Sivut

torstai 22. helmikuuta 2018

PÄIVÄ ELÄMÄSTÄNI


Koska itse tykkään päästä kurkistamaan muiden ihmisten ihan tavalliseen arkeen, ajattelin tallentaa tänne myös yhden oman arkipäiväni mallia "perus".

Tässä siis ihan tavallinen keskiviikko 21.2.2018



Puolitoista tuntia pitää jättää pelivaraa.


Menen töihin yleensä vasta yhdeksäksi, mikä on hyvä asia, koska en kuulu kadehtimieni aamuihmisten kastiin. Paitsi että huomaan kyllä muuttuneeni  sillä saralla. Olisko ikäkysymys vai mikä, mutta enää ei tee ihan niin tiukkaa, vaikka kello soisikin tavallista aikaisemmin. (Todennäköisesti olen valmis perumaan tämän puheeni heti, kun kellot kohta taas vekslataan kesäaikaan).

Aamusuihku ei näin talvella myöskään kuulu suosikkeihini, mutta käyn silti, koska pipokaudella tukka tuntuu harmillisesti rasvoittuvan normaalia tiuhempaan tahtiin,  ja on pakko pestä joka päivä, vaikkei suositeltavaa olekaan. 

Siitä sitten muutama "aurinkoakin suurempi" (ukkelin ilmaisu) paplari päähän ja keittiöön, jossa ensitöikseni avaan sälekaihtimet, vedän verhot sivuun ja zuumailen päivän kelin, joka viimepäivinä on ollut varsin rapsakalla pakkasella varustettu, mutta ihanan valoisa ja aurinkoinen. 

Aamupalani olen jo niin monta kertaa tänne kuvannut, että itseäkin jo kyllästyttää, joten siitä ei nyt tällä kertaa tule kuvaa, mutta aina syön kuitenkin samalla kun selailen läpi aamun paikallislehden.

Työmatkani on lyhyt, parisen kilometriä, joten useimmiten kävelen. Sikälimikäli ei satu laiskottamaan tai en kotona haahuile huomaamattani niin kauan, että tiedän myöhästyväni. Silloin on turvauduttava autoon.



Pipo päähän, kassi olalle ja matkaan. 


Pakkasta oli tänä aamuna parisenkymmentä astetta, muttei tuntunut missään, koska oli tyyni keli ja tarpeeksi vaatetta päällä.



Perillä. Joskin otin kuvan vasta, kun lähdin töistä. Ihanan kirkas taivas.


Työpöytäni on iso, mikä on hyvä asia, koska tarvitsen tilaa, mutta samasta syystä siihen on myös liiankin helppo antaa kaiken kasaantua niin, että tuloksena on hallittu kaaos. Hallittu siksi, että itse kuitenkin tiedän, missä mikäkin paperi on, vaikkei homma järin järjestelmälliseltä varmaan ulkopuolisen silmin näytäkään.. Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että joko teen töitä tai siivoan pöytää, joista  ensimmäinen on kuitenkin se, josta minulle maksetaan, joten keskityn hyvällä omallatunnolla siihen. Ja pääsee siivoojakin helpommalla, kun sopimukseen kuuluu, että vain "vapaana olevat tasot" pyyhitään, joten oman pöytäni voi suosiolla jättää väliin :). Paitsi kerran vuodessa, kun tyhjennän sen kesälomalle lähtiessäni. 



Työn alla kahden identtisen kolmen asunnon kokonaisuuden materiaali- ja tarjouslaskenta Norjaan.


Työni on aika monipuolista, mutta tänään oli tarjouslaskentapainotteinen päivä. Vaatii keskittymistä, seesteisen mielentilan ja rauhaa, että sujuu. Jos tulee paljon keskeytyksiä, joutuu aina aloittamaan homman uudestaan miettimällä mihin jäi ennenkuin tuli "häirityksi" . Toisinaan laskenta sujuu kuin itsestään (tänään oli sellainen päivä) ja saa aikaiseksi paljon. Joskus taas takkuaa niin, että on parempi keskittyä välillä muuhun ja ottaa piirustukset työn alle, kun on taas parempi hetki.



Parempi puoli kameraa kohti. Toinen ei enää kestä päivänvaloa.


Otan usein "salikassin" mukaan töihin, koska liikuntakeskus, jossa käyn, on samassa Finlaysonin vanhassa kutomorakennuksessa kuin työpaikkani. Voin mennä puntille joko ruokiksella tai suoraan töitten jälkeen, jos virtaa tuntuu riittävän. Jos ei, en mene, koska väsyneenä punnertamisesta ei tule kuin kiukkuiseksi.

Tänään päätin jättää salin väliin ja satsata hiihtoon, jos vaan pakkanen illaksi laskee vähänkään siedettäviin lukemiin.

Kävin kumminkin ruokiksella pikaisesti nappaamassa muutaman kuvan liikuntakeskuksesta, jota tekisi mieli esitellä enemmänkin, koska se on oikeasti ihan super! Ja uskallan väittää, että montaa yhtä kaunista ei Suomesta löydy. Turhaan ei ole yrittäjää palkittu useampaankin otteeseen monella eri saralla. Arvostan suuresti sinnikästä työtään, jota on jo reilut pari vuosikymmentä ainakin tehnyt tämän seudun asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin eteen.



Kauniissa portaikossa on hyvä puuskuttaa ottaa alkulämmöt.
Ja jos tulen töistä suoraan, tulee kerroksia kavuttua yhteensä kuusi. 
Ensin kolme alas ja toisesta rappukäytävästä kolme ylös. 



Ison jumppasalin yli kolme metriä korkeista ikkunoista on 
näkymät kolmeen eri suuntaan kaupungin kattojen yli. 


Koska porukkaa oli tälläkin kertaa reenailemassa, kuvaaminen oli pakko rajata yksityiskohtiin, joille liikuntakeskuksen naisyrittäjällä on todellakin silmää. Kaikki mätsää mielestäni upeasti sekä mittasuhteittensa että tyylinsä puolesta punatiilisen rakennuksen henkeen ja huonekorkeuksiin. Kuvaajaa on syyttäminen, jos ei kuvista hahmotu.






Pieni pala kuntosalia, jossa käy kaikenikäisiä, -kokoisia ja -kuntoisia miehiä, naisia, tyttöjä ja poikia. Lisäksi kuntoutettavia fysioterapian tai viereisen palvelutalon puolelta. Ainoastaan bodareille sali ei sovellu, mutta heitä varten on hyvät tilat toisaalla kaupungissa.  Ja itse olen ihan tyytyväinenkin siitä, että niitä kaikkein raskaimpia painoja ei tällä salilla "heitellä", koska sattumoisin työskentelen suoraan alapuolella ja saattaisi arveluttaa vanhojen rakenteiden kestävyys. Joskin aika monta (kymmentä) tonnia ovat painaneet tilassa aikanaan sijainneet valtavat kutomakoneetkin.







Seinällä olevaan motivaatiotauluun on saanut kirjoittaa vastauksen kysymykseen "Mikä motivoi sinua juuri nyt?". Itseäni lämmitti erityisesti tuo "kireenä arkkuun" :). 


Teksti naisten pukuhuoneen peilin alla.



Myös Bond käy täällä. 


Sen lisäksi että enimmäkseen kokonaan kuvieni ulkopuolelle jääneet tilat ovat kauniit, monipuoliset ja avarat, myös liikuntakeskuksen henkilökunta on ihan superia, ja laitteet ja tarjonta niin kattavia, että niitten puutteesta ei todellakaan jää liikkuminen kiinni. Lukkarista löytyy kaikki LesMillsin jumpat, kahvakuulaa, pilatesta, toiminnallista harjoittelua, crossfittiä, tanssia, venyttelyä, kehonhuoltoa, vesijumppaa ja mitä lie vielä lisäksi, en edes muista kaikkea. 

Mutta meinaa nyt venyä vähän pitkäksi tämä osio. On vaan niin oleellinen ja tärkeä osa omaa arkeani, että ei voinut välttää.

Yleensä kävelen töihin ja takaisin jämptisti samaa reittiä, mutta tänään päätin poiketa kirjaston kautta katsomassa, josko sieltä löytyisi yhtä tiettyä kirjaa (Huonekasvien henkiinjäämisopas..).

Ei tee suurta lenkkiä, ja koska tänään tuli lounaalla syötyä omiin tarpeisiin nähden liikaa, ei ollut vielä nälkäkään niinkuin yleensä, joten ei tarvinnut senkään takia kävellä suorinta tietä.





Myös kirjasto sijaitsee Finlaysonin vanhassa miljöössä, mutta ei Kutomon, vaan Kehräämön alueella, joka sekin on varsin kaunis kokonaisuus. Etenkin kesällä. Ja tykkään, kun kaikki vanhat rakennukset on molemmissa paikoissa otettu hyötykäyttöön, eikä jätetty tyhjilleen tai pahimmassa tapauksessa purettu pois uuden tieltä.









Kaikki kirjan painokset olivat lainassa, joten tein siitä varauksen ja palasin kotiin tyhjin käsin.





Näin pienenä yksityiskohtana pakko sanoa, että olen edelleen hämmästynyt siitä, että taivuin kokeilemaan eteisessä KonMarin vinkkaamaa pystyviikkausta, jota ensin pidin ihan jonninjoutavana humpuukina. Ja vielä hämmästyneempi, ja samalla iloinen, olen siitä, että näyttää tosiaan toimivan. Jopa minä olen saanut laatikkoni pysymään suhteellisen siivossa järjestyksessä siitä lähtien, kun sen muutama kuukausi sitten siivosin. En melkein usko itsekään. Joskin laatikkoa alunperin järjestäessäni karsin sieltä huiveja, pipoja ja kintaita melko rankalla kädellä ja jätin jäljelle vaan ne, joita päivittäin, tai ainakin usein käytän. Hiihtohanskat ja pipot säilöin toisaalle ja kesäpipot (juu, niitäkin tarvitaan) myös.

Yleensä syön ihan kunnon ruokaa, kun pääsen kotiin, mutta tänään tuli tosiaan tankattua sen verran lounasta (koska luulin meneväni salille), ettei tehnyt mieli mitään. Pakotin itseni kuitenkin syömään edes valmiin jugurttituorepuuron ja puolikkaan banaanin.





Ukkeli on opettanut huilaamaan töitten jälkeen hetken, mikä oli alkuun itselleni vaikeaa, mutta itseasiassa ihan hitsin hyvä tapa. Jo se riittää, että menee edes muutamaksi minuutiksi pötkölleen, tai parhaassa tapauksessa nukahtaa niin, että käy unessa, mutta herää samantien. Virkistää ihmeesti, mutta aika pitkän harjoittelun omalla kohdallani kyllä vaati.

Pakkanen laski kymmenisen astetta aamusta, joten päätettiin lähteä hiihtämään jonkunmoinen lenkki. Jos vaikka saisin kulutettua ylimääräiset pitovoiteet pohjista ennen reilun viikon päästä alkavaa lomaa.

Sitä ennen kuitenkin kastelin kukat, koska muistisääntöni mukaan Keskiviikko = Kastelupäivä.

Uutta viherystävääni Vihvilää tosin saa kastella melkein joka päivä, koska juo kaiken, mitä juurelle kaadetaan. Mutta myös palkitsee kasvattamalla noita hauskoja suikeroitaan ihan silmissä.



Junicus spiralis





Heitin molempien hiihtimet takakonttiin, mutta ukkeli päättikin viime hetkellä lähteä uimaan, joten nostin sitten hänen kamppeensa takaisin seinustalle kontista kolisemasta ja jätin vain omani sinne. Tai niin siis luulin, kunnes ladulle päästyäni havaitsin, että kappas vaan, kun onkin yksi lyhyt ja yksi pidempi sauva kyydissä. Mutta eipä se ole niin tasaisen priimaa meikäläisen meno muutenkaan, joten en antanut haitata. Sukset sentään oli molemmat omat, joten ei sen kummempaa hämminkiä.

Hiihtäminen on ihan mukavaa silloin, kun se sujuu, mutta kaikkin parasta siinä kuitenkin on se, kun se loppuu :). Olo on lenkin jälkeen ihan hitsin hyvä. Ja samalla vähän voittajafiilis, koska kevyeksi en voi hommaa omalla kohdallani kehua. Itseasiassa olen ajatellut kysäistä joltakulta noin parivuotiasta lasta kaveriksi lenkille, niin olisi samantasoista seuraa.






Puoli seiskaksi viriteltiin pojan illan jääkiekko-ottelu tietsikan (käyttääkö kukaan enää moista sanaa vai kuuluuko niihin aikoihin, kun oli ATK-opetusta ja mikrotukihenkilöitä..) kautta vintin telkkariin.

Kaverin vinkistä tilattiin fanseat.com-palvelu, joka näyttää kaikki Mestis-pelit ja ihan kaikki mahdolliset muutkin lajit seurojen itsensä tuottamina erittäin edullisella 7,90 euron kk-maksulla. Ihan huippua. Näkee poikaa edes ruudun kautta. Meillä kun ei olisi mitään mahdollisuuksia matkustaa ympäri maata pelejä paikan päälle katsomaan. Ja itse olen myös sen sortin jännittäjä, että kotonakin katson mieluiten nurkan takaa tai sormien välistä...


Myös kotimainen Leijonan luola kuului illan ohjelmistoon. Tykkään siitä jostain syystä tosi paljon. Eniten toki silloin, kun joku on keksinyt jotain sellaista, johon saa Leijonan tai useamman mukaan. Tulee sellainen Jess-fiilis! Mutta tykkään myös leijonien, erityisesti Saga Forssin, sivistyneestä ja kohteliaan diplomaattisesta tavasta perustella senkin, jos eivät ole kiinnostuneita. Ainoastaan Kim Väisänen kuulostaa välillä tosi tylyltä ja epäkohteliaalta töksäyttelyineen. Siitä en tykkää. Joskin hänkin tuntuu onneksi pehmentäneen tyyliään matkan varrella.

Samalla kun töllään telkkaria, tulee aina myös venyteltyä lattialla, mikä ei ole huonompi homma ollenkaan. Käy näppärästi siinä sivussa.





Ylläolevassa kuvassa on meidän olkkarin vakiokalustoa eli putkirulla ja jääpallo, jonka pyörittely jalkapohjien alla on aika jäätävää, mutta hyödyllistä hommaa.  Ja lisää rekvisiittaa, kuten käsipainot ja erivahvuisia jumppakuminauhoja löytyy säilytysjakkaran sisältä. Piikkimatto on jo niin riekalainen, ettei päässyt kuvaan. Mutta matkoille mukaan pääsee aina, koska en pärjää ilman sitä.

Vaan siinäpä se alkaa olla meikäläisen peruspäivä iltapalaa vaille valmiina. Ja jos joku nyt miettii, että enkö tehnyt mitään ns. kotihommia, niin vastaus on, että en. Paitsi tyhjensin tiskikoneen.

Nyt kun ollaan ukkelin kanssa kahdestaan, ei oikeastaan edes ole mitään tehtävää. Tiskarin täyttyminen kestää kokolailla viikon, ja pyykkikoneen vielä kauemmin, joten ei tässä ihan alvariinsa tarvi ainakaan niitten puitteissa höntäillä. Sen enempää kuin ruuanlaitonkaan. Paitsi että silloin kun pitkää työpäivää tekevältä, omillaan, mutta samassa kaupungissa asuvalta kuopukselta kilahtaa whatsappiin viesti, jossa kysyy, voisiko tilata "sitä äitin hyvää makaroonilaatikkoa", olen alta aikayksikön valmiina kuin partiolainen. Oikeasti kivaa tuntea itsensä vielä edes joskus tarpeelliseksi.






Nukkumaan menen yleensä aika pian kympin jälkeen. Viimeistään puoli yhdentoista maissa. Ihan vaan siksi, etten keksi mitään hyvää syytä roikkua hereillä sen pidempään. Ja tänään, kun ostin ensimmäisen kerran todella pitkästä, pitkästä aikaa pari tarjoushintaista lehteä, sänky kutsuu vielä tavallista aiemmin.

Mutta siinäpä se sitten vissiin. Näitä itseään suht samanlaisena toistavia arkipäiviä mahtuu tusinaan ainakin kymmenen. Joskus toki jotain muutakin Ja vaikka tasaisena toistuva rytmi välillä tympiikin, enimmäkseen tykkään kyllä arjestani ihan tällaisenaan.

Ja tykkään myös kotikaupungistani, jota en ole liiemmin täällä tuonut julki. En edes oikein tiedä, miksi en, mutta koska moni teistä jo tietää, ja osa ehkä tämän postauksen kuvien perusteella arvaa, että asun Forssassa, niin tuleepa sekin nyt tässä kerrottua. Harmillista on, että kaupunki tuodaan usein esiin negatiivisessa valossa tai vaihtoehtoisesti "Helvetin tulirotkona", joka ei mielestäni ole ollenkaan ansaittua. Olkoonkin, että itsekin joskus nuorena vannoin, että "Forssaan en ainakaan ikinä muuta", täällä on ollut ihan hyvä elää ja asua. Toivottavasti sen voi näitten arkisten rivieni välistä aistia.

Ja tähän loppuun vielä ihan älyttömän iso kiitos kaikille teille vertaistukea edellisen synkistelypostaukseni tiimoilta lähettäneille.

Kivaa olisi lukea myös teidän muiden ihan tavallisesta päivästä, koska arkikin taitaa meillä kaikilla olla aika erilainen.



60 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä toi kirjoittamisen lahja. Muuhun tulokseen ei voi tulla kun taas tätäkin postausta lukee. Saat tavallisenkin asian sanottua niin hauskasti että kateeksi käy. Kiva postaus!
    Nyt tuli kynnys aika korkeaksi tehdä jotain saman tapaista postausta omasta päivästä. Mutta idea on niin kiva, että voin silti yrittää, kunhan ensin tulee sellainen päivä josta riittäisi muutakin kerrottavaa kuin herääminen, aamupala, petaus, aamupesu......
    Hienossa ympäristössä on työpaikkasi. Rakastan tuollaisia vanhoja tehdasmiljöitä ja voisin mieluusti asua sellaisessa. Täältä meiltä päin ei mitään noin hienoa rakennuskantaa löydy, vaan tyyli on aivan toinen, joskaan ei nuo punaiset tönötkään ihan huonoja ole.

    Mukavaa päivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan tosi paljon tästä palautteesta Kristiina.

      Itse kun aamulla kelasin tekstini puhelimella läpi, ajattelin, että eihän tämmöistä jaksa millään kukaan lukea, kun on pitkäkin kuin nälkävuosi, vaikka oli kyse vaan yhdestä päivästä, jonka aikana ei edes tapahtunut mitään.

      Tätä ei varmaan pitäisi tänne kirjoittaa, mutta itse vaihtaisin tehdasrakennukset mieluusti niihin sympaattisiin punaisiin "tönöihin". Tai muuten vaan puutalokortteleihin, koska puutaloista enemmän kuin punatiilistä. Mutta koska koko Forssa on aikanaan lähtenyt kehittymään nimenomaan tuon kuvissakin näkyvän kehräämön ympärille 1800-luvun puolivälissä, ilman sitä ei olisi koko kaupunkiakaan. Että toi toiveeni on vaan varmaan sellaista "aidan takana ruoho on vihreämpää"-haihattelua. Sitä kun tulee välillä vähän sokeaksi sille omalle ympäristölleen ja ihastelee kauneutta muualla, vaikka kyse on ennemmin siitä, että kauneutta on kaikkialla, mutta se on vaan keskenään erilaista. Ja niitä huonojakin (ja suoraansanottuna myös rumia) puolia varmasti löytyy joka asuinpaikasta myös

      Vaan eipä tosta mahtanut oikein saada mitään selvää :). Sitä nyt kumminkin halusin myös sanoa, että ihan turhaan vähättelet itseäsi. Se, mikä itsestä tuntuu ehkä tylsältä tai tavanomaiselta, on kumminkin toiselle uutta ja erilaista. Että ei muuta kuin kynä sauhuamaan sitten, kun siltä tuntuu ja sattuu sopiva fiilis ja päivä kohdalle.

      Mukavaa päivää sinulle myös <3.

      Poista
    2. ja siis tuossa yhdessä lauseessa piti lukea, että tykkään puutaloista enemmän kuin punatiilistä... (pitäis vissiin lukea nuo omat kommenttinsa läpi ennenkuin julkaisee..)

      Poista
  2. Mukavaiset arkipäivät sulla! Jotenkin semmonen ”lämmin ja seesteinen tunnelma” nousi mieleen päivän kulkua kuvaavaksi :)

    Omat päivät on niin suuresti vaihtelevia, ettei vastaavaa tarinaa kyl syntyis :) Kun ei oo mitään rutiininomaista, että esmes työtä tehdään klo x-x, niin sitä tehdään välillä klo 02 yöllä, tai milloin mitenkin. Työhuoneessa, sohvalla, tai jossain muualla, riippuu minkälaista hommaa on työn alla. Päivistä riippumatta, koska ei oo erikseen määriteltyjä arki-, juhla- tai vapaapäiviä.

    Juu. Hirmu kiinnostavaa, vai mitä ;D Nyt mä lähden tästä laittamaan työhuoneen kamiinan tulille ja linnoittaudun sinne todennäköisesti myöhään iltaan saakka. Tänään näin, huomenna ehkä jotenkin toisin, ei tiiä vielä :D

    Iloista loppuviikkoa Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kuule justiin toi ennalta-arvattavuus ja päivästä toiseen suht samanlaisena toistuva rytmi, joka mua välillä tympii ihan tosissaan ja kadehdin (sillälailla hyvällä tavalla) sun kaltaisia ihmisiä, jotka on vapaita tekemään hommia vaikka uuninpankolla ja ihan just sellaiseen vuorokauden aikaan, mikä itsestä milloinkin hyvältä tuntuu :).

      Mutta koska musta ei ole ollut itse itselleni sellaista osaamista ja pätevyyttä hommaamaan, että pääsisin samaan, se on tähän tasaiseen tallaamiseen tyytyväinen :).

      Ja onneksi mulla ei kumminkaan ole noi työajat niin justiinsa. Ja toisinaan teen kotoa käsin, jos on sellaista, mihin ei tarvita mitään "fyysisiä" papereita (mikähän mahtaa olla fyysinen paperi :D), kun kumminkin yhteydet yhteiselle palvelimelle pelaa sieltäkin. Eikähän tarvita kuin joku arkivapaa aina väliin (niitäkin voin pitää aikalailla oman mieleni mukaan), niin se virkistää kummasti ja taas jaksaa. Ihan eri asia kuin viikonloppu, joka on tavallaan sellanen perusvapaa.

      Nyt olis täälläkin käyttöä kamiinalle. Alkaa pakkaslukemat olla sellasia, että vintin ilmalämpöpumppu vinkui yöllä niin äänekkäästi, että lienee leikannut kiinni siihen mennessä, kun pääsen takaisin kotiin. Hope not.

      Iloisia työ- ja kaikkia muitakin päiviä Taru <3

      Poista
  3. Tätä oli kiva lukea! Pitäisi joskus itsekin tehdä tämmöinen postaus :) Touhukasta torstaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pitäis. Sellanen opiskelijan arkipäivä olis kivaa luettavaa. Voisin elää mukana :)

      Tänään taitaa olla taas salipäivä, mutta siinäpä ne mun touhut. Toivotaan, että pakkaslukemat tästä alkaa pikkuhiljaa järkevöitymään. Viimeistään ens viikon jälkeen, koska silloin päästään taas sun kotihuudeille hiihtämään. Parasta <3

      Poista
  4. Mukavan kuuloinen päivä. Rauhallisen seesteinen. Ja todellakin tuo F:n alue rakennuksineen on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi Nainen.

      Vaikka välillä tympiikin ja tuntuu, että elämä valuu ohi tässä tasaisessa tallaamisessa, niin taitaa nämä ihan tavalliset päivät loppupeleissä kumminkin olla ihan just hyviä, koska asiat on silloin hyvin, kun mikään ei ole erityisen huonosti.

      Työpäivän sujuvuudella on kyllä iso merkitys muun päivän kulkuun. Nyt sattui hommat sujuvan niin hyvin, että loppupäivästäkin tuli rauhallinen. Mutta jos töissä takkuaa ja hermot on piukalla, ei paljon huvita hiihdellä :D.

      Toivottavasti sulla on asiat hyvin <3

      Poista
  5. Kyllä nuo Finskun vanhat tiilirakennukset on tosi kauniita. Onneksi niitä ja Tampellaa on tuossa Tampereellakin vielä vaikka suuren osan jo 80-luvulla purkivat.

    Päiväsi oli selkeän ja rauhallisen tuntuinen. Jäin miettimään vaan, että söitkö illalla enää mitään? :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältäkin taidettiin purkaa Finskun saha tästä naapuritontilta, mutta muuten taitaa olla aikalailla kaikki jäljellä. Vieressä on yhteen Kutomorakennukseen sittemmin muuttanut Cittari. Sitä ennen taisi olla täynnä panssarivaunuja tai jotain muuta puolustusvoimien kamaa. On kyllä luojan lykky, etteivät purkaneet sitä ja rakentaneet nykymallin Citymarkettia tilalle. Ja tämä monisiipinen ja monikerroksinen rakennus, jossa olen töissä (paitsi just nyt juon kahvia ;)), on sittemmin täyttynyt vaikka minkä alan isommista ja pienemmistä yrityksistä. En tunne puoliakaan, ja kortteli on niin sokkeloinen, että tänne meidän ovelle (jonne siis pitää ensin kavuta puolensataa porrasta) tullaan usein kyselemään milloin minkäkin toimiston sijaintia. Yhdessä sitten pähkäillään.

      Päivä oli tosiaan selkeä ja rauhallinen, koska työpäivä oli sellainen :). Silloin jos töissä takkuaa, ei paljon huvita hiihdellä, vaan lentää suksetkin nurkkaan..

      Minähän syön aina :D. Olen vaan niin kyllästynyt omiin ruokajuttuihini, että skippasin.

      Poista
  6. Nää postaukset on kivoja. Ja sä olit tehnyt tämön annukkamisella tarkkuudella. Ja kuten Kristiina tuolla aiemmin mainitsi, sulla on kyllä sana hallussa.

    Joskus vastaavan postauksen itsekin tein. Tulipa mieleeni, että ensi viikolla on tiedossa hyvin epätyypillinen päivä meikäläiselle, joten taidanpa tehdä siitä postauksen.

    Aurinkoa aurinkoiselle Annukalle ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuija :). Tykkään itse lukea toisten arkijuttuja, joten ihan siltä pohjalta tuli mieleen, että voishan sitä kirjoitella omastaankin, vaikka mun päivät onkin todellakin mallia perus. Töihin ja takas, "urheilemaan" ja takas, sohvalle ja nukkumaan ja siinä se. Välissä muutama sapuska. Haukotuttaa melkein itseäkin :).

      "Erilainen päivä" oliskin myös ihan hauska aihe. Kunhan sellainen vaan sattuis kohdalle ensin.. Mutta lueskelen sitten sun päivästä, jonka tapahtumapaikan saatan arvata, mutten ole varma kumminkaan.

      Kiitos auringosta ja lähetän valonsäteitä sulle kans <3. Vähän vähemmällä pakkasella varustettuina.

      Poista
  7. Ihanan näköisiä arkimaisemia sulla. Nuo vanhat tehdasrakennukset ovat kyllä ihania :) Itsekin olen töissä vanhassa tiilikasassa ja kyllä tää voittaa nykyaikaiset toimistotalot.

    Niin yhdyn tuohon, että hiihtäminen on kivaa, mutta parasta on, kun se loppuu. Mun paras saavutus tänä talvena on se, että olen ohittanut pari vaahtosammuttimen kokoista ja yhden pysähteen mummelin. Vähän ottaa itsetunnon päälle, kun muuten kaikki sujahtelee ohi tai läähättää kantapäillä :D (Vissiin vähän kilpailuvietti päällä, vaikkei mulla siihen ole mitään edellytyksiä.)

    Tää oli kiva postaus, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näitä tehdasrakennuksia täällä Helvetin tulirotkossa onneksi on :). Koko kaupunkin kumminkin aikanaan syntynyt niitten varaan. Sääli vaan, kun kaikki toiminta on sittemmin loppunut. Niinkuin monen muunkin aikanaan merkittävän työllistäjän toiminta. Vähän kuollut kylä, mutta tosiaan ihan yhtä hyvä asua kuin moni muukin paikkakunta. Kaikkein parasta täällä on ehkä ihan superit liikuntamahdollisuudet. Ja kaikki kävelyetäisyydellä kotoa. Uimahalli, joka on puoliksi kylpylä, on meiltä kaikkein lähimpänä, muutaman sadan metrin päässä ja jäähalli, jossa on tosiaan tullut asuttua eräätkin vuodet, on kauimpana, mutta sinnekin kälppii puolessa tunnissa, joka ei ole matka, eikä mikään täällä maaseudulla.

      Ja tiedän niin ton tunteen, kun kaikki vauvasta vaariin suksii ohi :). Ja jahka päästään reilun viikon päästä tuttuihin lomamaisemiin, siellä niitä himohiihtäjiä vasta piisaakin. Paras oli varmaan sellainen mun kokoinen nainen, joka veti hiihtäessään samalla perässä sellasta ahkiota, jossa oli varmaan omat ja naapurinkin lapset kyydissä, mutta silti jäin kakkoseksi :D. Tai varmaan 100-vuotias papparainen, jolla oli ikivanha Finlandia-hiihdon sutjakka hiihtopuku ehkä 60-luvulta ja puusukset. Vilkutteli vaan iloisesti ohimennessään.
      Itseasiassa justiin eilen ukkelilta kysyin, että millanen kunto siihen hiihtoon oikein vaaditaan, kun kuvittelen itse olevani ihan ok-kuosissa, mutta silti olen aina jonon perällä. Ja ladun parkkiksella eilen vähän yhdelle niinikään iäkkäälle herrasmiehelle rupattelin, kuinka "vähän ottaa nämä talven ekat hiihtolenkit koville", johon hän vastasi, että "joo, se on yleensä ne ensimmäiset sata kilsaa, kun pitää lämmitellä ja sitten alkaa taas kulkea..". Jepjep :D.

      Itse olet kiva. Kiitos siitä ja ole hyvä :)

      Poista
    2. PS. Kävin just ostamassa merinovillapökät.

      Poista
  8. Hyvä postausaihe ja mukavaa tekstiä - niin kuin aina.
    Minäkin huolestuin syömisen vähyydestä, mutta yllä olitkin jo Caralle vastannut siitä ;)
    Todella kaunis tuo teidän sali, ei ollenkaan sellainen hikipajabunkkeri, missä me ollaan käyty... Ei ihme, että käyt niin innokkaasti :)
    Suunnitelmissa oli hiihtää tää viikko, mutta kuinka ollakaan vilustuin ja niiskuttelen nyt sohvan nurkassa. Ei kiva.
    Aurinkoa ja LÄMPÖÄ odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska huolenaihe :D. Oli mulla se iltapala tuolla mainittu, mutta olen itse niin tympääntynyt niihin ruokieni esittelyyn, että päätin tällä kertaa vaan kaikessa hiljaisuudessa syödä ne :D. Vähän kyllä itseäkin huoletti tuo pelkkä jugurttipuuro, mutta oikeasti huomaan, että olen alkanut syödä vähän liikaa, kun ei ne mun salitreenit kumminkaan mitään Jari Bull Mentulan tasoa ole, joten ei tarttis syödäkään itseään ihan Bulliksi :D.

      Puitteet on kyllä tässä kylässä kunnossa ihan kaikenlaiseen liikuntaan. Ja kaikki kävelyetäisyydellä, mikä on pelkkää plussaa. Ehtii kaupungin rajat tulla vastaan ennenkuin kävelykunto lopahtaa :).

      Mutta voihan kökkö sitten :(. Niiskuttaminen on niin tyhmää kaikessa turhuudessaan :(. Toivon, että menee äkkiä ohi.
      Paistaako teidän partsille aurinko? Jos kääriytyisit vällyihin ja paistattelisit siellä päivää. Aurinko kumminkin lämmittää jo niin ihanasti, kunv aan osuu oikeaan kohtaan.

      Lähetän täältä sitä lämpöä (en kuumetta kumminkaan) ja pikaista paranemista <3

      Poista
  9. Näitä postauksia on tosiaan aina kiva lukea! Pidin paljon.
    Kauniita maisemia, ja upea sali – harvoin pääsee liikkumaan noin kauniissa puitteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. Kiitos paljon kivasta kommentista Milla <3.

      Tämän kylän parhaita puolia on kyllä hyvät (ja kauniit) puitteet kaikenlaiseen liikuntaan. Ei tarvi kuin valita. Ja senpä takia joskus hävettääkin, kun tulee kausia, ettei vaan huvita mikään. Nyt on onneksi tsemppi päällä (kopkop..)

      Iloisia pakkaspäiviä ja kiva kun kävit!

      Poista
  10. Oli ihan sairaan hauskaa lukea arkisesta päivästäsi. Jotenkin olen ajatellut omalla kohdalla, että tällaista juttua en ainakaan tee, koska se ei olisi yhtään kiinnostavaa, mutta sinun päiväsi kuitenkin oli :). Saat olla kauniissa ympäristössä töissä ja ah, mikä kuntosalimiljöö. Ei voi ainakaan paikkaa syyttää, jos ei saa itsestään irti käydä salilla! Ihailen hiihtoinnostustasi. Jotenkin en ole moneen vuoteen saanut itsestäni irti lähteä ladulle. Taitaa olla yli viisi vuotta mun hiihtämisistä. Kyllä sen joskus vielä elvytän, koska itse asiassa ihan tykkään hiihtää. Se jos mikä, on hyvää urheilua ja kohottaa kuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa vaan kävikö itsellä mielessä, kun torstai-aamuna rullasin tän juttuni puhelimella läpi, että noinko tosiaan ajattelin, että joku jaksaa lukea nälkävuoden mittaista tekstiä yhdestä arkisesta päivästä, jonka aikana ei tapahdu kerrassaan mitään...

      Joo, vanhat Finlaysonin miljööt on kauniita (ja ilman niitä ei olis koko Tyykikylääkään), mutta niinkuin varmaan käy vähän kaikille, sitä tulee tavallaan sokeaksi sille omalle jokapäiväiselle elinympäristölleen, kun se nyt vaan sattuu olemaan siinä ja on tavallaan itsestäänselvyys. Mutta etenkin kesäisin tulee käännettyä itsensä sellaiseen moodiin, että katselee kaikkea tavallaan ulkopuolisen silmin ja havahtuu siihen, että tässä Helvetin tulirotkoksi nimetyssä kaupungissa tosiaan ON paljon kaunista. Joskin on sitä rumaakin, mutta missäpä ei.

      Punttisalia ja koko keskusta sen sijaan kiitän ja ihailen joka ikinen kerta, kun niitä rappuja kiipeän ylös. Se on todellakin kaikinpuolin ihan super paikka, jonne on aina kiva mennä.

      Mutta mitä tohon hiihtämiseen tulee, niin innostus on ehkä turhan positiivinen ilmaisu :D. Oikeesti se on mulle joku sellanen itsekidutuksen muoto, ettei pahemmasta väliä, mutta koska sen jälkeinen olo on parempi kuin minkään muun mun harrastaman kuntoilumuodon, niin jotenkin sitä vaan tulee sinne ladulle haalautua. Äskenkin just tulin, mutta päätin, että enää en mene kertaakaan ennenkuin joku, joka oikeasti osaa, huoltaa mun sukset kuntoon. Ei enää pidä, eikä luista, mutta sinnittelin, koska ajattelin, että otetaan vaikka rimpuilemalla hiki. Ei oo niin justiinsa..

      Iloista viikonloppua!

      Poista
  11. Peruspäivät on ihan parhaita. Ei tarvii tapahtua mitään mullistavaa ja silti on onnellinen olo. Hei mähän käyn välillä Forssassa kirpparilla Karkkilan kaverini kanssa, eli oon ollut sun hoodeilla :)
    Ihanaista torstaita Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Olen ehdottomasti arki-ihminen, jolle sopii se ihan perus kaikkein parhaiten, vaikka välillä tympäiseekin.

      Mutta siis voi hitsit sentään. Oltaispa törmätty kirpparilla. Joskin olisin varmasti joutunut pari kertaa hieraiseen silmiäni, kun olisin miettinyt, miten ihmeessä olet tänne Tyykikylään päätynyt :). Mutta ei sitä koskaan tiedä, josko vaikka ens kerralla..
      Toivottavasti olet tehnyt täältäkin hyviä löytöjä.

      Iloista viikendiä Outi <3

      Poista
  12. Olipa kiva lukea päivästäsi:)
    Kaunis työympäristö ja työsi kuulostaa mielenkiintoiselta näin kassatädin näkökulmasta;)
    Itsekin voisi tehdä tälläisen postauksen. Itsestä kyllä tuntuu, että oma arki on niin perusarkea, että kiinnostaako ketään...Sinulla on sana hallussa, että arkipostauksestakin tuli mielenkiintoista luettavaa;)
    Mukavaa loppuviikkoa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos (Mirjam?) :).

      Pilville tuossa pari pykälää ylempänä kirjoitinkin, että ympäristö on kyllä kaunis, mutta sitä vaan varmaan meistä jokainen tulee sille omalle elinympäristölleen sokeaksi, kun sitä vaan tallaa päivästä toiseen samoja reittejä, eikä enää tule kaikkea katseltua sillä silmällä, että tulisi mietittyä niitä kauneusarvoja. Mutta kesällä etenkin täällä on oikeasti tosi nättiä.

      Ja työni on kyllä mielenkiintoista, mutta sen kanssa on vähän sama juttu, että kun sitä on neljännesvuosisadan verran tehnyt, niin sekin on itselle sellainen enempi itsestäänselvyys, jota ei niin tule ajateltua. Vaikka välillä olis kyllä ihan terveellistäkin itselleen muistuttaa, mitä kaikkea sitä oikeastaan osaa ja saa tehdä.
      (Ja nyt sitten heti mietin, että jos vaan tietäisin, minkä kaupan kassatäti olet, voisin tulla tervehtimään, kun reilun viikon päästä taas ollaan siellä teidän kauniissa kotimaisemissa. Toivottavasti vähän lievemmissä pakkasissa :))

      Oma arki on niin tuttua, että sitä tosiaan miettii, että tästä ei mitään mielenkiintoista revitä, mutta mua kiinnostaa ihan tosissaan kaikkien muitten ihan tavalliset arkipäivät, koska ne on meillä kaikilla kuitenkin niin erilaisia.

      Kiitos kauniista palautteesta ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
    2. Kyllä, etunimi meni oikein ;)
      Paljastettakoon myös, että Tokmannin kassalla päivystän. Ajattelinkin kerran, että olisi kiva nähdä sinut livenä joten tervetuloa tervehtimään :)
      Toivottavasti täällä on lomaviikollanne hyvät ja kauniit hiihtokelit! Mutta voihan sitä urheilla sisätiloissakin jos ilmat ei suosi ;)

      Poista
    3. Ollaan sitten melkein nimisamikset, kun mun kolmas (tai oikeastaan toinen, koska ensimmäinen nimi on yhdistelmä) on Mirjam :)

      Maxi Makasiinissa tuli aina loman aluksi aikanaan käytyä ruokaostoksilla, koska sieltä sai monta kassillista samalla hinnalla kuin lähi-S-marketista yhden tai kaksi :).

      Mutta voi että. Olispa kiva, jos voitais käydä vaikka kahvilla. (En aio alkaa ahdistelemaan, jos susta ei yhtään tunnu samalta). Mutta Tokmanissa poiketaan aina jokatapauksessa, joten hyvällä tuurilla sattuu sun työvuorollekin joku käynti.

      Kyllä me hiihdetään vaikka väkisin. Oli keli mikä hyvänsä. Ja loppuaika sitten kimpoillaan tenniskentällä ja kylpylässä ja vedetään mahat täyteen takkamakkaraa :D. En melkein malttais enää odottaa.

      Pidän peukkuja, että nähdään <3,

      Poista
    4. Niinhän me sitten ollaan samalla nimellä paiskattu;) En ole muuten kovin moneen nimikaimaan elämäni aikana törmännyt. On se verran harvinainen nimi.

      En pistä yhtään pahakseni vaikka tavattaisiin kahvittelun merkeissä:) Tänne on muuten ihan S-marketin lähelle avattu viime kesänä kiva sisustuskahvila jossa on herkullista kahvileipää sekä on myös silmänruokaa;) Mutta ei stressiä tästä asiasta, jos ei onnistu.

      Minulle voit laittaa viestiä ainakin tuolla Instan puolella, sitä kun tulee seurattua enemmän. Mutta olisi ihana tavata ja minäkin peukutan♡

      Poista
    5. Kivaa <3. Justiin sitä nimenomaista kahvilaa meinasin ehdottaakin. Kävin siellä joulukuussa, kun olin työmatkalla Kainuussa ja yövyin pari yötä Vuokatissa. Sieltä on mun tän vuoden kalenteri peräisin :).

      Laittelen viestiä jahka ollaan asetuttu aloilleen. Vielä on muutama työpäivä ennen sitä.

      Poista
  13. Kiva kun kerroit tavallisesta päivästäsi, vaikka olihan siinä monenlaista tapahtumaa:)
    Kaupungissasi olen käynyt joitakin kertoja tuttavien luona ja tuossa rakennuksessa näyttelyssä. Niin ja onhan siellä aika mukava kauppa meikäläisen harrastukseen sopiva, sekin on tullut tutuksi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köhköh. Pakko tunnustaa, että itse en ole kertaakaan tainnut käydä yhdessäkään Vinkkelin näyttelyssä, enkä kyllä muuallakaan. Aukko sivistyksessä. Ja tässä se nähdään, että aika usein sellaiset paikat jää käymättä, jotka on ikäänkuin liian lähellä. Tulee mieleen mm. Heureka, joka sijaitsi varmaan vaan muutaman sadan metrin päästä silloisesta asuinpaikastani (en osaa nimittää sitä kodiksi), mutta koskaan ei tullut sinne asti mentyä, vaikka aina katselin, mitä kaikkea mielenkiintoista siellä milloinkin olis ollut meneillään.

      Ja musitankin, että meillä on ollut siitä eräästä kankaisesta kaupasta joskus juttua ;): Siinä se on edelleen samalla paikallaan. Ja valikoimat varmasti yhtä kattavat kuin "ennenvanhaan", eli silloin kun itsekin vielä jotain ompelin..

      Iloista viikonloppua!

      Poista
  14. Mukava lueskella juttujasi. Forssaa en tunne, kerran käytiin syömässä - vieressä oli kenkäkauppa, jossa oli alennusmyynti ;) muutama vuosi sitten kun käytiin Somerolla Horoskooppikahvilassa.
    Mie asun Kouvolassa - ite olen sitä mieltä että se on mainettaan parempi, hyvin viihdyn.
    Ehkä pitäis itekin laittaa joku tollainen postaus - miun päivä :)
    Mukavaa aurinkoista talvipäivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin mielessäni sijoittanut sut johonkin Kymenlaaksoon tuosta Hannan Mie-etuliitteestä päätellen :). Ja Kouvolasta mulla on pelkkiä hyviä muistoja. Käytiin siellä (Tykkimäessä) usein kesäisin silloin, kun meillä vielä oli asuntovaunu ja pojat oli pieniä. Ja mulla asuu siellä myös sukulaisia.

      Kouvola taitaa tosiaan kuulua Forssan ohella kaupunkeihin, jotka usein (tai no, usein ja usein, mutta aina silloin tällöin) nostetaan esiin jossain negatiivisessa yhteydessä. Mutta kun tän otin viime kesänä puheeksi yhden mukavan lahtelaispariskunnan kanssa, joka tavattiin golfin merkeissä, he taas väittivät, että se on aina Lahti, jossa tapahtuu, kun jotain negatiivista uutisoidaan :). Mutta joka paikkakunnalla on ne omat hyvät ja huonot puolensa, joten parempi keskittyä niihin hyviin ja antaa Forssan Lehden tekstiviestipalstalle kirjoittavien hoitaa ne huonot. Voi jestas, mutta ihmisillä on välillä sellasia valittamisen aiheita, että hävettää.

      No ilman muuta siun pitää tehdä postaus siun päivästä :).

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Kouvolassa on Napakat :)

      Poista
    3. :). Napakat kuulostaa kans siltä, että sinne voi tyhmyyden tiivistää niinkuin täällä tekstiviestipalstalle :)

      Poista
  15. Voi että tätä oli kiva lukea <3 Tuli oikeasti semmoinen tunne, että pääsin mukaan sun päivään; kauniit kuvat yhdistettyinä sun loistavaan kirjoittamiseen; ihan kuin olisin kulkenut sun vierellä aamusta iltaan. Ja voi vitsi mikä upea työ- ja treenausympäristö sulla onkaan! Heh, huomasin heti selitteleväni itselleni, että "kyllä mäkin varmaan saisin käytyä säännöllisesti salilla, jos olisi tommoinen paikka" :)

    Ja nauratti taas kerran pari samisjuttua: ensinnäkin mulla on samanlainen pipo kuin sulla ja toisekseen mäkin sutaisen aamulla "aurinkoakin suuremmat" (hauska ilmaisu!) paplarit päähän. Ne vaan on niin kätevät! Mun tukkaa on ihan pakko laittaa aamuisin, enkä mitenkään jaksa (enkä oikein osaakaan) väkertää millään piippausraudoilla. Plus että noilla saa säästettyä aikaa, kun pää laittautuu ihan itsekseen aamutoimia tehdessä. Pari kertaa on käynyt lomalla tai viikonloppuna niin, että joku yllärivieras on paukahtanut sisään aamupäivällä, kun mulla on vielä rullat päässä (laitan ne viikonloppunakin, koska tuntuu kivammalta, kun tukka ei roiku päätä myöten). Siinä mä sitten olen keitellyt vieraalle kahvia niin, että en ole muistanut rullia laisinkaan - ai että niiden ilmeet on ollut hauskoja, kun ovat yrittäneet olla ihan pokkana huomaamatta niitä tötteröitä :D

    Voi hitsi, jossain vaiheessa olisi kyllä tosi kiva järjestää tapaaminen. Tunnut niin tutulta, että olisi mahtavaa päästä höpöttämään ihan livenäkin. Äläkä nyt pelästy, en meinaa paukata yllärinä teidän ovelle, vaikka nyt tiedänkin, mistä sut löytää :D Mutta jossain vaiheessa suunnitellaan jotain, jookosta!?

    Ihanaa viikonloppua Annukka <3 Niinkuin molemmat todettiin mun blogin puolella, että pakkaset saisi kyllä jo hellittää, mutta ei taida olla vielä toivoa, ensi viikolla näyttää vielä tiukemmalta... Toivottavasti keksit jotain kivaa tekemistä pakkasista huolimatta, mä olen huomenna pitkästäpitkästäpitkästä aikaa lähdössä kekkuloimaan Helsingin yöhön - huh, etukäteen jo väsyttää ajatuskin! Nähdään ja kuullaan taas, kunhan tästä lomasta tokenen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja unohtui sanoa, että tartun "haasteeseen" ja kirjoitan vastaavan jutun piakkoin itsekin :)

      Poista
    2. Näin meidät jo sieluni silmin vaikkapa Tammerissa tapaamisella, jossa tietty mennään aamiaiselle aurinkoakin suuremmat paplarit päässä (jos mahdutaan niitten kanssa yhtäaikaa ovista :)) ja sen jälkeen sitten samispipot päähän ja paanalle :).

      Pelkkä ajatuskin Helsingin yöhön lähtemisestä kauhistuttaa. Vaikken ole edes menossa, niin ehdin jo miettiä ihan kaikki stressin aiheet alkaen siitä, että ei tietenkään ole mitään päällepantavaa. Ja ihmisiäkin on varmaan ihan kamalan paljon liikkeellä ja on ruuhkaa ja baaritiskille ja yöllä ei jaksa kävellä, eikä saa taksia ja aamulla on huono olo ja menee koko päivä pilalle jaajaajaa :D. Vaikka oikeasti olis todennäköisesti ihan hitsin hauskaa, kun vaan lähtisi, mutta varaudun nyt kumminkin kaikkeen :D.

      Eilen taas arvoin hiihdon ja puntin välillä ja päädyin hiihtämään, koska tiesin, että tänään on liian kylmä. Kaduin sitä kyllä heti ladun alkupäässä, koska mun sukset ei oikeasti enää luista, eikä pidä ja olisin sittenkin halunnut olla paljon mieluummin puntilla (koska oikeasti toi meidän liikuntakeskus ON super <3). No ajattelin, että menen tänään, mutta enhän mää mitään mennyt, kun lähdettiinkin käymään Hämeenlinnassa, koska tarttin uudet toppahousut vanhojen risojen tilalle. Ja ihme kyllä löysinkin. Ja takin ja kengät (jotka oli kans aika kiva löytö, koska vanhoista tipahti pohjat :)). Mutta jos vaikka huomenna sitten...

      Kyllä me ihan varmasti joku tapaaminen järkätään ennemmin tai myöhemmin. Olin sijoittanut sutm mielessäni jostain syystä Keski-Suomeen, mutta nyt kun tiedän, millä viikolla lomailet, niin tiedän, että pieleen meni ja oletkin pakosti lähempänä :).
      Meillähän olis täällä ens viikko hiihtolomaa, jos olis vielä kouluikäisiä perheessä, mutta kun ei ole, niin lomaillaan ukkelin kanssa viikkoa myöhemmin, kun sattui saamaan itselleen tuuraajan, vaikka alkuun näytti vähän huonolta.

      Ihanaa loppulomaa ja kuulumisiin <3

      Poista
    3. Hyvin meillä kuule siellä Helsingin yössä meni, taksikin saatiin, mutta kieltämättä kyllä väsytti seuraavana päivänä aika paljon... Ja itse asiassa vielä eilenkin :D Mutta kivaa oli pitkästä aikaa!

      Juu, täällä Etelä-Suomessa mä asustelen :) Reilu 100 km susta, joten esim. kesällä olisi suht helppo järkätä jotain tapaamista. Mutta palaillaan siihen sitten myöhemmin. Nyt pitää kiiruhtaa töihin, halusin vaan tulla moikkaamaan, ettet ajattele mun hukkuneen Stadin vilinöihin :) Ihanaa pakkasviikkoa sulle Annukka <3

      Poista
    4. Kiitos moikkauksesta ja palaillaan jahka tästä kelit vähän (paljon) lämpenee.
      Täällä koitan saada asiat sellaselle mallille, että voin hyvällä omallatunnolla aloittaa loman perjantaina. Oujee.

      Pehmyttä arkeenpaluuta Emma <3

      Poista
  16. Voi kun kiva postaus! Ittee harmittaa vietävästi, kun en pysty enää vastailee ja lukee sun juttuja kuin kännykästä. En kovin pitkiä juttuja viitsi kirjoitella, kun tulee helposti lirjoitusvirheotä. Luen joka juttusi edelleen ja seuraan tään kännykän kautta elämääsi. Pirtsakkaa talven jatkoja sinne kauniiseen Forssaan!😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Kännykällä kirjoittaminen on kyllä ihan hanurista, joten ymmärrän hyvin. Kiva kuitenkin kun jaksat lukea näitä mun jonninjoutavuuksia. Ja pienikin viesti ilahduttaa.

      Kaikkea hyvää sulle Tarja <3

      PS. Näytät kauniilta uudessa profiilikuvassa

      Poista
    2. No kiitos kehuista!💗 Piti ottaa oikein selfie vessan peilin kautta ko, tuli taas hiukset pätkästyy pitkästä aikaa.

      Poista
    3. Sopii sulle ihan hirmy hyvin <3

      Poista
    4. voihan hirmy, kun taas tuli kirjotusvirhe, mutta minkäs teet, vanha mikä vanha :)

      Poista
  17. kyllä Forssaa kannattaa esitellä - onhan sieltä pojjaatkin kotoisin, Tammelan pitäjästä...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun olen mieluiten tällainen "piilokirjoittelija", ei ole tullut tätä kotikylääkään varsinaisesti mainittua, ja nyt kun sen tein, tuntuu tavallaan vähän ristiriitaiselta. Mutta kyllähän Forssaa sinällään esitellä kelpaa. On jäänyt mieleen mm. erään kauniin kainuulaisen kunnan elinkeinojohtajan sanat, kun täällä käydessään katseli ympärilleen ja sanoi ihan aidon ihastuneena, että "Teillä on täällä niin valtavan paljon kaunista ihmisen tekemää". Totta. Heillä kun taas kaikki kauneus perustuu luontoon.

      Poista
  18. Olipa tämä kiva ja hei kyllä se ikä on, että vähemmällä yöunella selviää. Just nyt kun lapset ei tosiaan enää öisin valvota tai herää 5:ltä. ;) Aamusuihkua ilman en edes herää ja suihkussa muuten tulee aina mietittyä kaikenlaista, on kaiketi sellainen rauhouttumisen hetki. Hiustenpesua pidän tosin rasittavana.

    "Aurinkoa suurempi paplari päähän" ihan paras!

    Olisin voinut tuosta kuntosalista lukea ihan vaikka kuinka paljon, sillä en taatusti ole nähnyt kauniimpaa paikkaa kuntoilulle sisätiloissa. Mahtavaa, että henkilökuntakin on sen mukaista. Upea tuo miljöö kaikkinensa ja kiva kun on muutakin keskittymää eli kirjastokin siellä.

    Ukkelisi on oikeassa, kun ramaisee, niin pieni lepo tai hetken torkahtaminen, ei sellainen syvä tai menee yöunet, vaan sellainen, että valveillaolo ja unen maasto sekoittuu, todella virkistävää.

    Voi hih eri sauvoilla hiihtämässä, I H A N A <3

    Tämä oli tosi kiva ja olisi kiva toteuttaa itsekin, mutta perusarkeni on tosi arkista, saakohan siitä mitään matskua. Se kaikki villeys pyörii siellä oman pään sisällä vaan.

    Mahtavaa uutta viikkoa ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivään jäisi niin paljon enemmän tunteja käytettäväksi, jos olisin samanlainen nukkuja kuin ukkeli, joka nukahtaa samantien kun laittaa päänsä tyynyyn, eikä herää kertaakaan ennen aamua, vaikka työntäisin sängystä lattialle (nukkuva mies on muuten painavampi kuin betonisäkki, sellasen havainnon olen tehnyt, kun olen koittanut työntää kyljelleen, että heltiäisi hetkeksi kuorsaamasta..). Siitä sitten pomppaa peipposena pystyyn täynnä virtaa, kun meikäläinen kasailee tyynyjä korvan päälle, että saisi edes hetken vielä nukkua. Mutta se oma uni on niin hitsin katkonaista, että ihan masentaa. Sen takia mun on pakko mennä jo kympin jälkeen petiin, että tulee edes jotenkin säälliset tunnit oikeasti nukuttuakin. Joskin olen koittanut sitäkin, että menen nukkumaan vasta kun olen ihan totaalisen väsynyt, mutta eipä siitä ole ollut mitään apua. Mutta näillä unenlahjoilla, tai paremminkin lahjattomuuksilla, se on pärjättävä, ei auta muu :). Valon lisääntyminen onneksi virkistää.

      Forssa on pieni kaupunki ja ihmiset valittaa milloin mistäkin koirankakoista ja mopopojista ja Jyrki Sukulan epäsiististä parrasta (ihan varmaan Jyrki lukee Forssan Lehden tekstiviestipalstaa :D), mutta meille täällä on kaikki se mitä tarvitaan. Kävelyetäisyydellä.

      Ja ollaan sillälailla sopivasti Helsinki-Turku-Tampere-kolmion keskellä ja kaikkiin on kokolailla vaan tunnin verran matkaa, jos tulee tarvista tai huvitusta käydä.

      Sun perusarjessa on taatusti enemmän häppeningiä kuin täällä. Sitä vaan tuntee ne omat päivänsä niin läpikoitaisin, että kaikki tuntuu vaan itsestäänselvältä. Mutta kaikkien arki on kumminkin keskenään erilaista ja mun mielestä mielenkiintoista.

      Tää viikko vielä töissä ja sitten l o m a l l e.

      Iloa ja valoa Tiia <3

      Poista
  19. Olipa mielenkiintoista!! Ja todellakin: Forssa (Vorssa!!) on ihan todella kaunis kaupunki ja itsekin arvostan sitä, että noita vanhoja ihania tehdaskiinteistöjä käytetään nyt johonkin, eikä vaan pureta tai jätetä mätänemään. Ihanan kauniita kuvia! Sattui hieno päivä kuvaamiseen.

    No niin. Tästä innostuin nyt pohtimaan saisinko MINÄ lainaan jostain lapsen, koska oma hiihtotaitoni on myös sitä luokkaa, etten kehtaa mennä tuonne julkiselle ladulle silloin, kun kaikki virtaviivaiset pyyhältää ohi oikealta ja vasemmalta.... Oma perinteisen tökkimiseni kun kuluttaa takuulla kaloreita, vaan ei näytä kauniilta.
    Lisäksi sait innostumaan ajatuksesta a) katsoa TV:tä, koska b) sen äärellä voisi tosiaan hyödyntää putkirullaa ja/tai palloa.... (itselläni golf-pallo, auts)

    Erittäin hyödyllinen postaus näin lukijan näkökulmasta. Kiitos tästä!! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Meidän hiihtotyylit kuulostaa aika identtisiltä. Rimpuilemalla hiki :D. Mutta siitä huolimatta hiihdän (tai pitäis varmaan sanoa hiihtelen..) mieluummin pertsaa kuin luistelen. Oli mulla luistelusuksetkin joskus (tuhoutuivat tulipalossa), mutta enää en halunnut, koska se vasta tappava laji on. Pertsaa voi mennä vaikka kävellen, mutta luistella ei voi tai pysähtyy vauhti kokonaan siihen V-asentoon ja sit ei mahdu enää kukaan ohikaan. Normaalisti kun porukkaa sujahtelee tosiaan kummaltakin puolelta ohi, enkä kertakaikkiaan ymmärrä, kuinka kova kunto ihmisellä pitää olla, että siihen pystyy, kun en itsekään mikään ihan täysi rapa ole. Tai ainakin niin olen luullut..

      Mutta kiva, kun tykkäsit mun arkipäivästä, vaikkei mitään tapahtunutkaan. Ja keli tosiaan oli mitä parhain kuvaamiseen. Jos ei lasketa sitä, että jäätyi näpit, koska oli niin kylmä. Ja samasta syystä loppui akku ennen aikojaan.

      Meillä oli kans golfpallot jalkapohjahierontaa varten olkkarissa, kun niitä sattumoisin meiltä löytyy aikas paljonkin. Mutta hermostuin siihen, kun ne oli niin kovina ja vikkelinä pyöri pitkin parkettia aina johonkin sohvan alle. Jääpallo on hidasliikkeisempi, mutta silti yhtä kiduttava. Ja on meillä siinä jakkaran kätköissä pari pesäpalloakin. Ne laitetaan lattialla jalat seinää (telkkaritasoa) vasten maatessa pakaroitten alle. Ja siitä sit vähän liikutellaan itseä sivuttaissuunnassa. Auuuttsss.

      Kiitos kivasta lukijapalautteesta Vivi ja iloista meininkiä!

      Poista
  20. Kiva postaus! Et varmaan ollenkaan arvaa, että varsinkin tuo saliosio lämmitti mun sydäntä. Ihanan näkönen paikka <3 Koko tuo Finlaysonin alue näyttää tosi upealta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kävit lukemassa, koska oikeastaan vähän sua varten kävin noita kuvia ottamassa, kun arvasin, että saattaisit viihtyä tuolla :).
      Jäi vaan kaikki se oleellinen eli varsinaiset toiminnalliset tilat, joita tosiaan löytyy niin moneen lähtöön, etten keksi, mitä edes vois puuttua, kuvaamatta, koska oli porukkaa reenaamassa. Paikka on hulppea ja tyypit siellä niin mukavia, että aina on niin kiva mennä. Eikähän sekään haittaa, että on tosiaan samassa rakennuksessa kuin työpaikka, niin ei voi ainakaan matkaa syyttää, ettei tuu käytyä. Vaikka ei täällä kyllä mikään ole kaukana, vaan jokapaikkaan pääsee kävellen. Pikkukaupungin etuja.

      Iloista meininkiä Vaasaan!

      Poista
  21. Ihana postaus. Sinulla on todella hyvä tyyli kirjoittaa ihan arkisistakin jutuista. Leppoisa, vähän humoristinen tyyli. Voisit olla hyvä pakinoitsija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta Satu :).

      Pakinoitsijan "uraa" mulle aina välillä ehdotellaan, mutta vaikka ajatuksena toisaalta houkuttaakin, koska tykkään kirjoittamiseta, olen ihan varma, että menisin tyystin lukkoon ja päässä löisi pelkkää tyhjää, jos olisikin joku tietty aikataulu sille, mihin mennessä pitää saada valmista aikaan. Katoaisi varmaan kaikki maailman aiheetkin päästä ja tilalla olisi vaan tyhjä aukko.

      Mun täytyy saada tuntea olevani täysin vapaa tai kynä pysähtyy :)

      Jaa niin. Mukavaa lomaa! Mulla olis tää viikko vielä töitä.

      Poista
  22. Olipas kiva postaus ja samalla oikeasti myös inspiroiva. Pitänee harkita jos sitä omaakin arkea kuvaisi päivän verran. Olen monesti koittanut niin tehdä, suurin ongelma allekirjoittaneella on se, että kun olen samanlainen hitaasti aamuun lämpeävä ihminen niin ne kuvat meinaavat unohtua aamulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ainakin kiinnostaa ihan hirmu paljon muitten arkipäivät, koska ne on kumminkin meillä kaikilla erilaisia (ja aina tuntuu, että itsellä on se kaikkein tapahtumaköyhin ja itsestäänselvä :)). Eikähän se mitään haittaa, jos jää joku kuva välistä. Omassa tapauksessani ehkä parempikin, että aamulla ei tule otettua kuvia varsinkaan omasta itsestään :D

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi