Sivut

tiistai 11. syyskuuta 2018

IHAN KUNNOLLINEN IHMINEN


Päätin tässä pari viikkoa sitten ottaa omat tekemiseni tarkkailuun ihan vaan sillä mielellä, että selviäisi, olenko tosiaan niin laiska ja liikkumaton kuin kuvittelen, vai olenko vaan kenties alkanut pitää joitakin asioita itsestäänselvyyksinä ja sitä kautta ikäänkuin mitättöminä.

Ensimmäisenä syyniin pääsi ihan tavallisen työviikon arkiliikunta, johon en tehnyt mitään muutoksia,  enkä skarpannut yhtään, vaan perusmeiningillä mentiin. Muistiinpanovälineinä perinteinen kalenteri ja lyijykynä.



Kuva kopioitu tammikuisesta postauksesta. Vielä en ole poltellut kynttilöitä, koska on vasta loppukesä..



Maanantai

Pyörällä töihin ja illalla erikseen pieni pyörälenkki, nämä yhteensä varmaan jotain 10 km. (Pyöräni ei ole mikään kevyt kiituri, vaan tukeva, etukorilla varustettu mummomalli eli just hyvä mulle).

Lisäksi työpäivän aikaiset portaat, joita tulee minimissään tasan 300 rappusen verran per päivä:

Aamulla alaovelta toimistolle 45 + aamupäivällä kerran veskiin ja takaisin 60 + syömään ja takaisin 90 + iltapäivällä kerran veskiin ja takaisin 60 + kotiinlähtiessä alaovelle 45 = 300, joka tosiaan on ihan minimi. Jos tulee käytyä veskissä useammin, se on aina 60 rappusta per keikka lisää. Ja jos tulee käytyä erikseen hakemassa vaikkapa posti, tai lisää kahvia kaupasta, se tietää aina 90 ylimääräistä askelmaa.

Reiluun 21 vuoteen on siis jokunen porras tullut kiivettyä ilman, että siihen kiinnittää mitään huomiota. Jos meinaa päästä töihin, ei ole vaihtoehtoja. Hissiä kun ei rakennuksen tässä osassa ole.


Tiistai

Pyörällä
töihin ja takaisin + illalla pyörällä pilatekseen ja takaisin samaan rakennukseen, missä työpaikkani on.

Portaita edellisistä yhteensä vähintään työminimi 300 + ylös pilateksen ja takaisin 110.



Tämäkin lainattu vanhasta postauksesta, kun en jaksanut kiivetä kuvamaan :)


Pilates, 1 tunti.  Oli itselleni ensimmäinen kerta ja ennakko-odotuksiin nähden jonkunmoinen pettymys, koska ei tullut mikään paikka kipeäksi niinkuin odotin ja vähän toivoinkin, koska silloin ikäänkuin paremmin tietää tehneensä jotain. Haluaisin ajatella, että johtuu siitä, että keskivartalolihakseni ovatkin paremmassa kunnossa kuin oletin, mutta toinen puoli taas vähättelee, että en varmaan osannut tehdä liikkeitä oikein.. Voi olla molempia.


Keskiviikko

Pyörällä töihin ja takaisin + perusportaat.

Illalla golfkierros (noin 12 km) ja Polarin rannekkeen mukaan 14.500 askelta, joka on varmaan noin 5000  vähemmän kuin totuus, koska ranneke mittaa askelia vain silloin, kun käsi heiluu mukana. Ja silloin kun työnnän golfkärryä, käsi on paikallaan.



Kuva "kotikentän" harjoitusalueen eli rangen laidalta. Pallot haetaan tuosta kivan keltaisesta rangekopista.


Torstai

Jooga
1 tunti + perusportaat töissä min. 300 + joogaan ja takaisin 110.

Illalla muutaman kilometrin metsälenkki (pururadalla), jonka varrelta tein ihan hitsin hienoja löytöjä.

Hakkualueelle oli jäänyt muutamia kauniita koivun  kuoren kappaleita ja vähän kauempaa löytyi hylättynä täydellisen tasainen pöllinpätkä, jotka tietysti piti kaikki kantaa kotiin. Märkä pölli painoi yllättävän paljon viimeisten parin-kolmen kilometrin aikana ja kotona oli pakko punnita se. Kiloja oli 3,8, joten vähän niinkuin olis kahvakuulan kanssa ollut reissussa.





Askelia lenkiltä kertyi 11.070, joka sekin on alakanttiin, koska oli pakko vaihdella koivua kainalosta toiseen ja käsi oli kannatteluasennossa.


Perjantai

Työpäivän perusportaat min. 300 + illalla puolikas golfkierros (5-6 km) ja noin 11.000 askelta.

Viikonloppuisin aktiviiteetti on yleensä tuplat tai triplat arkeen nähden (lukuunottamatta rappusia), koska silloin tulee pelattua täysiä kierroksia ja muutenkin touhuttua enemmän, kun ei mene aikaa paikallaan istumiseen niinkuin työpäivinä. Tai menee tottakai siihenkin, muttei sentään kahdeksaa tuntia pötköön.


Viime lauantaina käytiin ukkelin kanssa Torronsuon kansallispuistossa käppäilemässä pitkospuita pitkin. Kivaa vaihtelua.


No, tällainen listaushan ei ketään muuta taatusti kiinnosta, eikä se ollut tässä se pointtikaan, vaan se, että välillä taitaisi olla ihan hyvä tarkkailla itseään vähän niinkuin ulkopuolisena, koska se saattaa yllättää positiivisesti. Että oikeasti sitä tekee paljonkin sellaista, mitä ei edes tiedosta tekevänsä, koska "se nyt vaan on niin itsestäänselvää".  Oli se oman mitätöinnin kohteena oleva osa-alue sitten mikä hyvänsä, ei tarvi olla nimenomaan liikunnasta tai liikkumattomuudesta kyse.



Suolla testissä uuden puhelimeni panoraamakuvaus.


Oma johtopäätökseni tästä viikon jaksosta oli se, että vaikka edelleenkin on sellainen olo, etten ole tehnyt "mitään", niin kyllähän nuo vähäiset muistiinpanot muuta todistaa, jos pelkkiä portaitakin kertyi parisentuhatta. Ja siitä taas tuli jotenkin sellainen rauhallinen mieli, koska nyt voin ainakin tällä arkiliikunnan saralla lopettaa itseni syyllistämisen ja stressaamisen vaikkapa nyt siitä, että en vaan kaikista aikomuksistani huolimatta ole saanut aikaiseksi palata salille. Kyllä routa porsaan salille ajaa, kun taas on aika, mutta niin kauan kuin ei huvita, keskityn olemaan tyytyväinen tähän hetkeen ja siihen, että taidan sittenkin olla ihan kunnollinen ihminen.


Myös mystinen lensball pääsi retkelle mukaan.


Saattaa olla, että myöhemmin innostun tarkkailemaan itseäni jollain muullakin osa-alueella siinä toivossa, että vaakakuppi kallistuu sielläkin enemmän positiiviselle puolelle. Ainakin olen viimeaikoina "syönyt ihan mitä sattuu", "enkä muista, milloin olisin saanut kotona jotain järkevää aikaiseksi"..

Huomenna (keskiviikkona) on vuorossa Habitarepäivä. Kiva päästä välillä vähän haahuilemaan kauniiden asioiden pariin. Toivottavasti ilman isompaa ryysistä.



36 kommenttia:

  1. Ihan kivasti noita askeleita tuntuu kertyvän noin melkein huomaamattomastikin. Harmi ettei askelmittari noteeraa pyörällä ajon askelia. Sun pitää työntää sitä golfkärryä toisella kädellä niin saat enemmän askelia. Vaikka pääpointtihan siinä taitaa olla se että itse tietää kävelleensä enemmän, näyttää mittari mitä tahansa.
    Mullakin on ollut askelmittari käytössä parisen viikkoa, eli siitä ravintoremonttiluennosta lähtien. Liikkunut olen enemmän ja tänään olin ekalla joogatunnilla. Se tuntuikin aivan ihanalta ja samoin kuin sinä, toivon että huomenna olisi paikat kipeinä. Ruokavalio on mennyt aika erilaiseksi kuin aikaisemmin ja painoakin olen saanut pudotettua. Hyvältä tuntuu.
    Mukavia syyspäiviä sinulle! Mikä tuo mysteerinen lasipallo (?) on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpäs lämmitti mieltä lukea tätä, kun tiedän, että olet aina välillä omaa olotilaasi tuskaillut, ja nyt on ihan selvästi muutosmtivaatio korkealla. Jess. (Olisko komealla Tomillakin osuutta asiaan :)?)
      Ja koska on näin lyhyellä aikaa jo tuottanut toivottua tulostakin, niin motivoi entisestään.

      Mun ainakin pitää "hermostua" omaan olooni siinä määrin, että tulee mitta täyteen rötväilyä ja tulee taas pidettyä itsestään parempaa huolta. Ja sitten kun sen oman hyvän olon saavuttaa, siitä ei tee ihan äkkiä mieli luopuakaan. (Mulla tää hellekesä oli syömisten suhteen aikalailla retuperällä ja vaikka mulla ei mitään paino-ongelmaa olekaan, niin en tykkää siitä tunteesta, että yhtään pitää ajatella omaa mahaansa tai sitä että housut kiristää..)

      Ja joo, rannekkeeseen ei pidä suhtautua turhan vakavasti, koska se tosiaan jättää pyöräilyt ja uinnit ja muut noteeraamatta, ja sitten taas toiseen suuntaan sitä pystyy "huijaamaan" ihan vaan kättä heiluttelemalla (Tätä en tosin harrasta, koska siinä ei ole mitään järkeä).

      Golfbägi painaa sellaset kymmenkunta kiloa, enkä ole enää muutamaan vuoteen kantanut sitä selässä, vaan tosiaan työntänyt kärryllä, jolla se tasaisella maalla liikkuu yhdelläkin kädellä. Mutta sitten kun pelataan vaihtelevassa maastossa, jossa välillä mennään jyrkkiä rinteitä pers pystyssä ylös, niin siinä joutuu kyllä jo koko painolla nojaamaan kärryyn, että liikkuu. Ja sama alaspäin tullessa, jaloilla täytyy ihan kunnolla takakenossa jarruttaa ja pitää kaksin käsin kalustosta kiinni, ettei lähde karkuun (mm. Nokialla on yksi sellainen väylä, jossa tullaan liki pystysuoraa kallionrinnettä 30 metrin korkeudesta alas)

      Lasipallo on valokuvaukseen tarkoitettu "lensball" (jonkun mielestä täysi turhake, mutta mulle se on tuonut uutta intoa kuvaamiseen), joka heijastaa kaikki näkymät pallon sisällä ylösalaisin. Näkee tuosta munkin kuvasta, että siinä on suomaisema ikäänkuin nurinperin, taivas alhaalla ja pitkospuut ylhäällä.

      Tsemppiä ja lisää hyvää oloa Kristiina!

      Poista
  2. No huh, onhan tuossa ihan mieletön määrä liikuntaa yhdelle viikolle! Ja just sitä niin tärkeää, mutta niin "tylsää" arkiliikuntaa. Noi rappuset on ihan huippuhomma, että tulee väkisinkin päivän aikana niitä vedettyä. Ja myös toi fillarointi töihin (sitä vähän kadehdin, koska mun matka, joka on yhteen suuntaan reilut 20 km, on kyllä mulle vähän liikaa, varsinkin kun aina on mukana kassillinen kirjoja, tietokone sun muut).

    Sain kyllä tästä nyt inspiksen mitata myös oma arkiviikkoni, mulla vasta onkin semmoinen tunne, etten tee mitään (enkä kyllä näin paljon kuin sinä teekään), mutta ainakin askelia tiedän mulle tulevan päivässä aika paljon, kun luokassa ja koulussa koikkelehdin koko ajan istumisen sijaan. Ja onhan sitä paljon muutakin semmoista, mitä ei laske mukaan silloin kun miettii, kuinka paljon liikkuu. Mä olen nyt niin innoissani, kun olen saanut ahterini liikkeelle (tai siis veteen, heh :D) ja tuntuu siltä, että viikkoon mahtuisi sen uinnin ja hydrobicin lisäksi jotain muutakin. Tämä hissukseen aloittaminen olikin tosi fiksu veto, koska nälkä kasvaa syödessä.

    Itse asiassa parin viikon kuluttua jakson vaihtuessa alkaa taas aika, jolloin mun on mahdollista ruveta käymään yhtenä aamuna viikossa yin joogassa. Se on kyllä ihan parasta ja niin ihanaa, että kovasti jo odotan sitä. Mistä muuten tuli mieleen toi pilates: mä harrastin sitä jossain vaiheessa ja olin aluksi vähän samoilla fiiliksillä kuin sinä, että tavallaan olin pettynyt koko touhuun; ei tuntunut missään. Mutta muutaman kerran jälkeen, kun liikkeistä ja tekemisestä pääsi jyvälle, niin alkoi kyllä tuntua. Että kyllä se hyvä laji on, mutta mulla ei vaan riitä kärsivällisyys siihen. Jooga jostain syystä on eri juttu, vaiha hidasta meininkiä on sekin :)

    No huh, tulipahan sekava höpöttely. Mutta tiedän, että sä olet näihin mun höpöttelyihin jo tottunut :) Ihanaa viikon jatkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä piti sanoa, että toi koivukuva on IHANA <3

      Poista
    2. Mulle se "en ole tehnyt m i t ä ä n" tunne on varmaan tullut siitä, että podin huonoa omaatuntoa siitä, että jätin sittenkin hyödyntämättä kesän aikana sen liikuntakeskukseen ostamani vuosikortin, vaikka niiin vannoin, että tänä kesänä käyn salilla edes pari kertaa viikossa tekemässä vaikka vaan vähän. Mutta jatkuva kuumuus niin töissä kuin muutenkin teki sen, että ei vaan ollut kertakaikkiaan virtaa. Ja vaikka samaan aikaan talsin kentällä satoja kilometrejä, en pitänyt sitä minään. Eikähän todellakaan ole pelkkää kävelyä, vaan mitä suurimmassa määrin just keskivartalopainotteista liikuntaa, koska se pallonlyöminen on kuitenkin se pääpointti ja kävely ja niitten bägin työntely tulee siinä sivussa. Ja eväitten syönti :).

      Voin tältä pohjalta kyllä suositella tota omien tekemistensä hetkellistä tarkkailua, koska ihan varmasti sinäkin teet todellisuudessa paljon, paljon enemmän kuin annat (itsesi ja meidän muitten) ymmärtää. Sen verran vilkkaalta persoonalta kumminkin vaikutat, että tuskin tosiaan siellä luokassakaan vaan seistä pönötät paikallaan :).

      Mua vähän harmittaa, kun odotin siltä joogalta niin paljon. Aikanaan kävin yiengar-joogassa, jota ohjasi aivan ihana Maija, joka oli Amerikassa asuessaan kouluttautunut joksikin jooga-guruksi ja oli kyllä niin supervetäjä, joka varmisti ihan jokaisen henkilökohtaisesti, että liikkeet menee varmasti oikein, ettei tule mitään vahinkoa tai vääränlaisia kipuja. Mutta tää jooga, joka täällä alkoi pari viikkoa sitten, eteneekin niin nopealla temmolla alaspäin katsovasta koirasta cobran kautta aurinkotervehdykseen ja kolmioasentoon jaajaaa, ettei millään pysy äkkiseltään perässä. Sen takia toi pilates tuntuu musta nyt niin kivalta (heti tokasta kerrasta lähtien), kun siellä tehdään rauhassa. Just odottelen, että kello tulee puoli kuusi ja voin tästä lähteä sateessa saapastelemaan pilatestunnille.

      Ja jos vielä saan suositella jotain, niin mulla on ollut kohta pari vuotta yötä-päivää ranteessa Polar Loop Crystal-ranneke, joka on mun silmään kaunis kuin koru, eikä näytä yhtään miltään urheilukellolta, eikä siinä edes näy mitkään lukemat ennenkuin erikseen hipaisee näkyviin kellotaulun, askeleet, aktiivisuuden tai kalorit. On ollut tosi palkitseva kapistus, eikä yhtään painostava, koska siinä ei tosiaan mitkään lukemat vilku. Eikä tunnu kädessä miltään, kun on jotain sellasta ainetta, ettei yhtään häiritse.

      Mutta uuuups, tulipas tästä nyt taas turhan pitkä teksti. Ihan vähän vaan piti kirjoittaa, mutta me ollaan me, eikä taideta muuksi muuttua :).

      Ja kiitos <3

      Poista
    3. Voi että, tuo ranneke olis aivan ihana! ♥ Näin yhdellä tutulla ja oli kyllä kaunis ja kätevä.

      Piti vielä sanomani, että joogaa on monenlaista. Mä kävin astangassa muutama vuosi sitten, innostuin oikein tosissani siihen silloin. (Ja "yllättäen" sitten yhtäkkiä lopetin sen kuin seinään...) Se on ymmärtääkseni rankka joogan laji. Nyt kun olen joskus kokeillut ihan sitä perusliikesarjaa, niin voi kauheeta, en pääse oikein ollenkaan... niin sitä ihminen jäykistyy kun ei kehoaan käytä. =( Pilatestakin olen kokeillut puolen vuoden ajan. Ihan tehokasta sekin oli. Mulla se loppui siihen, kun se loppui kansalaisopistossa ja hinta jatkoon olis ollut aivan liian kallis mulle. Toisaalta mulla näyttää kaikki olevan kausittaista... taidan olla aika lyhytjänteinen ihminen. =/

      Poista
    4. Ranneke on kyllä munkin mieleen, kun on sellanen korun ja kellon välimalli, vaikkei varsinaisesti ole kumpaakaan :). Se vaan unohtui mainita (Emmalle lähinnä, kun on kova uimari), että vettä se ei kestä. Eli uidessa ja suihkussa pitää toki ottaa pois. (Ja koska unohdin tän eilen kertoa, näin heti viime yönä unta, että pilasin oman rannekkeeni menemällä se kädessä uimaan sillä seurauksella, että kaikki kristalli tippui ja metalli ruostui pilalle..)

      Ja juu, joogalajeja tosiaan on paljon, ja isommissa kaupungeissa varmasti varaa valita sekä se omimmalta tuntuva laji että ohjaaja, mutta jos täällä meillä esimerkiksi aikoo ohjatusti harrastaa, niin vaihtoehdot on vähissä :). Ja muistelen, että silloin kun vuosia sitten kävin siinä yiengar-joogassa (en ole ihan satavarma, kirjoitanko nimen oikein), niin se tunti kesti pari tuntia tai ainakin puolitoista, mutta nyt kun tää nykyinen jooga on isossa jumppasalissa, jossa vedetään monenmoista jumppaa, sinne ei pääse ennenkuin edellinen porukka lähtee, ja vastaavasti pitää lähteä heti seuraavan ryhmän alta pois. Väliin jää periaatteessa vajaa tunti, joten tuntuu, että liian kiireellä mennään, mutta yritän nyt vaan kuitenkin tottua ja olla vertaamatta vanhaan, kun kerran on edes tää yksi mahdollisuus viikossa.

      Ja toi jäykistyminen on niin tuttua, vaikka kehoa käyttäiskin. Golfsvingi on niin yksipuolinen liikerata, että sitä kun muutamia tuhansia kertoja kesässä tekee, niin yläkroppa on enemmän jumissa kuin itse edes tajuaa. Olin ihan pulassa siellä ekalla pilatestunnillakin joissakin ylävartalon kierroissa, kun tuntui, ettei montaa senttiä enempää liiku. Mutta selvästi tapahtuu kehitystä nopealla tahdilla, kun jo kolmannella kerralla eilen liikerata oli huomattavasti laajempi (no okei, ehkä kymmenen senttiä :D).

      Ootko tutkaillut, olisko siellä teidän kansalaisopistossa tänä vuonna jotain sellasta, mitä voisit kokeilla? Jos vaikka löytyiskin taas joku uus mielekäs juttu.

      Poista
  3. Mun korvaan kuulostaa tosi hyvältä ja järkevältä liikkumiselta (tuo sun ei paljon mitään). Kyllä sä olet kunnollinen ihminen, älä suotta epäile. Juuri sellainen itsestään huolehtiva, hyvää oloa tavoitteleva kuin pitääkin olla - hyvä sinä <3
    Mä tapaan kirjata "viralliset" liikkumiseni (kerrat ja minuutit) ylös kalenteriin ja lisäksi tulee sitten se huomaamaton työssä ja kotona liikkuminen. On omat viikottaiset tavoitteet ja sitten kun ne on saavutettu, otan rennommin.
    Nyt harmittaa vietävästi (juuri kun olin postauksessakin kehuskellut hyvällä energiatasolla), kun sain flunssan ja olen ollut ihan flaati ja (virallisesti) liikkumatta (en pötkölläni kuitenkaan) viikon... Piti lähteä huomenna Habitareen ja torstaina koulutukseen, mutten jaksakaan tai uskallakaan, jottei tuu jälkitauteja :(
    Kroppa pysäytti liian energisen touhuamisen??
    Mukavaa Habitarea sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kannustuksesta :).

      Mun "en ole tehnyt yhtään mitään"-tunne tuli varmaan siitä, kun en sitten kuitenkaan kesällä tehnyt sitä, mitä olin aikonut ja itselleni pyhästi luvannut, eli jatkanut salilla käyntejä edes pari kertaa viikossa edes vähän aikaa kerrallaan siitäkin huolimatta, että pelikausi alkaa. Ja vaikka sensijaan tein paljon muuta, niin se muu ei ollut muka mitään, koska se ei ollut just sitä mitä sen piti olla.... Kyllä voi ihminen olla pöllö välillä. Ja aika useinkin..

      Mullakin on joskus ollut tapana yrittää kirjata ylös tekemisiäni säännöllisesti, mutta sitten aina käy niin, että unohdan ja jos unohdan, niin sitten koko kirjanpito on muka pilalla ja ihan turhaa. Eli taas yksi pöllöyden aihe lisää :D.

      Onneksi olet paljon mua viisaampi ja järjestelmällisempi. Mutta harmi kyllä myös flunssaisempi, ja tommoset flunssat on ihan hanurista, kun sitä on ikäänkuin kipeä, muttei sitten kuitenkaan riittävän kipeä ollakseen ihan tosissaan vaan levossa.

      Toivon, että paranet pian ja pääset sinne Habitareen kumminkin. Itse pari tuntia sitten sieltä kotiuduin ja ajattelin, että voisin kerrankin muutaman kuvan sieltä tännekin laittaa. Mutta sitten taas toisaalta tuntuu, ettei ne ketään kiinnosta. No, päätän sen jossain kohtaa.

      Parempaa vointia sulle mahdollisimman pian <3

      Poista
  4. Ou mai, kyllä tuossa on jo liikkumista monenkin ihmisen edestä :) Minäkin yritän jossain välillä piipahtaa Habitaressa, saa nähdä onnistunko ehtimään :D Jään odottelemaan mielenkiinnoilla noita väläyttämiäsi ideoita ruokapäiväkirjasta ja kotiarkipäiväkirjasta :) Ihanaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Oli ihan terveellistä laittaa itselleen hetken aikaa mustaa valkoiselle, että omin silmin näin, etten ihan sentään niin peruna ole kuin kuvittelen olevani ihan vaan sen takia, etten kesällä jatkanut salilla käyntiä niinkuin aioin ja itselleni pyhästi lupasin.

      Rehellisen ruokapäiväkirjan saattaisin pystyä toteuttamaan ottamalla kuvan jokaisesta syömästäni annoksesta muutaman päivän ajan (mitään sanallista "aamupuuro, 2 leipää, vesilasi, makaroonilaatikko...."-listaa ei erkkikään jaksa lukea, enkä edes itse kirjoittaa, mutta kuvat voisi ehkä jaksaa vilkaista äkkiä läpi), mutta kotiarkipäiväkirjasta tulis niin tappavan tylsä, että siihen ei riitä ainekset :D.

      Jaa niin. Nythän tosiaan jo alkaa loppuviikko, joten kiitos samoin sulle <3

      Poista
  5. Hyvin kertyy askeleita ja liikuntaa jo pelkistä työmatkoista ja -päivästä sinulle. Minäkin huomasin töissä, että kun laitoin puhelimen taskun sijaan rattaiden kuomuun, niin johan vaan jäi askeleet mittaamatta.
    Ihanaa tiistaita Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. Sun tulee varmasti laitettua työpäivän mittaan töppöstä toisen eteen (ja pieniin jalkoihin :)) ihan tavan kanssa. En tiedä, mikä sellanen vehje olis, joka mittaa totuudenmukaisesti kaiken, eikä vaan silloin, kun heiluu taskussa tai ranteessa mukana. Sykemittari vissiin, mutta ihan sille linjalle ei kyllä kiinnosta lähteä. Pääasia, että itse tietää liikkuvansa, viis siitä mitä mittarit sanoo. Paitsi silloin, kun lukemat yllättää positiivisesti ja palkitsee.

      Vähän aikaa sitten kotiuduin Habitaresta ja tuli siellä messuillessakin se minimi 10.000 askelta täyteen ihan huomaamatta. Oli kivan rauhallista siellä verrattuna viikonloppuun.

      Se olis jo keskiviikkoilta, joten tässä voi jo ihan hyvin toivotella hyvää loppuviikkoa ja ihanaa viikonloppua siihen samaan syssyyn <3

      Poista
    2. ... no pakko nyt tarkentaa, että noilla pienillä jaloilla tarkotin niitten sun pienten asiakkaitten jalkoja :).

      Poista
  6. Sinullahan tulee paljon arkiliikuntaa!
    Nykyään töissä minulla ei tule paljin liikuntaa, kun se on paikallaan istumista. Ja kun on 30 kilometrin työmatka, niin autollahan se on mentävä. Onneksi on kuitenkin tuo nelijalkainen lenkkikaveri, niin edes käyn kävelylenkillä. Kerran pari viikossa käyn ihan itekseni juoksu- kävelylenkillä, sen jälkeen jos oikein innostun, heilutan kahvakuula ja venyttelen. Tätäkin voisi harrastaa useamminkin;)

    Mukavaa syksyistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä mulla tota huomaamatonta liikkumista on paljonkin, mutta kun olen niin pöllö, etten osaa sitä mieltää miksikään, vaan aina pitäis muka reuhata ihan täysillä, että tulee sellanen tunne, että on jotain tehnyt. Mutta kyllä mua tää oma pieni kirjanpito nyt auttoi ottamaan vähän rauhallisemmin ja tajuamaan, että ihan hyvällä mallilla on, vaikken ihan just heti ja joka päivä sinne salille saa mentyä.

      Ihanaa tosiaan (monessakin mielessä), että sulla on se nelijalkainen assari (on muuten ehkä kaunein koira, jonka tiedän, vaikken koirista sinällään mitään ymmärräkään, mutta on vaan mun silmään niin nätti ja varmaan omistajansa "näköinen" myös), jonka kanssa saa ja on vähän pakkokin lähteä liikkeelle. Ja kaikki mitä sen lisäksi tekee, on vaan plussaa. Istuminen on niin tappavaa. Sitä kun se mun omakin työ enimmäkseen on.

      Teillä on siellä varmaan jo tosi kaunista ruska-aikaa? Ja vaikkei oliskaan, niin kaunista ja kaikinpuolin muutenkin ihanata loppuviikkoa ja viikonloppua sinne <3

      Poista
  7. Ihana kirjoitus :) on hyvä huomata ihan itsekin että olet ihan kunnollinen ihminen <3 ja...arkiliikunta on ihan parasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Onneli <3. Ja totta. Välillä ihan terveellistä katsella touhujaan sillä silmällä, että onko ne sitä, mitä itse kuvittelee niitten olevan (tai olevan olematta) vai onko ne ihan jotain muuta :). Ja joskus voi tietty käydä niinkin päin, että kuvittelee a i n a olevansa se, joka tekee jotain (niinkuin nyt vaikkapa tyhjentää tiskikoneen tai vie roskat), mutta oikeasti homman tekeekin useimmiten joku muu, mutta itse vaan elelee siinä tyytyväisenä (tai no, ehkä ennemminkin tyytymättömänä :)) omassa harhaluulossaan.

      Iloista loppuviikkoa ja viikonloppua <3

      Poista
  8. Sähän liikut tosi paljon! Sinuna en kyllä olis yhtikäs yhtään huolissani liikunnan riittävyydestä. (Enkä usko oikeesti, että sun ruokavaliossakaan mitään vikaa on. Sä oot luontaisesti varmasti sellanen terveellisten juttujen ystävä ja pääasiassa välttelet epäterveellisiä juttuja, eli peruspohja on varmasti sulla kunnossa.)

    Mulle tuli omalta kohdaltani kyllä ihan "huono ihminen"-fiilis tätä lukiessa... Mun arkiliikunta on ihan karmivan vähäistä nykyään etenkin, kun olen paljon tässä kotona vaan kököttelemässä. Ikää kun tulee ja vaihdevuodet pukkaa päälle, niin todellakin se läski on alkanut iskeä aina vaan tiukemmin kiinni. Mua ihan itkettää välillä oma peilikuva, saatikka sitten vaa'an lukema... Kaupassa ollessani työvuorot oli silkkaa liikuntaa, kädetkin oli varmasti paljon vahvemmassa kunnossa, kun aina nosteli ja kanteli jotakin, tai asetteli hyllyyn kamaa. Nyt tuntuu, että olen aivan rapakunnossa, eikä tämä painon nousu kyllä ilahduta yhtään! Silti en liiku muuta kuin koiralenkit, enkä niitäkään yleensä mitenkään hirveen hikisesti tee, koska haluan, että lenkki on koiran tahtinen ja se saa nuuskutella silloin kun haluaa (eli usein). Minun oma liikunta olisi sitten omalla ajalla... jota en sitten vaan saa otettua koskaan. Kun ei nappaa niin ei nappaa, niin se vaan on. En tiedä, mistä saisin potkua lähteä johonkin... yksin ei huvita, eikä seuraakaan mistään ole. Ruokavalion kohdalla olen nyt koittanut parannusta alkaa tekemään... pikkuhiljaa kohti parempaa. Tämä on sinänsä aivan hullua, että mä kyllä todellakin TIEDÄN mitä pitäis tehdä ja olla tekemättä, mutta kun ei vaan ole pontta toteuttaa sitä tietoa käytäntöön.

    Kiitos tästä tekstistä, pisti taas kyllä miettimään näitä omia valintoja ihan tosissaan. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet siinä, että olen luontaisesti liikkumisen (tää on ihan mun miehen ansiota) ja terveellisten ruokien ystävä, mutta ikävä kyllä, se ei vaan näytä enää riittävän, kun fakta tosiaan taitaa olla se, että iän mukana rasvamassa tuppaa lisääntymään ja lihasmassa hupenemaan (ja tää on multa tosi paljon sanottu, koska inhoan yli kaiken ihan mitä tahansa, mitä iällä selitetään, enkä halua antaa millekään vaihdevuosille tai muille ikäjutuille periksi, enkä varsinkaan vedota ikään yhtään missään, mihin oikeasti voin itse vaikuttaa, mutta ihan kaikkeen en nähtävästi voi).

      En mielelläni puhu kiloista mitään, koska siitä aina seuraa se "no mutta, mitä siinä valitat, kun oot noin hoikka ja blaablaablaa", mutta kerron nyt kuitenkin, että tammikuun alussa, kun ostin sen vuosikortin liikuntakeskukseen, kävin kehonkoostumusmittauksessa, josta tuli aika tylyä faktaa. Painoin silloin 57,5 kg (oon 162 cm), mikä on enemmän kuin OK paino tottakai, mutta siitä huolimatta siinä oli muistaakseni 3 kg liikaa rasvaa ja 2 kg liian vähän lihasta. Huolimatta mun perusliikuntamäärästä ja terveistä syömisistä. Ja noita lukemia lähdin tietoisesti parantamaan sillä mun salitreenillä, jota teinkin säännöllisesti 3, tai vähintään 2 kertaa viikossa aina siihen asti (huhti-toukokuun vaihteeseen), kunnes kenttä aukesi, tuskalliset helteet alkoi, enkä vaan kertakaikkiaan jaksanut mennä sinne salille. Ja se on nyt se, joka mua tässä masentaa, koska hyvä alku valui todennäköisesti hukkaan, ellei peräti miinuksen puolelle, kun kesällä kuumuus aiheutti myös sen, etten vaan kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään järkeviä ruokia, vaan söin paljon eineksiä ja kaikkea muuta potaskaa ja ilmeisesti myös liikaa, koska pakkia kertyi pari kiloa lisää. Eli varmaan mulla nyt sit on viis kiloa liikaa rasvaa ja edelleen vähintään se pari kiloa liian vähän lihaksia...

      Mutta niin se vaan on, että ei se olo, eikä peilikuva (jälkimmäiseen suhtaudun sillä lailla rauhallisesti, että ajattelen, että se miten olen elänyt, näkyy sieltä peilistä hyvässä ja pahassa, eikä ole peilin vika) ainakaan parane, jos ei asialle mitään tee. Ja jos ei hyvä auta, eli jos ei se oma parempi olo motivoi, niin sitten pitää ottaa "kovat konstit" käyttöön ja todeta, että jos ei mitään muuta, on vaan hyväksyttävä se, että itse tietoisesti kasvattaa riskiään sairastua vaikkapa kakkostyypin diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin. Ja vaikkei sairastuisi kumpaankaan, niin ainakin sitä lyhentää tieten tahtoen omaa elämäänsä sieltä toisesta päästä. Nää on ne, mitä olen itse tässä viime aikoina ajatellut, koska edelleen pidän jonkunmoisena ihmeenä, että ylipäätään olen ikinä saanut syntyä (tiedät mun lähtökohdat), saati elää nää reilut 53 vuotta näin terveenä, ja se on asia josta olen jokaikinen päivä niin kiitollinen (oikeasti), että haluan elää niin, että jos jonain päivänä kaikesta huolimatta sairastun vakavasti, voin ajatella, että ainakin yritin parhaani, eikä sairastuminen ole mun elämäntavoista johtuvaa.

      Auttaisko tällainen "rankempi" ajattelumalli suakin? Ja kaikessa raakuudessaan voin kyllä suositella sitä kehonkoostumusmittausta. On ainakin sitten faktat tiedossa. Ja voihan siinä käydä niinkin päin, että oikeasti asiat onkin paremmalla mallilla kuin mitä se peilikuva antaa ymmärtää ja sehän olis iloinen asia.

      Kiitos sulle Heli kun jaksoit taas lukea ja kommentoida <3. Tää jää nyt vähän kesken tää mun viesti, mutta pahoin pelkään, että bloggeri heittää jo tän kommentin pellolle liikojen merkkien takia..

      Poista
  9. Tää oli hyvä, sillä juuri se pointti, että sitä voi kiinnittää itsessään huomiota listaamalla muissakin asioissa.

    Liikut kyllä todella mukavan paljon.

    Ihanaa viikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vällilä itsellä on harhakuvia omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Joskin joillakin osa-alueilla, niinkuin nyt vaikkapa imuroinnin suhteen mun tekemiset ei kaipaa tarkkailua, koska tiedän muutenkin, että se on ukkeli, joka meillä hoitaa sen puolen. En edes kuvittele olevani sillä saralla ahkera :).

      Ja juu, liikun kyllä luontaisesti ihan paljon, mutta lihaskunnon ylläpito, tai oikeastaan sen parantaminen, on jäänyt viimeaikoina retuperälle ja se on se, joka mun mieltä painaa, koska lihaskuntoharjoitelu jos mikä olis/on tässä iässä suorastaan välttämätöntä, kun kaikki vaan menee takapakkia. Paitsi rasvan määrä kyllä lisääntyy ihan itsestään..

      Ilahduttavaa, että tänään on jo torstai, joka tarkoittaa sitä, että huomenna on perjantai ja voi jo toivottaa lupsakkaa ja kaikinpuolin ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  10. Hyvä postaus! Itsellekin olisi varmaan aiheellista ottaa syyniin omia tapojaan ja tekemisiiä. Tosin luulen, että monilla osa-alueilla tulisi märkä rätti vasten kasvoja. Esim. kotihommissa olen vain auttamattoman saamaton ja laiska.

    Sulla oli kyllä hyvät liikunnat viikon aikana, hyvä sinä! :)

    Mukavaa viikkoa Annukka! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kotihommien tarkkailun sivuutan minäkin ja annan suosiolla kaiken rispektin siitä puolesta ukkelille, joka on paljon ansioituneempi sillä saralla :). Mutta syömiseni saatan ottaa syyniin vähän samalta pohjalta kuin nää liikkumisetkin. Että onko niin pahasti pielessä kuin kuvittelen, ja jos on, niin mitä lähden ekana korjaamaan. Ajattelin, että voisin ottaa rehellisen kuvan (ei mitään stailattuja smoothiekuvia, missä marjat on ripoteltu pitkin pöytää) jokaisesta syömästäni annoksesta viikon ajan ilman mitään selostuksia, koska niitä ei jaksa erkkikään lukea. Mutta kattoo nyt taas, toteutuuko vai jääkö suunnitteluasteelle niinkuin nykyään aika moni juttu, kun ehtii tulla monta muuta juttua siinä välissä mieleen :).

      Kiitos kannustuksesta Tuula, mutta jos jaksat lukea ton mun Helille kirjoittaman vastauksen tossa vähän ylempänä, niin sieltä löytyy se toinen totuus, jolle on vaan yksinkertaisesti tehtävä jotain.

      Ihanaa viikonloppua Tuula. Otetaan lunkisti <3

      Poista
  11. Hyvä Annukka! Jos tuo oli ihan tavallinen viikko, sulla ei ole kyllä hätäpäivää. Kiinnitin myös huomiota siihen, että liikkumisesi oli lopulta aika monipuolista. Teit erilaisia juttuja joogasta pölkynkantoon sisällä ja ulkona.
    Minä olen joutunut pitämään tanssista taukoa jo kohta vuoden verran ja on ollut jotenkin vaikeata motivoitua keksimään uusia korvaavia juttuja. Enemmänkin olen jumittunut vaan harmittelemaan kohtaloani.
    No, portaita täälläkin ravataan, kun ei ole hissiä. Yhteen suuntaan kotiin tullessa niitä kertyy aina yli 80.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se oli mun ihan tavallistakin tavallisempi viikko. Paitsi että sekä pilates että jooga alkoi justiin tolla viikolla, mutta jos niitä ei olisi ollut, olisin sensijaan mennyt pelaamaan kumpanakin päivänä ja vaikka aina mainitsen niistä pelikierroksista vaan ne kävelyt, niin se kävely kumminkin on vaan oheisjuttu ja itse pelaaminen/svingaaminen mitä suurimmassa määrin keski- ja ylävartalopainotteista liikuntaa. Mutta lihaskuntoa ei mikään noista mun viikon jutuista valitettavasti paranna, korkeintaan ylläpitää. Ja tuossa vähän ylempänä Helille, ja vähän alempana Kukkaiselämän Satulle kirjoitinkin noista mun kehonkoostumusmittauksen tuloksista, jotka pisti vähän masentamaan. Pari kiloa lisää lihasta voi kuulostaa helpolta, mutta PT:n arvio oli, että vuodessa vois sellaset puoli kiloa saada hommattua, jos ahkerasti kolme kertaa viikossa salilla reenaa... Tässä kun kumminkin on näihin vuosiin tullut jo jotain rajotteita ja ihan niin isoilla kiloilla tai niin pitkiä toistoja ei vaan enää pysty tekemään, että kehitys olis nopeampaa: Etenkin kun taitaa tää ikä (oikeesti inhoan kaikkea, missä otetaan ikä negativiisessa mielessä puheeksi) olla sellanen, että lihasmassa luontaisesti hupenee ja rasvamassa lisääntyy.

      Ymmärrän todellakin sun harmin omasta tahdosta riippumattoman tanssitauon suhteen :(. Mulla itsellä jäi olkapään takia mun lempparitreeni (bodypump) ikuisiksi ajoiksi pois valikoimista ja kyllä se mun mielestä ihan inhimillistä on, että ketuttaa.

      Mutta siis 80 porrasta yhteen suuntaan :D. Ja jos kotiin kiivettyään muistaa, että jaajuu, jäi se maitopurkki ostamatta, niin ei kun takasin. Hyvät on kiipeilyolosuhteet teillä tosiaan , vaikka voin kuvitella, että välillä sitä mieluusti hyppäis hissiin. Jos sellainen olisi siis..

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  12. Torronsuo on ihana! Mulle on tullut perinteeksi käydä siellä kerran kesässä patikoimassa, mutta tänä vuonna taitaa jäädä käynti välistä, kun on ollut niin paljon tuota kaikkea muuta ohjelmaa. :-)

    Harmittelin, kun ei ole tuollaista paikkaa, jossa voisi kiivetä portaita. Sitten muistin, että minähän asun seitsemännessä kerroksessa, ja toki meidän talossa on hissin lisäksi portaatkin. Voi kiesus. :-D En ole koskaan laskenut, montako porrasta matkalla on, mutta täytyypä heti tänään laskea! Sen olen kyllä laskenut, että jos menen hissillä kolme kertaa päivässä ylös ja alas (meillä on maailman hitain hissi), niin vietän vuodesta 18 h 15 minuuttia hississä. :-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä oli 112. Kiitos tästä! Innostit minua käyttämään portaita hissin sijaan. <3

      Poista
    2. Hehhee. Usein ratkaisu löytyy lähempää kuin luuleekaan :D. Eli turha mennä omaa rappukäytävää edemmäs kalaan :D. Kunnioitettava määrä kertyy suuntaansa. Ja paljon terveempää viettää aika portaissa (kunhan ei kompuroi, kopkop) kuin hississä.

      Ja hauskaa toi, että Torronsuo taitaa olla sulle paljon tutumpi paikka kuin meille, vaikka tässä melkein vieressä asutaan. Olisko ollut peräti oikein toinen kerta, kun siellä käytiin käppäilemässä. Pitkospuut vaan oli paikoin todella huonossa kunnossa ja suorastaan vaaralliset, jos ei sattunut katsomaan jalkoihinsa, mitä ei aina tullut tehtyä, mutta onneksi suo oli sen verran kuiva, ettei haitannut, vaikka vähän tipahteli suon puolelle.

      Hiihtämään Torrolle on meinattu sata kertaa mennä, mutta viime talvet on kyllä olleet niin kepuleita, ettei ollut lunta, eikä sitä mukaa latujakaan.

      Reipasta viikonloppua <3

      Poista
  13. Jösses! Olet himoliikkuja, sanon minä! Kävin tänään inbody-mittauksessa ja paha mielihän siitä vain tuli. Kolme kiloa liikaa painoa. Juuri tuon verran pullistuin kesän aikana ja en saa noita kolmea kiloa pois. En sitten millään. Sisäistä läskiä on liikaa. Raja-arvo on 100, minun lukemani 117. Lihaksia sen sijaan ei ole riittävästi. Olen ts. hieman pullukka, lihaksiton ja sisäistä läskiäkin löytyy. Ei kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti jatkaa huomenna vasta vastailua, mutta pakko nyt kommentoida tähän, että eipä mairitellu munkaan lukemat edes alkuvuodesta, kun painoin 2 kg vähemmän kuin nyt. Silloin tuli tuomioksi, että 3 kg tarttis tiputtaa rasvaa ja hommata 2 kg lihaksia tilalle.. Ei ihan helppo rasti. Saati nyt kun tuli kesällä hommattua itselleen ylimäärästä läskiä vatsanseudulle. Joskin ulkopuolelle, mutta kumminkin. Ei kiva niinkuin sanoit.

      Poista
    2. Ja sitä piti vielä sanoa, että sulle tulee siellä puutarhahomissa kyllä ihan tosi paljon hyötyliikuntaa silloin, kun vaan muu terveys antaa myöden puuhata.

      Reipasta viikonloppua! Ei masennuta Satu.

      Poista
  14. Wau!! Olen myyty!
    Tällainen tilastonikkari syttyy liekkeihin ajatuksesta tilastoida liikuntaa noin. Pakko matkia! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess! Hieno homma!

      Mulla on täällä meneillään e r i t t ä i n puuduttava arkiviikon syömisten tilastointi, joka uhkaa kyllä kaatua jo kolmen päivän jälkeen, mutta sinnittelen :).

      Poista
  15. No ohhoh! Mun näkökulmasta liikut kyllä hurjasti eikä mitään hätää luulis olevan :)
    Tuo lensball on mulle ihan uus juttu ja sun instakuvassa kun sen näin, oli pakko tutkia laajemmin, jotta mikä ihme se tuo onkaan. Näin maalla täällä asutaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tota huomaamatonta liikuntaa tulee ihan kivasti. Siihen on vaan kai niin tottunut, ettei tule sen kummemmin noteerattua, joten sikäli toi ylöskirjaaminen kyllä vähän rauhoitti.

      Äläkä kuule mittään. Ei ollut mullakaan mitään hajua tollasesta lensballista vielä kuukausi sitten ennenkuin näin Mansikkatilan mailla-blogin Tainan kuvia ja aloin kyselemään, että mikäs se tollanen ihme pallo on. Monen mielestä varmasti ihan täysi turhake, mutta mulle siitä on ainakin ollut iloa, ja jos jostain on jollekulle iloa, niin silloin se ei mun mielestä voi olla täysin turhaa. t. Toinen maalainen :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi