HILPEÄ OSTOSREISSU TAMPEREELLE (OSA 2) + ARVONTA

Tänään on vissiin keskiviikko ja korkea aika palailla takaisin maan pinnalle..

Miten se voikin olla niin, että onnistuneen reissun jäljiltä olo on samaanaikaan piristynyt, mutta myös ihan hervottoman väsynyt. Ei meinaa tulla mistään mitään.

Mutta matka jatkuu ja karavaani kulkee.

Seuraavana etappina taukokahvien jälkeen oli vuorossa vanha kunnon INDISKA, jossa tulee aina poikettua, kun sellainen jossain hollilla on.

Etenkin kun nykyisellään valikoima on jotain ihan muuta kuin alkuaikojen suitsukkeita ja batiikkihameita :). (Voi olla, ettei noita ole koskaan ollutkaan, mutta jotenkin sellainen mielikuva on päähän pinttynyt).

Värejä, värejä, värejä

Ja vähän lisää värejä

Herkullista turkoosia

Itselleni mieluisten maanläheisten sävyjen joukossa vilahtelee ripaus sinistä, josta taitaa olla tulossa uusi hitti. Edellisestä kaudesta onkin ainakin omalla kohdallani aikaa (semmoiset parikymmentä vuotta, kääk), mutta muistan kyllä kuinka karkasi ihan tyystin käsistä, enkä sen koommin ole voinut mitään sinistä kotiin kuvitellakaan. Mutta vannomatta paras kai kuitenkin...

Aiai. Tarjotinhullulle paha paikka, kun ei enää kaappeihin mahdu..

Tähdelliset lautaset.

Vaan eipä ollut taaskaan mahdollisuuksia saada kuviin mahtumaan kuin murto-osa tarjonnasta. Ulkopuolelle jäi ainakin vaatteita, asusteita, koruja, kynttilöitä, erikoiskahveja, teetä ja vaikka mitä. 

Kiva kauppa ja kivat hinnat sanon minä. Kiitos kun saatiin poiketa! Ja kiitos myös saamistamme lahjoista, joista omani päätyy jonkun lukijani iloksi arpajaispalkinnon muodossa.

Ja sitten taas Mars matkaan  matkanjohtajan johdolla. "Ylileveä kuljetus"-kyltti olisi ollut tarpeen, koska alkoi kassien määrä osalla olla sitä luokkaa, että kävi jalkakäytävä ahtaaksi. 

Ja kappas vaan. Hetkessä oltiin taas ihan toisenlaisissa tunnelmissa. Aurinkoisen näyteikkunan takaa kun paljastui valoisa DESIGN BOULEVARD

Graafista, selkeää, valoisaa, iloista, skandinaavista...  Huonekaluja, valaisimia, astioita, käyttöesineitä.. Seassa hauskoja juttuja, jotka ainakin itseäni pistivät hymyilyttämään. Kuten nyt vaikkapa ajatus aamukahvipöydästä, jossa seurana olisivat nämä hilpeät veijarit:

:)

Mustavalkoinen on alkanut näyttää omaan silmään aina vaan houkuttelevammalta.

Samoin kuin nämä kuviot. Etenkin tuo keskimmäinen.

Korkkipannunalusista voisin värkätä itselleni astetta pikkuusen rouheammat helmet :)

Tätä valaisinta joutuisin hieman kauemmin miettimään, mutta jostain syystä sekin kuului erityisen hyväntuulisiin esineisiin. Vähän niinkuin suuri fööni, joka puhaltaa isosti valoa kansalle..

Hauska paikka ja niin keskellä kaupunkia, että edes minä en pysty eksymään reitiltä.

Kiitos Design Boulevardille, kun saatiin käydä.

Vaan sitten olikin aika suunnata kierroksen viimeiseen sisustusliikkeeseen, joka tällä reissulla oli HYVÄN TUULEN PUOTI , jonka kivijalkaliike Tampereen Verkatehtaankadulla on avattu tämän vuoden elokuussa.

Puodilla on myös oma verkkokauppa sekä liike Porin K-Raudan tiloissa.

Ja Hyvää tuulta tosiaan oli rutkasti jaossa jo heti ovelta, jossa meidät otettiin iloisesti hymyillen vastaan.

Ja niinkuin arvata saattaa, Puoti oli pullollaan kaikkea mahdollista kaunista ja kivaa. Katosta lattiaan ja seinämetritolkulla.

Alkuun riitti niin paljon sulateltavaa, että meni hetki ennenkuin pystyi kiinnittämään huomiota tarkempiin yksityiskohtiin ja bongaamaan kaiken keskeltä niitä itselle mieluisimpia  juttuja.

Tästä taulusta tykkäsin. Se nyt vaan on jotenkin niin rauhallinen ja kaunis. Ja Peikonpähkinöitäkään ei voi koskaan olla liikaa. (Paitsi miehen mielestä...)

Rakastan nerokkaita kierrätysideioita. Etenkin kun joku on osannut luoda niistä oikeasti toimivia ja samalla hyvännäköisiä käyttöesineitä. Sellaisia kuin esimerkiksi nämä Anna Nygårdin kierrätetyistä sälekaihtimista loihtimat korit, jotka voi pestä jopa astianpesukoneessa. Hatunnosto tulee täältä.

Lasikuplat oli kivoja. Haluaisin nitä ehkä hyllyllisen. Samoin kuin kaikkia kauniita postikortteja, joista taustalla näkyy yksi ja joita tuli itsekin ostettua. Kerrankin on joulukortitkin ajoissa hankittu. Kunhan vaan muistaisin lähettää..

Juu ei pidä luottaa...

Suurikin voi olla kaunista. Ja harmi kun en tullut kysyneeksi, mutta veikkaan, että omaan silmääni ihanan värinen seinä on maalattu Country Frenchin turvallisella, luonnollisella ja hengittävällä jauhemaalilla.

Itse en ole Country Frenchin tuotteita vielä ehtinyt testata, mutta nyt siihen tarjoutuu oiva tilaisuus, kun Hyvän Tuulen Puoti lahjoitti meille yhteistyön merkeissä paketit itse valitsemaamme maalia. Omani on yllätys-yllätys valkoinen :).

Netalla on suunnitteilla joku suurempi maalausprojekti, johon tässä jaetaan arvokkaita vinkkejä . Mervi tarkkailee taustalla.

Etualalla pilkottavasta ostos- ja lahjakassimerestä ehkä noin puolet on Pepin ;). Omiani on yksi. Jos en kovin paljon huijaa kumpaankaan suuntaan.

Kivaa oli ja kuohuvaakin kilisteltiin. Kiitos siitä Hyvän Tuulen Puodin väelle.  (Lasillisen jälkeen koitin maksaa ostokseni toiseen kertaan, joten kuohari voisi kyllä toimia ihan kelpo myynninedistäjänä :)).

Ja mitäs sitä sitten muuta täydelliseen päivään kaiken tämän jälkeen kuuluu kuin hyvää ruokaa.

Ja sitähän meille ja kaikille muille nälkäisille oli tarjolla KAKSIO:ssa (2 h + k)

En ole mikään ravintolahaukka, mutta  hyvän tunnelman tunnistan kyllä heti ovelta ja täällä se oli juurikin sitä, eikä mitään muuta. Kerrassaan ihanan viihtyisä paikka punaisine tiiliseinineen. Ja ihan keskustassa. Olisin voinut vaikka muuttaa asumaan sinne.

Kuvauskierrokselle en uskaltautunut, koska paikka oli täynnä ihmisiä, joten tämä on otettu nostamatta pehvaa penkistä. Ja nyt kuvaa katsoessani vasta hoksaan, että meidän pöydälliselle oli kyllä valittu ehdottomasti oiva paikka. "Exit" lähistöllä ja kassiparkki kulmauksessa :)

(Pepin)

Ja taas hemmoteltiin kuoharilla heti alkuun. Ei ainakaan vähentänyt puheen ja naurun määrää ja välillä jo kävi mielessä, että mahdettiinko jo olla häiriöksi viattomille rauhallista kynttiläillallista nauttimaan tulleille. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Tästä sitten vaan lehtiä kääntelemään ja valikoimaan. Slurp. Vähän ihmettelin hintoja, jotka olivat mielestäni varsin edullisia ravintolan sijaintiin ja annosten kokoon nähden. Mutta en missään nimessä valita :)

Itse söin Halloumisalaatin ja hyvää oli.

Pari meistä valkkasi Kanacaesarsalaatin

Mirstaakkelin jättikatkaravut ja Aioli.

Mervin parilaleipä oli niin suuri, ettei mahtunut kuvaan ja Bikken ja Tainan pippuripihvit oli tässä vaiheessa varmaan jo syöty ;)

Crème Bruléet jälkkäriksi katosivat parempiin suihin, mutta itse kun en makeista jälkiruuista  niin piittaa,  pysyttelin hyväksi havaitulla kahvilinjalla

Mitenkäs se nyt noin vinoon..

En voi muuta sanoa kuin että jos olette hyvää ruokapaikkaa vailla Tampereella, niin ei muuta kuin Kaksioon. Mutta sen verran suosittu kuulemma on (enkä todellakaan sitä yhtään ihmettele), että pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. 

Kuva(aja) on tärähtänyt, mutta tarjoilijan hymy on justiin niin aito kuin koko paikka. Suosittelen.

(Kuvaamiseen ja kuvan käyttämiseen sain luvan).

Kiitos koko iloiselle Kaksion väelle hyvästä ruuasta ja palvelusta!  

Huoh. Ihana päivä, jonka aikana kirjaimellisesti naurettiin ja itkettiin. Ensimmäistä huomattavasti enemmän ja jälkimmäistä ihan pienesti vaan. Mutta aiheesta sekin. 

Kiitos vielä kaikille asianosaisille ja nyt sitten niihin arpajaisiin, joissa palkinnoksi lähtee Indiskasta lahjaksi saamani pussillinen itämaista teetä ja tuoksukynttilä sekä Hyvän Tuulen Puodin lahjapussista löytyneet hauskat pöllöservetit ja iloisen vihreät tuikut sekä kolme samaisesta puodista ostamaani kaunista postikorttia.

Arvontaan voivat osallistua kaikki, jotka ovat jaksaneet tämän jutun loppuun asti kahlata ja jättävät ilokseni kommentin. Arpoja tasapuolisesti yksi per hölö.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini Tampereelta. Kiitos ja näkymisiin ja huhhuh :)

HILPEÄ OSTOSREISSU TAMPEREELLE (OSA 1) + ALEKOODI

O-ou.

Tässä ollaan nyt pienimuotoisessa pulassa, kun pitäisi jotenkin osata tiivistää viime lauantain iloisen Tampereen turneen kuvat ja tunnelmat sellaisiin mittasuhteisiin, ettei kukaan kupsahda näytön ääreen heti alkumetreillä. 

Mutta ettei nyt vaan se tärkein unohtuisi, niin sanonpahan heti tähän kärkeen, että kivaa oli. Justiin sellaista piristävää hömppää, jota aina välillä tarvitaan, että jaksaa taas tuhertaa  arkisempien askareiden parissa.

Kiitos päivän järjestelyistä kuuluu useammankin huushollin aina yhtä toimeliaalle puuhanaiselle Pepille ja tietenkin kaikille meidät vastaanottaneiden sisustus- ja lifestyleputiikkien iloisille, ystävällisille, palvelualttiille ja sydämellisille ihmisille. Loistavasta seurasta puhumattakaan. 

Yhtään piinaavan hiljaista hetkeä ei päässyt mukana olleella porukalla syntymään. Eikä se tosin ollut päällimmäinen huolenaiheeni alunperinkään :). Siitä pitivät Pepin lisäksi huolen Kotomon herttainen ja pirteä Taina, Voikukkapellon hillityn hauska Netta,  todellinen kaikkien supernaisten Äiti Bikke, suit sait kaiken ympärillään valkoiseksi maalaava Mervi ja Syrjälandiassa laumaansa paimentava räväkkä Mirah, joissa kaikissa ehdottomasti parasta on aitous. 

Tästä siis lähti liikkeelle seitsemän naisen ja seitsemän sisustusliikkeen kierros. Ei puuttunut enää kuin 7 päivää... ;)

Ensimmäisenä etappina oli sisustusliike LIVE WITH ME, joka aiheutti heti aamusta melkoista kuhinaa. Meinasi nimittäin parikin autoa jäädä  alle, kun pakitettiin kameroinemme kadulle.

Isoja peltikirjaimia

LWM:n verkkokaupan sivuilla oli niin osuva kuvaus liikkeen tarjonnasta, etten edes yritä sitä sen paremmin muotoilla, vaan kopioin sen sellaisenaan tähän:

"Rustiikki-industriaalihenkeen maskuliinista sisustustyyliä väriä ja huumoria unohtamatta! Valtaväyliä vältellen, aitoja materiaaleja, kierrätystä ja kestävää kehitystä kunnioittaen". Just niin.

Nuppi ja vedin poikineen

Kylttejä, magneetteja, peltirasioita, kaikkea...

Tainan mielestä nämä porot olivat ihan "näköisiäni". Mikäs siinä. Kyllä kaveri kaverin tuntee..

Jos tykästyit tarjontaan, niin nyt on loistava tilaisuus hyödyntää kauppias-Johannan lupaamaa 10% alennusta Live with me-verkkokaupassa 19.10.2014 asti. 

Alennuksen saa koodilla "syysbloggarit" ja se koskee kaikkia normaalihintaisia tuotteita taidejuliste- ja kanvaasiosastoa lukuunottamatta. 

Samalla kannattaa käydä osallistumassa Pepin arvontaan, jossa voi voittaa omavalintaisen kyltin LWM:n runsaista valikoimista.

Ensimmäisen etapin jälkeen olin maalaismaiseen tyyliini valmistautunut pitkään siirtymään seuraavaan kohteeseen, mutta se löytyikin heti seuraavan oven takaa samaisen Aleksis Kiven kadun varrelta. 

Siellä kahden sisaruksen vuosikausien haaveilun tuloksena syntynyt DOMDOM henkii skandinaavisuutta, valoisuutta, iloisuutta, kekseliäisyyttä ja arjen estetiikkaa. Aina yhtä tärkeitä kestävän kehityksen, kierrätyksen, eettisyyden ja ekologisuuden periaatteita unohtamatta.

Tykkään niin näistä tarinoista, joissa joku on ollut rohkea, toteuttanut haaveensa ja mikä parasta, onnistunut siinä. 

Domdomilla on myös verkkokauppa, jonne pääsee tästä. 

Ja tässä vaiheessa aamupäivää meikäläisellä olikin jo kiljuva nälkä, koska niin epäloogiselta kuin se kuulostaakin, jouduin aamulla tuplaamaan matka-aikani, että ehdin Tampereelle ajoissa. Eli tunnin sijasta matkustin kaksi. Ja siitä taas aiheutui se, että aamupalan syönnistä oli niin kauan, että torilta leijuva mustanmakkaran tuoksu alkoi kummasti vetää puoleensa, mutta Pepi piti ohjat käsissään, eikä ohjelmasta lipsuttu :)

Saman kadun varressa pysyttiin edelleen, ja täytyy sanoa, että siinä nälkäkin unohtui, kun astuttiin KANTRIINAn ovesta sisään.

Voi apua mikä runsaudenasarvi. Pää pyöri kuin pöllöllä, kun ei tiennyt mihin sitä katseensa kiinnittäisi.

En edes yritä saada tänne mahtumaan kuvia kaikesta. Parasta kun menette itse katsomaan paikanpäälle. Tai liikkeen nettisivuille. Ja niin ihanaa kuin auringonpaiste onkin, kuvaamisesta se teki hankalaa ja harmikseni joudun toteamaan, että aika moni kuva on pelkkää suttua.

Liikkeessä oli taitavasti piilotettu yleisilmeeltään maalaisromanttisen, ranskalaisen ja kaikinpuolin runsaan kokonaisuuden sekaan omaa silmääni suuresti miellyttäviä tyyliltään yksinkertaisempia ja luonnonläheisiä juttuja, joista osa matkusti kotiin asti. (Täytyy kyllä sanoa, että en ikinä tule pärjäämään liikkeellä olleen porukan shoppailumäärälle ja -nopeudelle. Siinä vaiheessa, kun itse vasta haahuilin ympäri ja pyörittelin kivoja juttuja käsissäni,  muu porukka oli jo täysien kassien kanssa jonossa kassalla. Rutkasti harjoitusta siis vaatii, jos ikinä aion kyetä samaan. Ehkä on parasta, etten edes yritä).

Ja vaikken itse kotona koskaan joudukaan (yleensä varsin vähäisiä) ostoksiani puolustelemaan, niin tällä kertaa olisi kyllä riittänyt se, että "Ei nää kuule vielä mitään, kun Taina sentään meinas ostaa maailmanpyörän.." Ja veikkaan, että ihan varmasti sen vielä jonain päivänä ostaakin..

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kohteena ennen myönnettyä kahvitaukoa oli vuorossa Lifestyle-myymälä PUTIIKKI RANNALLA. Eikä edelleenkään tarvinnut kuin kävellä samaa katua takaisin ylös ja poiketa kulman taakse. On se niin toisenlaista se elämä isossa kaupungissa ;).

Tätä osuutta jännitin ehkä eniten, koska meikäläisen niinsanottu lifestyle on lähinnä sitä, että saappaat ja verkkarit jalassa lampsitaan pitkin pellonlaitaa. Ainakin jos itse saan päättää..

Vaatekaupoissa koen olevani aina yhtä vieraalla maalla tai vähintäänkin pihalla, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että olipahan ihanan ystävällistä ja normaalia porukkaa tämän liikkeen tiskin takana. Yhtään ei tarvinnut pönöttää, mutta pikku ostos-, tai paremminkin ostoskyvyttömyyspaniikkihan siinä taas tuli, kun  muilla oli jo uudet vaatehankinnat vinossa pinossa ennenkuin itse edes ehdin ottaa joka kantilta kuvia. Bikkeä vissiin jotkut uudet hienot saapikkaatkin huutelivat nimellä.

Nää juhlaverkkarit kävis mulle :)

Ovesta lähdettiin kasseinemme ja pusseinemme yhtä mukavaa visiittiä ja blogiyhteistyön merkeissä saamiamme Saint Tropezin "tiimipaitoja" rikkaampina ulos.

Ihminen puuttuu sisältä, mutta jos olisin jäänyt odottamaan, että saan itsestäni sellaisen kuvan, jonka kelpuutan tänne, olisi jäänyt tämäkin juttu tekemättä...

Paidat sovittiin puettaviksi päälle seuraaville blogitreffeille. Aika, paikka ja maa ovat vielä hieman avoinna vaikkakin yhtenä vaihtoehtona väläyteltiin maailman metropolien joukossa osalle hieman tuntemattomammaksi jäänyttä Forssaa.

(Vaikutti muuten kelpo merkiltä tuo Saint Tropez. Mukavia ja käyttökelpoisia vaatteita kohtuuhintaan).

Putiikki rannalla-kotisivuille ja nettiputiikkiin pääsee tästä.

Siinähän sitä kierrosta näin alkuun. Puolet vielä jäljellä, mutta nyt lähtee järki, eikä kykene edes kirjailija itse tämän enempään tällä erää.

Ennen taukokahveja tosin bongattiin vielä yksi alkuperäiseen suunnitelmaan kuulumaton antiikki- ja sisustusliike matkan varrelta, mutta sinne poikkeaminen taisi olla virhe. Myyjä ei selvästikään ilahtunut sisään ovesta pölähtäneestä ostopotentiaalista, koska oli tärkeä puhelu kesken. Ryhmämme pahoittelee aiheuttamaansa häiriötä.

Jatkoa ja arvontaa seuraa jahka tästä rupeamasta tokenen. 

LIVING AND ROOM-KUTSUT KOTONA

Laiska töitään luettelee, mutta sanonpahan vaan, että enempää ei olisi taas suunnitelma voinut mennä metsään, kun päätin päästä "helpolla" ja järjestää syksyn ensimmäisen Living and Room-esittelyni meillä kotona. 

Oli meinaan sen sortin siivousurakka että samaan kyytiin olisin ihan hyvin voinut maalata talon julkisivut ja vaihtaa sen pitkään vaivanneen huonokuntoisen katonkin.. 

Ja monipäiväisen puuhaamisen jäljiltä lopputuloksena oli kuitenkin vasta sellainen siivo ja järjestys, joka varmaan normaalikodeista löytyy ihan vakiona. 

Että hatunnosto ja rispektiä tulee täältä kaikille kutsuemännille. 

Mutta juu. Toinen etukäteen helpoksi ennakoimani haaste olikin sitten saada kokoelma keskenään varsin erityylisiä tuotteita nätisti istumaan samaan tilaan. Etenkin kun meidän olohuone on aika pieni ja vieraiden olisi kuitenkin kiva mahtua mukaan..

Helpoksi sen teki muka se, että on niin paljon aikaa laitella ja sommitella, mutta todellisuudessa ei viisi päivää riittänyt :).

Ihan kivasti mielestäni kuitenkin onnistuin. Etenkin kun uutuutena Living and Roomilla on kolme keskenään täysin erilaista astiasarjaa, jotka olisi ollut kiva kattaa pöytään, mutta koska pöytää ei ollut, käytin aina niin monikäyttöisiä Ikean Bestå-kaapistoja aputasoina. Niitä meillä piisaa.

Tässä muutama kuva.

Vasemmalta oikealle Tonttumetsä-, Lace- ja Celebration sarjojen alku- ja pääruokalautaset sekä Tonttumetsän olutlasi, Lace-sarjan huippukaunis, liukuvärjätty viinilasi ja matala vesilasi, joka käy myös jälkiruoka-astiana. Celebration-lautasten kaverina Siluett-viinliasi ja vesilasi sekä kaikissa Siluett-sarjan aterimet.  

Ja sama toiseen suuntaan. Seinän läpi en pystynyt peruuttamaan, joten ei tullut koko nurkka kuvaan ja mustasta tabletista meni "Dinner with friends"-teksti näkymättömiin.

Tässä näkyy nuo Lace-sarjan lasit vähän paremmin. K a u n i i t. Samoin kuin lautassarja, jossa on kauniit pitsikuviot.

Fashion-sarjan taulu ja kevyet mustat Bloom-tuikkulyhdyt sopivat mielestäni kivasti yhteen. Samoin kuin Ikean tulppaanin mallinen pöytävalaisin, josta näkyy vain kaikesta huolimatta pölyinen jalka.

Toisessa Fashion-sarjan taulussa on Coco Chanelin teksti "I don't do fashion, I am fashion".

Bloom-tuikkulyhtyjä saa myös kuparinvärisenä.

Tässä vähän illemmalla otettu kuva, kun aurinko antoi hitusen tilaa kynttilänvalolle.

Voishan tähän pysyvänkin baarin pystyttää :). Ja varmaa on, että ihan heti en näitä pois kerääkään. 

Tonttumetsä. Tosi symppikset hahmot. Ja kattauksen juuttitabletit ovat myynnissä myös. Jämäkkää tekoa.

Painava mattapintainen Heart-alumiinivati, jonka hintaan sisältyy 7 kpl hopeansävyisiä tuikkulyhtyjä. Käytin niistä vain osan tähän ja loput kattaukseen. On mielestäni kevyempi näin. Kuvauspaikka vaan on hassu, mutta ei voi mitään. Otin näitä vähän kiireessä kun en siinä viidessä päivässä kerinnyt.

Sama illemmalla.

Aurinko lämmittää kilpaa Soft-turkishuovan kanssa :). Huovan päällä simppeli Glam-kuparimaljakko, josta olen alkanut tykkäämään, kun olen sitä nyt puolisen vuotta ensin hautonut kaapissa.

Vieressään kolmen kappaleen setti Rustic-tuikkulyhtyjä.

Tulipas vasta-aurinkoon sumea kuva, mutta sivupöydällä antiikkikuparipinnoitettu Glitz-metallilyhty.

Ja aikanaan ihan hyvällä menestyksellä valkoiseksi maalamallani Ikean ex-punaisella Malm-apupöydällä kuparipinnoitettu, ilmavan kevyt Diamond-vati. Ihmettelin vähän, että sopi paikkaansa noinkin hyvin, vaikka on aika massiivinen hopeanvärinen peili heti yläpuolella. Vissiin ne on nuo kovia kokeneet käppyräoksat, jotka tasapainottavat näkymää. Niihin joskus rautalangalla kieputtelin neilikan kukintoja, mutta koska tämä on miehen tietokonepöytä, oksat ovat olleet siinä määrin kuulemma tiellä, että ovat "vahingossa" menneet poikki. Pätkät oli sentään tuupattu takaisin maljakkoon.

Viimeisenä kuva, josta lähdettiin liikkeelle. Jos olisi ollut joku muu ajankohta kuin sunnuntai-iltapäivä, niin varmaan tähän olisi jämähdetty lopuksikin.

Lasien alla Casablanca-tarjotinpöydän tarjotin. Kuuluu edelleen suosikkeihini monikäyttöisyytensä takia. 

Tarjoiluista en tietenkään muistanut ottaa kuvaa, mutta niitten suhteen pääsin helpolla, koska mies hommasi aina yhtä maistuvat kala- ja kinkkuvoileipäkakut paikallisesta leipomosta ja vanhemman pojan tyttöystävä ihana Elli teki suussasulavan mutakakun, jonka täsmätoimitti meille kakun ollessa vielä lämmin. Nam. Nautittiin vaniljajäätelön kera.

Ja uskokaa tai älkää, itse tein puolukka-kaura-kinuskipaistoksen, josta ainakin itse tykkäsin tosi paljon, vaikka siitä tulikin noin sentin paksuinen. Kiitos simppelistä ohjeesta kuuluu Mansikkatilan maiden Tainalle. Että kiitos vielä tätäkin kauttta Taina, kun neuvoit jopa sen mistä hyllystä kinuskikastike kaupasta löytyy :D

Mukaville vieraille (tutuille) kiitos kivasta käynnistä ja ekstrana saamastani ihanasta kukkakimpusta ja mahtipullollisesta itsetehtyä ihanaa omenatuoremehua. Kyllä kelpaa.

Harmittaa vaan, etten kuvannut tuliaiskimppua heti päivällä ja nyt se ei näköjään enää onnistu, kun ei riitä valo sen enempää kuin taidot. Eletään vaikeita aikoja siis. Tuuraajaksi saa nyt kelvata eilen aamupäivällä ulkoterassilla otettu kuva. Silloin kun siellä vielä tarkeni. Nyt ei. Hrrr...

Ja kun tästä nyt tämmöinen maratooni näköjään tuli muutenkin, niin mainostan nyt sen verran, että Living and Roomin uusi kuvasto löytyy osoitteesta livingandroom.fi (sieltä "Klikkaa kuvastoa"-linkki).

Jos satutte löytämään sieltä jotain kivaa, josta haluatte tietää lisää tai jos haluatte peräti tilata jotain, niin mieluusti vastailen ja teen tilauksia. Postia minulle voi laittaa osoitteeseen sisustuspalvelu.kotonasi(at)gmail.com. 

Astiastoista mm. on voimassa ihan huipputarjous, jonka hyödyntämällä voi parhaimmillaan säästää hulppeat 133,70 euroa. (1 tarjous per osoite).   Samoin lokakuun loppuun asti oleva Soft-turkishuopatarjous on melkoisen kova tapaus, mutta etten alkaisi kuulostaa ostoskanavalta, päätän nämä "eikä tässä vielä kaikki"-mainokset heti alkuunsa:). Mutta mieluusti saa kysyä lisää. 

Ja että tulisi nyt pilattua tämäkin kuvasarja, laitan tähän kauniiksi lopuksi kuvan eteisestä sellaisena kuin se oli, kun aloin näitä kutsuja "järjestää". 

Uskon, että tiedätte tunteen, kun jonkun megasiivousprojektin jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että sotkuisemmaksi vaan menee.. Mutta jos ette, niin tervetuloa meille :). Voin näyttää, kuinka se onnistuu.

MIKÄ ON KAUNISTA?

Soile oli tässä taannoin mietiskellyt vastausta kysymykseen "Mikä on kaunista?", ja jotenkin aihe jäi siinä määrin päähän pyörimään, että aloin pohtia sitä itsekin, vaikkei kukaan mitään kysynytkään. Tuttu tilanne siis :)

Enkä nyt aio vastata, että "sisäinen kauneus on sitä todellista kauneutta" tai että "lapset on kauniita kun ne nukkuu" tai mitään muutakaan sen syvällisempää, vaan keskittyä ihan vaan ulkoiseen kauneuteen.

Vähän kylläkin tuntuu hassulta laitella näitä kuvia tänne, koska olen ne jo kertaalleen Instagramissa jakanut, mutta koska totuus nyt kumminkin on se, ettei koko maailma meikäläistä siellä seuraa, niin sallin nyt itselleni tämän pienen toiston, vaikka sitä koitankin välttää.

Alla muutama kuva omasta mielestäni kauniista asioista, joita voisin tällä hetkellä tuijotella yötä päivää. Tai mieluiten päivää, mutta yötkin käy, kun ne näköjään valvoessa joka tapauksessa menee.

Yllä Prismasta ostamani kolme valkoista minikokoista vekkimaljakkoa, joihin kävin ryöstämässä muutaman lumimarjan lähellä sijaitsevasta puistosta, kun niitä ei omalla pihalla kasva, vaikka haluaisinkin. Suureksi roistoksi en itseäni kumminkaan tuntenut, koska edes yhdestä kokonaisesta oksasta ei ollut kysymys. Edelliset sen sijaan näyttivät rouhineen puoli pensasta mukaansa. 

Tykkään ihan hulluna. Ja hauskaa sekin, että kuvasta näkee, kuinka sinistä päivänvalo oikeasti on. Jotenkin paljon loogisemmalta tuntuisi, että lämmin auringonpaiste olisi keltaista.

Harsokukista tykkään myös ihan hullun lailla. Ja minimaljakoiden kaveriksi ostamistani tuikkukipoista, joissa on samanlainen vekkimäinen pintakuvio. Aivan ihanat, vaikkeivät nyt näissä kuvissa näykään kunnolla.

Se mikä päivällä sinertää, se illalla punertaa... Mutta vaaleanpunaista seinää meillä ei oikeasti ole :)

Lumimarjanhakureissulla törmäsin myös Marja-Aroniaan (siis ihan kirjaimellisesti törmäsin, koska katselin toisaalle samalla kun kävelin puskaan), josta niinikään niistin pari pikkuruista terttua, jotka sopivat passelisti minikokoiseen Aalto-maljakkoon. 

Ja taas päivä paistaa.

Näitä marjoja meiltä löytyi silloinkin, kun pojat olivat pieniä. Tosin vähän eri muodossa kuin kuvissa.

Niillä ja puhallusputkilla  oli nimittäin loihdittu näyttäviä taideteoksia  sisääntulokuistin valkoiseen kattoon. Silloin en kyseisestä taiteesta jaksanut ihan hirveästi innostua, mutta nyt tulee niitäkin aikoja haikeudelle muisteltua. 

Vaan toisin kuin katossa, Aroniat eivät näköjään määräänsä enempää maljakossa kestä, joten kävin saksimassa kurttuisten marjojen tilalle oksan ruusupensaasta, joka jaksaa ihmetyttää kukkimalla aina ja aina vaan. Varmaan kolmatta kertaa jo tänä kesänä. Ja mulla kun olis jo hirmu kiire saada niitä ruusunmarjoja, että pääsisin tekemään ruusunmarjahyytelöä ja kakkuja ja kaikkia mitä niistä nyt kunnon perheen äidit tekeekin..;)

Että jos tästä nyt koittaisi jonkun johtopäätöksen siitä vetää, mikä omasta mielestäni on kaunista, niin kyllä se on kaikki pieni. Ja valkoinen. Ja vihreä. Ja kaikki, mitä luonnossa kasvaa. Ja valo. Ja varjot. Ja oikeastaan kaikki, mikä ei ole erityisen rumaa :)

Nautitaan elämästä!