Sivut

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

10 VIIKKOA PUHDASTA ELÄMÄÄ, KUINKA KÄVI ?

Tietäisettepä, kuinka paljon olin odottanut tätä päivää, että pääsen kirjoittamaan jatkoa edelliseen maksa-arvon yllättävästä kohoamisesta kertoneeseen postaukseeni ja raportoimiaan kaikkia niitä muutoksia, joita olen tässä matkan varrella kokenut.

Iso kiusaus oli laittaa otsikoksi "seitkyt päivää selvinpäin", joka pitää täysin paikkansa, mutta jätin kirjoittamatta, koska antaa väärän kuvan kuluneiden kymmenen viikon ulkopuolisesta elämästä. En ole ollut humalassa niiden ulkopuolellakaan, ja muutenkin olen nyt lopettanut kaikenlaisen viinistä vitsailun. 


        Kuukausi sitten otettuja kuvia, mutta ei paljon heitä tämänkään päivän maisemista.


Edellisen postauksen aikoihin olin jo viettänyt tipattoman kuukauden, koska olin järkyttynyt koholla olleesta maksan Gt-arvosta, joka laittoi epäilemään, olenko jo tarttunut kahtena koronavuotena liian usein viinilasiin. En uskonut tt-hoitajaa, joka vakuutti, että ei kuulosta siltä. Halusin välttämättä, että arvo testataan uudelleen, että nähdään, palautuuko se neljässä viikossa normaaliksi niinkuin pitäisi käydä, jos on alkoholista johtuvaa. Ei ollut. Laskun sijaan arvo oli noussut entisestään. "Lievästi" sanoi työterveyshoitaja, mutta itse en halua sen olevan piiruakaan koholla, joten seuraavaksi sovittiin, että jätän ihan kaikki vitamiinit, hivenaineet, luontaistuotteet sun muut mahdolliset "ylimääräiset" pois kuukauden ajaksi ja katsotaan sitten uudelleen. Samalla otetaan muitakin kokeita.






Viimeiset viisi viikkoa olen siis ollut myös ilman ainuttakaan purkista otettavaa lisäravinnetta tai vitamiinia, ja aiemmassa tekstissä mainitsemani Harmonian KSM66-purkin heitin roskiin samantien, koska se epäilytti, vaikka olikin tuonut apua stressiin, jota varten sitä alunperin ostin.

Myös yrttiteet jätin tauolle, samoin kuin valmisruuat. Valehtelamatta voin sanoa, että viiden viikon ajan olen paitsi tuorepuristanut mehuja ja tehnyt entistäkin ahkerammin viher- ym. smoothieita, myös paria poikkeusta lukuunottamatta pysynyt päätöksessäni tehdä itse ihan kaikki ruuat tuoreista aineksista. Poikkeuksen tekevät ne harvat kerrat, kun olen käynyt lounasruokalassa syömässä tai kun olin viime viikolla työmatkalla. Molemmissa kuitenkin ruoka on niinikään itse tehtyä, eikä sisällä mitään lisä- tai säilöntäaineita, joten elimistöni on ollut täysin "puhdas" ihan kaikesta keinotekoisesta ja sen on olotilassa todellakin huomannut. Osa muutoksista on ollut sellaisia, joita en melkein edes itse usko, mutta päivästä toiseen totean, että kyllä se vaan näin on.



Mikä parasta, olen nukkunut paremmin kuin vuosikausiin, ellen peräti vuosikymmeniin. Saatan herätä ensimmäisen kerran vasta viiden aikaan aamulla, kun miehen kello soi, ja silloinkin nukahdan yleensä ihan helposti uudelleen. Yleensä kun yöni ovat hyvinkin katkonaisia ja heräily noudattelee kellontarkasti puolentoista tunnin unisyklejä, joiden jälkeen jään murehtimaan tai mietiskelemään kaikenlaista ja pyörin hereillä pitkään ennenkuin nukahdan uudelleen herätäkseni seuraavaan katkokseen. 



Paremmista öistä on seurannut parempia päiviä ja olen ollut virkeä, iloinen, nauravainen, energinen, aktiivinen ja vahva.   

Olen taas tehnyt asioita, joista nautin. Niinkuin nyt vaikkapa kuvaillut näitä postauksen lumisia puun oksia tai pieniä jäänpalasia. Lisäksi olen innostunut kokeilemaan akryyliväreillä ja vesiliukoisilla puuväreillä maalailua. Välillä jopa saaden aikaan jotain omasta mielestäni kivan näköistä. 




Suunnitteilla on myös pieniä pintaremontteja ja muita uudistuksia kotona. Niihinkään ei ole riittänyt oikein mielenkiintoa, saati jaksamista pitkiin aikoihin.

Ja mikä vielä ihmeellisempää tai ainakin yhtä ihmeellistä parantuneiden yöunien rinnalla on se, että kaikenlaiset nivel- ja lihassäryt ovat kadonneet. Aamuisin pomppaan sängystä ketterästi kuin pantteri (vai pitäisikö tässä iässä käyttää vertausta "puuma", hehheh). 

Samoin käy autosta nousu pitkienkin matkojen jälkeen. Se tuntuu ihan ihmeelliseltä, mutta tuli todistettua,  kun "kävin" työmatkalla Kainuussa ja istuin sekä mennessä että tullessa 11 tuntia junassa ja autossa per suunta, mutta pomppasin perillä pystyyn ihan kuin ei mitään. 

Myöskään lihaksia ei särje, vaikka olen varsin koittanut punttisalilla rehkiä niin, että pitäisi kyllä tuntua seuraavana päivänä, mutta ei. Ei edes yleensä levottomia jalkoja tarvitse siirrellä lihaskipujen takia öisin. Ihan kuin lihaksia ei olisi olemassakaan, mikä tietysti olisi aika huolestuttava vaihtoehto.



Ja että muistaisin kaiken, kirjaan tähän ylös senkin, että normaalisti korkea leposykkeeni (on ollut sitä ihan nuoresta asti) on laskenut parhaimmillaan 15 lyönnillä minuutissa. enkä enää illalla sohvan nurkkaan istuessani ole tuntenut kuinka sydän tykyttää häiritsevästi. Oletettavasti johtuen siitä, että olen nukkunut niin paljon paremmin, että stressinsietokykynikin on parantunut merkittävästi, enkä enää ahdistu joka käänteessä. Ihmeelliseltä tuntuu mestarimurehtijasta tämäkin.

Rasituksessa sydän tosin on tehnyt pari-kolme kertaa sellaisia ennenkokemattomia äkkiliikkeitä, jotka on vähän (paljon) pelästyttäneet, mutta onneksi menneet ohi istumalla alas ja juomalla vettä (vesi on ykköskonstini vähän kaikkeen ja huolestun vasta sitten, jos vedenjuonti ei auta). 

Mutta siis kaikenkaikkiaan olo on ollut loistava ja jopa ihmeellinen. 



Kylmä suihku tuli kuitenkin niskaan, kun sain eilen uusien labrakokeiden tulokset ja jo ennestään koholla olllut Gt-arvo oli viidessä viikossa ottanut ison loikan ylöspäin ja on nyt liki 4 x viitearvon ylärajan suuruinen. Samoin S-Alat, joka oli edelliskerralla nätisti viiterajojen sisällä, on nyt kolminkertainen viitearvon ylärajaan nähden. Ja S-Afos, jota ei ole ennen testattu, on sekin viitearvojen ulkopuolella.



Mietteliääksi vetää. Ja jos ihan suoraan sanon, niin pelottaa ihan perhanasti, mitä sisälläni tapahtuu ja miksi. Etenkin kun en tunnu sopivan mihinkään yleisesti aiheen tiimoilta mainittuun riskiryhmään. 

Olen normaalipainoinen, vyötärönympärykseni alittaa naisten ylärajasuositukseksi mainitun 80 cm, en käytä hormonivalmisteita (vaikka edelleen ajoittain pohdinkin, pitäisikö), en syö lääkkeitä, enkä juurikaan sokeria, raskaita rasvaisia ruokia, en energiajuomia tai kevytlimuja, höttöhiilareita, suklaata tai ylipäätään yhtään mitään, mitä listoilla aina mainitaan liittyen mm. kohonneeseen maksan rasvoittumisriskiin. Joten kuuluisiko tämä epämieluisa yllätys nyt niihin "iän mukanaan tuomiin" juttuihin, joille en ole tähän mennessä juurikaan antanut ajatuksissa sijaa, vaan luottanut siihen, että itse voi vaikuttaa niin moneen asiaan. Niinkuin voikin, mutta ei näköjään sittenkään kaikkeen. 



Liikuntaa harrastan päivittäin, syön säännöllisesti ja monipuolisesti. Myös kaikenkirjavia kasviksia, joita ihan mielenkiinnosta yhden ihan tavallisen viikon ajan kirjailin ylös. 

Laiskuuttani laitan tähän luettelon suoraan taannoisesta Instastooristani.  







Niinä hetkinä kun pystyn suhtautumaan asiaan vähänkään järkevästi, ajattelen, että oli onni, että päädyin sinne tt-tarkastukseen ja asia tuli ilmi ihan sattumalta, koska omassa olossani ei ole kertakaikkiaan mitään sellaista, mistä olisin voinut päätellä minkään olevan vialla.

Onneksi sain tälle päivää varattua videovastaanoton tutulle ja turvalliselle lääkärille, joka arvojen selkeän nousujohteisuuden vuoksi kirjoitti lähetteet jatkotutkimuksiin sisältäen lisäverikokeita ja ultran, joiden jälkeen ollaan ehkä viisaampia. Molempiin sain ajat ensi viikolle ja yritän siihen asti olla ainakin ihan koko ajan miettimättä asiaa. Sekin onnistuu nyt helpommin johtuen tästä poikkeuksellisen hyvästä olotilasta. 

Toivottehan kuitenkin parasta.

Meillä oli tarkoitus lähteä pyhinä pienelle päiväreissulle Tallinnaan, mutta peruin sen. Ei ole nyt sen sortin fiilistä. 

Teille muille toivotan hyvää ja toivottavasti myös keväisen kaunista pääsiäistä <3

 

31 kommenttia:

  1. Olet mun idoli: minäkin haluan olla virkeä, iloinen, nauravainen, energinen, aktiivinen ja vahva. Vielä on matkaa maaliin, mutta kevät tuo pientä virtaa.

    Sun elämänatavoilla ja sporttisuudella uskon vahvasti, että jatkotutkimukset sujuvat hyvin. Pidän kuitenkin peukkuja kaikilla mahdollisilla keinoilla ukkovarvasta myöten. Lämmin halaus ja mahdollisimman valoisaa ja hyvien uutisten pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Taru. Meillä on niin erilaiset elämäntilanteet, että omissa silmissäni kahden teini-ikäisen (? en ole varma poikien iästä) terapiassa käyvä (tätä kunnioitan todella <3) kymmenittäin, ellei peräti jo satoja työhakemuksia ja -haastatteluja läpi käynyt yksinhuoltajaäiti on todellinen supersankari <3. Ei siinä voi mitenkään samalla pystyä olemaan aina vahva ja energinen.

      Varovasti vilkuilin sääennusteita ja vihdoin näyttää siltä, että luvassa on aurinkoinen jakso, joka toivottavasti sulattaa loputkin hanget ja tuo iloa ihmisten mieliin.

      Ja nyt kun tarjoutui tilaisuus, kirjoitan tähän sen, mitä olisin kirjoittanut oman blogisi kommenttilooraan, jos olisin voinut (oikeasti kirjoitinkin, mutta tuli vasta siinä julkaisuvaiheessa se teksti, jossa luki, että kommentointi on suljettu).
      Teit mielestäni viisaan päätöksen karsimalla sellaista, mikä tuntuu tässä hetkessä ylimääräiseltä kuormalta, vaikka normioloissa toisikin iloa. Jos vähänkään alkaa tulla turhaa stressiä jostain periaatteessa kivasta asiasta, on viisasta päästää siitä irti. Ainakin itsestäni tuntuu aina sellaisen päätöksen jälkeen tosi helpottavalta. Samoin kuin tieto siitä, että minkään ei tarvi olla lopullista, vaan ihan itse voi päättää, milloin on taas aika palata "vanhaan" tai muuttaa kokonaan suuntaa, jos siltä tuntuu. Se tässä aikuisena olossa on yksi parhaita asioita :).

      Lähetän sulle takaisin aurinkoisen pääsiäishalauksen, kiitän kovasti kommentista ja toivon sulle kaikkea sitä mitä itse toivot <3

      Poista
  2. Lempeyttä pääsiäisviikonloppuun!

    Ei varmaankaan ole helppoa odotella tuloksia, mutta sinniä siihen.
    Toivottavasti kaikki vinksallaan olevat arvot pelästyvät nyt kun lääkäri sekaantuu asiaan, ja toivottavasti ne palaavat kiltisti kunnon lukemiin!
    Luota siihen mitä kroppa kertoo: juuri nyt kaikki on hyvin. Joskus jotkut arvot vaan ovat vinksallaan, ilman mitään syytä (uskallan sanoa näin, koska mulla niin on). Ja jos on jotain hoidettavaa, olet ajoissa liikkeellä ainakin.

    Valoa metsäpoluille, toivottavasti ehdit lähipäivinä ulkoilemaan <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kunpa mullakin olis niin, että arvot nyt vaan on päättäneet yhtäkkiä tilapäisesti nousta ilman mitään sen vakavampaa syytä. (En halua lähteä sille linjalle, mutta ainut muutos, joka elämässäni/elimistössäni on nousun aikoihin tapahtunut, on kolmas koronarokote. En voi sitä tietenkään syyllistää, eikä varmaan ole tarpeenkaan, mutta tuo on kuitenkin fakta).

      Se tässä kuitenkin on hyvää, että mun olo todellakin on mitä mainioin sekä fyysisesti että henkisesti. Ahdistunut Annukka, jonka sydän takoo tuhatta ja sataa jo muutenkin, ei olisi ollenkaan näin järjissään tässä tilanteessa.

      Pääsiäisenä on tiedossa paljon ulkoilua tutuiksi tulleissa merenrantamaisemissa ja jos sääennusteisiin on luottaminen, myös kauniita auringonlaskuja on luvassa. Nousut tapahtuu nykyäään niin aikaisin, etten uskalla luvata olevani silloin hereillä :D. Mutta yhden ikuisuushaaveeni aion nyt toteuttaa. Liki kaikissa hotelleissa on aina tarjolla edes jonkunlainen kuntosali. Niin täälläkin, sen tiedän. Ja aina sellaisen ohi kulkiessani (yleensä matkalla saunaan), ajattelen, että joskus olen niin reipas, että otan salikamppeet mukaan ja käyn treenaamassa edes pienesti. Nyt on sen aika :)

      Ihanaa pääsiäistä koko sille kokoonpanolle, jolla sitä vietätte ja kiitos taas viisaista sanoista <3

      Poista
  3. Jaksamista ja hetkessä elämisen kullanarvoisuutta sinulle!
    Olet varmasti hyvissä käsissä ja voit vain odottaa.
    Ja yrittää nauttia siitä muusta loistavasta, mitä sinulla on 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen viisaista sanoista Susanna. Osaat aina olla niin seesteinen ja rauhallinen, että se tarttuu :).

      Odottaminen on nyt tavallista helpompaa, kun olen tällä hetkellä niin hyvissä voimissa sekä henkisesti että fyysisesti, että pystyn suhtautumaan kaikkeen tavallista paremmin. Kiitos siitä kuuluu kohentuneille yöunille, jollaisia en uskonut enää ikinä saavani takaisin. (En edes muista, millä vuosikymmenellä olen viimeksi nukkunut näin hyvin).

      Ihanaa pääsiäistä, aurinkoa ja iloista mieltä Susanna ja kiitos kovasti viisaasta viestistä <3

      Poista
  4. Minäkin samoilla linjoilla Tarun kanssa, että koska olet niin hyvässä kunnossa ja liikut hyvin sekä syöt terveellisesti, että tutkimukset sujuvat hyvin. Ihanan nopeasti pääset tutkimuksiin, se on hyvä, koska odottaminen on harvan ihmisen vahvuus. Minun vahvuuksiin se ei ainakaan kuulu. Tsemppiä ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Hyvin sanottu tuo, että "odottaminen on harvan ihmisen vahvuus" :D. Vaikka muuten olen kärsivällinen, näin se just on omallakin kohdallani silloin kun odottaminen kohdistuu johonkin ennalta jännittävään tai pelottavaan. Mitä enemmän pidempi on odotus, sitä enemmän sitä ehtii miettiä kaikenlaista ja loppua kohden paniikki pahimmassa tapauksessa kiihtyy. Nyt mua helpotti se, että sain heti tuloksia seuraavalle päivälle ajan tutulle ja turvalliselle lääkärille. Joskaan kaikki ne vaihtoehdot, joita heitteli ilmaan, ei todellakaan kuulostaneet mukavilta, mutta yritän olla ajattelematta asiaa ennenkuin on pakko.

      Toivottavasti olisitte Tarun kanssa oikeassa, kiitos jo yrityksestä ja mitä parhainta pääsiäistä Outi <3. Tuot piristystä päivään niillä TikTok-pätkillä :D. Sulla on niin hyvä pokka ja ilmeet, jotka sopii aina täydellisesti puheeseen. Susta tulis varmasti suosittu näyttelijä. Lahjoja on :)

      Poista
  5. Olet kyllä jaksanut parannella elintapojasi vielä entisestäänkin ja epäreilulta kuulostaisi jos jotain häikkää noista tutkimuksista löytyisi. Mutta hyvä että tutkivat ja tietysti olisi saatava selville mistä nuo huonot arvot johtuvat. Itse pelkään kaikkia tutkimuksia ja odotan aina tietysti pahinta mahdollista tulosta. Toivon että pystyt ottamaan rauhallisesti pääsiäisen ja että saat pian tulokset tutkimuksista sitten. Jaksamista ja hyvää pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina tyytyväinen, jos voin itse tehdä jotain terveyteni tai paranemiseni eteen. Ei tuota työtä, eikä tuskaa hankalammatkaan hommat. Päinvastoin, ehkä se on jonkunlainen selviytymiskeinokin, kun tietää ainakin tehneensä parhaansa, eikä tarvi myöhemmin joutua katumaan sitä, että on vetänyt siitä missä aita on matalin, vaikka on tiennyt, että siitä ei hyvää välttämättä seuraa. Mutta kyllähän tämä melkoinen pettymys on ja niinkuin sanot, niin epäreilulta tuntuu, mutta onneksi olen nyt niin hyvissä henkisissä ja fyysisissä voimissa, että kestän tämänkin epätietoisuuden paremmin. Ja toivottavasti myös sen diagnoosin tai mahdolliset jatkotoimenpiteet, jos niikseen käy, että ovat jotain ei-toivottua. (Tätä en kyllä uskalla lähteä lupaamaan, ihan niin vahva en ole).

      Juttelu tutun lääkärin kanssa oli tärkeää. Olen kuitenkin realisti ja mieluummin tietoinen rankoistakin vaihtoehdoista jo ennakkoon kuin työnnän pääni pensaaseen.

      Meillä oli tosiaan tarkoitus yöpyä pääsiäisenä pari yötä Helsingissä ja käväistä sieltä päiväseltään Tallinnassa, mutta nyt tuntui turvallisemmalta jättää se väliin. Vaihdetaan silti maisemaa, mutta tuttuihin, turvallisiin ja ehdottomman rauhallisiin ympyröihin, joissa on tarkoitus ulkoilla paljon, kylpylöidä ja toivottavasti ihailla kauniita keväisiä merellisiä auringonlaskuja.

      Mukavaa, toivottavasti lumetonta ja aurinkoista pääsiäistä sinne Ahvenanmaalle Kristiina <3

      Poista
  6. Niin vaikutti hyvältä sun voinnin parantuminen...kunnes ilmeni että labra-arvot olivat päinvastoin.
    Hyvä kun tutkitaan lisää. Tuli jo sun edellisestä postauksesta mieleen, että kyllä pitäisi iteki koettaa päästä tutkimuksiin, koska kyllä kuulun edellä mainittuihin riskiryhmiin. Ja ehkä on jotain oireitakin.
    Voin vaan toivoa sinulle hyvää, ja armollisuutta sulle kaikkiin haasteisiin. En vaan itse kykenisi tuollaisiin haasteisiin ruokavalion suhteen, koettaisin vaan pitää ruokani kotimaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano Emilie ja odotin niin kovasti, että voin tänne laitella matkan varrella ihan vaan itselleni muistiksi ottamiani ruokakuvia ja semmoista, mutta kun lopputulos tästä kymmenviikkoisesta oli se mikä oli, niin meni mielenkiinto siihen. Tai ei se oikeastaan mennyt, mutta tuntui nyt tässä kohtaa liian isolta urakalta, joten tuli nyt noita tylsiä talvikuvia tällä kertaa.

      Kotimaisuus ehdottomasti kunniaan ja sitä koitan itsekin aina suosia, jos vaan kotimainen vaihtoehto löytyy. Mutta jossain kohtaa kyllä välillä tulee raja vastaan. Esim. jos 60 gramman pussillinen kotimaista babypinaattia maksaa liki 4 euroa ja italialainen tuplasti isompi noin 1,50 euroa, niin silloin kyllä talviaikaan kallistun tuon jälkimmäisen puoleen. Käytän sitä kuitenkin smoothieissa sen verran paljon, että turhan kalliiksi tuo kotimainen tulee, vaikka samalla kirveleekin, kun niiden viljelijä on sattumoisin hyvinkin tuttu ja vieläpä erittäin mukava sellainen.

      Vaikka verikokeiden tulokset yllätti epätoivotusti, niin pahempi vaihtoehto kuitenkin olisi ollut se, etten olisi tiennyt koko asiasta mitään ja arvot olisi kerinneet nousta ties mihin ja jotain pahempaakin tapahtua. Nyt olen toivottavasti ainakin ajoissa liikkeellä, jos ilmenee jotain mihin voi puuttua.

      Eli sikäli kyllä kannustan varailemaan jotain terveystarkastusta ihan vaan oman mielenrauhan takia, koska parhaassa tapauksessa kaikki on hyvin ja sen jälkeen voi jatkaa elämää vailla huolia. Ja jos taas jotain on, niin hyvä, että siitäkin tietää mieluummin kuin on tietämättä.
      Sait ne aurinkolasitkin aikaiseksi, niin ihan varmasti saat tämänkin. Tsemppaan sua siinä ja toivottelen hyvää ja aurinkoista pääsiäistä <3

      Poista
  7. Huolehdit itsestäsi todellakin hyvin:) Sulle voi vaan nostaa hattua!
    Harmillisia nuo labra-arvot, toivottavasti löytyy selitys joka on helposti hoidettavissa. Itselläni on ollut joskus tilanteita joita on joutunut pelkäämään mitä tuleman pitää mutta kun on tehnyt parhaansa mitä voi tehdä niin olen ajatellut että ei ainakaan omaa käyttäytymistään voi syyttää jos jotain ikävämpää on tulossa. Monesti joku pienikin asia saattaa vaikuttaa labra-arvoihin eikä niihin aina edes puututa. Hyvä kuitenkin kun pääset jatkotutkintaan. Odottavan aika on vaan niin perhanan pitkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoilla linjoilla ollaan Irma. Itsekin ajattelen niin, että parempi tehdä itse voitavansa kuin joutua mahdollisten terveysongelmien tullessa katumaan sitä, ettei edes yrittänyt.
      Niin se on pakko ajatella nytkin, vaikka pettymys kyllä oli aika suuri, kun kymmenen viikon viilaus ei auttanut, vaan lopputulos oli entistä huonompi. Ja niinkuin tapoihin nykyään kuuluu, olen luonnollisesti googlaillut kaikkea mahdollista tietoa aiheeseen liittyen ja siinähän väistämättä käy niin, että asiallisen tiedon lisäksi sitä ajautuu lukemaan myös sitä toisenlaista, josta ei seuraa kuin mielenrauhan menetys. Onneksi osasin lopettaa ajoissa ja pääsiäisen ajaksi toivottavasti unohdan koko ongelman, kun ensi viikolla kuitenkin pääsen niihin jatkotutkimuksiin. En liikaa elättele toiveita, mutta JOS olisi omissa käsissä se diagnoosi, toivoisin, että se olisi jotain tyyliin "jaa, tämä on vaan tämmöinen tilapäinen häriö, joka johtuu siitä, että olet syönyt jo liikaakin auringonkukan siemeniä" :). Tai jotain muuta sen kaltaista ei-vakavaa.

      Iloinen asia on se, että pääsiäisen räntäsateet näyttää olevan peruttu ja tilalle saadaan aurinkoa. Siitä jo tulee parempi mieli.

      Mukavaa pääsiäistä Irma <3

      Poista
  8. Kurjaa, että noi arvot on edelleen kohollaan! Mutta kuten Marika totesi, joskus jotkut arvot vaan ovat vinksallaan, ilman mitään syytä. Toivotaan, että näin on myös sun tapauksessa.

    Olen kyllä ihan ällistynyt kaikesta, mitä olet tehnyt - ihan oikeasti, VAU!!! 💚💜💛 En itse pystyisi samaan. Tai no joo, tietenkin pystyisin, mutta en vaan saa aikaiseksi.

    Olen ihan älyttömän iloinen kaikista noista hyvistä seuruksista, mitä toi (hurjan kurinalainen) sun tsemppaaminen on saanut aikaiseksi. Ihana kuulla, kuinka hyvä olo sulla on 💗 Sehän on kuitenkin tärkeintä loppupeleissä (inhoan tota sanaa!!), että on hyvä olla.

    Tiedät, että olet mulle ihan supertärkeä ja toivon ihan oikesti, että noille kohonneille arvoile löytyy joku selitys! Pus 💗💗💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kunpa oliskin niin, että arvot olisi vaan tilapäisesti jostain selittämättömästä syystä vinksallaan, mutta valitettavasti ei oikein vaikuta siltä, kun ovat nousseet kuukauden-parin sisällä niin jyrkästi. Ja nimenomaan niiden kuukausien, jotka olen elänyt vielä tavallistakin "paremmin". Vähän epäreilulta tuntuu ja pelottaakin, vaikka kuinka koitan olla järkevä. Iltaisin etenkin on haasteellista, päivisin onnistuu paremmin, kun on enemmän tekemistä (jota koitan keksiä vaikka väkisin, ettei vaan jää liikaa aikaa ajatella).

      Mutta siis joo, aika ajoin olen itsekin ällistynyt siitä mihin pystyn, kun vaan päätän :). Eikä ole tehnyt edes tiukkaa, vaan olen ottanut muutokset pitkälti oman mielenkiinnon kannalta. Harmi vaan, ettei tuottanut toivottua tulosta ja nyt on ajoittain tullut sellainen luovuttamisen meininki ja hetkittäin tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, vaikka tiedänkin, etten sitä tee.

      Parantuneet yöunet on ollut ihan parasta <3. Jos olisin näitä muutoksia edeltäneessä tilassa saanut tietää nuo huonot uutiset, sydän olisi laukannut tuhatta ja sataa, mutta nyt sekin pysyttelee ihan järkilukemissa, eikä tunnu tulevan kurkusta ulos. (Paitsi kerran padelkentällä ja kerran hiihtoladulla, mutta se on toinen juttu se).

      Säkin olet mulle supertärkeä ja välillä mua huvittaa se, kun kirjoitit mulle ensimmäisen kommentin ja ihan vaan sun bloginimen perusteella kuvittelin sut noin 25-vuotiaaksi tai jotain :). Mutta eihän se paljon pieleen mennyt, kun just vasta täytit tuon verran toistamiseen <3

      Poista
  9. Piti lukea myös edellinen kirjoituksesi, niin mielenkiintoiseksi muuttui juttu. Ensin ajattelin (koska en ollut lukenut aiempaa), että voi ihme miten olet aktivoitunut ruokavalion ja kaiken muunkin suhteen. Ei nimittäin onnistuisi itseltä vaikka syönkin suht terveellisesti, mutta pulla taas maistuu ja moni muukin. Vaatisi valtavaa itsekuria jättää pois kaikki mitä olet jättänyt.
    Mutta sitten valkeni veriarvot. Ymmärrän niin pelkosi, se taitaa olla useimmille luontainen reagointitapa. Joka ikinen lääkärissäkäynti, olipa kyse mistä tahansa, pistää verenpaineet niin koholle ettei mittaamisesta tule mitään. Optimistisinkin muuttuu siinä hetkessä.
    Jotenkin silti tuntuu, että ei voi olla kyse muusta kuin tilapäisestä häiriöstä koska voit niin erinomaisesti kaikin puolin, nukut hyvin ja olet energinen.
    Viiniasiakin on mielenkiintoinen, olen nimittäin huomannut saman että yksikin lasillinen vaikuttaa yöuniin. Tänään(kin) jätin sen yhdenkin pois ja onkin kiva mennä nukkumaan.
    Nyt toivotaan parasta ja yritä nauttia pääsiäisestä ja pitkästä vapaasta, sillä viimeisten ennusteiden mukaan on tiedossa parempaa ilmaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä välillä itsekin ihmettelen, kuinka helposti olen loppupeleissä pystynyt kaikkeen siihen mihin olen päättänyt pystyä. Mutta niin se mulla aina menee. Tarvitaan riittävän hyvä syy ja/tai riittävä ärsyyntyminen johonkin omaan tekemiseen tai tekemättä jättämiseen, jonka jälkeen otan vaan asiakseni tehdä tarpeelliset toimenpiteet ja muutokset. Meillä kummallakaan (siis sinulla tai minulla) se kun ei kuitenkaan tarkoita mitään totaalista remonttia, vaan pientä tai korkeintaan kohtuullista viilausta. Enkä ikinä koe, että olisi edes mikään itsekuriasia (no, okei, pari kertaa on ollut viinilasimieliteon suhteen sellainen, mutta mennyt äkkiä ohi), vaan ennemminkin koitan aina ottaa tekemiset mielenkiinnon kannalta. Ja ajatella mieluummin "mitä saan tilalle" kuin "mistä joudun luopumaan".

      Pelkotila vaihtelee ja on pahimmillaan iltaisin, kun menen nukkumaan ja mies jo huolettomana kuorsaa vieressä. Tunnustan, että välillä olen töninyt hereille tai nykäissyt tyynyn päänsä alta, että ymmärtäisi vaihtaa asentoa, koska oma nukahtaminen on jälkeen niiden labratulosten ollut aika haastavaa. Mutta onneksi kuitenkin pystynyt silti nukkumaan hyvin. Että sikäli on kyllä ollut erittäin helppo kallistua mieluummin hyvin nukutun yön kuin yhden viinilasillisen puolelle. Sen älyän viimeistään nyt. (Mutta silti toivon, että lääkärin tuleva tuomio ei ole sellainen, että se on nyt sitten loppuiäksi täydellinen viinittömyys edessä. Sen kuuleminen saattaisi ottaa koville, mutta eipähän siinäkään sitten muu auta kuin hyväksyä, jos niikseen tulee. En kylläkään usko, että mitään sellaista on luvassa, kunhan maalailen itselleni nyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot.)

      Pääsiäisen pari päivää Ruissalossa meni hienosti (tarkoitus oli eilen illalla kirjoittaa siitä pikapostaus, mutta ehti tulla liian myöhä ja kirjoittaminen siihen aikaan jää mulla pyörimään päähän ja nukahtaminen vaikeutuu), mutta kun palattiin kotiin, aloin taas (liikaa) miettiä asioita.

      Mutta nyt ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Kiitos viestistä Maarit ja aurinkoisia merenrantalenkkejä <3

      Poista
  10. Oi miten olin iloinen aloittaessani lukemaan tätä. Kuulostaa tosi metkalle itse asiassa, että ravinnon vaihtaminen pelkästään kotonatehtyyn sai noin ison muutoksen vointiin. Hieno homma! Olet kyllä aikamoinen esikuva ihan jo pelkästään tuossa sitkeydessä, että kun päätät, teet.
    Ylävatsan uä tulossa, arvaan. Mietin heti, että sappi, se sappi.... voipi olla ihan vaan kiviä/sakkaa. Älä hermoile liikoja etukäteen!! Vaikka ymmärrän hyvin, että tässä kohtaa tuollaiset sanomiset on jokseenkin turhia.

    Koeta nauttia pyhistä kaikesta huolimatta. Ainakin tänään perjantaina näyttää mukavalle, vaikka täällä itse asiassa tuulee niin, että huh huh.... Mutta ikkunan läpi sekään ei haittaa, ja ulkona pitää vaan pistää tuulenpitävää päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan paremmin myöhemmin Vivi, mutta kiitos kovasti tästä asiantuntija-arviosta 🙏. Samaa yleislääkärikin vähän veikkaili, mutta ylävatsan uä tosiaan tulossa ja lisää verikokeita.

      Ihanaa pääsiäistä ja palataan 🙋‍♀️☀️💚

      Poista
    2. Nonni. Palaan nyt tähän paremmin.

      Kyllä se muutos voinnissa on monen tekijän summa. Yhtenä isona asiana on se, että viime kesänä alkanut vastoinkäymisten jakso (omat pahentuneet silmäongelmat, kiekkopojan loukkaantuminen, leikkaus- ja kuntoutusasioiden setviminen, isot itselle maksettavaksi jääneet tuhansien eurojen kulut, vilpillinen autokauppa ja sen kustannukset jne.) on alkaneet helpottaa, eikä kaikki aika ole mennyt murehtimiseen. Se yhdistettynä siihen, että olen skarpannut erityisen paljon niiden itsetekemieni monipuolisten, terveellisien syötävien ja juotavien suhteen (koska jätin myös kaikki vitamiinit kuukaudeksi pois) ja siihen, että ainuttakaan viinilasillista en ole kohta kolmeen kuukauteen juonut, on parantanut yöunien laatua. Ja se, että on nukkunut paremmin, on vaikuttanut yleiseen olotilaan, jaksamiseen ja stressinsietokykyyn merkittävästi. Ja se jos mikä on tässä kohtaa iloinen asia, koska ilman tätä kohta 3 kk jaksoa olisi varmaan tuo tieto kohonneista arvoista aiheuttanut sydämen tykytystä (sekin on nyt ollut rauhallinen), stressiä ja unettomia öitä.

      Pääsiäinenä pari päivää meni tosi mukavasti, kun vaihdettiin maisemaa. Ei tullut siellä murehdittua, mutta kotiin palatessa ajatukset ja pelot taas palasi mieleen, vaikka koitin olla järkevä.
      No, äsken kävin viemässä yli 700 euroa Terveystalolle verikokeista ja uä näyttää maksavan rapiat 400 + siihen sitten lääkärikäynti päälle. Että nyt todellakin toivon, että terveysvakuutukseni korvaa. Siitä kuitenkin maksan sievoisen summan vuosittain.

      Sori tästä vuodatuksesta Vivi, ei ollut sua tarkoitus rasittaa sun työtä näin läheltä liippaavilla asioilla.

      Toivottelen iloista kevätmieltä <3, ihanaa kun kohta voi vähentää edes pitkät kalsarit sieltä tuulihousujen alta :D. Nuorishohan näyttää jo kulkevan sortseissa, mutta meikäläinen vielä pyöräilee pipo päässä töihin.

      Poista
  11. Erikoiselta kyllä kuulostaa arvojen huononeminen, vaikka olotila paranee ja muutenkin kuulostaa sun elintavat tosi hyviltä. Kerro sit mitä sieltä oikein löytyi! Siihen asti ota iisisti äläkä liikaa mieti asiaa. (No, helppo sanoa....) ♡♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoiselta ja vähän epäreilultakin tosiaan tuntuu, kun ei näköjään riitä, vaikka kuinka terveellisesti koittaa elää. En enää oikein itse edes keksi, mitä vielä voisin viilata parempaan suuntaan.

      Sappi on yksi epäilyksen aihe, mutta se on vaan epäilys ennenkuin tutkimukset on käyty läpi. Tuntuu vaan niin tuskalliselta odottaa. Etenkin iltaisin meinaa olla vaikeaa, kun nukkumaan mennessä on (liikaa) aikaa ajatella.

      Kerron varmasti, jos on jotain sellaista, mikä ei ole niin vakavaa, etten pystyisi/jaksaisi/haluaisi tänne tai mihinkään kirjoittaa. Eli jos musta kuuluu, asiat on ainakin jossain määrin mallillaan, mutta jos ei, niin sitten voi olla toisin.

      Kiitos viestistä Heli ja ihania, aurinkoisia kevätpäiviä sulle <3. Alkaa varmaan pikkuhiljaa pelloiltakin hanget huveta.

      Poista
  12. Mä lähettelen täältä haleja ja ajatuksia <3 Tiedän, ettei oikein mitkään sanat auta, niin kauan kuin faktaa on saatu. Onneksi nyt tutkitaan lisää ja sitten hoidetaan!
    Aivan superupeaa ja esimerkillistä työtä on tuo sinnikkyytesi ja selkärankasi ruoka- ja juomavalion suhteen. Ei jaksa moni tuollaista, wau!! Nostan hattua ja peukkua!
    Kiva, että lähditte kuitenkin vähän jonnekin, irtiotto tekee aina hyvää.
    Halihalihalihali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haleista Helmis, tulee just nyt todellakin tarpeeseen <3<3<3.
      Sydän on tähän asti ollut rauhallinen, mutta nyt laukkaa villinä ja huimaakin, kun stressaan (=pelkään). Koitan kuitenkin muistaa hengitää.

      Itsekin nostan itselleni hattua, mutta tottakai harmittaa, että lopputulos ei ollut toivottu.

      Kuulut mun luottoihmisiin, joten kiitos kun oot <3

      Poista
  13. Aivan ihana kuulla, miten hyvin voit nykyään! <3 Melkein tekisi itsekin mieli kokeilla tuommoista täysin puhdasta ruokavaliota, mutta olen keittiön puolella vähemmän viitseliäs ja menen usein sieltä, missä aita on matalin (se valmiskeitto lounaaksi, Weetabixia aamiaiseksi jne.), että ei tule onnistumaan. Mutta sekään ei sinällään harmita, koska nyt on kumminkin tiedossa, että tämänkin kaltaista hommaa voisi kokeilla ja että siitä voi olla isokin apu. Kiitos siis sinulle, että toimit suunnannäyttäjänä. <3

    Toivottavasti löydät jonkin syyn kohonneille arvoillesi, koska kyllähän tuommoinen pelottaa, varsinkin kun ei tiedä syytä ja on yrittänyt omasta puolestaan kaikkensa.

    Kaunista kevään jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, voiko mun ruuanlaittoa edes kutsua ruuanlaitoksi, kun mun syömiset on niin simppeleitä, että ei montaa minuuttia tarvi hellan ääreen uhrata. Siinä ajassa ehtii parsakaalit pehmitä vähän kattilassa samalla kun paistan kanat tai kalat ja siinä se. Noinniinkuin yksinkertaisimmillaan ja tavallisimmillaan.
      Mutta sen sijaan ne kaikki tuorepuristamani mehumäärät, itse tehdyt energiapatukat ja kaikki semmoiset on kyllä omasta mielestänikin aikamoinen saavutus :D. Siksikin niin iso pettymys ja pelkotilakin, kun eivät tuottaneet tulosta, vaan arvot kääntyi päinvastoin nousuun.

      Olen tällä hetkellä todella hermona, kun tilanne on itselleni outo. Ja äsken justiin kilahti Terveystalolta viesti, että verikokeideni (joista pulitin 700 euroa :( ) tulokset on valmistuneet, mutta edelliskerroista viisastuneena en aio katsoa niitä. Saa lääkäri sitten huomenna iltapäivällä kertoa ne mulle. (Oikeasti en tiedä, kumpi on pahempi, katsoa vai odottaa).

      Kiitos Satu ja aurinkoista mieltä sulle <3

      Poista
  14. No onpas kummallista :( Jotenkin kuitenkin uskoisin, et koska voit hyvin niin tuskin on mitään vakavaa. Voiko noi arvot nousta ihan vaan siks kun ollaan niin vanhoja? Kaikki arvothan alkaa olla enemmän vähemmän viturallaan. Hei hitokseen tsemppiä ja seuraan tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni. Palailen nyt niinkuin toisaalla lupasin.

      Itsekin aikani (parisen kuukautta) vähän lapsellisesti uskoin ja toivoin, että kyseessä olisi vaan joku ohimenevä häiriö, mutta ei valitettavasti taida käydä toteen se toive.

      Tällä hetkellä epäily kohdistuu erittäin harvinaiseen maksan autoimmuunisairauteen, joka sattuu yhdelle-kolmelle eurooppalaiselle sataatuhatta ihmistä kohden. Enemmistö tämän arvan saaneista on 40-60-vuotiaita naisia. Vielä tarkemmin sanottuna useimmiten 58-vuotiaita, joten hyvinkin kohderyhmään näin 57-vuotiaana naisena siis kuulun. Varmaan kannattaisi lototakin tässä lähiaikoina. Jos vaikka siinäkin sattuisi erittäin harvinainen voitto kohdalle. (Oikeasti ei hirveästi naurata, mutta tällä hetkellä olen oireeton niinkuin taudin alkuvaiheeseen kuulemma kuuluu. Ja vaikken mitään pakkopositiivuutta harrastakaan, niin kyllähän tässä täytyy olla kiitollinen siitä, että tuli täysin sattumalta ilmi, jos tästä tai jostain muusta vielä vakavammasta on kyse).

      Ei oo vanhaks pyyntöö, mutta siinä mielessä voin olla itseeni tyytyväinen, että on tullut koko aikuisikä elettyä vähän sillä mielellä, että ainakin teen parhaani ravinnon ja liikkumisten ja muiden suhteen, ettei ainakaan tarvi itseään syyllistää, jos jotain on yrityksistä huolimatta tullakseen.
      Vähän on sekavat ja epätodelliset fiilikset, kun on niin tuore juttu. Ja odottavan aika tuntuu pitkältä, kun odottelen "joidenkin viikkojen päästä" kutsua jatkotutkimuksiin.

      Kiitti tsempistä ja seurannasta Nettitohtori Janhunen <3

      Poista
  15. Pää pyörällä täällä yritän päästä ajantasalle tilanteestasi. Voi, ei - tiedän, miltä epävarmuus tuntuu, mitä vaiheita läpikäyt...
    Mutta: toivotaan todellakin parempia uutisia eikä haluta uskoa muuta!
    Mutta tiedän myös, että silloinkaan, kun tulee parempia uutisia, ei mikään ole ennallaan, kun on joutunut tuollaista epävarmuutta kokemaan. Siinä menee elämä vähän niin kuin uusiksi kuitenkin. Hyvää siinä on se, että oppii entistäkin enemmän arvostamaan elämäänsä, läheisyyttä perheensä kanssa - arvot ja ajankäyttö menee ehkä uusiksi ja on valmiimpi nauttimaan elämästä ihan uudella tavalla.
    Minun tuntemani Annukka osaa murehtia, mutta osaa myös järjestellä palaset kohdilleen niin, että elämä on hyvää. Olet viisas ja vahva <3
    Halauksin ja peukut pystyssä, CC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin CC: Ihan hirveän kauniisti kirjoitettu tuo "Minun tuntemani Annukka osaa murehtia, mutta osaa myös järjestellä palaset kohdilleen niin, että elämä on hyvää. Olet viisas ja vahva". Yhyyyy. Olen todella otettu tästä, koska juuri tuollainen haluaisin olla. Ja ilman pienintäkään itsekehun häivää sanoisin, että realistina olenkin sellainen, että siinä vaiheessa kun olen tilanteessa, että joku uusi asia, tilanne, tapahtuma tai kohtalo on fakta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se ja miettiä miten siitä eteenpäin.
      Ja vaikka tieto toisinaan lisää tuskaa, niin kyllä se tuskaisempi vaihe kuitenkin on se tiedon odottelu niinkuin sinäkin kirjoitat. Epävarmuus on todella epämiellyttävää.

      Maketsulle tuossa sinun yläpuolella kirjoitin, mikä on tämähetkinen epäilty diagnoosi, joten en sitä nyt tähän kertaa. Ja vaikka se ei tunnukaan tässä hetkessä kovin kivalta vaihtoehdolta, koska on krooninen, itsestä riippumaton etenevä sairaus, niin silti otan mieluummin sen kuin jotain vielä pahempaa. Niitäkin vaihtoehtoja kun on.
      Ja siitä olen kiitollinen, että asia on tullut nyt täysin sattumalta ilmi ja tutkimukset etenee. Joskin tuskaisen hitaasti, mutta silti. Kesä on edessä ja kaikkea kivaa oli suunnitteilla, mutta olen henkisesti varautunut siihen, että osa suunnitelmista muuttuu, koska niin hyväonninen en ole, etteikö vähintäänkin joku tutkimukseen liittyvä vaihe osuisi päällekkäin kivojen juttujen kanssa. Mutta sitäkin koitan olla miettimättä ennakkoon. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin. Illat on pahinta aikaa ja huomaan, että nukahtaminen ja uni on taas heikentynyt, kun alitajunta pyörittää päässä kaikenlaista, halusi tai ei. Ja ainuttakaan lääkkeen tapaistakaan en edelleenkään ota, koska en halua häiritä maksaa millään ylimääräisellä.

      Elämän arvostuksessa ei kohdallani ole parantamisen varaa, koska ihan vilpittömästi voin sanoa, että olen taustastani johtuen ollut tähänkin asti kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan elää.
      Myöskään arvojärjestys ei ole menossa uusiksi, mutta sellaisen asian olen päättänyt, että tänä kesänä ja tästä eteenpäin aion tehdä entistä enemmän sellaisia asioita, joista nautin. Miehen kanssa jo sovittiin, että entistä useammin tehdään viikonlopun pelireissuja tai muita pieniä irtiottoja. Yksinyrittäjän rajallisten mahdollisuuksien mukaan.

      Kiitos ihan todella paljon empaattisuudesta sydämellinen CC <3. Ja kaikkea hyvää kevääseen <3.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi