Sivut

tiistai 13. maaliskuuta 2018

KAHDEKSAN KUVAA KULUVALTA KUULTA


Sain Tuijalta tässä taannoin haasteen julkaista viisi kuvaa kuluvasta kuukaudesta, ja ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ennenkuin talvikuvat alkavat näyttää liian talvisilta.

Itse voisin näitä sinivalkoisia maisemia tuijotella päivät pitkät, ja välillä huomaan jopa haikailevani muuttoa pohjoiseen puhtaiden hankien ja luonnon keskelle.  Voi tietysti olla jonkun sortin romantisointiakin, mutta jotenkin täältä ikuisesta vesisateesta käsin katsoen (no okei, oli tässä muutama pakkaspäiväkin välissä) tuntuu, että pohjoisessa vuodenajat vielä erottaa toisistaan, joka on asia, jota kaipaan. 

Mutta koska ukkeli ei tiedä meidän muuttoaikeista mitään, tässä näin ensialkuun muutama kuva viimeviikkoiselta talviloman pätkältä Vuokatista. Määrää jouduin ihan vähän kasvattamaan, kun en osannut päättää, mitä jätän pois.








Olen korkeanpaikan kammoisena liian vellihousu laskettelemaan, eikä ukkelikaan enää vuosiin ole haikaillut rinteeseen, joten tyydyttiin kapuamaan vaaran laelle ihan vaan tietä pitkin. Siellä sitä sitten seistä pällisteltiin maisemia ihaillen ja väisteltiin samalla ohi pyyhkeileviä isoja ja pieniä laskijoita.

Tykkylumiset puut olivat ihan tositosi kauniita, mutta samalla kyllä kunnioitusta herättäviä. Kaikkein korkeimpien juurelle ei tehnyt edes mieli mennä, koska ajatus lumilastin alle jäämisestä ei houkuttanut. Metsään oli myös kiinnitetty kylttejä, joissa luki "hengenvaarallinen", mutta tarkoitti ehkä varsin alhaalla roikkuvia sähkölinjoja kumminkin.






Lomapäivät kuluivat kokolailla samalla kaavalla, joka ei ole mitenkään ennalta suunniteltua, vaan ihan vaan meille luontaisinta ja mieluisinta. Meistä kumpikin kun pääsee arjesta irti paremmin liikkumalla kuin löhöilemällä. Joskin jälkimmäistäkin toki harrastettiin, koska määräänsä enempää ei kroppa liiku vaikka kuinka käskyttää.

Aamut aloitettiin useimmiten saunomalla ja uimalla. Ei avannossa kuitenkaan, vaan muutaman askeleen päässä olevan kylpylän kuntouintialtaalla, joka on saunoineen aamulla auki seitsemästä alkaen pari tuntia. Ukkeli meni yleensä heti seiskan jälkeen ja minä sitten vähän myöhemmin. Ja aika usein sain olla saunassa ihan yksin. Miesten puolelle sattui jostain syystä enemmän aamuvirkkuja. Myös altaalla oli mukavasti tilaa uida. Saa vähän liikettä aamukankeaan kroppaan, ja maistuu aamupalakin sen jälkeen niin paljon paremmalta.

Joku taika noissa loma-aamuissa pakosti on, koska sitä herää ihan virkeänä viimeistään samaan aikaan, ellei peräti aikaisemmin kuin työaamuina kellonsoittoon. Ja unikin on jotenkin niin paljon terveempää, mikä tosin lienee justiin sen paljon päivittäisen liikunnan ja ulkoilman ansiota. Niin paljon enemmän ehtii samassa ajassa, joka töissä menee pelkkään istumiseen (tarkoitus ei tokikaan ole valittaa työpäivistä, koska ilman niitä ei olisi lomiakaan, mutta tulee nyt pakosti vertailtua).



Kuva on otettu iltapäivällä, kun samana aamuna ajetuilla laduilla on jokunen ehtinyt jo ennen meitä hiihdellä..



Puoliin päiviin asti oli sen verran paljon pakkasta, että käytiin vaan tekemässä kävelylenkkiä ja sen jälkeen kimpoiltiin pallon perässä tenniskentällä. Kuuluu hiihdon ohella niihin lajeihin, joissa tulee ihan törkeä(n ihana) hiki. Ja myös ihan paras olo. Salilla en samaa saa aikaiseksi millään. Ja itseasiassa on vähän ärsyttänytkin, että sen jälkeen kun taas aloitin säännölliset salikäynnit, paino on noussut, eikä se todellakaan ole sitä, että lihakset olisivat näin nopeasti kasvaneet, vaan kyllä kyseessä on ennemminkin ihan perinteiset ällöt jenkkakahvat. Seurausta ihan vaan siitä, että samalla kun olen lisännyt treeniä, olen lisännyt myös syömistä (liikaa), mikä on turhaa, koska painin kuitenkin kärpässarjassa, enkä missään Bull Mentulan kategoriassa. Mutta niin vaan kävi, että kahvat katosivat loman aikana ihan itsestään tenniksen ja hiihdon ohessa. Tajusin sen vasta kotona, kun katsoin pitkästä aikaa peiliin. 

Ruuan jälkeen vedettiin pikku päikkärit ja iltapäivällä sitten sukset jalkaan. Ja koska olin ulkoistanut ukkelin voitelutiimistäni, käytettiin heti loman alussa molempien hiihtimet ammattihuollossa. Ja voi vitsit, mikä tunne, kun oikeasti suksi luistaa. Ei melkein uskottu, että ne ollaan oikeasti me, jotka siinä sivakoi menemään, vaan joku ihan muu. Enkä todellakaan ole mikään välineurheilija, jonka pitäisi satsata aina niihin parhaisiin mahdollisiin vermeisiin, koska ei ole taidotkaan sillä tasolla, mutta silti haluaisin, että ne välineet, jotka minulla on, ovat siinä määrin kunnossa, ettei lopahda liikunnan ilo siihen.





Kaikkina päivinä paistoi ennustusten vastaisesti aurinko, jolla oli kyllä suora vaikutus lomafiilikseen. Niin paljon kivempaa kuin päin näköä pyyhkivä räntäsade.





Illemmalla käytiin rentouttamassa kroppaa kylpylän poreissa. Ukkeli myös savusaunassa ja avannossa, mutta itseäni ei yhteissauna vieraiden miesten kanssa samoilla lauteilla (yhtään naista ei kuulemma ollut  koko aikana) houkuttele, joten jätin ne väliin. Takkamakkaraa sen sijaan en.





Haluan paistaa omat makkarini liekeissä niin, että kuoresta tulee ihan musta ja sisus jää ihan vähän kylmäksi. Kun taas ukkeli haluaa paistella omansa täydellisellä hiilloksella, jota odotellessa itse olisin ehtinyt nälkääni syödä jo kokonaisen lenkin kylmiltään.

Sinappia ja viiniä kyytipojaksi ja avot oli kiva istuskella jalat suorina sohvalla ja katsella Kaappausta keittiössä ja mitä milloinkin sattui siihen aikaan telkkarista tulemaan. Myöhään ei jaksettu, tai edes yritetty valvoa kertaakaan vaan kaaduttiin terveen väsyneinä sänkyihin, jotka oli ihan vasta uusittu, mutta niin jämäkät, että kotiinpaluun jälkeen oma sänky on tuntunut ihan taivaalliselta. Omat tyynyt meillä kulkee aina matkassa mukana, jos vaan autolla ollaan liikenteessä.

Huomasin tälläkin kertaa, että parina ekana päivänä en oikein osannut asettua lomamoodiin, vaan koko ajan huomasin vilkuilevani kelloa ja ajattelevani, että nyt on jo näin ja näin paljon lomasta mennyt ja kohta se loppuu ja pitäisi ehtiä vielä vaikka mitä. Mutta kyllä se siitä aina rauhaksi muuttuu ja se jos mikä, on kiva tunne. Vielä kun pääsisin eroon siitä, että kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta alan aina viimeisenä lomapäivänä stressaamaan ensimmäistä työaamua. Haluaisin niin pitää kiinni mielenrauhasta viimeiseen asti, mutta vielä on opittavaa siinä. Joskin tietäisin kyllä helpommankin keinon. Pidemmät lomat :)   

43 kommenttia:

  1. Hieno loma tuollainen, kun saa nauttia liikunnasta ja levosta kyllikseen. Kaunista on sielläkin päin, tuttua maisemaa minullekin, käymme joskus aina Vuokatissa, Sotkamon puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Lomaa on meillä (tai siis miehellä lähinnä) vuodessa niin vähän, että tuntuu pidemmältä, kun lähdetään pois kotinurkista. Ei tarvi montaa päivää olla, kun on jo unohtanut kaikki arkiset jutut. Ja nyt oli ukkelilla sellainen tuuraajakin, joka ei koko ajan soittele perään, vaan ratkoo mahdolliset pikku probleemat itse. Niitäkin "lomia" kun on ollut, että koko ajan on saanut sydän syrjällään pelätä milloin puhelin seuraavan kerran kilahtaa.

      Poista
  2. Tosi kivan kuuloinen loma teillä. Maisemat on vallan upeat ja mikä valo! Kevään auringonsäteitä pakkashangella ei voita kyllä mikään! Tai no ehkä se, kun aurinko ihan oikeasti sulattaa sitä lunta säteillään. Tätä vaihetta odotellessa, kyllä se sieltä pian koittaa. Hieno talvi oli kyllä, paikoitellen jopa tällä etelässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin jälkikäteen, että tulikohan tosta mun lomakuvauksesta kumminkin sellainen olo, että suunnilleen lukujärjestys kädessä siirrytään toiminnasta toiseen :). Meille vaan on jotenkin muodostunut sellainen omanlainen luontainen lomarytmi, joka jotakuta muuta saattaisi ahdistaa, mutta omaa päätä nollaa parhaiten.

      Aurinkoiset keväthanget on kyllä tosiaan ihan parasta <3. Mutta niinkuin sanoitkin, niin vielä parempaa, kun alkaa räystäiltä vesi tippua ja hanki pikkuhiljaa huveta. Ja me suomalaiset ollaan varmaan maailman sopeutuvaisinta kansaa. Vaikka kuinka pitkään on joku ankea kelijakso, ei tarvi kuin muutamana päivänä auringon paistaa, niin kaikki kurjuus unohtuu :)

      Poista
  3. Niin ihanan kuuloinen loma teillä! Juuri tuollaisesta mäkin aina haaveilen - ja sellaisen pitkälti sainkin hiihtolomalla, vaikkakin ihan koti- ja mökkinurkissa :)

    Kuntoilu antaa tosi paljon energiaa ja sitä kautta myös rentoutta.

    Ja hyvä kun muistui mieleen, että minähän sain saman haasteen Tuijalta! Pitääkin vissiin tehdä asialle jotain tässä lähipäivinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katinkulta on meille vähän niinkuin mökki. Sellainen läpeensä tuttu paikka, jonne on aina kiva mennä. Kesällä meillä on siellä pari omaa viikkoa, mutta näin talvella ollaan vuokralla. Nyt meillä oli kahdelle hengelle vähän turhankin iso paritalon puolikas, mutta saatiin tutun kautta edullisesti, joten ei tarvinnut lisätilasta maksaa ylimääräistä.

      Ja toi on niin totta, että kuntoilusta tulee paitsi hyvää energiaa, myös sitä rentoutta. Ihana tunne, kun saa illalla ottaa hyvän asennon nojatuolissa tai sohvalla ja nostaa jalat pöydälle tai rahille. Aaaah. Maistuu se viini ja makkarakin niin paljon paremmalta kuin jos olis koko päivän istunut siinä samassa tuolissa..

      No mutta paahan kuule tehden, niin tulen taas lukemaan :)

      Poista
  4. Ooh, miten ihana loma teillä on ollut!<3 Olen ihan vain pelkästään iloinen teidän puolesta, vaikka melkein aina aurinkokuvat harmaana päivänä aiheuttavat pienen kateuden piston.:) Minusta auringon kuuluukin suosia lomalaisia, sillä heille siitä on enemmän iloa, kuin töissä neljän seinän sisällä.:))

    Upeita kuvia! Täytyy nyt häpeäkseni tunnustaa, että en ole Kainuussa nähnyt tykkylumisia puita, kuvittelin sitä jotenkin Lapin ja ehkä joskus harvoin Pohjois-Karjalan (Kolin) etuoikeudeksi.

    Mukavaa, kun olet takaisin ihmisten ilmoilla, omasta puolestani.<3 Auringonpaistetta ja lämpöä meille kaikille!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3. Ja ihan samoin ajattelen, että kaikilla pitäis olla edes lomalla se paras mahdollinen keli. Mikä ikinä se kelläkin onkin. Meillä kävi ihan hirmu tuuri, kun ysiviikko (joka siis olis se meidänkin oikea lomaviikko, jos vielä olis niitä koululaisia perheessä) oli ollut niin kylmä, että silloin olis kyllä jääneet hiihdot väliin. Ja tolle kymppiviikolle taas ennustettiin pilvistä ja lumisadetta, mutta satoikin vaan öisin, ja päivisin paistoi aurinko. Tuli jotenkin sellainen olo, että ollaan lomamme ansaittu :)

      Vähän itsekin ajattelin, että vaikka tänä talvena on nimenomaan Kainuun tykkylumet olleet uutisissa kaikkien sähkökatkojen ym. vuoksi, niin luulin jo, ettei mekään sellaisia nähdä, koska "alhaalla" niitä ei tosiaan ollut missään. Mutta tuolla vaaran päällä ja rinteillä sitten sitäkin enemmän. Ja ne kaikkein korkeimmat tosiaan melko hurjia, koska lunta oli varmaan tonneja tai jotain sinnepäin ainakin.

      Ja täällä ollaan juu tämän saman harmauden keskellä :). Tultiin päivää etuajassa kotiin, kun kiekkopoika ajeli tänne muutaman päivän tauolle jo keskiviikkoiltana ja haluttiin varmistaa, että ehditään nähdä ennenkuin palailee taas sinne teidän suunnille.

      Ja nimenomaan. Auringonpaistetta ja vähintäänkin sisäistä lämpöä meille <3

      Poista
  5. Voi, mikä unelmaloma! Ja hienoa, kun teillä on tuollainen yhteinen lomarytmi pienillä omilla vivahteilla tuon makkaran mustuuden suhteen :)
    Eiköhän nyt sitten jaksa odotella kevättä tuolla energiapuustilla...
    Kuvat aivan ihania... Sinitaivaita tännekin, please...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain makkara heidät erottaa :D. Ja mieltymys eri värisiin viineihin (ukkelille punaista ja mulle valkoista). Ja hivenen erilainen aamurytmi, joka on ihan luojan lykky, koska tarvitsen aina sen oman hiljaisen hetkeni aamuisin. Hoituu kätevästi niin, että mies herää aikaisemmin ja yleensä itse herään siihen, kun painaa ulko-oven perässään kiinni aamusaunaan lähtiessään. Ja vastaavasti taas palailee mökille ekana niin, että menee se aamun ensimmäinen tunti molemmilla omissa oloissa. Sen jälkeen olen taas valmis puhumaan :). Ja ukkelille yleensä onneksi riittää siellä saunan lauteilla juttuseuraa, koska on meistä kahdesta se sosiaalisempi tapaus.

      Ikävä kyllä, lomaenergia tuntui katoavan aika äkkiä näitten harmaitten tihkusadepäivien myötä. Suksetkin laitoin narikkaan, koska ei mahda olla enää tänä talvena käyttöä. Tai siis keväthän nyt jo on :)

      Olispa aina tollanen kuvauskeli. Ei tarvi kuin kuvata ja sininen taivas hoitaa loput.

      Laitetaan aurinko tilaukseen sinne ja tänne <3

      Poista
  6. No on ollut paisemat ja tunnelmat kohdillaan teidän lomalla. Ei minuakaan enää saisi rinteeseen, liian monta vuotta olen ollut sieltä poissa. Aina odotan sitä lottovoittoa, että voisikin pitää lopun ikää lomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lottovoitto olis kyllä kiva :). Vähän on alkanut itseäkin mietityttää, kun kuulemma vähän aikaa sitten tänne suht meidän lähelle pätkähtänyttä 90 miljoonan euron voittopottia ei vieläkään olla käyty lunastamassa. Itsellä ei kyllä kantti kestäisi hillota voittokuponkia niin kauaa. Ja eniten tässä ehkä hermostuttaa, että eikö voittajat itsekään tiedä voittaneensa vai onko kupongit peräti hukkuneet. Hrrr. Mutta ehkä mun kannattaisi keskittyä miettimään ihan muita asioita :D.

      Minähän olen siis varsinainen arkajalka, mitä mihinkään vauhtilajeihin tulee ja lasken laskettelun sellaiseksi. Joskus 80-luvulla mut pakotettiin Kolin rinteitä alas ja sittemmin joskus Himoksella vähän yritin, mutta kyllä mun parempi jättää laskut niille, jotka sen paremmin taitaa ja pysytellä itse ihan vaan tasaisella maalla.

      Lottovoittoa odotellessa :). (Ehkä pitäis vaan ensin lotota..)

      Poista
  7. Kuulostaa mukavalta lomalta! Mukavaa että teillä on samat intressit lomailun suhteen miehen kanssa. Upeat on nuo maisemat siellä olleet ja todella kiva, kun sattui hienot kelit!

    Mä niin tiedän ton tunteen, kun ei osaa relata ja lomailla rauhassa, vaan tuskailee sitä jo kulunutta aikaa... joka vääjäämättä etenee ja loma lähenee loppuaan... Mulla on ihan vaan viikonloppuisinkin jo vastaava tunne. Ja oli myös äskeisen lomaviikkoni aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meidän lomat on kyllä aika mutkattomia pitkälti, ja varmaan oikeastaan kokonaankin just noitten yhteisten intressien ansiosta, jotka puolestaan on ihan puhtaasti miehen ansiota. Hän kun on se, joka mut on noitten palloilulajien ja muun liikunnan pariin innostanut ja kannustanut. Ja kiltisti pelaa mun tasolla (en ihan huono ole, mutten mikään erityisen hyväkään), vaikka on oikeasti taitavampi. Ei oo sellaista perinteistä miehistä näyttämisen tarvetta, koska siihen kuolis meidän yhteisharrastukset. Eikähän me ihan koko aikaa yhdessä olla sen enempää kotona kuin lomallakaan, koska ollaan kumminkin siinä suhteessa niin erilaisia, että mun pitää välillä saada olla rauhassa ja yksin. Ja meistä kahdesta sosiaalisempana ukkeli taas viihtyy muitten seurassa, joten sikälikin toi Katinkulta on ihan loistopaikka meille. Ei tarvi kuin lähettää mies kylpylään, koska altailta ja lauteilta löytyy aina juttuseuraa, ja itse saan sen ajan olla mökillä omissa oloissani. Ja aamut meillä menee kanssa sopivasti vähän eri rytmissä, joten saan silloinkin tilaisuuden olla oma epäsosiaalinen itseni, joka ei ekaan tuntiin halua edes puhua mitään :).

      Toi on kyllä kurja, kun sitä ei vapaalla osaa tavallaan nauttia siitä vapaasta, vaan koko ajan tulee mietittyä, mitä seuraavaksi tekis ja kun ei osaa päättää, ei lopulta tee mitään ja sitten sitä vaan harmittelee, että taas aika kului, ja vapaa meni hukkaan, kun en saanut mitään aikaiseksi, enkä toisaalta osannut ollakaan. Josko me tästä vielä kehityttäis Heli <3

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Uuuh, hyvä meininki, kuvat ja kaikki. Etenkin se maggara!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maggara miehen ladulla pitää :). Maistuu kyllä just lomalla ja takassa kärvennettynä niin hyvälle. Muuten en makkaroista perusta. Paitsi kesän, tai paremminkin kevään, eka grillimakkara on kans herkkua. Ja ihan kohtahan se on teilläkin vissiin mökki- & makkarakauden avajaiset?

      Nyt on taas jo niinkuin ei olis millään lomalla ollutkaan. Onneksi tuli otettua edes nää muutamat kuvat, niin on helpompi mielikuvissaan palata sinne.

      Poista
  10. Iik miten ihania kuvia! Teillä oli ihana loma! Mä oon kans nyt päässyt hiihtämisen makuun, vaikka eipä sitä tiedä, menikö ne ladut nyt tuon vesisateen mukana. Ihan oikeasti toivon etteivät menneet, sillä hiihtäminen tuntuu niin kivalta. Mulla on pitopohjasukset, jotka on huiput silloin kuin keli on nollan tuntumassa, mutten ovat kyllä nihkeät. Ihania talvipäiviä Annukka sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos aina olis tollaset kelit, niin kuvaamisestakin tulis niin paljon helpompaa ja iloisempaa. Ei tarvis tuskailla valonpuutteen kanssa. Ja meillä kävi kyllä ihan hitsin hyvä tuuri, kun tolle meidän viikolle pahimmat (kolmenkympin) pakkaset hellitti, mutta toisaalta ei tullut sitä luvattua pilvistä lumisadeviikkoakaan, vaan ihan aurinko <3.

      Täällä lähti ladut kyllä ihan kertalaakista eilisen vesisateen myötä. Luovutin ja nostin sukset narikkaan, koska niitä tuskin enää tänä keväänä tarvitaan. Ja oikeasti hiihtäminen on mun mielestä välillä ihan hirveetä työtä ja tuskaa, josta on nautinto kaukana :D. Etenkin, jos yrittää pysyä muitten vauhdissa ja tuolla Vuokatissa niitä himohiihtäjiä riittää, jotka saa homman näyttämään niin kovin helpolta. En ymmärrä, millainen kunto ihmisellä oikein pitää olla, että pääsee niin kevyesti niin kovaa.

      Miehellä oli kanssa pitopohjasukset (joiden kohtaloksi päätyi meidän tulipalo) ja muistan, kuinka ne ensin oli ihan pakko saada ja sitten joka kerta kirosi, kun ei päässyt niillä mihinkään :D. Myyjä oli unohtanut kertoa, että ekat parisataa kilometriä on "sisäänajoa" ja sitten vasta sukset alkaa toimia niinkuin niitteen kuuluu. Laskettiin, että meidän kilsoilla ja talvilla mies on 72-vuotias, kun sisäänhiihdot on hiihdetty :D. Nyt on ihan tavalliset sukset, joiden voitelun kanssa ollaan takkuiltu, mutta onneksi saatiin ammattiapua.

      Kiitos samoin Kati <3

      Poista
  11. Oi miten hienoja kuvia ja tunnelmia! Niin ihanaa, että loma oli juuri sellainen kuin pitikin <3

    Ei täällä pohjoisemmassa tosiaan vesiä satele. Oisko joskus viime vuoden syyskuussa ripsauttanut viimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lomat on kyllä sellasia aikas helppoja, kun tehdään fiilispohjalta sitä, mitä milloinkin huvittaa ja jos ei satu huvittamaan mikään, niin sitten ei tehdä. Tai jos toista huvittaa, mutta toista ei, niin sitten se toinen tekee ja toinen ei ja sekin on ihan yhtä hyvä vaihtoehto. Vähän sama kuin kotona meidän "Meen uimaan/lenkille/hiihtään, tuutko mukaan?", johon "juu" tai "en" on ihan yhtä hyvä vastaus. Ahdistuisin kuoliaaksi, jos aina pitäis etukäteen tietää, mitä ja mihin aikaan tehdään jotain. Tai jos aina pitäis ottaa nokkiinsa, kun toiselle ei käy se, mitä itse ehdottaa. Ja koska minä olen meistä se erakompi, ja mies sosiaalisempi tapaus, jossain vaiheessa tulee aina se hetkellinen irtioton paikka, jossa kaipaan omaa rauhaa ja mies taas juttuseuraa, jota onneksi sieltä saunan lauteilta aina löytyy :). Välillä ehdin jo pitkästyä yksinolooni, kun ukkeli on jäänyt muiden (yleensä savolaisten :)) mölypönttöjen kanssa haastelemaan, eikä huomaa ajankulua ollenkaan.

      Täällä tulee nytkin vettä ja kaikki on vaan loskaa ja harmaata. Mutta nyt melkein toivoisin, että satais sitten mieluummin niin kauan ja kunnolla, että kaikki sulaa, koska ei tosta mustanpuhuvasta mössöstä ole juurikaan iloa.

      Erityisen aurinkoisia ja mielenvaloisia päiviä teille sinne pohjoisempaan <3

      Poista
  12. Ai vitsit, miten upeita kuvia! Noita kun katsoo, tulee melkein mieleen, että talvi vois olla aina. Mutta siis vaan MELKEIN, kyllä tää nyt jo tältä vuodelta riittää :D Käy jopa mielessä, että voisin ehkä ensi vuonna kokeilla hiihtoa, edellisestä kerrasta on n. 30 vuotta (se perinteinen tarina paskasta liikanmaikasta, pakottamisesta ja koulussa hiihtämisen painajaisesta). Niin moni lajia kehuu, että ei kaikki voi olla väärässä. Teen itselleni nyt lupauksen: ensi talvena.

    Ja nyt sitten rupesi tekemään mieli makkaraa, just semmoista mustaksi kärtsännyttä karsinogeenipötkylää, joka on sisältä vielä vähän haalea! Me syödään makkaraa tosi harvoin, muutama kerta vuodessa korkeintaan (juu, ollaan vähän outoja, kun ei kesälläkään grillata sitä kuin pari kertaa). Nyt voisin ehdottaa miehelle ja pojalle nuotion tekemistä envi viikonloppuna ja makkaran grillaamista. Tai miksei takassakin - tajusin just, että meidän takka ei ole nähnyt yhtäkään makkaraa! Mutta viini ja makkara ei kyllä passaa yhteen, haha - kerrankin edes yksi juttu, missä ei olla samiksia :D

    Kivaa viikon jatkoa Annukka! Toivottavasti töihin paluu on sujunut hyvin ja stressittömästi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis ainakin noista kuvista vois mieluusti kopioida tänne ton sinisen taivaan, joka siis oli todellakin enimmän osan ajasta täysin pilvetön eli ihan päinvastainen kuin mitä ennustettiin. Eikä ollut enää niitä kolmenkympin pakkasiakaan, joita oli vielä ysiviikolla, joka siis olis meidän oikea hiihtolomaviikko, jos vielä elettäisiin kouluaikojen mukaan.

      Ja siis, mitä tohon hiihtämiseen tulee, niin sehän on toisinaan ihan hirveetä :D. Aina odotan ja romantisoin sitä talven ensimmäistä hiihtolenkkiä (jota mm. viime talvena ei täällä koskaan tullut, koska ei ollut lunta), mutta sitten kun sinne asti pääsen, kiroan, että pitikin taas lähteä :D. Ei suju ihan niin sutjakkaasti kuin mielikuvissa, mutta kun sitkeästi vaan jatkaa, niin kyllä se siitä. Ja hiihto on ihan omaa luokkaansa siinä, kuinka hyvä olo sen jälkeen on. On niin kokonaisvaltaisesti kroppaa työllistävä hikilaji, että ihan pelkästään sen jälkiolotilan takia olen valmis sinnittelemään siellä ladulla.
      Ja jos nyt sinne kouluaikojen hiihtoihin palaa, niin mun ikävimmät muistot niiltä ajoilta liittyy suksiin, jotka oli aikuisten vanhoista itsemaalatauista puusuksista heti siitä kantapään takaa katkaistut karmeudet, joista mua kiusattiin ja joita häpesin ihan hirveästi. Yritin myös päästä niistä eroon polkemalla toisen suksista poikki, mutta ei auttanut, vaan siihen kohtaan isä kätevänä ihmisenä teki peltisen paikan. Sen jälkeen ei luistanut sitäkään vähää. Itketti vaan vielä enemmän. Mutta nyt olen 53 ja ihan itse saan ostaa sukseni, joten en noita muistojani ota mukaan ladulle, vaan näytän itselleni, että olen voittaja, kun olen sinne palannut :)

      Makkaraa en minäkään syö muualla kuin justiin tuolla talvilomalla ja keväällä kotigrillissä paistettuna ehkä yhden tai kaksi, mutta siinä se sitten onkin. Ei enää varsinaisella grillikaudella houkuta. Vähän sama kuin että glögiä voi juoda lasin-pari marraskuussa, mutta jouluna ei enää kiinnosta sen enempää kuin joulutortutkaan. Mutta jätetään nyt kumminkin toi joulu nyt tässä kohtaa ja siirrytään suoraan kevääseen :)

      Mun töihinpaluusta oli selvästi koitettu tehdä mahdollisimman kivuton, koska kukaan ei "ahdistellut" heti maanantaina. Sain rauhassa orientoitua takaisin työtuoliin. Ja just nyt on hyvä fiilis, kun kävin ruokiksella salilla ja treeni kulki paremmin kuin pitkään aikaan. Laitetaan sekin hiihdon piikkiin :)

      Se on jo keskiviikko, joka tietää sitä, että ylihuomenna on perjantai, joten toivottelen sulle hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua heti siihen perään <3

      Poista
    2. Ja lisää traumaattisia hiihtomuistoja: tokalla luokalla vedettiin umpihangessa (ja minä just myös joillain laudanpaloilla varmaan) ja opettaja (ala-asteen ope oli kyllä kiva, mutta ei tätä hommaa ihan handlannut) oli laittanut mut ensimmäiseksi tekemään latua. Siellä mä sitten, luokan epäliikunnallisin tyttö sitä latua koitin saada aikaiseksi itkua tuhertaen ja yht'äkkiä tajuan, että elämäni ensirakkaus karjuu mun takana "LATUA PERKELE". Muistan kuinka dyykkasin pois tieltä makaamaan sinne umpihankeen ja mietin, että en kyllä saatana hiihdä enää ikinä... Lukioon asti sitten kuitenkin vielä sinnittelin, mutta sitten pistin stopin ja aloin lintsaamaan hiihtotunneilta. Että semmoisia muistoja :D

      Viikonloppuja sinne myös jo näin etukäteen, me mennään TAAS Helsingin yöhön piipahtamaan ensi viikonloppuna! Nyt kyllä vähän "sivistyneemmän" kaavan mukaan eli käydään ensin teatterissa ja taidenäyttelyssä, mutta sitten baarin kautta syömään. Tulee monen vuoden rallattelu-kiintiö taas täyteen :)

      Poista
    3. Tulee ihan Ansa Kynttilä (toivottavasti oot katsonut Putousta) mieleen tosta sun opettajasta :). Ja vastaavia tarinoita kyllä noilta ajoilta riittäis istelläkin, mutta unohdetaan ne ja keskitytään keräämään voimia vaikka sinne Helsingin yöhön, vaikken ole tälläkään kertaa tulossa :D.

      Rairai sinne <3

      Poista
  13. Ooh, mitä talvikuvia! Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että talvi näyttää minusta nykyään kuvissa paljon paremmalta kuin miltä se livenä tuntuu. :-)

    Teillä oli kyllä ihan parhaat lomarutiinit. Tuommoinen liikunnallinen loma kelpaisi minullekin! Siitä tulee niin tunkkainen olo, jos vain istuu ja syö. Iän myötä kroppakin on tullut sellaiseksi, että se tykkää rutiineista. Pitkät lentomatkat ovat kauhistuksen kauhistus ja saavat kropan jumiin pitkäksi aikaa (vaikka jättäisin tavanomaiset viinit ja konjakit juomattakin :-D).

    Mä tykkään myös ns. mustasta makkarasta, mutta se sisustakin saisi olla mieluusti lämmin. Hitsi kun rupesikin nyt tekemään mieli grillimakkaraa sinapilla. Höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin veikata, että jos olisit pamahtanut Panamasta suoraan pahimpiin pakkasiin, olis kyllä ollut aika kylmän oloinen kotiinpaluu, koska koville otti ne kelit täälläkin. Ei käynnistyny autot, eikä lämmitykset, eikä ihmiset. En kertakaikkiaan keksi mitään tai ketään, kelle sellasista kolmenkympin keleistä on hyötyä. Paitsi sähkö- ja kaukolämpöyhtiöille varmaan.

      Ukkeli on meillä aina ollut oikea rutiinien mestari. Vähän jopa hirvitti, että minkähänlaiseen suhteeseen sitä on oikein päätymässä, kun oli jo poikamiesaikoina mm. kahvinkeitin aamulla ajastimella tippumassa... Kuvittelin, että on joku hirmu pedantti tyyppi, muttei onneksi ollut. Halusi vaan, ettei mene aikaa mihinkään turhanpäiväiseen aamulla, vaan voi rauhassa lukea lehden ja juoda kahvit. Mutta kyllä sillä meistä kahdesta vieläki selkeämpi rytmi on kaikessa tekemisessä. Erityisesti ruokalepo on must :). Mutta se on kyllä totta, että jonkunmoiset rutiinit on kivoja lomallakin. Ei mitkään orjalliset, mutta sellaset luontaiset.
      Ja voihan kääk. Mulla jumittaa kroppa jo 8 tunnin automatkankin jälkeen ja siinä välissäkin. Vaikka toisaalta, tossa samassa ajassa ehtis lentääkin aika pitkälle. Joskaan ei teidän tapauksessa varmaan puoliväliinkään määränpäätä.

      Kyllä sun nyt tarttee selvästi jostain etsiä makkaraa ja sinappia. Ja pikku viini siihen kylkeen. Se vetreyttää :)

      Poista
  14. Tuo lomanne on ollut huippu!
    Itsekin tykkään että lomalla on tekemistä, ei koko aikaa jaksa löhöillä. Tosin nyt olen niin rapakunnossa, että yksi reipas kävelylenkki päivässä taitaa riittää...Tänään kyllä ajattelin polkasta tuota kuntopyörää ja heilutella kahvakuulaa ennen saunaa, pakko saada kunnon hiki pintaan.

    Harmi, kun sairastuin ja meidän tärskyt piti perua! Mutta yritetään kesällä uudestaan ;)

    Mukavaa loppuviikkoa<3

    Ps. Musta makkara se pitää olla, kunnolla kärvennetty ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kyllä vieläkin harmittaa, ettei nähty, koska odotin sitä tosissaan (vaikka samalla jännitinkin). Ei huvittanut edes mennä yksin käymään siellä kahvilassa. Näytti kyllä onneksi olevan ihan täynnäkin, mikä on kiva asia, koska tietää sitä, että varmaankin pysyy siellä vastakin. Jos vaikka sitten heinä- elokuun taitteessa kokeiltaisiin uudelleen. Vaikka silloin kyllä grillimakkara tai pikku viinit terassilla olis ihan varteenotettava vaihtoehto :D.

      Koitin miettiä, kuinka kauan me ollaan Katinkullassa lomailtu ja kyllä siitä taitaa kohta semmoset 17 vuotta jo olla, kun eka kesäloma siellä vietettiin ja siitä asti joka vuosi. Sitä edellisenä kesänä vielä asuntovaunuiltiin ja yövyttiin Kattivankkurissa, josta sitten käytiin ihan vaan katsomassa Katinkultaa ja heti tuli sellanen olo, että tää on meidän paikka. Siellä on niin täydelliset mahdollisuudet tehdä tai olla tekemättä. Ja lähetttää ukkeli saunan lauteille turisemaan muitten kanssa, jos (kun) mun sosiaalisuuskiintiö tulee jossain kohtaa täyteen :).

      Vatsatauti vie kyllä voimat. Ei puhettakaan, että jaksais edes katsoa kahvakuulaan päin. Mutta toivottavasti sun olo kohenee tuota pikaa.

      Kiitos samoin sulle <3

      Poista
  15. Kiva, kiva, kun teita tämän haasteen. Ja kuviahan saa olla vaikka ja kuinka, kunhan nyt on edes se viisi, kuka niitä laskee :)

    Ja lomamaisemat näyttää aivan täydellisiltä talvimaisemilta. Ihan vähän alkoi tehdä mieli päästä tuollaisiin maisemiin lomailemaan, mutta ehkä kuitenkin vielä enemmän haluan aurinkoon.

    Hienoa, että oikeanlainen voitelutiimikin on löytynyt. Toivottavast (ja todennäköisesti) kuitenkin ihan sulassa sovussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävi kyllä melkoinen munkki kelien suhteen, kun ei ollut enää niitä jäätäviä pakkasia (paitsi aamuisin), eikä tullut luvattua pilvistä lumisadeviikkoakaan, vaan just tollanen niin täydellinen kuin vaan talvikeli voi olla. Ja näyttäis tänään olevan samanlainen täällä niinkuin varmaan, tai ainakin toivottavasti, siellä teilläkin. Sulla kun on siellä kuitenkin paikat pistetty vaatekutsuja varten putsplank, eikä ole pölyhiukkasia auringonvalon paljastettavaksi asti. Toisin kuin meillä, mutta ajattelin tänään töitten jälkeen siivota, koska saatan pitää huomenna kesälomapäivän. Tarttee vaan lepytellä ukkelia, ettei suutu, kun vien hältä perjantain siivousilon :).

      Hyviä kutsuiluja ja viikonloppua siihen perään toivottaa sopuisa voitelu- & hiihtelytiimi <3

      Poista
  16. Kuvissasi on niin sininen taivas! Palelemisesta en tykkää, mutta nuo kuvat kyllä toimisivat ainakin minulle sellaisena matkailumainoksena, että lähtisin lippuja varailemaan jos talvi vielä jatkuisi. Tulemme huhtikuussa Suomeen käväisemään ja rehellisesti sanottuna toivon ettei lumikerros enää silloin ole noin paksu.

    Reipasta viikonloppua sinulle Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Toivon, että tarkoitit sitä, että voisit kuvien perusteella varailla liput tähän suuntaan, mutta kävi kyllä mielessä, että jos sittenkin ihan päinvastaiseen elikkäs lämpimään :D. On kyllä tavallaan hassua, että saman kirkkaansinisen taivaan alla voi täällä olla ihan hitsin kylmä ja jossain toisaalla taas ihanan lämmintä.

      Meillä kävi tuuri, kun oli tuolla meidän lomaviikolla ne pahimmat kolmenkympin pakkaset jo ohi. Ihan niin himohiihtäjiä ei olla, että olis tehnyt niissä keleissä mieli lähteä urheilemaan. Ja mulla on jotenkin huonot keuhkotkin, jotka ei moista edes kestäisi.

      Itsekin toivon, että huhtikuussa on jo lämmintä ja koivut hiirenkorvalla (oikeasti ei ole mitään muistikuvaa, milloin ne alkaa vihertää, mutta aina voi toivoa) ja leskenlehtiä ja vuokkoja puskee maasta. Että tervetuloa vaan jo näin etukäteen ja kaikinpuolin mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. He hee! No Suomeen varailisin, että pääsisin hiihtelemään :-D

      Varsinkin tuo kuva, jossa näkyy kaartuva latu ja aurinko paistaa edestäpäin, vaikuttaa vahvasti. Se saa minussa aikaan sellaisia väristyksiä, että muistan miltä kunnolla tuuelttuneet keuhkot tuntuvat. En ole hiihtänyt neljään vuoteen!!

      Poista
  17. Kuvat on jotain mieletöntä ja itselläkin joku ihmeellinen kaiho taas vuorien äärelle. Ennen piti olla kaupungin sykettä ja nyt vaan vuoret mielessä, tämä on sitä keski-ikäisyyden iloa.

    Kuulostaa täydelliseltä aivolomalta, päikkärit, aamusauna, liikuntaa ja illalla vielä poreet, täydellistä! Voisin kuvitella oman miehen kanssa tekeväni tälläisen loman. Nuorena tuli hiihdeltyä paljonkin ja on vähän traumat jäänyt siitä, kun sukset ei luistaneet, eli suksihuoltoon vaan. Ja kyllä stadin likkana meillä Töölöstä alkoi mahtavat hiihtoladut Laakson sairaalaan kupeesta ja käytiin aina juomassa kaakaot kahvilassa, oli kivaa.

    Aurinkoa viikonlopouun Annukka, teillä oli hyvä loma. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tiia ja sori, kun mulla on tää vastaaminen kestänyt jo niin kauan, että en melkein edes muista koko lomaa olleenkaan.

      Sensijaan näin unta, että oli teillä yötä, kun olin matkalla jonnekin, mihin Porvoosta oli hyvät jatkoyhteydet :D. Ilmeisesti viihdyin niin hyvin, että olin purkanut matkalaukkuni teidän kaappeihin siinä uskossa, että lähtöön on vielä pitkä aika, mutta sitten sun mies, joka oli lähdössä töihin ja olis ilmeisesti heittänyt mut samalla sinne jonnekin asemalle, mistä mulla oli ne jatkoyhteydet sinne jonnekin, tuli sanomaan, että nyt pitäis sitten lähteä, jos aiotaan ehtiä ja minä sitten pankikoin, että apua, kun on ne laukutkin ihan leväällään ja pitää vielä pakata. Ja sinä kannoit mulle pelkästään mulla mukana olleita talvisia villakangastakkeja (oikeasti mulla on vaan yksi) niin isot pinot, että olin ihan kauhuissani, että miten saan ne mahtumaan takaisin kapsäkkiin.
      Oikeesti se oli ihan kamalaa, kun tiesin, että jos en onnistu, niin myöhästyn ja sinä sitten rupesit huolehtimaan, että mun pitäis ehtiä syödä vielä jotain ennen lähtöä ja kysyit, että mitä voit tarjota. Siihen vastasin, että kylmäpuristettua kookosöljyä :D.

      En kertakaikkiaan käsitä, mistä toi uni tuli, mutta varmaan siitä, että kävin kurkkaamassa tän sun kommentin jo heti sen jälkeen, kun olit sen kirjoittanut, mutta kun en ehtinyt siihen heti vastata, se jäi ja ilmeisesti kummitteli sitten huonona omatuntona takaraivossa niin, että päädyit uniin siinä samalla :). Ja siis minähän näen aika useinkin tota samantyyppistä unta, jossa pakkaan laukkuja (yleensä paluumatkalle) ja tavaraa tulee koko ajan vaan kaapeista lisää ja lisää. Ja jonkun tulkinnan mukaan se kertoo siitä, että ihmisen elämässä on ylimääräistä kuormaa, josta koittaa päästä eroon.
      Voi hyvin pitää paikkansa.

      Kuulumisiin taas Tiia <3

      Poista
    2. Hihi voi elämän kevät ja juuri tuo huono omatunto, sillä hyvä, että laitoit viestiä, sillä tämä olisi taas tällä tolvanalla mennyt ohi. Miten maukas uni suorastaan ja kookosöljyä ja villakangastakkeja. Vähän kuin se oma uni, jossa nypin luomesta karvan ja tulikin pulloharja. :)

      Hyvinkin voi pitää paikkaansa ja jotenkin hieman stressinä, mutta toivottavasti olin positiivinen hahmo unessa. <3

      Ihania unia tälle yölle Annukka <3

      Poista
    3. Kyllä olit positiivinen, kun äitimäisesti autoit pakkaamaan ja vielä huolehdit, että saan syötävää :D. Ei tosin selvinnyt, että löytyikö justiin sitä kookosöljyä :D

      Poista
  18. Oi mitä suloisia maisemia! Suomen talvi on niin mielettömän upea!
    Mutta hekottelin kyllä ääneen kohdalle "ukkeli ei tiedä meidän muuttoaikeista..."
    Näin se meilläkin menee. Satunnaisesti hän tosin lukee mun ajatukset sitten blogista. Tästä on joskus saattanut tulla vähän sanomista, että "olisko voinut keskustella ENNEN KUIN julkistit puolelle maailmaa..." Niin no. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on jo vähän vaikeuksia uskoa, että mitään tollasia kelejä on ikinä ollutkaan :). Saati että oltais oltu lomalla..
      Niin on taas arkiseksi mennyt hommat.

      Mun ukkeli ei taida edes tietää (tai ainakaan muistaa) blogin osoitetta, joten voin huoletta kirjoitella mitä vaan :). Mutta käyhän se noinkin tietty, että voi miehelle jälkikäteen sanoa, että "olisit lukenut blogista. Siellähän se tieto on olllut jo vaikka kuinka kauan.." :)

      Poista
  19. Lumihanki ja kirkas auringonpaiste on kyllä aika lyömätön yhdistelmä ♥
    Vaan kaipuu "oikean" kevään on jo niin hirrrrmuinen... :)

    VastaaPoista
  20. Ihanat talvikuvat, etenkin tuo latu. Juuri tuolta näytti tänään, kun pitkästä aikaa sain sukset jalkaani. :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi