Sivut

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

KORKKAREISTA MEKON KAUTTA METSÄÄN

Pieni haava - iso haitta.

Tuntuu tyhmältä edes mainita moista pikkujuttua, mutta totuus on kuitenkin se, että kohta jo kuusi viikkoa sitten tasan silmien välistä poistetun ihomuutoksen jälkeinen haava on tehnyt lukemisesta ja kirjoittamisesta varsin hankalaa. Ihan vaan siksi, että olen vältellyt lähinäkemisen kannalta välttämättömien silmälasien käyttöä, koska haava on suoraan siinä kohdassa, joka hankautuu lasien keskiosan alla. On siis ollut pakko valita, uhraako näkemisensä vai haavan paranemisen, joten olen tehnyt vuoroin molempia, koska töissä en ilman laseja pärjää, mutta vapaalla kyllä, kun unohdan näytöt ja puhelimen. Ja olkootkin, että on pätevän plastiikkakirurgin jälkeä, keskeneräinen arpi on luvalla sanoen edelleen ruma ja näkyvä, eikä enää ole ihan täyttä luottoa siihen, että siitä muuksi muuttuukaan. On tosin varmasti myös lasien eestaas hilaamisen syytä.  Mutta eipä siitä sen enempää. Olen kuitenkin tyytyväinen, että toimenpide tehtiin tavallaan hyvissä ajoin, koska alunperin itse peukalonkynnellä vuosia sitten tökkäämääni ja siitä vaurioituneeseen kohtaan oli auringon avustuksella kehittynyt aktiininen keratoosi (ns. aurinkokeratoosi), joka on varsin yleinen ihosyövän esiaste. Kuulemma ainakin meillä "vanhemmilla" ihmisillä niinkuin lääkäri muisti mainita :). Mutta muutos on nyt poissa ja sitä myöten selvä tapaus. Ja samalla loppui hutilointi aurinkorasvojen suhteen. Sen verran ulkoilmapainotteisia on meikäläisen harrastukset, että tarkkaavaisuus on tarpeen.



3 viikkoa sitten näytti vielä tältä



Vaan mitäpä sitten muuta?

Edellisessä postauksessa tuskailin takki- ja kenkäostosten vaikeutta, ja siihen lähdettiin yhdessä ystäväni Annen kanssa hakemaan ratkaisua Turusta asti. Joskin käynnin varsinainen tarkoitus oli ihan muu (terveyteen liittyviä juttuja nekin), mutta siinä sivussa koluttiin muutama potentiaalinen takki- ja kenkäosasto tavallisin tuloksin. Eli ei löytynyt takkia, eikä kyllä niitä tämän kelin kenkiäkään, mutta sen sijaan jo kauan, mutta ainoastaan kaukaa ihailemani nuden väriset korkkarit.. Ei ihan sitä, mitä olin vailla, mutta koska oli tukihenkilö mukana, uskaltauduin kokeilemaan korkoja, kun tiesin, että Anne nostaa pystyyn, jos tottumattomana luiskahdan parketille pitkälleen. Eikähän niitä korkoja oikeasti edes ole niin paljon, että tosinainen varmaan voi edes korkkareista puhua, mutta meikäläiselle jokainen sentti on poikkeama tavallisesta. Ja voi että mutta tunsin oloni ihan voittajaksi, kun pysyin ihan hyvin pystyssä ja olo oli kuin supermallilla. (No okei, pientä liioittelun makua). 




Annen kanssa huikopalalalla Hansakorttelissa, että jaksetaan shoppailla.


Ilman Annea en varmasti olisi kenkiä kotiuttanut, mutta kannustuksestaan lähtivät mukaan, ja kotona jatkoin kävelyharjoituksia aina tilaisuuden tullen, että ehtii jalat tottua ennen tosikoitosta eli seuraavana lauantaina tiedossa ollutta kotiseuran (golf ) 30-vuotisjuhlailtaa. 

Ukkeli oli selvästi ennennäkemättömistä koroista innoissaan, mutta veikkaan, että niihin yhdistämissäni housuissa (pehvasta roikkuvat kotiverkkarit) oli mielestään toivomisen varaa. Ja siihen ääneenlausumattomaan toiveeseen löytyikin yllättäen ratkaisu paikallisesta vaateliikkeestä, johon uskaltauduin ensimmäistä kertaa sisään, kun näin näyteikkunalla kokolailla täsmälleen sellaisen semisti siistin villakangastakin, jota olin jo vuosia metsästänyt. En vaan ollut kyseistä muotiliikettä pitänyt potentiaalisena ostopaikkana, koska kuvittelin, että on ennemminkin hienompien ja varakkaampien rouvien alaa alaa.  Mutta metsään meni ennakkoasenteet, ja sainkin osakseni juuri sitä ystävällistä ja asiantuntevaa päällekäymätöntä palvelua, jota sitäkin edellisessä postauksessani kaipailin. 




Paljonkin näitä asukuvia otellut.. Tässä siis pala takkia ja kaverikseen ostamani huivi.
Kumpaakaan en ole voinut vielä kertaakaan käyttää, koska koko ajan on ollut liian märkää ja/tai lämmintä.


Samaisella ensivisiitillä löysin myös aivan ihanan mekon, jollainen on niinikään jo pitkään keikkunut hankintalistalla. Sillä ajatuksella, että kun sopiva luottomekko kerran löytyy, ei tarvi enää ikinä tuskailla sitä, ettei ole juhlan tullen mitään päällepantavaa. Nyt on. Ja vieläpä varsin kohtuuhintaan sain sekä takin että mekon, joten pielessä oli niiltä osin hintamielikuvakin. 




Tässä lisää näitä laadukkaita eteiskuvia. Päättömässä näkyy mekon mallit ja uudet kengät, päällisessä paremmin mekon pitsimäinen kangas, jossa on sinisen eri sävyjä. Yllättävä valinta, mutta tykkään tosi paljon.


Juhlista ei tarttunut kameraan julkaisukelpoista kuvamateriaalia, mutta seuraavan päivän perinteinen aikaansaamattomuus ja väsy kylläkin. Jalat kuitenkin kaiken korkkareilla taiteilun jäljiltä ihme kyllä ihan priimakunnossa. Ei mennyt harjoittelu hukkaan.

Kotikenttä meni päätösjuhlan myötä kiinni, ja tarkoitus oli laittaa pillit pussiin tältä syksyltä, mutta päädyin kuitenkin viime viikonloppuna vielä yhden kisan tutulle vieraskentälle perinteisen "poika"porukan houkuttelemana pelaamaan. Kannatti lähteä, vaikka vähän aamun pimeinä tunteina mietityttikin, kuinka järkevää on laittaa kello marraskuisena sunnuntai-aamuna vapaaehtoisesti soimaan tuntia aiemmin kuin työpäivinä. Ulkoilukeli oli kuitenkin vallan mainio, samoin kuin tuttu ja turvallinen peliseura, jonka kanssa peli kulki jälleen niin kivasti, että oltiin 140 hengen kisassa kärkisijoilla ja saatiin palkinnoksi joulukinkut mieheen. Ukkeli vähän (paljon) paluumatkalla veti mykkäkoulua, kun omalla porukallaan ei ollut oikein sujunut, vaikka oli taktiikat hiottu vimpan päälle (en uskaltanut sanoa, että siinäpä se vika olikin, koska väkisin puristamalla ei tule tulosta sen enempää pelissä kuin blogitekstin kirjoittamisessakaan).




Kerrospukeutuminen oli jälleen kunniassa (meinaa näköjään pelihousut luistaa jalasta, koska näytän niitä vasemmalla kädellä nostelevan). Aamulla tarvittiin toppatakkia, jonka sittemmin äidillisesti kielloista huolimatta kiedoin pelikaverin kaulaan, kun oli lähtenyt niin avonaisella asusteella liikkeelle, että ihan pahaa teki. 
Ei halunnut kuvaan, koska ilmeisesti pinkki ei kuulunut suosikkeihinsa.


NYT sitten on tarkoitus laittaa mailat talvisäilöön, vaikka kelejä piisaisikin. Alkaa olla valo sen verran kortilla. Josta tulikin mieleen, että on alkanut kesäaika vastaan talviaika-väittely tympiä ihan tosissaan. Etenkin kun mitään talviaikaa ei edes ole olemassa, vaan ainoastaan alkuperäinen normiaika ja keksitty kesäaika, joista jälkimmäisen kannattajia tuntuu olevan enemmistö. Itselleni kesäaikaan siirtyminen ja siihen tottuminen on aina ollut vaikeaa, ja olkoonkin, että sen päättyessä pimeä tulee yhtäkkiä tuntia aiemmin, olen aina helpottunut, kun palataan normaaliin. Sopii omaan luontaiseen unirytmiini niin paljon paremmin, mutta ei silti ole tarvetta sitä joka keskustelupalstalla tai yleisönosastolla toitottaa, koska sillä ei valmista tule. Pääasia, että älytön viisareiden kääntely jonain päivänä vihdoin loppuu. Ja kohta on jokatapauksessa pimeää mennen tullen, joten parempi, kun ei keskity ajattelemaan koko asiaa, kun ei sille kuitenkaan mitään mahda.


Silmälaseja vältellessä on tullut viihdyttyä metsälenkeillä tavallistakin enemmän. Ja samalla keräiltyä aineksia sammalpalloihin ja kransseihin, mutta aloittamista vaille valmista on edelleen kaikki. Paitsi että yhdet pallot kyllä tein aika kauan sitten, mutta kuivassa kelissä kuivuivat terassin pöydälle.





Kranssipohjia on odottamassa useampia, mutta varvut sun muut materiaalit päätyneet muka väliaikaisesti  maljakoihin ja jääneet askartelu-ajan puutteessa sinne. Näyttää kuitenkin siltä, että tässä piakkoin järjestyy aikaa näille tuikitärkeille projekteille, kun töissä on niin hiljaista (mikä on tietysti huono asia), että olen ehdottanut pitäväni päivän-pari palkatonta vapaata viikossa. Työnantajalle rahallinen ja itselleni henkinen hyöty, joka ei taloutta vielä kaada, koska kyseessä on (toivottavasti) vaan tilapäinen järjestely.




Jokivarsi näytti iltahämärissä kauniilta, kun käppäilin näissä Finlaysonin vanhoissa kehräämörakennuksissa sijaitsevalle keramiikkakurssille, joka on edelleen yksi viikon kohokohtia.

Viime kerralla tuli ensimmäinen satsi pilottikulhoja uunista ulos ja niistä tuli kyllä aika kivoja. Ei vaan nyt ole tähän hätään kuvaa, mutta ehkä sitten joskus erikseen, kun saan vähän enemmän valmista aikaan.




Pomppii nyt vähän nämä päivät, mutta perjantaina päästiin pitkästä aikaa pikaisesti halaamaan kaukana asuvaa kiekkopoikaa, jonka joukkueella oli peli lähietäisyydellä Turussa.  Muuten täytyy pelit katsoa kotisohvalta käsin. Hermoilen aina ihan älyttömästi, mutta hermoilisin joka tapauksessa, vaikken katsoisikaan. Ja kiva se on nähdä poikaa edes telkkarin ruudulta, kun muuten on tapaamiset talven mittaan niin kortilla.

Jäätiin ukkelin kanssa pelin jälkeen Turkuun yöksi, kun lauantaina oli pyhä ja ukkelillakin poikkeuksellisesti vapaata.

Saatiin huone halvalla Kylpylähotelli Caribiasta, joka oli kyllä luvalla sanoen aika kulahtanut paikka, kun vertaan niihin aikoihin ja muistikuviin, kun hotelli 90-luvun lopulla avattiin ja Kapteeni Koukku kierteli aamiaispöydissä viihdyttämässä lapsia (no en kyllä enää tällä reissulla olisi halunnut Koukkua pöytiin pyörimään, koska oli riittävästi tungosta ja sekavaa muutenkin)

Oltiin hotellilla vasta ysin jälkeen illalla ja kuultiin, että kylpylässä on perjantai-iltaisin tähän aikaan vuodesta lapsivapaa "kuutamouinti" iltayhdeksästä puoleen yöhön asti.

Ajateltiin, että voishan sitä pyörähtää saunan lauteilla lämmittelemässä, vaikkei hämyinen allasosasto houkuttanutkaan.

Palailtiin huoneeseen omia aikojamme ja hississä mietin, että onkohan olemassa muuta maailmankolkkaa, jossa voi ihan luontevasti päätyä ventovieraan miehen kanssa samaan hissiin pelkät kylpytakit päällä.  Tai no. Tuo "luontevasti" ei kyllä kaikkiin taatusti päde, mutta kanssani pari kerroksen väliä matkustanut mies oli niin kiltin ja harmittoman näköinen, ettei tullut mieleen miettiä, mitä on tai ei ole päällä. Enkä kyllä ikinä liikuskele hotellin käytävillä kylpytakissa päiväsaikaan tai silloin, kun on enemmän ihmisiä liikenteessä. Nyt oli korkeintaan kourallinen kuutamokeikkalaisia.

Tulipahan nyt taas kirjoitettua pitkästi ihan pitkästä kirjoittamisen ilosta. Seuraavalla kerralla toivottavasti jotain oikeaa asiaakin. Tai edes kunnolllisia kuvia. Paitsi että taitaa olla itseltäni liikaa luvattu.

Kuulumisiin ja kivaa loppuviikkoa ja viikonloppua heti siihen perään <3  


30 kommenttia:

  1. Onpa ihanaa kuulla sinusta pitkästä aikaa. Tuon kuulinkin jo että ihomuutos oli saatu onnistuneesti poistettua mikä on hieno asia.
    Noista kulhoista haluaisin nähdä kuvan. Korkkarit (no onhan ne korkkarit!) ja mekko on aivan tyrmäävän ihanat. Mulla ei kyllä olisi mitään päälle pantavaa jos joku parempaa vaatetta päälle vaativa tilaisuus kohdalle sattuisi, eli ostoksille sitten olisi mentävä. Etukäteen ei kannata mitään ostaa, kun ei koskaan tiedä miten monta vuotta siihen menee ennenkuin seuraava "pukeutumista" vaativa tilaisuus tulee eteen.
    Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivasta (ja nopeasta :)) kommentista Kristiina.

      Monesti on tehnyt mieli kirjoittaa (ja lukea ja kommentoida), mutta on ollut pakko nyt vaan jättää väliin.

      Kulhoista tulee ihan varmasti kuvia jossain vaiheessa. Sen verran innoissani siitä tekemisestä olen, vaikkei se mun aikoma 20 hengen juhla-astiasto :D ehkä koskaan toteudukaan. Ja välillä on ollut sellaisia kurssi-iltoja, että se mitä olen aikonut tehdä, on mennyt niin plörinäksi, että olen sitten vaan hätäpäissäni tehnyt jotain muuta, ettei mene hyvä aika hukkaan. Ihan hauskaa sekin ja savi tuntuu olevan sellainen materiaali, joka saa multa anteeksi, vaikkei käyttäydykään läheskään aina niinkuin haluaisin..

      Ja kiitos mekkokehuista. Se on mun omasta mielestäkin kaunis. Sopivan simppeli malli mulle ja kaunis kangas. Hyvä syy pysyä edelleen samankokoisena, että voin sitten seuraavissakin juhlissa (joita tuntuu täälläkin olevan suunnilleen viiden tai kymmenen vuoden välein..) laittaa päälle. Ja korkkarit on yllättävän hyvät jalkaan ja sellaset sopivan huomaamattoman näköiset. Vähän niinkuin ei oliskaan mitään.

      Kiitos vielä viestistä ja toivottavasti kuulumisiin vähän useammin <3

      Poista
  2. Tykkään just tällaisista rönsyilevistä ja elämänmakuisista postauksista. Toivottavasti tuo sun arpi madaltuu nyt sen verran, että voi jatkossa pitää silmälaseja silloin kun haluat.
    Näytät upealta uudessa mekossa ja korkkareissa. Minäkin yllätin itseni pariin otteeseen viime kesänä ostamalla itselleni "korkkarit".
    Ihanaa loppuviikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä tässä onkin hassua, että itsekin tykkään lukea rönsypostauksia, mutta jotenkin muka sitten itse pitäisi osata pysyä asiassa. Tai siis ei niinkään missään asia-asiassa, vaan jossain yhdessä aiheessa, eikä kimpoilla sinne tänne. Mutta niinkuin tuolla yhdessä kohtaa kirjotinkin, väkisin ei synny mitään, joten parempi antaa vaan tulla sellasta tekstiä, joka syntyy vähän niinkuin itsestään.

      Ja kiitos <3. Mekko ja korkkarit on munkin mielestä ihanat. Sopivan simppelit, mutta silti juhlavat. Näillä nyt sitten mennään niin kauan kuin pystyssä pysyn ja mekko mahtuu :).

      Sun jalassa muistan ainakin sellaiset mustat korkeat sandaalit, joissa oli pitkät nilkkanauhat rusetilla. Ja sortsit ja jakku kaverina. Se oli mun mielestä kiva asu. Ja arvaan, että sulta sujuu kävely ihan millä vaan koroilla ilman että tarvii kotona kopsutella ympyrää niinkuin itse tein. Aika hyvin oon näin 53-vuotiaaksi asti säästynyt koroilta :)

      Kiitos samoin, ihanaa loppuviikkoa sulle Outi. Mulla on tänään eka "vapaa" ja ajattelin tästä just kohta lähteä jälleen kerran metsään hakemaan lisää aineksia, että saisin isälle tehtyä kranssin sunnuntaille lahjaksi.

      Poista
  3. Olipa kiva kuulla pitkästä aikaa kuulumisiasi :) Ja upeita ostoksia olet tehnyt, nuo nudet korkkarit on ikuisuus projekti minulla myös, kun ei vaan löydy sellaisia, jotka istuisivat jalkaan. Kaikkea hyvää taas ensi kuulumisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat Jantunen. Kiva kuulla pitkästä aikaa. Ilahduin, kun näin sut täällä <3.

      Olin aika yllättynyt noitten Höglin kenkien "mukavuudesta" (jos nyt ylipäätään korkokengistä voi tota sanaa käyttää). Niissä on sellaiset pehmukkeet sisäpohjassa, joka auttaa asiaa. En kertakaikkiaan kestä enää yksiäkään kovan tuntuisia tai ylipäätään yhtään epämukavia kenkiä. Niitä tuli silloin joskus nuorena tyhmyyksissään harrastettua, kun tuli ostettua vaikka numeroa liian pienet, jos jotkut oli pakko saada, eikä ollut sopivaa kokoa. Siitäpähän nyt sitten saa myöhemmin kärsiä.

      Kaikkea hyvää myös Jantusen perheelle ja toivottavasti tavallista pikaisempiin kuulumisiin <3

      Poista
    2. Voi kiitos <3
      Minulla on ongelmana ilmeisesti korkkareissa se, että ei löydy oikein tarpeeksi kapeaa lestiä ainakaan niistä malleista, joita jalkaani haluaisin. Onneksi on arkeen lenkkarit ja sitten tyydyn tyyliä tavoitellessani ballerinoihin.
      Ja olen tässä tosiaan luonnostellut paljon blogipaluuta, ja niin tosissani olin, että otin ihan yhteyttä blogineuvojaankin, mutta ilmeisesti olen niin marginaalinen ja toivoton tapaus, että en ole saanut vastausta. Jatkan kuitenkin asian muhistelua :)

      Poista
    3. No meillä on sitten ihan päinvastaiset (lesti)ongelmat :). Mulla kun on nimenomaan leveä jalka (kai) ja useimmiten kengät tuntuu liian kapeilta. Ja sievät balleriinatkin vaikeilta/liian littanoilta, kun mulla on myös korkea jalan kaari. Tai ainakin ollut. Vuosi(kymment)en varrella sittemmin laskeutunut.

      Pidän peukkuja sun blogipaluulle. Blogineuvojista en ole koskaan kuullutkaan, mutta sen tiedän, että toivoton tapaus et ole <3

      Poista
  4. Kivat jutut oli kyllä luettavana:) Odotellen lisää.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän oli nyt ostospainotteista tällä kertaa, mutta ei mahda toistua muutamaan vuoteen, kun vihdoin tuli löydettyä kaikki se, mikä on ollut jo iänkaiken hakusessa. Nyt on mekko, kengät ja takki koossa. Enää puuttuu ne tilaisuudet, joissa käyttää :).

      Iloista viikonloppua! Olen tänään vapaalla ja just kohta lähdössä taas lempipaikkaani metsään.

      Poista
  5. Onpa kaunis tuo kehräämä iltavalossa(kin).

    Minulle kävin vähän samalla tavalla vaateostoksilla. Kirkolla on yksi ainoa naistenvaateliike ja olen vähän väistellyt sitä ajatellen, että ei siellä ole kuin mummovaatteita, vaatteet pitää ostaa kaupungista. Mitä vielä! Astelin kesällä rohkeasti sisälle ja wau, siellähän oli ranskalaista ja saksalaista laatuvaatetta ja tyylikkäitä ja ajattomia. Capreja menin hakemaan ja tulin ulos caprien, kesähousujen ja mekon kanssa. Hups. Menen toistekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tutulta kuulostaa toi mielikuva siitä "ei siellä ole kuin mummovaatteita" (ja vieläpä varsin kalliita), mutta niin vaan kannatti rohkaistua ja mennä ovesta sisään. Ei katsottu nenänvartta pitkin, vaan myyjä oli todellakin aidostin ystävällinen ja palveluhaluinen. En lopulta meinannut malttaa lähteä ollenkaan pois, kun oli vapaapäivä ja innostuin hypistelemään ja sovittelemaankin vähän kaikkea kaulakoruista lähtien. Kivaa, kun tietää, että sinne voi mennä uudestaankin, jos jotain tiettyä juttua tarvitsee. Luulen kyllä, että ihan äkkiä niitä tarpeita ei tule, koska nyt tuli noi mun ikuisuusmurheet hoidettua kerralla.

      Ja juu, kehräämöalue on kaunis. Ja jokikin näyttää iltavalaistuksessa ihan siniseltä, vaikka vesi todellisuudessa on likaisen ruskeaa..

      Poista
  6. Voi jestas, miten upea nainen olet! Kelpaisit Linnan juhliin, missikisoihin tai ihan mihin tahansa. <3 Ja mekkokin on kuin sinulle tehty! Kaunis olet! :-)

    Tuosta mekosta vielä, että tuon pituisia mekkoja on nykyään tosi vaikea löytää. Tykkäisin itsekin juuri polvipituisesta, mutta mekkojen (tai ainakin minun sovittamieni) pituus on yleensä tuohon melkein puoleen reiteen polven yläpuolelle. Olen kyllä kuljeskellut kylillä semmoisissakin, mutta kyllä vähän pidempi olisi kivempi.

    Minä olen kylpylähotelleissa aina enemmän tai vähemmän ulalla, kun ihmiset kuljeskelevat ihan estottomasti käytävillä ja hisseissa kylpytakit päällään, ja minusta kylpytakki päällä kuljeskelu on ensinnäkin noloa ja toiseksi vähän mautonta. Nyt parilla viime kerralla olen joko kysynyt respasta tai tiedustelut puhelimitse huoneesta, että mikä hotellin käytäntö on - mennäänkö kylpylään kylpytakki päällä, vai vaihdetaanko vaatteet vasta siellä. Aina on sanottu, että voi mennä kylpytakki päällä, ja niin minäkin olen sitten tehnyt niin, vaikka olenkin tuntenut itseni varsin noloksi - erityisesti takaisinpäin tullessa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin ensin vastata, että tarkoititkohan nyt varmasti minua, mutta vastaan kuitenkin, että voi kiitos kaunis Satu <3. Mekko ja korot tekee näköjään ihmeitä ja oli kivaa tuntea olonsa edes joskus naiselliseksi, kun useimmiten olen sellainen verkkari- tai kalsaripentti. Joskin olen ihan mielellään, mutta jotenkin hassua, että heti kun oli nätti mekko päällä, tukkakin kihartui kuin itsestään :). Ja voi olla, että kihartuis ne verkkaritkin jalassa, mutta ei vaan tule käytettyä normioloissa edes sitä paria minuuttia moiseen puuhaan, vaikka ihan varmasti olis itsellä (ja lähiympäristöllä) mukavampi olo, kun olis joskus edes tukka hyvin.

      Ja ihan samaa mieltä olen tosta kylpytakkitouhusta. Mautonta ja noloakin (etenkin kun niitä takkeja on yleensä vaan yhtä kokoa, joka harvemmin kaikkia vartaloita imartelee). Mutta nyt meille sanottiin erikseen vastaanotossa, että "laittakaa sitten jo huoneessa kylpytakit päälle". Oli ihan OK, koska meidän huone oli heti hissin vieressä, eikä tarvinnut kuleksia käytävillä. Ja perillä kylpylässä syykin selvisi, koska siellä oli kyllä valtavat pukuhuoneet, mutta ei yhtään lukollista kaappia, eikä myöskään naisten ja miesten pukkareita erikseen. Siinäpä sitä sitten olisin riisuutunut (niistä verkkareista) ja pukeutunut (siihen kylpytakkiin) kaikkien kuutamolaisten (joita tosin ei ollut montaa) silmien edessä. Että sittenkin ehkä kivempi kuitenkin matkata tuntemattoman, mutta kiltin kylpytakkimiehen kanssa samassa hississä :)

      Poista
  7. Oi, miten kauniilta näytät noissa eteiskuvissa. Ukkeli lienee ollut ylpeänä juhlissa!! Ja toivottavasti nautit itsekin. Silloin kun on onnistunut löytämään just eikä melkein istuvan mekon, tuntuu ihanalta kantaa sitä ja juhlafiilis nousee. Olipa siis mahtava juttu, että löysit noin täydellisesti sinulle istuvan juhla-asun. Samaten takki ja huivi myös superihanat. Niin hyvä tyyli - voisin nuo itsellenikin kaapata :).

    Hienoa kuulla, että olet saanut itsesi hoidettua kuntoon ja ilmeisesti nyt kaikki on hyvin leikkauksen ja jälkimaininkien osalta? Eletty elämä jättää tietysti jälkiä... toivottavasti ei liian paljon harmittamaan jääviä kuitenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Pilvi <3. Ukkeli kyllä muisti kehua ja ymmärrän hyvin, että mekko ja sievät kengät oli varmaan aika tervetullutta vaihtelua meikäläisen peruslookkiin, joka on just tota myöhempien kuvien pitkät kalsarit, pipo ja putoilevat pelihousut- mallia. Joskin veikkaan, että jos pitäisi näistä kahdesta valita jompikumpi pysyväksi vaihtoehdoksi, valkkaisi mieluummin jälkimmäisen. Mutta niinkuin sanoit, omannäköinen ja istuva mekko on omiaan nostattamaan paitsi juhlafiilistä, myös sellasta mukavaa itseluottamusta. Ja olen niin iloinen, kun uskaltauduin sisälle aiemmin pelkäämääni muotiliikkeeseen, jonka myyjä oli ihan super. Komensi mut sovittamaan mekkoa myös istuen ja sanoi, että oikean koon tunnistaa siitä, että kun nousee seisaallen, ei tule tarvetta nykiä helmaa alaspäin. Ja se oli just niin. Itse olisin saattanut valita oman normikokoni, joka kyllä seistessä mahtui ihan nätisti päälle, mutta koska mekko on italialainen ja meikäläisittäin tavallista pienempää mallia, ostin myyjän istumakokeilun perusteella pykälää suuremman.

      Olen tässä viimeaikoina ottanut työn alle useammankin alitajunnassa mieltä painaneen (lähinnä terveyteen liittyvän) asian hoitamisen pois päiväjärjestyksestä. Yhtenä niistä viimekesäinen käynti ihotautilääkärillä, jonka määräämänä/ansiosta tuli tää tekstissä mainittu ihomuutos hoidettua. Ja ihan hyvästä syystä, vaikkei (onneksi) ollut sitä, mitä lääkäri epäili. Siitä alkoi tavallaan sellainen ketju, jonka ansiosta mielen päällä olleita juttuja on poistunut yksi kerrallaan. Jo varaamani silmälääkäriajan onneksi älysin perua, koska ei olis toi haava-alue vielä kestänyt niitä painavia koekehyksiä.

      Mulle tuli iloinen mieli, kun kävit jättämässä viestiä.

      Poista
  8. Eräällä kylpylareissulla suht'hiljattain matkakaveri halusi, että istahdamme kylpytakeissa baariin. Ei tuntunut mukavalta, pakenin paikalta huoneeseen
    Olet kaunis ja tyylikäs kertakaikkiaan! Mulla kans mieltymys noihin pitsikuoseihin!
    Nauroin ääneen Kapteeni Koukku-jutulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikä ettei baariin kylpytakissa :D. Olis kyllä meikäläisenkin painajainen, mutta ihan matkailuesitemallia sellainen kuva, jossa iloisesti kilistellään kuohuvaa puhtaanvalkoiset kylpytakit ja pyyhkeistä kiedotut turbaanit päässä :D.

      Ja voihan kiitos <3. Olen 99% prosenttia ajasta sellainen verkkaripentti, että mekko ja korot sai mut tuntemaan oloni poikkeuksellisen naiselliseksi. Ja tukkakin yhtäkkiä taipui ihan nätisti pelkästään siitä ilosta vissiin, että oli jalassa kerrankin jotain muuta kuin kurahousut.

      Kapteenia ei tosiaan tällä reissulla kaivattu :D. Oli jotenkin sellanen mahdollisimman sotkuinen ja ruuhkainen aamiaiskokemus muutenkin. Tai ehkä sattui vaan olemaan tavallista enemmän äänekästä ja tilaavievää porukkaa paikalla samaan aikaan.

      Poista
  9. Täytyy todeta, että joskushan jokainen kuolee, mutta omalla kohdallani se ei luultavasti ole ihosyöpä, johon kuolen. Olen ihan koko ikäni vältellyt aurinkoa, kun siitä tulee huono olo ja viime kesä olikin mulle täyttä piinaa. Haiskahtaa omakehulta (ja sitä se onkin :) ), mutta näytän siitä syystä omasta(kin) mielestä varmasti 10 vuotta nuoremmalta.

    Etelän aurinkoon ei myöskään ole koskaan ollut hinkua ja nythän minulla näköjään siitä syystä on vähän pienempi hiilijalanjälkikin, kun en ole matkustanut koskaan lentokoneella. Jei!

    Tuo sinun asusi kenkiä myöten on upea! Hyvävartaloisen päällä kaikki näyttää niin kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat viime kesästä. Oli yhtä tuskaa mullekin, kun kuumuutta ei päässyt missään pakoon. Polttavan auringon ystävä kun en ole minäkään ja jäi sen takia pelaaminenkin tavallista paljon vähemmälle, kun meni kierrokset kärvistelyn puolelle. Eikä kyllä tullut mieleenkään myöskään makoilla auringossa. Ei ole koskaan ollut mullekaan mieluista puuhaa (tai siis nimenomaan puuhattomuutta kai :)). Tulee vaan huono olo, kun ei pää kestä.

      Ihotautilääkärin suositus kaikille oli se, että Suomen oloissa kaikkina muina kuukausina paitsi marras- joulukuussa pitäisi kasvoilla käyttää 50-suojakertointa, johon ainakin itselläni on pitkä matka, vaikka kevät- ja kesäaikaan olen koittanut olla tosi huolellinen justiin siksi, että tulee liikuttua niin paljon ulkona. Mutta onneksi on aikaa parantaa tapansa.

      Ja juu. Itseään saa ja pitääkin mun mielestä kehua silloin, kun siihen on aihetta. Lentomatkailun välttäminen on iso juttu ja kyllähän sitä on kiva katsoa itseään peilistä ja onnitella siitä, ettei ole omilla toimillaan itseään ehdoin tahdoin vanhentanut, vaan päinvastoin. Ja varmasti olet saanut samansuuntaisia kehuja muiltakin.

      Itse olen 53 v ja niin tottunut itseeni, etten osaa sanoa, näytänkö ikäiseltäni vai miltä. Uskoakseni en vanhemmalta kuitenkaan :). Mutta jos nyt koitan minäkin itseäni vähän kehua, niin parempaa huolta kunnostani ja sitä mukaa kropastani uskallan kyllä sanoa pitäneeni kuin moni kolmikymppinen.

      Kiitos paljon asukehuista. Tykkään itsekin noista yllätyslöydöistäni tosi paljon. Ja oli kiva välillä näyttää naiselliselta, kun enimmäkseen olen sellainen tuulihousutyyppi.

      Hyvää viikonloppua ja kiva kun jätit viestiä!

      Poista
  10. Vaiei kunnon kuvia...aivan ihanat kuvat! Näkyi hyvin miten loistat pelin jälkeen :)) Ihan säälittää toinen kun näyttää niin masentunut olevan tuloksesta:). Hienot asukuvat, miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun voi läheltäkin löytää kun katsoo. Paitsi ite en löydä yleensä katsoinpa tai en. (Paitsi jos kompastuu siihen mitä ei etsi)
    Mie en näkis mitään ilman laseja, vaikka kyllä pitäis taas uusia nekin, kun painavat jotenkin. On niin vastenmielistä lähteä optikollekin... Hyvää marraskuun jatkoa, kohtapa tämäkin on jo puolivälissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie :). (Sen verran kuitenkin pitää korjata, että kuvan pipopää ei ole mun oma mies, vaan ihan vaan pelikaveri :)).

      Ja kiva, jos kuvat näyttää ihan kelvollisilta. Itseäni harmittaa, kun ei ole tullut oikealla kameralla otettua kuvia miesmuistiin, vaan kaikki on puhelimella räpsittyjä ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta. Tai siksi kai, että jäisi jotain muistijälkiä tapahtumista.

      Ja heh. Niin totta se, että jos jotain oikein etsii, ei varmasti löydä, mutta jos ei, niin se mitä ei edes tiedä etsivänsä tulee kyllä tykö. Vaikka just niin, että kompastuu..

      Silmälasit on kyllä rasittavat. Tai paremminkin se huonoksi käynyt näkö, jonka takia niitä laseja tarvii. Ja uusiminen maksaa aina niin paljon, että harmittaa jo valmiiksi.

      Hyvää marraskuun jatkoa sulle myös. Näyttää niin piristävältä sun auringonkukkaprofiili kaiken harmauden keskellä.

      Poista
  11. Wau, mikä kaunokainen mekossa ja koroissa!
    Voisin kuvitella itseni tuohon asuun, mekko on kaunis, ajaton, tarpeeksi pitkä ja mutta silti nuorekas. Ja kengissä on juuri sopivasti korkoa ja olen haaveillut nuden värisistä kengistä ;) Takki on myös aika herkku :)

    Välillä ihan itseä ärsyttää, kun kotona tulee oltua aina niissä samoissa collegehousuissa ettei vaan mistään kiristä ja purista...Voisihan sitä joskus kotonakin panostaa pukeutumiseen, mutta se jää aina ajatuksen tasolle.

    Ihanaa alkavaa viikkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon M <3.

      Tykkään kanssa tosta mekon helman pituudesta. Yleensä kun tuppaa olemaan joko liian lyhyitä tai sitten sellasia, jotka tulee liikaa polven alapuolelle ja näyttää sellaselta "tanttamaiselta" :).

      Ja joo. Ihan samaa mietin eilen, kun niissä ylisuurissa, mutta ah niin mukavissa collegepökissäni kotisohvalla röhnötin. Että voisko sitä joskus käyttää kotioloissakin jotain vähän sievempääkin vaatetta, kun sitä joustavaa kangasta nykyään löytyy muistakin kuin verkkareista. Mutta aikomukseksi taitaa jäädä mullakin.

      Oli kiva kun kävit jättämässä viestiä. Mahdollisimman mukavaa maanantaita ja muitakin päiviä tietty <3. Kohta on jo marraskuun puoliväli käsillä ja tää ankein aika selätetty.

      Poista
  12. No vautsi mikä leidi! Ihana look - upea olet <3 Hyvät löydöt teit ja just sun näköiset.

    Mullakin oli viime viikolla ja sitä edeltäen vaateostoksilla suhaamista. Poikkeuksellisesti jouduin poistumaan toimiston uumenista ihmisjoukkojen pariin, ja silloin aina iskee se normipaniikki, ettei ole mitään päällepantavaa. Joten eikun shoppailemaan...

    Ihanaa ja lempeää viikkoa sinne - pimeydestä huolimatta <3
    (On tää kyllä aikamoista, tuntuu kuin olisi koko ajan ilta. Vaikka itse kannattaisinkin kesäaikaa, niin oikeastaan ihan sama kumpaan päädytään, kunhan loppuu se älytön ja keinotekoinen kellojen veivaus... Joka kertaa menee rytmit ja kroppa sekaisin, tai siis vielä enemmän kuin yleensä :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle kiva kaunotar <3. Ihan itsekin ihmettelin, kuinka kotoisa olo mekossa heti tuli. Joskin oli jotain italialaista superpientä mallia, joten ei ollut omaan normikokoon asiaa, mikä muka otti henkisesti hetken koville, mutta uskoin myyjää, kun sanoi, että on oikeasti yhtä tai kahta kokoa pienempää kuin meikäläisten normikoot. Ja myyjä myös kehotti kokeilemaan mekkoa istuallaan niin, että voi testata, tekeekö seisomaan noustessa mieli kiskoa helmaa alaspäin vai laskeutuuko heti hyvin. Olikin tosi hyvä vinkki. (Mulla tosin on tapana sovituskopissa aina kokeilla pääseekö vaatteella syväkyykkyyn :D. Kertoo siitä, että tosiaan tulee enimmäkseen ostettua sitä mallia "ulkoilu").

      Aiai. Toi on aina yhtä kamalaa, kun pitää ulkoistaa itsensä tutulta ja turvalliselta (ja mun tapauksessa myös yksinäiseltä) toimistolta johonkin ihmisten ilmoille tai fiinimpään paikkaan. Etenkin jos on joku sellanen tapaaminen tai tapahtuma, ettei tiedä, miten olis hyvä pukeutua, ettei tunne oloaan ihan tolloksi. Niin että itse sonnustautuu jakkupukuun ja muut tuleekin farkuissa ja villapaidassa tai päinvastoin. Että mää niin ymmärrän sua. Ja pakkoshoppailemalla ei kyllä yleensä mitään järkevää löydy. Tai ainakaan sellasta, että päätyisi toisenkin kerran käyttöön..

      Olen päättänyt, etten piittaa pimeydestä, mutta kyllä mua eilen alkoi jo tympiä jatkuva harmaus ja tihkusade. Jos olis kentät vielä auki, siellä sais tihkussakin muutaman tunnin hyvin kulumaan, mutta nyt ei kyllä kiinnosta mitään megalenkkejä tehdä ja muuta ulkoilua en keksi. Paitsi haravointi, mutta se on niin vastenmielistä, että saa olla.

      Tsemppiä meille sinnittelyyn <3

      Poista
  13. Noh niin, aivan ihania löytöjähän rouva on tehnyt! Aivan nappiin - tykkään kovasti <3
    Ja sitä hauskempaa joskus "hienostella", kun normi kamppeet on mallia farkut ja paita tai vaikka ne verkkarit, vai mitä :)
    Ehkä me joskus törmätään Turussa!!??
    Tsemppiä harmaaseen marraskuuhun. C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3. Mekko tosiaan tuntui heti ihan omalta ja kengätkin, kun hetken harjoittelun jälkeen uskalsin luottaa siihen, että niiden pohjat ei luista sen enempää kuin matalienkaan :)

      Mulla on muuten muistikuva sun jostain aika kaukaisesta postauksesta, jossa sulla oli mun muistin mukaan juurikin sininen pitkä juhlamekko (istut siinä kuvassa) ja aivan ihanat matalat juhlakengät, jollasia olen siitä asti himoinnut, muttei ole tullut vastaan :).

      Ja juu. "Aina hieno ei ole koskaan hieno" sanoi mun mummakin aikoinaan ja se on niin totta. Silloin kun harvakseltaan pukeutuu vähän paremmin, siitä tulee kyllä aika kiva fiilis. Mutta vaatii just ton, että vaatteet ja asusteet on sellasia, että tuntee olonsa kotoisaksi, eikä tee koko ajan mieli nykiä mekonhelmaa alaspäin tai jotain.

      Ja olit mun mielessä, kun tiesin tulevani Turkuun. Ajattelin jopa hetken, että olisinko niin rohkea, että pyytäisin vaikka kahville, mutta sitten päätettiinkin lähteä Annen kanssa yhdessä, kun suosittelin hällekin käyntiä mun ihanalla vakkarilääkärillä Turussa, joka joskus kävi muutaman kerran kuussa täällä meilläpäinkin, mutta sittemmin siirtyi pitämään yksityisvastaanottoa pelkästään Turussa.

      Aika kivuttomasti on marraskuu tähän asti mennyt ja piti oikein allakasta tarkistaa, että onko kohta jo puoliväli. Onneksi on.

      Iloista mieltä sinne <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi