Sivut

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

SYKSYISIÄ KYSYMYKSIÄ, VASTAUKSIA & KUVIA (=SWEATER WEATHER TAG)


Sattui kerrankin vapaapäivälle niin kaunis keli, että päätin pitkästä aikaa tarttua kameraan ja hyödyntää valoisat hetket kiikuttamalla rekvisiittaa vuoroin aurinkoiseen olkkariin, vuoroin takapihan nurmikolle Satulinnan Tuijalta saamieni syksyisten kysymysten innoittamana.

Alkuperäinen haaste kulkee nimellä "Sweater Weather Tag", jonka kysymykset ovat kevyitä ja helppoja, mutta omat vastaukseni enimmäkseen tahattomasti törppöjä, joten toivottavasti saan aiheisiin liittyvillä kuvilla vähän anteeksi. Myös sen, että saattaa välillä livetä vähän aiheen viereenkin. Mutta vain vähän tällä kertaa.

Tästä kuitenkin lähtee:


Mikä on lempituoksukynttiläsi?

Ei mikään :). Itseasiassa inhoan tuoksukynttilöitä. Etenkin vaniljan hajuisia.

Myönnän kyllä kerran tehneeni ison ja kalliin virheen ja ostaneeni PartyLite:n edustajalta joulupiparkakkujen ja omenan tuoksuisia tuikkuja, vai mitä votiiveja olivatkaan, kun jotenkin vissiin menin päästäni sekaisin siellä kotikutsuilla. 

Tuikuille tuli kuitenkin äkkilähtö, koska nuorempi poika sai niistä samantien migreenin, mikä ei ollut ollenkaan kiva juttu.




Tajusin tässä taannoin, että olen myynyt ihan kaikki tuikkulyhtyni kirpparilla, joten piti ostaa pari uutta tilalle. Tai siis vanhaa. Maksoivat euron. Värivalinta tosin on itselleni epätyypillinen, mutta tykkään. Sopivat paikkaansa.





Harmittaa, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa aikomiani postauksia koskien raivausprojektini "jälkeen"-vaiheita (karmivaa "ennen"-materiaalia kyllä muistikortilta löytyy). Tuli vaan mieleen tuosta yläkuvasta, jonka näkymä on aika erilainen kuin ennen. Tässä sisäeteisen nurkassa kun aiemmin oli Ikean Malm-lipasto, jonka päällinen oli kukkuroillaan kaikenlaista, ja joka lopulta päätti ottaa ja romahtaa laatikoihin ladatun tavaran painosta.  Nyt on aika paljon rauhallisempi meininki.



Kahvi, tee vai kaakao?

Pärjäisin varmasti ihan hyvin ilman mitään näistä, mutta aamuisin tulee kupillinen mustaa kahvia juotua. Ja töissäkin tavan vuoksi keitettyä, mutta useimmiten kahvi ehtii jäähtyä, ja ainakin puoli mukillista päätyy lopulta viemäriin.

Vihreää teetä saatan innostua kausittain juomaan, mutta yleensä kyllästyn siihenkin aika äkkiä, vaikka kuinka vaihtelisin makuja. 

Kaakaota en juo koskaan. Enkä sitä oikein edes juomaksi miellä. Liian täyttä tavaraa meikäläiselle.




Luomukahvia kirppiskupissa.




Mikä on lempijouluruokasi? 


Jos tällä tarkoitetaan ihan perinteisiä jouluruokia, vastaan, että ehdottomasti, ja vain ja ainoastaan, kinkku. Mieluiten valmiiksi paistettu, koska en kestä sitä tuskallista useiden tuntien stressiä, joka uuninluukun läpi tuijottelusta ja kinkkumittarin kyttäämisestä aiheutuu. Etenkin jos kaikilla jo mahat murisee, ja valmista ei vaan tule.





Kuvalla ei ole mitään tekemistä joulukinkun kanssa, mutta en vaan voi lakata kiittämästä viime vuoden keväällä kokemaani "ruokaherätystä", jonka jälkeen en ole ollut entiselläni. Monessakaan mielessä. Entinen minäni kun oli aivopessyt itsensä kuvittelemaan, että ruuanlaitto on paitsi pelkkää pakkopullaa, myös työlästä ja aikaavievää. Ja sitä se kyllä olikin, koska oma mielikuvitukseni riitti suunnilleen jauhelihaan ja kalapuikkoihin. Mutta nyt nautin siitä, että pystyn valmistamaan maistuvia puhtaita ruokia hetkessä. Niinkuin nyt vaikkapa tuon kuvan lehtikaali-halloumipaistoksen, joka on paitsi hyvää, omaan silmääni myös kaunista. Melkein kuin ravintola-annos. Mutta tästä aiheesta olen jauhanut varmaan jo kyllästymiseen asti.



Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa? 

En. Minimillä (ripsiväri + kevyt sutaisu mineraalimeikkivoidetta) mennään kesät-talvet. Ja viime kesänä pitkän harkinnan jälkeen ottamieni kulmien kestopigmentointien ansiosta pärjään vielä entistäkin vähemmällä. Sopii ulkoilmaharrastuksiin tämä meikittömyys paremmin.

Toisinaan kyllä mietin, että olisi kiva joskus päästä ammattilaisen meikattavaksi ja katsoa, miltä sitä sen jälkeen näyttäisi. Että tuntisiko sitä omaa peilikuvaansa ollenkaan, vai vallanko ihastuisi siihen, eikä raskisi pestä pois.


Paras syksyinen kynsilakka?

Olen jo aikoja sitten tullut siihen tulokseen, että muistan/viitsin niin harvoin lakata kynsiä, että jos omistan useamman kuin yhden lakan kerrallaan, se kaikkein neutraalein tulee ehkä käytettyä, ja kaikki muut ehtivät todennäköisesti kovettua purkkeihinsa. Yhden lakan taktiikalla siis mennään vuoden ympäri. Paitsi että nyt niitä on poikkeuksellisesti kaksi, kun unohdin ottaa lakan kesälomalle mukaan ja piti sieltä ostaa uusi.

Geelilakkauksista jouduin luopumaan sen takia, että kynteni kasvavat niin nopeasti, että jouduin huollattamaan/lyhennyttämään niitä kolmen viikon välein, joka oli paitsi vähän rasittavaa, myös kallista. 




Sävyissä ON eroja ;). Vakiolakka vasemmalla ja lomalakka oikealla.



Syksyn lempihajuvetesi?

Hajuvesien suhteen pätee sama käytäntö kuin lakkojenkin. Käytän yhden tuoksun ensin loppuun ja sitten vasta ostan uuden. Muuten haihtuvat taivaan tuuliin.

Tästä nykyisestä tuoksustani tykkään tosi paljon. Siitä tulee aina hyvä fiilis. Sellainen kepeä.
Myskit ja mausteet jätän muille.








Tummat huulet vai kunnon kissarajaukset? 

En yritä leikkiä vitsikästä, vaan tunnustan ihan rehellisesti miettineeni, että miltäköhän kunnon kissarajaukset huulissa mahtavat näyttää, mutta tällä taidetaan kuitenkin tarkoittaa silmien rajauksia, joten valitsen ne. Tummia huulia en tuntisi omikseni.


Nilkkurit vai UGGit?

Vanhat kunnon Riekerin nilkkurit. 










Mikä on eniten käytetty villapaitasi?

En omista yhtään varsinaista villapaitaa, enkä sellaista varmaan käyttäisikään, mutta sen sijaan ehdoton lempparini on kuvan ihanan lämmin, pehmeällä vuorilla varustettu harmaamelerattu neuletakki.




Ujostuttaa..



Hatut vai kaulahuivit?

Onko lippis hattu? Jos on, niin sellainen on kesällä päässä liki päivittäin. Kuuluu käytännöllisiin pelivarusteisiin. Ja kun vähänkään keli kylmenee, kaivan pipon kaapista. En tykkää yhtään, jos korvia tai päätä palelee.

Huiveja vaihtelen kelin mukaan, mutta ihan vaan asusteina en osaa niitä käyttää, vaikka haluaisinkin.


Pillifarkut vai legginsit? 


Lempparipöksyni taitavat olla jotain noiden kahden väliltä. Denimin väriset ja pillifarkun malliset, mutta liki yhtä joustavat kuin leggingsit. Perusfarkkuja en pysty käyttämään. Ahdistun niissä.




Perusminä perushousuissa ja peruskengissä peruspipo päässä. 
(Pyysin, että ukkeli ottaa kuvan, jolle ei ollut mitään muita vaatimuksia kuin että housut ja kengät näkyvät. 
Ja näkyväthän ne ainakin melkein.)



Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen?

Jos joku muu haravoi, voin mieluusti tulla hyppimään.


Paras tv-ohjelma tänä syksynä? 

Uusi sarja "Ota rahat ja juokse", jonka loppuratkaisua aina jännitän enemmän kuin olisin uskonut. 

Myös tämän syksyn "Vain elämää" on ollut positiivinen yllätys. Olin jo päättänyt, etten ala katsomaan sitä ollenkaan, mutta onneksi aloin. Olen muuttanut käsitykseni yhtä lukuunottamatta kaikista tänä vuonna ohjelmassa mukana olevista artisteista. Positiiviseen suuntaan siis.

Ja toki pitää myös Haluta Miljonääriksi kotisohvalla kilpaa ukkelin kanssa vastailemalla. On ollut hauska huomata, kuinka erilaisiin kysymyksiin me tiedetään vastaukset. Mies on hyvä historiassa ja politiikassa ja minä päättelytehtävissä (joka siis tarkoittaa, etten läheskään aina oikeasti tiedä, mutta päättelemällä päädyn usein oikeaan vaihtoehtoon).


Millainen syyssää tämänhetkisessä asuinpaikassasi vallitsee? 

Kehno. Sekalainen. Harmaa. Hyytävä. Ohut lumikerros katolla, mutta ei vielä maassa. 


Mikä on parasta syksyssä?

Tähän vissiin kuuluisi vastata se perinteinen villasukat jalassa viltin alla fiilistely, joka on toisinaan ihan jees sekin, mutta itse vastaan, että parasta on happirikkaat, kuulaat ulkoilu- ja pelikelit. Ja sitten kun vaihtuvat jatkuvaan pimeyteen ja märkyyteen, on mukava taas palata punttisalin ja uimahallin lämpöön. Ja sytytellä tunnelmavaloja kotona. Josta pääsenkin aasinsiltaa pitkin terassille ja Kekkilän viljelylaatikkoon, josta nyhdin tässä taannoin viimeisetkin yrttien rippeet ja laitoin tilalle kesäkukkaruukusta pelastamani muratin ja vähän jotain syksyisempää kaveriksi.

Päätin myös kokeilla, miltä seassa näyttäisi kaapista kaivelemani perusvalosarja.

Ajattelin, että tulee kiva, mutta oikeasti kokonaisuus oli vähän kuin joku levoton joulusirkus. En tykännyt.










Ei näytä tuossa yläkuvassa ihan niin pahalta, koska kuva on otettu suht valoisaan aikaan, mutta pimeällä kokonaisuus  oli tosi levottoman näköinen, joten päätin vaihtaa tilalle vähän  rauhallisemmat valot.



Nyt on harvakseltaan hehkuja ja tykkään. Vääristyy vaan aika pahasti tuo seinän väri kuvassa, mutta ei välitetä siitä.













Kiitos kysymyksistä ja kuvausinspiraatiosta Tuija. 
Haasteen saa poimia mukaansa ken tahtoo ja tuntee omakseen. 
En sitä nyt erikseen kenellekään lähetä. 


Sen sijaan toivottelen jo näin etuajassa Rauhallista tulevaa Pyhäinpäiväviikonloppua. 



38 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja ihanat etenkin noi viljelylaatikon valaistuskuvat! Toivottavasti törmätään lauantaina, ihan perus sinuna ja minuna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jossu! Ja ilman muuta törmätään. Ja perus on perus, vaikka välillä muuta koittais :)

      Poista
  2. Olipa kiva postaus.
    Ihanaa keskiviikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, mutta sun pitäis nyt ihan oikeasti pysyä pois täältä (tai siis koneelta tai puhelimelta), ettei se kipu entisestään pahene. Usko mua <3

      Poista
  3. Voi että miten moneen ksymykseen olisinkaan vastannut samalla tavalla:
    - tuoksukynttilät, en tykkää, enkä mistään PartyLiten tuotteista. Ovat liian koukeroisia minulle.
    - jouluruoka: kinkku ja graavi lohi
    - meikkirutiinit samat kesät talvet
    - hajuvesi, yksi tuoksu kerrallaan kunnes loppuu
    - ei villapaitaa vaan neuletakkeja
    - ei hattua vaan pipo
    - pillifarkut ja ehdottomasti joustavat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :). Taidetaan molemmat olla sellaisia perustyyppejä, jotka viihdytään paremmin ihan tavallisessa arjessa kuin juhlassa. Ja sitäpaitsi, vetoan siihen, että mun isoäiti aina sanoi, että "Aina hieno ei ole koskaan hieno". Siihen vetoan, kun en arkena viitsi/jaksa/osaa panostaa sen enempää meikkeihin kuin vaatteisinkaan. (Ja kauhulla odotan sitä, kun tulee kerran vuodessa joku juhlatilaisuus, jonka takia joutuu stressaamaan paitsi vaatteista, myös siitä, että olis edes tukka vähän tavallista paremmin. Onneksi sattuu harvoin kohdalle)

      Poista
  4. Postauksesi aiheutti ajatuksia:)
    Votiiveihin hairahduin kerran minäkin mutta kun huomasin että sisällä ei niitä voi polttaa HAJUN vuoksi niin talvella polttelin ulkona. Ei menneet rahat ihan hukkaan mutta halvemmallakin olisi ulkotulia saanut:)
    Ystävättäreni meni kerran ammattimeikkaajan luokse kun oli menossa juhlimaan. Kotiin päästyään pesi kasvonsa ja meikkinsä ja teki ne oman makunsa mukaan uudestaan;) Joten koikeile vaan.....Tosin olen itsekin käynyt meikkaajan opissa mutta hyvin seurauksin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hauska kuulla Irma, koska itse ajattelin, että on niin pinnallinen postaus, ettei herätä minkään valtakunnan ajatuksia :).
      Ja tosiaan. Ulkotulia saa aika paljon halvemmallakin kuin PartyLiteltä :D. En tiedä, mikä muhun oikein siellä kutsuilla meni. Vissiin se, että oli niin nätisti laitettu kaikki esille ja tunnelma oli niin mukava, että jotenkin sokaistuin siinä tilausvaiheessa.. (Ja rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että ihan samalla periaatteella ne edustamani sisustustuotteetkin teki kivasti kauppansa, mikä oli tietysti näin myyjän näkövinkkelistä mukavaa..)

      Ajattelen, että sen mahdollisen meikkaajan olisi hyvä olla joku, joka tuntee minut ja persoonani ennestään. Joskin siitä varmaan seuraisi se, että meikistä tulisi niin huomaamaton, etten edes itse tietäisi missään käyneenikään. Mutta jos olisi joku tuntematon, veikkaan, että kävisi juurikin noin kuin ystävällesikin...

      Poista
  5. olipas kiva lukea...
    ja tuo ulko-kukka-asetema on huisin kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla (ja nähdä) Satu :).

      Kekkilä on kyllä kelpo laatikko. Olisi ollut sääli jättää tyhjäksi talvella, mutta tollaisenaan on just kiva. En vaan viitsinyt mitään ihan multiin asti alkaa istuttelemaan, koska laatikko vetää yli 90 litraa tavaraa, joten tökkäsin vaan kasvit sinne ruukkuineen päivineen. Ei erotu pimeässä yhtään :)

      Poista
  6. Mukavat, annukkamaiset vastaukset. :-)

    Siivosin taannoin kaappeja ja löysin sieltä ison kasan tuoksukynttilöitä, joita olen eri ihmisiltä saanut. Kovasti niitä olen yrittänyt poltella, vaikka en vielä toistaiseksi ole sellaista tuoksukynttilää kohdannut, jonka haju ei alkaisi pian oksettaa. Järkeä ilmestyi tällä kertaa sen verran päähän, että heitin moiset kaapintäytteet pois.

    Minullakin on aina samat meikkirutiinit - joka vuodenaika, arki sekä pyhä. Varmaan jos yrittäisin jotain juhlameikkiä tehdä, niin siitä tulisi jokin halloween-spesiaali. Kynsi-ihminenkään ole, ja pitkät punaiset kynnet mulla oli vain silloin, kun opiskelin merenkulkuoppilaitoksessa. Piti ihan protestina niitä pitää, kun tiesin, että se ärsytti opettajia. :-D

    Syksy on tullut minulle ihan vaivihkaa, ja tänään saatiin ensilumi(kaaos). Ensimmäisen kerran varmaan ikinä elämäni aikana ajattelin, että ihanaa, tulee lunta, talvi ja joulu! Normaalistihan olisin ajatellut, että voi ei, lunta ja pakkasta, nyt pitää taas kaivaa autoa lumen alta ja palella. Nyt ajattelin, että löytyyhän se auto sieltä, jos tarvis on, ja kylmyysongelmakin poistuu, kun vain laittaa tarpeeksi päälle. :-)

    Hyviä pyhäinpäiviä sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla, että vastaukset sentään oli annukkamaisia, koska kysymykset ei oikein kuuluneet omimpaan osaamisalueeseeni :). Itseasiassa ajattelin, etteihän tätä varmaan kukaan edes lue, joten sitäkin kivempi nähdä sut täällä.

      Ihan on kuule samat ajatukset/kokemukset tuosta mahdollisesta juhlameikistä. Mitä harvemmin (mikä sinällään on vaan hyvä asia) sellaista joutuu yrittämään, sitä enemmän menee metsään. Ja mitä enemmän sitä meikkiä lisäilee, sitä hirveämpi lopputulos. Eikähän ole yksi eikä kaksi kertaa, kun mulle on käynyt niin, että herkkäsilmäisenä on alkanut joku luomiväripöly (koska värit on todennäköisesti jo parhaat päivänsä nähneet..) ärsyttää niin paljon, että siinä tuhertaessa tulee joku vuosisadan aivastus, josta taas seuraa se, että silmät menee refleksillä kiinni ja vasta ripsiin laitettu väri leviää mustiksi viiruiksi luomille. Joten ei muuta kuin kaikki alusta :D. Josta seuraa se, että herkät silmät on entistä herkemmät. (Viime vuonna, kun olin saanut meikin niihin vuoden ainoisiin pikkujouluihin tehtyä, mies sanoi, että "Näytät hassulta kun olet meikannut..". No sen kyllä tiesin itsekin. Ei olis tarvinnut ääneen sanoa, vaikkei ihan sitä tarkoittanutkaan, mitä sanoi :D)

      Tuoksukynttilät on ihan kamalia. Etenkin ne Tokmannilla (tai Ikeassa) myytävät vaniljan hajuiset, jotka pelkällä olemassaolollaan saa huonon olon aikaiseksi. Saati, että niitä pitäisi alkaa oiken polttelemaan.

      Ja mustakin tuntuu ihan kivalta, että tulee lunta ja talvi. Selkeämpi homma, kun ei enää tarvi miettiä, ehtiikö töitten jälkeen pelaamaan ennenkuin tulee pimeä. Ei ehdi. Eikä voi mennä, kun kenttä on jäässä. Mutta kyllä mun on pakko sanoa, että ennen en rauhoitu ennenkuin perheen sotapoika on turvallisesti takaisin kotona. Autossaan on kesärenkaat ja lähtee niillä liukastelemaan kotiin viikonloppuna, kun pääsee lomille. En enempää vois olla huolissani.

      Toivottavasti ensi viikonloppuna ei kukaan enää ilmesty oven taakse pelottelemaan..

      Ja kiitos!

      Poista
    2. Lähetän suojelusenkeleitä sinne poikasi matkan varrelle. <3

      Poista
    3. Kiitos Satu <3. Suojelusenkeleitä ei koskaan voi olla liikaa.

      Poista
  7. Mukavat vastaukset hienojen kuvien kera.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus ja paljon löytyi taas yhtäläisyyttä ☺️ Kauniita alkutalven päiviä sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Oli vähän tällainen "hömppäpostaus", mutta välillä hyvä lepuuttaa aivoja :).

      Nyt tosiaan alkaa näyttää talvelta. Ei enää tietoakaan noista lauantaina ottamieni kuvien väreistä.

      Poista
  9. Monta yhtäläisyyttä löytyy ja kiva niin. On mukava huomata, ettei sittenkään ole ihan mikään kummajainen huonoine meikkaustaitoineen, puuttumattomine villapaitoineen ja lakkaamattomine kynsineen ilman vaihtuvia tuoksuja :). Hyvän kuvanhan se isäntä on napannut, se vaan on halunnut sun naaman näkyvän enemmän kuin noita muita! Kivat nuo ulkovalot, mä en ole tänä vuonna saanut edes callunoita istutettua, mutta varmaan se talvi tulee ilman niitäkin, nyt ainakin vakaasti näyttää siltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kai me nyt sentään kummajaisia :). Mukavuudenhaluisia ja käytännöllisiä paremminkin. (Ja itse ainakin olen myös laiska minkään meikkauksen suhteen. Jos voi siihen kuluvat minuutit käyttää aamulla mieluummin nukkumiseen, niin valitsen jälkimmäisen :)).

      Ja en kuule istuttanut minäkään varsinaisesti mitään. Tökkäsin vaan ruukkuineen päivineen kaiken tuohon laatikkoon. Ajattelin, että kai maar ne siinä talven pärjää. Oli meinaan aikamoinen savotta se syvään juurtuneiden yrttien multapaakkujen irrottaminen, joten päätin, että en ala mitään multia talvikasveille vaihtamaan. (Sitä menee 90 litraa tuohon laatikkoon). Mutta tuli siitä kyllä ihan kiva. Kun poistin sen joulusirkuksen :)

      Ja kiitti! Ihme, että osui edes jotain ruutuun. Mies on niin arvaamaton kuvaaja. Viihtyy kyllä hyvin linssin toisella puolella ja siinä vasta onkin arvaamaton :D.

      Poista
  10. Olen ostanut nyt muutaman tuoksukynttilän :D ja viimeksi just liidelistä vaniljaisen...enpä arvannut että miten paljon se (tuoksuu)lemuaa. Vein sen sitten ulkoterassille (vielä muovissaan)kun haisi sisällä tosiaan liikaa. No polttelen sen ulkona tässä pyhäinpäivänä.
    Huvittaa tuo sun kaapin romahdus...:) kyllä täälläkin vähän pelottaa että milloin romahtaa. Hitaasti sujuu tavaroiden vähennys. Olen kyllä saanut roskapöntön jo melkein täyteen, kun ensi viikolla on tyhjennys.
    Hyvää viikonloppua sinnekin. Eipä aukee ovi pelottelijoille täälläkään. Mietin jotain barrikaadia tienristeykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ensinnäkin sanon, että ilahduin kuule tosissaan, kun "näin" sut täällä. Ja vähän kyllä hymyilyttää toi vaniljakynttilä.. Kääk. Niissä on jotenkin niin erityisen pökerryttävä haju. Tuoksuksi ei oikein voi nimittää.

      Juu, ei kestänyt lipastoparka kaikkea sitä vanhojen koulukirjojen ja muun kertyneen roinan määrää. Joskaan ei ne Malmit ihan kestävimmästä päästä ole muutenkaan, mutta ei tietty pitäis ladata niin täyteen, että on laatikot notkollaan ja lopulta käy niin kuin kävi. Mutta tulipahan siivottua :).

      Hiljaa hyvä tulee. Jokainen turhan tavaran hävitys on parempi kuin ei mitään. Mutta varo vaan. Siihen tavaranraivaamisen voi tulla himo :)

      Poista
  11. Purskahdin ääneen nauramaan tuota kuvatekstiä perussinusta!:D Ihan paras!:)

    Ihanat kuvat kaikin puolin! Alkoi tehdä mieli tuota halloum-annosta ja kukat näyttävät todella kauniille, ja loistoidea laittaa tuollaiset lamppu-lamput syysistutusten sekaan. Raaskiskohan ensi vuonna hankkia tuollaisen Kekkilän istutuslootan...On se vaan hieno!
    Monesta kohdasta olis meikäläisellä juuri samat ajatukset.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusmeininkiä :). Ja unohdin mainita, että kuvan otti nimenomaan Perusmies. Peruskameralla...

      Lehtikaali-halloumipaistos on kyllä tosissaan hyvää. Paitsi että itse vähän intoilin sen juuston kanssa, eikä riittänyt mikään vesimäärä sammuttamaan janoa sinä päivänä :). Vinkkaa, jos haluat reseptin. On erittäin yksinkertainen ja valmistukseen menee kokonaiset viisi minuuttia. Jos sitäkään.

      Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen tohon Kekkilän laatikkoon, vaikka ensin sen kanssa nuukailin. Mutta tulin kumminkin siihen tulokseen, että on ainakin taatusti nätti ja tukeva. Eikä se kokoaminenkaan vienyt kuin murto-osan siitä ajasta, joka mulla olis kulunut kakkossuunnitelman toteuttamiseen eli vale-kekkilän suunnitteluun ja rakentamiseen. Olis saattanut olla ohjelmassa heti niitten betonivalujen jälkeen :D
      Että voin kyllä suositella. Olikohan se nyt 129 vai 119 euroa, jonka siitä maksoin. Kirppisrahoista. Ja säästyy, kun ei ostele kynsilakkoja ja hajuvesiä :)

      Poista
  12. Mielenkiintoisia vastauksia. Minäkään en ole tuoksukynttilöiden suurin ystävä, vaikka välillä niitä tulee hankittua. Lähinnä olen hyvin tarkka, ettei tuoksu ole liian voimakas tai pistävä. Tuoksukynttilöistäkin on tehty iso bisnes. Katselin jo viime vuonna, kun jossain oli myynnissä 50 euron tuoksukynttilä. Katselin ainesosaluetteloa ja totesin, että itse tekisi samanlaisen muutamalla eurolla. Oli siis ihan mukavasti katetta. Toki noita halvempiakin löytyy markkinoilta ja onhan niissä useimmissa kaunis design. Tulipas tässä paasattua nyt tuoksukynttilöistä, vaikka olivatkin yksi asia monien muiden joukossa :) Mukavaa viikonloppua joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh! Viidelläkympillä olisin kyllä ehkä ostanut mieluummin itselleni sen toisenkin hajuveden kuin kynttilän. Oliskohan siihen nyt lipsahtanut pikkasen liikaa hintaa. Ja uskon todellakin, että tekisit samalla rahalla aikas monta yhtä hyvää tai vielä parempaa kynttilää. Josta tuli mieleen ne teidän tekemät ihanat saippuat, josta taas tuli mieleen aasinsiltaa pitkin kiskurhintainen nestesaippuan pumppupullo (tyhjä). Oli sellainen ihan perus-perus-rosterin värinen pullo, joka tällaista perusjantteria viehätti, mutta kun näin pohjassa hinnan 96 eur, oli ihan pakko kysyä myyjältä, että oliskohan kumminkin jäänyt vahingossa markkahinta pohjaan? Ei kuulemma ollut, joten ei tullu kauppoja. Ostin ihan vastaavan Jyskistä hintaan 6,90 eur. Liika on sentään liikaa. Ja tällähän ei siis sinällään ollut mitään tekemistä minkään kansa. Kunhan tuli mieleen.
      Ja kivaa, kun kävit paasaamassa :). Pitkät teksti lämmittää aina mieltä. Iloista viikendiä!

      Poista
  13. Tosi kiva on tääkin haaste, ainakin lukea muiden vastauksia :)

    Riekerin kengät on mun(kin) mielestä ihan parhaita. Kestävätkin iän kaiken. Just olen katellut kyseiseltä merkiltä vähän pitempivartisia nilkkureita. Mahdollisimman lämpimiä, kun täällä on ukkojen huhupuheiden mukaan -37 astetta sydäntalvisin :D Ihan en tota lukemaa osta, mutta varautua aion, tottakai ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pikkasen (tai siis oikeastaan aika paljon) mulla oli sellanen olo, etten ihan oo nyt omimmalla alueellani näitten kysymysten kans, mutta niin vaan selvisin. Kai :).

      Juu, hommaa vaan kuule varuiksi sellaset oikein tositosi pitkävartiset ja lämpimät kengät, koska kyllähän nyt ukkoja tarttee uskoa :D. Eikähän tästä talvesta tosiaan tiedä. Tuli jotenkin ihan yhtäkkiä (muutenkin kuin renkaanvaihtomielessä). Viikko sitten näytti vielä tolta kuin näissä mun kuvissa ja nyt on lumi maassa ja kymppi pakkasta. Jäi se välimalli kokonaan puuttumaan ja hyvä niin. Mutta ihan en kyllä sitä neljääkymppiä miinusta kaipaa, joten jos vähän niille ukoille saisit puhuttua, että koittaisivat puhaltaa semmoset vaikka tonne Itärajan toiselle puolen :)

      Poista
  14. Näitä vastauksia on aina niin kiva lukea! Monilta osin ajattelen ja toimin itse ihan samoin, mikä oli jännä huomata ;). Vaikka tuolta rivien välistä bongasinkin raivauksen jälkeen -teeman ja niin kovasti haluaisin kuulla siitäkin. Itselläni on raivaus ykköskodissa kesken, mutta kaappi ja laatikko kerrallaan…

    Luin tuon edellisen postauksen vasta nyt ja kiinnostuin raakasuklaareseptistäsi. En ole koskaan kokeillut sitä tehdä, mutta jos ne eivät olleet superhienot kuvasi, niin ainakin näytti todella hyvältä, ihan suklaan oloiselta. Oletus kai oli minulla, että raakasuklaa itse tehtynä ei näyttäisi noin hienostuneelta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli kyllä vähän pönttö olo näitä kirjoittaessa, kun ajattelin, että olenpas nyt koko ajan ankea, mutta minkäs sille mahtaa. Jos on perus, niin on perus, vaikka muuta koittais :). Ja parempi kun ei edes koita.

      Ja mitä siihen mun viime syksynä aloittamaan hirmu raivaus- ja kirppisprojektiin tulee, niin mulla on jotenkin ihan epäuskoinen olo sen suhteen, että miten meillä on oikeasti voinut olla niin älyttömästi liikaa kaikkea sitä mitä oli. Niinkuin nyt vaikkapa kymmenittäin pussilakanoita ja kylpypyyhkeitä. Ja tuikkuja ja valosarjoja ja kynttilöitä jaajaajaa... Huuuh. Nytkin olis vielä varmasti paljonkin karsittavaa, mutta oon nyt tauolla :). Ei ole enää mitään sellasta niin selkeää tavararyhmää, että siihen pääsis riittävän helposti käsiksi ja nyt just ei huvita mikään työläs. Ehkä sen aika tässä tulee. Ja jos vaan saisin edes jotenkin siedettäviä kuvia sisätiloista, voisin jotain muutostyyppistä tarinaa kirjoitella. Tai ihan muuten vaan. Aihe on edelleen kiinnostava.

      Ja kokeile ihmeessä raakasuklaata. Niin helppoa ja samalla terveellistä. Ja toi silikonimuotti oli suorastaan nerokas ostos. Sillä ei voi epäonnistua, kun noi valmiit suklaat luikahtaa sieltä muotista niin nätisti ehjinä ulos.

      Poista
  15. Hih, taas hihittelin sun jutuilles! :D Hienot kuvat mukana. <3
    kunnon kissarajaukset huulissa voisi olla ihan vinkeät, ainakin naamiaisissa, sellaiset Poirot-tyyppiset.
    Iloista perusmeininkiä marraskuulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tunnetkin mut sen verran hyvin, että tiedät, että olen oikea perusjantterien äiti, joka ei meikeillä koreile, vaikka syytä oliskin :D. Ihan vaan ympäristösyistä. Ja sen lisäksi, että olen mallia perus, taidan olla myös laiska noitten ulkonäköseikkojen suhteen. Jos ajan voi aamulla käyttää mieluummin nukkumiseen kuin peilaamiseen, niin valitsen ensimmäisen. Vaikka voishan sitä joskus tosiaan töihin lähtiessä räväyttää ja tosiaan piirtää kunnon Poirotit ylähuuleen :D. Jotain sen tyyppistä mullakin oli mielessä, kun niitä kissarajauksia mietin..

      Kiitos ja kiitos samoin koko Kotomon porukalle <3. (Huomasin just, että olit kirjoitellut Polar-loopista, jota itsekin oon vähän himoinnut, joten käyn lukemassa heti kun on sopiva väli.)

      Poista
  16. Kiva postaus ja hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Satu :). Ja mukavata marraskuun alkua sulle.

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Kiitti positiivisuudesta Katja! Ei ollut ihan ominta aluettani :).

      Poista
  18. Voi, miten kiva postaus. :) Luen hieman jälkijunassa blogeja. :/ Mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Eikö se niin mennyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikäs kiire tässä :). Kiitos kun luit! Ilahdun aina, kun näen sut täällä. Ennemmin tai myöhemmin :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi