Sivut

maanantai 30. lokakuuta 2017

PÄÄTTÄMÄTTÄ PARAS


Päätin tänään töistä tultuani, että maanantai on ansaittu "En tee mitään"-päivä, koska viikonloppuna tuli ahkeroitua ihan hulluna. Ja heti päätöksen tehtyäni päätin mennä laittamaan pyykkikoneen pyörimään ja viikata pyykkitelineeltä vielä yhden uuden kuorman puhtaita vaatteita kierrätykseen. Ja parsia lempparisukkahousuihini isovarpaan kohdalle tulleen reiän, vaikka olin varsin päättänyt, että sukkiksia en enää ikinä parsi, koska ehjiä on varastossa ihan riittämiin.  

Mutta sen jälkeen päätin ihan oikeasti olla tekemättä mitään ja ainoastaan muistella, mistä taannoinen raivaus- ja kierrätysprojektini aikanaan alkoi ja milloin. Ja vaikka olen päättänyt, että vanhoja postauksia en linkitä, koska ne tuskin ketään kiinnostavat, päätin sitten kuitenkin tehdä poikkeuksen ja linkittää tämän alunperin sukka-aiheisen "Liian vähän, sopivasti, liikaa, överit?"- postauksen ihan vaan oman mieleni virkistykseksi.

Aikaa noista ajoista on kulunut melko tasan 2 vuotta, ja taas ollaan kokolailla samojen asioiden äärellä . Luojan kiitos, ei kuitenkaan lähtöpisteessä, vaikka paljosta on vielä varaa luopua ilman, että tuntuu missään. Hetkellisesti ehti myös iskeä (pitkähkö) turnauskestävyyden menetys, mutta nyt nyt löytyy taas uutta virtaa, joka tuntuu kivalta.

Paljon olen myös ehtinyt mietiskellä kaikenlaista raivausprojektini tiimoilta. Myös sitä, missä kohtaa kulkee raja siinä, teenkö oikeasti niinkuin itsestä hyvältä tuntuu vai luisunko liian pitkälle nyt niin trendikkääseen vähentämiseen ja yksinkertaistamiseen vain sen vuoksi, että sitä ihannoidaan ja kaikenlaista kuluttamista paheksutaan. On ollut terveellistä miettiä sitäkin, ja luulen, että olen aikalailla tasapainossa ja yhteisymmärryksessä itseni kanssa.

Mutta koska olen viime ajat niin täydellisesti keskittynyt tekemiseen, ei ole jäänyt aikaa kuvien ottamiselle. Ja ilman kuvia ei saa käsitystä projektini etenemisestä, joten palaan aiheeseen heti, kun siitä on myös kuvallista raporttia olemassa.

Nyt hyppään aiheesta sivuun ja totean, että olenpahan taas kerran tehnyt ihan totaalisen virhearvion.

Kuvittelin nimittäin, että kaksi lemppareihini kuuluvaa kasvia, Oliivipuu ja Laventeli, ovat vaikeasti hengissä pidettäviä, koska arvelin niiden viihtyvän lämpimissä ja kuivissa oloissaa. Vaan pieleen meni.

Molemmat taimet ostin keväällä surkean pieninä (ja halpoina, ettei tule niin suurta tappiota, jos/kun kuolevat käsiin) ja jätin kokolailla oman onnensa nojaan molemmat.

Ja vaikka kesä oli mitä oli, eli kaikkea muuta kuin lämmin ja kuiva, nämä kaksi sen kuin porskuttavat.



Kuva otettu 14.10.2017


Sama 14.10.2017



26.10.2017 edelleen kuistilla, kun oli jo muutamana yönä pakkasta ja satoi ensilumi.


Oliivipuun nostin sisälle samana päivänä, mutta laventeli jäi edelleen ulos ja voi hyvin. 
Pitänee sekin kuitenkin tuoda sisälle ennenkuin pakkanen halkaisee ruukun.
Olen niin hyvilläni näistä <3


Iloa arkeen ja kuulumisiin!

50 kommenttia:

  1. Mä sain eilen raivattua meidän yläkerran vaatehuoneen ja tuloksena oli 2 Ikean kassillista lasten pieniä vaatteita, yksi iso säkillinen roskaa (vanhoja tyynyjä yms.), yksi kassillinen pehmoleluja hävitykseen jne. Mutta nyt mahtuu sisälle ja vaikka pyörimäänkin siellä😉. Mutta nyt pitäis jatkaa hommaa, tää talo on syönyt älyttömän määrän rojua😡.

    Mä en kyllä saa noita kasveja onnistumaan ja säilymään hengissä...

    Kivaa alkanutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho! Ihan superia Anu! Toivottavasti et suutu, kun sanon, että olen positiivisesti yllättynyt :). Ihan vaan sillä, että arvaan, ettei kuulu ihan sun lempparipuuhiin ja arvaan myös, että niitä vuosien varrella kertyneitä, ehkä jo aikoja sitten pieneksi jääneitä vaatteita, kenkiä, luistimia, suksia, monoja jaajaajaa löytyy teiltä siinä missä meiltäkin. Mutta puolustaudun sillä, että elämässä on ollut (ja on onneksi edelleen) paljon tähdellisempääkin tekemistä kuin jatkuva raivaaminen (tai siitä raivoaminen :)).

      Nyt ei muuta kuin nauttimaan ja pyörimään vaatehuoneeseen. Täältä tulee sulle rispektiä.

      Ja olen sen aiemminkin kirjoittanut, mutta mystisesti meillä alkoi viherkasvit viihtyä, kun turhaa energiasyöppöä ja pölyä keräävää tavaraa lähti massiiviset määrät ovesta ulos. Tuli kasveillekin enemmän puhdasta ilmaa ympärille.

      Poista
    2. No kuule, ihan oikein tulkitsit, ei todellakaan ole mun lempparipuuhaa, paitsi lopputulos, siitä kyllä tykkään! Me ollaan asuttu tässä talossa yli 10 vuotta ja tavaraa on kyllä kertynyt, aivan järkyttävän paljon, eli hommaa riittää...

      Poista
  2. Jaa, mä en kyl oo trendien tasalla ollenkaan (varmasti missään muodossa), koska en yhtään tiennyt että kuluttamista paheksutaan jotenkin yleisesti. Ennemminkin ahdistun ainavaan yhtä paljon, kun tuntuu että jokapuolella vain ostetaan ja ostetaan ostamasta päästyä. Kaikkea ja kokoajan. Joka taas on kyllä ihan oma vika, mitäs luen yhtään mitään :D Eikä se mulle mitenkään kuulu mitä kekäkin tekee tai valitsee, pääasia että tekee sitä ja siten kuin juur itselle on suurimmaksi iloksi :) Se on aina hyvä vaihtoehto, ellei parhain.

    Raivausprojektien anti sekä ”draivi” on niin hienoja juttuja molemmat. Siis siinä kohtaa, kun tuottavat tekijälleen iloa ja vapautta. Jonkun mielestä nekin on varmaan kiellettyjä, heh. Aina ei pysty kykene, mut silloin kun pystyy ja huvittaa yhtäaikaa, niin tosi kivaa on, kun saa jonkun paikan tai osasen kuntoon.

    Samoin sinne, mahdollisimman paljon parhauksia uuteen viikkoon! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa näköjään alkaa kadota kyky käyttää sellasia sanoja, mitä oikeasti tarkoitan, kun tuli valittua tohon toi kulutus, vaikka sitä samaa ostamista tarkoitin minäkin. Kuluttaa kyllä osaan sanan varsinaisessa merkityksessä, kun on meinaan osa vaatteista (just ne parhaat) niin kuluneita, että vaatii jo pokkaa lähteä niissä vetimissä ihmisten ilmoille, mutta ei haittoo mittään :).

      Ja jotenkin mua on alkanut nyppiä sana "raivaaminen"(kin). Mun mielestä raivaaminen kun kuvastaa ennemminkin jotain ihan oikeaa, raakaa työtä ja tää kaappien sisältöjen kanssa puljaaminen on enempi vaan sellasta puuhastelua, josta en voi edelleenkään hehkuttaa nauttivani, mutta lopputuloksesta (jos sellasta lopputulosta on ikinä edes olemassa) kylläkin. Helpottaa elämää kummasti, kun tulee tilaa. Mutta pitkä ja kivinen on vielä tie ja sitä hetkellistä draivia yleensä seuraa totaalinen kyllästyminen. Mutta oma tupa, oma lupa. Saa onneksi tehdä tai olla tekemättä :).

      Kiitos samoin Taru <3. Pari päivää ja yötä on mennyt huimauksen merkeissä ja se ei ole kivaa. Mutta koitan fyssarin avulla päästä vaivasta eroon.

      Poista
  3. Mä olen myös viikonloppuna toiminut hyvin rivakasti ja tätä huushollii siivonnut ja laittanut. Vielä rempan jäljiltä pientä säätöö ja se on nyt jotenkin jäänyt päälle. Joka nurkkaa kohennan ja mietin et mitä tekis. UK lähti eilen reissuun ja hyökkäsin välittömästi sen huoneen kimppuun, kun ovi kolahti. Siinä onkin mennyt kaks päivää, se oli nimittäin kaatopaikka ja kaikki vielä tekemättä. Siis oikeesti kaikki. Vähäks on hyvä fiilis nyt, saa nähä mitä hän tykkää. Älä kerro, mut heitin menemään vanhaa vaatepartta, toivottavasti ei mennyt mitään säästettävää. En mää usko, et hää edes muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhia! Toivottavasti UK ottaa huoneensa siivouksen iloisena vastaan. Itse kun saattaisin suuttua verisesti ja pakata jäljelle jääneet kamppeet kapsäkkiin ja lähteä ovet paukkuen kotoa. Mutta sitten taas toisaalta, jos itse järkkäisin samanlaisen yllärin omalle ukkelille, odottaisin kyllä vuolaita kiitoksia ja kehuja :D. Että ehkä me ollaan tässä(kin) suhteessa sun kanssa samikset ja ukkelit ottaa lunkimmin ja ehkä nauttii, kun ei tarvinnu itte järjestää..

      Mua oikeesti rasittaa ihan tosi paljon noitten vaatekaappien(i) kanssa puljaaminen. En tiedä, kumpi mua enemmän rassaa, se mitä niissä kaapeissa on (eli paljon kaikkea, muttei mitään päällepantavaa) vai se, mitä niissä ei ole, vaikka toivoisin. Mutta nyt päätin ottaa jokaikisen rytkyn kaapeista ulos, pestä sen, oli ennestään puhdas eli ei, ja puhtaana sitten pistää joko keräys- tai kirppiskasaan tai takaisin kaappiin. Viimeistä koitan vältellä.

      Kiva kun kävit! Olen sua paljon ajatellut ja ollut vähän masis, kun et enää ehdi kirjuutella niinkuin ennen. Itsekästä toivoa, että ehtisit, mutta oon sun fanilukija :)

      Poista
  4. Paras olla sanomatta milloikaan Ei Koskaan....kuiteskii tapahtuu ;)
    Oliviipuu ei välttis tykkää sisätilan lämmöstä, ihan liian lämmintä....viileys alle +10 mutta valoisaa auttaa talvehtimaan....Itseläni on nyt toinen talvi tulossaoliveilleni ja pidän ne kotoa pois muuttaneen pojan huoneessa ikkunalla ja lämmöt on pois huoneesta, silti siellä yli 10 astetta, joten ei ihan parhaat oltavat täälläkään....laventelista ei kokemusta :)
    raivausprojektit on ihania. Eilen kun mentiin hakemaan toista autoa huollosta, niin mies sanoin Fidan kohdalla, että hei tuossa on jokin secondhand kauppa, mikähän tuokin on. Totesin vain, että se mihin kannan kaikki meidän tarpeettomat tavarat.....'Ai niinkuin mitkä*, kysyi mies....'KAIKEN tarpeettoman, vaatteet, astiat, lamput...' 'Ja ne ottaa ne vastaan?...Vitsi sä olet hyvä', totesi vain mies ;)
    Eli ei hänkään ole mitään poislaittamaani kaivannut, eli ihan liikaa on tavaraa edelleen...
    Ihanaa viikkoa sinulle! mIllois nähdään?????

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ennenkin huomannut, että parhaat tehot löytyy yleensä silloin, kun päättää, ettei varsin tarvi tehdä mitään. Mutta jos ajattelee, mitä kaikkea tarttis tehdä, lamaannun ja alan lakkoilemaan :)

      Juu, toi olikin mulla tiedossa, että oliivi tarttis sekä valoa että viileää, mutta ihan hitsin hankalaa järjestää molempia. Jos on viileää (kellarissa), ei ole valoa. Ja jos taas on valoa, ei ole viileää. Mutta ajattelin, josko se yhtään auttais, että eteisessä kumminkin auotaan ulko-ovea tämän tästä, josko se vaikka vähän oliivia viilentäis. Ja se on jotenkin niin kiva nähdä heti, kun tulee kotiin, joten ei huvita kantaa mihinkään, mistä sitä ei näe. No, ans kattoo nyt, kuinka sen kanssa käy. Toivottavasti hyvin.

      Ja voi kunpa voisin olla sun kanssa samaa mieltä tosta "raivausprojektit on ihania" :D. Mua ne enimmäkseen ahdistaa, mutta lopputulos palkitsee siinä määrin, että sitä aina satunnaisesti jaksaa tarttua toimeen. Kunnes iskee taas totaalikyllästyminen ja kaikki jää.

      Mutta siis, olen sun ukkelin kanssa samaa mieltä tosta. "Vitsi sä olet hyvä" :).

      Olispa tosiaan kiva joskus jossain. Kerran-pari ollaan miehen kanssa käyty siellä teidän suunnilla, mutta molemmat käynnit oli sellasia, että aikaa oli niin vähän, etten viitsinyt edes kiusata itseäni ajattelemalla, josko oltaisiin vaikka voitu ne kahveet sun ja Tainan kanssa hörpätä. Mutta jos joku kiva häppeninki järjestyisi tai järjestettäisiin, mihin voitais lähteä yhdessä haahuilemaan, se piristäisi kyllä <3

      Poista
  5. Aikamoinen hortonomi kyllä oot! Vois itekin kokeilla tota oliivipuuta, kun on niin nätti. Mutsilla oli tänä kesänä laventeli ja oli aivan upea ja yli iso. Sitten yks kaks tuli tiensä päätökseen ilman mitään näkyvää syytä. Weird!

    Me muuten tehtiin virhearvio keittiön pöydän suhteen. Vaihdettiin pieneen pyöreään ja aluksi muka pärjättiinkin monta kuukautta. No, nyt on jo monta viikkoa ollut terassin iso pöytä keittiössä, kun ei se pieni pyöreä oikein riittänytkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules ny. Jos osaat tehdä hilloja ja himmeleitä, niin ei oo oliivi mikään ongelma :).
      Näyttää viihtyvän ihan itsekseen. Tai no. Kastelin kyllä kesällä joka viikko kerran, mutta siinä kaikki. Talveksi pitäis siirtää viileään ja valoisaan, mutta meillä kaikki paikat on vaan joko tai.

      Teillähän on sitten vähän niinkuin terassimeininki ympäri vuoden. Näppärää :)

      Poista
  6. Kyllä mä tykkään lukea tekstejä, joissa on linkki johonkin vanhaan postaukseen :) Jos ei ole seurannut blogia ihan alusta lähtien, on kiva välillä päästä hyppäämään johonkin vanhaan juttuun. Vaikka miten kiva olisi uuden blogin löytäessään lukea se heti alusta lähtien läpi, niin eihän sellaiselle ole aikaa millään! Varsinkin kun olen yrittänyt vähän konmarittaa omaa some-aikaani; tuntuu, että mielenkiintoisia blogeja on niin älyttömästi, että illalla niiden lukemiseen saisi kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä omaakin blogia kirjoittaa :)

    Hei aivan IHANIA kuvia, varsinkin toi laventeli lumisella taustalla. Siinä on upeasti kaksi vuodenaikaa päällekkäin. Ja nyt mua vähän harmittaa, että pistin pakkasten tultua oman laventelin kompostiin... Meillä ei ole lasitettua kuistia, mutta olisihan sitä voinut yrittää pitää hengissä sisällä. Höh. No, ensi kesänä sitten!

    Kivaa ja ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kannustuksesta Emma :). Kai ne omat jutut vaan tuntuu niin tylsiltä, kun tietää jo itsestään kaiken. Paitsi että oikeesti kävin tarkistamassa siitä tekstistä, että milloin alunperin aloitin tän mun turhasta eroon hankkiutumisen (jonka sittemmin siinä välissä jo kertaalleen lopetinkin, kun loppui turnauskestävyys).

      Laventeli on kyllä ihme hemmo. Siinä se vaan sinisenä pakkasessa kukkii. Näyttää illalla aika hauskalta kynttilänvalossa. Että kyllä nyt pikkusen harmittaa, että päätit heittää kompostiin, kun on kumminkin monivuotinen (kai...). Mutta ens kerralla sitten tosiaan :).

      Ja kiitos samoin <3

      Poista
  7. Vitsi mikä viherpeukalo! Mä oon haaveillut oliivipuusta (ihan siis aidosta, pimeässä tuulikaapissa kun nököttää sellainen feikki), mutta en oo omilla hortonomin taidoillani koskaan uskaltanut siihen sijoittaa. Toi sun oliivipuu näyttää justiin niin söpöltä kuin vaan voi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on tää Suomen kesä, joka on hoitanut viherpeukaloinnin :). Riittävän kylmää ja kosteaa, niin kasvit viihtyy, vaikka itse olisin järkeillyt just toisinpäin. Ja sijoituskaan ei ollut kovin kummoinen, kun Prisman kesäpihalta ostin oliivni 15 eurolla, Oli kyllä tosi pieni ja surkia, mutta päätti näyttää, että turha vetää mitään johtopäätöksiä koon perusteella. Sehän me kyllä molemmat tiedetään muutenkin. Että maasta se pienikin ponnistaa :)

      Poista
  8. Minä tyttö haravoin viime viikolla pihan lehdet nättiin kasoihin ja ajattelin ne seuraavana päivänä pussittaa. Lehtien puhaltaja ehti ennen mua ja levitti lehdet takaisin puskien juuriin. Kyllä teki mieli työntää se puhallin paikkaan, johon ei aurinko paista.
    Sellaista tänne :)
    Kivaa tiistaita Annukka ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori Outi, mutta mua hymyilytti ajatus vihaisesta Outista, joka tosiaan työntää sen puhaltimen sinne pimeään :D. Ja haravan perässä :D. Toi on just niin jotenkin järjenköyhää touhua (mun henk.koht. mielipiteeni, anteeksi vaan kaikki lehtipuhaltimen ystävät) puhaltaa niitä lehtiä paikasta toiseen. Ja just vielä noin päin, että kun kaksi ihmistä on tehnyt kovan työn, ollaan takaisin lähtöpisteessä...

      Mulla ei oikein ole ollut hyvä viikko jälkeen maanantain (syyn kirjoitin tuonne alemmaksi), mutta toivon, että se tästä paranee.

      Mieluisaa loppuviikkoa Outi <3

      Poista
  9. Mietin juuri eilen tuota vähentämisen "trendikkyyttä", kun luin Me Naisista miehestä, joka oli muuttanut 124 neliön talosta 38 neliön kaksioon ja vähentänyt siinä sivussa aikas paljon rojujaan. Mietin lähinnä sitä, että missä vaiheessa asioiden omistaminen ja niistä iloitseminen tuli epämuodikkaaksi, jopa suorastaan paheksuttavaksi. En sano, että itse olisin erityisesti kumpaakaan lajia, tavaroiden karsija tai sen vertaa keräilijäkään, mutta jos kuuntelen itseäni, niin kyllähän vähemmän tavaramäärän kanssa eläminen olisi varmasti miellyttävämpää.

    Hienoa, että olet saanut kasvisi menestymään! Minulla on vain yksi huonekasvi, anopinkieli, jota ei saa nitistettyä sitten millään (on ollut esim. pari kertaa monta kuukautta ilman vettä). Viime viikolla huomasin, että se kasvattaa uutta alkua! Piti tämäkin päivä vielä nähdä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tässä välissä erehtynyt lainaamaan taas yhden selfhelppikirjan, joka liittyy yllätys-yllätys tavaran vähentämiseen. Tavallaan. Ja vaikka se onkin enimmäkseen ärsyttänyt mua monestakin syystä, niin siinä on ollut myös ihan hitsin teräviä kuvauksia monestakin jutusta, mitä myös meiltä (ja veikkaan, että todella monesta muustakin kodista) löytyy. Mm. pyykkikoreja, jonka pohjalla majailee "ikipyykkiä". Sellasta, mikä ei koskaan liiku sieltä mihinkään (koska ehkä vaatii jotain erityisiä pesulämpötiloja tai on vaikka joku pöytäliina, jota käytetään kerran vuodessa tai mitä nyt vaan), eikä kukaan edes huomaa sitä puuttumista.

      Myös keräilijän ja pakonomaisen keräilijän (eli hamstraajan) eroa oli mun mielestä aika mielenkiintoisesti kyseenalaistettu. Että vaikka molemmat ryhmät todellakin kerää tavaraa, niin missä kulkee se raja, jonka toisella puolen olet arvostettu keräilijä ja toisella halveksittu hamstraaja. Noinniinkuin kärjistettynä..

      Itsekään en koe olevani sen enempää hamstraaja kuin raivaajakaan. Enkä edelleenkään edes tykkää koko karsintahommasta, mutta sen tuomasta lisätilasta ja elämisen helppoudesta kylläkin, joten jatkan aina kun jaksan.

      No ei kai se sun anopinkieli millään voi kuollakaan, kun sulla on niin mukava anoppi :)

      Poista
  10. Ihanaa! Joku muukin päättää, että "ei enää" ja sitten touhuaa kuitenkin. Minähän teen tämän joka vapaa, jos olen rassannut itseäni ajatuksella "nyt on kyllä muiden vuoro". Ja löydän itseni laittamasta pyykkiä ja suunnittelemasta siivousta....

    Konmaritus on tosiaan suurta huutoa. En ole vielä päässyt itse siihen junaan ja vakavasti kyllä pohdin haluanko edes. Varmasti on totta, että meillä on kaikkea ihan liikaa ja vähemmällä tulisi toimeen. En kuitenkaan halua toimia sillä lailla hetken mielijohteesta, vain muodin vuoksi, että alan hävittää jotain tavaroita (joista itse marisen, että niitä on liikaa ja ovat tiellä), ilman ajatusta mitä oikeasti tarvitaan.

    Mutta onpa hienot kasvit. Minäkin olen siinä uskossa (edelleen), että oliivi ei kasvaisi Suomessa talvella. Hienoa olla väärässä. Laventelikin on kaunis. Voisinkin hankkia jonkun kukkivan kasvin noiden vihreiden joukkoon, toisi vähän sävyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tulee yleensä paljon paremmat tehot sillä, että päättää, ettei tee, tai ei tarvi tehdä mitään kuin sillä, että miettii, mitä kaikkea tarttis tai haluaisi tehdä ja sitten huomaa, että päivä meni hohhaillessa, kun ei osannut päättää, mistä aloittaa ja lopulta ei aloittanut mistään :).

      Mulla tuli pari vuotta mitta täyteen mm. jatkuvia pyykkivuoria, joiden en mieltänyt johtuvan siitä, että niin kauan kuin on puhtaita lakanoita kaapissa, ei tule tehtyä niille pesua tai mankelointia (juu, mankeloin lakanat) odottaville mitään. Ja niitä lakanoita meillä oli todellakin p a l j o n. Ja pyyhkeitä vielä enemmän. En melkein kehtaa sanoa mitään lukuja, enkä enää varsinaisesti muistakaan, mutta jos ei paljon mene pieleen, niin taisi olla kuutisenkymmentä lakanaa, jotka pesin ja mankeloin SPR:n keräykseen, kun tänne tuli vastaanottokeskus ja niitä tarvittiin. Ja samanmoiset määrät lähti pyyhkeitä ja kaikkea muutakin, mitä milloinkin keräyksiin tarvittiin. Ja sen tyhjän ja siistimmän tilan innoittamana jatkoin projektia, koska ihan oikeasti tuli sellainen olo, että on helpompi hengittää. Ihan kirjaimellisesti, mutta myös henkisesti. Jossain kohtaa vaan loppui mielenkiinto ja turnauskestävyys. ja oikeastaan tuli sellainen olokin, että olen jo tehnyt niin paljon, että enää ei tarvi miettiä sitä, kuinka paljon vielä tekemättä, vaan iloita siitä, mitä on jo saanut aikaiseksi.

      Nyt listalla on vaatteet, jotka vaan tukkii kaapit, mutta ei liiku sieltä mihinkään, koska mikään ei tunnu tai näytä kivalta, vaan kaikki on vaan samaa ällöä masentavaa massaa. Että josko sieltä sitten jonain päivänä taas alkaisi löytää jotain päällepantavaa, kun edes näkee, mitä siellä on, eikä tarvi penkoa kuin jotain alennusmyyntitankoa (joita muuten inhoan ihan yhtä paljon :)).

      Haluaisin tehdä tolla laventelilla kasvikokeen ja testata, elääkö talven yli terassilla, mutta hitsit, kun siinä on sellainen ruukku, joka ei mahda kestää pakkasta, enkä haluaisi, että menee rikki. Paitsi että onhan se kestänyt tähänkin asti, enkä enää ole aikoihin kastellut kukkaa, joten ehkä se ei hajoakaan, jos ei ole vettä sisällä. Ans kattoo ny.





      Poista
  11. Hienosti olet saanut säilymään hengissä molemmat ihanat kasvit. Mulla on laventelia mökillä kukkamaassa ja siellä se on kasvanut jo muutaman vuoden. Nyt on täällä kotona raivattu oikein olan takaa ja vähään aikaan ei kyllä muuteta :)
    Ehkä kohta ehtisi mökillekin laittamaan paikat talvikuntoon.
    Mukavaa marraskuun alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina joskus mietin, että jos tästä nyt pitäisi muuttaa johonkin, niin selviäisikö siitä kaikkien kaappien perkaamisesta hengissä ollenkaan. Huuuuh. Vähän tuntuu, että ei, mutta teillä menee jo rutiinilla muuttohommat :). Ja varmaan siinä pakosti tulee karsittua sellaista, mitä ei enää tarvi tai muuten vaan halua viedä mukanaan uuteen. Voisin ehkä kokeilla sellaista taktiikkaa täälläkin, että kuvittelisin meidän muuttavan, vaikkei mihinkään olla menossakaan :)

      Kiitos samoin Kristiina ja onnea vielä kerran sinne uuteen kotiin!

      Poista
  12. Hauska kuulla vähentämisprosessisi vaiheista, kun luulen, että itsekin aloittelin sitä ihan samoihin aikoihin. Nyt itsellä tuntuu olevan varsinainen lopahtaminen menossa, mutta sen verran olen matkan varrella oppinut, että lopahtamisvaihe ei enää tarkoita sortumisvaihetta, eli uuden tavaran kerryttämistä. Se sentään lohduttaa ja valaa uskoa, että jossain vaiheessa taas jatketaan! Mietin ihan samoin, että missä menee raja. Voi olla että siksi olenkin juuri jumiutunut tähän pisteeseen, etten uskalla hävittää juuri nyt lisää tavaraa. Vaikka samaan aikaan tiedän, että vielä olisi karsittava. Koti ei ole vielä unelmakotini tavaramäärältään. Ah, mikä dilemma!! Jäämme siis odottamaan suurempaa valaistumista itsemme kanssa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssa koittanut itselleni kirkastaa sitä, että mikä se mun tavoite tälle karsimiselle oikeastaan on. Ettei kävis niin, että vaikka hävittäisin 90% vaatteistani, en silti voisi olla tyytyväinen, koska kaappi ei edelleenkään näytä "mallisuoritukselta", jossa on yhdet housut, 2 hametta ja kolme yläosaa... Tai jotain.
      Enkähän varsinaisesti edes tykkää koko hommasta satunnaisia buusteja lukuunottamtta. Melkeinpä päinvastoin, mutta se lopputulos (tai paremminkin jo ne välivaiheet, koska loppua tuskin koskaan edes tulee) on niin palkitsevaa, että ihan siitä ilosta jaksaa. Siis silloin kui jaksaa :).

      Tavoitteena lienee se, että elämästä tulisi helpompaa, kun ei enää tarvisi käyttää aikaa tavaroiden siirtelyyn paikasta toiseen ja olisi kaikinpuolin enemmän tilaa. Ja vapautuu energiaa kaikkeen tähdellisempään, josta oikeasti tykkää.

      Kyllä me tästä vielä valaistutaan. Ellei peräti suorastaan loisteta :)

      Poista
  13. Ohhoh miten ne kasvit noin hienosti porskuttavat? Meillä ei ole kasvin kasvia, koska edellinen kisuni söi kokonaan joulutähden, ei tosin tapahtunut mitään, mutta myrkyllinen on. Muutenkin tapan ihan kaikki kasvit ja kun olen jotain yrittänyt istuttaakin, niin mitään ei ole maasta pönkenyt.

    Kun olin nuori, kamuni sanoi "Tiian päätös on päätön päätös" ja niin se taitaa olla, vaikka joskus on ihan hampaat irvessä pakko päättää tiettyjä asioita, mutta ihminen on heikko.

    Kivaa viikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ja kasvit ei tosiaan taida oikein sopia samaan huusholliin :). Mutta voihan kääk joulutähden syöjää. Onneksi ei käynyt kuinkaan.

      En tiedä, mistä tää mun viheronnistuminen nyt oikein juontaa juurensa, mutta ehkä ihan vaan siitä, että olen lakannut yrittämästä liikoja. Ennen olen tainnut kastella kasvit hengiltä. Mm. kesätöissäni pankissa yhden mahtikokoisen rahapuun, jonka pankki oli saanut pienenä taimena avajaislahjaksi kuvaamaan tulevaa menestystä ja kasvua. Että oliskohan se sittenkin mun syy, että Säästöpankki aikanaan ajautui konkurssiin :D.

      Päätön päätös on just hyvä :). Saa päättää pitää päätöksensä tai olla pitämättä.

      Mun yöt on olleet tällä viikolla huimauksen takia ikäviä, mutta päivät menee ookoo, kun ei kääntele päätä mihinkään suuntaan. Ja kohtahan se on jo perjantai.

      <3

      Poista
  14. Joskus on hyvä päättää olla tekemättä mitään, niin saa paljon enemmän tehtyä kuin päättämällä olla tehokas :)

    Olkoon raivaus trendiä tai ei, itse ainakin ahdistun turhasta tavarasta nurkista. Mulla raivaus on elämäntapa. Harmi kun meidän huushollissa muut ei jaa tätä elämäntapaa :D Ja kyllähän yli 200 neliöstä alle 100 neliöön pakotti tekemään enemmänkin raivausta, joka osin on vielä kesken. Mutta jospa sitä ensi kesänä ehtisi raivata ne mökille väliaikaiseen jemmaan viedyt tavarat.

    Mä tykkäisin oliivipuusta, mutta meillä ei oo fiksua paikkaa sille sisällä. Enkä ehkä kehtais viedä sitä entiselle naapurille talvehtimaan, kun mun erikoispalargoniat siellä jo talvehtii :)

    Mukavaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just noin. Mitä enemmän päättää tehdä kaikenlaista, sitä varmemmin päätyy vaan hohhailemaan kaikkea sitä, mitä pitäis tehdä, eikä lopulta tee mitään :). Ainakaan minä.

      Mulla on tällä hetkellä meneillään vaatteiden perkaaminen ja se ahdistaa mua ihan älyttömästi. Mua niin suorastaan ällöttää katsella niitä täysinäisiä tankoja, joissa ei kuitenkaan ole mitään päällepantavaa. Vastaa ihan kauppojen alennusmyyntirekkejä, joita huvittaa ihan yhtä vähän kollata ja joista löytyy ihan yhtä vähän mitään, vaikka kaikkea on olevinaan paljon. Ainoastaan ulkoilu- ja urheiluvaatteet ei ahdista, vaikka niitäkin on paljon, mutta niitä myös käytän paljon, joten niistä en ajatellut ressata yhtään.

      Mutta siis voihan kääk, jos nyt pitäisi muuttaa. Siitä en selviäisi hengissä tai ainakaan täyspäisenä. Kyllä sitä tavaraa niihin kaappeihin vaan niin paljon kätkeytyy, jonka olemassaolon pystyy ainakin ajoittain muuten unohtamaan. Että rispektiä vaan täältä sillekin sun urakalle vielä näin jälkikäteen.

      Oliivipuu varmasti viihtyis talvet teillä mökillä. Siis jos mun arvelu siitä, että siellä ei ole mitkään korkeat huonelämpötilat silloin. Näyttäisi viihtyvän peräti ulkonakin vielä näilläkin keleillä, mutta aloin lähinnä varjella sitä ruukkua. Vaikka eipä kai se mitään halkeile, kun ei siellä ole vettäkään. Ihan omillaan on oliivi tullut toimeen pitkät ajat.

      Viikko on ollut vähän kepuli, mutta nyt on ihan ok olo. Toivottelen siis parempia vointeja sinne ja kohtahan se on jo taas viikonloppukin <3

      Poista
  15. Heippa ja kiitos kaikille kivoista viesteistä.
    Olen tänään ollut tosi huonovointinen (viime yönä tuli ihan puskista joku ihme huimaus, joka ei meinaa mennä pois), enkä pysty nyt oikein kirjoittelemaan vastauksia, vaikka haluaisinkin. Mutta palaan, kun on taas parempi olo. Toivottavasti pian, koska vähän pelottaa mennä nukkumaan, jos tulee taas samanlainen yö. Mutta veikkaan, että on vaaratonta kumminkin. Jumiin menneet niskat tai jotain.

    Kuulumisiin ja pysykää te pystyssä <3

    VastaaPoista
  16. Oliivipuu on ollut mun haaveissa kauan - uskaltaisiko yrittää...? Sinä olet onnistunut hyvin!
    Hei, toivottavasti voit jo paremmin <3 Huimaus on kammottavaa. Mulla oli kerran 6 viikkoa hyvänlaatuinen (ei silti kivanlaatuinen) asentohuimaus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta uskallat. Suorastaan kannustan siihen, koska veikkaan, että teillä se viihtyisi vaikkapa siellä parvekkeella oikeinkin mainiosti. Ei näytä paljon pakkasistakaan piittaavan, mutta toin nyt varuiksi sisälle kumminkin, mikä saattoi olla virhe. Toivottavasti kuitenkaan ei.

      Ja kiitos myötätunnosta. Pahoin pelkään, että mulla on kyse justiin tuosta asentohuimauksesta. Päivät menee ookoo, mutta yöt on ihan hirveitä, kun maailma ympärillä pyörii kuin karuselli, kun kääntää pään tiettyyn asentoon. Ja vaikka huimaus hetkeksi lakkaa, niin etova olo kestää ja estää nukkumisen. Ei todellakaan kivanlaatuista.

      Parempaa vointia sinne ja iloista viikendiä, koska se on ihan just kohta <3

      Poista
  17. OI että! Kuule, mulle on kokemusta erittäin monesta laventelista ja muutamasta oliviipuusta, ja siinä on kasvit, jotka eivät sovi mun hoidettaviksi.:P Varmaa on vain kuolema, yleensä melko pikaisesti.;) Tykkäisin molemmista ihan hulluna. Nuo sun näyttää niin hyväkuntoisilta. Oliivi ei tosiaan tykkää liian kuivasta ja kuumasta huoneilmasta, mutta tiedän monia, jotka ovat onnistuneesti oliivia talvettaneet. Lavnetelista ei ole tietoa, olen luullut, ettei se selviä muutamaa viikkoa kauempaa.;)))

    Mullakin on täällä pieni tauko perkaamisessa, mutta kirppispöytä on kyllä taas tulossa, kunhan saan sen yhden tietyn pöydän kirpparilta. Sitten jatkan poikien tavaroiden siivousta.

    Mukavaa loppuviikkoa, ja laitahan viestiä joskus, kun olette pelissä lähistöllä! Voidaan mekin tulla kannustamaan, jos vain aikataulut passaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Sulle on varmaan sattunut jotkut maanantaipäivän laventelit ja oliivit, jos niille noin kävi. Olet kumminkin kaikkien kukkien äiti :).

      Kävin kanssa varaamassa kirppispöydän, kun vieläkin löytyi nurkista kaikenlaista itselle tarpeetonta joulu- ym. sälää, mutta eipä tarvi niitä kirpparille nyt viedä, kun jonoa oli 9 viikkoa eli tammikuun puolelle menee ja silloin ei enää paljon joulupallot jaksa kiinnostaa. Mutta tammikuulle mulla on kyllä tarjolla mm. hyväkuntoisia ulkoilu- ja urheiluvaatteita ja -kenkiäkin, joten satsaan uudenvuodenlupauksia tehneisiin ;). Mutta muuten mua kyllä tympii ihan tosissaan just noitten vaatekaappien kaivelu. Miten se voikin olla niin vastenmielistä puuhaa, mutta jos vaikka lopputuloksena olis kaappi, josta lopultakin perkaamisen jälkeen löytyisi joskus jotain päällepantavaakin (en usko), niin olis kyllä sitten sen väärtti.

      Tänä lauantaina olis peli Betonissa, mutta ei varmaan nyt lähdetä, vaan katsellaan kotisohvalta (näkyy fanseat-palvelussa). Mutta sen verran pakko sanoa, että onpahan ollut aikamoisen erikoislaatuinen syksy. Välillä jo surku poikia, kun reenaavat oikeasti ihan hulluna (valmentajan tiedätkin ;)) ja niin moni peli on ollut ihan hilkulla, mutta aina vaan tulee takkiin ja sitä mukaa kuraa joka suunnalta niskaan. Sitkeitä poikia, kun vaan painavat kaikesta huolimatta menemään. Ja henki on kuulemma joukkueen sisällä hyvä ja "äijät" hyviä tyyppejä (sanoi oma poika) ja se on tärkeää. Ei sitä muuten jaksaiskaan.

      Mulla on ollut tää viikko tosi kurja ja tulee varmaan olemaan monta viikkoa vielä, kun olen saanut riesakseni asentohuimauksen. Yöllä kun koittaa nukkua, maailma ympärillä pyörii. Huuh. Ei vaarallista, mutta ei kivaakaan.

      Kaunista pyhäviikonloppua ja kyllä me joskus nähdään. Pakko <3

      Poista
  18. Juuri näinhän se on eli sanomatta paras :D Mä olen kans joskus yrittänyt olla tekemättä mitään, mutta harvoin onnistuu :D Ihanaa talvipäivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuntuu tulevan parhaat tehot sillä, että päättää, ettei varsin tee mitään :). Mulla ainakin on tapana vaan jumittaa paikalleen, jos oikein päätän olla tehokas. Mietin mistä aloittaisin ja lopulta en aloita mistään ja sit ketuttaa.

      Kaunista pyhäviikonloppua siihen suuntaan ja kiva kun kävit.

      Poista
  19. Mä oon tän 2 vuotta mielenkiinnolla seurannut sun projektia ja siitä inspiroitunut. Ja aina lueskellessa päättänyt että mä niiin joku vuosi vielä aloitan ton kanssa. ehkä vaikka 2020. :D
    Iloista oloa marraskuulle ja kivaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti mua tympii ihan tosissaan tää projekti tällä hetkellä :D. Jos noinniinkuin ihan rehellinen olen. Johtuu varmaan siitä, että käsittelyssä on mun vaatekaappi (tai siis useampikin) ja sisältö on niin kertakaikkisen masentava, että ei vaan meinaa pystyä kykenemään. Kiinnostaa yhtä paljon kuin kauppojen täyteen tungetut alennusmyyntirekit eli ei yhtään. Että näinkin hyvin osaan sua tsempata alkuun :D.

      Mun marraskuu on valitettavasti alkanut huonoissa merkeissä, kun olen saanut riesaksi yöllisen huimauksen. Se on pelottavaa ja hirveää, mutta ei onneksi vaarallista. (Justiin kävin lääkärissä ja diagnoosi oli hyvänlaatuinen asentohuimaus, johon ei ole muuta hoitoa kuin siedättää itseään tekemällä niitä liikkeitä, jotka itseä huimaa. Ei kivaa :( )

      Parempaa ja kivempaa marraskuuta sinne teille <3. En ole nyt oikein pystynyt lueskelemaankaan hirveästi, joten en tiedä, joko Tainan Hurjat Halloweenit on tälle vuodelle putkahtaneet postaukseen, mutta sen muistan, että teillä on ne(kin) juhlat osattu järjestää ihan vimpan päälle :).

      Poista
  20. Varmaan on hyvä, etten ole suuresti päättänyt konmarittaa kaikkien trendien keskellä, en kuolinsiivota enkä mitään. Siivoan sen, mikä siltä tuntuu, että on siivottava sillä hetkellä ja se saa riittää. Käytän aikani toisaalta mielelläni paljon muuhun kuin siivoamiseen. Nyt tekee ihan turkaisesti mieli ahmia kaikkia kirjoja! Ei siis päätetä mitään niin ei tarvi katua. Ihanaa viikonloppua Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolinsiivota?? En ole aiemmin kuullut tuota sanaa, mutta kuulostaapa aika ankealta ja suorastaan lopulliselta. Hui. Toivottavasti tässä ei semmoisia tarvi miettiä pitkään aikaan..

      Me ollaan asuttu tässä kodissa nyt 25 vuotta (neljännesvuosisata, kääk) ja siinä vuosien varrella on vaan yksinkertaisesti kertynyt kaikenlaista, aikanaan tarpeeseen ostettua ja silloin sopivaa, mutta sittemmin joko pieneksi tai tarpeettomaksi käynyttä vaatetta, kenkää, urheiluvälinettä, pelejä, leluja jne., ja kun niitä ei ole tässä matkan varrella aktiivisesti siivoillut tai laittanut kiertoon (koska itsekin käytän aikani tässä elämässä mieluummin moneen muuhun mukavampaan ja tähdellisempään tekemiseen), niin jossain kohtaa vaan elämästä tulee hankalaa, kun sitä tarpeetonta on liikaa. Ja siis on siinä joukossa tottakai sellaistakin, mitä on aikanaan tullut ostettua liian kanssa. Niinkuin nyt vaikkapa lakanoita, pyyhkeitä ja tyynynpäällisiä. Ja kynttilöitä ja valkoisia nilkkasukkia :). Että ihan omista tarpeista lähti aikanaan mun projekti liikkelle, ja pitkään vastustin mm. KonMarin kirjan lukemista, mutta luin sen sitten kuitenkin ja tykkäsin ihan tosi paljon. Ehkä eniten siksi, että Konmarin metodit on hyvin pitkälle samanlaisia, joiden mukaan itse olin toiminut, vaikken koko KonMarista silloin mitään tiennytkään.

      Just nyt mulla on työn alla se kaikkein tuskallisin projekti eli oma vaatekaappi, jota inhoan joka kerralla, kun avaan ovet. Toivottavasti joskus koittaa sellainen päivä, että voin alkaa tykätä siitä ja löydän jäljellejääneistä vaatteista viimein jotain päällepantavaa, eikä vaan tankojen täytettä.

      Aurinkoista sunnuntaita Kati <3

      Poista
  21. Hitsin pimpulat, olen ollut kiireinen ja nyt vasta "eksyin" tänne. Nyt ei muuta kuin huikkaan hyvää pyhäinpäivää ja viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva kun eksyit ja huikkaan täältä takaisin suloista sunnuntaita, kun pyhäinpäivä jo ehti mennä. Mulla ei niinkään valoisissa merkeissä, niinkuin ei koko viikkokaan, mutta tänään on jo paremmin.

      <3

      Poista
  22. Oho. Laventelit ovat meikäläisellä henkihieverissä aina. Hoidan ne kai kuoliaiksi. Oliivia en ole edes uskaltanut kokeilla. Olet melkoinen kasvivelho!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee. Kyllä se kasvivelho isolla K:lla on ruudun sillä puolen. Mulle on varmaan vaan sattunut jotkut superyksilöt noista molemmista taimista. Tai sitten olen säkällä laittanut niille sopivan määrän oikeanlaista multaa (en yhtään muista mitä) ja ehkä kastellutkin riitävästi, mutten liikaa. Ehkä... Vaan taitaa se kumminkin olla tää Suomen kolea ja kostea kesä, joka niistä on pitänyt huolen.

      Poista
  23. Eikö olekin välillä vaikea olla tekemättä mitään :) Minäkin joskus päätän niin ja huomaan sitten, että "ei vaiskaan, en aina vaan pysty".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä oot sellanen Duracelli, että vaikea tosiaan kuvitella olemaan paikallaan :). Ainakaan kovin pitkiä aikoja..

      Poista
  24. Hah.. Oot kyllä aika vauhti mimmi... mites oot saanu kukat pysymään noin kauniina? VAstailin muuten niihin kysymyksiin nyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun vauhti pysähtyi pari viikkoa sitten, mutta luojan kiitos, ei lopullisesti, vaikka niin jo ehdin hetken luulla.

      No määhän tuun sitten lukemaan sun vastaukset, jotka taatusti on taattua Bikke-laatua eli ei päätä eikä häntää :). (Toi oli kehu <3)

      Poista
  25. Minulle ei onneksi tuota vaikeuksia olla tekemättä mitään - jollei tuumaamista lasketa tekemiseksi;)
    Raivausprojektin kanssa olen vielä kaukana sinusta. Tavara ei vaan tunnu vähenevän vaikka kuinka sitä kierrätykseen kärräisi. Sukkatilanteesta kerron vain, että pari viikkoa sitten, kun äitini oli käymässä ja kaupitteli ostamiaan muutamaa sukkaparia, kun olivat hänelle liian tiukkoja varresta, olin jo käsi ojossa ottamassa niitä. Poikani totesi vain, että "äiti, älä hamstraa!" En hamstrannut. Otin vain 2 paria;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli tässä pari viikkoa sitten pakollinen pysähtyminen (ehdinkin tässä välissä siitä kirjoittaa nyt, kun pystyin), jollaista en todellakaan olisi toivonut sen enempää itselleni kuin kenellekään muullekaan, mutta muistanpahan taas arvostaa sitä ihan normaalia olotilaani ja sitä, että on ihan eri asia olla tekemättä mitään omasta tahdostaan tekemättä mitään kuin joutua tilanteeseen, ettei kertakaikkiaan pysty. Edes selviämään tolpilleen tai pukemaan päällensä.

      Mutta siis sitä piti sanoa, että fiksu olit, kun et alkanut hamstraamaan, vaan tyydyit hillitysti kahteen pariin :). Hyvä sinä! t. 52 paria varrettomia valkoisia sukkia + eräätkin kirjavat päälle omistava :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi