen, energisyys ja korkea motivaatio omaa tekemistään kohtaan.

Suurin osa (2/3 ihmisistä) kuitenkin valitsee kakkosmallin eli omien heikkouksiensa tiedostamisen ja niiden jatkuvan korjaamiseen, josta seuraa se, että ihminen väsyy ja lopulta kadottaa itsetuntonsa. Ja voi olla, että tällä mallilla saatetaan tähdätä ennemminkin muiden hyväksyntään kuin omaan hyvinvointiin tai menestykseen. Sitä vaan kuvittelee elävänsä elämää omilla ehdoilla, mutta todellisuudessa elääkin muiden ihmisten määrittelemää elämää. (Tulee nyt vähän tällaista virallisen puoleista tekstiä, mutta en osaa nyt säätää lukemaani enemmän itseni näköiseksi).





Sitä, kuinka kyvykäs ihminen on, ei voi määritellä pelkkien luontaisten taipumusten perusteella, vaan toki siihen vaikuttaa myös elämän varrella hankitut taidot. 

Kaikkein helpointa ja nopeinta oppiminen ja kyvykkyyden kehittäminen on kuitenkin asioissa, joihin liittyy jonkinlainen taipumus - luontainen vahvuus - ja vaikeinta taas sellaisissa asioissa, joissa taipumusta ei ole.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon, mutta jätän sen kuitenkin kyvykkäämmille.

Tulipahan vaan valmennuksen ansiosta hyvin selväksi se, miksi olen jo jonkun aikaa kokenut työni stressaavaksi ja alkanut epäillä omaa osaamistani.

Syy on näin jälkikäteen ajateltuna varsin yksinkertainen. Mutta tajuan sen vasta nyt, kun olen saanut ammattiapua oman luontaisen ajattelu- ja toimintatyylini ymmärtämiseen.

Se osa työstäni, joka viimeiset pari vuotta on ollut hallitsevana, on täysin ristiriidassa omien taipumusteni kanssa ja siksi johtanut paitsi turhautumiseen ja stressaantumiseen, myös työitsetunnon rapistumiseen. Ja toisaalta se ennen niin oleellinen osa työtäni, joka sopii luontaisille taipumuksilleni (analyysin mukaan auttamisenhalu ja halu ohjata ihmisiä "oikealle tielle"), on viime aikoina lakannut olemasta kokonaan. Mutta sitä olen vissiin koittanut kompensoida sillä, että yritän pelastaa kaikki ympärilläni olevat ihmiset syömästä huonoa ravintoa ja ohjata pitämään itsestään parempaa huolta :).

Omaa ja muiden kanssani samankaltaisten (valmentaja käytti termiä "Huolehtija") ajattelutyyliä analyysin mukaan kuvaavat, muista tyyleistä selvimmin erottuvat ominaisuudet ovat luotettavuus, tunnollisuus, huomaavaisuus, uskollisuus ja hyvä yksityiskohtien muistaminen (miehen mielestä joskus liiankin hyvä..).

En nyt näitä sen enempää ala spekuloimaan, koska ovat muitten kannalta epäkiinnostavia, mutta vahvuuksia analyysin mukaan ovat vastuullisuus, velvollisuuksien ja sovittujen asioiden hyvä muistaminen, asioiden loppuun saattaminen, perinteiden kunnioittaminen, hyvä organisointikyky, järjestelmällisyys, diplomaattisuus, ystävällisyys ja jo aiemmin mainittu halu huolehtia muista. Miinuspuolella hidas lämpiäminen uusille ideoille ja muutoksille. Ja stressireaktioina normaaliin nähden täysin päinvastainen käytös eli rauhattomuus, huolimattomuus ja jopa vihamielisyys (hmmmm, tätä en kyllä ihan herkästi tunnista, enkä tunnusta).

Mutta ettei asia olisi niin yksinkertainen, meillä kaikilla on myös erilaisia rooleja, mikä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, vaikka itse aina ajattelenkin, että kyllä se on parasta olla oma aito itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Juu ei ole. Tähän kirjassa oli aika kuvaava esimerkki siitä, kumpi on parempi: olla aidosti epäkohtelias vai epäaidosti kohtelias? Ja kyllähän se on muutenkin hyvä tiedostaa, minkälainen rooli mihinkin tilanteeseen sopii. Olematta silti "feikki".

On siis olemassa ainakin arkiminä (se kaikkein aidoin) ja työminä, ja ehkä myös "wanna be"-ihanneminä tai erilaisia itsekehiteltyjä (vaikkapa porukan hauskuuttaja) roolimalleja, joilla kenties saa kaipaamaansa hyväksyntää ja arvostusta.

Ihmisen käytöksestä on siis aikas vaikea vetää johtopäätöksiä luontaisista taipumuksista, koska jäävät helposti roolien alle.

Ihan älyttömän mielenkiintoinen, mutta niin laaja aihe, että en edes yritä kirjoittaa tästä enempää.





Valmennuksessa tehtiin myös oma "Passion test", joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan haastava. 

Alunperin listalle piti kirjoittaa kymmenen asiaa, jotka tekevät omasta elämästä ja työstä ihanteellista. Ja sen jälkeen niistä karsittiin testaajan esittämien kysymysten avulla puolet pois.

Omalle listalleni jäi käteen nämä viisi asiaa jatkona lauseelle "Kun elämäni on ihanteellista, minä...."

1. ... olen terve
2. ... saan toteuttaa itseäni
3. ... olen energinen
4. ... olen innostunut
5. ... nukun yöni hyvin

Ja taas on jälkikäteen helppo ajatella, että höh. Olisinhan voinut nuo viisi asiaa kirjoittaa paperille ilman mitään testejäkin, mutta ihan niin helpolla siitä ei selvinnyt. Matkan varrella joutui testin tarkan kaavan mukaan tilanteisiin, joissa oli pakko karsia kahdesta tasavahvasta vaihtoehdosta se, joka kuitenkin loppupeleissä tuntuu paremmalta. Mutta olen tyytyväinen. Näyttää ihan ihanne-elämältäni, jota koen menneen viikonlopun jälkeen olevani taas yhden ison askeleen lähempänä.



Siinä salainen raporttini ja ihan hitsin mielenkiintoinen Kari Helinin kirja, josta lainasin aika paljon tekstiä. Samoin kuin Jari Saarenpään blogiteksteistä. Lisätietoa löytyy Luontaiset taipumukset-sivustolta. 


Olo alkaa olla siinä määrin seestynyt, että päätän nämä julkiset työperäiset pohdiskeluni tähän ja jatkan tykönäni.

Tähän loppuun kirjoitan kumminkin lauseen, joka tuli valmennuksessa useampaan otteeseen esille ja joka tarkemmin ajateltuna on ihan ajattelemisen arvoinen.

"Jos emme ajattele, mitä ajattelemme -  ajattelemme aina samalla tavalla" 
(The same old thinking, the same old results")

Jaahans. Edessä on jo kolmas peräkkäinen hotelliviikonloppu, mutta siihen on tälläkin kertaa niin hyvä syy, että ilokseni jätän kotisohvan hetkeksi rauhaan. Enkä ota yhtään opusta mukaan.