Sivut

tiistai 24. marraskuuta 2015

KAPPAS KYNTTILÖITÄ...

O-ou. Nyt ottaa koville.

Näyttää nimittäin pahasti siltä, että vähään aikaan ei ole asiaa kauppojen kynttilähyllyille. Eikä parane vilkuilla myöskään toisen heikkouteni eli valosarjojen perään. Nämä kaksi tuoteryhmää kun ovat itselleni niitä, joihin niin kovin helposti lankean, vaikka mitään muuta en ostaisi vuosiin. (Jos nyt unohdetaan kaikki ne muut täällä aiemmin paljastamani itsellenikin yllätyksenä tulleet heikot kohdat.. )



Lempparivalosarja pötköttelee porontaljalla


Välillä on alkanut tämä jo jonkun aikaa käynnissä ollut turhan tavaran raivausprojekti tuskastuttaa, kun tuntuu, että i k i n ä ei tule eteen sitä taitekohtaa, jossa alkaisi helpottaa ja tuntua siltä, että kaikki tähänastinen ponnistelu palkitaan. Mutta nyt , kun pääsin vihdoin ja viimein eroon ihan liian kauan ahdistaneista lehtipinoista ja sain irtisanottua loputkin tilaukset, tuntui kuin olisin voinut lentää. 

Yhtäkkiä oli jotenkin niin paljon vapaampi olo ja helpompi hengittää (paitsi kuvaannollisesti, ihan varmaan myös kirjaimellisesti, koska missä pinoja, siellä pölyä...), enkä enää ajatellut pelkästään sitä, mitä kaikkea vielä on edessä, vaan ensimmäistä kertaa näin paremminkin sen, mitä olen jo saanut aikaiseksi. Ja se ei ole ihan vähän se, jos itselleni ihan rehellinen olen. Joskin vielä on paljon matkaa maaliin, mutta enää se ei ahdista, koska tiedän, että selviän.


Joskus niin ärsyttää nämä omat kuvat. 
Oikeasti oksankarahka on kiva, mutta pitääkö sen näyttää kuvassa ihan sorkalta? 


Sunnuntaina innostuin penkomaan kynttilä- ja valosarjavarastojani. Niitä kun oli tungettuna aika monen eri kaapin hyllylle. Ja vielä riitti eteisen ihmelaatikkoonkin. Samanlaiseen, joka pystyi nielemään jäävuoren verran pipoja ja kintaita, mutta näköjään myös jonniinmoisen määrän muuta tavaraa.


 Tässä näyttää vielä aika siistiltä ja viattomalta


Mutta yllättävän paljon laatikosta kumminkin näköjään paljastuu, kun sisällön räjäyttää näkösälle..


 .. ja tässä vähän lisää toisaalta. Lajittelu tosin jo aika hyvällä mallilla, vaikkei ehkä siltä näytäkään


Valosarjojen "vähyys" yllätti positiivisesti. Pelkäsin paljon pahempaa, mutta suuri osa olikin pelkkiä tyhjiä laatikoita tai muovirasioita. Ja pari sarjaa heitin roskiin, koska niitten lampuista oli osa palanut, eikä niitä voinut vaihtaa. Ennen säilöin nekin, koska vaillinaisiakin pystyi ihan hyvin pihan pensaissa käyttämään, mutta enää en kestä mitään rikkinäistä nurkissa. Myöskään irrallisia muuntajia ei löytynyt, mikä on vähintäänkin kummallista, koska niitäkin oli ennen tapana ihan vaan "varmuuden vuoksi" säästää. Sitä kun ei koskaan voi tietää, milloin hurja muuntajapula yllättää..



 Tässä kaikki, mitä jäi käteen. Mahtuivat yhteen pieneen laatikkoon. Näitten lisäksi terassilla on pari.


Patterilla toimivista valoista en tykkää. Niitä ostin aikanaan somistukseksi L&R:n sisustuskutsuja varten, koska olivat siinä tarkoituksessa näppäriä, mutta ihan hirveitä virtasyöppöjä ne kyllä on. Tämän tästä patterit loppu, ja kun yhteen pikkupikku sarjaan tarvitaan 3-4 sormiparistoa, niin ei kyllä kovin ekologista touhua ole sekään. Joskin näinä sähkökatkosten luvattuina aikoina tietty tavallaan ok.


Ja kas. Kaikki pöytäkynttilät yhdessä ja samassa paikassa. Lisänä parisensataa tuikkua.


Kynttilöiden suhteen olikin sitten toinen juttu. Yhdeksän kiloa värillisiä pöytäkynttilöitä (kuulostaa enemmältä kuin oikeasti on..) ja muutaman sata tuikkua lahjoitin eteenpäin. Toki kysyin saajalta ensin luvan, ja onneksi hyvin kelpasivat, koska on kynttilöiden suurkuluttaja. Samaan osoitteeseen samalla kysymällä matkasi myös 30 pakettia servettejä, joita niitäkin siellä käytetään. Toisin kuin täällä näköjään.

Valkoiset ja ruskeat kynttilät pidin itse. Osaa on poltettu muutaman kerran (samaisilla sisustuskutsuilla enimmäkseen), mutta muuten olen niin kesseli, että vaikka tykkään kynttilöistä todella, en kumminkaan raski polttaa niitä. Mutta nyt on pakko, jos haluan enää ikinä uusia varastoa :). 

Ulkorappusilla ja portilla palaa nyt pari lyhtyä vuorokauden pimeät ajat (eli kokolailla yötä päivää). Laskin, että jouluun asti riittää sillä tahdilla varastoja. Näyttävät kivoilta nyt kun on lunta, mutta jos huominen vesisade-ennuste pitää paikkansa, taitaa tulla taukoa.

Jotenkin nyt tuntuu ihan älyttömän helpottavalta, että edes t i e d ä n, paljonko kynttilöitä ja valosarjoja meillä on. Ja myös sen, missä ne ovat, koska kaikki ovat nyt yhdessä ja samassa paikassa (lukuunottamatta keväänvihreitä, joilla on oma hyllynsä toisaalla, mutta niitä ei ole paljon..).



Ihmekanerva kukkii aina vaan kuistilla, eikä menetä väriään, vaikken ole kertaakaan kastellut.


Itselläni on ollut jotenkin korostunut tarve "suorittaa" tätä raivaushommaa vaikeimman kautta.
Paitsi, että ajattelen, että sillä keinoin osaan arvostaa lopputulosta enemmän, ajattelen myös, että jos olisin vaan yksinkertaisesti "lahjoittanut" kaiken tekstiili- ja tavaramäärän yhtenä massana johonkin, olisin todennäköisesti vaan siirtänyt oman tavaraongelmani "lahjan" saajalle. Haluan olla varma, että kaikesta, mikä täältä lähtee uuteen osoitteeseen tavalla tai toisella, on ihan oikeasti saajalleen hyötyä tai iloa.

Voin olla väärässä, mutta arvelen, että hyväntekeväisyysjärjestöjä käytetään nykyään osittain myös ihan kirjaimellisesti hyväksi silloin, kun on tarve päästä itselle tarpeettomasta eroon, mutta ei ajatella sitä, onko se itselle turha yhtään sen tarpeellisempaa myöskään järjestön kautta autettaville. Vai onko se ennemminkin vaan keino putsata omat varastot ja samalla tuntea olonsa hyväntekijäksi. Alkuperäinen tarkoitus toki voi olla, ja varmaan useimmiten onkin,  ihan vilpitön, mutta ei kuitenkaan haluta/malteta ottaa selvää, mitä hyväntekeväisyystaho oikeasti sillä hetkellä tarvitsee ja mitä sillä on jo ennestään riesaksi asti.

Pidän tosi paljon esim. paikallisen SPR:n tavasta ilmoittaa, mistä milloinkin on pulaa ja mitä ei voida juuri sillä hetkellä ottaa vastaan. Äsken justiin katsastin sivut ja ilokseni totesin, että tällä hetkellä keräyksen kohteena ovat mm. matkalaukut. Tuli kuin tilauksesta. Niitäkin kun täältä muutama ylimääräinen löytyy...

Raivaus, perkaus, karsinta, lajittelu, putsaus, siivous, järjestely ja kierrätys siis jatkuu, mutta viikonloppuna oli keventyneen mielen ansiosta pitkästä aikaa intoa vähän laitella jotain nättiäkin nurkissa pyörivien pahvilaatikoiden ja kaikenmaailman kasojen tilalle. 

Uloslähtevän turhan tavaran välivarastona ja saattohoitolana viime ajat toiminut terassi oli ensimmäinen, joka siistiytyi. Koitin ottaa keittiön ikkunan läpi kuvaa, mutta eihän siitä kunnollista tullut. Kivasti kuitenkin näkyy alkuillan sininen hetki taustalla.




En ole tällä raivaushommalla muuta perhettä rasittanut. Nosto- tai kantoapua olen pyytänyt, jos olen tarvinnut, mutta muuten olen antanut olla rauhassa ja luottanut vanhaan kunnon "hiljaisen huomaamisen" taktiikkaani. Toimii :).

Paitsi että olen saanut perheen miehiltä puuhistani aitoa kiitosta ja huomiota sekä kyselyitä siitä, miten voivat olla avuksi, eilen odotti mukava ylläri, kun tulin töistä. Toinen pojista (jolla oli poikkeuksellisesti vapaapäivä), oli pistänyt tuulemaan. Petivaatteet ja matot pihalla tuulettumassa ja vintti siivottu viimeisen päälle. Ei pölyn pölyä, eikä yhtään ylimääräistä tavaraa missään. Oli kuulemma "semppi päällä". Näyttää siis siltä, että järjestys ruokkii järjestystä. Ja se tuntuu just nyt tosi kivalta. 
   

58 kommenttia:

  1. Ai sullakin on noiden kynttilöiden kanssa vähän maailman lopun meininki :D Sama täällä. Kaapit (siis useat kaapit) pullistelevat kynttilöitä, poltettuja ja polttamattomia, isoja ja pieniä, pitkiä ja pätkiä. Jos katastrofi tulee, niin meillä piisaa kynttilän valoa ja lämpöä :)
    Onnittelen kyllä, että olet saanut raivausta tehtyä urakalla ja vielä ihan kylvettyä innostuksen siemenen jälkikasvuun - upea juttu tuo siivousoperaatio pojaltasi!
    Kynttilän valoa ja lämpöä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pikkusen saattaa olla semmosta vikaa, hehhee :D.

      Ja sehän tässä just rassasi, että kun niitä kynttilöitä oli vähän joka kaapissa vähäsen (tai no, aika monta..), niin ei enää ollut kärryillä itsekään, että paljonko niitä oikein on. No, nyt on tiedossa :). Vaikka oikeasti kuva näyttää "pahemmalta" kuin totuus. Pöytäkynttilöitä oli mun laskujen mukaan 23 eli ei kumminkaan ihan hirveästi. Tai siis varmaan se on, mutta niissä on kumminkin se hyvä puoli, että katoavat polttamalla. Toisin kuin valosarjat..

      Pojat on kyllä kivoja, kun ne muistaa aina sanoa, että "onpas täällä siistiä" tai "onpas täällä nättiä" tai "ootpas taas ahkeroinut". Ja se tulee aina silloin, kun musta itsestäkin tuntuu siltä. Ei niin, että olis sellanen "pidetään äiti liikkeessä kehumalla"-tyyppinen juttu :). Ja tosi kiva oli toi omatoimisiivousoperaatiokin. Nuoren miehen vapaapäivä kun olis varmasti kulunut jotenkin toisinkin..

      Pidetään pitkät ja pätkät palamassa ja iloitaan tosiaan siitä kynttilänvalosta, kun muuta valoa ei taas vähään aikaan näytä olevan tarjolla..

      Poista
  2. Kunnon raivaus silloin tällöin tekee hyvää. Ihanaa päästä ylimääräisestä krääsästä eroon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, suosittelen lämpimästi :). Paitsi että järki tässä kyllä on hilkulla lähteä, mutta onneks on se toinen projekti kans meneillään, niin voi aina paeta salille puntteja nostelemaan, jos alkaa roinat liikaa rassata :)

      Poista
  3. Piti riimitellä jotain kivaa
    mutta minussa lienee jotain vikaa.
    On yllätys aina niin suuri
    kun tulen tänne aukeaa suuni.
    Siinä se auki mollottaa
    kun silmäni tavarapaljoutta tollottaa...

    No niin. Siis olen aina luullut, että tässä huushollissa on paljon tavaraa, mutta ihan oikeasti olen aina ihan monttu auki kun katson näitä sinun varastojasi :D
    Voi kuvitella, että on todella ihanaa saada tavaraa eteenpäin. Suuri hatunnostoni sinulle! Ja jos "harrastaisin" sydämiä viesteissä, niin nyt voisin sellaisen tähän tuupata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kynttilöiden raivaus valmis nyt
      ja runosuoni sitä mukaa ehtynyt :)

      Eilen illalla sohvalla istuessani katselin ympärilleni ja mietin, että jos meille tulee ensimmäistä kertaa käymään (tai vaikka toista tai kolmattakin tai vaikka sattuisi asumaan meillä), mielikuva on paremminkin se, että meillä ei ole ylimääräistä tavaraa, vaan pikemminkin, että tavaraa ei ole juuri ollenkaan. Tasojen päällä ei ole paria kynttilänjalkaa ja maljakkoa lukuunottamatta mitään. Ei myöskään seinillä. Paitsi pyöreä peili (mulla on lapsuudenkodista taulutrauma, koska siellä niitä on kaikkien huoneiden kaikki seinät täynnä vieri vieressä eli ihan liikaa). Ja kirjatkin on osittain ovien takana ja vain osittain hyllyssä. Eli hyvinkin selkeältä näyttää. Mutta ongelmat onkin sitten työnnettynä kaappeihin, joiden sisältöä täällä nyt sitten olen levitellyt kaikkien nähtäville :). Olen siis näyttänyt vaan niitä, mitä meillä on paljon, mutta en niitä, mitä meillä on vähän tai ei oikein ollenkaan. Että jos otettaisiin vertailukohdaksi vaikkapa täytetyt eläimet tai Pokemonit tai konsolipelit, niin ihan varmasti häviän 6-0 :)

      Ja koska mulla on ollut ilo päästä kurkkaamaan teidän kotiin, mulla on vertailukohta :).Teillä on paljon kaikkea näkyvillä, mutta se kaikki on niin hyvässä ja jämptissä järjestyksessä, ettei ahdista yhtään. Päinvastoin. Mutta jos sen kaiken työntäisi mitenkuten kaappeihin niinkuin meillä on tehty, voisi iskeä ahdistus :)

      Kiitos paljon hatunnostosta ja niistä melkein-sydämistä. Molemmat otetaan ilolla vastaan :)



      Poista
    2. Hiki melkein nousi otsalle, kun luin tuota tekstiäsi... Näin jo sieluni silmin, kuinka riemumielin riensit kodistamme ulos traumaattiset lapsuuden taulumuistot takaraivossa. Mutta huh, ei sentään :D Taidan kaikenmaailman elukoiden lisäksi taulujen määrässä(kin) hakata sinut 6-0... Mutta piilossa olevien tavaroiden määrässä Annukka voittaa 100-0. Tosin alkaa vaikuttaa siltä, että kohta se kääntyy toisin päin, sellaisella raivolla rouva noita kaappejaan siivoaa!
      Ihan unohtui viimeksi mainita, että sydän sinne teidän teinillekin! Ihana tuollainen aivokas nuori olento :)

      Poista
    3. Juu ei kuule tartte yhtään hikoilla teidän taulujen takia :). Ymmärtäisit, mitä tarkoitin, jos näkisit mun lapsuudenkodin kokoelmat. Huuuh.

      Kaikenlaista kun tässä on matkan varrella tullut mietittyä, niin mietin sitäkin, että kuinka paljon iloa oikeastaan on yhtään mistään tavarasta, jos se on kaapissa? Tai ei ehkä niinkään, koska kaikki ei voi millään olla koko ajan esillä, mutta oikea kysymys varmaan olisi, että kuinka paljon iloa on tavarasta, jos se on kaapissa, eikä sitä koskaan edes käytetä? Tai löydetä? Tai jotain..

      Mutta nythän tää tilanne tosiaan alkaa kääntyä huomattavasti järkevämpään suuntaan. Tänään kun käyn viemässä ne ylimääräiset matkalaukutkin keräykseen, niin jo taas tulee tilaa.

      Aivokkaat pojat on kyllä arvokkaita. Kiitos :)

      Poista
  4. Voi että kuulostaa hyvältä tuo sun raivaus.Siitä tulee niin hyvä mieli ja jotenkin kevyt olo.Muutama vuosi sitten tein saman.Sen jälkeen olen yrittänyt pitää paikat suht kunnossa.En halua enää sitä tavarapaljoutta.Hyvä konsti on se,kun jotain ostan niin saman verran tavaraa lähtee kiertoon.Tämän muistan melko hyvin..en kuitenkaan aina.Tänään kävin keittiön läpi..en kehtaa paljastaa montako kassia vein tavaraa sieltä roskiin.Vaikka alkusyksystä tein saman homman.Tänään kävin myös pakastimen läpi,kaikenlaista pikkupussia sielläkin."Jos joskus tarvin"-meiningillä :D Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt alkaa jo kääntyä onneksi sinne hyvän olon puolelle. Edes pienesti... Tähän asti on vaan ollut sellanen totaaliahdistus ja tuska siitä, että eikö tää ikinä lopu ja kuinka paljon vielä on kaikkea mahdollista jäljellä ja että tuleeko musta nyt sitten kuitenkaan yhtään sen onnellisempi kun tavara vähenee vai onko kaikki työ ja tuska ollu ihan turhaa..
      Nyt on niin paljon tavaraa lähtenyt ovesta ulos, että kaappeihin on tullut jopa ihan tyhjää tilaa, joka helpottaa huomattavasti sitä jäljelläolevan järjestämistä. Enkä edes yritä i h a n kaikesta päästä kertaraivauksella eroon, koska alan ymmärtää, että se on liikaa vaadittu. Mutta jahka pääsen välitavoitteeseeni ja olo on hyvä, voin jatkaa tavallaan "kakkoskierroksella" sitten kun siltä tuntuu. Sekin tuntuu jotenkin helpottavalta.

      Ja juu. Keittiö on "paha" paikka. Aina löytyy jotain vanhaksi mennyttä jauho- ja ryynipussia samoin kuin ihan sieltä jääkaapin perimmäisestä nurkasta puolikkaita kovettuneita kermaviilidippejä tai jotain :D.
      Itsekin tein saman operaation keväällä, kun maalautin keittiön kaapin ovet ja pakko oli purkaa kaappien ja laatikoiden sisällöt. Kassitolkulla lähti sieltäkin roskiin tavaraa. Ihan pahaa teki, vaikka samalla helpottikin.

      Koitan ottaa sun vinkistä vaarin ja pitää ostot ja kierrätyksen balanssissa :). Kivaa viikkoa sulle kans! Koitetaan sinnitellä harmaudessa taas.

      Poista
  5. Huh, onpas siellä kynttilöitä ja valosarjoja poikineen :D

    Itsellä oli joskus myös kynttilöitä läjäpäin, mutta jonnekin se varasto kadonnut... Nyt pitäisikin varastoa täydentää. Meillä on kaappiin kertynyt suhteellisen monta sähkökynttelikköä, joista yksikään ei tänä vuonna miellytä. Täytyy varmaan laittaa kiertoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko nyt ihan vähän puolustautua niillä sisustuskutsuilla, joita siis kävin pitämässä (kunnes edustamani Living&Room päätti lopettaa toiminnan Suomessa). Siellä kun oli kiva laittaa lyhtyihin kynttilät palamaan ja somistella justiin niillä patterivalosarjoilla. Että osa on ihan sitä varten hankittu, mutta kyllä mulla paha tapa on ollut esim. jokaisella Ikean reissulla ostaa "ainakin kynttilöitä, koska niitä aina tarttee..." Ja niitä servettejä :D.
      Mutta nyt kun varastot on perattu ja määrät selvillä, niin tietää ainakin mitä on jo ennestään, jos joskus vanhasta tottumuksesta tulee käveltyä sinne kynttilä- tai valosarjaosastolle.. Etenkin toi jälkimmäinen on mulle tosi paha, kun tuntuu, että joka vuosi tulee uusia toinen toistaan kivempia kausivaloja valikoimiin. Mutta jatkossa (siis sitten kun noista vanhoista on virta jättänyt...) aion kyllä miettiä todella tarkkaan, että missä tarkkaanottaen ajattelin himoitsemaani valosarjaa käyttää, ja jos en heti keksi, jätän hyllyyn..

      Sähkökyntteliköt ja pojille aikanaan mieluisat "valokaapelit" myin kirppiksellä, koska mulla oli toi sama tunne kuin sulla. Että niitä kyllä on, mutta mikään ei enää ole "niin kiva". Olisinpa älynnyt perata noi valosarjatkin ennen kirpparia, niin olisin laittanut nekin kiertoon. En kaikkia, mutta osan.

      Poista
  6. Siis wau! Toi on niin raakaa hommaa, viime viikon vessan kaappien ja laatikoiden siivous vielä tuoreena mielessä. Miedän pikkuvessan. Vain mun tavaroiden. Seitsemän kiloa tavaraa lähti roskiin, kun ei niillä vanhoilla purtiloilla mitään tee...:)
    Mutta nyt sulla on niin ihanassa järjestyksessä olevat kynttilät ja valot ja monta muutakin paikkaa!<3 Nauti, nauti!

    Ei kyllä mun täytyy ihan pian tehdä räjäytys kodinhoitohuoneen kaapeille. Voit varmaan kuvitella, kuinka paljon tavaraa ne ovat kymmenessä vuodessa syöneet, mm. aikamoisen määrän joulukoristeita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuveskit on just pahimpia :D. Pienet kaapit pienessä tilassa, mutta niiiiiiiin hirveesti mahtuu kaikenlaista purkkia ja purtiloa ja hiuspinniä ja pompulaa ja laastaria ja ihan kaikkea sellasta "ihan pientä vaan..". Mutta ans olla kun sen kaiken räjäyttää näkösälle, ei melkein usko, että se kaikki oli siellä missä oli. (Tiedän niin hyvin, koska itse tein saman operaation meidän metrikertaametri veskille, jossa oli todellakin ihan vaan mun juttuja. Haihtuneita hajuvesiä ja kovettuneita kynsilakkoja ja muuta tosi kuranttia tavaraa... :)).

      Suosittelen kyllä lämpimästi sitä kodinhoitohuoneen kaappien räjäytystä. Taatusti hirveä homma, mutta voin vakuuttaa, että palkitsee. Itse ainakin aloin viihtyä ko. tilassa (jossa mulla tosin ei ole yhtään kaappia, mutta sen sijaan kasoja oli senkin edestä) niin paljon paremmin raivauksen jälkeen. Pyykinpesustakin tuli iloinen asia ja muutenkin siellä käy nyt ihan ilokseen. Oli ihan eka tila, jonka sain valmiiksi, ja piti silloin laitella kuviakin, mutta valonpuute esti. Ei vaan riitä kellarin pienistä ikkunoista tuleva "päivänvalo" ja multa puuttuu sen sortin vehkeet (ja taidot), että muulla konstin onnistuis. Mutta ehkä joskus..

      Semppiä :)

      Poista
  7. Olet niin ahkera! Kynttilöitä kin niin paljon, onneksi löysivät hyvän kodin.

    Meillä tehtiin valosarjaraivaus vuosi sitten. Ja päätettiin pitää muutama, eikä uusia osteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Ahkeroitu on tosiaan, mutta samalla olen kyllä eräätkin kerrat miettinyt, että jos olisin vuosien varrella ollut vähän skarpimpana, ei tarvis nyt kärsiä nahoissaan tätä projektia. Mutta niinkuin miehellä on tapana sanoa, niin "itteppähän olen imurini virittänyt" :D. Pätee vähän kaikkeen. Että ei voi muuta kuin katsoa peiliin ja miettiä, että kuka ne kaikki kynttilät oikein osti... Ja valosarjat kans. Ensimmäiset onneksi on helpommin kadotettavissa olevia, mutta nyt jos oikein alan toivoa, että valosarjoista aika jättää, niin ihan varmaan ne kestää maailman tappiin. Olisinpa hoksannut perata ne jo ennen kuin varasin sen kirppispöydän. Olen varma, että nekin olis menneet kaupaksi siinä missä kaikki ne muutkin 199 turhaa tavaraa...

      Hyvä päätös! Mää kannustan.

      Poista
  8. Voi sun kanssa <3. Mutta täytyy ihailla teidän laatikoiden vetävyyttä, melkoinen määrä mahtui noinkin pieneen laatikkoon :D. Vaikka jos nyt tunnustan, meiltäkin saattaa ihan muutama kynttilä löytyä... Juuri kyllä raaskin sentään heittää pois ne jämät, joista ajattelin muka joskus tekeväni sytykeruusukkeita tai kynttilöitä (arvaat varmaan olenko tehnyt :D).

    Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi mun kanssa tosiaan :D. Ja meidän pienten laatikoiden... Onneks eivät ole yhtään isompia :).

      Mullakin oli joskus säästössä kaikenmaailman pätkiä sillä ajatuksella, että sulatan ja teen niistä uusia kynttilöitä, mutta juuenootehnyt... Pikkutyttönä kaverin kanssa ihan oikeasti niitä valettiin ja annettiin sitten joululahjoiksi ja tosi kivoja ne olikin, mutta ei vaan nappaa enää. Niinkuin ei moni muukaan homma, joita kyllä ajatuksen tasolla päässä pyörii vaikka kuinka ja paljon. Betoniaskartelut ja puutyöt ja himmelit ja mitä kaikkea sitä nyt sit huvittaiskin tehdä ja joista ajattelen, että "sit kun tää mun raivausprojekti on valmis..", mutta jotka jää ihan varmasti jahkailun asteelle.

      Ei muuta kuin kynttilävarastoja penkomaan. Saatat yllättyä :)

      Poista
  9. Hatun nosto sun periksiantamattomuudelle tässä raivaushommassa.
    Näyttää kyllä oikein hyvältä nyt <3
    Oksa ei näytä sorkalta, mutta luulin kun nopeasti vilkaisin, että on sarvet.
    Mukavaa tiistai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon hatunnostosta :). Kaikki kannustus otetaan ilolla vastaan, koska kyllä tää loputtomalta tuntuva raivaus on välillä alkanut rassata ihan tosissaan, mutta itsepähän olen kynttiläni ostanut, joten siitä tässä nyt sit saa kärsiä .. Olis ehkä kannattanut olla vuosien varrella vähän tarkempana, niin ei olis nyt ihan tän mittaluokan projekti käsissä.

      Näyttää tulevan harmaa ja märkä loppuviikko, mutta toivottelen kumminkin muuten valoisia päiviä tuunauskuningatterelle :)

      Poista
  10. Hieno poika sulla, kivan yllätyksen järjesti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on :). Ihan säälitti, kun normityöviikon päälle lähtivät lauantaina aamuviideltä pelimatkalle pohjoiseen ja tulivat sieltä kahden tappion jälkeen takaisin maanantaina aamuyöstä kolmen aikoihin ja kumminkin oli herännyt jo ajoissa ja alkanut siivoamaan, "kun kerrankin oli aikaa" (sai kesälomapäivän töistä).

      Poista
  11. Tuo valosarja on upea! Minäkin haluan... Jösses miten paljon kynttilöitä ja valopalleroita, yhtä paljon kuin meikäläisellä mukeja ja purkkeja, hih. Kyllä ne lehtikasat lähtee täältäkin, sillä ei niitä lehtiä voi aivastelematta plärätä. Tosin joulunumerot ovat kivoja joka vuosi.

    Toisaalta tykkään mökin huussissa joka kesä lukea sen saman iän ikuisen Avotakan ja Glorian vuodelta yksi ja kaksi. :) Vanhat lehdet ovat hauskoja löytöjä ja eihän niitä ole sitten, jos pois heittää. Heh seli seli, ihanaa iltaa ja kiitos kommentista Mörri ja Pörri postaukseen. Täältä suuri paijaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs ny Tiia :). Kynttilämäärä näyttää paljolta, mutta oikeesti niitä on vaan 23 ... Jos tuikkuja ei lasketa ;). Mutta ne on äkkiä polteltu. Ja valosarjojakin on "vaan" 10 ja nekin hirmu pieniä... hehhee ja seli seli tosiaan (ja kolme näyttää olevan keskenään samanlaisia, joten enpä oo ostaessani ollut ollenkaan kärryillä, että sattumoisin löytyy jo samanlaisia kotoa..).

      Lehtien lähtö oli iso helpotus, mutta en taitais minäkään raskia legendaarisesta Avotakasta tai Gloriasta luopua. Se on vähän niinkuin eri juttu, kun liittyy mökkiin ja lomaan ja on vähän niinkuin perinne, että aina voi lukea sen saman lehden, jonka osaa jo ennestään ulkoa, mutta se ei haittaa, koska huussissa kaikki on toisin :). Ja siellä voi aivastuttaa ihan muutenkin :)

      Tää raivaushomma on kyllä aika kauheeta. Mutta samalla keventävää.

      Kiitos paijauksesta <3

      Poista
  12. Hyvä hyvä, homma jatkuu!

    Mä olen ehkä kans saanut tartutettua raivausintoa jotenkin täällä. Mies nimittäin siivoaa autotallia, jossa se säilöö vaikka mitä... ja se on itekin ihmetelly mitä kaikkea sieltä löytyy. Siis sellasiakin osia, mihin ei enää löydy autoa... tai ei oo löytyny vuosikausiin. No hyvä näin. Mua vaan oikeesti hivenen huvittaa välillä, kun huomaan miten tämä todellakin tarttuu. =)

    Tuo sinun ajatus siitä, että keräyksiin kannetaan vain omat romut muiden vastuulle, mietityttää mua kauheesti. Siis että teenkö minäkin niin - toivottavasti en... mähän aina sanon, että en jaksa sitä kirppistouhua vaan kannan kaiken vaan sinne keräykseen. Pyrin kyllä välppäämään kamat niin, että roskat ja paskat pois ja sitten vien kamat sellasiin kohteisiin, jossa kuvittelen niille olevan käyttöä. Aina myös kerron, mitä nyssykät sisältää ja kysyn, otatteko. Toki toi on paljon helpompi konsti kuin alkaa siihen kirppisruljanssiin, johon ite en ole innokas alkamaan... ja sillä lailla saa ne kamat pois silmistä yhdellä rysäyksellä. Mutta että se olis omien ongelmien siirtämistä toisten vastuulle... jaa-a, no toivottavasti ei. Kyllä mä ihan vilpittömästi toivon, että mun liiat roinat ja vaikkapa lasten turhaksi jääneet lelut ja pieneksi jääneet vaatteet olis jollekulle oikeasti tarpeeseen.

    Hiukan oli pöyristyttävä kyllä facessa ollut juttu, että SPR olis kuskannu säkkikaupalla siististi viikattuja vaatteita kaatsille... totta vai ei, en tiiä, mutta kuvassa kyllä oli ne vaatesäkit... ajattelen vaan, että jos ne ei heidän tarpeisiin kelpaa (esim turvapaikanhakijat ei huoli) niin ehkä joku taho olis voinu huoliakin... esim just tollanen Karjalan apu, joka vie vaatteita paikkaan missä niitä ei kerta kaikkiaan ole, ja jonne kelpaa melkein millaset ehjät ja siistit vaatteet vaan. Mä en ole SPR:lle laittanut kamaa ennenkään, saatika nyt, kun tuli julkisuuteen se juttu, että pakolaisille ei kelpaa ne lumput... mun kohde on jo vuosikausia ollu se Karjalan apu, josta tiedän että apu menee perille (he itse vie) ja että siellä on todella tarvis melkein kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on just niin tuttua. Osia, mihin ei enää löydy autoa :D.

      Meillähän autotallin raivaus tapahtui vähän (paljon) pyytämättä ja turhankin karmivalla tavalla, kun kaikki tuhoutui siinä meidän tulipalossa :(. Siinä meni paljon sellaistakin, mitä ei voi millään maailman rahalla korvata, mutta ei siitä sen enempää, koska olen jo päässyt tapahtumasta (melkein) yli. Huomaan tosin, että mulla on korostunut tarve pitää myös tää meidän nykyinen talli&piharakennus hirmu siistinä. Hetken se oli toriin myyntiin laittamieni huonekalujen varastona, mutta ne häipyi sieltä onneksi tosi nopeasti. Samoin kuin kirppistavarat, jotka nekin välivarastoin siellä odottamassa, että se pöytä vapautuu, mutta sekin sitten kävi lopulta niin äkkiä, että hyllyt on nyt niittenkin jäljiltä tyhjät. Siellä kun sitä varastotilaa olis yllinkyllin, mutta en halua,e ttä sille käy niinkuin kaikelle tyhjälle tilalle tähän asti, että se täyttyy kaikella enempivähempi turhalla ihan vaan siitä ilosta, että sitä tilaa on...

      Mutta siis juu. Onpa tosiaankin pöyristyttävä uutinen toi, mitä kirjoitat SPR:stä. En hyväksy minäkään sitä, että lahjoituksia päätyy kaatikselle. Olkoonkin, että ihan varmaan ihmiset on lahjoittaneet myös epäkurantteja tekstiilejä, joiden kohdalla juttu on tietty toinen. Jos laittaa kiertoon valmiiksi likaista tai sellasta, joka on "ihan vaan vähän rikki" (kuten esim. että takin vetskari on hajalla), niin eipä niistä paljon iloa ole. Vapaaehtoisvoimin kumminkin toimitaan, eikä ainakaan niissä tiloissa, mitä täällä on käytössä, ole minkään valtakunnan mahdollisuuksia tai resursseja alkaa pesemään tai korjailemaan mitään. Mutta täällä on kyllä se poistotekstiilien kierrätyskeskus, jonne kelpaa ihan kaikki. Myös rikkinäinen. Joskin kaiken pitää olla myös siellä valmiiksi puhdasta ja veikkaan, että kaikki ei sitä vaivaa halua nähdä, että alkavat rikkinäisiä poistotekstiilejä pesemään.

      Olen ihan varma, että olet kaiken kyllä sen verran hyvin valmiiksi lajitellut ja kohdentanut ja miettinyt ja perannut ne, mitä olet kiertoon laittanut, että niille on ollut lahjoituskohteessa käyttöä. Etenkin jos olet vielä kysynyt, ottavatko vastaan. Siinä kohtaa kun on aina mahdollisuus vastata, että valitettavasti just nyt ei ole näille ja näille käyttöä. Mutta kaikki ei varmasti ole yhtä viitseliäitä, vaan seassa menee justiin sitä tunkkaista ja rikkinäistä, josta aiheutuu vaan enempi riesaa. (Ja jotenkin musta tuntuu, että sillä keinoin tyhjennetty tila kotona myös täyttyy uudelleen nopeampaan tahtiin kuin jos kierrätyksen eteen on nähnyt enempi vaivaa)

      Poista
  13. Antsku ihanainen joka ei koskaanikinämilloinkaan osta mitään..... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä Antsku tunsi ihan pikkupikku piston selkänahassa, mutta ihan ansaitusti :). Ainakaan sukkia tai pipoja tai kynttilöitä en osta. Enkä valosarjoja :D. Ja katotaan nyt, ostanko enää ikinä yhtään mitään.

      Musta on niin kiva, kun oot ihan selvästi "elossa" ja hyvässä hapessa nyt <3

      Poista
  14. Olen niin hyvänä esimerkkinä - ainakin minulle. Viime vuonna aloitin laatikko-kerrallaan -projektia, mutta prosessi jotenkin hyytyi. En onneksi ole hankkinut mitään uutta, mutta harmittaa, kun laatikoissa on jotain epämääräistä. Miten ihmeessä niihin saisi jotain hyödyllistä, sellaista jota käyttää aktiivisesti??

    Aion jatkaa esimerkkisi innoittamana. Joulun alusaika on myös hyvä ajankohta perkaamiseen.

    Ah, tuo lamppu terassillasi - sitä älä hävitä. Olen aina tykännyt siitä niin ja muistan siitä ensimmäisenkin blogisi. Siinä alkaa olla "bloginostalgiaa", heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Pilvi :). Itsestä kyllä on tuntunut paremminkin siltä, että olen huono esimerkki, joka vaan antaa tavaran kertyä vuodesta toiseen (vaikken muka ikinä edes osta mitään), eikä lopulta enää itsekään tiedä, mitä kaikkea kaapeista löytyy. Hohhoijaa. Mutta onneksi tila kumminkin on rajallista ja sitten kun se kertakaikkiaan tulee täyteen, ei enää jää paljon muita vaihtoehtoja kuin tää megaluokan raivausprojekti, jonka onnelliseks tekevää vaikutusta olen kyllä muutamaankin kertaan joutunut tässä matkan varrella kyseenalaistamaan. Mutta nyt alkaa onneks pikkuhiljaa helpottaa.

      Mulla toi laatikko-kerrallaan-projekti hyytyi jo keittiiön lipaston kahden pienimmän laatikon siivoukseen :). Sen jälkeen kun olin lajitellut kaikki niihin sullotut vanhat veroilmoitukset, puhelinluettelot, nuppineulat, hakaneulat, kuulakärkikynät (joita oli miljoona, mutta joista kokeilun jälkeen vaan pari toimivaa..), vanhat silmälasit, vanhat kännykät, niiden akut ja varakuoret, ompelutarvikkeita, lyijykynänpätkät, klemmarit, avaimenperät ja miljardi muuta pikkusälää, olin jo ihan tööt ja päätin, että tämä oli tässä :). Mutta ilokseni ne on edelleen hyvässä järjestyksessä, eikä niihin ole kertynyt mitään lisää. Jonkun sortin työvoitto kumminkin.

      Eikä mulla muutenkaan toimi se ammattijärjestäjien suosittelema "hylly tai kaappi kerrallaan"- systeemi. Ei auta, jos siivoan jonkun hyllyn tai kaapin, koska todennäköisesti kyseiselle hyllylle kuuluvaa tavaraa on monessa muussakin paikassa. Tai sitten kyseisellä hyllyllä olevaa pitäisi siirtää johonkin muualle, joka sekin pitäisi siivota, että onnistuu. Olen siis keskittynyt nyt raivaamaan tavararyhmä kerrallaan. Ensin lähti lakanat, sitten pyyhkeet, sitten toppatakit, miesten ja poikien kengät, kirppiskamat, sisustuslehdet ja nyt nää. Ja varmaan siinä välissä paljon muutakin, mutta näin on tullut sen verran jo väljää tilaa vähän joka kaappiin, että kohta voin keskittyä järjestelemään niitä jäljellejääneitä tavaroita sen hyllyn tai kaapin kerrallaan. Noin niinkuin ajatuksen tasolla ainakin ... :)

      Ja juu. Legendaarista Ikean jouluvaloa en hävitä :). Se on nyt 9 vuotta killunut terassin katossa, enkä uskalla enää sammuttaa sitä, ettei vaan lakkaa toimimasta. Se olis kokokatastrofi :)

      Poista
    2. Hihii Annukka, sä toteutat tässä kuule nyt juuri sitä Kondoilua, kun sä perkaat tavararyhmä kerrallaan... ja ihan vahingossa, ellet sitten oo kuitenkin menny sitä kirjaa salaa lukemaan...?? ;) Marie Kondo on sitä mieltä, että nimenomaan EI hylly ja kaappi kerrallaan, vaan just noin, että kaikki sen tietyn ryhmän tavarat otetaan yhtä aikaa esiin ja siitä sitten aletaan perkaamaan. Koska muuten sitä samaa sälää saattaa juurikin löytyä vähän sieltä ja vähän tuolta eikä niistä ikinä saa sellasta kunnon kokonaiskuvaa, jonka perusteella kuitenkin se raivaaminen on paljon viisaampaa tehdä, siis minunkin mielestäni.

      Hyvä hyvä Annukka!!

      Poista
    3. Voin vakuuttaa Heli, että yhtään kirjaa en oo malttanut/kerinnyt tässä välissä lueskella, vaan ihan vaan mutu-tuntumalla ja AnRahi-metodilla on menty :). Alunperin varmaan ihan sattumalta se lähti sille tavararyhmä-kerrallaan-linjalle, koska ensin oli ne sukat, sit lakanat, sit pyyhkeet ja sitä rataa...
      Tänään lähtee liikenteeseen ryhmä matkalaukkuja :D. Eikä tosiaankaan reissuun niinkuin toivoisin, vaan ihan vaan sinne SPR:n täsmäkeräykseen. Sit pitääkin jo miettiä, mitähän sitä seuraavaksi ottais työn alle. Vähiten ehkä kiinnostaa kouluaikaisten papereiden ja mappien perkaus (tarkoitan siis näitä mun viimeisiä opintoja, en sentään ihan kouluaikoja), mutta sekin on tehtävä, koska sielläkin on jo paljon vanhaa ja turhaa. Laskut ja muut mulla on aina olleet säntillisessä järjestyksessä, joten niitten suhteen ei onneks ylimääräistä hommaa.

      Kiitti kiitti Heli!

      Poista
  15. Hah, hamsterin varastot levisi pöydälle ja karu totuus paljastui :) Ihan vain muutamat valot ja kynttilöillä pärjäät seuraavat kymmenen joulunaikaa. Mut eiks tuu sikahyvä olo, kun laatikot ja kaapit on nyt tehokkaassa järjestyksessä? Sulle tulee varmaan tyhjää tilaa. Hmmm...milläs me ne sit täytetään ;)

    Teinareihin on varmasti tarttunut mutsin järjestäytynyt organiseeraaminen. Toi on muuten hyvä, hiljaisen huomaamisen taktiikka! Mii laik.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vieläkään tunnustaudu hamsteriksi, vaikka näytöt alkaa kyllä jo olla sitä luokkaa, että kohta varmaan on pakko :D. Voi jösses tätä touhua. Mutta hyvä se on, että vanhakin koira vielä jotain edes älyää. Olisinpa vaan älynnyt vähän aiemmin, mutta turha se on nyt tässä vaiheessa enää ruikuttaa. "Itteppähän oon imurin virittänyt" niinkuin Ukkelilla on tapana sanoa .. (En tiedä, miks just imurin, mutta toi on kyllä aika pätevä sanonta vähän joka tilanteessa. Sitä kun kumminkin yleensä on ihan vaan peiliin katsominen).

      Vielä ei oo ehtinyt tulla mitään tyhjän tilan syndroomaa, mutta jos sellanen joskus eteen tulee, niin varmaan niitä pyyhkeitä ja lakanoita sit taas mahtuu... ;)

      Ja juu. Hiljaisen huomaamisen taktiikka on noitten miesten kanssa niin paljon toimivampi kuin perinteinen jatkuva nalkutus&räpätys (lisättynä marttyroinnilla). Niitä en oo harrastanut ennenkään, koska tää toinen toimii. Jossain kohtaa kun se omatunto alkaa väkisinkin kolkuttaa, jos yks vaan tekee. Yhteinen koti kumminkin. Eikä oo todellakaan pojissa moittimista. Eikä ukossakaan. Hyviä miehiä kaikki.

      Poista
  16. Kynttilät, ne on pahoja, Ihan sama mihin "meillä myydään vain tosimiesten tavaroita" -kauppaan V mut jollakin tekosyyllä saa raahattua, niin mä AINA löydän sieltä kynttilöitä. Tai kynttilänjalkoja. Tai lyhtyjä. Mulla on kodinhoitohuoneessa varattuna yhdessä kaapissa yksi hylly kynttilöille ja lyhdyille, mutta voin kertoa, että ei oo enää vähään aikaa mahtunut kaikki sille hyllylle. Siksipä meillä on ympäri vuoden osa esillä, kun eihän semmoista voi V:lle myöntää, että nyt on liikaa kynttilöitä :) Ja olen kyllä kovasti yrittänyt myydä vähiten käytettyjä eteenpäin, mutta aina sitä tulee ostettua uusia. Ihme juttu sekin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Aina sitä hamsteri kynttilänsä löytää :D. Ei väliä, onko Biltema vai autovaraosaliike vai huoltsikka, niin kyllä siellä joku täky on johonkin piilotettuna ;).

      Mulle ei jäänyt kirppiskeikan jälkeen kaappiin muita kynttilänjalkoja kuin Iittalan ruskeita Kivi-lyhtyjä (niitäkin tosin ihan liikaa..) ja vuosi-pari sitten Jyskistä ostamani kivat Peura-lyhdyt. (Ja keväävihreitä tuikkuja, mutta niitä ei tähän aikaan vuodesta lasketa :)). Kaikki muut myin pois. Samoin kuin sähkökyntteliköt. Ja kynttilälyhdyt. Niitä ei jäänyt kuin pari nokeentunutta, jotka mulla on ulkona ja joihin sattumoisin on niitä kynttilöitäkin nyt jemmassa...

      Mutta siis juu. Mitään ei myönnetä, eikä tunnusteta :D. Johonkin vaan piilotetaan ylimääräset. Ei vaiskaan. Mulla on tavotteena nyt se, että tästä lähtien ihan kaikki tän talon kynttilät ja mieluiten ne valosarjatkin mahtuu tohon yhteen ja samaan pikku vetolaatikkoon. Myös ne kevään vihreät, jotka nyt on jemmattuna toisaalle..

      Lyhtyjä (siis sellasia oikein isoja) kävin eilen vähän zuumailemassa, kun olisin tykännyt laittaa sinne portin pieleen jonkun vähän nätimmän ja siirtää sen nokipöntön takapihan puolelle. Mutta jotenkin iski sellanen lamaannus tai runsaudenpula siinä lyhtymeren äärellä ja lopulta päätin, että oikeasti en halua niistä mitään. Ostinkin sit lumiharjan autoon sen sijaan ja olin oikeinkin tyytyväinen itseeni :)

      Poista
  17. Herranjestas että sinulla on valoja :DD minulla kyntiilät poltetaan loppuun ja ostetaan sitten hädissään uusia..haetaan joka nurkka, että missä , missä ???
    Minä pidän myös niin poislaittamisen ihanasta vapauttavasta tunteesta - miksi meillä onkin niin paljon kaikkea - ja tämä joulu jotenkin puskee sitä joka paikasta .. ihan kuin se ois se juttu -se tavaramäärä siinä joulussa - nyt tarkoitan siis kauppojen notkuvia hyllyjä.
    En oikein pidä joulukoristeista - siis siitä, että niitä ois joka paikassa - yksi kynttelikkö riittää ja tähti salin ikkunassa..sekin vielä hakusella - kuusi sitten tuo oman juttunsa aatonaattona. Eläviä kynttilöitä kyllä poltan ihan urakalla ja se näkyy kyllä ikkunoissa kun valo lisääntyy. Pesen sitten - mitäpä tuosta.
    Täällä tänään sataa vettä - että se siitä ihanasta lumesta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläs ny Anne. Kuva hämää :D.
      Ei vaiskaan. Onhan siinä muutama valosarja tosiaan, mutta yllätyin kuitenkin, että ei sen enempää. Harmi vaan, että olen tietämättäni ostanut kolme samanlaista minivalosarjaa, jotka sittemmin osoittautui aika epäkäytännöllisiksi, koska niissä on ne valot neljässä eri lenkissä, eikä sillälailla yhtenä nauhana, jonka sais kivasti vaikka johonkin oksalle. Mutta johonkin kippoon tai lautaselle tai maljakkoon olen ne työntänyt ja kyllähän ne kieltämättä ihan kivoilta näyttää nyt, kun on muuten niin pimeää ja synkkää. (Silti mua harmittaa, etten älynnyt/jaksanut/kerinnyt noita valojakin perata ennen taannoista kirppiskeikkaa. Olis ihan varmasti menneet kaikki siellä kaupaksi ja taas olis ollut muutama tavara vähemmän kotona. Mutta se on nyt myöhäistä.)

      Joulukoristeita ei meilläkään ole oikein ollenkaan. (En miellä noita valosarjoja joulukoristeiksi, vaan ne on mulle ennemminkin sellasia kaamosvaloja). Poikien tarhassa tekemät enkelit nostan aina esille, mutta siinä ne sitten melkein onkin. Jos joulukuusta koristeineen ei lasketa. Sekin on aika riisuttu malli. Kynttilät ja pelkkiä punaisia palloja, ei muuta. Ja tähti latvassa.

      Nyt kun mulla on noi kynttilät tollasessa selkeässä "käsivarastossa", niin siitä on mukava ottaa niitä käyttöönkin. Tai siis ainakin veikkaan, että raskin paremmin poltella nyt, kun näen, että eivät ihan heti kesken lopu :).

      Ja niinpä. Se siitä ihanasta lumesta. Plääh :(. Toivotaan, että tää vesi on vaan tilapäinen juttu ja saadaan kaunis valkoinen maisema äkkiä takasin.

      Poista
  18. No huh huh, noilla varastoilla pärjää jo pidemmänkin sähkökatkon ;-D

    Mielestäni parempi viedä kasapäin tavaraa pois omista nurkista, vaikka Kierrätyskeskukseen tai vastaavaan, siellä tavara jatkaa kiertoaan ja löytää ehkä uuden, tarvitsevan, omistajan. Ainakin jos vaihtoehtona on heittää suoraan roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, noilla voi jo lämmittääkin vähän, jos niikseen tulee :).

      Mieshän olis jo ajat sitten ratkaissut tän turhan tavaran ongelman tekemällä kaatiskuorman (tai riittävän monta kuormaa) ja kippaamalla kaiken sinne. Sillä ei kestä hermot tällaista nysväämistä ja lajittelua :). Mutta mulle sitä vaihtoehtoa ei ole, koska en halua heittää mitään roskiin (siis mitään kuranttia, ne rikkinäiset valosarjat on eri asia), vaan sitkeästi aion nyt vaan lajitella kaikki ja kiduttaa itseäni :D. Alkuun oli tosi selkeää ja helppoa, kun sattumoisin SPR:llä tarvittiin juurikin niitä lakanoita ja pyyhkeitä, joita meillä oli ihan liikaa ja jotka pesin ja mankeloin ja pakkasin ja vein valmiiksi lajiteltuina keräykseen. Tein sen kaiken esityön tavallaan itseäni varten, mutta kyllähän se tuntui ihan kivalta saajankin puolesta, kun näin kaikki ne pussit ja nyssäkät, joita vapaaehtoisilla oli lattiasta kattoon asti lajiteltavina. Myöskin miesten ja poikien toppatakit ja talvikengät, joita niitäkin täsmäkerättiin, oli helppo viedä eteenpäin ja niitten jäljiltä tuli paljon tilaa. Ylimääräisiä huonekaluja myin torissa ja se oli kyllä niin näppärää, kun tultiin kotiovelta hakemaan ja melkeinpä samantien. Harmittaa, etten ole sitä aiemmin älynnyt (tai siis varmaan laiskuuttani viitsinyt) kokeilla. No sitten oli ne kirppiskamat, jotka oli ja meni. Ja kaikenlaista tekstiiliä tekstiilien kierrätyspisteeseen. Mutta nyt alkaa vähän homma vaikeutua, kun käsiin tulee sellaista, mille ei välttämättä ole mitään järkevää osoitetta. Tai en tiedä vielä, kun en oo ottanut selvää. Mutta täällä meillä ei sellaista yleistä kierrätyskeskusta valitettavasti ole, johon vois viedä mitä vaan. Fidan kirppis on ainoa ja sekin ihan älyttömän pieni. Mutta jatkan nyt sinnikkäästi niin kauan kuin virtaa vähänkään riittää ja sitten kun loppuu, pidän taukoa. Jouluna ainakin. Vaikka voihan se olla, että silloin sitä vasta innostuukin, kun on muutama ylimääräinen vapaapäivä. Tai sitten olen ihan död ja vaan pötköttelen kuusen alla :)

      Poista
  19. Mä kun olen se syrämmellinen tyyppi, niin tuuppaan tähän heti yhden ❤️ - ja toisen systerin puolesta ❤️.
    Tiedätkö, mun piti Lillasta hakea tuikkuja kun kotoa loppui!! Ja kohta loppuu taas, joten pitänee tehdä reissu ruottalaiseen. Uskomatonta sinänsä kun ottaa huomioon ne varastot, mitä yleensä on ollut ( vaikka häviän sulle selkeästi kuitenkin), tätä ei nimittäin ole tapahtunut varmaan ikinä ennen. Vaan eipä tarvitse enää poltellakaan kynttilöitä lämmitääkseen huushollia, päinvastoin; jos on enemmän kuin kolme tuikkua palamassa tulee hyvin pian turhankin lämmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan kauhian paljon tuplasyrämmistä ♥♥. Ja säähän siis itseasiassa olet noitten syrämmien äiti, koska opetit mulle, mistä pitää painaa, että niitä saa aikaiseksi. Tosin mun kotikoneella ei onnistu.

      Mutta siis onpahan kyllä tosiaan aika kiva, ettei tarvi kynttilöillä kotia lämmittää. Huhhuh. Ei vissiin jääny kovin lämpimiä muistoja siitä edellisestä kodista. Toisin kuin tästä nykyisestä, jossa on aina lämmin matto jalan alla ;).

      Oikeestaan ihan hyvä, että kaikkiin Ikeoihin on meiltä sen verran matkaa, ettei mun tuu poikkeiltua kynttiläkaupoilla. Ikea kun on melkeinpä se suurin syy (jos mua itseäni ei lasketa :D) noihin mun varastoihin. Sitä kun tulee aina käydessään mietittyä, että otanpa noita kynttilöitä nyt ainakin, kun niitä aina tarttee... Ja servettejä, jos sattuu olemaan jotain kivoja kuoseja. No, enpä oo näköjään hirveesti tarvinnut muuta kuin kaappien täytteeksi, mutta 9-kiloisen kynttiläkopan ja satojen servettien korin saaja oli kyllä onneksi kovin ilahtunu.

      Poista
  20. No kappas kehveliä, selkeä addiktio, eikä ollenkaan huonot kohteet sille :) Mulla on, krhm, kokonaista yksi valosarja… Joka on jo monta vuotta ollut terassin katonrajaa kiertämässä. Ympäri vuoden siis :)

    On sulla melkoinen proggis ja prosessi jo takana. Onnea tosi paljon, huikeita suorituksia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas kehveliä tosiaan :D. Alkaa kuule ihan tässä minäkuva romuttua, kun kohta on jo ihan pakko todeta, etten sittenkään ole ihan niin "minä en osta ikinä mitään"-tyyppiä. Mitenkään muuten ei noi varastot selity. Paitsi että jos jaan kynttilöiden määrän kaikilla tässä kodissa asutuilla vuosilla, niin tulos on kynttilä + kymmenen tuikkua per vuosi. (Jos unohdetaan ne, mitä on jo polteltu ja kaikki ne kilot, jotka lähti uuteen kotiin ja kaikki muutkin keinotekoiset selitykset...). Mutta kannatti taas tääkin homma tehdä, että tosiaan edes tietää, mitä laatikosta löytyy. Ja mistä laatikosta.

      Ympärivuotinen valosarja on kiva. (Paitsi yksillä meidän kavereilla, joilla se oli sellainen monivärinen vilkkuva, joka soitti samalla "Jingle bells":iä :D. ). Meillä on roikkunut toi vikassa kuvassa näkyvä Ikean jouluvalo terassin katossa viimeiset 9 vuotta. En ole uskaltanut ottaa sitä riskiä, että sammuttaisin sen edes kesällä, vaikkei sen valo siihen aikaan edes erotu. Pelkään, ettei se enää sen jälkeen toimi ja se olis kokoloppu se.

      Onneksi alan itsekin tajuta, että paljon on jo takana, eikä pelkästään edessä. Että edes joskus vois lopettaa sen itsensä ruoskimisen.

      Kiitos Taru ♥

      Poista
  21. Ai hyvä tavaton, mikä määrä kynttilöitä ja muita valaisimia! :D ♥
    Minä en ole vielä saanut aikaiseksi laittaa joulu- korjaan, kausivalojakaan ikkunaan.. :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä kuule muuta sano :D. Kyllä sitä ihminen voi olla melkoinen hamsteri ihan vaan tietämättään. Koska oikeasti olen vieläkin ihan vakuuttunut siitä, että tietentahtoen en mitään keräile.. Kynttilöitäkin olen ostanut ihan vaan sillä, kun en muista, onko niitä ennestään vai ei... Juuon :)

      Eipä ole mullakaan valoja vielä sen laatikon lisäksi muualla kuin kuistilla. Ulko-oven pieleen ajattelin ruskistuneiden kanervien tilalle vaihtaa havuja ja laitella niihin yhdet sarjat. Tulis edes vähän valoisampi fiilis kaiken pimeyden keskelle.

      Kiva kun kävit :)

      Poista
  22. Hauska tietää, että joku muukin käyttää kesseli- sanaa itseni lisäksi!! Osoitat ihaltavaa organisointi-intoa, feng shui-energiatkin virtaavat paremmin, kun turhat tavarat siivottu nurkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä kesseleitä :).

      Ja juu. Fengshui olis kyllä paljon tervetulleempi kuin ikuinen "atshui" :). Jälkimmäinen tosin onneksi poistui aika tehokkaasti pölyisten lehtipinojen hävityksen myötä. Se oli ehkä se kaikkien ahdistavin, mutta myös luopumisen jälkeen helpottavin ryhmä, joka sai lähtöpassit. Tänään raahaan ne ylimääräiset matkalaukut keräykseen, kun aiempi matkustuskokoonpano on kutistunut puoleen, eikä tarvita laukkujakaan enää niin montaa. Joskin matkojen määrä näyttää viime vuosina kutistuneen noin 100% :D. En edes muista, milloin olisin käynyt jossain Viroa kauempana. Mutta ehkä sitten kun/jos tää mun megaluokan raivausprojekti ikinä milloinkaan valmistuu. Pakko. Ei sitä muuten mihinkään pääse.

      Poista
  23. Hyvältä näyttää karsiminen. Kyllä nyt pitää itsekin alkaa tosissaan tuohon hommaan. Tekis mieli myydä kaikki yläkertaankin kertyneet "jos joskus jossain huonekalut". Siis aivan mahtava ele sinun pojalta; 100 tuhatta hatun nostoa! Ei oo tommosia poikia kyllä monella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä tää tosiaan nyt alkaa siltä vihdoin ja viimein tuntua, että on kumminkin kannattanut...
      Ihan koko aikaa en oo ollut siitä ihan varma, kun on vaan koko ajan tiedostanut sen, mitä kaikkea on vielä jäljellä. (Eniten pelottaa vintissä oleva seitsemän liukuoven takainen musta aukko :)).

      Mulle oli yllätys, kuinka kivuttomasti ne omat turhat huonekalut (kolme työtuolia, Ikean käyttämätön Lillberg-keinutuoli, pari lipastoa/yöpöytää, pikkuveskin kaapit ja mitä niitä nyt olikaan) meni tori.fi:ssä kaupaksi. Melkein samantien oli ostajat ovella, kun olin saanut kuvat ja ilmoitukset ladattua. Todella näppärää. Ihan harmitti, etten aiemmin älynnyt kokeilla.

      Ja juu. Ihan tuli surku poikaa, kun ensin pitkän työviikon päälle lähtivät pohjoiseen pelireissuun lauantaina aamuviideltä (Ouluun ja Kalajoelle) ja tulivat kahden tappion jälkeen maanantai-aamuna kolmelta vasta takaisin ja kumminkin oli heti maanantai-aamuna alkanut siivoamaan "kun kerrankin oli aikaa". (Sai töistä kesälomapäivän). Niin kiva. Mutta noin se menee, kun ei nalkuta ja räpätä, vaan antaa poikien olla rauhassa :). Aina ovat jossain vaiheessa pistäneet omatoimisesti toimeksi, kun tulee itselleen se tunne, että nyt olis aika :)

      Poista
  24. Vaikka tuntuu että meilläkin on kaapit täynnä, mutta kuitenkin vaatimattomasti tavaraa teihin verrattuna :) Kynttilät on päässy loppumaan, vain pitkiä ja ohuita tuolla kaapissa on, enkä niitä tykkää polttaa.
    Teillä on kyllä hienosti säilytystilaa, kun mahtuu noin reippaasti tavaraa. Mutta vaikka täällä ei olekaan säilytystilaa eikä rahaakaan ostaa liikaa tavaraa, jostain kumman syystä kuitenkin on joka paikka täynnä. Lisääntyykö ne itsekseen, en tiedä. Vai laiskuusko on vaivana, jotta eivät vähene. Aina mie välillä yritän luopua jostakin :))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkaa vissiin tässä jo itselläkin hämärtyä, että mikä on paljon ja mikä vähän :). Oikeasti toi eteisen vetolaatikko on todellakin pieni, mutta kun sen sisällön sieltä purkaa ja levittelee vähän laajemmalle, niin kummasti sitä tavaraa on. Kokeile tehdä testi jollain omalla laatikolla tai hyllyllä, niin veikkaan että yllätyt :)

      Villa Namun Tiinalle tuolla kommenttiketjun alkupäässä kirjoittelinkin, että täällä meillä vois hyvin kuvitella, ettei meillä ole ylimääräistä tavaraa ollenkaan (niinkuin ei tätä menoa kohta toivottavasti enää olekaan), koska pöytien ja tasojen päällä ei ole juuri mitään. Eikä seinillä, eikä hyllyissä. Eikä meillä sitä kaappitilaakaan niin mahdottomasti ole ottaen huomioon, että täällä kumminkin asuu neljä aikuista. Tai siis täysi-ikäistä.. Ja ehkä hyvä onkin, ettei sitä säilytystilaa ole enempää, koska näköjään kaikella on tapana mystisesti vuosien varrella täyttyä. Ja tosiaan harmillista, kun eivät älyä yhtä mystisesti itsellään häipyä.. :).
      Pöytäkynttilöitä oli tätä tehdessä 23 (eli yksi per tässä talossa asuttu vuosi, jos sitä haluaa itselleen vähän puolustella). Tuikkuja enemmän, mutta niitä olen tässä jo ehtinyt poltella terassilla niin, että on jo sekin varasto vähän huvennut.

      Tässä on tulut esiteltyä niitä, mitä meillä on paljon. Mutta sitten on vastaavasti jotain sellaista, mitä meillä on todellakin vähän tai ei ollenkaan. Keittiöstä ei esim. löydy kuin pari hassua kattilaa (ja nekin pohjistaan vääränlaisia meidän liedelle), mutta niilläkin on pärjätty, kun ei huvita ostaa uusia. Ja muutenkin on keittiövarustus kyllä aika minimissä jos moneen muuhun kotiin vertaa. Ehkä siksi, ettei ole mun ominta aluetta muutenkaan..

      Kyllä mulla tässä ainakin on ollut saamattomuus ja laiskuus takana, kun en ole aiemmin tähän hommaan ryhtynyt. Olisin päässyt paljon helpommalla. Tai siis kaikkein helpoimmalla sitä olis päässyt, jos olis ollut vähän skarpimpana noitten kynttilä- ja muitten ostostensa kanssa :)

      Poista
  25. Aika kivat kynttilävarastot, pelkäänpä että meillä näyttää vähän samalta ;) Voi näitä sun kuvia, niin kauniita, olet taitava kuvaaja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kynttilävertaistukea Susanna :D. Kiitti <3.

      Ja mielellään ottaisin kuvakehut vastaan, mutta kyllä se on siellä ruudun toisella puolen se taitava kuvaaja, joka saa aamukahvihetkenkin näyttämään niin houkuttelevalta, että alkaa omat ankeat mukit ja mustat kahvit tuntua vähän (paljon) arkisilta :). On muuten ihan hitsin vaikeaa sellanen ruoka- tai juomakuvaaminen. Olen kyllä kokeillut, mutta ei siitä tuu yhtään mitään. Parempi jättää taitavammille sekin homma :)

      Poista
  26. Sinulla on hyvät kynttilä&valosarja varastot. Mutta siistiä sait kyllä aikaiseksi. Tuo sorkkajuttu nauratti. Kuulostaa niin tutulta. Itselle käy niin usein että luulee joskus ottavansa superkuvan mutta sitten se on jotain muuta :D ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eiks ookin kumma, että se, mikä siinä kuvatessa tai kameran ruudulla on omasta mielestä lähes vuosisadan otos (hehhee), onkin sit todennäköisesti joku ihan ihme omituinen :D. Välillä niin tosi ärsyttävää, kun ei pysty vangitsemaan sitä, mitä silmä näkee. Ei vaan riitä meikäläisellä taidot. Eikähän toi pikku pokkarikamera, jolla kuvaan, ihan kaikkeen taivukaan. Ainakaan mun käsissä.

      Kynttilävarastot on tosta jo aikalailla huvenneet, kun aloin polttelemaan niitä ulkolyhdyissä ihan urakalla. Tarttee varmaan kohta mennä kaupoille ostaan lisää :D. Ei vaiskaan. En mee. Ehkä...

      Kiva kun kävit <3

      Poista
  27. Jestas, mikä määrä kynttilöitä ja valosarjoja! Meillä ei edes mihinkään mahtuisi tuollaista määrää : )Terassinne on niin tunnelmallinen ja kaunis. Siinä katse lepää. Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kuule muuta sano Tiina :D. Ei mitään järkeä tossa kynttiläpataljoonassa (eikä valosarjoissakaan), mutta nyt on varasto jo huvennut aikalailla, kun olen poltellut kynttilöitä urakalla ja ripotellut valosarjoja sinne tänne (siinä toivossa, että lakkaavat joskus toimimasta ;)).

      Ja kiitos paljon terassikomentista. Kuva on valitettavan huono, eikä tee tilalle oikeutta, mutta se on kyllä oikeasti kiva. Ja mukava jatke sisätiloilla tässä ei-niin-suuressa talossa.

      Kiva kun poikkesit ja leppoisaa joulunalusaikaa <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi