Sivut

keskiviikko 28. joulukuuta 2022

KOLMEN PÄIVÄN PIKAJOULU PAKETTIIN JA KATSE ETEENPÄIN

Jouluun näköjään pätee omalla kohdallani sama kuin moniin muihinkin ennalta tiedossa oleviin tapahtumiin (joita itselläni tosin on aina vaan vähemmän ja vähemmän, koska olen harmittavankin huono sitoutumaan aikatauluihin, vaikka kyseessä olisi kivoja vapaaehtoisia juttuja).

Mitä enemmän etukäteen tuntuu siltä, että nyt ei oikein jaksaisi, ja mitä vähemmän lataa mieleensä minkäänlaisia positiivisia ennakko-odotuksia, sitä varmemmin on aidosti mukavaa. Niin kävi nytkin. 



Jostain joskus luin, että kukkakuva postauksen alussa on epäkiinnostavin mahdollinen, 
mutta uhmaan sitä nyt kuitenkin. 


Aatonaattoa edeltävään päivään mennessä en ollut tehnyt joulun tai edes siihen liittyvän tunnelman luomisen eteen yhtikäs mitään, vaikka oikeasti olisin halunnut. Silloin innostuin kuitenkin vähän siivoilemaan peittääkseni samalla hermoiluani jäätävän tihkusateen liukastamista keleistä, joissa tiesin toisen pojista luistelevan pitkän matkan takaa pyhiksi kotiin.

Siivoilusta tuli heti vähän parempi fiilis ja päätin sittenkin kävellä ostamaan kuusen, joka sekin oli vähän harkinnassa jättää tänä vuonna väliin. Ajattelin, että valkkaan sellaisen pienen, jonka voi laittaa olkkarin pöydälle (testasin mittaa seisomalla itse pöydän päällä), mutta kaikkein pienimmissä oli myös kaikkein vähiten oksia, joten päädyin välimalliin. Liian iso pöydälle ja vähän liian pieni lattialle, mutta kuusi mikä kuusi. Muuten oikein kaunis kuitenkin ja tuoksuikin poikkeuksellisesti ihan kuuselle. Nykyään sekään ei ole enää saletti.


Astetta jouluisempi kimppu ja pellavainen liina ruokapöydälle ja se on siinä.


Nuorempi poika päätti siirtää omaa tuloaan aattoon, koska torstaiaamun vesisade muuttui hetkessä ihan hervottomaksi lumipyryksi ja sitä mukaa korkeiksi kinoksiksi, joiden perässä aurauskalustolla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä.

Tarvoin itse siinä umpihangessa kukkakauppaan. Muutama kilometri tuntui nälkäisenä ja liian lämpimissä vaatteissa lähinnä maailmanympärysmatkalta.



Tässä on satanut vasta jonkun aikaa, mutta silti vaikea uskoa, 
että aamulla taivaalta tuli vettä ja vihreä nurmikko pilkotti näkyvissä.

Olin kiitollinen, ettei oltu tien päällä matkalla vaikkapa Lappiin. Oli taatusti stressavaa matkantekoa kaikilla, jotka olivat. Sen verran hurjalta uutisten kelikatsauksissa näytti.


Huurteisten puiden latvuksissa pilkottaa sydän.


Jokivarren postikorttimaisema.


Jouluaaton Hesarin pääkirjoituksessa kuvattiin osuvasti sitä, millaista joulu pahimmillaan voi olla, jos siihen liittyy jouluraivoa. "Se on sitä, että joulun muotoja yritetään täyttää niin tiukasti, että kaikkien hermot kiristyvät ja ilmapiiri synkkenee. Pahimmillaan edessä voi avautua jouluhelvetti, jossa kaikilla on paha mieli, mutta joulu yritetään suorittaa läpi lasten tai sukulaisten takia"

Meni ihan kylmät väreet tuosta, koska muistissa on omallakin kohdallani muutamia vastaavan kaltaisia kokemuksia. Ei kuitenkaan niin pahoja kuin psykologi ja tietokirjailija Pekka Saurin (jonka kanssani samaa ikäkaliiperia olevat muistavat ehkä parhaiten Yöradiosta) muisto siitä, kuinka joulu luhistui hänen lapsuudenkodissaan yleensä aina ratkaisevalla hetkellä. "Nyt se perkeleen joulurauhan julistuskin ehti mennä" kuvaili Sauri isänsä huutoa, kun perhe ei ollut ehtinyt kello kahdeksitoista television ääreen.

Huhhuh.



Joulun pikakattaus syntyy helpoksi havaitulla ja meidän näköisellä koristelulla, johon kuuluu muutama pihalta haettu havun oksa, kynttilät ja hentoinen valosarja. Tänä vuonna myös muutama tuollainen puukoriste, joita olin ajatellut kuuseen, mutta päätyivätkin pöydälle.

Kinkun(siivut) olin tilannut läheiseltä maatilakaupalta jo aiemmin, mutta muut ruuat hankittiin pojan kanssa yhden pysähdyksen taktiikalla.

Tarkoittaa sitä, että käytiin ruokakaupassa tasan kerran ja päätettiin, että sitä syödään, mitä sillä reissulla ostoskoriin päätyy ja siinä se. Mitään ostoslistaa meillä ei ollut, koska päässäni ei ollut valmiina mitään suunnitelmaa ja listan väkisin keksiminen on itselleni ihan liian työlästä. Ainoastaan kaksi muistettavaa asiaa oli, sinappi ja ketsuppi (joka ei sinällään liity jouluun, mutta oli loppu), joista tärkeämpi eli sinappi muistettiin, mutta ketsuppi jäi kauppaan.



Lautaset ja lasit on eri kuin arkena, mutta olen todennut, että miesvaltaisessa pöydässä on turha kikkailla kangasserveteillä tai muulla ylimääräisellä. 

Ruokaa oli just sopivasti, koska hävikkiä ei jäänyt yhtään, eikä myöskään tullut ähky. 

Mies toi leipomolta muutaman joulutortun ja itse ostin sokerikuorrutetta & omia suosikkejani ranskalaisia pastilleja siltä varalta, että innostun koristelemaan kaupan valmispipareita, mutta en näköjään innostunut tai oikeastaan edes muistanut koko asiaa. 



Aattona oli ihan superkaunis kävelykeli. Siltakaan ei näytä niin rumalta kuin tavallisesti.


Kuusi sai koristeekseen vain kynttilät ja muutaman vihreän pallon.


Mies on jo pitkään puhunut, että haluaisi teettää DVD:n meidän häävideosta, jonka edesmenneen äitinsä puoliso kuvasi jättikokoisella, olkapäällä kannateltavalla kameralla VHS-kasetille vuonna -93. Ei olla uskallettu katsoa videota vielä kertaakaan, koska epäiltiin, että nauha voi pätkäistä samantien poikki, kun samaiselle kasetille oli aiemmin äänitetty anopin suosikkiohjelman Kauniiden ja rohkeiden jaksoja useaan otteeseen toinen toistensa päälle.

Jouluna päätettiin kuitenkin viritellä vanhat videot telkkariin, mutta ei käynytkään ihan tosta noin vaan, koska tekniikka on tässä välissä muutamaan otteeseen ehtinyt muuttua (ihme homma). Löydettiin kuitenkin tarvittava välikappale läheisestä liikkeestä ja saatiin reality-joululeffa toimimaan. Olikin melkoisen tunteita herättävää katseltavaa ja välillä piti pyyhkiä kyyneleitä ja välillä nauraa, kun videolla vilahteli pojillekin tuttuja hahmoja, jotka näyttivät edelleen osin ihan omilta itseltään, mutta 90-luvun alun asusteineen samalla ihan sen ajan elokuvista tutuilta aikansa kuvilta. 

Löydettiin myös muutama muu nostalginen video, jonka olemassaoloa kumpikaan ei muistanut, mutta joissa pojat olivat pieniä ja kotikin kovin erilainen. Ihanat löydöt kerrassaan, vaikka kuvan laatu toki on mitä on ja kuulemma entisestään heikkenee DVD:lle kopioitaessa. (Oli myös hyvä, ettei mies lähtenyt levyä omatoimisesti teettämään, koska työn alle olisi päätynyt väärä kasetti, joka sisälsi mm. formuloita vuodelta -94 :). Olisi siinä ollut tekijällä ihmettelemistä.)



Muuten oltiin kotona nelistään, mutta poikettiin lapsuudenkodissa kuitenkin. Isälle vein lahjaksi yhden noista tekemistäni puulusikkahommeleista, koska tiesin isän siitä tykkäävän. On itse taitava puuseppä ja arvostaa kaikkea käsityötä, joten on helppo lahjottava.



Olkihimmelin tein isälle muutama joulu sitten ja siellä se kiikkuu kesät talvet edelleen. 


Toinen pojista toivoi uutta korkeareunaista paistinpannua, mutta muuten tuli molemmilta sen verran jämpti lahjojenostokielto, että katsoin parhaaksi noudattaa sitä. En ihan, mutta melkein. Antamisen ilo on ehkä itsekästä, mutta molemmat saajat kyllä ihan aidosti ilahtui myös niistä parista lahjasta, jotka aattona kävin ostamassa.

Itse sain pojilta aivan antajiensa näköiset yllättävät lahjat. Toiselta kauniin ja toiselta käytännöllisen. Molemmat rakkaudella valittuja ja kovin mieluisia.



Joulupäivän aurinko ei täällä näytäytynyt, mutta luminen harmaus kuvasti ehkä paremmin sitä tunnetta, joka tuli siitä, että molempien poikien piti jo silloin lähteä ajelemaan takaisin nykyisiin koteihinsa.




Tapaninpäivänä kannoin kuusen kuistille, jossa se nyt aamun ja iltapäivän pimeisiin tunteihin ajastettuna valaisee. 



Hetken vielä nautin näistä heijasteista keittiöstä käsin, mutta itseni tuntien tiedän, että kohta jo kyllästyn ja käärin valosarjat takaisin kaappeihin odottamaan seuraavaa talvea.



Kuvan oksa on roikkunut katossa koko sen 16 vuotta, jonka lasiterassi on ollut olemassa. Alkuaikoina ripustelin siihen keväisin muutamia simppeleitä pääsiäiskoristeita tai toukokuisia valkovuokkoja pieniin maljakoihin, mutta sittemmin se on ollut omaa laiskuuttani ihan oksana vaan ja muuttunut vähän näkymättömäksikin, koska kuuluu niin olennaisesti kalustoon. 



Liina on pysynyt sen verran puhtaana, että saa vielä jatkaa pöydällä, johon jätin myös muutaman kynttilän työaamujen tunnelmaa nostattamaan. 

Kupissa on maidotonta luumurahkaa, jota muistin tehdä vasta tapanina. (Jos jotakuta sattuu simppeli resepti kiinnostamaan, niin suht isoon kulholliseen tarvitaan 1 purkki Alpron mautamatonta "Greek style plain, high in protein" soijarahkaa, purkki soija- tai kauravispiä vaahdoksi vatkattuna ja purkki luumumarmeladia. Kaikki sekaisin ja siinä se).

Nyt tuntuu siltä, että kaikkinensa vain kolme päivää kestänyt joulu on nyt loppuunkäsitelty ja on taas aika keskittyä muuhun. 

En koe mitään uudenvuodenlupauspakkoa, mutta olen kovasti koittanut miettiä, mitä tulevalta vuodelta toivoisin. Tai siis lähinnä mitä mahdollisesti uutta kivaa tai kehittävää keksisin, mutta ei ole tullut vielä ainakaan mitään mieleen. Tuntuu, että omassa elämässä kaikki on tällä hetkellä sopivasti tasapainossa ja mallillaan (paitsi että nyt kun sanon tämän ääneen, tapahtuu todennäköisesti jotain, mikä romuttaa kaiken).

Kauniita loppuvuoden päiviä ja kuulumisiin taas, kun siltä tuntuu.


31 kommenttia:

  1. Rauhallinen ja seesteinen joulu välittyy kauniista kuvistasi ja sellaista se varmasti teillä olikin:)
    Nuorempana tuli hössöteltyä jouluvalmisteluissa mutta jo useamman vuoden olen osannut jättää kiireen pois, Erityisiä siivouksia ei tehdä, ihan normaalin mukaan mennään siinäkin asiassa. Ruokaa tehdään se mitä syödään. Leivonnaisia ei ollenkaan kun en tiedä mihin väliin niitä sitten syötäisiin;)
    Maidoton soijarahka on uusi tuttavuus. Reseptiäsi aionkin kokeilla, kiitos siitä:)
    Anopilla oli myös himmeli keittiön katossa eikä sitä otettu sieltä pois millonkaan:) Himmelin olen jotenkin ajatellut kuuluvan jouluun mutta ehkä se sitten olekaan niin;):)
    Toivotaan että tuleva vuosi on rauhaisa ja ihan tavallinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, sellainen se tosiaan oli, rauhallinen ja seesteinen. Ja nauruisakin, kun vanhoilta videoilta löytyi kaikenlaista touhua :D. Kaikki tavallaan itsellä tuoreessa muistissa, mutta oikeasti ei kuitenkaan.
      Löydettiin vasta poikien jo lähdettyä joulukasetti vuodelta -97, kun toinen pojista oli täyttämässä pian neljä ja toinen oli alle 2 v. Siitä paljastui, että meillähän tosiaan oli niihin aikoihin paljonkin porukkaa täällä. Kummeja ja appiukko ainakin näyttäytyi nauhalla. Ja minä tein silloin vielä kaikenlaista ruokaa ja muuta tarjottavaa, joiden johdosta (ja varmaan myös kaikenlaisen turhan siivouksen sun muun höösäämisen) muistan olleeni ihan poikki. Niin että joskus poikien lahjoja yöaikaan paketoidessani itkeä tihuutin pelkästä väsymyksestä, joka ei kylläkään noilla videoilla näkynyt, vaan päinvastoin vaikutin hyvinkin touhukkaalta. Ehkä osansa asiaan sillä, että silloin sitä oli liki puolet nuorempi kuin nyt :). Onneksi sitä on noista ajoista jo oppinut, mihin omat rahkeet riittää ja mitä kannattaa jättää väliin.

      Etelä-Pohjanmaalla, jossa juureni on, oli varmaan joka talossa himmeli, joka riippui tuvan katossa vuoden ympäri. Kuului siellä vissiin johonkin perinteeseen, joka nyt jatkuu isän kotona näissä maisemissa. Meille itselle tein sellaisen vähän modernimman version, joka on jo jokusen vuoden roikkunut eteisessä, mutten kyllästy. Parempi onkin, koska oli niissä jonkun verran hommaa kuitenkin :).

      Voi kunpa tulevasta vuodesta tulisikin ihan vaan tavallinen. Se olis parasta mitä voi toivoa <3

      Poista
  2. Niin ihanan rennon oloinen joulu teillä, samoin myös meillä. Ihanaa väliviikkoa sinne Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman havainnon tein, kun kävin omassa blogissasi kurkkimassa, mitä teidän jouluun kuuluu. Stressivapaata rentoa meininkiä, jossa jokainen saa olla mitä on. (Meillä on täällä perheen miehille sellainen vähimmäisvaatimus, että jonkunlaiset housut pitää olla jalassa, pelkät kalsarit ei riitä :D).

      Väliaika menee jo työn merkeissä niinkuin sullakin, mutta aika lunkilta vaikuttaa, kun suuri osa vielä lomailee. Otetaan ilo irti vuoden viimeisistä päivistä <3

      Poista
  3. Hyvin tuli joulu teillekin vaikka et hössöttänytkään. Tuo oksa pikku valoineen on aivan ihana. Ja isäsi saama puulusikoista tehty maljakko on niin huolella tehty että se kelpaa antaa vaikka kenelle ja aina on saaja takuulla kiitollinen. Harmi kun poikienne piti lähteä jo noin pian takaisin koteihinsa. Luumurahkaa olin minäkin suunnitellut tekeväni ja mulla oli jo reseptikin katsottuna, mutta sitten mietin ettei kukaan jaksa enää sitä syödä kaiken jouluruoan jälkeen ja niin sen tekeminen jäi.
    Oikein ihanaa tämän vuoden viimeisen viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että sekin vaikutti valmisteluintoon (tai paremminkin sen puutteeseen), että joulu oli tänä(kin) vuonna käytännössä vain päivällä pidennetty viikonloppu ilman sen kummempia vapaita. Ja etenkin kun tiesin, että tällä hetkellä Ruotsissa asuva ja pelaava kiekkopoika joutuu lähtemään jo joulupäivän laivalla takaisin, että ehtii Tapaninpäivän treeneihin ja seuraavan päivän peliin. Eikähän kuopuskaan sitten sen kauempaa viipynyt, kun isovelikin lähti ja hällä oli omat juttunsa. Mutta oikein mukava, rento ja lämminhenkinen joulu meillä oli ja vastasi hyvin meidän kaikkein toiveita.

      Huvittaa vieläkin se näky, kun mies kantoi tuon 2,5-metrisen oksan olallaan metsälenkin varrelta kotiin, kun ei olisi mahtunut meidän silloiseen autoon :). Oli siellä kaupungin suorittamien harvennusten jälkeisten poiskerättävien "risujen" kasassa, joten ihan hyvällä omallatunnolla sen sieltä tongin ja se on kyllä tosi kiva, eikä ole mennyt terassilla roikkuessaan miksikään, vaan säilyttänyt värinsäki ihan sellaisenaan.

      Luumurahkaa voisi kyllä tehdä useamminkin, eikä vaan jouluna. On hyvää ja helppoa välipalaa. Ja ajattelin, että koristelen ne piparitkin (ehkä) sitten kun sattuu huvittamaan ja kuorrute tulee vielä tuubista ulos.

      Ja kiitos samoin Kristiina, onnellista vuodenvaihdetta sinulle ja teille myös <3

      Poista
  4. Kauniita kuvia taas!
    Ihanan omannäköinen joulu teillä. Mitä sitä suotta suorittamaan, siitäkään ei kirkkaampaa kruunua saa. Jokaiselle omannäköistä, olkoon sitten täysin ilman "virallisia" koristeita yms jos näin tahtoo. Liika pönöttäminen tekee vain ahdistusta.

    Tuo teidän "halko" on myös kiva. Minä tarvitsen vielä ruokapöydän päälle uuden lampun (koska joku myi vanhan kirpputorilla yhtään ajattelematta, että tammikuun alussa on aamuisin pimeää...) ja sitten puran meiltä jouluhalon pois odottamaan ensi vuotta. Päätin, etten lähde sisustamaan sen kanssa muita kausia, koska siinä todennäköisesti roikkuisi marraskuussa vielä vappuserpentiinit (joita lähtökohtaisesti vihaan muutenkin)....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime jouluna mulla oli poikkeuksellinen joulutsemppi ja vieläpä poikkeuksellisen aikaisin. Ei kylläkään liittynyt keittiöpuuhiin silloinkaan, mutta valoja virittelin jo varmaan itsenäisyyspäivänä tai ainakin aiemmin kuin ikinä. Silloin se tuntui hyvältä, mutta tänä vuonna oli nihkeää. Voi tosin olla, että kaikki sähkönhintahommelit sun muut vaikutti alitajunnassa. Ehkä. Mutta ihan parasta, kun voi tosiaan tehdä tai olla tekemättä ihan sen mukaan, mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Ja kiva on ollut, että molemmat pojat on sanoneet arvostavansa samaa.

      Meillä on vähän päinvastainen "ongelma" ruokapöydän päällä olevan lampun suhteen. On toki tarkoituksella sellainen kuin on eli muutamalla 6400 Kelvinin päivänvalolampulla varustettu, että aamulla näkee kunnolla lukea lehden ja herääkin siinä samalla, jos sattuu väsyttämään, mutta tunnelmavalaistus siitä on kyllä harvinaisen kaukana. Eikä auttaisi edes himmennin, kun valon väri on jokatapauksessa sinertävä.

      Vappuserpentiinit ei nappaa täälläkään, vaikka nekin tosin joskus kuului tärkeänä osana vuodenkiertoon (kunnes tuli sitä sotkevaa serpentiinisprayta, jonka jälkeen pojat ei paljon paperisista perustaneet).

      Tässä alkaa olla vuoden viimeiset hetket käsillä ja jotenkin erityisen paljon odotan, että vuosi vaihtuu, vaikkei sitä varmaan mitenkään muuten huomaakaan kuin kalenteriin katsomalla.
      Mukavaa loppukiriä kuitenkin <3

      Poista
  5. Mukavan kuuloinen joulu kaikkineen! Ja kauniilta näyttää, ihan sinulta: valkoista ja vihreää. ♥

    Mä huomasin, kun sattuneesta syystä itsekin ne jouluruoat hankin vasta aatonaattoiltana, että ehkä se onkin aika hyvä konsti laittaa joulua. Ei tartte etukäteen tunkea kamaa kaappeihin jne. Kinkku meillä harmillisesti on edelleen tuolla olemassa, kun mies ehti hankkia ison kinkun, kun meille piti tulla väkeä enemmän sitä syömään ja sitten tulikin ne sairastapaukset jne. Jos oltaisiin vain kaksin, mies olisi tyytynyt vain sellaseen valmiiksi viipaloituun pieneen rasiaan. No, ensi vuonna hoituu ehkä sitten eri tavalla tämäkin asia.

    Joulu meni kyllä ohi ihan hujauksessa. Meillä oli lopulta tyypit vain pari tuntia aattona, kunnes siirtyivät seuraavaan kohteeseen. Ihan hyvä niin!

    Hyvää loppuvuotta ja onnea uudelle vuodelle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli lyhyt, mutta leppoisan mukava joulu ilman mitään sen kummempaa (paitsi ne vanhan liiton videot :)). Ja koristeluksikin riitti oikeastaan se vihreävalkoinen kimppu, joka tosiaan oli ihan itseni näköinen, kiitos <3.

      Koska en tykkää ruokakaupassa käynnistä muutenkaan, saati jouluruuhkissa, olen kanssa jo muutaman vuoden noudattanut tuota kertakäynnin periaatetta ja jos sen tosiaan ajoittaa aatonaaton viimeisille tunneille, saa kulkea siellä hyllyjen välissä väljästi. Se me ollaan hyväksytty, että jos joku on siihen mennessä kaupasta loppu (ennen se oli aina kerma silloin kun me sitä vielä käytettiin), niin sitten se vaan on. Sen takia ei lähdetä useampiin kauppoihin pyörimään.
      Meillä on ihan sellainen peruspieni jääkaappi, mutta jouluksi räjäytetään aina "rippikaappi" jouluruokia varten kellariin käyttöön. On sellainen pieni ja reissussa kolhiintunut, joka ostettiin, kun eka poika pääsi ripille. Se on ihan kätevä, kun on pois silmistä, eikä tarvi tunkea joululaatikoita sun muita väkisin siihen keittiön peruskaappiin. Mutta nyt pidettiin kyllä sitä kakkoskaappia ihan minimiaika päällä, kun jotenkin on jo ehtinyt iskostua takaraivoon se sähkönsäästö.

      Teillä on tosiaan ollut sen verran tapahtumarikasta viime aikoina, että ei ihme, ettei siinä joulun kulumista paljon kerkiä huomata. Ja niin kivaa kuin se kaikkien kotonaolo onkin, niin uskon, että sopi tähän jouluun oikein hyvin tuo lyhyehkö kääntyminen.

      Toivon todella, että viimeaikojen vauhdikkaat käänteet on teidän osalta takana päin ja uusi vuosi sujuu sopivan tasaisessa tahdissa. Ja mielellään saisi niitä hyviä asioita kasaantua jossain kohtaa samanlaiseen sumaan kuin nyt on ollut sitä toista lajia <3

      Poista
  6. lempeän ja idyllisen näköistä - sekä sisällä että ulkona!
    Minusta olisi ihana laittaa kaikkea kaunista kotiin, mutta koen että en osaa saada aikaiseksi sitä mitä haluan, enkä oikein saa taustatukeakaan minua taiteellisemmalta nuorisolta. Tuntuu siltä että joka puolella on kaikenlaista mikä "pilaa" tyhjän tilan kauneuden ja yksinkertaisen eleganssin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika.

      Mulla oli justiin toi sama tunne, kun koitin sommitella olkkariin jotain kaunista jouluista.
      Tai siis oikeastaan yritin löytää luontevaa paikkaa ja kavereita mun vihreille keramiikkuusille.

      Kokeilin jopa purkaa kaiken pois siltä ainoalta käytettävissä olevalta pitkältä tasolta, joka meillä olkkarissa on ja aloittaa puhtaalta alustalta, mutta jotenkin silmä on niin tottunut siihen, mitä siinä tasolla yleensä on, että ei tullut mittään. Olis ollut hauska katsoa pikakelauksella kaikki ne mun tasolle-pois tasolta-sama uudestaan-nostelut :). Ja kuunnella kaikki se yksinpuhelu, jota siinä samalla harrastin kunnes lopulta luovutin ja palautin kaiken ennalleen.
      Ei se aina suju. Ja oikeastaan ei koskaan, jos liikaa yrittää. Sen takia en edes yritä muuttaa tota meidän kerran hyväksi havaittua kattausta, joka ihan ekallakin kerralla syntyi ihan vaan sillä, että hain pihalta muutaman havun ja nostin kynttilät pöytään ja jotenkin ne meni heti hyvin paikoilleen. Ei ole kenenkään tiellä, mutta tunnelma on ihan eri kuin arkisin.

      Mieluisia vuoden viimeisiä päiviä Marika <3.

      Poista
  7. Ihania joulukuvia!! Huvittais kans heittää kuusi jo mäkeen, mutta jotenkin tulee sitten aina niin valotonta just siihen kohtaan :) Olkoot ny hetken vielä. Hyvää vuodenvaihdetta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🙋‍♀️.
      Meillä kuusi kävi nyt vaan kääntymässä, mutta oli tärkeä tunnelmantuoja kuitenkin ja sai laittaa ne vähät paketit sinne alle. Ja nyt ainakin vielä tykkään kun aamulla on silmissä, kun avaa verhot.

      Teillä on vielä sitä toisenlaista joulutouhua ja tytöille varmasti tärkeää, että kuusi saa olla. Saimin mielipidettä en osaa veikata, mutta vissiin tulevat kuusen kanssa hyvin toimeen 😁.

      Hyvää uutta vuotta ja toivottavasti ei raketit aiheuta Saimille haittaa ❤️

      T. Annukka

      Poista
  8. Niin niin niin niin kaunista. Kuulostaa myös lempeältä ja omalta. Just, niinkuin on hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja oli kyllä just niin omanlaista kuin olla voi. Toivottavasti myös teillä ❤️ (oon käynyt jo kahteen kertaan aloittamassa sun tekstin lukemista, mutta joutunut keskeyttään. Jatkan aamulla).

      Viimeisiä päiviä tältä vuodelta viedään ja jotenkin tuntuu kivalta päästä aloittamaan uusi vuosi ihan alusta. Toivottavasti hyvissä merkeissä, siellä ja täällä ❤️

      T. Annukka

      Poista
  9. Mukava huomata, että joku vielä käyttää 'jäätävä' -sanaa sen oikeassa merkityksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava huomio :).
      Hyvää tulevaa uutta vuotta!

      T. Annukka

      Poista
  10. Rennolta ja kauniilta näytti joulunne!

    Yhdessä oleminen on kaikkein arvokkainta, tapahtui se sitten läsnä tai etänä, oikeaan aikaan tai tuunattuna. Kalenteri voi joustaa. Ja lyhytkin yhdessä oleminen on kullan arvoista 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, rentoa se nimenomaan oli ja paluu vuosikymmeniä taaksepäin videoiden muodossa oli kyllä aika sykähdyttävää.

      Päivän päästä on taas aika opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. Toivon, että se tuo tullessaan paljon hyvää. Tai ainakin vähemmän huolia kuin edeltäjänsä <3

      Poista
  11. Kävin lukemassa tämän jo eilen, mutten ehtinyt kommentoida, ja sitten se unohtui! No nyt uusi yritys. :-)

    Minä olen ihan samaa mieltä, että yleensä käy niin, että mitä suuremmat ennakko-odotukset jonkin asian suhteen on, sitä varmemmin pettyy. Olen yrittänyt työstää itsessäni sitä, että en muodostaisi tulevista tapahtumista jo etukäteen päässäni minkäänlaisia ennakko-odotuksia (yleensä toiveita), ja jossain määrin olen siinä onnistunutkin, mutta vielä on työsarkaa. :-)

    Tuo teidän yhden pysähdyksen (kirjoitin ensin vahingossa pyrähdyksen :-D) taktiikan kauppareissu kuulostaa ihan mahtavalta, suorastaan jännittävältä! En tiedä, uskaltaisinko itse kokeilla moista! Mutta se johtuu todennäköisesti siitä, että minä olen ihan armoton listaihminen, ja kaikesta pitää olla lista, päivän tekemisistäkin.

    Vanhojen videoiden katselu kuulostaa aivan ihanalta! Voin kuvitella, että siinä on noussut monenlaisia tunteita pintaan. <3

    Aivan ihana tuo jokivarren postikorttimaisema!

    Tuokoon vuosi 2023 sinulle ja perheellesi paljon onnentäyteisiä hetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehti jo vuosi näköjään vaihtua tässä välissä, joten toivotan heti kärkeen suorastaan mahtavaa vuoden ensimmäistä päivää ja sille sitten jatkoksi sellaista sopivalla ja hyvällä tavalla tasaista, mutta tapahtumarikasta uutta, tuoretta, vielä täysin ennalta-arvaamatonta vuotta <3.

      Minäkin olen (ainakin ollut) listaihminen, koska hyvin laadittu lista pelastaa turhilta uusintakäynneiltä, unohduksilta ja muilta harmituksilta, mutta ruokakauppaan listan vaatiminen on todella, todella raskasta :D. Monesti mutisen, etten jaksaisi millään mennä kauppaan, jolloin ukkeli sanoo, että hän voi kyllä mennä, jos kirjoitan listan. Mutta jälkimmäinen on vähintään yhtä työlästä, joten helpompaa lopulta mennä itse sinne hyllyjen väliin pyörimään. (Tiedän myös jo ennakkoon, että jos kirjoitan lapulle jotain, mille mulla ei ole antaa tarkkoja koordinaatteja kaupassa tai jos tuotteen nimen voi mitenkään tulkita väärin, niin se on ihan saletti, että a) mies joko soittaa kaupasta ja kertoo kuinka on suunnilleen koko henkilökunnan hälyttänyt etsimään sitä jotain mitä ei löydy b) tuo jotain ihan muuta kuin mitä tarkoitin, mutta huokaisen syvään vain omassa mielessäni, enkä urputa, koska tietää sitä, että se oli miehen varmasti viimeinen vapaaehtoinen kauppareissu).

      Vanhat videot oli kyllä huippulöytö. Oli vaan pelottavaa painaa kelausnappulaa, kun tuntui, että nauhan kelauksen ääni vaan kiihtyy kiihtymistään ja lopulta lähtee koko vekotin lentoon :D.

      Postikorttikelit on nyt ainakin toistaiseksi mennyttä. Vettä satoi pari päivää ja nyt on kaikki liukkaan jään peitossa.

      Toivotaan, että tulee meille kaikille kiva vuosi <3

      Poista
  12. kiitos tästä joulupostauksesta - olin sitä jo odottanutkin ja lueskellut satunnaisesti menneiden joulujen kuulumisia. siellä ne tutut kynttilänjalat ja pöytäasetelmat näkyivätkin ja saivat hyvälle tuulelle - jopa onnelliseksi. huomaan, että vaikka joulu on vain yksi päivä vuodessa, on sillä syvempikin merkitys ihmiselle - ihmeellinen lämpö ("käy lämmin henkäys talvisäässä kun joulu on..."). sinulle toivotan kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
  13. terveisin hannah tuohon edelliseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosi kiva kommentti, kiitos siitä hannah. Sait ajattelemaan, että ehkä tuo kattaus onkin se meidän jouluperinne, vaikka olen ajatellut, että meidän perinne on ehkä se, että ei ole mitään perinteitä :). Puhelimen aiempien joulujen kuvista myös näin, että näköjään valkoiset tulppaanit lisukkeineen aina samassa maljakossa samalla paikalla kuuluu myös meidän jouluun, vaikken sitä ole tiedostanutkaan.

      Toivottavasti myös sinulla oli onnellinen joulu ja sitä samaa toivon myös tälle tänään alkaneelle vuodelle. Tuntuu jotenkin tosi kivalta, että vaihtui, vaikken osaa tunteelle mitään sen kummempaa perustelua antaakaan.

      Ihana, kun tänään paistaa myös aurinko pitkästä aikaa. Uskon, että siellä teilläkin :)

      Poista
  14. mukavaa uutta vuotta 2023 Annukka <3 itse olen näköjään aika lailla ollut hiljaisvaihteella... ei kai oikein tapahdu mitään omasta mielestä mainitsemisen arvoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Hanna <3 ja osittain "meidän iässä" (inhoan periaatteessa tuota sanontaa, mutta kuitenkin) on tavallaan hyvä, ettei mitään sen kummempaa ole tapahtunutkaan, koska aina ne tapahtumat ei ole sitä, mitä toivoisi. Eli sellainen ihan vaan tavallinen on oikein hyvä ja tervetullutta :)

      Poista
  15. Kuulostaa aivan hyvältä joululta :) Joulumieli tulee, kun vain antaa sille mahdollisuuden. Aivan kuten voi löytää puiden latvuksista sydämen - ihana kuva!
    Oikein onnellista uutta vuotta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä oikeinkin hyvä joulu :). Pojat sen viimeistään toi tullessaan (ja veivät mennessään, mutta saikin mennä).

      Lukulistalla vilahti pätkä omaa joulupostaustasi, jonka tulen lukemaan paremmalla ajalla, että voin kunnolla keskittyä.

      Onnellista Uutta vuotta meille molemmille CC ja kiitos tästä vuodesta <3

      Poista
  16. Tunnelmallinen joulu on jokaiselle omanlainen. Teidän joulunne oli varmasti merkittävä teille kaikille, vaikka raastavaa on, kun lapsien on matkattava muihin maisemiin.
    Kukka-asetelmasi kuvassa on viehättävä ja tuo karahka lasihuoneessanne upea. Monta kertaa olen harkinnut isoa oksaa pöydän ylle, mutta vielä ei ole ollut sen aika. Sellainen olisi ollut kätevä jouluna, kun pienet kätöset eivät olisi yltäneet siihen.
    Hyvää alkanutta vuotta! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu tosiaan tuli ja meni poikien mukana, mutta oli tiivistettynäkin just meidänlainen rento ja lämminhenkinen. Ja olen jo tässä vuosien varrella tottunut siihen, että ulkomailla ammatikseen urheilevan on elettävä joukkueen aikataulujen mukaan. Ihana silti, että ehti edes kääntymään kotona.

      Katselin puhelimesta vanhoja jouluja ja näytti olevan ainakin kolmena edellisenä valkoinen tulppaaniasetelma samassa 30 vuotta sitten kihlajaislahjaksi saadussa maljakossa. Ilman, että olen asiaa edes tiedostanut mitenkään.

      Oksasta saisi kyllä ruokapöydän ylle kauniin koristeen. Meillä tuo lasiterassilla roikkuva näkyy pöydän äärestä katsoen, joten on tavallaan sisä- ja ulkokoriste yhtä aikaa.

      Hyvää alkanutta vuotta myös Villa Irikseen Tuija.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi