Sivut

maanantai 22. tammikuuta 2018

KOLME HYVÄÄ ASIAA


Anu muisti mukavalla haasteella, jolla on hyvä aloittaa uusi viikko. Joskin ensimmäisen vastauksen kirjoitin jo lauantaina.


Kolme hyvää asiaa päivässäni:


Siivottu koti ja tuore, kotimainen tulppaanikimppu. Ihanan jämäkkä verrattuna edelliseen, joka oli vetelä jo alunperin. Liekö raukka paleltunut matkalla kauppaan.







Myös kirppiksellä tulevaa käyttöesineaskarteluani varten tekemäni täsmälöytö ilahdutti. Yleensä kun en ikinä löydä mitään etenkään silloin, jos etsin jotain yhtä ja tiettyä juttua. Tällä kertaa tärppäsi.





Hintalapussa luki "Kotelo" 2,50 eur.


Kolmas ilahduttanut asia oli kirpeän kaunis pakkaspäivä, jolta postauksen myöhemmät kuvat ovat peräisin.



Kolme hyvää asiaa minussa:

Painavasti sanottu, mutta siitä huolimatta uskallan sanoa olevani hyvä äiti. 

Olen ehdottoman oikeudenmukainen.

Olen saanut nopeat hoksottimet. (On muuten harvinaisen hassu sana ja piti oikein tarkistaa, olenko kuvitellut koko hoksottimet-sanan olemassaolon itse, mutta kyllä sille selitys sanakirjasta löytyi).











Kolme hyvää asiaa elämässäni:


Ykkössijalla kaikkein tärkeimmät eli pojat ja mies = perhe, jonka kanssa vedetään yhtä köyttä, tapahtui mitä hyvänsä.

Kiva koti.

Turvallisuudentunne.









Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:


Tämä oli vaikea, koska en oikein osaa ajatella, miten tämä vuosi eroaisi muista.

Vastaan kuitenkin, että tekemäni tietoinen päätös alkaa suhtautumaan eteentuleviin asioihin lunkimmin, murehtia ja suorittaa vähemmän, on ikäänkuin huomaamatta alkanut tuottaa toivottua muutosta.

Olen lisännyt ja monipuolistanut liikuntaa iloisin mielin, suhtautunut työstressiin neutraalimmin ja nukkunut yöni paremmin. Ja koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, näistä asioista on muodostunut sellainen positiivinen kierre, joka tuntuu oikeasti kivalta ja rauhoittavalta.


Olen myös ottanut oikeastaan aika yllättäen, vaikkakin samalla pitkän pohdinnan tuloksena rohkean askeleen, jonka tuloksista en vielä tiedä. Onnistuessaan johtaisi merkittäviin muutoksiin ja omalla tavallaan ihan mielettömään vapauteen ja unelman toteutumiseen. Epäonnistuessaan taas pomminvarmaan pettymykseen, mutta silti olen iloinen ja vähän ylpeäkin itsestäni, että uskalsin.


Taisi tulla jo enemmän kuin kolme asiaa, muttei varmaan haittaa. 






Kolme hyvää asiaa blogissani:


Ei kahta sanaa siitä, mikä on parasta. Se on kaikki se aito vastavuoroisuus ja milloin mistäkin aiheesta kommenttikentässä käydyt kivat ja rakentavat keskustelut, joista olen päässyt osalliseksi. 

Koen oikeasti olevani ihan hitsin onnekas tänne muodostuneesta pienestä, mutta sitäkin tiiviimmästä ja aidommasta lukijapiiristä, tai ehkä jopa lukijaperheestä, jota ilman elämäni olisi paljon, paljon köyhempää, enkä oikeastaan edes halua enää kuvitella sitä vaihtoehtoa. Joutuisin luopumaan niin paljosta. 

Parasta on myös se, että olen vapaa kirjoittamaan mitä haluan mistä haluan ja milloin haluan. Ja yhtä vapaa myös pysymään poissa, jos muu elämä niin vaatii tai ei vaan muuten tunnu siltä, että mielen päällä on jotain kirjoittamisena arvoista. 








Tavoitteena oli vastata kysymyksiin ihan vaan ranskalaisilla viivoilla, lyhyesti ja yhdellä lauseella, mutta mönkään meni taas. Vaan ei se mahda olla niin justiinsa.


Sähkökaappiin maalatun pirteän perhosen siivittämänä haastan kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin:




Mutta vain, jos itse haluatte.






Siivet auki ja keväthankia kohti! 



Harmittaa, kun en tunnista lintuja, mutta olen varma, että joku kevätlintu on jo aloittanut viserryksen. Ihan selvästi aamulla kuulin.

46 kommenttia:

  1. Hyvien asioiden kertaaminen on kiitolisuutta parhaimillaan!
    Mietin ja kokoan mielessäni ainakin viisi päivän parasta asiaa joka ilta ennen nukahtamista.
    Se saa mielen rauhoittumaan ja hymyn vielä uniin asti!

    Ihanaa päivää ja viikkoa sinulle sinne lumen ihmemaahan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Mihinkähän mahdoin vastaukseni sulle kadottaa, kun ei tullutkaan näkyviin.

      Sitä vaan piti sanoa, että itse olen jotenkin niin peruskiitollinen, että harvemmin tulee eriteltyä niitä kiitollisuuden aiheita, mutta kyllä se välillä ihan terveellistä on. Ja tosiaan iltaisin varsinkin miettiä enempi niitä hyviä kuin huonoja asioita.

      Kiitos Susanna ja terkkuja täältä lumen keskeltä sinne Mantelilaakson lämpöön, jota on tällä hetkellä vaikea kuvitella, kun on pitkästä aikaa ihan kunnolla pakkasta.

      Poista
  2. Tätä oli mukava lukea. :) Kevätlinnuista ainakin tiaiset visertävät jo, hyvällä paikalla ja leudolla ilmalla saattaa laulaa mustarastaskin: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/mustarastas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Varpuslintu :). Ja kiitos lintutietämyksestä. Täytyykin heti pistää luurit päähän ja mennä kuuntelemaan, josko siellä tutut tsirput visertää :)

      Poista
  3. Kivat vastaukset, niin annukkamaiset ❤️

    Kovasti jäin miettimään, minkä rohkean askesleen olet ottanut...??

    Kivaa uutta viikkoa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuija :). Kiva kuulla, että oli annukkamaiset vastaukset, koska saattais alkaa huolettaa, jos en enää kuulostaisikaan itseltäni, kun olen nyt niin muuttunut lunkiveikko :).

      Mieluusti olisin kertonut siitä askeleesta, mutta koska joudun itsekin odottamaan vielä jonkun aikaa (tuntuu just nyt ikuisuudelta), miten mun käy, en halunnut sitä tehdä. Ja jos päätyy siihen huonoon vaihtoehtoon eli pettymykseen, niin ei mahda huvittaa siihen palata. Mutta niin kauan kuin on toivoa, olen varovaisen toiveikas.

      Ja kiitos samoin :)

      Poista
  4. Tätä oli kiva lukea :) Ja hei, jonkun lintusen laulua minäkin olen kuullut! Lisääntyvä valokin on ihana juttu ja kevättä kohti mennään... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuula :). Varpuslintu tuolla ylempänä vinkkasi parikin eri lintua, jotka saattaisi olla kyseessä. Tarvii käydä kuuntelemassa, niin voin sitten esittää seuraavalla lenkillä hirmu lintutietäjää :).

      Poista
  5. Ihan samaa linnunlaulua minäkin eilen aamulla kuuntelin, kuuluu mielestäni ehdottomasti kevääseen (ei hajuakaan, mikä lintu lie liverrellyt). Olipas sulla kivat vastaukset, mua jäi kiinnostamaan, että mikä on tuosta kotelosta tulossa ja mitä askeleita siellä on otettu, mutta ehkä kuulemme niistä myöhemmin?
    Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, etten ole ihan hörhöksi alkanut ja ruvennut kuulemaan harhoja, kun todistettavasti on muitakin poikkeuksellista linnunlaulua kuulleita. On sellanen ihan selvä kevät-titityy :).

      Ikävä kyllä, hieno kotelo on justiin se ylimääräinen osuus, jota en varsinaisesti tarvi, mutta joka sekin päätynee johonkin sijaiskäyttöön. Mutta kotelon vyö oli just täsmästi sitä mitä olin etsimässä. Hintakin varsin kohtuullinen. Kaveriksi tarvitaan oikeastaan enää halpa katuharjanvarsi. (Usko pois, hieno siitä tulee :)).

      Ja juu. Askelta en halunnut paljastaa, koska joudun itsekin vielä odottelemaan jonkun aikaa, miten mun käy. Jos käy hyvin, varmaan jossain välissä kerron. Jos käy huonosti, niin yritän vaan kaikessa hiljaisuudessa päästä siitä yli.

      Kiitos samoin Anu! Nyt me taidettiin saada ne ihanat (kevät)talvikelit, joita toivottiin.

      Poista
  6. Tämä on tosi kiva haaste ja mun oli itse asiassa tarkoitus sut tähän haastaa (vaikka en ole edes vielä ehtinyt omia vastauksiani kirjoittaa), mutta Anu kerkesikin ensin :) Vastaukset oli just niin Annukkamaisia, kuin mitä osasin odottaakin, kun rupesin tätä lukemaan!

    Niinkuin muutkin tuolla kihisevät uteliaisuudesta, niin tietenkin minäkin. Mutta ymmärrän tosi hyvin, ettet halua ennenaikaisesti mitään kertoa. Tosi hienoa on, että oli se ottamasi askel sitten mikä tahansa, olet sen uskaltanut ottaa. Uskon siihen, että omien unelmien toteuttamisessa melkein puolet on sitä aloittamista ja puolet sitten sitä (mahdollista) onnistumista. Se ensimmäinen askel usein jo sinällään on pienimuotoinen unelman toteutuminen. Pidän ihan hurjan paljon peukkuja sille, että kaikki menee niinkuin toivot <3

    Kivaa alkanutta viikkoa sulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma ja samat sanat :). Olisin sut haastanut, jos en olisi nähnyt, että Tuija jo ehti. Mutta pääsenpä joka tapauksessa lukemaan sun vastaukset jahka ehdit ne kirjailla näkösälle.

      Ja juu, mieluusti kertoisin enemmän, mutta tavallaan ei ole nyt mitään sen kummempaa kerrottavaa, kun itsekin joudun odottamaan, miten mun käy. Toivottavasti hyvin, vaikka se tosiaan tarkoittaisikin yhtäkkistä isoa muutosta, jota olen kyllä mielessäni maalaillut pitkään, mutta joka onnistuessaan olisi samalla ihan hitsin jännittävää. Mutta olen nyt tässä kohtaa tehnyt sen, minkä voin ja nyt vaan toivon, että pääsen ottamaan vielä seuraavankin askeleen ja todistamaan, että olisin unelmani arvoinen. Mutta tämä on nyt tässä kohtaa kaikki turhaa, kun en tosiaan vielä tiedä itsekään mistään mitään.

      Kiitos peukuista ja kaikinpuolin mukavaa viikkoa sulle kans Emma <3

      Poista
  7. Pyssykotelonko olet kirpparilta ostanut?! Mitähän siitä mahtaa tulla? Ja mikä salainen juttu sulla on alkamassa? Kyllä kutkuttaa saada tietää.
    Oikein hyvää tammikuun loppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin huonosti ei onneksi ole asiat, että tarvis pyssyä ruveta koteloon sovittelemaan :D. Ja itseasiassa se on justiin tuo kotelo-osuus, jota en askartelussani tarvi, mutta eiköhän sekin johonkin käyttöön päädy. Vyö on se oleellinen tässä pikku projektissa.

      Ja juu, sori tuosta, että kerron, mutten sitten kumminkaan. Ei vaan ole enempää kerrottavaa, kun en itsekään vielä tiedä, miten mun käy. Jos hyvin, varmasti kerron joskus sitten lisää, mutta jos huonosti, varmaan vaikenen.

      Kiitos sitä samaa Kristiina!

      Poista
  8. Hienosti olet löytänyt positiivisia asioita. Jotenkin itestä tuntuu että olisi pitänyt kaivella isommalla tikulla, vaikka parempi ois miettiä hyviä asioita kuin huonoja.
    Sulla on hienot kuvat blogissa edellisten asioiden lisäksi.
    Ihan täälläkin kutkuttaa kun on kivoja asioita sulla vielä tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on yleisesti ottaen sellainen peruskiitollinen olo, koska elämässä kaikki on enimmäkseen hyvin (kopkop..), mutta harvemmin tulee päässään eriteltyä niitä asioita, joista sitä kiitollisuutta tuntee. Tietty siitä, että on ylipäätään elossa, mutta aika arkisista ja pienistä asioista ne ilon aiheet lopulta koostuu. Ja kun vauhtiin siinä ajattelussa pääsee, niin kyllä niitä hyviä asioita tuntuu sieltä vaan tupsahtelevan vähän niinkuin itsestään. Huomaan, että ihan terveellistä välillä kokeilla, koska kyllä ne positiiviset ajatukset sitten ruokkii itseään (ilman, että pitää alkaa mitenkään ylipositiiviseksi, koska sellainen meistä harva kumminkin on luonnostaan).

      Kiitos kuvakehuista :). Oli niin kaunis ja valoisa päivä, ettei pahasti voinut epäonnistua.

      Toivotaan tosiaan, että olisi hyviä asioita tuloillaan, mutta se pettymys on toinen vaihtoehto. Siitä pitää sitten vaan päästä yli.

      Toivon sulle sellaista sopivan iloista mieltä.

      Poista
  9. Talitintti, se on varmaan se visertelijä. Eilen kuuntelimme ja seurailimme Juniorin kanssa kun tintti-pariskunta keskusteli ja katsasti linnunpönttöä. Todettiin, että munat kyllä jääty, jos nyt jo meinaatte.....:)

    Nuo kolme asiaa bloggaamisessa ovat niin totta ja olen pitkälti samaa mieltä. Minulle tämä on myös tapa pitää ns. päiväkirjaa tekemisistäni ja nyt varsinkin opiskelustani ja onhan tämä erinomainen syy harrastaa valokuvausta ;)

    Ihanaa viikkoa sinulle ihanuus, on aina ilo lukea tekstiäsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusen on nyt ruosteessa meikäläisen lintutietämys, kun piti oikein googlesta tarkistaa, onko talitintti ja talitiainen sama vai eri asia :D. Varpuslintu kun tuolla ylempänä ehdotti justiin tiaisia, mutta siis tinttinä minäkin sen paremmin tunnen. Ja jopa tunnistan, kun näen..

      Sun opiskelupäiväkirjasta tulee varmasti ihan oikea päiväkirja. Mulla oli viisi (eikun taitaakin olla jo kuusi...) vuotta sitten samat aikomukset, kun aloin kirjoittamaan silloista, sittemmin jo kuopattua, blogia. Piti tehdä siitä Sisustusakatemian aikainen opiskelupäiväkirja, mutta ei mennyt kuin hetki, kun himokirjoittajana aloin rönsyilemään sinne sun tänne ja lopulta kaikki oli niin sekavaa, että hermostuin itsekin ja suljin koko blogin. Ja aloitin tämän, josta PITI taas tulla jotain ihan muuta kuin sitä mitä siitä tuli :). Vaan ei se oo niin justiinsa. Pääasia, että tuntuu omalta ja omanlaiselta.

      Toi ihanuus-sana on aika ihana :D. En oikein itse kuvittele olevani sellainen, mutta kiitos siitä ja kiva, kun olet täällä <3

      Poista
  10. Minä olen hurjan huono vastaamaan mihinkään lyhyesti. Otan mielelläni haasteen vastaan ja taidanpa sen heti seuraavassa postauksessa toteuttaa. Kiitos siis haasteesta. Muutamaan kohtaan tulee kyllä sama vastaus kuin sinulla. Haleja viikkoosi Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos vastailet. Ja ihan niiiiiin pitkästi saa kirjoitella kuin huvittaa :). Itse aina välillä testaan itseäni, että josko edes yhden kerran pystyisin lyhentämään, ja kyllähän tuossa alussa vähän pystyinkin kunnes taas unohtui.

      Kiito samoin Outi <3

      Poista
  11. Tämäpä oli kiva haaste!
    Liian usein tulee mietittyä niitä negatiivisia juttuja ja ärsytyksen kohteita.
    Olen samaa mieltä bloggaamisesta, omaan tahtiin, itse saa päättää mistä bloggaaa ja tietysti ne ihanat lukijat ja kommentit. Olen pannut merkille, että mitä suurempi blogi on kyseessä, niin sitä vähemmän lukijat kommentoivat. Itse koen ne kommentit todella tärkeiksi ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa on se bloggaamisen suola :)
    Ihanaa viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olispa kiva, jos vastailisit tähän myös :).

      Mulla on pitkään ollut tarve pysyä erossa kaikesta negatiivisuudesta, jota tuntuu enenevässä määrin tunkevan ovista ja ikkunoista, kun ihmiset on tyytymättömiä milloin mihinkin. (Meidän paikallislehden tekstiviestipalsta mm. on oikea kaikkien valittajien kehto, mutta siellä ne valituksen aiheet on jo niin koomisiakin, että luen niitä ihan vaan huvittaakseni itseäni).

      Mutta vaikka sitä on sellainen perusonnellinen ja -tyytyväinen olo koko ajan, niin harvemmin tulee kumminkaan päässänsä eriteltyä niitä kiitollisuuden aiheita, mutta nyt kun näitä pikkujuttuja haasteen myötä mietin, niin tuli sellainen olo, että ihan terveellistä välillä olis pysähtyä miettimään vähän useamminkin.

      Ja totta se, mitä sanot suurista blogeista. Kommentteja suhteessa lukijamääriin voi todella olla ihan minimaalisesti. Liekö kyse siitä, että kommentin jättämistä arkaillaan. Etenkin, jos ei ole yhtään aiempaa kommenttia näkösällä. Ja mulle ainakin tekee vähän sellaisen kurjan olon, jos rohkaistun jättämään viestin, mutta en saa siihen mitään vastausta. Tuntee olonsa vähän tyhmäksi. Mun mielestä ihan jo kohteliaisuussyistä pitäisi edes jotenkin reagoida, olkoot kuinka kuuluisa bloggari tahansa kyseessä.
      Ihmisiä kumminkin kaikki vaan ollaan.

      Ja kiitos samoin <3

      Poista
  12. Tulipa hyvä mieli lukiessani hyvistä asioistasi.

    Tuollainen hyvien juttujen ajatteleminen -omien tai toisten- saa aikaan jonkinlaisen lumipalloefektin. Positiiviset ajatukset tarttuvat ja kasvavat (enkä nyt tarkoita sellaista pelkkää ylenpalttista ihkutusta) ja samoin taitavat myös kielteiset ajatukset tarttua.

    Kiitos Annukka tästä hyvien juttujen postauksesta. Se upposi tänään erityisen hyvin ja ainakin minun maanantai-iltaani se toi kivan fiiliksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoista Leena. Tuli hyvä mieli, jos näin pienestä oli iloa.

      Ja se on justiin noin kuinka sanot, että lumipalloefekti lähtee herkästi liikkeelle niin positiivisista kuin ngeatiivisistakin asioista, ja paljon mieluummin sitä pyörittelee hyvien asioiden palloa kuin huonojen. Kaikenlaista valitusta ja tyytymättömyyttä tuntuu nykyään olevan maailma täynnä ja huomaan, että itse olen alkanut jo aika kauan sitten vältellä jopa uutisia, koska niistä niin usein vaan ahdistuu.

      Ylenpalttinen ja teennäinen hehkutus tosiaan sitten asia erikseen. Sitäkään ei meinaa enää jaksaa :). Vanhaksi vissiin tulossa, vaikken myönnäkään.

      Ilahtuisin, jos sinäkin nappaisit nämä muutamat kysymykset vastattaviksi. Olen varma, että sulle pälkähtää hyviä asioita päähän sen kummemmin yrittämättä :).

      Kiitos vielä hyvästä mielestä!

      Poista
  13. Olipa ihana lukea sun vastauksia! <3 Ihanat, hehkuvat tulppaanit, ja tuon nahkaisen kotelon olisin minäkin napannut mukaani, vaikken edes olisi tiennyt, mihin sitä tarvitsen.;D
    Sain tämän saman haasteen eilen Tuijalta Satulinnasta, joten heti aloin miettimään, että mitäs näihin vastaisin.:)

    Mahtavaa viikkoa ystäväni!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina :). Tuskin yllätyt, kun kerron, että (nämäkin) tulppaanit on Prismasta. Oli vaan varmaan eri puutarhalta peräisin kuin edelliset. Tai ainakin oli pakattu sellaiseen kauniin vaaleanpunaiseen paperiin, jollaista en ole ennen nähnyt.

      Koteloparka on tuosta setistä se osuus, joka ei mun pikkuaskarteluun päädy, mutta eiköhän sillekin käyttöä löydy. Avaimet ainakin on aina laukun sekasotkussa hukassa, joten saattavat päätyä avainkotelon virkaa toimittamaan. Mutta vyö on se, jota tarvin ja oli just jämptisti sen levyinen ja värinen kuin oli toiveissakin.

      Jään odottelemaan sun hyviä asioita ja toivottelen sulle kaikinpuolin mukavia päiviä tällekin viikolle <3

      Poista
  14. Kiitollisuus on positiivisuuden eväs, happi tahi polttoaine. Sitä pitäisi osata olla asioista kiitollinen. Tahtoo aina välillä unhoittaa ja siksipä haaste onkin paikallaan. Palaan asiaan jahka on sen aika.

    Postauksesi oli hyvän tuulen mietelmä. Sitä kohti. Ja onnea tulevaan, kyllä se sulle hyvin napsahtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Mutta heti, kun vähän kerkisin kehua, että hyvin menee, tuli kosto ja niskat äityi niin pahaksi, ettei käänny pää kumpaankaan suuntaan. Tällä kertaa oma vika kylläkin, kun olen salilla riuhtonut liian isoilla painoilla, vaikka niin lupasin, etten sitä tee.. Nyt saan sit kärsiä ja tää kirjoittaminenkin tekee tiukkaa, mutta kyllä se tästä. Ei oo kuolemaksi tämä.

      Lähetän sulle hyviä tuulia täältä ja iloitsen, jos kirjuuttelet.

      Poista
  15. Nopeat hoksottimet ehdottomasti, rakastan kommenttejasi as you know <3 Samaa mieltä, enpä tiennyt blogia aloittaessani, miten mahtaviin ihmisiin saan täällä blogimaailmassa tutustua.

    Omasta mielestäni hyvä äitiys ja oikeudenmukaisuus on jo sellaisia arvoja, että ihminen on tällöin tosi yes. Se on vaan pirullista kun tuota omaa äitiyttäkin tulee välillä epäröityä, voi miksi, ihan täyspäisiltä nuo kaikki neljä muksua näyttää. <3

    Valoisaa viikkoa ihana Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeat hoksottimet kuulosti jotenkin sellaiselta sopivan väljältä ilmaisulta :). Ja vähemmän omakehulta kuin nopeaälyisyys, jota en itsessään edes tarkoittanut. Ennemminkin sellasta tilanneherkkyyttä. Että kiitosta vaan Tiia <3.

      Pojat on antaneet mulle niin kivaa palautetta, että uskallan oikeasti sanoa onnistuneeni äidin hommissa. Joskaan en voi ottaa kunniasta kuin puolet, koska toinen puoli kasvatuksesta on ukkelin aikaansaannoksia. Tai enemmänkin.
      Sitä en tiedä, kuinka olisin pärjännyt, jos mulla oliskin tyttölapsia. En ehkä ollenkaan yhtä hyvin. Poikien kanssa on niin paljon suoraviivaisempaa varmaan.

      Suotta epäröit Tiia. Ihan varmasti oot parhaasi tehnyt ja kyllä sen lapsistakin näkee <3


      Poista
  16. Olipa mukava lukea vastauksia, ja niitä siivittävät kauniit kuvat. Hyviä asioita pitäisi itsekin listata useammin. Usein mieleen tuppaa jäämään ne ei niin iloiset asiat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jani. Tässä välissä ehti huono tuuri puuttua peliin ja lääkäri määräs mulle koneen käyttökieltoa, joten en saisi olla tässä kirjoittamassa tätä, mutta halusin kumminkin toivottaa hyvää viikonloppua, kun en nyt muutakaan voi :)

      Poista
  17. No todellakin haluan! Nää on ihania. Kiitos!
    Mitä meinaat tosta nahkahommelista duunata? On aika kivan näköönen meinaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nahkahommelista toi päämyyntiartikkeli elikkäs kotelo ei mahdu mun suunnitelmiin, mutta vyö oli ihan täydellisen levyinen ja värinen :). Olis varmaan sellanen viiden minuutin homma se askartelu, mutta perinteisesti varmaan aika kauan alottamista vaille valmis. Heti esittelen, kun on käytössä :)

      Poista
  18. Ihanat ajatukset! <3 Pitäisi itsekin listailla useammin kaikkia kiitollisuuden aiheita ja hyviä juttuja, ihan silleen paperille tai ääneen. :)
    Iloista viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu. Pitäisi tosiaan harrastaa vähän useammin sitä hyvien asioiden ääneen ajattelua. Nyt kun kävi perinteisesti niin, että kun vähän ehdin hehkuttaa, että hyvin menee, niin heti kostautui ja onnistuin rikkomaan itseni maanantai-iltana salilla niin, että tiistaina löi niskat niin lukkoon, että vasta tänään (sunnuntaina) pää kääntyy ekan kerran edes vähän. Mutta tyhmästä päästä kärsii ja sillai...

      Parempia päiviä sinne <3

      Poista
  19. No olipa ihanan Annukkamaisia vastauksia ja ajatuksia - siis niin paljon hyviä juttuja, joista tuli itsellekin tosi hyvä mieli :) Elämähän on varsin kohillaan! Niin sulla kuin mullakin.
    Ja minäkin olen utelias... Koska saamme kuulla lisää??
    Kuvat aivan super!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia C <3. Tainalle tuossa ylempänä kirjoitinkin, että ihan ei sitten mennytkään viime viikko nappiin :(. Tänään vasta alkaa vähän helpottaa ja pystyn jo hetken kirjoittamaankin. Mutta pareen nyt kumminkin pysytellä tovi pois koneelta, ettei jumita uudelleen.

      Jos saan hyviä uutisia, niin kerron, mutta jos tulee se pettymys, varmaankin vaikenen :).

      Superia sunnuntaita <3

      Poista
  20. Mahtavia ja kauniita ajatuksia olet kirjoittanut. Pitäis tässä itsekin miettiä näin.
    p.s. oletko osallistunut blogissani arvontaan ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Nappaahan tästä haaste matkaan :).

      Poista
  21. Alkopas niin jänskättään tuo sun uusi tuleva juttu, no koetan malttaa odottaa, että sen voi julkistaa tai sitten ei. Ps. Letkut tulppaanit pitää leikata tyvestä pätkä pois ja laittaa pakkauksen kera nipussa kylmään veteen noin 20 -30 minuutiksi niin ne jämäköityy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu. Jännittää mua itseäkin (ehkä vielä enemmän se, että mitäs jos se onnistuukin..), mutta koitan olla ajattelematta asiaa, kun en sille tässä kohtaa mitään enempää pysty tekemään. Aikanaan sitten kuulen, pääsenkö jatkoon vai en :).

      Ja juu. Tulppaanikonsti on mulla kyllä käytössä, mutta ei auttanut. Menivät huonoksi ihan parissa päivässä. Tämänkertainen kimppu sen kun porskuttaa.

      Tsemppiä puupohdintoihin ;)

      Poista
  22. Uuuu! Nyt täällä on yksi Utelias Uuno, joka kihisee innosta tietää mitä olet aloittanut! Tää oli muuten kiva postaus, ehkä pitäisi itsekin.... kivaa viikkoa! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tärppää, niin kerron, mutta jos ei, olen ihan hissunkissun :). Jännittää suoraan sanottuna molemmat vaihtoehdot. Sekä se tärppääminen että pettymys, mutta yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.

      Nappaahan tästä kysymykset matkaan. Mukavan positiivista ja kevyttä vastailtavaa.

      Iloa sulle Kati <3

      Poista
    2. Niin se on, tärppää ja on jännää ja jos ei, sekin pitää omassa päässä käsitellä. Onnea matkaan! :)

      Poista
    3. Kiitos Kati :). Eilen sain mukavan puhelinsoiton, joka vie asiaa askeleen eteenpäin, mutta mikään ei ole silti varmaa vielä.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi