Sivut

tiistai 20. kesäkuuta 2017

KOHTI HYVÄN MIELEN VAATEKAAPPIA


Ihan toista kirjaa (Huijarisyndrooma) menin alunperin kirjastosta lainaamaan, mutta koska siihen kohdistui niin monta varausta, masennuin ja istahdin hakukoneelle miettimään, mitä muuta haluaisin ehkä lukea.

Ei tullut mitään järkevää mieleen, joten näppäilin satunnaiseksi hakusanaksi "vaatekaappi" ilman sen kummempaa ajatusta. Tuli jostain takaraivosta, koska on ikuinen ahdistuksen aiheeni ja seuraa näköjään kirjastoon asti.

Oikeasti en olettanut löytäväni mitään järkevää, mutta hakuun tarttuikin kirja nimeltään "Hyvän mielen vaatekaappi", joka jo nimenä houkutti, mutta viimeistään esittelyteksti vakuutti.





"Kuvittele, että avaat vaatekaappisi oven. Kohtaako katseesi ilmavan järjestyksen josta voit vaivatta valita päivän päällepantavat? Vai vyöryykö kaapista läjittäin sekalaisia vaatteita, osa likaisia, osa rikki, kaikki vääränlaisia. "Ei mitään päällepantavaa"-tunne ajaa sinua taas kohti vaatekauppaa."

Jaa-a. No eipä tarvi paljon miettiä, koska asia on harvinaisen selvä. Minä kun olen jo vuosia toivonut, että joku tulisi ja räjäyttäisi kaikkea turhaa tursuavan vaatekaappini sisällön taivaan tuuliin ja korvaisi sen muutamalla järkevällä vaatekappaleella, joista pystyisin loihtimaan tilaisuuteen kuin tilaisuuteen sopivan asukokonaisuuden. Mutta ei. Sen harvan kerran kun joku erityinen meno sattuu kohdalle, alkaa sama ahdistus ja paniikki. Ei kertakaikkaiaan mitään päällepantavaa, vaikka kuinka siinä kaapin ovella tuijottelisin!



Turso nro 1


Ykkösturson sivuturso (oikeasti hävettää julkaista näitä, mutta se on tarkoituskin. Saanpahan kärsiä.


Jatkona mulkoilulle seuraa vastentahtoinen vaatekauppakierros, vaikka ihan hyvin jo etukäteen tiedän, että tuloksena on vaan lisää typeriä virheostoksia, koska en ikinä löydä sitä, mitä olen etsimässä, vaan tyydyn johonkin pakonomaiseen varavaihtoehtoon, joka ei tule koskaan päätymään käyttöön. Hyvä, jos edes siihen tilaisuuteen, johon olen sitä etsimässä, mutta ei varsinkaan sen jälkeen. Se on niin nähty. Jos vähänkään joku vaatteessa jo valmiiksi ärsyttää, miten se muka voisi muuksi yhtäkkiä muuttua? Ei mitenkään. Paitsi siinä vaiheessa, kun siitä lopulta ymmärtää ehkä vuosien käyttämättömyyden jälkeen luopua. Ei ihan yksi, eikä kaksi kertaa, kun pian sen jälkeen olisinkin muka tarvinnut juuri sitä nimenomaista vaatekappaletta (jota siis ei enää ole), eikä mikään muu muka kelpaa.

"Ensimmäinen hyvän pukeutumisen sääntö, jota ei voida kyllin tähdentää, kuuluukin: tunne itsesi, oma tyyppisi ja omat rajasi, äläkä milloinkaan ylitä niitä, vaan valitse pukusi niin, että se sopii juuri sinulle ja muodostaa ulkomuodollesi juuri sen kehyksen, minkä se tarvitsee esiintyäkseen täysin edukseen" (Elina Kangas, Pukeudu hyvin, 1933)



Oma osuuteni eteisen liukuovikaapeista. Paitsi alatangolla muutama pojan takki.



Ja tässä vähän lisää takkejani kaapissa, joka oli alunperin tarkoitus jättää tyhjäksi vieraita varten. Mutta puolustaudun sillä, että ensimmäiset viisi vasemmanpuoleista ovat ahkerassa käytössä kulloisestakin pelikelistä riippuen.


"On sekä typerää että kallista alituiseen 'kyllästyä vaatteisiinsa". Hapuilemalla sinne tänne, aina uutta etsien, ei milloinkaan saa puvustolleen peroonallista leimaa. Ostakaa vain sellaisia tavaroita, joihin olette tottunut ja joiden tiedätte soveltuvan juuri teille. Koristeita ja kuosia muuttamalla saa kyllä vaihtelua aikaan" (Eeva Harri, Muodit ja muodot: Pakinaa pukeutumisesta, 1921)

En edes tajua, miten vaatekaappini voi(vat) olla niin täynnä, vaikka "en ikinä osta mitään". No ihan vaan siksi, että joskus olen pakosti ostanut. Ja sittemmin säilönyt kaikkia hutiostoksiani siinä toivossa, että niitä joskus käyttäisin. Mutta viimeistään nyt, kun olen lukenut kirjaa ensimmäiset 230 sivua (oikeasti en käsitä miten joku pystyy kirjoittamaan 300-sivuisen kirjan niin mukaansatempaavaa tekstiä aiheesta, joka ei millään lailla ole kuulunut mielenkiintoni kohteisiin), aion vihdoin ja viimein tehdä turhille rytkyilleni jotain.  (Olen varmaan kaikkien self-help-kirjojen helppoakin helpompaa kohderyhmää, mutta oikeasti on sattunut kohdalle montakin teosta, joista olen saanut lisäpontta itselleni ajankohtaisten ongelmien ratkomiseen. Niin nytkin.)

"Naisen kirja 2"-opaskirjasessa vuodelta 1960 Kotitalouskeskus on määritellyt aikuisen naisen vaatteiden tilantarpeen ja sen mukaan henkarille ripustettavat vaatteet vaativat keskimäärin 105 cm tankotilaa, johon sisältyvät koko vuoden takit, leningit puserot ja niin edelleen, joita kaavion mukaan on yhteensä 27..

En edes kehtaa laskea, paljonko henkareita ja tankoa itselläni on (täysin turhassa) käytössä, mutta kyllähän se näistä kuvista näkyy. Eikähän niissäkään kaikki, vaan lisäksi on erinäisiä kasoja sängyn päällä, tuolilla ja makkarin irtonaulakossa.





Ja vaikka toki olen jollain tasolla tiedostanut, mitä kaikkia hirveyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia nykypäivän (halpa)vaatebisnekseen sisältyy, kirja on kyllä avannut silmiä moneltakin kantilta lisää. Joskin totuuden nimissä tunnustan, että olen lukenut eettisyyteen keskittyviä osioita vähän hyppimällä, ja keskittynyt enemmän viisauksiin, jotka kolahtavat omaan nilkkaani (kaappiini). Mutta varmaa on, että jatkossa ostopäätöksiäni ei ratkaise halpaan hintaan perustuva nuukuus, vaan ihan muut tekijät. Ja se, mitä en itse ole koskaan tehnyt, koska olen kokenut vaatteiden hankinna aina jotenkin "ylimääräisenä ja turhana kuluna" on kirjan kehotus alkaa budjetoimaan ennakkoon myös vaateostonsa ja hyväksymään sen, että ihminen tarvitsee vaatteita siinä missä ruokaakin. Kuulostaa itselleni uudelta, mutta itseasiassa ihan järkevältä mallilta, joka tosin tuskin tulee siirtymään ihan äkkiä omalla kohdallani käytäntöön, mutta aina voin yrittää. Josko vaikka sitten raskisin ostaa sen kunnollisen talvitakin, enkä sen viittä halpisversiota, joista ei ole kuin murhetta.

"Hankkikaa mieluummin muutamia hyvin tehtyjä pukuja kuin monta muodikasta tämän vuoden hepenettä" (Taitava Emäntä, 1951)

Nyt on totuus paljastettu ja tästä on suunta vaan ylöspäin. Tai siis ulos. Vaatteilla nimittäin. Mutta jotain pukeutumisoppaiden mukaista sentään omistan, nimittäin "Pukeudu hyvin"-oppaassa (Elna Kangas, 1933) mainitut hiihtopuvun ja ranta-asun (uikkarit?). Mutta muuten on vähän puutetta. Oppaan mukaan kun "useimpiin urheilutoimiin sopivat tweedhame, villasweater ja silkkikaulaliina".

Hauska ja hyödyllinen kirja, jota on mahdotonta tiivistää. Mutta sikälimikäli projektini yhtään etenee niinkuin toivon, en malta olla raportoimatta siitä täällä.

Kauniiksi lopuksi vielä viimeinen lainaus kirjasta:

"Jos teillä on pienintäkään epäilystä siitä, ettei pukeutumisenne ole tähän saakka onnistunut, muuttakaa se varovasti ja vähitellen" (Irma Andersin, Hyvinpukeutuva nainen, 1952)

Iloista juhannusta!
  

57 kommenttia:

  1. Joo-o. Tuttu juttu. Sitten jos olet vielä painon kanssa jojoilija, osa mahtuu ja osa ei. Sitten jos teet kunnon elämäntaparempan, kaikki tippuu päältä, mutta et raaski heittää mitään pois, jos vaikka lihotkin. Yms, yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Eikä tarvi edes paljon painon hiippailla ylös- tai alaspäin, kun vaatteet joko kiristää tai roikkuu, eikä kumpikaan tunnu eikä näytä hyvältä.

      Mutta kyllä tää niin vaikeeta muka on. Äsken taas avasin ton saman tyhmän kaapin ovet päättäväisellä "nyt lähtee"-mielellä ja heti parin ekan omituisen vaatekappaleen kohdalla aloin miettiä, että jos nyt kumminkin vielä säästäisin, kun nehän voi yhtäkkiä alkaa näyttää paremmalta, kun ympärille tulee tilaa... Jaa-a. Mistähän sitä tällä pelillä tulee..

      Poista
  2. Oon ihan kohta lähdössä salille. Se on sitte vissiin yks niistä harvoista urheilutoimista joihin toi silkkikaulaliina ei ihan passaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä salille tosiaan voi mennä pelkällä tweedhameella ja villasweaterilla, vaikka jättäiski liinan pois :D.

      En nyt muista varmaksi, oliko se sama vai eri opas, jonka mukaan päivällä voi hyvin käyttää ruskeaa alligaattorin nahasta valmistettua käsilaukkua, mutta kello viisi se pitää vaihtaa mustaan tai ei hyvä heilu :D

      Poista
  3. Tutun näköistä, minulla kaapit tursuilee ja siellä on vaikka mitä liian isoa. Mutta kun ei muka ehdi. Ihanaa juhannusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla onkin siitä poikkeuksellinen vaatekaappi, että siellä on liian suuria vaatteita (en ihmettele, kun oot niin hoikka), kun yleensä on liian pieniä. Mutta todistettavasti sun kaapissa on myös paljon kaikkea oikeasti päällepantavaa. Toisin kuin täällä.

      Ja kiitos samoin <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. En nyt viitsi mainita, mistä sinällään tosi kivasta kaupasta ostettuja vaatteita en ole yhtä lukuunottamatta käyttänyt kertaakaan, vaikka siellä liikkeessä vielä tuntuivat ihan OK:lta. On joko liian suuria tai muuten vaan sellasia mulle liian outoja. Tyhmää olla näin tyhmä ostaja :).

      Poista
  5. Tuttu kirja ja ajatus kohtuudesta tuntuu hyvältä. Luin sen pari vuotta sitten ja samoin kuin sinä seisoin vaatekaappini edessä Mutta....olen todennut nyt ajan kanssa, että ei ole huono tässäkään asiassa sanonta "vanhassa vara parempi". Olen ottanut uudelleen käyttöön monia vanhoja vaatteitani. Muoti kiertää ja 80-luvulla ja 90-luvulla oli samat linjat ja väljää. Nyt yritän vahtia, että uusi tulee harkiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä oikeastaan hyvä tuuri, ettei sitä Huijarisyndroomaa pystynyt lainaamaan heti, koska muuten en olisi ainakaan tällä reissulla tullut etsineeksi muuta. Jotenkin ihan hirmu hyvä kirja, vaikka en kuuna päivänä olisi uskonut lukevani yli sataa sivua vaateaiheista tekstiä yhdessä illassa.

      Mutta siis juu. Kohtuus kaikessa on hyvä, ja itse aloitin aika massiivisen turhan tavaran ja tekstiilin hävityksen parisen vuotta sitten ja siitä jäi päälle kyllä ihan totaalinen ostamattamuus. Jotenkin niin hieno tunne, kun kaikkea olikin vaan vähän ja kaapeissa tyhjää tilaa, eikä yhtään tehnyt mieli ostaa mitään lisää. Ja jos tekikin, mietin ensin tosi, tosi tarkkaan, onko kotona sille jollekin olemassa paikka tai mieluumminkin tarve. Jos ei, niin en osta ja jos oikeasti tarviin, on ikäänkuin "lupa" ostaa, koska on luopunut niin paljosta. Mutta jotenkin homma tyssäsi vaatekaappiin. Varmaan tuli turnauskestävyyskin vastaan, mutta pitkälti se on ihan vaan lamaannusta kaiken sen sisällön edessä. Mulla kun on sellainen ongelma, että olen käyttänyt kaikki ne vanhat ja hyvät ja mukavat omannäköiseni vaatteet jo niin puhki, että niitä ei enää voi ihmisten ilmoille laittaa. Josta taas seuraa se, että olen säilönyt ne "kotivaatteiksi", josta taas seuraa se, että niitä säilöttyjä kotivaatteita on niin paljon, etten ehdi tämän elämän aikana ehdi käyttää. Huuuuh. Välillä sitä tekee itselleen asioista turhan vaikeita.

      Poista
  6. Ensin ajattelin, että mun on pakko lukea tuo kirja, mutta tarkemmin ajateltuna en taida tarvitakaan sitä. En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta minulla on nykyään aivan päinvastainen ongelma. Vaatekaapissani on aivan liikaa kivoja vaatteita, enkä siksi osaa päättää, mitä laittaisin päälleni! Tahtoisin laittaa ne kaikki! :-D Aiemmin minulla oli tuo aivan sama ongelma, että minulla ei ollut koskaan mitään päällelaitettavaa.

    Muutos johtuu kai lähinnä kahdesta syystä. Ostan nykyään melkein aina vaatteen, joka tuntuu minusta heti omalta. Vaikka en siis sitä juuri sillä hetkellä tarvitsisikaan. Pikkuhiljaa on muodostunut sellainen omilta tuntuvien vaatteiden kokoelma, joiden osat sopivat jopa useimmiten yhteen.

    Toinen keino, jolla vältän ne turhat ostokset, on juuri se, että jos vaatteessa ärsyttää ostohetkellä jokin, tai en jostain syystä ihan täysin pidä vaatteesta, jätän vaatteen kylmästi ostamatta. Ei se siitä ajan kuluessa tosiaankaan muuksi muutu!

    Eihän tuommoinen vaatteiden "hamstraus" mitään kovin ekologista ole, mutta toimii, ainakin minun kohdallani. :-) Ja jo oli korkea aikakin, sanoisin, että vaatekaapissa on jotain oikeasti päällelaitettavaa. Mutta painon vaihtelun kanssa painiskelen minäkin. Tällä hetkellä vaatteet ovat alkaneet roikkua päällä, eikä suuri osa vaatteista näytä enää kovin istuvalta. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kolmas konsti on vielä se, etten koskaan osta mitään kovin silmiinpistävän muodikasta, jonka tiedän näyttävän hetken päästä ajastaan jääneeltä. :-)

      Poista
    2. Kuulostaa kadehdittavan hyvältä tilanteelta :). Koitan pyrkiä samaan, mutta mun ongelma on nyt se, että vaikka erittäin hyvin tiedän, minkälaiset vaatteet mulle sopii ja millaisissa viihdyn, niitä ei myydä missään. Tai sitten etsin vääristä paikoista, koska en ikinä käy missään "oikeissa" vaateliikkeissä (siis kalliissa sellaisissa), koska mulle tulee sellainen olo, että olen väärässä paikassa, enkä kuulu sinne. Ja kerran on eräs myyjä myös ihan selvästi antanut ymmärtää, että olenkin. Siitä on jo vuosia, vuosia aikaa, mutta muistan sen edelleen niin hyvin, että ko. liikkeen boikotointi jatkuu (joskin kuulin, että kyseinen myyjä on kohta jäämässä eläkkeelle, joten voin ehkä piakkoin palata sinne).

      Ja toinen ongelma on se, että vaikka löytäisinkin joskus etsimäni, mua ahdistaa kaikki se, mitä on jo olemassa, vaikka ihan valehtelematta en ole vuosiin ostanut muuta kuin "järkevää". Esim. uuden sadetakin tai sadehousut, jotka on mun harrastuksissa välttämättömiä. Mutta sitä kertymää on niin pitkältä ajalta, että ahistaaaaa.... Ja tuossa ylempänä Anonyymille kirjotinkin, että vaikka olen käyttänyt ne tietyt lempivaatteeni jo ihan puhki, silti säästän ne "kotivaatteiksi", vaikka ihan hyvin tiedän, että mulla on kotivaatevakiotkin, joita ei mikään voi syrjäyttää ennenkuin ne on siinä kunnossa, että päätyvät pesurievuiksi autotalliin.

      Varmaan pitäisi järkätä niitä "ihmisten ilmoille" menemisiä vähän useammin, koska nyt kun niitä on kerran- pari vuodessa, tulee korostetusti sellainen tunne, että pitäisi muka yhtäkkiä olla päällä jotain spesiaalia. Miksi ihmeessä? Ei kukaan voi muistaa, onko jollain päällä sama vai eri kolttu kuin vuosi sitten. Paitsi ihminen itse :)

      Olen edelleen hämmästynyt paitsi siitä, että joku kirjoittaa niin mukaansatempaavaa tekstiä niinkin suppeasta aiheesta kuin vaatteet, myös siitä, että olen lukenut kirjaa niin suurella innolla.

      Poista
    3. Ja siis jos tosta mun vastauksesta nyt sai sellasen kuvan, että mulla on kallis maku (niinkuin itse sain, kun äsken sen luin), niin sitä en kyllä tosiaankaan tarkoittanut :D. Vaan sitä, että mun maku on niin simppeli, että siihen sopivia vaatteita ei ketjujen liikkeistä löydy. Tuntuu, että siellä kaikki on liehuhelmaista, pitsistä, leveää ja lyhyttä, kun itse viihdyn yksinkertaisissa ja kapeissa vaatteissa. Mutta joustavissa..

      Poista
    4. Tuo on ihan totta, että kaikki lähtee oikeanlaisesta vaatekaupasta. Minä pyörin aiemmin paljon esim. Kappahlissa, Lindexissä ja mitä näitä nyt on, ja melkein aina sain lähteä kaupoilta tyhjin käsin. Mutta sitten rupesin käymään Stockmannilla, ja pikkuhiljaa niitä vaatteita alkoi löytyä. Stockmannilla on hyvinkin eri hintaluokan vaatteita, joten jos hintapuolta ajatellaan, niin minusta sieltä löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Ja palvelu on hyvin sellaista huomioivaa, autetaan, jos tarvitaan, mutta ei tyrkytetä.

      Kuulostaa muuten siltä, että meillä on aika sama maku vaatteissa, ainakin mitä ns. suuriin linjoihin tulee. Minäkin tykkään aika yksinkertaisista, kapeista ja sellaisista laskeutuvista vaatteista, mutta värejä mulla kyllä saa olla. Minusta Stockalta löytää hyvin juuri tuollaisia, sellaisia ajattoman oloisia vaatteita. Juuri eilen ostin Tampereen Stockalta neljä paitaa. Kaikkia ei olisi ollut ehkä ihan välttämätön ostaa. :-D Zarassa tykkään shoppailla myös, vaikka sieltä on kyllä paljon hankalampi löytää vaatteita, kun vaatteet ovat just sitä röyhelöä ja vastaavaa. On Zaralla onneksi simppelimpiäkin vaatteita, ja varsinkin niitä värejä.

      Toivottavasti löydät itsellesi mieluisan vaatekaupan! <3

      Poista
    5. Osuit kuule ihan naulan kantaan noissa sun arvioissa. Juurikin samoissa liikkeissä minäkin pyörin, eli sukkuloin yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos ja lopulta pettyneenä kotiin :). Täällä kun on sattumoisin juurikin Lindex, Kappahl ja muistaakseni Cubus saman katon alle. Plus se liike, johon en mene sen mua sata vuotta sitten töykeästi kohdelleen myyjän takia, vaikka aina välillä kuikuilenkin näyteikkunoiden läpi, että sieltä saattaisin löytääkin jotain.

      Mutta siis Stockmann on alkanut mustakin tuntua juurikin sellaselta liikkeeltä, josta tykkäisin käydä vaatteita etsimässä. Aiemmin luokittelin sen sellaiseksi hienojen minkkiturkkirouvien kaupaksi, mutta koska siellä tosiaan on niin vaihteleva valikoima ja monen hintaluokan juttuja, se on alkanut kiinnostaa. Ja itseasiassa parin viikon takaisella Tampereen reissulla pyysin ukkelilta, että odotetaan, että Stockmann sunnuntaina aukeaa ja voin käydä vähän katsastamassa vaatteita. (Olin hämmästynyt, kun siellä oven takana oli ihmisiä ihan jonoksi asti ennen aukeamisaikaa. Mahtaako olla normaalia vai olikohan siellä jotain erikoistarjouksia?).
      No, en mitään ostanut, koska taisin olla turhan väsynyt shoppailemaan (söin liikaa aamiaisella), mutta kyllähän siellä sellainen olo tuli, että jos ei täältä löydy, niin ei sitten löydy mistään. Paitsi ulkomailta kyllä löydän useinkin kaikkea mieluisaa (jotka sitten kotona tosin voi jäädä kaappiin, kun käyttöympäristö onkin niin erilainen kuin siellä, mistä ne tuli ostettua..)

      Ja jos muistat, niin se oli justiin se Zaran "kiltin tytön paita", johon sun päällä ihastuin. Ne on sellasia mistä tykkään.

      Ehkä mun tarttis varata jollekin pukeutumisneuvojalle aika. Vai sittenkin kallonkutistajalle :)

      Poista
  7. Hyvin puhutteleva opas, osuu varmasti monen nilkkaan.
    Itse tyhjennän vaatekaappini joka toinen vuosi. Kirjaimellisesti vedän kaikki vaatteet lattialle ja nostan kaappiin takaisin vain ne, joita oikeasti käytän.
    Ihanaa mittumaaria sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi järkevältä toiminnalta. Ehkä mun ongelma (tai siis yksi niistä monista) on se, että olen päästänyt homman liian pitkälle ja kertymää on niin pitkältä ajalta, että sen edessä lamaantuu. Siitäkin huolimatta, että viime vuonna vein muistaakseni pari-kolme ihan täyttä isoa pahvilaatikollista omia, osin täysin käyttämättömiä, vaatteitani keräykseen. Ja jos joku nyt kysyisi, mitä niissä laatikoissa oli, ei harmainta hajua. Eli niinkin tärkeitä olivat...

      En muista sanatarkkaan sitä lausetta, kun kirjassa oli niin paljon kaikenlaisia tosiaankin omaan nilkkaan kolahtavia viisauksia, mutta pointti oli kuitenkin se, että siinä vaiheessa, kun on aikomaisillaan luopua vaatteesta, mutta alkaa kumminkin vielä puntaroida ja muistelee, mitä se alunperin maksoi (ja että raskiiko siitä luopua), niin kirjailija kirjoitti mun mielestä hyvin, että "Virhe on tapahtunut jo ostovaiheessa. Ei siinä kohtaa, kun vaate lähtee kiertoon"

      Iloista keskikesän juhlaa sinulle myös!

      Poista
  8. Hehhehee!:))) Ihana postaus!<3 Aikoinaan All I Ever Wanted -blogin Karla (hänellä oli paljon vaatepostauksia, eläkkeellä;D) laski kaikki vaatekappaleensa (ne isoimmat), ja sillon minäkin tein saman. Olen siitä blogijutunkin kirjoittanut, vaan en jaksa enää etsiä, kuvat ovat varmasti karmeita...
    Oikeasti haluaisin toimia kuten Satu tuossa edellä, kun löytää oikeasti kivan vaatteen, jota tietää varmasti käyttävänsä, ostaa sen silloin. Olen nyt talvella ja keväällä toiminut niin kahden mekon kohdalla. En yleensä tykkää mekoista, mutta kun oli juhlia tulossa...Uskon, että molemmille ostoksilleni löytyy tulevaisuudessa paljon käyttöä. Olivat aika tyyriitäkin, joten piti todella miettiä, että kuinka paljon mä näitä haluan ja käytän!:) Vaatehuone sen sijaan odottaa räjäyttämistä. Yleensä noin kerta vuoteen siivoan hyllyt, mutta tankoihin ja ylähyllyille on sitten kertynyt tavaraa, johon ei ole koskettu kohta 12 vuoteen. Kivat pölyt siis tiedossa...Mm. häämekkoni ajattelin lähettää naiselle, joka ompelee niistä pukuja enkelivauvoille. Hengareissa roikkuu myös jakkuja 90-luvulta, ja koska ne silloin olivat minusta niin hienoja, en ole raaskinut niistä luopua.:P Ehkä kuitenkin huomaat, että olen tehnyt pään sisällä jo hommia, jotta varsinainen siivous sujuu sitten nopeammin.:)

    Mukaaa juhannusviikkoa Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Taina :) Mutta siis voihan Kääk! En uskalla lähteä laskentalinjalle, koska oikeasti mua alkoi ahdistaa pelkästään makkarin kaapin ylätangon henkareiden lukumäärä..
      Ja siis, näissä kuvissahan ei ollut koko totuus, koska kellarissa on vielä lisäksi kausivaatekaappi ja sitten on pari pyykkikoria, joissa tälläkin hetkellä on lisää mun vaatteita jaajaajaa. En käsitä. Ja silti vein siinä muun raivausprojektini ohessa (joka siis on edelleen kesken) ihan tosi ison määrän vaatteita keräykseenkin, mutta niitä en ole sen koommin muistanut, enkä muistellut, enkä haluakaan muistaa. Ihan liikaa on edelleen.

      Ja juu. Satun toimintamalli kuulostaa munkin mielestä järkevältä, mutta kirjoitinkin, miksei ole mun kohdalla onnistunut. Sen sijaan olen tehnyt sellasen päätöksen, että heti, jos onnistun löytämään itselleni jotain mieluista ja sopivaa, jota olen etsinyt tarpeeseen, ostan samantien kaksin kappalein. Housut on kaikkein eniten sellaisia, joita en tahdo löytää. Jompikumpi on väärää mallia, joka minä tai pökät.

      Mulla olis nimenomaan simppeli kotelomekko hakusessa. Ollut jo ikuisuuden. Mutta ei vaan löydy. Ja nyt olen kirjan innoittaman harkinnut jopa sitä, että koska tiedän nykyisen ompeluintoni (joka on pyöreä nolla), voisin peräti teettää sellaisen tutulla ompelijalla. Ja kirjassa oli siihenkin jatkovinkki. Jos löytää (tai teettää) itselleen täydellisesti istuvan vaatteen, ompelija voi jatkossa helposti tehdä täsmälleen samoilla mitoilla uuden. Täytyy vaan alkaa ajatella niitä hintoja tosiaan kestävyyden, eikä halvan ostohinnan kautta ja siihen mulla olis nyt halu pyrkiä. Jahka pääsen ensin kaikesta ahdistavasta tavalla tai toisella eroon.

      Ihana ajatus ja teko sulta tuo enkelivauvajuttu <3.

      Iloista keskikesän juhlaa <3. Ja toivottavasti sateetonta. (Tullaan taas sinne teidän huudeille ukkelin kanssa niinkuin viime vuonnakin)

      Poista
  9. Lomalla olen ajatellut,että käyn nimenomaan vaatekaapin tankohyllyn läpi.Talvella sain hyvin järjestystä Konmarin avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :).

      Mullakin oli mielessä, että kokeilen KonMarin taktiikkaa myös vaatekaappiin (en tosin aio alkaa viikkaamaan vaateita pystyyn, enkä varsinkaan sukkia, joita mulla on paljon ja jotka on sillä "peruna"-mallisella mytyllä), mutta jotenkin kaiken paljous on lannistanut. Ja toisaalta pelkään, että jos jätän jäljelle vaan ne vaatekappaleet, jotka tuottaa hyvää mieltä, ei jää kuin lököverkkarit ja villasukat :).

      Poista
  10. Mä olen lukenut hypellen tuon (mainion) kirjan, mutta toteutus vielä ontuu :) Mikä siinä muutoksessa kestääkin?

    Ihanaa juhannusviikkoa minimaalisella garderoopilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä todellakin mainio. En melkein usko, että olen lukenut kohta kolmesataa sivua vaateaiheista tekstiä, vaikkei vaatteet ole ollenkaan mun juttu, ja silti tuntuu, että nytkö se jo loppui..

      Mulla voi kestää vuosiakin (ja siis on jo kestänytkin) ennenkuin lopulta lopetan jahkailun ja ahdistuksen ja alan tosissani tekemään asioille jotain. Vaatii aina sen tietyn pisteen, jossa vaan kertakaikkiaan ärsyynnyn omaan aikaansaamattomuuteeni ja sitten tapahtuukin aika nopealla tahdilla (ja tulee mietittyä, että pitikö tätäkin nyt taas niin kauan jahkata, kun olis voinut hoitaa jo ajat sitten pois päiväjärjestyksestä ja keskittyä mukaviin asioihin sen sijaan).

      Luulen, että tänä juhannuksena riittää toppatakki, sateenvarjo ja kumisaappaat :D.

      Iloista juhannusta sulle Taru :)

      Poista
  11. Ikävän tutulta kuulostaa ja näyttää. Ehkäpä lomalla saisi taas aikaiseksi käydä kaappeja läpi.
    Tsemppiä sinunkin koitokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla aika yleistä :). Siinä kirjassa olikin hyvin heti aluksi kiteytettynä ongelman ydin. "Vaatteita on nykyään liikaa. Niitä valmistetaan liikaa, myydään liikaa ja ostetaan liikaa".

      Mulla on nyt sellainen plääni, että alan setvimään kaappeja vetolaatikko, hylly tai tangonpätkä kerrallaan, enkä edes yritä enempää, koska se johtaa vaan ahdistukseen ja lamaannukseen ja hankkeen totaaliseen hautaamiseen :).

      Tsempit meille!

      Poista
  12. Pitäisi varmaan lukea tuo kirja.

    Mä vasta äskettäin laskin kaikki vaatteeni, ja olihan niitä aika paljon, vaikka kuvittelin, että ei ole. Periaatteessa mulla ei ole muuta kuin sellasia mitä käytän, vaikka sitten tarkemmin ajateltuna kuitenkin käytän vain niitä samoja aina ja aina, eli suurin osa on käyttämättömiä... Olen ostanut jokusen vaatteen viime aikoina, mutta ne on edelleen aika lailla koskemattomia.

    Kuvittelen tietäväni, mikä on mun juttu. Eli trikoot ja löysä paita, tai trikoot ja tietyn mallinen mekko. Silti hilloilen kaapissani erityisesti tiukemman mallisia paitoja ja myös joitain farkkuja (en todella muista, millon mulla olis ollu farkut jalassa!). Koen, että mun trikootyyli ei ole oikein sopiva tämän ikäiselle ihmiselle, ja sitten toisaalta taas ajattelen, että hittojako mä sellasia ajattelen.. Oon kyllä todella epävarma ja päättämätön!!

    Joo, kyllä mä nyt laitan ton samaisen kirjan viimein lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tykkäät kirjasta. Siellä oli niin paljon kaikkea järkevää, ja mun oli tarkoitus koittaa tiivistää joitain juttuja, mutta totesin, että on mahdoton tehtävä.

      Mun ongelma (siis yksi niitten kaikkien muitten joukossa) on se, että sen harvan kerran kun menen vaatekauppaan aikeenani ostaa jotain, mitä oikeasti tarvitsen, alan sitten kumminkin nuukailemaan siellä, koska jotenkin kaikki vaatteisiin käytetty raha on mun mielestä aina jotenkin "turhaa". Ja siitä taas seuraa se, että sen sijaan, että kerrankin ostaisin jotain kunnollista ja ajatonta vuosiksi eteenpäin, alan karsastamaan hintaa ja valitsen sitten kuitenkin sen halpisversion, joka alkaa kaduttaa jo siinä vaiheessa, kun kannan sen kotiin. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa hihat rispaamaan tai vetoketju reistaamaan tai jotain. Nyt koitan päästä tosta tavasta eroon, koska oikeasti nyt olisi enemmän mahdollisuuksia ostaa kunnollisia vaatteita kuin koskaan tähän asti. Ihan vaan siksi, että enää ei tarvi ostaa vaatteita muille, kun pojat on omillaan. Ja muutenkin rahaa kuluu vähemmän, kun on vaan kaksi syöjää jnejne.

      Ja ihan sama mulla, että käytän vaan aina niitä samoja (ihan OK, mutta tylsiä) perusvaatteita ja kaikki muu kaapissa on turhaa. Nytkin on päällä puhtaanvalkoinen T-paita, tummansiniset kapeat stretch-pökät (ei kuitenkaan trikoota, vaan farkkukangasta ohuempaa), sinivalkoraidallinen ohut neule- vai mikälie trikootakki ja kaulassa ohut huivi, joita koitan vähän vaihdella, kun muuta vaihtelua ei juurikaan ole.

      Ongelmiin joudun heti, kun pitää laittaa päälle jotain oikeasti asiallista. Vaikka muuta vielä kaapista löytäisinkin, niin ainakin takki ja kengät puuttuu. Nyt(kin) jalassa olevilla Niken valkoisilla vapaa-ajan tossuilla ei oikein kehtaa lähteä mihinkään asiakastapaamisiin vaikka. Huoh. Ja kyllähän tota ikäkysymystä on tullut itsekin mietittyä ja olen kyllä tullut siihen tulokseen, että vaikka sitä voi ihan itse päättää, miten pukeutuu, en halua vaikuttaa "säälittävältä" tapaukselta. Sellaiselta, joka aina vaan pukeutuu vaikkapa farkkuminihameeseen (jota mulla ei kyllä todellakaan ole), joka edelleen kropan puolesta sopii, mutta ei se enää (mun silmään siis) yli viiskymppisellä näytä millään muotoa hyvältä. Mutta tää on vaan mun ajattelumalli.

      Musta tuntuu, että sun tulee luettua huolellisemmin myös kaikki se eettisyyteen liittyvä osuus kirjasta. Antoi kyllä tosi paljon ajattelemisen aihetta, vaikka vähän hyppienkin lukemalla.

      Poista
  13. Voi miten tuttu juttu! Kaapissa on periaatteessa kyllä vaatteita, käytännössä ei sitten yhtään mitään päälle laitettavaa! Mikään ei sovi toisensa kanssa, kaikki on jotenkin ihan plääh ja kaupoistahan ei siis löydy mitään sopivaa (ja vielä sopivaan hintaan), kaikki on jotenkin ihan kummallisia rimpsuja ja römpsyjä ja minä kun en vaan tykkää niistä! Voi kun löytyisi se oma tyyli, mä en ehkä vieläkään edes tiedä, mikä on mun tyyli, paitsi että, vaatteet ei saa puristaa eikä kiristää. Töissä pitäis yrittää näyttää edes jotenkin fiksulta, mutta on se vaikeaa, näillä vaatteilla... Täytyisköhän munkin lukea tuo kirja, siinä tuntuu kyllä olevan paljon hyvää ajateltavaa vaatteita hankkiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu Anu, että meidän molempien "tyyli" taitaa olla mallia "perus" :). Itselläni tällä hetkellä lähinnä mallia "näkymätön" ja "tylsä". (Helille tossa yläpuolella kuvailinkin, mitä mulla on just nyt päällä ja se kuvaaa kyllä hyvin mun pukeutumista muutenkin).

      Rimpsut ja römpsyt ja liehuvat helmat tai hihat ei ole yhtään munkaan juttu. Tykkään enemmän simppelin sutjakasta, mutta kiristää ei saa sitten yhtään :). Eli vaikka muilla ihailen vaikkapa nyt asiallisen, mutta rennon näköisiä paitapuseroita, ne on mun kohdalla ehdoton nou-nou, koska en kestä sitä, että mistään kohtaa kinnaa yhtään pätkää. (Ja siis mun tyyliin sovittaa vaatteita kuuluu juurikin se, mitä muotiguru Leena Sarvi kehotti välttämään. Eli se, että jos laitan sovituskopissa päälleni jonkun joustamattoman paidan tai vaikka takin, työnnän heti käsivarret suoriksi kauas eteen ja koitan, kuinka paljon selästä kiristää. Ja jätän sitä mukaa ostamatta, vaikka oikeasti sitä aika harvoin tulee sellasessa asennossa takki päällä kuljeskeltua :D)

      Mun toive ja tavoite tällä hetkellä on se, että multa löytyis yksi sellainen vaatekerta, sisältäen kengät, laukun ja takin, jonka voisin aina kaivaa kaapista, kun tarvitaan jotain asiallista. Omansa kevääksi/kesäksi ja toinen syksyksi/talveksi. Ei kuulosta teoriassa kovinkaan kovalta vaatimukselta, mutta käytännössä on osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi. Paitsi ehkä nyt, kun olen kirjan avulla viisastunut. Oikeasti se on tosi hyvä opus. Jos vaan kirjastosta löydät, niin lainaa ihmeessä. Eikähän varmaan paljon maksakaan.

      Poista
  14. No musta tuntuu, että näyttäisit nimenomaan hyvältä :D. Ja taatusti huomiotaherättävältä :).
    Itsekin näin itseni golfaamassa ko. asusteissa :D. Melko ladylike etten sanois.

    Itsekin (mun tapauksessa muka) tyhjensin kaapeista muun raivausprojektin yhteydessä laatikkotolkulla kenkiä (joille onneksi oli SPR:n keräyksessä varta vasten tilaus) ja vaatteita, joista suuri osa ihan tai lähes käyttämättömiä, mutta joista en muista enää yhtäkään. Eli enpä ollut juurikaan kerinnyt kiintyä niihin.. Ja nytkin on käytössä aina vaan se sama suppea valikoima, joka tuntuu omalta ja mukavalta päällä, mutta on kyllä ulkonäkömielessä mallia näkymätön (no, oot mut pariin otteeseen nähnyt, joten sen jo tiedätkin, ettei paljon seinästä erota :)).

    Tarviin töiden ulkopuolella niin harvoin muuta kuin ulkoiluvaatteita, joten se on se tilanne, jossa olen aina pulassa, jos tuleekin joku ihmisten ilmoille meno. Vähintään kengät ja takki puuttuu, jos jotain muuta siedettävää kaapista löydänkin.

    Tykkäisin käyttää hameita, jos vielä olis saatavilla sellaisia kuin oli 15-20 vuotta sitten, kun käytin pitkiä kietaisuhameita tai pitkiä trikoo- tai neulehameita, jotka on päällä yhtä mukavia kuin verkkarit, mutta sata kertaa sievempiä. Mutta kun sellasia ei ole missään, vaan kaikki on jotain ihme lyhyitä ja leveitä tai muuten liehuja. Tai siltä musta ainakin tuntuu. Ja ompeluinto on jo vuosia ollut täysin nolla, joten siitäkään ei nyt ole avuksi.

    Vaatekaappiprojektista tuskin tulee mukava :D. Paitsi sitten, kun se ehkä joskus on valmis tai edes jollain mallilla. Mutta sitä ennen pakkaan juhannukseksi mukaan hyvin, hyvin suppean garderoobin. Pelivermeet, toppatakin, sateenvarjon ja kumpparit.. Eiköhän niillä luvatuissa keleissä pärjäile.

    Toivotan nyt varmaan sadannen kerran ihanaa juhannusta, mutta haitanneeko tuo mittään <3

    VastaaPoista
  15. Luin jostakin 30:n käyttökerran säännöstä eli, että osta vain sellaista, mitä aiot käyttää vähintään 30 kertaa. Aluksi tuntui, että en saa ostettua enää mitään, koska 30 käyttökertaa on paljon. Olen huomannut, että ostan nyt laadukkaampaa ja ajattomampaa eli myös kalliimpaa. Pidemmällä aikavälillä tällainen tulee halvemmaksi, kuin useat edullisemmat ostokset. Myös kaikkein muodikkaimmat ostokset jäävät kauppaan. Saa nähdä, kuinka tämä minulla jatkuu. Toivon, että kaappi tyhjenee vähitellen ja siellä on aina tyylikästä päällepuettavaa. Toki tähän uuteen elämään liittyy vaatekaapin karsiminen.
    Kiitos myös realistisista kuvista ja tekstistä. Monien blogien stailatut, siistit kodit ja täydelliset vaatekaapit (huoneet) aiheuttavat ahdistusta tähän omaan epätäydellisen elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mielenkiintoinen sääntö. Jos mietin omaa tämänhetkistä vaatevarastoani, niin niitä (tylsiä) lemppareitani käytän vuodessa varmaan kokolailla 365 kertaa :). Mutta sitten taas niitä väkisin jotain yhtä tiettyä tilaisuutta varten ostettuja kakkosvaihtoehtoja (kun sitä ykkösvaihtoehtoa ei löytynyt..) en välttämättä käytä kuin kerran ja se jos mikä on just tyhmää ja hirmu haaskausta. Ja siitä mulla olis nyt pyrkimys eroon. Juurikin noin kuinka sinä olet toiminut. Pidemmän päällä tulee halvemmaksi ostaa mieluummin ajatonta (jota aina tavoittelenkin, mutta kun sellaista ei yleensä edullisesti löydä) ja vaikka sitten kalliimpaa. Hohhoijaa. Kyllä ahistaa tää oma touhu välillä :). Mutta kirjassa oli kyllä niin paljon viisasta asiaa, että se sai mut viimeistään nyt tekemään asioille jotain, eikä vaan jahkailemaan. Ja muutenkin miettimään asioita moneltakin uudelta kantilta.

      Ilahduin kovasti kommentista. Kiitos siitä ja täydellistä juhannusta :). Ja sen verran tunnustan, että sen verran "huijasin", että siivosin makkarin tuolin päältä kaikkein suurimmat röykkiöt. Jostain ne siihen aina ilmestyy, vaikka kuinka joka siivouskerran jälkeen päätän, että NYT en enää siihen mitään kasaa...

      Poista
  16. Herkullisen näköinen kirja.
    Mulla vaatekaappiprojekti on jäänyt aikomuksen tasolle. Sieltä löytyy hyväntekeväisyyteen varmasti monta vaatekappaletta ja valitettavasti myös sellaisia, jotka eivät kelpaa edes hyväntekeväisyyteen :D
    Nykyään tulee harvoin hankittua vaatteita eikä tee mieli edes pyöriä vaatekaupoissa. Arkena tulee käytettyä aina vain pinon päällimmäisiä vaatteita ja kaapista löytyy varmasti sellaisia, joita ei ole vuosiin käyttänyt päällä. Niistä pitäisi päästä eroon, kunhan saisi inspiraation siihen hommaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä just onkin, kun itsekin mietin, että mihin ihmeeseen ne mun vaatteet muka kelpaa, kun ei kelpaa edes itselle :). Ja haluan olla siinä suhteessa tarkka (mikä on kyllä myös varsin stressaavaa ja osasyyllinen siihen, että mitään ei tapahdu), että kaikki vaatteet, jotka laitan ilmaiseksi kiertoon, on vastapestyjä (koska ei ne kaapissa säilöttynä yhtään raikastu) ja taatusti pienintäkin nappia myöten ehjiä. Ja se tuntuu muka ihan hirmu projektilta alkaa lajittelemaan ja pyykkäämään ja ehkä parsimaan kasapäin vaatteita, joista on vaan tarkoitus päästä eroon. Ja sama koskee muun raivausprojektin "häntiä" eli epämääräisiä tavaroita (mm. pleikkari ykkönen ja kakkonen, niitten pelit, erinäiset niihin liittyvät kitarat rummut jnejne ja videokasetit ja mitä kaikkea), joille en keksi sijoituspaikkaa, enkä halua niitäkään laittaa eteenpäin ennenkuin olen varma, että kaikki toimii niinkuin pitää. Eli siinä sitten vissiin rämpyttelen ensin jotain Quitar hero-pelejä, että varmistun asiasta :D. "Tavarasta ei ole kuin harmia" sanoo mun isä aina. Ja että "tyhjällä tilalla on tapana täyttyä". Ne on just niin.

      Inspiraatiota odotellessa täälläkin :)

      Poista
  17. Mielenkiintoista! Kiva, kun kirjoitit tästä, voisi itsekin joskus pohtia aihetta yhden postauksen verran. Vaikka en kyllä kehtaisi näyttää kaappejani, vaikken ihan sikaepätoivoinen olekaan garderoobini kanssa. Mielestäni sun kaapit on kuitenkin järjestyksessä, mikä itselläni ei useinkaan ole tilanne...

    Jossain vaiheessa ehkä 10 vuotta sitten aloin tajuta, mitkä mallit itselleni sopivat enkä ole yrittänyt näitä perusperiaatteita vastaan sen jälkeen enää taistella. Jo pelkästään tällä vartalotyyppiajatuksella olen saanut estettyä monet mieliteot. Nyt vain totean, että ihan mahtava vaate, vaan eipä sovi mulle. Muitakin metodeja olen ottanut käyttöön, mutta tulisi liian pitkä postaus, jos niitä luettelisi.

    Tosi paljon tsemppiä pohdintaan. Taatusti älyttömän mielenkiintoinen kirja! Se sopisi itsellenikin syksyn iltoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Pilvi! Pakko tunnustaa, että siinä mun muun raivausprojektin (josta olen täällä aiemmin kirjoitellut) yhteydessä lähti vaatteitakin kiertoon laatikkotolkulla, ja sen jälkeen tuli järjestettyä loput, kun oli muka niin hirveästi yhtäkkiä tilaa... Juu ei tosiaankaan ole, koska ihan umpitäynnähän noi tangot on ja pelkästään se ahdistaa. Lähes yhtä paljon kuin vaateliikkeiden täyteen ahdetut alennusmyyntirekit, jotka aiheuttaa mulle ihan samanlaisen pahan olon. Ja varmaan siitä syystä kierrän ne aina mahdollisimman kaukaa sensijaan että penkoisin niitä. Että sentään joku osa-alue, joka on kirjankin vinkkaamalla tavalla mallillaan. Ostan alennusmyynnistä vaan siinä tapauksessa, että saan sieltä edullisemmin jonkun sellaisen oikeasti tarvitsemani ja havittelemani vaatteen (joka yleensä on joku säänkestävä ulkoilutakki tai muuta yhtä hohdokasta), jonka olisin valmis ostamaan normaalillakin hinnalla.

      Musta tuntuu, että 15-20 vuotta sitten oli mun "kulta-aikaa" :). Silloin kun oli tarjolla sellasia vaatteita, joissa viihtyisin edelleen ja jotka mulle sopii. Esim. pitkiä, kapeita ja keveitä kietaisuhameita. Tai pitkiä ja kapeita trikoo- tai neulehameita, jotka on mukavuudessaan verkkareitten veroisia päällä, mutta sillä erotuksella, että hameet oli aikaslailla sievempiä ja niitä voi käyttää missä vaan ja tuntea olonsa silti kotoisaksi. Mutta nykyään kaikki tuntuu olevan sellasia liehuhelmoja tai leveitä tai rimpsuisia. Ei ole mun juttu ollenkaan. Ja muutenkin mulle sopii kaikkein parhaiten ja myös viihdyn parhaiten sellasissa suht simppeleissä "tyköistuvissa" vaatteissa, mutta kuitenkin joustavissa. Ja nekin tuntuu olevan kiven alla (koska todennäköisesti etsin ihan vääristä paikoista).

      Välillä mietin, että jos mun elinympäristö olis toisenlainen, saattaisin käyttää ihan toisenlaisia vaatteitakin. Nyt elämä on enimmäkseen sitä, että aamulla meen töihin, jossa olen enimmäkseen yksin eli kukaan ei ole näkemässä, mitä mulla on päällä. Ja töitten jälkeen taas renuan ulkoilmaharrastuksissa. Mutta ans olla, kun tulee joku ihmisten ilmoille meno, niin se on se kohta, jossa olen aina pulassa. Muka. Taitaa olla osittain ihan vaan päässä vikaa :).

      Mieluusti kyllä lukisin sun postauksen aiheesta, koska se on taatusti järkevä ja mielenkiintoinen. Ja oikeesti se kirja on hyvä. Siinä oli heti kärkeen kiteytetty ongelman ydin. "Vaatteita on nykyään liikaa. Niitä valmistetaan liikaa, niitä myydään liikaa ja niitä ostetaan liikaa". Näinpä.

      Iloista keskikesän juhlaa!

      Poista
  18. Saman kirjan olen selaillut ja löytänyt siitä myös niin monta kolahtavaa kohtaa!
    Pari sadepäivää putkeen sai mut jo tyhjäämään noin kolmanneksen hyllykaappien vaatteista vierashuoneen penkkisängylle odottamaan kierrätystä... Vielä tosin vaatii ponnistusta tehdä lopulliset päätökset loppusijoituspaikasta (ja ehkä tyrkyttää tyttärelle osaa - vaikka niin ei saisi konmarin mukaan tehdä...)
    Myös eettisyys ja laatukysymykset mietityttävät. Kun ei se hintakaan takaa sitä laatua aina. Yhä vain etsin esim. laadukasta, klassista (ei mitään trendikkäitä yksityiskohtia!) valkoista naisten kauluspaitaa, jonka saa pestä 60 asteessa... (Miehille sellaisia löytyy!) Mulla on nimittäin päällä melkein aina (siis varmasti ainakin muiden mielestä) kauluspaita ja farkut - niitä myös hamuan. Ja harmittavan usein tulee niissäkin huteja - se laatu :(
    Kaks hyvää lähtökohtaa vaatekaapin kokoamiseen lienee tuntea oma vartalotyyppi (x y a h o) ja tuntea itselle sopivat värit. Ja sitten pysyä niissä raameissa - vaikka muiden mielestä se on varmaankin tylsää. Omasta kokemuksesta ainakin ne poikkeavat mallit ja värit päätyvät tavallisesti ensimmäisenä poistoon...
    Tämä oli tosi kiinnostava postaus. Yritän olla niin järkevä kaikissa ostoksissani ja ah kuitenkin niin heikko, että sorrun silti ;)
    Mutta toppatakki varattuna huomiselle keskikesän juhlalle - ulkona ollaan vaikka keli olis mitä :)
    Oikein mukavaa juhannusta teille :) Aurinko paistakoon!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosissaan mainio opus, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään, mutta onneksi törmäsin. On pistänyt miettimään montaakin asiaa sellaisilta kanteilta, jotka ei ole aiemmin tulleet mieleenkään ja hyvä niin. Siis että edes nyt älyän.

      Mulla on nyt olevinaan selvä plääni siitä miten käyn jo ihan liian kauan pelkällä ahdistuksen tasolla olleeseen projektiin käsiksi.
      Ajattelin, että nimeän valmiiksi laatikot tai säkit valmiiksi jatkosijoituspaikoille (esim. Texvex (paikallinen tekstiilien poistopiste), Fida tms., kirppari, oma käyttö) ja sitten otan käsittelyyn vetolaatikon tai tangonpätkän kerrallaan ja sieltä jokaisen vaatteen tai sukkaparin tai mikä nyt sitten ikinä onkaan, yksitellen. Ja koska nyt on kesä ja kaikenlainen sisäpuuha tuntuu synniltä, päätin ulkoistaa tän mun kierrätyspisteen joko ulkoterassille (jos ei sada) tai lasikuistille (jos sataa). Ei jää ainakaan siitä kiinni, että sisälläolo ahistaa. Että plääni olis nyt niinkuin selvillä, mutta toteutusta vailla :). Kirjassa tosin oli hyviä vinkkejä siihen, minkälaisista vaatteista ainakin kannattaa luopua (jos vaate kutittaa, ahdistaa, on väärää mallia, ei keksi missä käyttäisi jnejne...), mikä on ihan hyvä, koska pelkällä KonMarin ohjeella en tässä tunnu pärjäävän. Enkä millään jaksa ottaa jokaista vaatetta erikseen syliin ja miettiä, tuntuuko se hyvältä vai ei..

      Ja oikeassa olet siinä(kin), että eettisyys ja laatu mietityttää myös. Ja todellakin se, että vaikka sitä on jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että "laatu maksaa", tai siis paremminkin kääntäen, että jos vaate on kallis, se on automaattisesti hyvälaatuinen, niin nyt viimeistään tajuan, että niin ei todellakaan (välttämättä) ole.

      Ja tuohon vartalotyyppiin piti sanomani, että tunnen kyllä omani ja tiedän, mikä mulle sopii, mutta eipä taida pitää paikkaansa sekään :). Ennen olin Y, koska hartiani olivat reenaamisesta leveämmät kuin muu kroppa, mutta eipä ole enää. Että ehkä olen H, vaikka itse luokittelisin itseni malliksi I. Tai siis pikku-i. Sellanen tasakapea pötkylä :).

      Kiva kun kävit jättämässä viestiä. Ja vieläpä noin pitkän. Vähän niinkuin kirje. Kiitos siitä ja iloista juhannusta <3

      Poista
  19. Mulla ei vaatekaappi tursua, sillä siellä ei yksinkertaisesti ole muuta kuin mukavia kotivaatteita. Kunnon työvaatteet on hakusessa, ikuisesti. Henkarikaapin osalta en vaan saa takkeineen päivineen vaatteitani mahtumaan 105 senttiin, vaikka kuinka yrittäisin. Enkä muuten omista hiihtopukua enkä kunnollista ranta-asuakaan. Ranta-asun olen ajatellut päivittää pikimmiten, ja tällä kertaa en tyydy mihinkään vähempään kuin omille kurveilleni täydellisesti sopivaan. Siinäpä sitä haastetta.

    Juurikin viikonloppuna tuumin, kuinka tämän ikäisellä naisihmisellä voi olla oma tyyli (tai mun tapauksessa tyylittömyys) täysin hukassa. Ei mitään yhteinäistä linjaa, kaikki vaan on kivaa tai sitten ihan plääh! Mutta tuo kirja menee nyt kyllä lukulistalle. Kiitti vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tuija ja pahoittelut, kun tulee nyt vasta vastaus. Oli kone juhannuksen kotona ja me itse muualla, mutta toivottavasti vielä poikkeat lukemaan.

      Ja arvaa vaan, mitä mullakin sieltä kaapista enimmäkseen löytyy? Juurikin niitä kotivaatteita, jotka on toinen toistaan kulahtaneempia. Ja kai maar se niin menee, että mitä kulahtaneempi, sitä mukavampi päällä, vaikka välillä aina ajattelen, että voishan sitä kotonakin joskus näyttää ihmismäisemmältä. En usko, että ukkelillakaan olis mitään sitä vastaan :).

      Työvaatteet on mullakin se ikuinen ongelma. Ei normipäivinä, kun olen toimistolla enimmäkseen yksin, mutta heti, kun on edessä lähtö ihmisten/asiakkaitten ilmoille, olen pulassa. Huoh. Että ihan samoilta kuulostaa meidän vaate- & tyylipulmat. Enkä tiedä, korjaantuuko omalla kohdallani koskaan, mutta mulla on tänään vapaata ja vettä tulee kuin aisaa, joten olis kyllä oiva keli aloitella kaapin siivousta.

      Kirjaa uskallan suositella. Se on hyvä.

      Terkkuja ja mukavaa työviikkoa <3

      Poista
  20. Ihan ehdottomasti oli kohtalo, että hyppysiisi osui juuri tuo Hyvänmielen vaatekaappi kirja. :) Kun on ollut sitä tavaran vähentämistä, kirpparilla myymistä jne. Uskon myös, ettet sitä Huijarisyndrooma kirjaa tarvi, jonka olen muuten lukenut ja laittoihan se toki taas kelaamaan asioita, MUTTA Annukka, olet jo ihan varmasti niin syväkelannut kaikki nämä asiat ja fiksu, ettei sieltä kirjasta tule varmaan mitään sellaista uutta. <3

    Muiskis ihanuuspakkaus ja se kuuraketti kommentti, rakastin sitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tää kirja oli ihan selvästi mulle tarkoitettu :). Oikeasti ihan tosi hyvä opus, jossa on paitsi hyviä vinkkejä, myös paljon uutta ajattelemisen aihetta. Just sellasta mistä tykkään. Ja voi tosiaan olla, ettei se Huijarisyndrooma olis ollut ollenkaan niin hyvä kuin ajattelin. Siitä vaan oli paikallislehdessä sellanen esittely ja sen perusteella lähdin sitä lainaamaan, kun en muutakaan keksinyt.

      Olen iloinen, ettet pistänyt pahaksesi, vaikka halusinkin ampua sut hetkeksi avaruuteen miettimään, koska kommentti oli ihan vilpittömästi kaikella rakkaudella kirjoitettu ja onneksi ymmärsit sen just niin <3

      Poista
  21. Ohhoh, sielläpä on vaate poikineen :) Mä olen onneksi nykyisin niin pihi vaatteiden ostaja, ettei hirveästi tule tehtyä hutiostoksia. Ja oon yrittänyt pitää siitä kiinni, että kun uusia vaatteita tulee sisään, niin vanhoja lähtee ulos (kunnosta riippuen joko roskiin, nettikirppikselle myyntiin tai UFF:n laatikkoon). Meillä meneekin niin päin, että V:llä on paljon enemmän vaatteita kuin mulla, vaikkei sekään mikään himoshoppailija ole. Se vaan ei ikinä raaski luopua mistään (koska kyllähän sitä tarvitsee vähintään viisi rikkinäistä t-paitaa "remppapaidaksi"...) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Jossu ja pahoittelut, kun oot jäänyt tänne "yksin".. On ollut koneen kannet viikonpäivät kiinni ja nyt vasta huomasin viestin.

      Ja mää kuule niin ymmärrän V:tä :D. Ne mukavimmat vaatteet päätyy ensin kotivaatteiksi siinä kohtaa, kun niitä ei enää ihmisten ilmoilla kehtaa käyttää, ja sittemmin kotivaatteista remppavaatteiksi, kun ei enää kehtaa käyttää kotonakaan :D.
      Ja vaikka kuinka oli hyvä aikomus viime viikolla aloittaa kaappiprojekti, en tehnyt asialle yhtään mitään. Niinkuin en millekään muullekaan. Kunhan olla möllötin ja mietin, mitä kaikkea tekisin, jos tekisin....

      Iloista heinäkuuta tähtivalokuvaajalle! Täytyy loman aikana zuumailla, josko lehdessä silloin näkyisi tutun kuvaajan otoksia. Siihen on vielä neljä viikkoa aikaa, mutta hyvää kannattaa odottaa.

      Poista
  22. Vastaukset
    1. Niin on. Ja paitsi, että oli paljon järkeviä vinkkejä, niin kyllähän opus pisti ajattelemaan montaa muutakin asiaa ihan uudelta kantilta. Mm. sitä, mitä kaikkea lampaat joutuu kärsimään, että niistä saadaan ihmisille sitä niin luonnonmukaiseksi miellettyä villaa. Tai kuinka paljon vettä kuluu puuvillapeltojen kasteluun ja mitä kaikkea. Ei järin ekologista monikaan sellainen, minkä on nimenomaan ekologiseksi mieltänyt.

      Iloista kesää ja kiva kun kävit!

      Poista
  23. Siis kirjastoon, mars ja tuo kirja lainaan. Olen ehdottomasti sen tarpeessa. =D

    Mikä ihana loppulause! "Muuta se vähitellen..." Tämän kun muistaisi, eikä säntäisi jokaisen uuden "trendin" mukana milloin mihinkin suuntaan kuin pahin tuuliviiri....

    Pirteää uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kyllä siitä kummallinen, että vaikka tekstiä on kolmisensataa sivua ja kaikki pyörii vaatteiden ympärillä (mikä siis ei ole ikinä kuulunut mun top-kymppi kiinnostuksen kohteisiin), ei silti tule sellasta oloa, että siinä olis yhtään toistoa, vaan kaikki on pelkkää asiaa, joka saa monessakin kohtaa häpeämään itseään :).

      Viime viikolla mulle tuli puskista vapaata ja ajattelin, että NYT alkaa kaappiprojekti, mutta kissan viikset. En tehny mitään..

      Pirteyttä tässä tosiaan kaivattais, joten kiitos tsempistä ja onnistunutta kirjastoreissua!

      Poista
  24. On muuten tutunnäköistä. Tämän kevään olen taitellut äksyn suoliston kanssa. Pahintahan tässä on se, että olin jo ehtinyt hävittää isot vaatteeni..Ostin sitten uusia. Koskaan ei tiedä, minkäkokoisten housujen päivä on. Ennestää ahdas vaatehuone on vielä ahtaampi. :/ Kaapista löytyy kaikkea 42-48 koon välillä. Onneksi meno jo rauhoittumaan päin. Huh. Silti lomapäiviäni en käytä kaappien pyörittelyyn. Maalaan mieluimmin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äksy suolisto ei ole mitenkään tervetullut kaveri, joten toivon todella, että on rauhoittumaan päin niinkuin kirjoittamastasi postauksesta ilokseni ymmärsin.

      Lomapäiviä en minäkään aio kaapissa viettää :). Joskaan en ole tehnyt asialle vielä minään muinakaan päivinä mitään, mutta eipä noi sieltä mihinkään katoa (ikävä kyllä), joten ehtii myöhemminkin.

      Kivoja maalailuja ja muitakin kesäpuuhia <3.

      Poista
  25. Vastaukset
    1. Ou. Kiitos Kristiina :). Piristit päivää. (On ollut veto niin pois, ettei jaksa blogikaan päivittyä, mutta ehkä se tästä taas, kun vihdoin ja viimein pääsen lomalle. Sitten joskus..)

      Iloista kesää ja kuulumisiin!

      Poista
  26. Hauska ja mielenkiintoinen kirja. Olisi loisto-opas minullekin. Hymyilytti tuo silkkikaulaliina. Minulla on äitini perintönä ihana, vanha silkkikaulaliina :) Muuten tuohon hyvänmielen vaatekaappiin on pitkä matka. Yritystä on kyllä ollut... ainakin jossakin vaiheessa Konmarin muodossa. Vaikea laji tuo vaatekaappi.
    Iloista kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sittenhän sulla on omasta takaa "useimpiin urheilutoimiin sopiva asuste" :).

      Voisin vaikka vannoa, että sun vaatekaapista ei löydy mitään muuta kuin kaikenlaista järkevää ja tialnteeseen sopivaa. Sulla on niin omanlainen tyyli, ja kaikissa kuvissa, mitä olen sinusta nähnyt, olet ollut ihan oman tyylisi näköinen. Ensimmäisenä tulee mieleen raidat ja yksinkertaisuus (vaatteissa siis, ei ihmisessä :)).

      Saas nähdä, milloin oikeasti otan kaappiprojektin työn alle. Toistaiseksi on edelleen ajatuksen tasolla, mutta kirja kyllä auttoi jäsentämään sitä, mistä ja millä perusteella kannattaa luopua, jos ei osaa itse päättää.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi