Sivut

torstai 3. joulukuuta 2015

JOULUIHMINEN VAIKO EIKÖ

Huomaan, että ajaudun nykyään joka vuosi näihin aikoihin pohtimaan tätä samaa asiaa, enkä vieläkään ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen niinkin oleellisesta asiasta kuin että 

Olenko jouluihminen vai enkö ole? 

Kas siinäpä sitä pohdittavaa paremman tekemisen puutteessa. Joskaan ei ole moista puutetta viime aikoina ilmennyt.




Äkkiseltään vastaisin, että en ole, vaikka en missään nimessä ole joulua (ja sen mukanaan tuomaa muutamaa vapaapäivää) vastaankaan. 

Mutta jos analysoin asiaa tarkemmin niinkuin tapoihini valitettavasti kuuluu, olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla ennemminkin joulun odotusihminen. Tai en oikeastaan sekään, koska en varsinaisesti odota joulua. Päinvastoin, jaksan aina olla yhtä yllättynyt siitä, että jokos se joulu nyt taas ja mitenkäs se aika nyt näin äkkiä...

Joka vuosi kuitenkin menen samaan halpaan ja haaveilen kaikista niistä mielikuvista, joita jouluun liittyen maalaillaan. Siitä kuinka hiippaillaan pyjamassa ja villasukissa koko päivä, käperrytään sohvan nurkkaan lämpimän ja pehmoisen viltin alle syömään suklaata ja lukemaan lahjakirjaa. Mukissa tottakai höyryävää ja tuoksuvaa glögiä. Perheenkeskiset lautapeliparhaudet sentään jätän tässä kohtaa mainitsematta, koska se alkaisi jo olla liikaa. Meillä kun niiden aika on päättynyt oikeasti jo vuosia sitten. Muistaakseni siihen, että Kimblen nappulat lensivät häviäjän toimesta ympäri huushollia ja niitä sitten porukalla kontattiin sänkyjen alta etsimässä. Vai oliko ne sittenkin Monopolin rahat vai Muuttuvan labyrintin kortit, mutta joka tapauksessa liian kaukainen idylli meille. Ainakin siihen asti kunnes peleihin joskus ehkä aletaan  liittää tätä itselle jo niin tuttua "silloin ennenvanhaan"-nostalgiaa, joka voi vaikka innostaa kaivamaan Afrikan tähdet kaapista.

Kauniita ajatuksia siis, ja vaikka kuinka haluaisin elää joulua juuri noin,  todellisuudessa tekemisen puute iskee viimeistään joulupäivänä. Aattoillan vielä maltan hikoilla siellä viltin alla glögimuki kourassa. Sen jälkeen, kun on ensin miehen kanssa käyty tekemässä perinteinen kinkunsulatuslenkki loskakelissä tai vesisateessa. Mutta siinä se sitten onkin ja pitäisi jo päästä tekemään jotain muutakin kuin syömään kinkkua tai olemaan tekemättä mitään. Eikä ole sitä pyjamaakaan. Villasukat kyllä, mutta ne on jalassa kaikkina muinakin päivinä.



Paketoiminen on kivaa silloin kun voi olla varma, että lahjan saaja tykkää. 
Ja silloin kun siihen on aikaa ja sopivia tarvikkeita.


Lapsuuden jouluihin en tässä palaa, enkä myöskään ensimmäisiin jouluihini vaimona ja äitinä. Se oli ihan kamalaa aikaa, kun hulluna suoritin sitä ja tätä, koska se "kuului jouluun", ja lopulta olin niin väsynyt ja ärtynyt, ettei varmaan kellään ollut kivaa. Itselläni ei ainakaan. Onneksi mies sai lopulta taottua kalloon, ettei moisessa vouhotuksessa ole mitään järkeä, eikä sellaista kukaan minulta vaadi paitsi minä itse. Perille meni. Onneksi ajoissa. Sittemmin ollaankin vietetty joulut ihan vaan fiilispohjalta sen mukaan, mikä milloinkin on sattunut parhaalta tuntumaan.

Joskus pojilta tosin huonon omantunnon tuskissani kysyin, että mahtaako olla kuinkakin kurjaa, kun meillä ei ole mitään vuodesta toiseen toistuvia perinteitä, mutta sain vastaukseksi varsin spontaanin "No ei kuule ole, vaan se on just parasta, kun ei aina tarvi etukäteen tietää, mitä millonkin tapahtuu tai mitä syödään, eikä aina tarvi lähteä johonkin". No niinpä. Pakonomaiseksi käyneestä aikataulutuksesta tuli itsekin kärsittyä aikanaan ihan tarpeeksi. 

Hassua tässä joulun joutenolovaikeudessa on se, että normaalina viikonloppuna vetelehtiminen ei tee tiukkaakaan, koska se on vapaaehtoista. Mutta jouluna, kun ulkomaailmakin on enempivähempi pysähtynyt, eikä tavallaan ole vaihtoehtoja, paikallaanolo onkin paljon vaikeampaa. Tai se pysähtyminen. Vähän sama kuin että jos talossa on pienikin vesikatkos ja vaikka tietää etukäteen, että kohta se päättyy, tuntuu, että on ihan pakko saada vettä justiin sillä hetkellä. Tai jos netti on poikki, niin johan on vaikka mitä googletettavaa, vaikka muuten ei tulisi koneeseen päin vilkaistuakaan.
Vaan jos sellainen tuuri käy, että joskus on välipäivinäkin vapaata, niin kummasti sitä jo ehtii tottua siihen verkkaiseen tahtiin, jonka jälkeen sitä voisikin ensimmäisenä työpäivänä mennä ihan vapaaehtoisesti sinne viltin alle kirjoja lukemaan ja suklaata syömään..

Parasta joulussa on (kodin ja perheen lisäksi) ehdottomasti aikatauluttomuus ja sopiva suunnittelemattomuus (ei kuitenkaan liika huithapelius). Ja vaikka justiin muuta kirjoitin, niin kyllä se pakollinen rauhoittuminenkin on loppujen lopuksi hyvästä. Ainakin jos yritän elää niinkuin opetan. Joskus aikanaan (ei enää muutamaan vuoteen) tekemisen puutetta valitelleille pojille kun koitin vakuuttaa, että ihmiselle on vaan hyväksi välillä tylsistyä. Ja erityisesti tänä jouluna sille on tilausta, koska molemmat painavat pitkää päivää ja joulunpyhinä saa vihdoin vähän levätä ja huokaista niin töistä kuin harrastuksista. Samoin kuin 6-päiväistä viikkoa tekevä mies, jolla tänä vuonna on poikkeuksellisesti neljä päivää vapaata aaton osuessa lauantaille. Harvinaista luksusta, mutta toki mitä pidempi vapaa, sitä suurempi lovi yksinyrittäjän lompakkoon, joka ei edustamallaan alalla muutenkaan pääse pullistelemaan.

Ja nythän tässä sitten voikin taas pohtia, että mikähän se lopputulos lopulta olikaan. Että olenko sittenkin jouluihminen vai enkö kuitenkaan. Hmmm.

Mutta se mikä on varmaa, on se, että pikkujouluihminen en ole. Enää.

Tänä vuonna sattui kaikki (kahdet..) pikkujoulut samalle illalle, joten valittiin miehen kanssa ne, joista pääsee näppärämmin takaisin kotiin. Se olikin tarpeen, koska innostuspäissäni menin syömään liikaa kinkkua, josta johtuen vatsaa alkoi särkeä niin, että piti tilata taksi ja lähteä kotiin ennenkuin päästiin edes jälkiruokaan asti. Että niinkin villiä nykyään. Oli hyvä, etten lähtenyt satsaamaan uuteen juhlamekkoon niinkuin joskus männä vuosina. Vanhoilla mentiin. Sen verran kuitenkin panostin, että kävin ostamassa paketin vaivaisenluulaastareita, että pystyin pitämään pikkukengät jalassa. Kävi nimittäin kotona ennen juhlia pienimuotoinen villasukkatapaturma, jonka seurauksena isovarvas kärsi vähän kovia. Mutta ei siitä sen enempää. Näitä sattuu.




Iloa ja valoa pimeyteen! Ja hatunnosto kaikille blogeissaan joulukalentereita julkaiseville. Ei olis meikäläisestä siihen, mutta kivaa, kun on joka päivälle monta luukkua avattavana. Josta tulikin mieleeni, että partiolaisten kalenteri on vielä muoveissa.. Pitää korjata tilanne.


67 kommenttia:

  1. Ihana sinä ♥ Ja munkin mielestä ihan parasta joulussa on se, ettei ole mitään rutiineita :) Meillä ei lapsuudessanikaan ollut kiveen hakattuja perinteitä (koska äitini teki kolmivuorotyötä ja oli monesti jouluna töissä), joten olen osannut nyt omassakin kodissa viettää semmoista fiilispohjalla mentävää joulua. Välillä ihan naurattaa, kun ystävät kertovat vanhempiensa jouluperinteistä, joihin on pakko aina osallistua, vaikkei niin enää vuosien jälkeen huvittaisi :) Ja koska viime joulu meni minulla töissä, aion tänä jouluna tehdä juurikin sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot :)

      Meillä oli justiin päinvastoin. Kaikki meni aina samalla jähmeällä kaavalla ja jotenkin sitä sitten itsekin tuli langettua siihen harhaan, että niin pitääkin olla ja jatkettua sitä itselle ei-niin-mieluisaa perinnettä omassakin kodissa silloin kun pojat oli pieniä ja suvun ainoita lapsenlapsia siinä vaiheessa. Mutta onneksi tosiaan mies takoi järkeä päähän ja pääsin siitäkin koko suvun (tai no, tossa oli pientä liioittelun makua, mutta kuitenkin..) kestitsemispiinasta :). Minä kun en muutenkaan ole kaikkein näppärimmilläni keittiössä ja kun siihen lisätään kaikki se tohina ja pelko siitä, että kinkku ei joko kypsy ikinä tai että se kuivuu korpuksi, niin siinä oli kyllä seremoniamestarilla pinna piukalla :D. Ihan naurattaa muakin jo koko touhu.

      Teillä kuulostaa olleen paljon järjellisemmällä mallilla juhlan vietto ja tän vuoden ansaittu vapaa kuulostaa kans kivalta :)

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia <3 Meidän perheessä ollaan päädytty siihen, että tietyt perinteet on jätetty ja sitten 80 % mennään fiilispohjalla ja rennosti. Lautapelit, suklaat ja glögin juonnit pyjamassa ovat mulle ehdoton must. Palapeleistä luovuin aivan mielenterveydellisistä syistä...yöt meni valvoessa kun oli pakko löytää vielä se yksi pala! Onneksi joskus sentään järki sanoo, että nyt on pakko lopettaa sellaiset harrastukset :D

    Joulukin on niin asenteesta kiinni, parempi kun pysyy poissa hirveimmästä hulinasta juuri pyhien alla. Paremmin saa joulurauhan julistetuksi siellä omassa päässä ja sydämessä. Ihanaa viikonloppua sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, peleillä sanotaan olevan haitallasia vaikutuksia :D. Tosin en ole niitä aiemmin osannut pala- tai lautapeleihin yhdistää, mutta näköjään ei nekään ihan vaarattomia ole..

      20-80% kuulostaa hyvältä suhteelta. Ja varmaan aika samalta kuin meilläkin. Tai no, ehkä 10-90, mutta kumminkin siihen suuntaan. Ja glögiä kyllä kuluu täälläkin :).

      Myös ton hulinasta pois pysymisen suhteen olen ihan samoilla linjoilla, eikä se ole edes vaikeaa. Kun ei mene kauppoihin pyörimään, ei joudu hulinoihinkaan. Itse hoidan joulun ruokaostokset yleensä kahden pysähdyksen taktiikalla. Ekan kerran menen muutamaa päivää ennen joulua joskus illalla justiin ennen sulkemisaikaa hommaamaan sellaiset tarvikkeet, jotka säilyy hyvin. Kuin myös sellaiset, jotka todennäköisesti on sillä kakkospysähdyksellä (aaton aattona) jo loppu kuten esim. rosolli, jota pitää olla, mutta jota kuluu yleensä kumminkin vaan se muutama lusikallinen aattona ja se on siinä. Etenkin jos onnistun lorauttamaan siihen rosollin kermavaahtokastikkeeseen yliannostuksen etikkaa niinkuin on joskus saattanut käydä...

      Siinä se sitten melkein onkin se pakollinen jouluostelu. Lahjoja ei turhanpäiten vaihdella. Pojille jotain kivaa koitan keksiä, vaikka aina sanovatkin, että ostetaan mieluummin sitten vasta kun tarvivat oikeasti jotain.

      Pidetään asenne lunkina ja otetaan rennosti. Kivaa ja lokoisaa Itsenäisyyspäiväviikonloppua sulle ja koko poppoolle <3. Pitkästi pystyit kirjoittamaan, vaikka sormi ei varmaan vieläkään mahda olla "vapaana"?

      Poista
  3. En ole jouluihminen, mutta oma rauha, hyvä ruoka ja paljon hyviä kirjoja tekee pyhistä siedettävät. Ja villasukat tietty. Ja sama pätee kaikkiin muihin vapaisiin, joita meilläkin yrittäjä-mies pitää, minä kun olen jo kokonaan vapaa niistä velvoitteista.
    Niin, ja joka aamu se vakio tunnin kävelylenkki, se virkistää pyhinäkin, kunhan saa itsensä ulos raahattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma rauha on kyllä täälläkin se avainsana. Sitä ei aina ole ollut (ihan omaa syytäni), mutta onneksi on tuo joissain asioissa isteäni järkevämpi ukkeli palauttamassa maan pinnalle ja pois hellan äärestä.. Se kun ei ole mun alaa muutenkaan. Se hella siis.

      Kaikki mitä saa tehdä tai olla tekemättä ihan vapaaehtoisesti, on mukavaa ja pitää mielen rauhallisena. Mutta jos tulee pienestikään sellainen tunne, että joltain suunnalta painostetaan tai odotetaan tai aikataulutetaan, niin olo muuttuu epämiellyttäväksi.

      Mulla on kans sen sortin raitisilmariippuvuus, että lenkille on päästävä heti, kun pääsen töistä kotiin. Mieskin näkee jo eteisessä naamasta, että "jaahas, nyt näyttäis vähän siltä, että on happivajausta" :D. Sen tunnin kun kävelee, oli keli mikä hyvänsä, niin taas on ihan kuin eri ihminen. Vähän niinkuin sellanen parempi muka :)

      Poista
  4. Pää höyryten yritin sekä riveiltä että niiden välistä vedellä johtopäätöksiä että ootko sää jouluihminen vai et mutta nyt on niin kova pala purtavaksi että lopputulos jätti tulematta :)
    Itse oon sekä joulunodotus että jouluihminen, vielä enemmän ekaa kuin tokaa ja tietyt jutut on PAKKO tehdä/olla aina samalla tavalla, muutama resepti,iso kasa kirjoja ja vielä isompi suklaata, aito kuusi ja lumiukkoanimaatio taitaa olla tärkeimmät noista, ai joo ja kiireetön tunnelma, se on jännä miten hössötysteni kanssa siihen joka vuosi pystyn mutta niin se vaan on, melkoinen mysteeri :)
    Jotain pysyvää noissa pikkujouluissa on, jos ei lähde jalat alta juoden tai syöden niin viimeistään villasukat tekee sen, pikkujoulun taikaa kenties :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai joo piti vielä sanomani että just lukemassa Regina Raskin Jouluihminen-kirjaa, oiskohan jo kolmatta kertaa, kertoo hauskasti jouluhössötyksestä ja siitä kun sille tulee stoppi :)

      Poista
    2. Arvaa mitä Kirsi? Keksin eilen illalla, että olen "kevytjouluihminen". Ei siis kevyt jouluihminen, vaan nimenomaan kevytjouluihminen. Sellainen, joka tykkää joulusta silloin kun se tulee sillälailla kevyin ponnisteluin. Tai ei edes ponnisteluin, vaan puuhasteluin. Ruokaostokset kahden pysähdyksen taktiikalla niinkuin tuolla ylempänä Idis&Interiöörille kirjoittelin, ja kaikki muukin sillälailla kepoisasti ilman ressiä.

      Kuusi pitää olla (oma valitsema, ettei tarvi turvautua Niksi-Pirkan vinkkiin, jossa kaksi harvaa kuusta sidotaan rungoistaan sukkahousuilla yhteen yhdeksi tuuheaksi... ) ja kinkku. Ja ilman kuoria keitettyjä perunoita, koska se on niin luksusta, että voi vaan nostaa suoraan lautaselle. Ja purkkiherneitä ja rosollin kermavaahtokastiketta. Itse rosollista ei niin väliksi. Ja piparkakkutalon teen aina, usko tai älä. Ja varmaan paria viime vuotta lukuunottamatta pojat on koristeelleet toinen toisen ja toinen toisen kattopuoliskon. Se on hauskaa, koska siinä näkyy niin hyvin käsiensä jälki. Toinen puoli on niin täynnä ranskalaisia pastilleja, että romahtamisvaara on suuri. Ja toisella puoliskolla niitä on siisteissä vinoriveissä niin, että vahingossakaan ei ole kahta samanväristä karkkia peräkkäin, vaan aina valkoinen - vaaleanpunainen - vaaleanvihreä...

      Koitetaan pysyä sukkinemme pystyssä ainakin sinne jouluun asti. Sen jälkeen voikin jo vaikka pötkötellä siellä aidon kuusen alla :)

      Poista
  5. En tiedä oikein minäkään olenko vai enkö. Aika paljon samansuuntaisia ajatuksia kuin sinulla on myös minulla. Joskus voisin hypätä koko joulun yli. Mielestäni se tulee liian usein.

    No mukavaa joulunalusaikaa niin sinne kuin tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan kallistua näissä pähkäilyissäni sille kannalle, että jos joulu tulee sillälailla vaivattomasti ja ilman minkäänlaista tunnetta siitä, että joltain suunnalta aikataulutetaan tai asetetaan jotain odotuksia tai oletuksia, niin se on itseasiassa ihan kivaa aikaa. Mutta heti, jos vähänkään jostain tulee jotain edellämainituista, ahdistun saman tien.

      No, onneksi mies tosiaan oli aikanaan niin viisas, että järjesti mut pois sieltä hellan äärestä tuskailemasta ja koko sukua (no ei nyt ihan sentään koko sukua, mutta kumminkin..) kestitsemästä ja hermoilemasta :). Sen jälkeen tuli jouluista niin paljon helpompia ja lunkimpia. Ja varmaan sen takia pojatkin niistä tykkää, kun en ole enää semmoinen hermokimppu. Hui. Ihan itseäkin puistattaa pelkkä ajatus ja samalla kyllä vähän naurattaakin.

      Mutta se on totta mitä sanot, että vähän tuntuu siltä, että justiin vasta oli joulu. Ehkä se tulee täältä blogimaailmasta ainakin itselleni se olo, kun moni, joka on oikeasti jouluihminen ja nauttii kaikesta tekemisestä (itseasiassa vähän kadehdinkin kyseistä ominaisuutta), aloittaa puuhailun jo loka-marraskuun puolella ja niitä juttuja tulee täällä sitten lueskeltua ja kuvia katseltua pidemmällä aikavälillä, niin lyhenee se aika edellisen ja seuraavan joulun välillä.

      Nyt ei tällä hetkellä olis oikein mitään muuta toivomusta kuin se, että tulispa l u n t a. Ei ole minkään valtakunnan juhlamieltä kyllä, kun ulos katsoo. Ei erota yötä päivästä.

      Leppoisaa Itsenäisyyspäiväviikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Ai herran jestas kun sain kikatella tätä lukiessa. Mehän ei vietetä joulua ollenkaan, joten kutsun sitä aikaa vain lomaksi :)
    2 päivää jaksan olla tekemättä mitään, mutta sitten iskee tuskastuminen. Aika rajut pikkujoulut olette viettäneet. Kinkkuakin siis voi kerralla nauttia liikaa. Mulla on sama ongelma porkkanalaatikon kanssa, aina menee överiksi.
    Hauskaa torstai-iltaa ♡☆♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma-aika paras aika :).

      No sulla on siellä ihan taatusti hirmu tuning-varastot kaikenlaista tarviketta siltä varalta, että jos joutenollessa tylsyys yllättää :). Ja mikäs sen kivempaa tekemistä kuin yhdistää kotona olo johonkin kivaan askarteluun. Se on niin terapeuttista, että vois itsekin koittaa tänä vuonna kekata jotain väkertämistä, jota vois tehdä ihan vaikka vaan ne (vaaralliset) villasukat ja (olemattomat) pyjamanhousut jalassa. Josko vaikka vihdoin saisin alulle mun aika monta vuotta ajatuksen asteella olleet betonityöt. Niitä varten alkaa olla jo sellanen torni tyhjiä turkkilaisia kilon jugurttipurkkeja jemmassa, että niillä jo jokusen (kymmentä) kukkaruukkua ja kynttilänjalkaa askartelee..

      Ja juu. Kinkku on vaarallista :). Kuin myös lanttulaatikko, jolla silläkin saattoi olla osansa siihen äkkilähtöön :).

      Malttia porkkanoitten kanssa ja lokoisaa Itsenäisyyspäiväviikonloppua <3

      Poista
  7. Ihan samoja asioita mietiskelen ja oon kanssa ajatellu, että oonko vai enkö jouluihminen.

    Tänä vuonna on erityisen vaikeeta saada minkäänlaisesta jouluisesta ajatuksesta kiinni. Osansa ihan varmasti tekee lumettomuus, mutta osan myös selkeesti se, että lapset on kasvaneet isoiksi. Kun ne oli pieniä, oli ihan eri meininki joulun odotusessa, lahjoissa ja kaikessa muussakin hässäkässä. Mulle nimenomaan se kaikki suunnittelu ja valmistelu oli ihaninta, itse aatto sitten oli enemmän ja vähemmän hermojen kiristelyä... ja nopeesti ohi muutenkin, ja sitten tuntui vaan, että ai tossako se joulu nyt sit olikin.

    Nyt ei meinaa millään keksiä mitään järkevää lahjaa kelleen. Tuntuu typerältä sellanen väkisin vääntäminen, mutta toisaalta sitten taas minusta ne lahjat kuuluu jouluun melkeinpä enemmän kuin mikään muu asia. Sitä paitsi mä todellakin tykkäisin antaa lahjoja, mutta miten se on tänä vuonna ihan erityisen hankalaa??

    Jos jotain jouluisia rutiineja miettii, niin kyllä mä aina sen puuron aamupäivällä keittelen. Ja haluan katsoa joulurauhan julistuksen. Ja sitten on se jouluruoka, joka tosin meillä on hyvin vähäeleinen: kinkkua, herneitä, porkkana- ja perunalaatikot - ja siinä se tais sit ollakin. Sit paljon suklaata.

    Noi lautapelit on minusta lähes koominen juttu: mikä ihme siinä on, että ne kuuluu sellaseen "täydelliseen jouluun"? Siis todellakin joka toinen vähintään mainitsee joulun pyhiin kuuluvaksi lautapelit koko perheen kanssa. Pyjamat, villasukat, glögit, suklaat, kirjan lukeminen viltin alla sohvan nurkassa - noi kanssa kuuluu tietenkin asiaan... no kellä kuuluu, kellä ei, mutta ainakin jokainen kunnianarvoisa lifestyle-bloggaaja tuntuu noita harrastavan. ;) Minä en, mutta en taida muutenkaan kuulua tuohon jengiin... kyllä meillä se joulu pyhineen sujuu varmaankin niin, että minä hengailen netissä tai luen, lapset on omissa koloissaan (eli pojat pelaa, tyttö näpertelee jotain) ja mies on joko sohvalla kumollaan tai sitten autotallissa rassaamassa jotain. Eli ei tod olla perheenä ja pelata lautapelejä... =D

    Toisaalta olis tosi tosi ihanaa, jos olisin sellanen topakka emäntä joka leipois kasapäin kakkuja ja pipareita ja kaikki tutut ja sukulaisetkin sais sitten niitä. Ja koti olis ihanasti vimpan päälle tunnelmalliseksi koristettu ja laitettu. Ja sitten tulis koko suku viettämään joulua meille. Olis ruokailua ja juhlavaatteita ja jännitystä ja joulupukkia ja laulantaa ja tanssia kuusen ympärillä ja kasapäin kivoja lahjoja ja joulusaunaa ja kaikenlaista iloista hälinää ja onnellisia ja kauniita ihmisiä ja mistelinoksia ja mitä lienee paukkukarkkeja ja munatoteja, ja illalla sitten käperryttäis onnellisena sohvien nurkkiin glögien ja suklaarasioiden kanssa jutustelemaan sen jälkeen, kun lapset olis laitettu nukkumaan siskonpeteihin... Seuraavana aamuna heräiltäis rauhassa ja lähdettäis joukolla ulkoilemaan ja telmimään lumeen. Kaikki olis onnellisia ja hymyilis vaan ja iloitsis ja riemuitsis. Olis tupsupipot ja itse neulotut kaulaliinat ja sellaset mitkänenyton-kuviolliset valkoiset lapaset, pakkanen paukkuis ja sitten tultais posket punaisina ihanaan lämpimään joulukotiin nauttimaan edellisen päivän ruokailun rippeitä ja vähän vielä suklaata ja torttusia ja pipariukkoja ja -akkoja...

    Ja ehkä nyt vähän karkas tää homma käsistä, mutta että siis olishan tollanen kuvakirjan jouluinen idylli toisaalta todella ihana, mutta ei ainakaan meillä tosiaankaan ole. Oikeastaan joulu ei juuri tavallisesta päivästä eroa, paitsi että koitan saada kaikki yhtä aikaa syömään ja on sitä jouluruokaa... ja suklaata. Ja kukkia pöydällä ja kenties kuusikin. jospa se vaikka riittäis...

    PS. Aatto on muuten torstaina, ei lauantaina... ;) Ja mulla on piiiitkät vapaat, jippii (to-su).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D. Nauran aika harvoin ääneen (etenkään täällä työpaikalla...), mutta nyt oli kyllä pakko. "Onnellisia ja kauniita ihmisiä ja mistelinoksia ja mitä lienee paukkukarkkeja ja munatoteja... " :D :D :D. En kestä :D
      Ja sitten seuraa totuus eli "mies, joka on joko sohvalla kumollaan tai sitten autotallissa rassaamassa jotain.." :D. Ei meinaa nyt tulla loppua tästä, kun nauran ihan vedet silmissä kaikkia näitä mielikuvia. Niin hyvin oli maalailtu :D. Sussa on kuule tollasta piilevää koomikkoainesta. Ehkä tahatonta, mutta ihan parasta :D

      Mutta asiaan..

      Se on totta, että joulut on erilaisia nyt kuin silloin kun lapset oli pieniä. Meillä ne vaan on niin päin, että nyt on niin paljon mukavampaa, rauhallisempaa, lunkimpaa ja kaikinpuolin kivempaa kuin 15-20 vuotta sitten, kun olin pelkkä itse itseni hellan ja kinkun väliin ahdistanut hermokimppu, joka koitti tehdä itse kaiken, mitä ei todellisuudessa edes osaa. Eikä edes pelkästään omalle perheelle, vaan kaikille lähellä asuville sukulaisille siinä samalla. Ihan järjenköyhää. Muistan kuinka meillä oli niin kuumakin (vai olisko se vaan ollut sitä mun päästä tulevaa höyryä), että tarvi pitää oviakin ulos asti auki, että pystyin hengittämään siinä villaisessa punaisessa joulumekossani, jossa tietenkin piti nättinä puuhailla, kun oli niitä vieraitakin..
      Voi kamala sentään. Ja pojillakin juhlavermeet aina päällä. Ei m i t ä ä n järkeä. Miksi omassa kodissa pitäis olla juhlavaatteet päällä, jos ei sellaisesta nauti? Ei miksikään. Eri asia, jos varsin tykkää tai jos mennään johonkin kylään. Silloin ei tietenkään ne kuluneimmat kotipökät ole se asiallisin varustus.

      Noin se meilläkin menee, että jokainen puuhailee omiaan, mutta se on mun mielestä vaan kivaa. Saa olla niinkuin tykkää. Joskin yhdessä toki syödään, se on selvää. Ja aika ylellistäkin, kun arkena sellaseen ei koskaan ole mahdollisuuksia, kun kaikilla on niin eri aikataulut, johon ei vaan se lautapelien kaltainen perheen yhteinen kello viiden ruokailu (jonka aikana vaihdetaan kuulumiset) sovi..

      Ja arvasin, että muistin sen aaton väärin :). Meni siinä sekaisin, kun ajattelins sitä, että kerrankin miehellä on lauantai vapaa, kun normaalisti se on aina työpäivä. (Aina kun kaupat on normisti auki, myös mies on töissä). Mutta ei sen väliä. Neljä päivää on siis meilläkin täällä kaikilla vapaata. Jess :)

      Kivaa Itsenäisyyspäiväviikonloppua <3



      Poista
    2. Kiitos Heli ja Annukka!!
      Vatsalihakset kiittää huomenna, en olekaan pitkiin aikoihin nauranut yksikseni ääneen niin kuin nyt kun luin kirjoituksianne. Aivan mahtavaa! Olen niin samoilla linjoilla. Turha hössötys pois. Less is more! Joululaulut soimaan.

      Poista
    3. Kiitos sulle kommentista Anonyymi :). Kiva kun kävit. Ja vielä oli pakko lukea toi Helin teksti uudelleen, koska se oli niin kertakaikkisen koomisen ihana. että taas tuli vähän lisää ikää :D

      Poista
  8. Ihana ja rehellinen joulu-avautuminen :D Ymmärrän hyvin tuon pähkäilyn ollako vai ei... Joulua kun ei pääse oikein pakoon mitenkään. Onneksi voi kuitenkin itse päättää, miten pienesti tai suuresti sen vastaanottaa ja kokee.
    Mä jaksan haahuilla myös ne pyhät, sitten jo kaipaan jotakin toimintaa, vaikkakin kotinurkat riittää siihenkin aika hyvin.
    Kivaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli jo sitäkin (taas kerran) mietittyä, että minkähän takia mun tarvii tätä aina edes pähkäillä :D. Että mitä väliä sillä on, onko sitä jouluihminen vaiko eikö ole, kun sen joulun voi nykyään kumminkin (onneksi) viettää aika pitkälle niinkuin tykkää. Ja oikeasti kyllä tykkäänkin siitä nykyisestä tavasta, johon ei kuulu minkään sortin stressaamista, höntäilyä, aikatauluja tai mitään muutakaan ahdistavaa. (Tietenkin kaikki tää tässä iässä jo sillä varolla, että mitään ennalta-arvaamattoman ikävää ei tapahdu, koska se mahdollisuus aina on olemassa, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu, joka ei ennakkomurehtimisella parane tai jää tapahtumatta. Vähän niinkuin sekään, että liian pitkä villasukka tarttuu kynnyksessä olevaan naulaan sillä seurauksella, että varvas kääntyy ympäri ja sukkailija itse koko painollaan siihen päälle :D).

      Hälinästä on onneksi hirmu helppo pysyä pois ihan vaan sillä, ettei mene kauppaan ollenkaan, ellei ole ihan pakko. Tai jos menee, niin korkeintaan lähi-Siwaan, jossa taatusti ei ole ketään joululahjaostoksilla :D

      Aattelin tänä jouluna harrastaa jotain kivaa kotipuuhailua. Muutakin kuin turhan tavaran raivausta. Ehkä niitä betonitöitä, joita oon tässä nyt sellaset kolmisen vuotta jo ajatellut ja suunnitellut, että eiköhän ne ala oleen puoliksi tehtyjä :)

      Kiva kun poikkesit jättämässä viestin ja ihanan leppoisaa Itsenäisyyspäiväviikonloppua Ellis <3

      Poista
  9. Niinpä, jouluun liittyy niin monenlaista. Myös ikävää. Jonkun muotin mukaan sitä pitäisi suorittaa määrätyllä tavalla. Monet vihaavat koko joulua, tv:n ja radion hössötykset ärsyttää.
    olen joskus haaveillut meneväni jonnekin korpeen, missä ei joulusta tiedä mitään :)
    Meillä on ollut tarkka muotti miten pitää jouluna tehdä, perinteet, joista vain harvoin voi poiketa. Hautausmaalla käynti jouluaattona, samat ruuat, samat rutiinit. Saa nähä miten tänä vuonna käy, kun muutenkin on kaikki päälaellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai vitsit. Joulu korvessa oliskin aika kiva. Etenkin jos siellä olis lunta ja kauniit maisemat ympärillä. Ja tunnelmallinen korpimökki, jossa olis sisällä takka, joka lämmittäis ja jonka liekkejä vois (turvallisesti) katsella jossain mukavassa tuolissa villasukat jalassa ja glögimuki kädessä viltin alla istuskellen :). Eli just kaikkia niitä, mitä kotona ei malta, mutta korvessa ihan varmaan malttaisin. Kuusta ei tarvis olla, kun niitä kasvais siinä korpimökin ulkopuolella. Ja kauniita lyhtyjä olis hangessa tietty. Ja ukkelille pino halkoja, joita vois aikansa kuluks pilkkoa, kun on oikeesti ihan tositosi huono olemaan tekemättä mitään. Aika kiva mielikuva :).

      Mutta mua alkoi nyt vähän vaivaamaan nuo sun sanat että "kaikki on muutenkin päälaellaan". Se kuulostaa jotenkin siltä, että nyt ei ole kaikki asiat hyvin, mutta silti toivon, että mun johtopäätös on väärä <3

      Poista
    2. Sinäpä puit sanoiksi jonkun unelman :) Lisään tuohon vain pihasaunan, valaistun polun saunalle lumihangessa. Joo, no revontuletkin ois kivat tai ainakin tähtinen taivas.
      Enhän minä ole varsinaisesti kertonut, mutta sairautta on ilmennyt puolisossa, joten ei ole kaikki meillä ihan entisellään tänä syksynä ollut. Ja jonkinlainen stressireaktio itelläkin tuntuu olevan, mielenkiinto kadoksissa kaikkeen. Mutta jospa se tässä menis ohi.

      Poista
    3. Valitaan se tähtitaivas. Pysyy kauemmin paikoillaan kuin Revontulet :)

      Mutta onpa kurja kuulla puolisosta. Ja tiedän niin ton tunteen, kun sitä on huolissaan ja on itsekin tavallaan vaan puolikas silloin. Eikä todellakaan jaksa innostua mistään kun alitajunnassa kuitenkin ajatukset painaa. Kokemusta on.
      Enpä tässä muuta voi kuin uskoa ja toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin ja sairaus on kohta taaksejäänyttä elämää ja sullakin stressi helpottaa ja olo sitä mukaa kevenee. Luotan siihen <3

      Poista
  10. Lasten kautta olen, muuten en. Ennen lapsia, joulu ei ollut kovinkaan merkityksellinen. Jossain kohti olin välimaastossa ja vietin jopa yhden joulun ihan ypöyksin. Joulu on kuitenkin kiva, kun kaikki rakkaat ovat koolla, mutta se hössötys.. Mies onneksi tykkää laittaa jouluruokia, joten ei hirmuisesti tarvi sen suhteen tehdä hommia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein miettiä, että muistanko ees mitään jouluja ennen lapsia. Että mitä silloin tapahtui (siis jälkeen niitten omien lapsuusjoulujen, jotka nyt skippasin tässä tarinassa) ja missä. Ja niinhän se oli, että kaksi viimeistä joulua ennen ukkelia ja poikia meni matkaoppaan roolissa Marokossa ja Thaimaassa. Kai me koitettiin opasporukalla jotain suomalaistyyppistä viritellä (ainakin opetettiin paikalliset kuumentamaan punaviiniä ja tekemään siitä glögiä, joka olikin hirmu suksee :)), mutta eihän se sama asia tietenkään ollut. Joskaan ei ollut niin väliäkään silloin, kun sen hetkinen "perhe" oli nimenomaan se työporukka.

      Parasta joulussa on ehdottomasti se, että kaikki tosiaan on kotona, eikä tarvi mennä mihinkään. Möllöttää vaan kuka mitenkin ja syödä mahat (liian) täyteen kinkkua ja suolaherneitä :). Miehelle riittäis hyvin pelkkä riisipuuro, joka on myös ainoa joululahjatoiveensa aina. Ei haittaa, vaikka vähän palais maitokin pohjaan :)

      Leppoisaa Itsenäisyyspäiväviikonloppua <3

      Poista
    2. No tänä vuonna ei pala puurot pohjaan kun keität sen uuteen Kiehu-maitoon... Joo, sellanen uutuus on tosiaan kauppoihin tullu, maito jonka ei ainakaan pitäis palaa pohjaan. Kaikkea sitä keksitään... Mutta no, ehkä se jotakuta auttaa. Mun puuron pohjaan palamista ehkäisen sillä, että maito on rasvaisinta mahdollista. Eli siis punaista. Ja luomua.

      Poista
    3. Saman Kiehun bongasin jostain lehtimainoksesta ja mietin, että pitäiskö kokeilla. Punaista maitoa kun oon itsekin käyttänyt tähän asti, mutta ongelma taitaa ennemminkin olla paitsi kauhan varressa, myös umpisurkeassa kattilassa. (Kattilat muuten kuuluu niihin juttuihin meillä, joita ei todellakan riitä raivattavaksi asti. Hyvä kun niillä jotenkuten kokkailee sen minkä kokkailee. Ja vaikka joka kerta varmaan ajattelinkin, että nyt kyllä satsaan uusiin ja kunnollisiin, niin aina iskee nuukuus ja jatkan vanhoilla. Jotkut jutut vaan on sellaisia, että niitten ostoa jahkaa vaikka maailman tappiin, kun taas jotain muuta voi hommata ihan ex tempore. Vaikkapa kynttilöitä tai valkosia sukkia :))

      Hyvää Itsenäisyyspäivää!

      Poista
  11. Kylläpäs oli hyvää pohdintaa.
    Olen jouluihminen ja toisaalta en. Joulun aika on ihanaa aikaa, mutta arvostan rauhallista ja seesteistä yhdessäoloa. Nyt on varmaankin koittanut se aika, ettei tarvitse höseltää. Hyvä ruoka, juoma, kirja ja ne sukat + olovaateet riittävät + tietysti hyvä musiikki sen jälkeen kun on ensin yhdessä rakkaimpien kanssa oltu hyvien patojen äärellä. Nykyään en siivoile kaappeja, koska en asu niissä. Perussiivous saa riittää ja kun vähän valoja himmentelee ja sytyttelee kynttilät, niin ei kaikki pölykään niin näy. Ruokaan panosta, koska olen perso hyvälle ruoalle. Montaa päivää ei täälläkään jakset möllöttää, joten jo tapanina pitää saada nokka ulos ja siirtää ajatukset uuteen moodiin.
    Mukavaa itsenäisyyspäiväviikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuule samat on ajatukset Anu. Rauhallinen ja seesteinen yhdessäolo perussiistissä kodissa ilman hösellystä on niin just se kaikki, mikä munkin mielestä joulussa on parasta. Muuta ei tartte. Tai no. Kinkkua (jota voi sit syödä liikaa ;)). Ja suolaherneitä ja ilman kuoria keitettyjä perunoita ja rosollin kastiketta :D. Siinä on ne perinteet ja kaikki muu on sitten fiilispohjalta. Sellanen käytäntö meillä on ollut jo pitkään, että jokainen saa toivoa jotain mitä haluaa syödä ja minä sitten toteutan toiveet, Helppoa mullekin, kun ei tarvi käyttää omaa mielikuvitusta, joka mulla ei riitä keittiöön asti...

      Meillä on täällä ton mun raivausprojektin jäljiltä nyt jo poikkeuksellisen siistiä, joten tänä jouluna ei tarvi siivota sitäkään vähää mitä yleensä. Mutta se on kumminkin tärkeetä, että tuoksuu puhtaalle. Ja kuuselle :). Että kai ne tietyt (omat) perinteet sitten kumminkin on sellasia, joista tulee vuodesta toiseen hyvä mieli.

      Tää pimeys ja vesisade kun saatais lähetettyä jouluksi johonkin, niin olis kyllä kiva.

      Huomenna sit istutaan sukat suorina sohvalla ja töllätään silmä kovana Linnan juhlia, eiks vaan :)

      Poista
  12. Ai ai, kun oli taas hyvä kirjoitus!:D Meillä joulua on vietetty kai lapsuudestani saakka suht rennosti ja nykyään ihan juuri sillä tavalla kuin meidän perhe itse haluaa. Saatetaan kyllä pelata joku erä lautapelejäkin, sillä se on hyvä tapa kerätä perhe saman pöydän äärelle ja yleensä siinä huumori kukkii.:)
    Itse huomaan yrittäväni olla sortumatta jouluilemaan liian aikaisin syksyllä, sillä jotenkin koen ulkopuolelta enemmänkin painetta olla hiljaa siitä, kuinka paljon tykkään ja nautin joulusta. Koska himmailen joulujuttujen kanssa tietoisesti, tuntuu, että joulu livahtaa kuin varkain ohi, ja sitähän mä en taas halua!;D No, kyllä meillä on onneksi pienet murheet!;DD Joka tapauksessa olen sitä mieltä, ettei se joulu tarkoita todellakaan ulkoisia juttuja, vaan sisällä olevaa lämpöistä tunnetta, se vain tahtoo helposti unohtua itseltäkin.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun lapsuuden jouluista oli rentous kaukana. Paitsi silloin (vissiin kerran) kun oltiin serkkujen luona mummolassa. (Tai siis serkut ja mummo asuivat samassa paikassa). Ainut joulu, josta on muistona valokuvia ja niissä on kaikilla iloiset ilmeet, joista pystyn ihan aistimaan sen tunnelman, vaikka olin silloin varmaan 4- tai 5-vuotias. Sen jälkeen olikin sitten kaikki toisin, muttei siitä sen enempää. Jotenkin se varmaan kuitenkin vaikutti siihen, että itsekin yritin liikaa, tai siis suorastaan mahdottomia, silloin kun pojat oli pieniä. Hui. Ihan menee kylmät väreet vieläkin.

      Nykyään on ihanan lunkia ja rentoa ja kaikinpuolin mukavaa, kun voidaan olla ihan vaan omalla porukalla ilman mitään aikatauluja. Mutta tää onkin yksi asia, mikä pisti miettimään, että onko se nimenomaan joulu, jonka ansiosta tulee tollanen tunne vai onko se sittenkin vaan se vuoden synkimmän ja jotenkin pisimmän ajan keskelle sattuva poikkeuksellisen pitkä vapaa (joka meillä siis on pitkä viikonloppu torstaista sunnuntaihin). Vaan eipä sillä loppupeleissä niin ole merkitystä. Pääasia, että on hyvä olla. Sen kummempia ulkoisia asioita siihen ei tarvita kuin siisti ja puhtaalta tuoksuva koti, jota on laiteltu pikkasen tavallista tunnelmallisemmaksi.

      Ja mitä noihin lautapeleihin tulee, niin meilläkin niitä pelattiin varmaan vielä 5-6 vuotta sitten ahkerasti, mutta pojat on nyt 19- ja 21-v, joten enää ei se Afrikan tähti äidin ja isän kans ole enää ehkä sitä halutuinta ajanvietettä :D. Mutta voihan se olla, että vielä kun muutama vuosi menee, niin voidaan taas palata niihin ihan nostalgian merkeissä. (Ja siis olen välillä ihan ylikriittinen joidenkin asioiden suhteen, ja yksi asia ylitse muiden on kaikenlainen läpinäkyvä teennäisyys, joka noihin lautapeleihin liittyy. Eli aina kun näen jonkun facebook- tai instagram-päivityksen, jossa lukee #yhdessäolo #perhe #parhautta #lautapelit, niin mua niin jaksaa jotenkin ällöttää. Etenkin kun ne usein tulee vanhemmilta, joiden lapset (tai siis nuoret) tunnen hyvin ja joiden omissa päivityksissä todennäköisesti lukisi samaan aikaan #evvk :). Peleissä ei siis mitään vikaa, vaan siinä, mikä mielikuva niitten ympärille on luotu. Tai ehkä oon vaan liian vanha ja kriittinen :)

      Tulispa Linnan juhlat jo tänään, niin vois keskittyä zuumailemaan pukuja, eikä olis kiirettä mennä nukkumaan. Huomenna ei taas jaksa millään valvoa ainakaan sinne jatkoille asti.
      Kivaa ehtoota!

      Poista
  13. Tämä oli ihan kuin suoraan omista ajatuksistani! Minäkin lankean joka vuosi mielikuviin joukuidyllistä, mutta mielikuvat rapistuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun muut ihmiset eivät käyttäydykään mielikuvaani vastaavalla tavalla, vaan rupeavat esimerkiksi kiukuttelemaan. :-D Idyllistä joulua ei ole tainnut olla koskaan, joten ihmettelen, mistä ne mielikuvat oikein kumpuavat.

    Pakollinen pysähtyminen jouluna myös jotenkin ahdistaa (vaikka se toisaalta ihan hyvä onkin), kun tietää, että mihinkään ei voi mennä, vaikka haluaisikin, kun kaikki paikat ovat kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Sehän se just on, kun itsellä on hyvät idyllit selkeänä mielessä ja sitten joku ei tajuakaan käyttäytyä näytelmän käsikirjoituksen mukaan :D.

      Ne liki parinkymmenen vuoden takaiset joulut oli just ihan hirveitä painajaisia ton takia. Tai siis silloin en vielä maalaillut mielessäni noita idyllejä, vaan paremminkin kinkunpaistopainajaisia, mutta kun oli muutenkin hermo kireällä kuin viulunkieli, niin siihen ei kovin kummoista sooloilua tarvittu kenenkään taholta, kun kokokatastrofi oli valmis :D. Vaan onneks mulla on sen verran viisas ukkeli (joissakin asioissa), että sai mut aika pian ymmärtämään, että en ehkä sittenkään ole parhaimmillani siellä hellan ja suvun välissä. Se oli kyllä melkonen pelastus, josta olen muistanut kyllä useamman kerran kiittää.
      Ja siis, eikähän tohon idyllin romuttumiseen tarvittu muuta kuin se, että mies ja pojat tuli nimenomaan sen täydellisen idyllin mukaiselta kuusenhakureissulta mukanaan joku harvaoksainen harottava yksilö. niin se oli se joulu siinä sitten :D

      Ja just tota tarkoitin, että se on jotenkin niin kauheen vaikeeta, kun tietää, ettei voi mennä mihinkään, kun kaikki paikat on kiinni (paitsi hautausmaat..;)). Mutta olen melko varma, että jos tietäis, että kaikki paikat on auki, niin silloin sitä olis niin kauheen helppo pysyä kotona. Vaikkapa ihan vaan syömässä itsensä ähkyksi kinkusta ja kompastelemassa omiin sukkiinsa :)

      Poista
  14. Ei hätää! Mä olen sunkin puolesta joulunodotus , tohotus ja jouluaaton ihminen... Millään malttaisi odottaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on tullu kyllä aika selväks :D. Oikee kaikkien joulutohottajien äiti :). Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkee yllättävää tänä jouluna tapahtuu :D

      Poista
  15. Tänään tuli ensimmäistä kertaa joulufiilis ja ihan Itiksessä! Sain ostettua parit lahjat, joulupaperia ja kortteja. Glögiä ja joulutorttuja on tullut iltaisin nautittua. Myös ensimmäiset kauniit joululaulut (voin suositella Radio Deitä, 89 taajuus) ovat tuoneet joulufiilistä eli kyllä mä taidan olla jouluihminen. Meillä joulun tuo kotiin palaava opiskelijatytär, joka tuo tullessaan myös hongkongilaisen kämppiksensä. Mahtaa olla elämys hänelle suomalainen perinteinen joulu, johon kuuluu kirkko, ruuat, kuusi, lahjat. Jouluumme kuuluu myös yksinhuoltaja äiti poikansa kanssa sekä miehen aikuiset pojat. Ihaninta onkin kerran vuodessa istua pitkän pöydän ääreen yhdessä ja hartaasti :) Toki kaipaan lapsuuteni jouluja, niistä jäi pelkästään hyviä muistoja. Jotain samaa koitan nyt jakaa eteenpäin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko Marita, että jos mun pitäis nimetä yksi ihminen, jonka kotona arvelen joulun olevan justiin sellainen kuin joulu voi kaikkein aidoimmillaan olla, niin se olisit sinä. Voin ihan aistia sen alkuperäisen joulun tunnelman ja hyvän hengen, joka siellä teidän pitkän pöydän ääressä vallitsee. Ihan siksikin, että varmaan aika harvassa kodissa ihan oikeasti muistetaan sitä, mistä koko joulu on peräisin. Ja teillä se on varmasti itsestäänselvyys.

      Kotiin palaava opiskelijatytär kuulostaa ihan parhaalta joululahjalta. Ja vähän eksotiikkaa luvassa kämppikselleen varmasti :). Voi kunpa vaan jollain ihmeen konstilla ehtis tulla lunta ja maisema muuttua enemmän joulumaaksi kuin tämä kuravelliversio.

      Lapsuudella on kyllä niin vissi merkitys. Sitä joko jatkaa perinteitä, joista itsellä on hyvät muistot tai sitten käy justiin päinvastoin ja sitä vaan haluaa tehdä kaiken nimenomaan toisella tavalla ja koittaa unohtaa ne ikävät asiat. Mulla oli silloin ensimmäisinä jouluina (siis silloin kun oli jo oma perhe) hommat vähän hukassa, mutta mies onneksi käänsi suunnan oikeille raiteille ja nyt on niin paljon onnellisempaa ja kaikin puolin lunkimpaa.

      Oli kiva kun kävit jättämässä viestiä. AIna ilahdun. Ja samalla toivottelen rauhaisaa Itsenäisyyspäivää!

      Poista
  16. tuo kaikki on niin tuttua, niin tuttua -> kuinka yksi päivä vuodessa onkin niin ylikorostunut - nyt "vanhana" vietämme aaton ihan kaksistaan - siitäkin on alkanut muodostua traditio... mutta ihan must on, kun lapset joulupyhinä tulevat syömään, että istumme pöydän ympärille suklaarasian ja punkkuglögin kanssa Rummya pelaamaan - ihan mahtava peli torjumaan yleistä apatiaa - kun sais vielä miehenkin innostumaan -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hannah ja kiitos paljon viestistä.
      Piti ihan ensimmäisenä käydä googlettamassa tuo Rummy, josta en ollut ennen kuullut. Tosin mulla on aika puutteelliset muutenkin noi korttipelitaidot, kun en enää muista muuta kuin Mustan Maijan ja siitä ei ihme kyllä perheen miesväki ihan hirveästi jaksa innostua :)

      Ihan vieläkin ahdistaa kun ajattelen niitä aikoja, kun itse sorruin siihen liikaan yrittämiseen, kun koitin loihtia jotain ihme täydellistä joulua isolle porukalle. Huuh. Ihan tuhoon tuomittua. Ja sitten kun se aattoilta oli ohi, lahjat avattu ja vieraat lähteneet takaisin koteihinsa, sitä oli jotenkin ihan kuin puulla päähän lyöty, että tässäkö tää nyt oli. Onneksi on niin tolkku ukkeli, että pelasti mut (ja koko perheen) varmaan jo heti yhden tai kahden tollasen kauhujoulun jälkeen ja sen koommin ei ole ollut pienintäkään halua tai tarvetta palata takaisin ton sortin "perinteisiin".

      Veikkaan, että aika pian mekin ollaan kahdestaan miehen kanssa. "Vanhoja" kun ollaan mekin :). Ja vanhempi pojista jo ehti asua 4 vuotta tyttöystävänsä kanssa omillaan, mutta sitten tuli "ero" ja poika tuli takaisin kotiin. Tilapäisesti toki, mutta mullehan se vaan passaa, kun on perheen kaikki kivat miehet saman katon alla.

      Toivottelen kaikinpuolin stressitöntä ja muutenkin mukavaa joulunalusaikaa ja pyhiä kans!
      Oli mukavaa kun kävit.

      Poista
  17. Mie oon ratkaissut tän asian niin, että joku joulu olen ihan hitokseen jouluihminen ja sitten taas en. Tänä vuonna en ole, en tee, en osta, en laita ja mitä vielä? Lähen sinne epsanjan aurinkorannikolle. Siellä on ihmisen hyvä levätä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtuuks mukaan :)?

      Muistelenkin, että sulla on vähän sellanen joko-tai joulumeininki. Välillä on kuuset ja pallot ja hopeat ja ihanat kattaukset ja Tolu tuoksuu ja kaikkea, mitä on täältä käsin kaunista kadehtien katsella. Ja välillä sitten taas laukku heiluen matkaan. Olen oikeastaan aika kateellinen tosta.

      Meille saattaa tänä jouluna käydä huonosti, kun pyysin miestä tilaamaan 6 kg joulukinkun, mutta hän oli mennyt tilaamaan 6 kiloa valmiiksi paistettua ja siivutettua kinkkua. Siinä on 1,5 kiloo per hölö. Voi olla, etten jää henkiin :)

      Poista
    2. Messiin vaan! Laukut heiluen ;)

      Uuuuh, niin makoisaa, kun kinkku onkin, niin ei sitä lajinsa enempää syö. Röh, röh....

      Poista
    3. Kentällä tavataan. Röhröh :)

      Poista
  18. Olen jouluSISUSTUSihminen ;-)
    Tykkään laittaa joulua ja joulun tuntua kotiin, miettiä joulukalenteriyllätyksiä ja ostaa ja tehdä lahjoja. Sytytellä kynttilöitä sisälle ja ulos.
    Mutta. Meillä ei ole laatikoita joulupöydässä, kun kukaan ei niitä syö meillä, kinkkua on ja kalaa eri muodoissa, mätiä, nam!
    Ja kaikkea muuta herkkua ja pöytä on tietenkin katettu kauniisti !
    Ja ehdottomasti oikea kuusi, sen tuoksua ei voita mikään!!
    Sitten vaan ne kuuluisat villasukat jalkaan, punaviinilasi käteen ja sohvan nurkkaan kirjaa lukemaan, suklaata unohtamatta ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on toi sisustuspuolikin viime aikoina jäänyt aika vähiin. Varmaan tullu kiintiö täyteen niiltä ajoilta, kun vielä vaihtelin verhot ja tyynynpäälliset ja välillä sohvanpäällisetkin. Nyt en enää ole jaksanut tehdä sitäkään. Valoja toki laittelen ja kynttilöitä (kun niitä sattumoisin varastoissa on ;)) ja kuusi pitää olla tottakai. Ihan vaikka pelkän tuoksun takia.

      Maketsulle tuossa yläpuolella kirjoitinkin, että ei tuu kinkkua puuttumaan tänä vuonna pöydästä :D. Huh. Pikkujoulukokemuksesta viisastuneena mun pitää tosin ymmärtää rajani ettei mee pyhät pilalle :). Muuten sit mennäänkin enempi hyvillä salaateilla sun muilla. Laatikoita ei hommata edes muodon vuoksi, koska ei niitä kukaan syökään.

      Kyllä tästä vielä joulu tulee.

      Poista
  19. Ihana, mä kyllä ihmettelen sellaista asiaa, että me ei olla koskaan tavattu, mutta tunnut niin tutulta ja "sielun siskolta".

    Meillä kotona ei oikein mitään jouluperinteitä ollut, johtuen sekä äidin että isän vuorotyöstä ja niinpä niitä ei oikein ole meilläkään... Toki me syödään hyvin ja lahjojakin on, mutta kaikki muu menee aikalailla fiilispohjalta. Samu Sirkan joulutervehdyksen tosin usein katson!

    Minusta on ollut ihana katsella blogeissa joulukoristeita ja jouluisia juttuja, meillä on kaivettu valoja esille, ei mitään muuta. En todellakaan ole vielä uhrannut ajatustakaan joulunpöydän kattaukselle tai muille joulun jutuille. Leipomuksia olen vähän miettinyt, meillä kun juhlitaan vielä ennen joulua synttäreitä niin lähinnä niitä ajatellen.

    Joulussa parasta on kaivaa kirja esiin ja olla, ruoka tulee helposti kun sitä on valmiina ja on hetki aikaa vain olla. Tosin kyllä se sitten toisena joulupäivänä jo alkaa riittää, sitten on hyvä jo pakata lapset ja koirat autoon ja hurauttaa vaikka kunnon metsälenkille... Eniten minä taidan odottaa hektisen syksyn jälkeen lomaa töistä.

    Piti oikein tarkistaa tämän kirjoituksen vuosi, kun tuota aaton päivää mietin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano Anu :). Välillä tuntuu, että oltais oikeastikin tavattu, eikä vaan näin virtuaalisesti. Ja onneks se on aika helposti hoidettavissa toi oikeakin tapaaminen. Jos vaikka sit seuraavalla Olgan Puoti-reissulla keväällä :). Olis kyllä tosi kiva.

      Ihan samalla kaavalla on täälläkin tää jouluvalmistelu (tai siis ehkä ennemminkin valmistelemattomuus..) mennyt. Justiin eilen havahduin siihen, että eihän tässä oo taas kuin pari viikkoa enää. Näin siinä näköjään käy joka vuosi, kun ei enää ota stressiä mistään. Tulee lomanpätkäkin sitten vähän niinkuin yllärinä :). Ja se on se, mitä itsekin ehkä eniten kumminkin odotan. Sitä, ettei tarvi laittaa aamulla kelloa soimaan, eikä ole muitakaan aikatauluja. Olen aika huono sietämään mitään ennalta sovittuja menoja vapaa-ajalla muutenkaan. Alkaa aina ahdistaa, jos tietää, että sinä ja sinä päivänä pitää olla siellä ja siellä siihen ja siihen kellonaikaan, eikä ennakkoon voi yhtään tietää, huvittaako se just silloin yhtään vai ei..

      Mua ihastuttaa kuvat taidokkaista ja tunnelmallisista kattauksista ja tänä jouluna ajattelin itsekin jotain kivaa koittaa värkätä. Meillä ne vaan menee enempivähempi hukkaan yleensä, kun ei toi perheen miesväki oikein kattauksista perusta. Tai siis eivät välttämättä edes huomaa, että jotain on toisin :). Ehkä täytyy tänä jouluna testata.

      Ja siis juu. Pieleenhän mulla se aattopäivä meni, koska onkin torstai. Jäi vaan se lauantai mieleen, kun etukäteen kalenterista katsoin, että on miehelläkin poikkeuksellisesti silloin vapaata. Yleensä kun on 6 päivää viikossa töissä. Voi ottaa noin pitkä lepoloma koville :)

      Poista
  20. juu tai siis ei - mun Rummy ei ole korttipeli (eihän jouluna nyt korttia saa pelata...) voi sitä tietysti korteillakin pelata, mutta mulla on palikat - eli oikeasti se on Rummikub-peli ->
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Rummikub - ja se koukuttaa mukavasti -
    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni. Eli kyllä mun kannattais vaan pysyä siinä Musta Maija-pelissä, kun en näköjään osannut edes kuukkeloida oikein :). Wikipediassa tuli ekana se Rummy-korttipeli ja sitten tuli kaikenlaisia puhelinsovelluksia ja muita, mutta järkeilin, että varmaan se se korttiversio on. Eli tarvii nyt sitten vielä käydä tuo laittamasi linkkikin tutkailemassa.
      Jotkut pelit kyllä on sellaisia, että niihin todellakin jää siinä määrin koukkuun, ettei malttais lopettaa. Etenkin jos joutuu käyttämään hoksottomia ja järkeilyä tai päättelykykyä. Niistä tykkään itse kaikkein eniten.

      Poista
  21. Mainio kirjoitus! Minäkin joskus pohdin samaa, että ollako vai eikö olla? Siis jouluihminen. Taitaa vaihdella tuo. Olen kaksi joulua viettänyt poissa Suomesta ja en oikeastaan niitä kotoisia joulurutiineita kaivannut ollenkaan. Mielelläni kyllä katselen, kun monet valmistavat joulua jo kuukautta etukäteen. Ja kyllä se siinä joulun alla kivalta tuntuu, kun talo pukeutuu jouluun ja valmistelut alkavat olla kunnossa. Toivoisin, että kaikki olisi kunnossa, kun joulurauhanjulistus alkaa. Aina ei ole niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miät lähemmäs joulu tänä vuonna tulee, sitä lunkimmaksi olo käy, koska just nyt mulla on sellainen olo, että vaikkei olis tortun torttua tai piparin piparia pöydässä, ei haittaa :). Nää mun kolme miestä täällä on niin ihanan rentoa sakkia ja muistavat kannustaa, että "Ei se oo äiti niin justiinsa.. " :D, jos meinaan alkaa jotain asiaa ressaamaan.

      Matkaoppaana ollessani tuli vietettyä joulut sekä Marokossa että Thaimaassa. Jotain suomalaistyyppistä juhlantynkää koitettiin opasporukalla keskenämme järjestää, mutta eipä se tonttulakki helteessä paljon auta :)

      Poista
  22. Hyvä kirjoitus! Hienoa, että olet löytänyt oman tapasi olla ja elää joulua. Tärkeintä olisi löytää rauha itsessään. Pakot ja velvollisuudet hiiteen! Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just. Mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille, ja onneks sitä tässä iässä jo tajuaa, ettei tarvi yrittää mitään muuta kuin sitä mikä tuntuu itsestä (ja muusta perheestä tottakai) hyvältä. Just nyt tuntuu hyvältä ajatus siitä, että on muutama ylimääräinen päivä aikataulutonta vapaata. Joulutunnelmaan kun ei oikein meinaa millään päästä, kun ruohonleikkuri vaanii nurkalla ja nurmikko vihertää kirkkaampana kuin kesällä :)

      Kiva kun kävit ja leppoisaa joulunaikaa.

      Poista
  23. Voi ei niin tutulta kuulostaa. En oikein itsekään tiedä oonko jouluimmeinen vaiko en? Tavallaan tykkään mutta sitten kun mitta tulef täyteen joulukrääsä saa lähdöt. Tykkään näin ennen Joulua olevadta ajadta. Tämä on tosiaankin parempaa todellakin kuin itse joulu. Onneksi osaa nykyään relata ja on huomannut että Joulu tulee vaik ei tekis yhtään mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tää on tämmönen ikuinen ollako vaiko eikö-olla kysymys, jota pitää aina pohtia, vaikken koskaan oikein tiedäkään vastausta :). Nyt taidan iloita eniten siitä, että kohta on talvipäivän seisaus (onko se ton niminen?) ja alkaa taas päivät pitenemään. Sen verran tympii tää jatku pimeys, joka varmaan on yksi syy siihen, ettei joulutkaan tunnu joululta.

      Mutta toi on niin totta mitä sanot, että joulu tulee joka tapauksessa, tehdään mitään tai ei. Ja nyt näyttäis vähän siltä, että täällä ainakaan ei :).

      Poista
  24. Ai onks aatto tänä vuonna lauantaina?

    VastaaPoista
  25. Ihanaa Joulua sinulle ja perheellesi Annukka ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maelka. Ja ihanaa Joulua sulle kans ♥. Kivaa kun säilyy yhteys Instan kautta.

      Poista
  26. Annukka tunnelmallista ja sydämellistä joulua ihanainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin teille koko perheelle <3.

      Poista
  27. Ihana sinä! <3
    Tietyllä tapaa lapsille haluaa sitä "oikeaa jouluidylliä" luoda, mutta juuri tuo suorittaminen ja ärtyisyys ovat sitten se varjopuoli jota onneksi mielestäni nykyään jo aika hyvin olen oppinut välttämään.
    Lautapelit on täällä kaiveltu esiin ja myös kiukuttelijoita poistettu pelistä (toistaiseksi onnistuneesti ennen pelinappuloiden lentämistä).
    Meillä sai jokainen nimetä tekemisiä ja ruokia joita haluaa, kukaan ei maininnut esim siivoamista tai kinkkua, joten koitan pitäytyä suorittamisten osalta vain niissä jutuissa joita oikeasti halutaan, ei niihin joita "pitäisi" olla.
    Itse nimesin juuri rentoilun ja glögin joten niiden ääreen tästä hiippailen kun muksut on kohta menneet sänkyyn jännittämään aattoaamua. ;)
    Iloista joulunaikaa murunen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä pari päivää sitten kanssa kyselin pojilta, että mitä muuta kuin kinkkua (jota ilman joulu ei oo joulu, vaikka eräätkin kerrat on porukka meinannu ryytyä nälkään, kun kinkku ei älyä paistua sitä tahtia kuin ohjeessa luvataan :D) haluaisivat syödä. Ei kovin pahat ollu toiveet, koska kuulemma riittää, jos on ilman kuoria keitettyjä perunoita ja rosollin kermavaahtokastiketta.. Ehkä mää just noihin kykenen :D.

      Pelit oli ihan hauskoja silloin kun on niitten aika (meillä ei enää/vielä oo, koska pojat on 19 ja 21), mutta mua on alkanut ärsyttää se "olemme hyvä perhe"-status, joka tulee siitä, että päivitellään kaikkiin mahdollisiin some-kanaviin, kuinka pelataan perheen kanssa sulassa sovussa lautapelejä ja kaikilla on hyvä mieli. En usko moiseen. Mutta olenkin vanha kyyninen kääkkä :)

      Kaikinpuolin mukavaa ja omanlaista joulua koko sakille Taina <3. Ja toivottavasti se yhden lajin jännitys palkitaan, kun taas koittaa töitten aika.

      Poista
  28. Ihanasti pohdit asioita monelta kantilta. Pohdintasi sai minut hyvälle päälle "keskijouluihminen", hih.
    Itse olen joulunodotus- jouluihminen ja lapsuudesta lähtien. Molemmat vanhempani olivat jouluihmisiä, vaikka joulusiivouksessa saattoi pientä riitaakin tulla. Joulu on joka vuosi samanlainen kuin ennenkin. Joulun väri on vain muuttunut. Ennen punaista oli kaikkialla, nyt vain pieninä piristeinä valkoisessa kodissa:)
    Kukin taaplaa tyylillään, sanotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanne :). Olipa kiva kun olit käynyt jättämässä viestiä. (Mulla menee nää paria viikkoa vanhempien tekstien kommentit tarkistukseen ihan vaan sillä, että huomaan ne. Muuten tulee samantien näkyviin).

      Tässä joulussa oli kyllä jotain erityisen ihmeellistä. Se oli ehkä paras joulu ikinä. Tai ainakin yksi parhaita. Meinasin siitä ensin jotain kirjoittaakin, mutta sitten totesin, etten osaa pukea sanoiksi sitä mitä tunnen. Ja toisaalta vähän pelkäsin sitä, että lumous haihtuu, jos edes yritän. Voi kuulostaa vähän hörhöltä :)

      Varmaan se "jouluihmisyys" pitkälti periytyy siitä, millaista lapsuudenkodissa oli. Itselleni ei siitä jäänyt erityisen lämpimiä muistoja, mutta jos olisin saanut viettää joulut mummolassa, niin sieltä olisi varmasti tarttunut matkaan ihan toisenlainen suhde joulua kohtaan. Justiin sellainen kaikinpuolin aito ja leppoisa. (Sitä vaan ihmettelen, ettei kuusi koskaan syttynyt palmaan, vaikka oksilla polteltiin oikeita kynttilöitä :). Mutta ennenvanhaan oli niin moni muukin asia paljon yksinkertaisempaa kuin nykyään :))

      Punaista ei ollut meilläkään tänä jouluna kuin parin tulppaanin verran. Ei jotenkaan näytä eikä tunnu samalta, kun ikkunan takaa pilkottaa vihreä nurmikko valkoisten hankien sijasta.

      Mutta kiitos vielä kun poikkesit :). Ja iloista vuodenvaihdetta!

      Poista
  29. Tunnistan itseni niin tuosta - siis tuosta nuoresta äidistä ja vaimosta, joka huhki joulua hullun lailla. Jossakin välissä sitä sitten oppi, että tulee se vähemmäkin ja siitä asti olen nauttinut jouluista. Pikkujoulut eivät ole ollenkaan minun juttuni - ei vain ole napannut - ja olen onnistunut ne välttelemäänkin :) Koskaan ei voi tietää milloin viettääkin ihan erilaisen joulun kuin tähän astiset - mutta etelän lämpöön en kyllä jouluna halua - ainakaan vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan puistattaa, kun ajattelenkin niitä hermokireällä-jouluja, jolloin sitä koitti suorittaa kaikkea "niinkuin kuuluu". Hui. Mutta onneksi ollaan molemmat tultu järkiimme. Pääsee paljon helpommalla ja on kaikilla kaikin puolin mukavampaa.
      Ja juu. Ei ole pikkujoulut munkaan juttu. Ei vaikka olis minkälaiset. Jotenkin niissäkin on sellanen tietty leima, millaset pikkujoulujen muka kuuluu olla. Mutta itse en ole vielä onnistunut täyttämään sitä sekoilun ja seuraavan päivän morkkiksen kaavaa :). Eikä ole kyllä tavoitteenakaan, ei sen puoleen..

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi