Sivut

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

KUOSIA JA MUITA KUULUMISIA


En enää muista, milloin olisin viimeksi vaihtanut meillä kotona verhoja yhteenkään huoneeseen. Useista vuosista puhutaan joka tapauksessa.

Liekö kyseessä yleinen laiskuus vai ihan vaan se, että olen ollut riittävän tyytyväinen nykyisiin. Varmaan molempia, mutta melkoinen ero entisaikoihin, kun vielä ompelin erikseen joulu-, pääsiäis-, kesä- ja talviverhoja laskoksilla ja ilman,  ja vaihdoin jopa sohvaan päälliset vuodenaikojen mukaan.  Aina välillä mietin, miten sitä onkin jaksanut, viitsinyt ja ehtinyt tehdä vaikka mitä justiin niinä vuosina, kun kaiken järjen mukaan aikaa ja jaksamista olisi pitänyt olla kaikkein vähiten. 

Mutta nyt siis kaikkien näiden vuosien ja enimmäkseen yksiväristen sävyjen jälkeen yllätin itseni ihastumasta ruokakauppareissulla Vallilan varsin kuosikkaisiin verhoihin, jotka väriensä puolesta olisivat sopineet meillä yhtä hyvin keittiöön tai olkkariin, mutta päätyivät nyt kuitenkin makuuhuoneeseen vanhojen beigen väristen pimennysverhojen tilalle. 

Kuosien kaveriksi ostin valkoisen pimentävän rullaverhon, joka tuntui tavallaan vähän torttua tortun päälle-hommalta, kun ikkunoissa on sälekaihtimet ennestään, mutta herkkäunisena tarvitsen pimennetyn huoneen, vaikkei hyväuninen ukkeli sitä ymmärräkään. Sanoo vaan, että "Onhan sulla luomet, jotka on yöllä kiinni". No onpa hyvinkin, mutta nekin ilmeisen läpinäkyvää tai muuten vaan ohutta sorttia,  koska ihan kaikki valo pilkottaa läpi. Ja sitä meidän makkarissa riittää, kun on sattumoisin etelän puolella, ja suoraan kohdalla on myös varsin kirkas katulamppu.





Toisin kuin olisi voinut kuvitella, kuosi ja raidat eivät riitele keskenään, eikä huoneesta tullut levotonta, vaan melkeinpä päinvastoin.  Ja piristävää, mutta rauhoittavaa käydä nukkumaan, kun pitkästä aikaa on jotain uutta. 




Ukkelin musta, vihrein viisarein varustettu kellonmöhkälekään ei enää hyppää taustasta silmille. Korville kylläkin edelleen, koska ääni on ihan kamala.





Saman Glamour-sarjan (hieman ihmettelen tuota suunnittelijan nimivalintaa, joka ei mielestäni vastaa kuosia ja kangasta ollenkaan) tyynynpäällinen sai kaverikseen tummanvihreän Jyskin samettityynyn. Enempiä sivuun joka ilta siirrettäviä tyynyjä tuskin tulee, mutta olen pikkuhiljaa alkanut taipumaan sängynpäädyn kannalle, vaikka tähän asti en ole sellaista halunnut. Ukkelille kuulemma käy oikein hyvin sillä ehdolla, että päädyssä on peili. Hehhee. 

Entäpä mitäs sitten muuta? 

Lumityöt on niin kulunut aihe, ettei niistä sen enempää. Olen ottanut ylimääräisen treenin kannalta, ja joitakin kymmeniätuhansia kiloja on tullut iltojen iloksi kolailtua aina vaan korkeammiksi käyvien kasojen jatkoksi. Vesimärkä versio vaan alkoi olla niin painavaa, ettei enää omat voimat riittäneet, vaan piti pyytää ukkeli vahvempana apuun.


Latukuva vuoden takaa Vuokatista


Tiistaina oli pitkästä aikaa ihan mahtava keli, ja kävin illalla niinikään pitkästä aikaa hiihtämässä. Latu oli niin hyvässä kunnossa, että suksi olisi varmaan luistanut ihan itsestäänkin, mutta huomasin kyllä senkin, että lihaskuntoni on tässä viime aikoina ahkeran treenaamisen ansiosta todellakin parantunut ja sekös lämmitti mieltä. Ihan siitä ilosta hiihdin ensimmäisen kilometrin pelkillä yläkropan tasatyönnöillä ottamatta potkuakaan jaloilla. Jess! Tuli kyllä oikeasti tarpeeseen tämä positiivinen huomio, koska vielä päivää ennen olin ihan älyttömän turhautunut ja ärsyyntynytkin, kun tuntui, että mitään kehitystä ei muka tapahdu.

Sen verran "tukkoon" olen itseni tosin treenannut, että enää en saa jalkoja omin avuin riittävästi venyteltyä, eikä rullailukaan meidän olkkarin vakiokalustoon kuuluvalla vanhalla, kovalla rullalla auta.

Ja koska en näköjään saa ulkoistettua itseäni hierojalle asti, päätin kokeilla vanhemman pojan suosittelemana ladattavaa Foam roller-hierontarullaa.





Rullan mukana tuli ohjeita eri tarkoituksiin, riippuen siitä, haluaako herätellä, aktivoida vai palautella lihaksia. Olisi vissiin kannattanut ottaa ohjeet tosissaan, eikä kokeilla vähän kaikkea. Etenkään sitä kaikkein voimakkainta hierontaefektiä neljästä vaihtoehdosta. Tuli nimittäin ihan älyttömän huono olo, kun rullailin menemään vähän sitä sun tätä, ja erityisesti luulen etovan olon tulleen siitä, että rullasin täydellä teholla käsivarsia, jotka kuitenkin on aika lähellä sydäntä. Ei siis ole mikä tahansa lelu kyseessä, ja vähän säikähdinkin, että näinköhän tässä kävi huonosti. No ei onneksi käynyt, ja nyt kun olen rullannut rauhallisemmin, olen todennut, että auttaa kyllä iltaisin rentouttamaan jalat ja sitä mukaa nukahtamaan helpommin.

Myös useidenkin suositusten innoittamana lainaamani Sara Karlssonin kirja "Asioita, jotka tekevät kodin" oli rentouttavaa ja mukavaa luettavaa. Sara kuvailee tosi taitavasti kotiin ja siellä elämiseen liittyviä tuntemuksia ja tunnelmia pelkän tekstin avulla, ilman ainuttakaan kuvaa. Itseasiassa luulen, että kuvat olisivat vaan häirinneet asioiden kuvittelua oman pään sisällä. Tykkäsin tästä tosi paljon.


Tästä kappaleesta puuttui syystä tai toisesta nimi kannesta.


Sen sijaan lehtien lukemisesta on tullut vähän ahdistavaa, koska tajusin taas ajautuneeni neljän lehden loukkoon pitkään jatkuneen ihanan vapauttavalta tuntuneen ajanjakson jälkeen (jonka alkusysäys löytyy reilun kolmen vuoden takaisesta raivauspostauksestani täältä).


Glorian Koti puuttuu kuvasta


Avotakan olen tilannut töihin jo vuosia, vuosia sitten, ja Koti&Keittiö-lehden kotiin parin vuoden tauon jälkeen. Mutta, mutta..  viime vuotisten Porin Asuntomessujen aikaan tuli Deko- ja Glorian Koti-lehdistä niin hyvät tarjoukset, että tilasin nekin. Töihin ja ihan vaan määräaikaiseksi muka, mutta on tainnut jatkua siitä kestotilauksina molemmat.  Eikähän siinä mitään, jos lehdet ilmestyisivät jokainen eri aikaan, mutta ei. Kaikki neljä löytyvät laatikosta tasan samana päivänä, ja niin paljon kuin näistä lehdistä tykkäänkin, määrä tuntuu kerralla liialliselta ja lukemisesta karkaa erityinen luksus. Plaah. Pitänee etsiä tilaukset käsiin ja perua ainakin pari.

Keramiikkakurssilla ei myöskään ole viimeaikoina mennyt kaikki ihan putkeen. Mielikuvitus on ollut täysi nolla, ja kurssikaverille jo sanoin, että jos näkee minut aloittamassa vielä yhdenkin uuden kulhon, takavarikoi savet ja pakottaa keksimään jotain muuta. Ja keksinkin kyllä niinkin jännittävää kuin lautaset, mutta olikin helpommin keksitty kuin tehty. Ensin metsästin täydellistä muottia pari-kolme viikkoa ja kun sellaisen lopulta kirpparilta löysin ja siitä iloitsin, jouduin toteamaan, että ei siitä sitten käyttölautasta, saati usempaa tullutkaan, vaikka koko kaksituntisen tuhersin.



Tässä vaiheessa näyttää vielä ihan hyvältä, mutta ei enää sen jälkeen, kun käänsin homman ympäri ja yritin irrottaa saven sukkahousuilla peitetystä lasilautasesta. 


Muuten ei kai sen kummempaa. Tavallisen tasaista ja tasaisen tavallista tuntuu elämä tällä hetkellä olevan ja hyvä niin. Työkiireitäkään ei ole mainittavaksi asti, mikä taitaa olla hyväkin asia sikäli mikäli on uskominen keskustelua, johon sattumalta törmäsin jossain (en kuolemaksenikaan muista missä, koska en keskustelupalstoilla hengaile). Siellä pohdittiin asioita, jotka blogeissa ärsyttävät, ja vähän yllättäen ykköseksi tuntui nousevan työkiireistä "valittaminen". Etenkin jos blogi on päätyö. Olisin kuvitellut jotain ihan muuta. En tosin tiedä mitä. Ja kun aloin miettiä, mikä itseäni kenties blogeissa ärsyttää, tulin siihen tulokseen, ettei mikään, koska en jaksa enää ärsyyntyä oikein mistään (paitsi omista tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni), vaan vaihdan mieluummin maisemaa, jos niikseen tulee. 

Mutta jos nyt jonkun omasta mielestäni turhanpuoleisen kirjoitusaiheen valitsisin, niin se olisi pitkäksi (määre, joka tuntuu todellakin olevan suhteellinen käsite) venahtanaan blogitauon harmittelu, taivastelu tai peräti anteeksipyytely blogitekstin alussa.  Ajattelen niin, että lukijat ovat itse kenties kirjoittajan poissaolon huomanneet tai sitten eivät ole, mutta mitään uutisarvoa tauon erikseen mainitseminen ei varsinaisesti tarjoa. Kääntyy ennemminkin ehkä itseään vastaan, jos sama toistuu kovin monen omalla lukulistalla olevan blogin alussa. Mutta tämä nyt oli turhaa tämäkin, ja koska huomenna on Ystävänpäivä, ei pidä urputtaa, vaan sinkoilla sydämiä, syödä vaaleanpunaisella siirapilla kuorrutettuja leivoksia ja olla muutenkin erityisen sydämellinen ja ystävällismielinen. (Tykkään ystävistä, mutta en näistä omasta mielestäni teennäisistä teemapäivistä).  



Tämäkin oli harvinaisen huono idea.



Hyvää Ystävänpäivää kuitenkin ja kaikkia muita päiviä sitä ennen ja sen jälkeen!



49 kommenttia:

  1. Kiitos verhovinkistä;) Meillä on joka huoneessa yksiväriset verhot. Pitkään olen miettinyt että jotakin kivaa voisi verhossakin olla. Isokuvioisia olen katsellut sillä silmällä mutta mieleisiä ei vaan ole näkynyt. Nyt kun laitoit kuvat omistasi niin rohkaistuin ja ehkä jossain vaiheessa askeleeni johtaa taas kangaskauppaan....siis sellaiseen jossa myydään verhokankaita, muita kankaita kyllä laatikoistani löytyy;):).
    Toteamaasi lehtiasiaakin olen miettinyt minäkin. Jos tilaan muutaman eri lehden niin miksi ne tulee samoihin aikoihin ja useimmiten samana päivänä postilaatikkoon. Sitten on ikäänkuin paniikki lukea niitä. Tupsahtaisivat eri aikoina niin rauhassa tulisi paremmin ne luettua. Lehtitilaukset on meillä nyt melko minimissä. Tilaan vain ne jotka todella haluan ja ehdin lukea vaikka tarjouksia on todellakin edullisia. En ole niihin sortunut kun olen päättänyt että en tilaa:):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyin kyllä itse aikalailla siitä, että ihastuin noin isokuvioiseen kankaaseen (tai siis valmisverhot ne oli), mutta värit ja kuosi on jotenkin niin luonnonmukaiset, että se kai se sitten oli, joka niissä viehätti. En tosin heti ostanut, vaan otin kännykällä kuvan ja sen avulla kotona vielä katselin, sopiiko ja jos, niin mihin parhaiten. Ja kävikin yllättäen niin, että olisi sopinut useampaankin paikkaan, mikä on hyvä, jos alkaa vaikka makkarissa kyllästyttää. Nyt tuntuu pelkästään piristävältä muutokselta kaiken yksivärisyyden keskellä.

      Peruin kaikki lehtitilaukseni 4 vuotta sitten ja elämästä tuli ihanan huoletonta, kun ei kertynyt niitä lehtipinoja mihinkään. En raskinut niistä hevin luopua, kun ovat kuitenkin aika arvokkaita, mutta sitten taas toisaalta tuntuu ihan tyhmältä iänkaiken säilöäkään. Mutta nyt sitten taas jotenkin luisuin tähän tilanteeseen ja täytyy korjata asia. Kauniiden lehtien lukemisen pitäisi olla nautinto, eikä tosiaan mikään paniikinomainen "pakko".

      Tilkkuverhot tuskin tulee kyseeseen, vaikka hienot sellaiset loihtisitkin ihan taatusti suitsait, joten toivottelen onnea mieluisan kankaan metsästykseen. Vallilalla oli pari muutakin uutuutta, joihin tykästyin, mutta liika on liikaa, jos vierekkäisissä huoneissa on keskenään ihan eri kuviot ja molemmat näkyy yhdellä silmäyksellä.

      Poista
  2. "Luomet jotka on yöllä kiinni", voi noita miesten ajatustenjuoksuja. Tottakai luomien lävitse häämöttää vaikka vähäinenkin valo, mutta sitähän ei tuollaiset hyväuniset tajua. Ihanat verhot olet hankkinut ja eivät tosiaan riitele raitojen kanssa. On sulla mahtava kunto kun tasatyönnöllä noin pitkään jaksoit, huh! Näyttää olleenkin aivan mahtava sää. Kelpaa tuolla hiihdellä. Meillä on maa suurimmaksi osaksi jo paljas, paitsi ne paikat joihin lunta on kerätty aurauksen yhteydessä.
    Tuo hierontarulla toi mieleeni metrilakun :) Siitä puhe mistä puute.
    Lopetin yhden lehden tilauksen, mutta enkös sitten langennut heti parin päivän päästä tilaamaan Dekon kun siitä niin tykkään ja tarjous oli houkuttava.
    Vielä sellainen asia että mua harmittaa/ihmetyttää kun joku bloggaaja hiukan pidemmän tauon pidettyään pyytää anteeksi lukijoilta. En ainakaan minä osaa kuvitella että joku minun postauksiani kaipaisi niin paljoa että minun pitäisi anteeksi pyytää jos pidän normaalia pidemmän tauon postauksissa. Ehkä heillä sitten tosiaan on niin loistavat postaukset että niitä kieli pitkällä odotetaan, niin tai jos heillä on mahtavan hyvä itsetunto :)
    Oikein mukavaa ystävänpäivää <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luomijuttu menee samaan kategoriaan kuin tosiaankin vaikka siihen kuuluisaan aidanseipääseen nukahtavan ukkelin nukahtamisvinkki mulle "Laitat kato vaan pään tyynyyn ja alat nukkua". Niinpä :). Ei pitäisi, mutta välillä kyllä yöllä hereillä pyöriessä pistää ärsyttämään, kun toinen vieressä vetelee sikeitä ja herää aamulla pirteänä kuin peipponen. Onneksi yleensä just vähän ennen sen kamalan kellon soittoa...

      Lisäsin latukuvaan kuvatekstin. On otettu viime vuonna Vuokatissa, mutta sekä keli että latu olivat kovin samanoloisia kuin täällä toissapäivänä. Joskin hiihdin metsän siimeksessä, enkä järven jäällä, mutta miehellekin sanoin, että ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että hiihto oli oikeasti pelkästään nautinto, eikä enimmäkseen selviytymistä ja rääkkiä niinkuin yleensä. Varmaan oli suurimmaksi osaksi luistavan ladun ansiota, mutta kyllä mun kuntokin on tosissaan parantunut ihan huomattavasti. Ihan sillä säädöllä, että vuoden alusta asti lisäsin kolmannen salitreenin viikko-ohjelmaan ja siinä olen pysynyt. Ja pysyn (kunnes taas kesä ja pelikelit koittaa..). Rullailen sitten vaan lihakset iltaisin metrilakulla :D (koitan olla miettimättä asiaa, koska ne messulakut on mun mielestä ihan kammottavan imeliä ja esanssisen makuisia, joskin iloisen värisiä).

      Luulen, että siinä postaustauon mainitsemisessa on usein kyse siitä, että kirjoittaja olisi halunnut kirjoittaa entiseen tahtiinsa (mikä ikinä se kelläkin on), muttei ole syystä tai toisesta ehtinyt tai saanut aikaiseksi, ja potee siitä jotenkin huonoa omaatuntoa (en tiedä, onko tuo oikea sana) tai harmitusta ja sen takia ottaa asian esille. Mutta sitä anteeksipyytelyä en kyllä minäkään ymmärrä. Etenkin, kun joillakin "tauko" tarkoittaa peräti päivää tai pahimmoillaan kahta. Liekö sitten kyseessä ammattibloggaaja, jolta ehkä edellytetään jotain tiettyä säännöllistä tahtia tai lukijakunta, joka on tottunutut/totutettu johonkin tiettyyn rytmiin. Yhtä kaikki, koen kaikki edellämainitut lukijan näkövinkkelistä turhaksi. Ja tällä omalla tahdillani postailu olisi jatkuvaa anteeksipyytelyä, jos sille linjalle lähtisi ja itsensä tärkeäksi tuntisi :D.

      Kiitti sydämistä :D ja samat takas <3<3<3<3<3

      Poista
  3. Onpas raikkaat verhot! Hyvät sävyt, keväiset, positiiviset, just teille sopivat :) Meilläkin on sekä sälekaihtimet että valkoinen pimennysrullaverho makuuhuoneessa (tosin normiverhot puuttuvat) ja kevät-kesäkakauden vielä toiset irtopimennysverhot heitettynä lasiovien yli, jotta varmasti on riittävän pimeää ;) Ei ne luomet riitä!
    Voi, pitäisi oikeasti päästä hiihtämään... Odottelemme hankikantoa, jotta saa mennä pellolla niinku tykkää!
    Hyvää ystävänpäivää ja syntymäpäivää ystäväiseni <3 Kevättä kohoren :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia :). Verhot oli kyllä ilahduttava ostos. Luulen, että tykästyin kuosiin sen luonnonmukaisten värien ja kuvion vuoksi, jotka on molemmat tosiaan mielestäni kaukana glamourista, jollaiseksi miellän ehkä jonkun tavalla tai toisella hohtavan kankaan.

      Heh. Olen kanssa miettinyt, pitäisikö vielä yöksi viritellä joku kangas makkarin ovien ylle yöksi, kun niitten läpi kuultaa olkkarin ikkunan takaa hohtava valo, mutta ei meillä oikein toimisi. Helpommalla pääsisi, jos ostaisi olkkarinkin ikkunaan pimennysverhon tai vetäisi aina illalla sivuverhot eteen. Ne vaan liikkuu tangossa niin nihkeästi (ja nkyinen tanko vaeltaa helposti verhojen mukana) ja ylettyäkseen pitää kiipeillä sohvan selustalla ja käsinojilla, ja sama aamulla uudelleen, kun asettelee verhot takaisin auki-asentoon, joten liian iso vaiva jopa parempien unien eteen tehtynä. Vaikiaa on välillä olevinaan :).

      Justiin yhtenä päivänä mietin, että onkohan nykyään enää hankikantoja olemassakaan? Sellaisia, joita pitkin aikuinenkin pystyy tosta noin vaan käppäilemään ilman, että kansi pettää ja uppoaa hankeen. Kiva, jos on.

      Hyvää Ystävänpäivää myös sulle ystäväni CC <3. (Mutta miten ihmeessä tiesit/muistit syntymäpäivän ajankohdan?).

      Poista
    2. Ruissalossa tapaa keväisin olla hankikantoa - sinne siis, kun vielä hetken pakastaa ja sulaa.
      Mainitsit joskus s-päiväsi ja koska se oli sama kuin äitini, niin jäi mieleeni ;)

      Poista
    3. Ei ollakaan pitkään aikaan käyty Ruissalossa. Pitänee korjata tilanne :)

      Ja hauska synttäripäiväyhtäläisyys :)

      Poista
  4. Upeat verhot, niin ihanat sävyt ja olen samaa mieltä, että rinnakkaiselo raitojen kanssa näyttää tosi hyvältä. Silmää löytyy, kun tuo tumma tyyny on ihan piste i:n päälle.

    Nyt vaan lehtien detox-kuurille :). En ole aikoihin tilannut mitään lehtiä. Silloin tällöin ostan jonkun numeron ja siinä on se hyvä puoli, että kun fiilis vaihtelee, voi vaihdella lehtiäkin. Eikös kirjastossakin ole noita lehtiä?

    Kiinnostuksella luin juttuasi eteenpäin, että koskas päästään kuntoiluraporttiin ;). Lumityöt ovatkin olleet just passelia voimailua. Olen myös tehnyt niitä kiltisti, eli myöskään ole jaksanut liittyä lumiraivoon, joka kuulemma vallitsee ihmisten keskuudessa. No, kaikesta voi halutessaan nostaa verenpainetta... Mutta mahtavaa, että sait havaita kehityksen, jee!! Olen huomannut tässä monet kerrat jo, että aina kun meinaa epätoivo ja turhautuminen iskeä, sitten tuleekin joku palkinto, eli tilanne, missä huomaa saavutetun kehityksen. Kehitysaskeleet vain ovat niin toivottoman pieniä kaltaiselleni kärsimättömälle tapaukselle, mutta sitten kuitenkin pienikin askel ilahduttaa ja saa lisää intoa mennä taas eteenpäin. Olen kyllä nyt niin superpäättäväinen ja tunnut olevan myös. En siltikään suoraan sanoen ihmettele, miksi niin monen elämäntaparemppa tai laihdutus katkeaa luovuttamiseen. Vaikka en oikeastaan edes nyt keksi, mistä tämä päättäväisyys ja usko muutokseen oikein kumpuaa... Olen pelännyt repsahdusta alusta asti, mutta onneksi ei ainakaan vielä siltä tunnu!

    Nyt vaan palauttelua ja venyttelyä lisää! Menen kans ihan tajuttomaan jumiin helposti, jos vähänkään urheilee - ei tällaista ollut nuorempana. Saati sitten, jos urheilee enemmän, kuten nyt. Mulla on yhä vaivana kroonista kipua takavuosilta jaloissa ja sekös nyt on äitynyt :(. En kyllä pärjää ilman hierontaa - ja tuota rullausta, huon. Toivottavasti saat kropan kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Verhoihin oli sattunut mun lempparivärit kivan murrettuina, mutta samalla jotenkin puhtaina. Ja se valkoinen pimennysverho on myös tosi raikas, toimiva ja kiva sekin. Ei tarvi liikutella/asetella sivuverhoja ees-taas, vaan voivat olla paikallaan. Eikä pilkota verhojen (tai luomien :)) välistä katuvalokaan, toisin kuin vanhojen roikkuvien pimennysverhojen aikaan.

      Heh. Mulla kesti vähän aikaa tajuta toi "nyt vaan lehtien detox-kuurille" oikein. Ensin mietin, että eipä taida näistä lehdistä niitä perinteisiä vuoden alun detox-kuuri-vinkkejä löytyä :D. Mutta siis juu, tutkailen tänään, mikä noitten messutarjouslehtien tilaustilanne on ja katkaisen ne ensimmäiseen mahdolliseen kohtaan. Ei niitä montaa numeroa ole vielä ehtinyt tullakaan ( 6 per lehti), mutta silti ehti jo alkaa paljous ahdistamaan ja lukemisen luksus katoamaan. Neljä vuotta tässä menikin ihan mukavasti ilman, ja oli tosiaan kiva käydä kirjastossa lueskelemassa (etenkin, jos ei sattunut ketään hyllyjen välissä kännykkään kailottavaa tai muuten kovaäänistä samaan aikaan paikalle).

      Kuntoiluraportin jätin tarkoituksella minimiin, koska ajattelen kirjoittavani siitä isommin erikseen kunhan tässä nyt vaikka tän kuun loppuun asti päästään ja ylikin, koska maaliskuun alussa lähdetään viikoksi lomalle ja toivottavasti nauttimaan kauniista hiihtokeleistä ja luistavista laduista. Ja niistä kehittyneistä hiihtolihaksista :). Oikeesti oli ekaa kertaa varmaan ikinä, tai ainakin tässä nyt viimeaikoina, pelkkää nautintoa se suksiminen, eikä tavanomaista selviytymistä ja rääkkiä. Joskin latu oli super ja maasto tasaista, mutta siellä sitä olen ennenkin hiihtänyt, joten vertailupohjaa löytyy.

      Viime viikonloppuna olin niin kypsä ja ärsyyntynyt ihan kaikkeen, kun tuli takapakkia ihan vaan sillä, että söin tavallista huonommin (siis normaalia vähemmän!!) ja myös nukuin huonosti. Palkintona siitä kilo lisää painoa. Grrr. Mutta en jaksa/halua siitä nyt tässä sen enempää urputtaa, vaan keskityn siihen, että saisin tönköt jalat sen verran auki, ettei niitä tarvitse yöaikaan siirrellä paikasta toiseen ja sen takia valvoa. Ja muutenkin koitan olla stressaamatta mistään, vaikka välillä meinaankin ottaa stressiä siitä, etten osaa olla ottamatta stressiä :D.

      Luovuttaminen ei ole vaihtoehto ollenkaan, eikä ole käynyt mielessäkään, mutta omalla kohdallani tiedän, että jahka golfkenttä taas aukeaa, treenit sisätiloissa jää vähemmälle ja saa jäädäkin. Siihen asti pusken tällä hyväksi havaitulla kolmen viikkokerran tahdilla ja iloitsen jokaisesta kilosta, jonka saan lisättyä treenipainoihin. (Jalkaprässissä olen pystynyt hivuttamaan peräti 50 kiloa lisää mulle aikanaan tehtyyn ohjelmaan nähden. Olen siitä ihan hitsin tyytyväinen ja suorastaan ylpeäkin, mutta kertoo toki myös siitä, että alkuperäinen kilomäärä ei ollut kummoinen).

      Kuulumisiin ja hyvää ystävänpäivää anyway!

      Poista
  5. Aivan ihanat nuo uudet verhot!<3 Kuosi on just hyvä tuohon.<3
    Mä tein joululomalla Vallilan verhosta, jonka ostin face-kirppikseltä, pojan huoneeseen verhot, moderneilla kukkakuviolla. Yllätyin ostoksestani, mutta mielestäni verhot sopivat pojan huoneeseen todella hyvin. Vanhoissa verhoissa oli punaista, ja keväällä ylppärilahjaksi saadussa taulussa vaaleanpunaista. Ne riitelivät keskenään. Siksi vaihdoin verhot 13 vuoden jälkeen. Otin kuvatkin jo aikaa sitten, mutta jotenkin jäi postaaminen...Ehkä vielä nappaan keväisemmät kuvat ja kirjoitan sen postauksenkin lopulta.:)

    Olen ollut jo tällä viikolla kovin keväisissä tunnelmissa!:P Tänään huomasin, että a) asfalttia ja kiveystä näkyy talon seinustan vieressä (jihuu!!), b) lumi on painunut kasaan tai haihtunut (varmasti tuo jälkimmäinen vaihtoehto), niin että etupihalla tuntui olevan paljon vähemmän lunta kuin viime viikolla ja c) terassiltakin on lumi sulanut niin, että se on osittain lumeton.:D Suunniteltiin jo miehen kanssa kahvittelua Kesähuoneessa, ja terassikalusteiden kantamista vajasta terassille.<3 Jos ei ihan vielä, niin ihan kohta voi puhua keväästä.:)

    Ihania auringonpaisteisia helmikuun päiviä Annukka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3. Verhoihin on sattunut just mun (meidän yhteiset?) lempparivärit ja kuviotkin kivan luonnonmukaiset.

      Mun oli alunperin tarkoitus tehdä makkarista yleisempikin postaus, mutta kuvat meni niin plörinäksi, että jäi nyt tekemättä. Ehkä sitten, kun olen jostain löytänyt uuden kivan valaisimen ikinvanhan Ikean Maskrosin tilalle (oli muuten ihan jäätävä määrä pölyä siellä paperikukkasten seassa, kun kädellä satuin heilauttamaan) ja sen peilillä varustetun sängynpäädyn :D. Hehhee. Toivottavasti kukaan ei ottanut sitä tosissaan.

      Olispa mielenkiintoista nähdä kuvia niistä pojan huoneen kukkaverhoista ja huoneesta muutenkin. On näyttäneet aiemmatkin esittelemäsi / tekemäsi muutokset kivoilta ja muitten tekemiä muutoksiahan ei voi koskaan olla liikaa :). (Mulla on eilinen Kotoisa "kasetilla" vielä katsomatta, kun tuli samaan aikaan RoKin pelin kanssa. Ihanaa kun uudet jaksot taas alkoi!).

      Mulla ei vielä ole kiire kevät-kevääseen, mutta jos jotain saisin toivoa, niin se olis aurinkoisia päiviä ja riittävästi lunta laduilla. Etenkin Lapissa, johon ollaan lähdössä poikaa morjenstamaan ja viikoksi lomailemaan. On tullut niin ihania talvikuvia sieltä, että soisin jatkuvan vielä maaliskuulle, jolloin ollaan menossa. Mutta sitten kun tullaan takaisin, voisi tosiaan ne tuolit jo kantaa aurinkoiselle seinustalle ja keskittyä nauttimaan lämmittävistä säteistä. (Meidän terassilla ja takapihalla muutenkin on vielä polveen asti lunta).

      Hyvää ystävänpäivää, iloista mieltä ja rentouttavaa lomaa jahka on sen aika <3

      Poista
  6. Mä en sano nyt muuta kuin että ihanat verhot, tykkään ja oot ihana <3 Haleja, vaaleanpunaisia sydämiä, suukkonen poskelle ja moikka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Hyvin sanottu Outi :D.

      Aamulla töihin kävellessä mietin, että vaikka itse olen kankea lämpiämään millekään siirappiselle, niin sulle se sopii luontaisesti niin hyvin (mietin samalla sun eilistä hääpäiväpostausta), ettei tunnu yhtään imelältä, vaikka kuorruttaisit itses kokonaan jollain vaaleanpunaisella hötöllä ja taivaalta sataisia sydämiä siihen päälle. Se olis just sellaista niin herttaista ja söpöä kuin oikeasti olet <3<3<3.

      Poista
  7. Nyt tunnen syyllisyyttä, sillä minä olen juuri tainnut aloittaa pari viimeistä blogipostausta pahoittelemalla blogitaukoa. No, nyt pahoittelen sitä, jos olen ärsyttänyt!

    Omalla kohdallani pahoittelussa on kyse siitä, että itseäni harmittaa, kun en ole ehtinyt/saanut postatuksi, vaikka olisin halunnut, ja tuon sen tuolla tavalla ilmi. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että kuvittelisin ihmisten jotenkin odottavan juttujani kieli pitkällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs nyt oikein horiset syyllisyyksistä Satu?

      Niinkuin kirjoitinkin, mua ei ärsytä mikään, mutta noinniinkuin lukijan näkövinkkelistä (ihan vaan omasta sellaisestani) välillä mietin, miksi omaa kirjoitustahtiaan pitää harmitella tai peräti pyytää anteeksi tekstin alussa. Etkähän mun mielestä ole niin edes tehnytkään, vaan ainoastaan todennut, että kirjoittaminen on ollut katkolla, koska on ollut muutakin tekemistä. (Mulla on sun viimeisimmän tekstin lukeminen kesken, kun siinä oli tällä kertaa aika paljon asiaa :), enkä halua jättää mitään välistä, mutta välillä tulee häiriötekijöitä kesken kaiken :)).

      Laiskuuttani kopioin tähän vielä tuolla ylempänä Kristiinalle kirjoittamani pätkän, jonka kirjoitin ennenkuin luin tätä sun kommenttia. Eli ihan väärin en vissiin veikannut. Kas tässä:

      Luulen, että siinä postaustauon mainitsemisessa on usein kyse siitä, että kirjoittaja olisi halunnut kirjoittaa entiseen tahtiinsa (mikä ikinä se kelläkin on), muttei ole syystä tai toisesta ehtinyt tai saanut aikaiseksi, ja potee siitä jotenkin huonoa omaatuntoa (en tiedä, onko tuo oikea sana) tai harmitusta ja sen takia ottaa asian esille. Mutta sitä anteeksipyytelyä en kyllä minäkään ymmärrä. Etenkin, kun joillakin "tauko" tarkoittaa peräti päivää tai pahimmoillaan kahta. Liekö sitten kyseessä ammattibloggaaja, jolta ehkä edellytetään jotain tiettyä säännöllistä tahtia tai lukijakunta, joka on tottunutut/totutettu johonkin tiettyyn rytmiin. Yhtä kaikki, koen kaikki edellämainitut lukijan näkövinkkelistä turhaksi. Ja tällä omalla tahdillani postailu olisi jatkuvaa anteeksipyytelyä, jos sille linjalle lähtisi ja itsensä tärkeäksi tuntisi :D.

      Poista
  8. Täällä samanlainen valoherkkä. Meillä on myös makkarissa pimennysverhot, jotta saa nukuttua paremmin. Mutta auta armias, jos miehen tietokoneen näyttöön on jäänyt sellainen alalaidan pienen pieni vilkkuvalo päälle, niin en saa millään nukuttua. Pakko nousta ja laittaa se pois päältä). Kohta sitten taas tulee ne liiankin valoisat aamut ja alan heräillä ihan liian aikaisin, argh... (Siis rakastan kevättä, mutta se valoisuus saisi alkaa klo 7 aamulla, eikä minuuttiakaan aikaisemmin.)

    Ja siis upeat verhot! Tosi hienosti "rimmaa" tuohon tapetin väriin. Tuossa yhdistelmässä on jotain ihanaa ylellisyyttä ja raikkautta. Jos olisin yhtään ahkerampi sisustaja, hankkisin myös uusia verhoja. Mutta kun en ole, niin tyydyn niihin vuosikausia vanhoihin :D Muutenkin olen sellainen, että kun jotain on hankittu ja paikoilleen laitettu, niin se on siinä maailman tappiin.

    Ajattelin muuten tässä taannoin ihan samaa, että miten ihmeessä sitä onkaan jaksanut takavuosina järkätä vaikka mitä lastenkemuja ja synttäreitä, leipoa joka sorttia, ommella, juosta perhekerhoissa ja vaikka mitä?! Nykyään en moista enää jaksaisi enkä ehtisi. Meniköhän silloin aikanaan jollain raskauksien jälkihöyryillä, vai ihan vaan jollain hullunenergialla? :D

    Hyvää ystävänpäivää, my soul sister <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat on öiset aktiviteetit mullakin, kun ukkelin konevanhus ei aina oikeasti sammu, vaikka sen kuinka muka sammuttaa. Ja vaikka se on olkkarin puolella, se sinisen valon välke häiritsee (niitten luomien läpi :)) silti. Pakko siis nousta ylös ja käydä pakottamassa virtanapista virta pois päältä (josta seuraa jupinaa seuraavana päivänä, kun koneen käynnistys kestää..., mutta se nyt ei mikään raketti ole enää muutenkaan).

      Ja kiitti verhokehuista. Tuli ekana iltana vähän sellainen hotellifiilis. Että ihan kuin ei olis ollut kotona ollenkaan, vaan jossain lomalla. Ja vieläkin joka ilta katselen verhoja sillai tyytyväisin mielin, koska oikeasti ne oikeasti jotenkin piristi erityisen paljon, muttei onneksi yöunia vieneet kuitenkaan. Ne tulee menetettyä ihan muilla keinoin helpostikin niinkuin on tässä ollut juttua.

      Äläkä muuta viserrä tosta energiasta. Kai se oli sitä nuoruuden luontaista virtaa tai jotain, mutta enää en kyllä pysty kuvittelemaan itseäni ompelemassa niitä laskosverhoja, ulkohaalareita, pienenpieniä kietaisupaitoja tai verhoilemassa kahta sohvaa (voi tsiisus, mutta pitäisi jostain kaivaa kuvat niistä mun karseista ruutukankaista, joilla tosiaan ihan kiinteästi verhoihilin ukkelin poikamiesaikaiset 2- ja 3-istuttavat mustat samettisohvat) ja mitä kaikkea sitä tuli tehtyäkään. Leivottua ei kylläkään muuten kuin silloin, kun oli ihan äärimmäinen pakko, koska se kuuluu niihin ainoisiin asioihin maailmassa, josta en vaan kertakaikkiaan tykkää ja joka ei sen takia oiken ota onnistuakseenkaan. Tai siis ollenkaan..

      Hyvää ystävänpäivää sulle kanssa Sielun salisisko <3

      Poista
  9. Oi, mitkä ihanat verhot <3 Nimen ja kuosin yhdistämisestä olen kyllä sun kanssa samaa mieltä; Glamourissa kun on mun mielestä bling-blingiä edes hippasen :D
    Mä olin ihan kyllästynyt lumitöihin, kunnes tajusin katsoa mun sporttikelloa: nehän kerryttää mukavasti päivän tehominuutteja! Mitä raskaampaa suojalunta, sitä nopeemmin minuutit tulee täyteen. Tämän älyväläyksen jälkeen miehen ei ole tarvinnut lumikolaan tarttua :D
    Mukavaa ystävänpäivää ja kaikkia päiviä sen jälkeenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Siru ja kiva kuulla susta <3.

      Ja samaa mieltä. Glamour on myös mun mielestä jotain blingiä tai ainakin hohtavaa, mistä nämä verhot on harvinaisen kaukana. (Pakko nyt lisätä tähän, että onneksi, koska tykkään puusta enemmän kuin kullasta tai hopeasta :)).

      Mua huvittaa, kun mies erikseen kysyy multa luvan, että saako tehdä lumityöt, kun tietää, että tykkään niistä ja olen varannut itselleni. Ihan just sen takia, että on ainoita kotihommia, joissa oikeasti tuntee tekevänsä jotain ja saavansa kropalle töitä. Toisin kuin imurinvarren heiluttelussa, jota taas inhoan, joten hyvä sinällään hyvä säkä, kun meillä ukkeli taas tykkää hoitaa sen puolen. Silloin vaan en mitenkään voi olla samaan aikaan kotona, koska vielä enemmän kuin sitä imurointia, inhoan sitä ääntä, kun joku toinen imuroi :D.

      Silloin kun oli niitä ekoja pahimpia vesimärkiä lumia kolattavana, ihan mielenkiinnosta kuukkeloin, paljoko sellainen lumi painaa, ja kuulemma täällä Etelä-Suomessa voi olla jopa 300 kg / m3. Noe, en usko, että ihan niin paljon oli vielä silloin, mutta jos vaikka 200 kg, niin meidän pihan jalkamitalla mittaamaltani 300 m2 kolattavalta alueelta, tulee 10 sentin lumikerroksella kolattua 6000 kg kerralla. Ihan kelpo reeni siis :). Ja se tosiaan motivoi puuhaan.

      Kiitos samoin sulle mukavaa Ystävänpäivää ja ihan kaikkia päiviä ja oikeasti ilahduin, kun kävit ja jätit viestiä <3

      Poista
  10. Onpas kiva kuosi verhoissa. Mä olen super tylsä verhojen kanssa. Ne on valkoiset. Paitsi lapsella ne on turkoosit, ei kuosia, vain sinisen turkoosit. Villiä :D Ainut kuosillinen on olohuoneessa, Vallilan Olavinlinna. Sen näin viime kesänä ja se oli pakko saada, Vallila sitä metsästi pitkin liikkeitään ja lopulta sen löysi. Mies oli onnellinen kun sisustan tällä vimmalla vaan kerran viiteen vuoteen :D

    Mulla on kanssa rolleri, tekee hyvää jälkeä. Myös semmoinen kaulimen näköinen murjova juttu, saa etureidet etenkin tosi hyvin auki sillä.

    Ihanaa Ystävänpäivää ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Satu. Verhoilla oli kyllä mukavan piristävä vaikutus, koska meillä ei oikeasti ole tapahtunut m i t ä ä n muutosta aikoihin. Enkä kyllä ole sitä niin osannut kaivatakaan (paitsi että keittiön haluaisin purkaa ja rakentaa uudestaan, mutta siihen ei onneksi ole rahaa), kun nykyinen on ollut ihan hyvä. Tai sitten sitä on vaan tullut kaikelle tavallaan sokeaksi.

      Vallilalla on kyllä kivoja kuoseja. On jopa täältä meidän pienen kaupungin Ankkalammista tehty versio, mutta siitä en tykkää niin paljon, että haluaisin kotiuttaa mukia enempää (ei tosin ole sitä mukiakaan..).

      Kaulimen näköinen murjova juttu kuulostaa erikoiselta :). Ja siitä tuli mieleen mun serkku, joka nuoruudessaan yritti kaulia reisistään ihan tavallisella kaulimella ohuempia :D.

      Ihanaa Ystävänpäivää sulle kans Satu <3

      Poista
  11. Eilen viimeksi katselin verhoja, tosin sellasia tylsiä pimennysverhoja, mutta onneksi jätin ostamatta. On tässä ajatuksissa ollut vaihtaa asuntoa kevään kuluessa, niin on kai turha ostaa verhoja vielä. Nuo on kyllä kauniit verhot! Pimennystä tarvitsis tässäkin asunnossa, koska katuvalot paistaa, mutta olen koettanut pitää yöllä silmät kiinni :D (oikeasti) jos ne avaa yöllä niin eipä nukuta enää. Kesäisin ei sekään kyllä auta, koska ikkunat ovat tässä isot. Kokemuksesta kyllä tiedän että miehet kyllä mukkuu ihan missä vaan.

    Joo, mun ystävä toivotteli hyviä kakkukahveja ja kaupasta onneton unohdin ostaa kakkua, kun en yleensäkään osta, joten menee ilman niitä nautintoja tämä päivä :)
    Hyvää ystävänpäivää sinulle Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Turha ostaa verhoja vielä, jos eivät vaikka uuden kodin ikkunoihin sovikaan. Ja aika rumia ja muovisen oloisia ne pimennysverhot kyllä on, mutta minkäs teet, kun nukkuakin tarttis. Ja mulla ei kyllä ihan noin hyvin onnistu kuin sulla tuo silmien päättäväisesti kiinni pitäminen :).

      Kakuton päivä täälläkin oli ja hyvä niin :)

      Hyvää ystävänpäivän iltaa Emilie <3

      Poista
  12. Kuosi on aivan ihana ja sävyt ovat niin harmoniset, etteivät tosiaan riitele lainkaan tapetin kanssa.

    Tänne ei ole tullut aikoihin lehtiä, koska kaikki tarvittava löytyy netistä. Toki mikään ei voita sitä hetkeä, kun istuu alas ja lukee sitä lehteä tai kirjaa. Mutta lehdet on missä säästetään ja oli aika, että niitä kertyi kasoiksi ja en raaskinut esim. sisustuslehtiä heittää menemään. Toisaalta olen kotimme sisustanut ihan tukkoon ja en kaipaa vinkkejä, sisustusvaihe taitaa olla ohi ja oisko se seuraava sitten se kamojen raivaaminen. Aidosti on tullut fiilis, että pitää päästä roinasta eroon, ennen kuin kuolla kupsahtaa, ettei jää lasten vaivoiksi.

    Oikein ihanaa ja sydämellistä viikkistä Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle lehdet taas on oikeastaan ainoa "ylellisyys", johon tuhlaan :). Paitsi että noista neljästä vain yksi tulee mulle kotiin ja loput töihin, joten ei hirveästi kyllä tuhlaannukaan, mutta mulle netti ei ole vaihtoehto. Päivät pitkät kun istun töissä koneella, on ihan luksusta, kun voi ottaa lehden pöydälle ja käännellä sivuja rauhallisesti ja katsella kauniita kuvia. Ja sekin kiva lehdissä on, että sen sisällön on joku muu koonnut ja se tulee ikäänkuin yllätyksenä (no toki aiheet suunnilleen tiedossa), toisin kuin netissä, josta tulee lähinnä etsittyä jotain tietoa, eikä niinkään selailtua satunnaisesti jotain. Mun ainakaan.

      Toi on totta, että sitä ei mielellään jättäisi mitään hirvittävää raivausoperaatiota jälkipolville. Samaa on tullut mietittyä itsekin, mutta vielä olis urkua sillä saralla..

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  13. Itse tein ennen samaa, vaihtelin verhoja vuodenaikojen ja juhlapäivien mukaan. Huh, miten sitä onkaan jaksanut :-)
    Superkauniit verhot, tykkään kovasti! Näyttää harmoniselta, vaikka onkin isoa kuviota. Löytö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Miten sitä on tosiaan viitsinyt ja jaksanut. Ja siinä sivussa ommellut vielä lasten vaatteetkin ulkohaalareita myöten itse. Huuuuh. Nykyään tuntuu jo valmisverhojen helmojen lyhentäminenkin niin työläältä, että jäi niitten edellisten verhojen kohdalla tekemättä ja ukkelilta tuli noottia, kun helmat oli tiellä, kun imuroi :).

      Kiitos kehuista ja kivaa viikonloppua sulle <3

      Poista
  14. Raidat on kauniita mutta ehkä meillä on verhoissa eri maku, hm. Minulla on lähinnä Marimekon kankaista teetetty verhoja, en kerta kaikkiaan löydä muita kauniita kankaita. Tuo verhojen jatkuva vaihtaminen on minulle täysin outoa. Yhdistetty olo- ja takkahuoneemme on niin jättimäinen, että tarvii 7 kpl pitkiä verhoja, joten jo kustannussyistä (ja laiskuus) niitä ei usein vaihdeta kuin pesuun. Keittiössä esim on ollut Marimekon maaalaisruusu jo yli kymmenen vuotta, no, pesty välillä. Makuuhuoneessa on sini-valkoiset Fujiwo Ishimoton "Lompolo"-verhot, en edes muista kuinka kauan.

    Tuo rulla, tekisi mieli syödä sitä, näyttää jättilakulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se oiskin harmillista, jos kaikilla olisi yhtäläinen maku. Tylsäksi kävisi ja loppuisi kaupoista joko Marimekot tai Vallilat :).

      En ole pitkään aikaan etsinyt uusia verhoja tai ylipäätään mitään, mutta yleensä aina aloitan Marimekon valikoimista. Ei vaan ole tainnut koskaan natsata mitään meille sopivaa. Ja nämä verhot taas tuli eteen sattumalta ilman että olin ostoaikeissakaan. Niin kuin parhaat löydöt yleensäkin. Väkisin ei tule tehtyä kuin huonoja valintoja.

      Enpä taitaisi minäkään seitsemää pitkää verhoa vaihdella. Enkä varmaan pestäkään :).

      Olet jo toinen, joka näki rullassa lakun. Koitan olla ajattelematta asiaa, kun sillä rullailen, koska ton värinen olisi todennäköisesti messuilla myytävä metrilaku, jotka on kyllä iloisen värisiä, mutta mun mielestä ihan kammottavan makuisia.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  15. Kauniit kukkaverhot olet valinnut. Harmooniset sävyt, joista tykkään ja sopii erinomaisesti teidän raitatapettiin. Kevät on tullut teidän makkariin. Vaihdoin joulun alla meidän makkariin viininpunaiset samettiverhot. Olen melko varma, että kohta ne näyttävät liian raskailta, jotain uutta pitäisi siis keksiä. Vanhoja verhoja en haluaisi palauttaa ikkunaan, kun ne ovat olleet siinä niin kauan kuin muistan, jo edellisessä asunnossamme.

    Edelleen ihmettelen tehokkuuttasi. Miten ihmeessä ehdit ahertamaan noin monen asian kanssa ja vielä kirjoittelemaan blogia. Minulla on hartiat ja niska jatkuvasti jumissa, kun töissä istuu kahdeksan tuntia tietokoneen äärellä. Olen aloittanut venyttelyt, joista on ollut vähän apua. Kuntosali on myös nyt kuulunut viikoittaiseen ohjelmaan. Viime perjantaina ahmin painoja vähän liikaa ja lauantai aamuna yläselkä oli aivan jumissa.

    Pari vuotta sitten laskimme kaikki meille tilatut lehdet ja niitä oli kohtuuttoman paljon. Osa jäi aina vähälle lukemiselle. Silloin päätimme, että on parempi keskittyä muutamaan lehteen ja ostaa kiinnostuksen mukaan irtonumeroita. Taidanpa katsoa, jos kirjastosta saisin kirjasuosituksesi lainaan. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tullut tota ajatelleeksi, että itseasiassa se taisi olla juurikin se tiedostamaton kevätfiilis, joka sai ihastumaan kuosiin. Joskin värit on just mun lempparit, ja pohjakin puhtaan valkoinen, joten sopii yksiin sen raikkaanvalkoisen pimennysverhon kanssa. Ne vanhat roikkuvat beiget oli aika masentavat, kun en aikanaan vaivautunut edes lyhentämään helmoja, vaan ne lojui pitkin lattiaa ja mies ne sitten sulloi aina patterin päälle pois tieltä, kun imuroi :).
      Josko sulle vaikka kävis samalla tavalla kuin mulle, että en ollut mitään uusia verhoja etsimässäkään, vaan hypääsivät hyllystä vastaan ihan sattumalta.

      Mun piti ihan miettiä, että mitä tarkoitat ahertamisella, kun musta itsestä tuntuu, etten tee oikein mitään ja aikaa jää yllinkyllin yli :). Mutta siis kyllä mun tapauksessa lyhyet siirtymät ja mahdollisuus yhdistää salikäynnit ainakin ajoittain työpäivän yhteyteen, tekee treenaamisesta tavallista helpompaa. Jää iltaisin aikaa hiihdellä tai irrotella märkää savea sukkahousuista :D. Kirjoittamiseen mulla ei kulu juuri mitään, kun ei ole mitenkään suunnitelmallisia nämä mun hommat, vaan siirtyy suoraan päästä tekstiksi. Ja edellinen postaus taitaa olla kolmen viikon takaa, joten ei tämä tahtikaan päätä huimaa.

      Niskat ja hartiat on mullakin ongelmalliset (justiin sen samaisen koneen äärellä töissä istumisen vuoksi) ja äityi taannoin liian innokkaasti salilla lisättyjen painojen takia niin pahaksi, että tuli ihan kammottavia huimausjuttuja :(. Toivottavasti et päästä itseäsi samaan pisteeseen, vaan olet mua viisaampi. Kotikonstit ei mulla enää auttaneet, vaan piti turvautua fysioterapeutin apuun. Ja hyvä olisi käydä hierojalla muutenkin säännöllisesti jo ennen kuin ongelmia tulee. Mulla ei ole enää viimeaikoina ollut, kun on tullut lisää voimaa ja tekniikka parantunut. Ja pilateksesta olen saanut todella hyviä apuja hengittämiseen, joka sekin on siellä salilla punnertaessa ihan tositosi tärkeää, ettei pinnistele hengitystä pidättäen.

      Kirja on tosi kiva. Olen melko varma, että tykkäisit siitä. Ja tyynyjen pöyhintä-kohdasta tulit sinä mieleen :)

      Kivaa ja kivutonta viikonloppua sulle myös <3

      Poista
  16. Meillä ei tarvitse vaihtaa verhoja, kun niitä ei ole missään : ) Jäin oikein miettimään, että eikö meillä todellakaan ole missään huoneessa/tilassa verhoja. Niin ei ole. Pimeällä makkaria kirkastaa parvekkeen kausivalot ja kesällä taas nouseva aurinko paistaa suoraan silmiin, mutta me vaan nukutaan menemään.

    Tilattuja lehtiä tulee enää tosi vähän. Ei ollenkaan ns. naisten lehtiä. Ostan niitä satunnaisesti ruokakaupasta. Yleensä selailen ne heti nopeasti läpi ja sitten ne pakkaavat vaan unohtumaan, joten niidenkin ostoa olen vähentänyt.

    Minä varmaan joka kommentissani ihailen kirjoitustyyliäsi ja postauksiesi pituutta. Olet niin ainutlaatuinen.

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on varmasti sellainen koti, jonne verhottomuus kivasti sopii. Meillä kun on vanha talo ja ikkunoiden vieriä pitkin kulkee kaikenalaisia patterinputkia ja muuta "rumaa", jäävät nätisti verhojen taaksen piiloon. Mutta siis sulla on ilmeisen hyvät unenlahjat, mikä on ehkä ainoita asioita maailmassa, joita vilpittömästi kadehdin. Ei vaan ole mulle suotu, eikä yhtään auta, että toinen kuorsaa sikeästi vieressä ja pomppaa aamulla pirteänä pystyyn. Onneksi yleensä jo ennen sen kamalan kellon soittoa :).

      Kiitos kovasti kauniista sanoista <3. Minä taas ihailen ihmisiä, jotka osaa kirjoittaa jotain lyhyesti. Se ei multa vaan meinaa sujua, vaikka kuinka välillä yritän.

      Mulla oli eilen synttärit ja vaikkei mitään ihmeempää ollutkaan ohjelmasa, niin oli kiva fiilis, kun aurinko paistoi, linnut lauloi ja "räystäät tippui".

      Mukavaa sunnuntaioloa sulle <3

      Poista
  17. Upeat verhot! Tykkään myös noista väreistä.

    Itsekin kun tässä mietin, niin useampi vuosi on vierähtänyt kun olen viimeksi vaihtanut verhoja. Äitini on taas sellainen että verhot vaihdetaan joka sesonkiin. Ei ole näköjään periytynyt geeneissä🤣

    Tuollaisen rullan minäkin haluan! Miehenkin voisi hönäyttää tuohon ja saada vähän rahallista avustusta😉

    Tänään kävin tuolla ladulla hiihtämässä. Olen yllättynyt positiivisesti, että että minähän jaksan hiihtää ihan kohtalaisesti, enkä ole rättipoikki vitosen jälkeen. Kohta uskallan lähteä kiertämään sitä kymppiä😉

    Kivaa viikonloppua💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan rähmä. Kirjoitin sulle pitkän vastauksen ja plim!, yhtäkkiä kone päätti uudelleenkäynnistää itsensä jonkun päivityksen takia ja se vastaus meni siinä. Murrrr.

      Meillä on tosiaan kaikki jämähtänyt jo vuosiksi sellaseen pysähtyneeseen tilaan, että yksillä uusilla verhoilla oli ihan todella iso piristävä vaikutus. Ehkä ihan hyväkin, ettei tule tän useammin muuteltua mitään, niin huomaa eron paremmin.

      Rulla on kyllä pakosti tehokas, koska sitä poika ja joukkueessaan muutkin pelimiehet (joilla on ihan oikeasti lihaksia :)) käyttää ja saa siitä apuja. Että hyvinkin sun mies voisi innostua. Hintahaarukka on satasen molemmin puolin. Omani ostin täältä liikuntakeskuksesta, mutta pojan rullan tilasin Veikon Koneen verkkokaupasta ja toimitettiin paikalliseen myymälään ilmaiseksi. Ja oli vähän miesmäisemmän värinen kuin tuo mun, joka kuulemma näyttää metrilakulta :).

      Tänään olis ihan superhieno hiihtokeli ja ladutkin luistavassa kunnossa, mutta minä itse en :). Mulla oli eilen synttärit ja oltiin istumassa ystäväpariskunnan luona iltaa, joka perinteisesti venahti aiotusta aikataulusta ja jäi yöunet muutaman tunnin liian lyhyiksi. Muuten on ihan normaali olo, mutta hiihtämiseen ei virtaa ikävää kyllä piisaa.
      Mutta ihanaa, että sulla sitä tuntuu riittävän <3. Ja ne ladut siellä on ihan vertaansa vailla.

      Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista loppuviikonloppua <3

      Poista
  18. Mun on monena päivänä pitänyt tulla tänne höpöttämään, mutta loppuviikko oli semmoista härdelliä (ja ihme väsymystä), että en iltaisin saanut aikaiseksi.

    Mutta siis voi jessus, mitkä verhot. Aivan ihanat! Ja todella hyvin toimii raidallisen tapetin kanssa, eivät yhtään riitele keskenään. Väritkin on just eikä melkein; mä tykkään ihan hirveästi murretuista sävyistä, yleensä vähän tummemmista, mutta noi pastellit näyttää tällä hetkellä ihan älyttömän hyviltä. En tiedä onko se tämä kevään valo vai mikä, mutta mäkin olen harrastanut kaikenlaista pastellista lähiaikoina. Hankin jopa yhden vaalean liilan neuleen, ei todellakaan mun väri, mutta se oli niin syötävän suloinen, että en voinut vastustaa kiusausta!

    Mä en ole itse yhtään verho-ihminen. Tykkään verhoista muiden kotona tosi paljon, mutta meillä ei niitä ole. Osittain johtuu siitä, että meidän ikkunat on mulle tosi haastavat keksiä niihin mitään sopivia, mutta toisaalta eipä mulla ole ollut verhoja missään aikaisemmissa kodeissakaan. En tiedä mikä siinä on - kuten sanoin, muiden kodeissa tykkään (ja ihailen) tosi paljon, mutta en kaipaa niitä omaan kotiini. Vähän outoa ihan suoraan sanottuna... Pitäisi ehkä joskus pyytää joltain sisustussuunnittelijalta mielipide, mutta ainakin ne pari ideaa, mitä olen mallannut (ihan "testilakanalla" vaan), on näyttäneet tosi oudoilta.

    Ai että nauratti toi sun ukkelin kommentti "onhan sulla luomet, jotka on yöllä kiinni". Välillä oikeasti epäilen, että onkohan sun ukkeli ja mun mies jotain (läheistä) sukua keskenään, niin samanlaisia juttuja niillä on. Ja samanlaisia positiivisia "pöhköjä" (ja tämä siis kaikella rakkaudella) molemmat! Mun miehen bravuuri iltaisin, kun valitan hänen kuorsaamisestaan on se, että "alat vaan nyt nukkumaan, etkä kuuntele mua".... Niinpä...

    Mä olen muuten ihan täsmälleen samaa mieltä blogiärsyyntymisistä: jos ärsyttää, pitää vaihtaa maisemaa. En voi tajuta sitä, että joku palaa blogiin uudestaan ja uudestaan, jos se ärsyttää kamalasti. Ja sitten vielä jaksaa valittaa kommenttipuolella aiheesta. Mutta vähän sama juttuhan tämä on nykyjään joka paikassa: kaikki alueelliset Facebook-ryhmät tai sitten iltapäivälehtien kommenttiketjut ihan täynnä pelkkää valittamista. Ja vielä semmoista aivotonta, mikä mut ainakin saa ihan raivon partaalle. Jos joku ärsyttää, niin eikö sen voisi edes esittää jotenkin "sivistyneesti" ja/tai älykkään sarkastisesti, onko pakko olla niin totaalisen ääliömäisen juntti joka jumalan kerta??? Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiskunta ei tule kuolemaan sukupuuttoon minkään sodan, ilmastonmuutoksen tai pandemian takia, vaan ihan vaan tyhmyyteemme takia me hävitään tältä pallolta jossain vaiheessa. Ja HEHE, nyt itse syyllistyn just tähän samaan: vouhkaan ja kouhkaan aiheista, jotka hyvinkin voisin jättää lukematta. Ne vaan tulee niin väkisinkin esiin, jos vaikka esim. yrittää etsiä Facebook-ryhmästä jotain juttua. Mutta joo, nyt mä lopetan tästä aiheesta vaahtoamisen :)

    En muuten minäkään tykkää teennäisistä teemapäivistä, mutta se nyt ei varmaan ole mikään yllätys: ollaan niin samiksia niin monessa jutussa, että ton olisin voinut arvata. Ystävistä sen sijaan tykkään minäkin ja varsinkin susta <3 Mahtavaa viikonlopun jatkoa Annukka!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva kun tulit nyt :). Ja uskon, että on ollut härdelliä. Jotenkin musta tuntuu tää helmikuun eka puolisko sellaselta jotenkin "hysteeriseltä", kun ensin tuuttaa joka suunnalta Runebergin torttu- ja laskiaispullapäivityksiä, sitten vanhojen tansseja, penkkareita ja abiristeilyjä niin, että vaikkei mihinkään ole osallisenakaan, toivoo jo, että koittaispa taas ihan tavallinen arki :). Ei tunnu omat synttäritkään oikein miltään, kun menee tavallaan tohon samaan pötköön. Mutta ihanaa silti seurata nuorten ihmisten onnea ja iloa. (Niitä torttu- ja pullapäivityksiä sen sijaan en seuraa :)).

      Mun verhokuvat näytti sillä koneella, jolla postauksen tein, ihan sen värisiltä kuin ne oikeasti on (aika tummia ja selkeitä, mutta myös murrettuja värejä), mutta nyt kun mainitsit pastellit, kurkkasin tän mun läppärin kuvia, jossa kaikki näyttääkin totuudesta poiketen tosiaan enempi pastellilta, mutta ei ne pahat ole näinkään :). Ihan hirmu paljon piristi yhdet verhot. On niin kauan ollut pysähtyneessä tilassa täällä meillä kotona ihan kaikki. (Ja vinkvink, mullahan siis on sisustusalan koulutus ja sivutöikseni myös tein suunnitteluhommia. Nyttemmin enää harvoille ja valituille ystäville tai muuten mulle tärkeille ihmisille :)).

      Oikeasti en tiedä/muista, mistä se blogiärsyyntymisketju mun eteen tuli, ja kun koitin käydä tätä tekstiä varten kurkkaamassa, mitä siellä tarkkaanottaen sanottiin, oli ilmestynyt jo niin monta muuta ärsytyksen aihetta, että tulin äkkiä pois. Ja facebookissa en just sen tyhmyyden takia edes halua kuulua mihinkään ryhmiin. Jossain saatan nimellisesti olla jonkun kutsumana mukana, mutten koskaan siellä silti käy. Enkä kyllä hengaa siellä facessa muutenkaan, niinkuin ehken olet huomannutkin. En jaksa niitä kaikenmaailman jakoja, joita yleensä aina hyppää ekana silmille. Enkä tykkää myöskään niistä syyllistävistä "Tiedän, että vain harva tulee tämän jakamaan omalla seinällään..."-tyylisistä jonkun asian näennäisestä tukemisesta. Olkoot asia kuinka tärkeä vaan, mutta noihin valmiiksi kirjoitettuihin en lähde mukaan.

      Nyt alkaa onneksi ne teemapäivättömät ihan tavalliset päivät. Jess! Paitsi sulla loma. Nauti ihan täysillä, koska olet kaiken mahdollisen kivan ansainnut. Ja PS. Mää tykkään susta niinkus tiätkin <3

      Poista
    2. Unohtu mainita, että toi kuorsaavan miehen "alat vaan nyt nukkumaan, etkä kuuntele mua" on just niin samaa kategoriaa kuin mun miehen univinkki mulle "Laitat vaan kato pään tyynyyn ja alat nukkua" :D. Jepjep. Ens yönä aion kokeilla molempia ohjeita :D. Saattaa jopa toimia, koska eilen meni illanistujaiset vähän pitkiksi ja jäi yöunet sen verran vajaaksi, että saattaa jopa nukuttaa tänä yönä. Hope so.

      Poista
  19. Siis, torella kivat värit uusissa verhoissa! Ja ukkelille voit kertoa, että et oo ainut ihminen, jonka luomet on ilmeisesti paperia. Ei puhettakaan, että voisin nukkua ilman pimennysverhoa. Ovet ja ikkunat pitää olla teljettynä niin tarkkaan, ettei pienintäkään valonsädettä pääse mistään sisään :D

    Ladattavasta rullasta en oo kuullu koskaan. Mutta ssen oikea nimi on siis kebabrulla ->

    Aamu: "Mikä tää on?"
    Isi: "Se on joku äitin lihasrulla"
    Annukka: "Saanko mä lainata sitä liharullaa?"
    Isi: "Se kebabbirulla on tuolla pesukoneen päällä!"

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin ton Aamun liharullajutun :D. Ihana :D.

      Pojalle tosiaan tilasin pyynnöstään joululahjaksi tollasen "moottoroidun" rullan (joka oli vähän miesmäisemmän värinen eli musta, eikä tollanen lakupötkylä), kun sano kokeilleensa maalivahdin omaa ja siitä oli ollu apuja. Ajattelin, että jos sellaset ihan oikeet lihakset saa rullasta jeesiä, niin varmaan tämmöset vanhemmat ja vähäisemmätkin, mutta mun tarttee tosiaan rullata vaan niillä parilla alimmalla teholla. Kaikkein kovin on mulle liikaa. Tulee vaan tosiaan huono olo, kun se täristää ihan kunnolla.

      Ja juu. Paperiluomien takia on myös meidän makkarin katossa vilkkuvan palovaroittimen vilkkuvalo peitetty ilmastointiteipillä :). Ja jos ukkelin museomallin läppäri on jäänyt sammuttamisesta huolimatta päälle olkkarissa, senkin sininen valo näkyy ovien (ja niitten luomien) läpi niin että pakko on nousta pakottamaan se sammuksiin virtanapista. Muuten ei pysty muuta ajattelemaan kuin sitä sinistä vilkuntaa. Ei auta edes ukkelin hyvät univinkit. "Laitat vaan kato pään tyynyyn ja alat nukkumaan". Jepjep.

      Poista
    2. Oujes!! Niin ymmärrän noi valojutut. Mister A:n tietokoneessa vilkkuu semmonen minimaalinen valo ja tiedäkkö.. Mä KUULEN sen valon. Siinä niinku ihan selkeesti on joku pieni ääni aina, kun se palaa ja kun se vilkkuu säännölliseen tahtiin, niin mieti sitte kuinka sen äänen käy.
      :D

      Poista
    3. Jess! "Kuulen valon" kuulostaa niin tutulta :D. Ja just noihin ukkelilla menee hermot, kun ei vaan voi käsittää.

      Kuulen myös meidän paksun ulkoseinän takana tikittävän pikkuruisen ajastimen äänen (ukkelin työauton lämppärin johto on siinä kiinni), eikä ukkeli meinaa uskoa sitäkään. (Meidän tulevaisuus vaikuttaa aika heikolta, kun toinen kuuntelee kaikkea aina täysillä niin, että lopulta varmaan menettää kuulonsa kokonaan. Ja meikäläinen taas kääntää kaikkea hiljemmalle, kun kuulo vaan tuntuu herkistyvän entisestään. Varmaan me sitten vanhuksina keskustellaan vaan käsimerkkien avulla :D)

      Poista
  20. Kun nyt katselen ulos ikkunasta niin tulee kylmä jo pelkästään siitä; tuuli heiluttaa joka ikistä puuta, vettä vihmoo sen myötä ikkunoihin ja maisema on harmaa kuin mustavalkoisesta elokuvasta hyi.
    Mutta hei miten kauniit verhot olet löytänyt. Vihreä, ja juuri tuo tummempi hillitty, on just sellainen väri, joka antaa väriä ja ilmettä, muttei ikäänkuin ole ylimääräinen väri. Osasinkohan kertoa nyt mitä ajattelin? Ja on raitojen kaverina mitä kaunein. Onkohan verhojen kukat magnolioita, ne tulivat mieleen, sillä lomalla katselin niitä päivittäin partsilta. Oli tai ei, kauniita ovat.
    Meilläkään ei ole kangasverhoja missään, paitsi makkarissa. Siellä on sälekaihtimien lisäksi valkoiset pimentävät rullaverhot. Viime keväänä mies sai kuningasidean, kun nämä tuplapimentäjät eivät pimentäneet hänelle tarpeeksi. Ostin (tai jouduin ostamaan) pimentävää kangasta, jonka ylä- ja alareunoihin ompelin 'käytävät' ja hän hommasi niihin rimat. Tämä viritelmä laitetaan ikkunaan yöajaksi suoraan pokiin. Huoh. Silti sieltä jostain väleistä kuultaa häiritsevää päivänvaloa, tai aamunvaloa. Kohta taas päästään virittelemään näitäkin!

    Näitä sinun kirjoituksia ja myös vastauksia on niin viihdyttävä lukea! Nämähän ovat parempaa luettavaa kuin naistenlehdet :)

    Toivotaan, että säätiedotus pitää minkä lupaa ja huomenna on jo pakkasen puolella. Liukkauskin parempi kuin tämä harmaa höhmä. Lähdemme mökille viikonlopuksi, mutta sinne ei voi mennä kärvistelemään sisälle.

    Valoisaa viikkoa Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on pari päivää ollut yhtä "valoisat" näkymät. Plääh. Alkaa jo tympiä sateen liukastamilla jäisillä jalkakäytävillä liukastelu, kun kaikki hiekoitushiekatkin on jotenkin ujuttautuneet sinne jään pinnan alle, eikä niistä ole mitään hyötyä enää. Vaan eipä tässä pitäisi itse kyllä yhtään urputtaa, kun miettii, kuinka hankalaa, tai lähinnä mahdotonta, on liikkua rollaattorin tai pyörätyölin varassa. Toivotaan tosiaan, että tulee pakkanen ja sitä mukaa "karheammat" kelit.

      Teidän kotiin verhottomuus varmasti sopii hienosti, meille ei. Mutta silti verhot ei ole missään huoneessa oikeassa käytössä, vaan ennemminkin "koristeena" ikkunoiden sivuilla. Kaihtimia vaan käännellään, ja nyttemmin makkarissa myös sitä varsin käteväksi osoittautunutta pimentävää rullaverhoa. Jos vaan löydän tarpeeksi leveän, hommaan samanlaisen olkkariin, jonka ikkunan takaa valo näkyy makkarin ovien läpi. Ei tosin miestä haitta, kun hällä on ne luomet kiinni nukkuessa :D. Teillä taitaa olla roolit toisinpäin ja mies herkkäunisempi tai ainakin valoherkempi?

      Hehhee. Kiitos kivoista sanoista Maarit, mutta kyllä nää omat tekstit välillä tuntuu jonninjoutavalta höpinältä. Kommentoijat onneksi on fiksuja ja aina jaksaa ilahduttaa kivoilla viesteillä.

      Meillä tuli yöllä niin kovalla räminällä jotain katolta alas, että olin ihan varma, että on joku pelti liukunut lumen mukana. Tai vähintäänkin rännit, mutta päätin, että en yöllä nouse katsomaan, koska olisin vaan murehtinut, millä ne korjataan. No ei onneksi ollut jäätä kummempaa se kolina, mutta kaikki alle jääneet kasvit, ja erityisesti ihanan pikkukuusen kohtalo huolettaa. Että noinkohan se sieltä enää kasojen alta ikinä jaksaa nousta. Toivottavasti.

      Valoa ja iloista mieltä sulle myös Maarit, ja toivottavasti flunssa on ymmärtänyt häipyä <3

      Poista
    2. Mies on tosiaan valoherkempi, mutta muuten minä taidan olla (nykyään) huonounisempi, iästä johtuvia ärsyttäviä muutoksia sillä olen nukkunut aina kuin tukki, missä ja milloin vaan.
      Olet ehkä tietoinen siitä, että Jyskissä on edullisia pimentäviä rullaverhoja...?

      Äläpäs nyt mollaa yhtään itseäsi, nämä höpinät ovat kivaa luettavaa, kun itse olen jotenkin niin rationaalinen - onkohan se nyt tässä yhteydessä oikea sanakaan - että parhaiten sujuvat niksit, vinkit ja muut :oD

      Onneksi kasvit on aika sitkeitä, tosin saattavat muuttaa painosta muotoaan, mutta yleensä jäävät henkiin. Meillä on kaupungin aura-auto kärränyt valtavat kinokset vuorimäntyjen päälle ja ne on liiskaantuneet ihan maata vasten ja näky on aivan toivoton. Olen joka vuosi erikseen laittanut sinne viestiä etteivät kasaisi niiden päälle ja sen jälkeen lumet on kärrätty alatielle. No, nyt oltiin reissussa ja sillä aikaa saatiin noi kasat aikaiseksi. Ihmettelen vähän sitäkin touhua, huoh.

      Poista
    3. Joo, mua ei yhtään kyllä inspiroi se tieto, että tässä iän myötä unet sen kun lyhenee ja muuttuu entistä pätkittäisemmiksi. On olleet sitä jo ennestään ihan riittävässä määrin.. :(.

      Jyskissä kävin ihan ekana silloin katsomassa rullaverhoja ja siellä todellakin oli edullisia ja kooltaan sopiviakin, mutta niitten kiinnikkeet oli sellaiset, ettei soveltuneet meidän ikkunoihin. Prismasta onneksi löysin sellaisen, joka sopii ja vaikutti muutenkin laadukkaalta olematta silti ollenkaan kallis. Päinvastoin hyvinkin edullinen todennäköiseen käyttöikään nähden mun mielestä.

      Minäkin tykkäisin kirjoittaa välillä rationaalisia tekstejä (oli sana oikea tai ei, ymmärrän, mitä tarkoitat), mutta taitaa se puoli musta kulua loppuun töissä, ja vapaalla tulee sitten kirjoitettua mitä päähän milloinkin pälkähtää. Kaikki asialliset aiheet yleensä jää kesken :).

      Meillä on myös vuorimänty liiskana aura-auton kasojen jäljiltä :(. Vähän epistä, että meidän kadulla tuntuu olevan kaikkein helpointa työntää ylimääräiset just meidän pihalle. Johtuen ehkä siitä, että me ollaan ainoita, joilla ei ole kadun puolella pensasasaitaa (joskus oli, mutten tykännyt siitä, joten nostin juurineen ylös) niinkuin kaikilla muilla taitaa olla. (En ollut muuten tota tullut ajatelleeksi ennenkuin nyt.)

      Poista
  21. Ihanan keväiset verhot, mulla on nykyään jokin outo vihreän värin kaipuu. Kevättä ilmassa?

    Sara Karssonin kirja oli mustakin kevyttä ja mukavaa lukemista kodikkuuden ytimestä.

    Ihanaa loppuviikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että verhot veti mua puoleensa justiin niitten keväisyyden takia, vaikken sitä silloin ajatellutkaan. Ihmettelin vaan, että mitäs mulle nyt oikein tapahtuu, kun yleensä en noin isoista kuvioista perusta :). Ne kyllä ilahduttaa joka kerta, kun makkariin menee tai aamulla herää. Että hyvä ostos olivat pakosti. Ja kymmenisen vuotta nykyään oikeinkin passeli vaihtoväli vissiin :D.

      Kirja oli kyllä ihana. "Tunne ennen tyyliä" oli mun mielestä niin hyvä periaate ja kaiken lukemansa pystyi niin hyvin kuvittelemaan tuntemuksina ilman yhtään kuvaa.

      Kiitos samoin sulle Taru <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi