Sivut

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

JOULU KAAPISSA

Varoitus: sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää järjestyksen ihmisiä

Vierastan ja vähän välttelenkin kirjoittelua yleisistä juhlapyhistä, koska aihe on yleensä loppuunkulutettu siinä vaiheessa, kun itse vasta heräilen koko asiaan. Mutta nyt oli jotenkin niin poikkeuksellisen hyvä joulunaika, että mieli tekee sitä muutamalla sanalla (hehheh) muistaa. Joskaan luvassa ei ole kauniita kuvia kattauksista tai mistään muustakaan, vaan enimmäkseen ihan jotain muuta.

***

Joulua edeltäneeseen aikaan mahtui monenmoista stressiä ja kaiken muun ohella jännitin sitä, pääseekö vanhempi poika jouluna lopulta käymään koti-Suomessa vai ei pääse. Ja jos pääsee, niin saako lentoja vai onko kaikki edelleen peruttu. Ja jos saakin lennot, niin selviääkö ilman koronatartuntaa, jos samassa koneessa on joku tartuttaja jaajaaajaaaa..... Ihan loputonta vatvomista omassa stressaantuneessa pikku päässäni ja loppupeleissä onneksi myös täysin turhaa, koska kaikki meni paremmin kuin hyvin.

Finnair palautti suorat lennot lähimmältä kentältä täsmästi samana päivänä, kun pojan pariviikkoinen joulutauko harjoituksista alkoi, kone oli puolityhjä, kukaan ei sairastunut, ei myöskään jatkomatkallaan Helsingistä pohjoiseen miniän perheen luo, eikä paluumatkalla sieltä viikon päästä tänne kotiin-kotiin, joten sain huokaista helpotuksesta.


Yritin ottaa kuvan pojan lahjaksi kehystämästä valokuvasuurennoksesta, jossa näkyy nykyinen asuinpaikkansa, mutta ottaa näköjään ympäristöstä heijasteita. Vaan jylhät on maisemat silti.


Tänä vuonna oltaisiin hyvin voitu viettää joulu siellä kuuluisassa kaapissa ja hilkulla oli, ettei niin käynytkin, mutta pahus kun unohdin koko suunnitelman. Käytin nimittäin ennen pyhiä varmaan parisen viikkoa vintin varastotilan raivaukseen ja järjestämiseen. Ihan jäätävä urakka, jota olen ollut aikeissa aloittaa jo monen monta kertaa aiemmin, mutta aina lamaantunut avattuani yhden kuudesta leveähköstä liukuovesta, joiden takana olevaan tilaan on parinkymmenen vuoden aikana kirjaimellisesti vaan työnnetty jos jonkinmoista sekalaista kampetta. Sellaista, jolle ei ole ollut enää käyttöä tai ainakaan akuuttia tarvetta, mutta jota ei ole samantien hoidettu eteenpäin tai edes säilötty asiallisesti. 

Ylittää kyllä jopa oman häpeäkynnykseni, mutta koska itse itse rakastan kaikenlaisia kaameita "ennen"-kuvia,  joiden rinnalla "jälkeen"-tilanne näyttää aina yhtä voimaannuttavalta, lataan tähän muutamia välivaiheita, jotka näyttivät hetkellisesti pahemmilta kuin lähtötilanne. Paitsi että näissä komeron lattia jo näkyy, toisin kuin alkuvaiheessa..




Mitäpä näihin lisäämään


Tässä on osa sisällöstä lajiteltuna ja lähdössä kiertoon. Mustissa jätesäkeissä on pestyjä peittoja ja tyynyjä, joita tarjosin löytöeläinkotiin, mutta siellä oli jo ylitarjontaa tekstiileistä, joten päätyivät sitten kaatikselle maksulliseen energiajätteeseen. Tasolla olevat punotut korit, juomalasit ja mitä noissa koreissa nyt sitten olikin vein syöpäyhdistyksen kirppikselle, kun olin ensin soittanut ja kysynyt, ottavatko vastaan. En halunnut siirtää kysymättä omaa ongelmaani eteenpäin.


Elektroniikkaromua kertyi lopulta pari korillista

 Kun kuormaan lisätään vielä tyhjät pahvilaatikot, piti piti jo peruuttaa ulos ulko-ovesta, että sain kaiken mahtumaan kuvaan Lisäksi lähti sisustustavaraa siskolle ja mm sohvanpäälliset appiukolle, kun olin heiltäkin ensin kysynyt, huolivatko. 


Touhuani sivusta seurannut mies kysyi, että "Miksei vaan tilata siirtolavaa ja heitetä kaikkea sinne?", mutta se ei tullut kysymykseenkään, koska olisi mennyt monta kivaa muistoa siinä mukana. Ja esimerkiksi nämä komeilla pulisongeilla varustetut aurinkolasit, joilla savolainen pottunokka (ukkelin oma kuvaus itsestään) muuntui Elvikseksi



Mutta niin vaan valmista tuli ja nuoremman pojan pakotin yhtenä viikonloppuna kotona poiketessaan istumaan kanssani kaappiin ja ihastelemaan tyhjää tilaa ja järjestystä :). Tarkoitus oli myös nauttia siellä jouluglögit koko porukalla, mutta unohtui.


Tässä ollaan jo loppusuoralla. Laatikoissa poikien vanhat legot, Aku Ankat, Aku Ankan taskukirjat, joita pikkuveljeni on kerännyt alkaen numerosta 1 sekä poikien tarha- ja kouluaikaisia piirustuksia ja muita askarteluja, joiden seasta löytyi ihania juttuja, joiden voimalla jaksoin jatkaa. 


Ja siis projekti ei millään tavalla liittynyt jouluun, vaan oli itselleni ennemminkin terapeuttista  hyötypuuhastelua (ainakin alkuvaiheessa), joka piti ajatukset stressin aiheista sivussa. Kunnes homma hyydytti loppumetreillä niin, että tunsin olevani paremminkin terapian tarpeessa. 


Taas mahtuu kulkemaan töihin (etätoimistoni pilkottaa tuolla vinon vinon oviaukon takana)


Näkymä officelta käsin toiseen suuntaan


Raivausprojektista tuli paitsi voittajafiilis ja puhdistunut olo, myös vissiin jotain lisävirtaa, koska löysin itseni virittelemästä valosarjoja pihalle ennätysmäisen aikaisin ja enemmän kuin vuosiin. Niitä päätyi surkeassa kunnossa olevan pihlajan oksille, kadunpuoleiseen pensaaseen, takapihan pikkukuuseen, autokatoksen kaiteeseen ja terassin katossa kohta 15 vuotta roikkuneeseen oksaan. 





Lumettomaan pimeään on alkanut ikävä kyllä jo tottua, tai ainakin hyväksyä sen, mutta varmaan tämän loppuvuoden yleinen synkkyys sai kaipaamaan lisävaloa. Ja pimeällä kotiin palatessa tuli hyvä ja lämmin fiilis valosarjojen tuikkeesta.

Muita kummallisuuksia omassa tekemisessäni oli myös se, että päädyin leipomaan mm taatelikakkua, joka on varmaan se kaikkein helpoin ja tavanomaisin kaikista maailman leipomuksista, mutta itselleni se oli jo paljon. Yleensä satunnainen leipomisinto tyssää siihen, että meillä ei ikinä ole sokeria tai vehnäjauhoja, joita kumpiakaan ei käytetä mihinkään, eikä huvita lähteä niitä varten erikseen kauppaan. Mutta nyt olin viitseliäs ja ai vitsit, mutta kakku olikin hyvää, kun pari päivää annoin jäähtyä terassilla ensin. Paitsi että ei se pelkästään jäähtynyt, vaan jäätyi kiinni vuokaan, josta jouduin sen vähän väkivalloin kaivamaan irti.



Pipareitakin tein ja mietin, kuinka ihanan helpolla siitäkin hommasta itsensä ymmärtää nykyään päästää. Lapsuudessa kun jouduin aina jouluisin paistamaan yksin 10 litran ämpärillisen taikinaa. Se oli ihan hirveää.
Nyt vaan sulatin parin valmiin pellillisen verran valmistaikinaa, käytin pelkkiä sydänmuotteja ja kaulin taikinan sekaan Mansikkatilanmailla Tainalta lainaamallani idealla Marianne Crushia (Taina tosin murskasi sekaan ranskalaisia pastilleja).



Kuusi oli tänä vuonna pettymys, koska se ei tuoksunut millekään, eikä ollut muutenkaan yhtään niin nätti kuin yleensä. Ja siis ihan itse sen valitsin toisin kuin yleensä, kun vanhempi poika on hoitanut kuusivastaavan hommia.

Joulukukkina oli valkoisia tulppaaneja ja havuja, ei muuta. 

Vähän harmittaa, ettei tullut otettua yhtä kännykkäkuvaa kummempaa kattauksesta, joka oli varsin simppeli, mutta jossa käytin itse keramiikkakurssilla tekemiäni astioita. Tuli hyvä mieli siitä, että niillekin löytyi järkevää käyttöä, eikä vaan kaapin täytettä. Myös tarjoiluastioina oli tekeleitäni.


Pöytäliinana on makuuhuoneen vanha pimennysverho

Isäni (pojille paappa) ja äitipuoleni (pojille mumma) pyydettiin meille aattona syömään ja olikin tosi ihana istua saman pöydän ääressä pitkästä aikaa. Ja isälle jonkunsortin helpotuskin varmaan, koska on joutunut ensimmäistä kertaa elämässään vastuuseen ruokahuollosta, kun mumma mursi jalkansa reilu kuukausi sitten ja kulkee keppien varassa jalka kipsissä. Isä vähän rehvasteli, kuinka jo tietää mistä hyllystä maksalaatikko kaupassa löytyy ja kuinka se lämmitetään. Ihan kehityskelpoinen yksilö siis, kun on kuitenkin vasta muutamaa päivää vaille 86-vuotias :). 

Muuten en aatosta kirjoittele mitään, koska en pysty mitenkään kuvailemaan sitä sydämessä läikehtivää lämpöä, jota tunsin molempien poikien läsnäoloa kohtaan ja jota vaalin hiljaa mielessäni. Meillä on vaan niin hyvä olla yhdessä, eikä siihen tarvita muuta kuin se, että istutaan kuin sillit suolassa sohvalla ja katsotaan kaikki Luottomiehen jaksot putkeen, vaikka kolme meistä neljästä on ne jo useampaan kertaan nähnyt.


Joulupäivän perinteeksi muodostunut granaattiomena-grillijuustosalaatti 


Itsenäisyyspäivänä puolukanvarvuista ja tekemistäni posliinisavihelmistä väsäämäni kranssi unohtui lopulta liki kolmeksi viikoksi terassille odottamaan sopivaa sijoituspaikkaa, mutta päätyi Tapaninpäivänä lopulta jo vähän kuivahtaneena keskelle ruokapöytää, jossa taas jo istuttiin ukkelin kanssa kaksin poikien matkustettua takaisin omiin koteihinsa.



 

Oli mielestäni aika kaunis, mutta eihän se siinä saanut olla kuin pari päivää, kun jo tarvittiin tilaa arkiselle aamun sanomalehtikatsaukselle.

Pidin jouluviikolla kolme päivää kesälomarahavapaita, joten lomaa kertyi ruhtinaallinen viikko putkeen. Sen jäljiltä olo oli levännyt, mieli rauhallinen ja jotenkin ihmeellisen levollinen. Harmi vaan, että alkoi jo osoittaa vähän rakoilun merkkejä, kun palasin töihin, mutta välipäivät onneksi menevät vielä aika lunkeissa merkeissä, joten ehtii totutella ennenkuin varsinainen rutistus taas alkuvuodesta alkaa.

Emma oli kirjoittanut ihan mahtavat aakkoset menneestä vuodesta ja mieli tekee miettiä omia vastaavia, mutta ensin pitää unohtaa lukemani, etten ota vaikutteita ainakaan tietoisesti. 

Ihan mahtavaa vuodenvaihdetta kaikille ja tulevalle vuodelle sellainen harras pyyntö, että jos saisi taas viettää sitä ihan vaan mahdollisimman tavallista elämää.

38 kommenttia:

  1. No sielläpä on repäisty oikein voimalla ja saatu hyvä järjestys yläkertaan. Meillä on hiukan samantapainen säilytystila mökillä parvella. Mutta meillä ei ole noin hienoja liukuovia, vaan vaan verhot ripustettu katosta ettei kaikki epäjärjestys heti näy. Siellä säilytämme ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä yövieraita varten. Vaikka meillä mökillä silloin tällöin yövieraita käykin, niin tuntuu että suurin osa noista varapeitoista ja -tyynyistä on turhia ja vievät vaan tilaa parvella. Siellä ne kuitenkin ovat aina vaan. Hienon järjestyksen olet saanut aikaiseksi. Nyt mua naurattaa kun tuli mieleen yksi tapaus siltä ajalta kun nuorin tyttäremme oli varhaisteini ja hänen huoneensa oli aina ihan järkyttävän sekainen. Jouluaattoaamuna kehoitin häntä raivaamaan hiukan huonettaan että olisi siistimpi. No hänpä aloittikin oikein suursiivouksen ja tyhjensi kaikkien kaappiensa sisällön lattialle. Ja voit ehkä arvata että hän ei jouluaattoiltaan mennessä saanut ollenkaan noin hienoa järjestystä aikaiseksi kuin sinä. Huone oli pahempi kuin ennen siivousta. Mutta meni sekin joulu jollain tavalla :)
    Ihana kuulla että teidän joulu meni toivotulla tavalla ja koronatartunnalta säästyitte. Hieno kuva tuo joka näyttää poikasi asuinpaikkaa. Saako kysyä missä päin maailmaa se on?
    Oikein hyvää vanhan vuoden loppua ja uuden alkua sinulle Annukka<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä turnauskestävyys koetuksella ton homman kanssa, kun sitä työpäivien ohessa tein. Meinasin jo hyytyä lopullisesti, kun oli enää muutama pikku tavara (justiin ne pahnanpohjimmaiset, joille ei ole mitään järkevää paikkaa), mutta tieto siitä, että kiekkopoika sittenkin pääsee kotiin käymään, auttoi jaksamaan. Ja poikien tsemppiviestit matkan varrella, kun laitoin kuvia edistymisestä. Piti vaan aina välillä tulla sieltä kaapista ulos, koska oli aika haastava työskentelyasento, vaikka ihan suhte ketterä vielä omasta mielestäni olenkin :). Enkä todellakaan ihmettele, että sun tyttärelle kävi niinkuin kävi :). Ihan mahdoton homma hoitaa päivässä, mutta siinä sai äiti katetta toiveelleen :). Tiesi varmaan seuraavana jouluna varoa mitä toivoo :D.

      No niitä omasta käytöstä poistettuja, mutta silti hyviä ja pestyjä vieraspeittoja ja -tyynyjä meilläkin oli vaikka kuinka paljon. Enkä ymmärrä miksi, kun ei meillä täällä oikein edes ole paikkaa vieraille silloin jos ollaan kaikki kotona. Paitsi tietty poikien kavereille aikanaan.

      Kyllä mua jännitti niin moni asia siinä pojan matkahommassa. Ensin alkuun näytti, että lentomatka yhteen suuntaan tulee kestämään 20 tuntia vaihtoineen, kunnes Finnair tosiaan palautti ne katkolla olleet suorat lentonsa ainakin joulun alusaikaan ja matka lyheni kolmeen tuntiin. Lento oli Sveitsin puolelta Genevestä, mutta kuvassa on Ranskan Chamonix, josta on muistaakseni joku 70 km matka Geneveen, mutta pahalla lumitilanteella kehotetaan varamaan ajomatkaan 5 tuntia.. (sekin jännitti, kun justiin lähtöpäivää vasten yöllä tuli rutkasti lunta ja käytössään olleessa autossa oli kesärenkaat..)

      Jotenkin erityisen ihanaa, että tää vuosi nyt loppuu, vaikka siihen paljon hyvää ja opettavaistakin mahtui.

      Kiitos kaikista viesteistä ja teksteistä tämänkin vuoden varrella Kristiina ja palaillaan taasen <3

      Poista
  2. Sun kattaukset on aina niin kauniita ja seesteisiä, ihania:)
    Meillä ei käynyt tuon varastosiivouksen kanssa yhtä hyvin kun sinulla. Siivottiin varasto, nostin tavaroita ulos ja osa heitettiin pois kuten tehdään kerran vuodessas. Pakkasin jäljelle jääneet takaisin ja huomasin että yhtä täynnä on kuin aloitettaessa;)
    Samanlainen pohdiskelija olen kuin sinäkin. Turhaa miettii ja vatvoo ja kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Minkäs sille ajatukselleen mahtaa. Kertomuksestasi joulusta välittyi kyllä ihana kuva.
    Hyvää Uutta Vuotta!
    Kirjoituksiasi odotellen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Joskus ajattelin, että nytpä teen jonkun oikein hienon kattauksen, mutta aika äkkiä tulin siihen tulokseen, että en osaa, vaan parasta mennä helpoimman kautta, joka on nykyään kaikessa hyväksi havaittu metodi :). Meillä yleensä riittää juhlantuntuun se, että pöytä käännetään arkiasentoonsa nähden pitkittäin, lisätään jatkopala ja pari tuolia, lisätään joku liina (viime vuonna oli kirppikseltä ostamaani paksua pellavakangasta, mutta en jaksanut sitä nyt alkaa silittää, joten päädyin pimennysverhoon, joka olikin oikein kiva), havuja keskelle pöytää, niihin pieni valosarja ja kaveriksi kynttilöitä (paitsi nyt ei ollut, koska isä ei tykkää elävistä kynttilöistä). Siinä se sitten onkin. Paitsi lautaset ja lasit vähän erilaiset kuin arkena.

      Ja heh. Tunnistan niin hyvin ton, että jos kantaa tavarat ulos, niitten määrä ei tunnu yhtään vähenevän sen jälkeen, kun jäljellejääneet on kannettu takaisin sisään. Ehkä sitä siinä vaiheessa jo unohtaa, miltä siellä varastossa oikeasti alunperin näytti. Siksi itsekin otin noita hirveitä kuvia (pahimpia en esitellyt), että näen, että olen kuitenkin edistynyt, vaikkei aina siltä tuntunutkaan. Ja mulla toimii paremmin se, etten ulkoista kaapista kerralla kaikkea (joka olis just se ukkelin toimintamalli), koska se lamauttaa ihan totaalisesti. Nyt aloitin keräilemällä ensin ne peitot ja tyynyt, jotka oli kaikkein selkeimmät ja joiden jälkeen tuli tilaa. Ja siitä sitten koitin edetä tavaralaji kerrallaan niin kauan kunnes käsissä oli se kaikkein rasittavin eli "sekalaiset". Huuuuh. Mutta kyllä kannatti.

      Välillä toivoisin niin, etten murehtisi ihan niin paljon kuin teen, mutta ei sille kai itselleen mitään siinä suhteessa voi. Paitsi että joululoman jäljiltä olin kyllä jotenkin erityisen levollinen ja luottavainen.

      Luulen, että meillä murehtivaisuuteen taipuvilla on myös herkät vaistot ja siksi tuntui kivalta, mitä sanoit meidän joulusta välittyneestä kuvasta, vaikken siitä mitään varsinaisesti kirjoittanutkaan.

      Ihanalta tuntuu, että vuosi on lopuillaan ja uusi, toivottavasti edeltäjäänsä normaalimpi edessä. Hyvää Uutta vuotta Irma ja kiitos lukemisista ja viesteistä <3

      Poista
    2. Arvaapas minkälainen "kukka-asetelma" meidän pöydästä löytyi ja on vieläkin. Pienessä noin litran riihimäen lasipurkissa on yksi kuusenoksa ja veden joukossa muutama kanelitanko jotka värjäävät veden ruskehtavaksi ja antavat vähän tuoksuakin:)

      Poista
    3. Ihan paras ja kaunein just tollanen pieni pala luontoa sisällä. Ei tartte muuta.

      Poista
  3. Tuo yläkerran siivous oli ihan mahtava juttu! Tyhjä tila on niin kaunis näky! ♥ Vieläkin tosin vähän kirpaisee ajatus siitä, että hyviä peittoja ei huolittu muualle kuin polttoon... No, sellaista se joskus on. Toisaalta jos liikaa koittaa väkisin aina kaiken kierrättää, sekin tulee esteeksi saada hommaa päätökseen. Eli joskus on ihan ok päättää laittaa tavarat roskikseen sen sijaan, että kauheassa stressissä niitä koittaa jonnekin hyötykäyttöön saada vietyä.

    Niin kauniita noi sun kukka-asetelma ja varpu+savihelmi-kranssi! Puhumattakaan tuosta ihanasta lehtilautasesta, oi että!! ♥ Piparihommat kuulosti mukavalta ja just passelin helpolta - mulla oli lapset ja lapsenlapsi koristelemassa, niin oli vähän värikkäämpää versiota. Ja ah, miten helppoa olikaan laittaa ne kaikki tuotokset vaan lapsenlapsen mukaan, sai ne samantien pois täältä houkuttelemasta, kun olen sellanen makean ystävä, että kaikki olisin syönyt kuitenkin itse. Minäkin tykkään muuten taatelikakusta, en ole sitä hirveän usein leiponut, mutta joskus kuitenkin. Tänä jouluna sitä taas oli, tosin vävy sen leipoi nyt, samalla kun muut teki pipareita.

    Oikein mukavaa vuoden loppua ja uuden alkua sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa oikein edes kuvailla sitä tunnetta, mikä ton siivousprojektin jäljiltä tuli. Joku sellanen ainakin, että mikään homma ei sen jälkeen tuntunut yhtään raskaalta (ei edes se piparien leipominen :D), vaan oli jotenkin niin kevyt olotila, että ilokseni aloin tehdä kaikenlaista sellastakin, mikä yleensä ei ole mulle ollenkaan mieluisaa. Mutta en kyllä sun tasolle tule koskaan yltämään ja varsinaisesti kaipaamaan lisää raivattavaa ja siivottavaa :D. Sitä kyllä riittäis edelleenkin toisaalla tässä huushollissa (mm. mun niille sijoilleen jättämässäni betonityöpajassa tallissa), mutta ihan heti en nyt kyllä jaksa aloittaa mitään uutta isompaa projektia, vaan keskityn nauttimaan tästä. Ja ihana oli, kun pojilta ja sultakin tuli siinä matkan varrella kannustusta ja tsemppiä.

      Ja totta toi. Jos kierrätys menee liian vaikeaksi, siitä on tosiaan parempi luopua. Nyt sain kivasti kaiken muun järkevästi eteenpäin paitsi tosiaan ne tekstiilit, mutta en niitä sen enempää murehtinut. Etenkin kun mies lastasi koko kuorman kerralla peräkärryyn ja vei kaatikselle, eikä mun tarvinnut huolehtia niitä enää eteistä pidemmälle. Paitsi ne kirppistavarat vein ja pari Ikean kassillista poikien hyviä vaatteita sinne Texvexiin.

      Kiitos kehuista <3. Noita pieniä lehtilautasia (ja samankokoisia porlautasia) tuli tehtyä aika paljon ja niistä kyllä tykkään itsekin. Toimivat hyvin leipälautasina, vaikkei meillä yleensä mitään sellasia erikseen olekaan. Tuli juhlava fiilis. Ja hyvä mieli siitä, että myös isompia tekemiäni astioita pystyi käyttämään ihan tarjoiluastioina. Välillä olen niihin vähän jo tuskastunut, kun vievät nekin tilaa laatikoissa.

      Pariin pellilliseen pipareita mulla meni taikinan sulatuksineen ja paistamisineen peräti puoli tuntia. Ei sillä, että mulla olis ollut mitään aikatavoitetta, mutta sillä, että vihdoin tajusin, ettei siitä kannata itsellen sen suurempaa lastia järjestää, kun voi olla kivaa ja helppoakin. Ihan eri asia kuin sulla, kun oli pikku leipuri mukana tekemässä <3.
      Meillä on toistaiseksi ainakin puolet syömättä, vaikka yhden piparin päivävauhtia niitä kulutankin (aamukahvin kanssa on pakko olla keksi).

      Kiitos samoin Heli ja ei muuta kuin uuden alkuun tosiaan. Tuntuu kivalta ajatukselta <3

      Poista
    2. ..porlautanen = porolautanen :). Oli pakko korjata, kun näytti ihan porsliinilta..

      Poista
  4. Tuli ihan mieleen omat raivausprojektit, jotka alkavat jostain yhdestä paikasta, esim. vaatehuoneesta, ja leviävät sitten ympäri huushollia, kunnes olen niin hyytynyt ja kyllästynyt koko hommaan, että melkein kaduttaa, että rupesinkaan koko puuhaan. Mutta kyllä se lopputulos aina lopulta palkitsee, ja sinunkin työn tuloksesi on aivan mahtava! Kyllä tuossa silmä lepää.

    Ihana, että sait koko perheen jouluksi koolle. Kylläpä tulinkin iloiseksi tästä. <3

    P.S. Mitä niille Elvis-laseille lopulta kävi? Mä olisin voinut huolia ne. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt enää edes muista kuinka monta kertaa (ja kuinka monena vuonna) pelkkä se kaapin ovesta sisään kurkistaminen on lamaannuttanut mut ihan toimintakyvyttömäksi niin, etten ole pystynyt muuta kuin laittamaan oven uudestaan kiinni ja poistumaan tilanteesta, mutta nyt kun vihdoin päätin selättää homman, tuli sellainen olo, että jos tähän pystyin, pystyn ihan mihin vaan. Ei tunnu mitkään perussiivoukset enää missään. Etenkään, kun se on Elvis, joka meistä kahdesta on ahkerampi mm. imuroimaan. En valita :).

      Elvis-lasit laitettiin takaisin talteen. Saa niitten avulla helposti miestä vaihtamatta vaihtelua, jos alkaa savolainen pottunokka joskus kyllästyttää. Muuten oltais kyllä annettu ne sulle. Olisit voinut yllättää oman ukkelin.

      Kiitos ilosta, mutta mulla on puolestaan surullinen mieli siitä, mitä kerroit teidän joulukuusta. Pystyn niin samaistumaan, vaikka oma isä onkin just nyt hyväkuntoinen.

      Mutta vaikka tulee nyt tänne tavallaan väärään paikkaan tämä, niin tuli jälkikäteen mieleen siitä pikkujutuista valittamisesta tai ärsyyntymisestä sellanen juttu 80-luvun lopulta, kun asuin Tikkurilassa ja kävin junalla Helsingissä töissä ja joka kerta Pasilan ohi mentäessä mua ärsytti ihan suunnattomasti VR:n taulu, jossa luki, että "Valitamme Pasilan uuden aseman rakennustöistä aiheutuvia haittoja matkustajille". Otti niin pannuun toi kolmen viimeisen sanan väärä sanajärjestys (koska mun mielestä olis pitänyt olla "matkustajille aiheutuvia haittoja"), että urputin siitä aina ääneen. Joku siihen sitten mulle tokaisi, että "Sulla ei selvästikään ole mitään oikeita murheita elämässä, kun jankkaaat tollasta". Totta. Ei ollut ei.

      Lähetän sulle uuden vuoden halit ja jotain tähtisadetta kans <3

      Poista
  5. Olipa kiva lukea tästä! Vaikka olinkin jo saanut osviittaa stressittömyydestä ,oli se yhä mukavaa luettavaa. Aidosti iloinen sun puolesta ♡ Muksut on se onni ♡ Ja stressi!
    Sun kodissa näyttää niin seesteiseltä taaskin, että vahingossa hetken haaveilen sellaisesta. Sitten taas muistan kuka ja mikä oon ja rakastan omaa ilotulituskotiani ;) Mutta niin kaunista teillä on!
    Elvis näyttää yhä niin mainiolta! Jospa joku päivä Elvis ja Lentäjä eksyvät samaan paikkaan. Ikinä ei tiedä..
    Lähettelen tätä kautta jo hyvät uuden vuoden toivotukset, vaikka luultavasti muuallakin. Ilmassa on suuren juhlan tuntua. Ota koppi; pala kakkua ja skumppahuikka on jo matkalla!


    Mä muuten mietin pääni puhki, mitä on porlautaset:-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin ihana olotila koko viikon, kun olin vaan ihan kuin joku lempeä lammas (no en oikeasti tiedä, millanen tollanen lammas olisi :D), kun mikään ei ahdistanut, nukuin paremmin kuin varmaan vuoteen ja kaikki tuntui vaan olevan jotenkin erityisen hyvin. Nyt on sitten taas unet alkaneet rakoilla samantien, kun työt alkoi. Mietin kyllä, että johtuikohan se paremmin nukkuminen siitä, että söin pitkästä aikaa lihaa :D. Jos vaikka tarvisinkin aina annoksen kinkkua ennen nukkumaanmenoa.

      Ja kiitos Helmis, mutta itse mietin, että kuinka voikin tää meidän koti näyttää kelmeässä valossa otetuissa kännykkäkuvissa niin valjulta ja ankealta. Ja sitten taas nuo vintin ovet näyttää kuvissa niin kylmiltä ja kovilta, kun kuvaan ei oikein mahtunut muuta. Mutta siis vallan kodikasta meillä täällä oikeasti on. Joskin varsin vähäväristä verrattuna sun iloisiin väreihin, mutta ehkä tää sit puolestaan kuvastaa mun persoonaa, joka on tämmöinen tasaisen rauhallinen. Enimmäkseen. Ja siksi mua aina ärsytti, kun "Suomen kaunein koti"-ohjelmassa Hanna Sumari usein arvosteli koteja siitä, että siellä "ei näy asujan persoona". Mistä Hanna sen voi tietää? Ei kaikkien persoonat ole sitä, että sängynpäätyinä on ladonovia tai seinällä surffilautoja tai mitä milloinkin, kun persoona voi olla myös sellanen ihan vaan tavallinen.

      Kakku jatkoi matkaa, mutta skumppahuikan sain kiinni :). Kiitti siitä ja koko vuodesta ja ystävyydestä ja kaikesta <3. Toivottelee porlautasten tekijä.

      Poista
  6. Onpa ihana toive, että saisi vain viettää mahdollisimman tavallista elämää <3 Samalla tavallaan aika kova vaatimus. Omalla kohdalla en usko, että tulen semmoista ihmettä koskaan saamaan tai saavuttamaan. Niinpä en siihen edes takerru :)

    Olen tosi onnellinen sun puolesta, että sait mielenrauhaisan joulun ja vielä lomankin. Kaikkea parasta Annukka loppuvuoteen sekä tulevaan vuosilukuun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tavallinen elämä olisi ihan vaan sitä, että jos lenkillä kuljen Salen ohi ja muistan, että kotona leipä on loppu, voisin poiketa kaupan kautta ilman että pitää ensin käydä hakemassa maski kotoa. Ei sen kummempaa, mutta onhan toi varmaan vielä jonkun aikaa turha toivomus. Niinkuin aika moni muukin toivomus loppupeleissä on, koska likikään kaikki ei koskaan toteudu. Onneksi kuitenkin saa toivoa <3. Vaatimuksia en minäkään esitä mihinkään suuntaan paitsi itselleni ja niistäkin koitan päästä eroon. Vähän jo olen oppinutkin.

      Kiitos Saaga ja toivon sulle kaikkea mahdollisimman hyvää ja omannäköistä tänään ja tästä eteenpäin <3. "Näen" sut täällä kotona joka päivä, kun kuljen sen olkkarin tason ohi, jossa sun tekemät kauniit riimukirjaimet on mun tekemässä keramiikkakulhossa. Valkkasin riimujen pariksi omasta mielestäni sen kauneimman astian.

      Poista
  7. Oletpa ollut superahkera! Uskomaton urakka, ja hienosti selätetty tavarakaaos.

    Ihanan lämmin joulutunnelma välittyy jo sanoistasi ja noista muutamista kuvista, joita kattauksesta laitoit.
    Olitte onnekkaita kun pääsitte joulunviettoon koko perhe yhdessä ❤️

    Lempeää alkavaa vuotta❤️!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä sen sortin savotta, etten ihan äkkiä vastaavaan alkaisi uudelleen. Huuuuh. Mutta kyllä kannatti, koska tuntui, että samalla lähti korvievälistä ylimääräistä painolastia.

      Ihana, jos tunnelma välittyi, vaikken siitä oikein mitään kirjoittanutkaan. Mutta tiedän, että pystyt samaistumaan.

      Lempeä onkin just hyvä sana. Kiitos Marika ja sitä samaa toivon sulle ja koko pesueelle <3

      Poista
  8. Tulipas hyvä mieli tästä postauksesta. Parasta oli tietenkin, että joulustanne tuli juuri niin oikea ja ihana <3
    Tuo sun hulppea siivousponnistus oli varmasti vähän samankaltaista sijaistoimintaa kaiken jännityksen ja stressaamisen keskellä kuin meidän valokuvien "perkaus" joulun alla - sai vähän ajatuksia pois pahimmista peloista ja toisaalta jotain järkevää aikaiseksi - terapiaa tosiaan. Lopulta sai jopa vähän taputtaa itseään olkapäälle ;) Peukut muuten myös sille, että suhtaudut kierrätykseen noin tunnollisesti! Moni kun menee sen helpoimman kautta...
    Varmasti olisi ollut kiva juoda ne glögitkin siellä kaapissa, mutta ehdottomasti sitä nyt piti ainakin esitellä! Hyvältä näyttää, myös ne kattaukset, mitä yritit dissata - vimppa kuva <3
    Mukavaa uuden vuoden vastaanottoa teille (taidatte viettää leppoisasti kahdestaan niin kuin mekin) ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia <3. Oli kyllä poikkeuksellisen ihana joulu ja tiedän, että ymmärrät.

      Siivousurakka oli tosiaan hyödyllinen paitsi ihan sen siivouksen itsensä takia, myös siksi, että pysyi ajatukset ainakin hetkellisesti siinä mitä on tekemässä. Todellakin nyt ymmärrän hyvin, että se teidän valokuvaprojekti (jota pidän paljon haastavampana kuin tätä mun kaappihommelia) oli omiaan ajamaan samaa asiaa. Mutta lopputulos molemmissa palkitsee, joten peukut meille :).

      En voi kehua olevani yleisesti ottaen mikään malliesimerkki kierrättäjästä, mutta näissä isommissa jutuissa mulla on joku sellainenkin ajatus, että koska kerran olen antanut tavaramäärän ajautua siihen pisteeseen missä se on, en halua päästää itseäni liian helpolla. Pysyypähän paremmin muistissa homma :). Vaikka eipä meillä enää sitä ylimääräistä mihinkään kerry, kun kaksin ollaan ja kaikelle alkaa olla paikkansa. Ja aikaa myös laitella kaikki heti paikalleen,

      Vika kuva onkin ainoa kameralla otettu (salaattikuvan lisäksi) ja siitä tykkään itsekin. Ja myöskin siitä kranssista, josta tuli mun mielestä kaunis. Tuli niille tekemille helmillenikin jotain käyttöä. Muuta en vielä ole niistä saanut aikaikseksi.

      Nakit ja perunasalaatti on tänään hankintalistalla :). Kaksin tosiaan ollaan, ellei sitten kuopus ajele tännepäin. En vielä sitä tiedä, mutta kiva jos tulee.

      Kaikkea hyvää teille myös <3

      Poista
  9. Huh mikä siivousurakka, nostan pipoa!

    Oikein hyvää tulevaa vuotta teidän kattilakunnallle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Oli kyllä sen sortin savotta, etten ihan äkkiä alkaisi vastaavaan uudelleen. Eikä onneksi tarvikaan, koska kaappi on nyt kelpo kunnossa, eikähän tota rompetta meillä kahdella enää kerrykään. Ellei mun keramiikkakippoja lasketa. Niitä alkaa olla jo vähän liiankin kanssa.

      Kiitos toivotuksista Cara ja kaikkea mahdollisimman hyvää teille myös!

      Poista
  10. Joskus on hyvä käydä kunnolla työn kimppuun ja jäljestä hoitaa heti ne pois, eikä jätä mitään varastoitumaan. Materiasta on tosin välillä vaikea ja haikea luopua, mutta jatkuva siivoaminen ja varastointi vie paljon aikaa ja omaa energiaa.
    Hyvää uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se noissa säilytystiloissa on huono puoli, että niin kauan kuin sitä tilaa on, sinne on niin helppo työntää kaikki pois silmistä. Mutta nyt on se homma hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja tiedän tarkkaan mitä jäi jäljelle ja missä se on. Eikä ollut kuin yksi ainut asia, josta luopuminen siellä teki tiukkaa. Se oli oma ensimmäinen peittoni (täkki), jonka sain vasta jotain 10-15 vuotiaana. Siihen asti meillä kotona oli käytössä karheat viltit, joiden kanssa oli sellaiset vanhanaikaiset lakanat. Häpesin ja inhosin niitä silloin, kun kaikilla muilla oli peitot ja pussilakanat. Täkki oli siksi mulle niin tärkeä, mutta päädyin kuitenkin hävittämään sen ja ottamaan siitä muistoksi kuvan (pöljää sekin :)).

      Kiitos samoin, Hyvää Uutta vuotta!

      Poista
    2. Muistot ovat tärkeitä. Olen ajan ollen poistanut kuviakin, kun olen tarpeeksi tehnyt työtä asian vuoksi. Sinun muistosi on kaunis ❤

      Poista
  11. Kuvat eivät todellakaan järkyttäneet, vaan päinvastoin myötäelin niiden mukana sen mielettömän ihanan tunteen (ja välissä kyllä luovuttamisen fiilikset myös), minkä tollaisesta megaluokan järjestämisprojektista itselleen saa!! Tunsin hetkellisesti ihanaa helpotuksen tunnetta siitä, että olen viimeisen puolentoista vuoden aikana saanut itsekin tehtyä kaksi vähän vastaavaa projektia loppuun. Kunnes sitten muistiin - APUA, KÄÄK JA FUCK (sorry) - sen, että meillä on edelleen tuolla pihan perällä varastorakennus täynnä kaikkea mahdollista. Ja tarkoitan nyt siis todella kaikkea mahdollista: siellä on tavaraa mun teinivuosien päiväkirjoista Millenium-juhlien iltapukuun, isoäidiltä perityistä kahvikupeista rakentamisajan kertakäyttöastioihin, betonisäkeistä edelleen asentamatta oleviin keittiön kaapistojen sokkeleihin, miehen 80-luvulta säästämistä VHS-kaseteista mun lapsuusajan Anna-kirjoihin. Ja kaikkea mahdollista vastaavaa, röykkiöittäin. Kyse on isosta 20 neliön (+parvi) "kesähuoneesta", joka tälle tontille rakennettiin ihan ensin, että saatiin siellä asuttua rakentamiskesinä ja sitten muuton jälkeen sitä käytettiin varastona, kunnes varsinainen varasto valmistui pari vuotta sitten. Ja se varsinainen varasto on siis jo täyttynyt kaikesta siitä, mitä sinne "kuuluukin", mutta tuo vanha varasto on edelleen läpikäymättä... Voi apua! No, ehkä ensi kesänä... Tai sitten sitä seuraavana... Heh, ainakin pitää muistaa tehdä siitä projektista sitten aikanaan samanlainen kuvakooste! Voin kyllä jo nyt sanoa, että se tulee "voittamaan" sun projektin ihan kuus-nolla 😄😄😄 (tosin itseni tuntien saattaa olla, etten koskaan saa sitä tehtyä)

    Olen edelleen niin iloinen ja onnellinen sun puolesta, että saitte pojan kotiin jouluksi ja siitä, että teillä on ollut niin ihania päiviä siellä yhdessä ❤️❤️❤️ Sun postaukseen saisi vastattua taas kolmen sivun mittaisesti tekstiä, mutta jos meinataan syödä itse tehty pizza vielä tämän vuoden puolella, niin pitää ruveta lopettelemaan. Palataan siis taas ensi vuonna, joka kyllä toivon mukaan voittaa tämän nykyisen. Kiitos kun olet ystäväni ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiai. Teidän "väliaikais"varaston kokoelma kuulostaa kutkuttavan mielenkiintoiselta. Paitsi ehkä ne edelleen asentamatta oleva sokkelit ja betonisäkit :).
      Ja siis meiltä löytyy myös noita VHS-kasetteja pitkät rivit. Seassa mm. anopin miehen jättisuurella kuvaama video meidän häiden kirkko-osuudesta. Anoppi oli sitä varten antanut kasetin, johon oli aiemmin äänittänyt Kauniita ja Rohkeita aina uudelleen vanhojen päälle. Ei olla uskallettu sitä häävideota kertaakaan katsoa (säästin myös videot, jotka on nyt siellä siivotussa vintin komerossa), koska pelkään, että nauha on jo niin kulunut, että pätkähtää poikki.

      Totuuden nimissä pakko sanoa, että mun kantti ei riittänyt siihen ihan oikean lähtötilanteen näyttämiseen täällä, mutta on mulla puhelimessa tallessa. Oli kyllä hyvä ottaa noita kuvia siinä matkan varrella, koska niistä näki, että edistystä on tapahtunut, vaikka tuntui ihan loputtomalta savotalta. Eikähän ollut ihan kaikkein helpoin se työasentokaan tuolla kaapissa kulkea kumarassa, mutta onneksi olen vielä suht ketterä 55-vuotias :).

      Aloin eilen tekemään vuosikoostetta viime vuodesta ja päädyin sittenkin ihan vaan perinteiseen versioon (jollaista en siis myöskään ole tehnyt koskaan), vaikka ne sun aakkoset kiehtoi. Alkoi vaan tuntua, että jos alan liikaa miettimään, sekin homma jää tekemättä, mutta myöhemmin saatan hyödyntää sitä sun aakkos-ideaa johonkin tulevaan.

      Mulla on tänään ihan kalsaripäivä. Ei kiinnosta oikein mikään, eikä onneksi tarvikaan. Miehet oli mullekin varanneet ajan golfkentälle Saloon, minne lähtivät pelaamaan, mutta ei ollut sen sortin innostusta tähän hätään. Ehtii ehkä vähän myöhemminkin sitä lajia.

      Kiitos onnesta ja teille sinne ihan parhaita loman viimeisiä päiviä <3. Ja kiitos todellakin ystävyydestä, joka onneksi jatkuu <3.

      Poista
    2. ..jättisuurella kameralla... (toim. huom)

      Poista
  12. No huhhuh, minkä muutoksen teit! Ihan huikea projekti ja mikä fiilis sen jälkeen, kun noin paljon tavaraa on saanut kiertoon. YESSS!!

    Teidän joulu kuulosti tosi kivalta ja rauhalliselta. Täydellistä, että kaikki järjestyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kuule muuta sano. Ihan jäätävä projekti, mutta kyllä helpotti, kun vihdoin ja viimein sain sen tehtyä. Pojille laitoin aina väliaikaiskuvaa etenemisestä, samoin kuin kuvia niistä niitten ihanista askarteluista mitä sieltä löytyi. Tuli isosti rispektiä ja semppiä sieltä ja Elvikseltä kans, joten jaksoin kuin jaksoinkin loppuun. Tiedän, että järjestyksen ihmisenä ja turhan tavaran karttajana todellakin tiedät, mikä voittajafiilis ja ihanan hyvällä tavalla tyhjä olo korivenvälissäkin oli sen jälkeen. Nyt melkein meinaan tehdä saman mun hirviövaatekaapille. Ehkä. Joskus..

      Joulu oli ihana. Sitä ei olis pystynyt sanoilla kuvaamaan, eikä kuvillakaan, joten vaalin vaan mielessäni.

      Kaikkea parasta sinne koko A-tiimille <3

      Poista
  13. ainakin itselleni tuntuu olevan ikuisuusprojekti tuo kamojen raivaus - tuntuvat vaan lisääntyvän. Mutta sain sentään oman makuuhuoneeni ennen joulua siistittyä - ja eteisen (kenkiä kyllä riittää edelleen
    eli hyvä sie :)
    Uudenvuoden vietin pois kotoa - pari päivää kaverilla - yllättäen kutsui aattona. Vuoden viimeinen työpäivä aattona meni ylitöiden merkeissä - mutta saatiin hommat valmiiksi ja melko pian olinkin valmiina lähtöön tonne maaseudulle...
    Mutta mukavaa tätä uutta vuotta sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on pitkään ollut kaiken suunta ennemminkin talosta ulospäin, mutta kyllä sitä raivattavaa silti piisaisi. Ihan ekana pitäis aloittaa omasta vaatekaapista, joka tursuaa kaikenlaista vanhaa ja vielä vanhempaa rytkyä, joita en edes käytä, mutta joita en ole saanut aikaiseksi siivota poiskaan. Varsinkin nyt kun kökötän kotona töissäkin, ei kulu kuin vanhat verkkarit.

      Olipa kiva, että sulle ilmestyi yllärikutsu. Varmasti mukavaa ja just parhaita yleensä sellaiset menot, joihin ei tule liikaa valmistauduttua.

      Kiitos samoin Hanna, toivotaan, että tästä vuodesta tulee edes piirun verran tavallisempi kuin menneestä <3

      Poista
  14. No huh, aikamoisen urakan olet tehnyt. Tuollaisesta tulee niin voittaja fiilis. Hyvä Annukka!

    Meinas ihan tulla tippa (hups, meinasi ensin tulla lippa) linssiin, kun luin tuota sun onnellisuutta siitä, että olet saanut pojat jouluksi himaan. Ei siinä muuta lahjaa tarvita :)

    Toivotaan, että tuleva vuosi selkeyttää tilannetta ja päästään pikku hiljaa normaaliin. Oikein hyvää sellaista teille!

    VastaaPoista
  15. Ihan kaikkea en kehdannut edes näyttää, kun vähän koville otti jo nämäkin kuvat, mutta kai sitä jotenkin halusin häpäistä ja rankoa itseäni, kun kerran on päässyt kaappi noin karmeaan kuntoon. Parissakymmenessä vuodessa ehtii aika paljon kertyä kaikenlaista rompetta ja lootaa.

    Heh. Ei meistä kuule enää tiedä, vaikka osuis lippakin linssiin :D. On menny jo näkö ja ulkonäkö (mulla), joten ei ihme, jos lippakin. Mutta ihanaa oli kyllä, kun oli kaikki mun miehet lähellä.

    Kiitos kaikista mennen vuoden kivoista viesteistä ja jutuista ja kuvista! Oot mulle tärkeä niinkuin tiedätkin, joten toivottavasti jatketaan tänä vuonna samaan malliin. Kaikkea parasta sulle ja ukkelille!

    VastaaPoista
  16. OOOOOH, mikä raivausprojekti ja lopputulos, olet kyllä niin voittaja! 12 points!! Se on vaan niin kaameaa, miten sitä ei osaa edes säilöä asioita alunperin oikein, niinkuin kirjoitit... Itselläni menee tosi helposti siivotut kaapit ja varastot taas uudestaan huonoon järjestykseen, joten tämä on varmaan asia, jota opettelen siihen asti, kun henki pihisee. Raivaus ja tavaran poistoimitus on tietysti kaiken a ja o, ja jonkin aikaa se pitää paikat kunnossa, mutta siis sen jälkeen alkaa aina itselläni huonosti säilöminen... Olen siis keksinyt ikiliikkujan.

    Voi en kestä noita ihania keramiikkatöitäsi. Miten ihmeessä tuo koristelukin on niin kaunis?! Luulen ja väitän, että sen lehtikuvion tekeminen on ollut supervaikeaa. Mutta olet vaan niin taitava, että teet kaikkea tuollaista käden käänteessä! (jos alat tätä kieltämään, lopetan vastauksesi lukemisen siihen paikkaan :) ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks :). Kovat pisteet tuli, mutta oli kyllä oikeasti melkoinen savotta, mutta nippanappa selvisin. Meinasi kyllä loppumetreillä tai oikeastaan vasta -senteillä hyydyttää, kun samaan aikaan tehtiin toimistolla vastaava raivausrupeama, jonka rinnalla oma kaappi kalpeni.

      Mulle on onneksi kuitenkin käynyt niin, että toistamiseen ei ole enää huvittanut ajautua vastaaviin jättiprojekteihin ja kun samaan aikaan tavaran määrä talossa on vähentynyt, järjestys on sittemmin säilynyt hyvänä. Pitää vaan olla niin selvät paikat kaikelle esim. keittiössä, että mieskin hoksaa, mihin mikäkin pitää laittaa, että sen myös löytää, kun tarvii. Hällä kun on tapana keksiä mitä eksoottisimpia jemmoja välillä.

      Ja saatat yllättyä, mutta nuo kuvan lehtikuvioiset kipposet onnistui omastakin mielestä kivasti.
      Kaikkein vaikein osio on keksiä, mitä tekisi, mutta sen jälkeen helpottuu (riippuen tietty siitä mitä tekee). Paitsi että lasitusvaihe on vaikea ja arvaamaton. Noissa lehtijutuissa siitä tuli ihan sellainen kuin mielessäni näin (käytin ensin rautaoksidia ja sen jälkeen ohuen kerroksen valkoista lasitetta), mutta aina niin ei käy. Lopputulos on korkeapolttouunin käsissä ja aika usein sieltä tulee ulos jotain ihan muuta kuin mitä oli ajatellut. Välillä sekin onneksi yllättää positiivisesti :).

      Poista
  17. Ensinnäkin: aikamala, siinäpä homma, mikä pitäisi tehdä.... Nimimerkillä samanlainen komero löytyy täältäkin ja sisältö varmasti pitkälle samanmoista. Talviloma kaapissa kenties tiedossa?
    Upea lopputulos. Ja allekirjoitan edellisen kerran apinaraivosiivoamisen jälkeen sen ihanan tyytyväisyyden ja puhtauden tunteen jälkeenpäin.

    Voi miten sanoit kauniisti joulusta. ♥ Tämä oli itselläkin mielessä päälimmäisenä: kuvia ei tullut otettua, koska kerrankin keskittyi hetkeen ja oli läsnä.
    Kattaus teillä oli upea! Nuo keramiikkalautaset on huikean hienot. Ja miten hauska idea laittaa keramiikkahelmiä puolukanvarpuköynnökseen. Hmmmm.... (Edelleen odotan, että paikallinen kansalaisopisto tarjoaisi jotain savityökurssia.)

    Tästä vuodesta täytyy tulla parempi kuin edellinen. On vaan pakko!
    Mahtavaa alkavaa vuotta! Iloa, valoa ja lumisia auringonpaistepäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamala sentään tosiaan :D. En pysty enää edes ajattelemaan tota kaappia ja jos nyt just pitäisi alkaa samanmoiseen savottaan, jäisi kyllä tekemättä. On liian tuoreessa muistissa. Joskin toista ikuista murheenkryyniäni vaatekaappia katselin jo sillä silmällä, että olisko jo pikkuhiljaa aika räjäyttää senkin sisältö ja jättää jäljelle vaan ne mitä oikeasti käytän. Eli kahdet harmaat verkkarit, villasukat pari paitaa :D. Loput 99,9% sais lähteä.
      Mutta tsemppiä sulle, jos aiot jalkautua omaan kaappiin (laittaisin tähän peukun, mutten osaa koneella mitään semmosia).

      Joulu oli kyllä ihana ja samaistuin myös sun tunnelmiin. Ne on sellaisia, joita ei edes pysty kenellekään kuvailemaan, vaikka yrittäisi. Siis niin että se toinen tuntisi samoin. Se ei vaan ole mahdollista.

      Kranssi oli omastakin mielestä kiva, vaikka unohtuikin ottaa käyttöön. Ja noista lehtikuviokipposistakin tykkään, kun niistä tuli sellaisia mitä ajattelinkin. Läheskään aina ei tule. Siinä mielessä savi on ollut mulle ihanan opettavainen materiaali, koska normaalisti olen oikea milliville ja suorien kulmien ystävä, mutta savi tuppaa käyttäytymään niinkuin sitä itseään sattuu huvittamaan ja se onkin oikeastaan ihan paras ominaisuus siinä. Etenkin kun omasta näkemyksestä poikkeava lopputulos saattaakin yllättää välillä myös positiivisesti.

      Kyllä tästä tulee pakosti edeltäjäänsä parempi vuosi. Siitä lähdetään.

      Iloa ja valoa sulle myös ja tänään justiin tarkistin, että päivä on pidentynyt jo 21 minuuttia <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi