Sivut

tiistai 15. heinäkuuta 2014

TULISPA JO KESÄ...

Ei yksi kärpänen kesää tee..
(Oikeasti se taitaa olla pääsky, mutta ei sen väliä).

Kalenteri näyttää jo heinäkuun puolta väliä, mutta jotenkin ei nyt vaan tunnu yhtään kesältä. Siitäkään huolimatta, että työpöydällä oleva mittari näyttää yli kolmeakymmentä astetta. Ei helpota yhtään. 

Olo on jotenkin alavireinen, vaikkei mikään todellisuudessa ole huonosti. Mutta juurikin nyt vaan sattuu tuntumaan siltä, ettei erityisen hyvinkään.

Kaikki on jotenkin niin kesken ja epämääräistä, ettei osaa tarttua mihinkään. Eikä oikein jaksakaan. Eikä tarvikaan jaksaa, mutten silti haluaisi haaskata hyvää kesää olemalla tällainen masentava vetelys. Haluaisin olla pirtsakka kesäihminen, jonka pihalla kukkaloisto häikäisee ja sisällä pinnat kiiltää. Vaan ei häikäise, eikä sen paremmin kiiltelekään. 

Kampaajallakäynti sentään piristi, koska tukka näytti yhden kokonaisen iltapäivän ihan inhimilliseltä. 




Aamulla olinkin taas jo ihan oma itseni ja se on kokonaan toinen juttu se.

Mikä siinä onkin, että jotkut pysyvät kesälläkin niin freeseinä ja meikäläinen hentoine hiuslaatuineen on sen sortin hikitukka, ettei pahemmasta väliä. Ihan sama, siloittaako hiukset kammalla vai porsaankyljyksellä. Lopputuloksesta sitä ei erota.

Sitäpaitsi haluaisin pitkät hiukset takaisin, mutta se on mahdoton yhtälö, koska menevät sitä mukaa toisesta päästä poikki, kun toisesta kasvavat.
Vastapainoksi perheessä onkin sitten kolme paksutukkaista (ja pitkäripsistä) miestä, jotka joutuvat alvariinsa tuskailemaan liiallisen hiustenkasvun kanssa. Tasan ei mee ja juu..



Uudisrakennustyöt edistyvät pikkuhiljaa, mikä tietysti on mukavaa ja helpottaa henkisesti. Mutta tarkoituksella peitin muun näkymän amppelilla. Kaikki kun ei ole ihan niin siistiä ja kaunista kuin toivoisin.
Vielä on paljon hommaa, että saadaan nurmikko, kasvit ja kiveykset palon jäljiltä entiselleen. Jos saadaan.

Kesälomaa olen pitänyt viikon. Tai siis "lomaa".

Sattui olemaan juurikin se kaikkein kylmin ja sateisin viikko, jonka jälkeen alkoivat nämä helteet ja palasin töihin.

Välillä on mukavaa olla ihan vaan tylsistynyt, mutta kyseisellä viikolla tylsistyminen oli sellaista "ei oo mitään tekemistä, eikä ketään kaveria"-tyyppistä. Ihan sama vaikkei koko viikkoa olisi ollutkaan.

Sateella keli on kyllä varsin happirikas ja siitä tykkään. Tylsyyksissäni sitten talsin erinäisiä lenkkejä, joista yksi johti hieman sivuun tutulta metsäreitiltä.


En ollut aiemmin huomannut tätä kylttiä, mutta pakkohan se oli lähteä polulle tallaamaan. Etenkin kun tämän "vuoriston" korkeuserot näyttivät varsin inhimillisiltä.

Pitkään ei tarvinnut kävellä, kun eteen tuli seuraava kyltti


Koska en tällä kertaa ollut liikkeellä kummallakaan, jatkoin rohkeasti matkaa, mutta sitten tulikin jo eteen jotain, jonka jälkeen päätin kääntyä takaisin


O-ou. Haluan uskoa, että joku oli ystävällisesti nostanut joltain pieneltä vuoristoretkeläiseltä tipahtaneen pupun talteen, mutta kyllähän tuosta vähän sellainen olo tuli, että olisko kuitenkin parempi kääntyä kannoillaan ennenkuin käy huonosti.



Tätä kuvaa ihmettelen. En nimittäin ymmärrä, mistä tuo  lentokone oikein singahti matkaan. Vai näkyykö kirkkaalla kelillä tosiaan sadan kilometrin päähän? Lähimmät kolme kenttää kun sijaitsevat meiltä katsoen kokolailla sillä etäisyydellä.

Kolme viikkoa kesälomaa sentään on edessäpäin ja tulevat kyllä tarpeeseen, mutta en osaa niistäkään vielä iloita samalla tavalla kuin tähän asti. Johtunee ihan vaan siitä, että ennen oli aina niin selkeää ja mukavaa, kun lähdettiin reissuun koko perheen voimin, mutta nyt kun vanhempi poika jo on töissä, ei lomaa enää irtoa ihan silloin kun äiti toivoo. Ihme.. 
Tulevat kyllä tyttöystävän kanssa perässä heti kun pääsevät, koska lomapaikka on edelleen mieluinen, mutta se taas tietää sitä, että hermoilen pitkää ajomatkaa, jonka ovat tien päällä. Ei vaan voi mitään.

Nuorempi poikakin täytti keväällä 18, eikä ole vielä osannut päättää, tuleeko meidän mukaamme heti vai käväiseekö kenties kaveriporukalla ensin festareilla ja tulee sitten jollain konstilla perässä. Ja koulukin jo ehtii alkaa ennenkuin meidän loma loppuu, joten joutuu jokatapauksessa palaamaan ennenaikojaan takaisin kotiin. Siinähän sitä lisämurehdittavaa meikäläiselle. Mutta tähän se vaan on totuttava, ei muu auta. Silti niin toivon, että edes kesälomalla kaikki voisi olla niinkuin ennenkin.




Työpaikan kuumuuden vetelöittämänä olen enimmäkseen vaan istuskellut paikallani. Siinä sitä on hyvä tuijotella vaikkapa terassin katon läpi taivaalle ja mietiskellä syntyjä syviä yhdessä paikallaan jo 7 vuotta roikkuneen Ikean jouluvalon kanssa.



Jos sattuu jaksamaan, välillä voi kääntää päänsä toiseen suuntaan.



Ja välillä zuumailla ihan lähelle. Niin että pölyhiukkasetkin näkyy.



Taitavan puhelinmyyjän houkuttelemana tilasin Divaanin, joka on itselleni ennestään vieraampi lehti, mutta tykkään siitä parin numeron perusteella tosi paljon. Sopivasti kaikkea.

Vaan välillä on pakko nostaa ahteri pois paikoiltaan ennenkuin painuu pysyvät kuviot  tuoleista takareisiin.

Päätin siis polkaista pikku pyörälenkin ja hakea samalla terassille kukkia kuihtuneiden tilalle. Niitä kun vielä ojanpientareiden valikoimista  löytyy ilahduttavassa määrin.




Meidän koti on kaupungin keskustassa, mutta siitä kun vähän toista kilometriä polkaisee sivummalle, ollaan melko maalaisissa maisemissa. Pikkukaupungin hyviä puolia.



Tuntuu, että tänä vuonna rakastamieni lupiinien kukinta kesti pidempään kuin tavallisesti. Mutta nyt kun niitä ei enää ole, saatiin onneksi tilalle horsmat, joista tykkään myös.

En ollut tiennyt, että horsmaa kuulemma kutsutaan "opettajien kukaksi". Tarinan mukaan siksi, että se aloittaa kukintansa alhaaltapäin, kun opettajien (miksei myös koululaisten) kesälomat alkavat ja saavuttaa huippunsa, kun lomat loppuvat. Täytynee laittaa kukinnat tänä vuonna erityistarkkailuun.



Pakko oli vielä jarruttaa tässäkin kohtaa, vaikka pyörä olikin vähällä kellahtaa ojaan.

Näyttää jotenkin, että nuo pari oranssia liljaa (?) ovat jotenkin eksyneet väärään paikkaan. Vai olisiko niin, että talo vaan on ränsistynyt ympärillä ja alunperin puutarhassa kukoistaneet liljat ovat selvinneet alkuperäisellä paikallaan?
(Hauska muuten tuo lohkeama tuossa nurkan oikealla puolella. Näyttää omaan silmääni ihan hyväntuuliselta hirveltä).



Olishan sitä ollut vähän elinvoimaisempiakin yksilöitä maljakkoon tarjolla, mutta päädyin kuitenkin näihin ohdakkeisiin (?). Niissä on jotain japanilaista tai jotain omaan silmääni muuta yksinkertaisen kaunista. Ja samalla mietin, että onko enää olemassa niitä vanhoja kunnon takiaisia, joita pikkutyttönä heiteltiin toisten paidan selkämyksiin tai hiuksiin? Niin että välillä ei auttanut kuin kaivaa sakset avuksi, että saatiin takiaispallot tukasta irti.



Keittiön pöydälle päätyi vähän tuoreempaa tavaraa.

Että semmoista. Varsinaisesti ei siis kuulu mitään mainittavaa, mutta helpotti, kun sain hetken taas viettää täällä. Vaikka välillä tylsyys ja kyllästyminen iskee, kirjoittaminen helpottaa.

Iloisia kesä(loma)päiviä teille kaikille ja palaillaan toivottavasti iloisemmissa merkeissä!





45 kommenttia:

  1. Niin tuttua tuo vetelyyden tunne ! Itse olen lomalla ja ilmat ovat hellineet autingonpalvojaa ainakin pääosin ( paitsi nyt sataa , jolloin mieleni mustuu) . Olen ollut tosi laiskana enkä saa mitään aikaiseksi . Hommaa olis ja hankintoja Teinipojan kämppään ja kaikenlaista , mutta kun ei kulje niin ei. Onneksi sulla on pääosa lomasta vielä edessä :) eikä me viitsitä ( paljoa) murehtia niitä aikuistuvia lapsia , ei montaakaan vuotta ;) Kauniita ja hassujakin maisemia sulla on ollut poluillasi , paitsi tuo hirressä roikkuva pupu on aika pelottava ! Tulee mieleeni räsynukke , jonka kerran syyspimeällä bongasin rauta-aidassa roikkumassa . Sitä kuvatessani salamavalo teki siitä tosi aavemaisen , hui ! Ihania saanattomuuspäiviä ja lomanodotusta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei kulje, niin ei kulje :). Just niin Anneaulikki.

      Harmittaa vaan, kun tuntuu, että koko kesää valuu ihan hukkaan ja silti en pysty tarttumaan toimeen ja tekemään asioille jotain. (Enkä oikein edes tiedä mitä se jotain on, jota tästä nyt ihan ensmäitteeks pitäisi ruveta tekemään..). Eniten ehkä huolettaa se, että edes ne tekemiset, joista tykkään, eivät just nyt jaksa kiinnostaa. Mutta josko tää enteilis sitä, että loman jälkeen on odotettavissa hirmu virtapiikki.

      Ja hyvä neuvo toikin, että kovin montaa vuotta ei viitsis lasten aikuistumista murehtia. Siihen pyritään ♥

      Poista
  2. Noita päiviä vaan välillä tulee...ei mikään kiinnosta ja mitään ei jaksa..mutta kyllä se kuule siitä...:) Tuo on kamala ikä, kun alkaa noita omia menoja lapsilla olla...siinä saa äidit harmaita hiuksia murehtiessaan.
    Parempaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että tätä alakuloa on nyt kestänyt ihan hirveän kauan. Vaikka toisaalta ymmärränkin itseäni, koska selvää on, että se huhtikuinen ei-toivottu-tapaus on vaikuttanut asiaan, niin silti jo haluaisin tästä eroon. Mutta josko se tästä, kun pääsee ihan oikeasti lomalle vähäksi aikaa :)

      Ja alkoi hymyilyttää nuo harmaat hiukset. Se kun on väri, jota koitan aina kampaajalla käydessäni saada näitten eloveenan keltaisten tilalle, mutta ei onnistu. Että täytynee olla sitten iloinen, jos niitä murehtimisen sivutuotteena luonnostaan tulee :). Murehtimista kun en kumminkaan pysty lopettamaan, vaikka kuinka yritän.

      Kiitos toivotuksista Irmastiina ja iloista loppuviikkoa sulle myös. Ja koko kesää ♥

      Poista
  3. Tunnistan hyvin samanlaisen tunteen. Mikään ei pitäisi ollla huonosti, mutta välilä tuntuu, että kaikki on jne. Onneksi menee ohi jossain vaiheessa.

    On sinulla ainakin kauniita kesäisiä kuvia. Tuo horsmapuska on kovin mieluinen minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu, että olis niin paljon helpompaa, kun alakulolle olisi olemassa joku selkeä yksittäinen syy, koska sille voisi sitten yrittää tehdä jotain. Mutta nyt kun kaikki vaan velloo mielessä jotenkin epämääräisenä ja siinä sivussa kehittelen kaikenmaailman uhkakuvia, niin ei oikein saa kiinni mistään. Mutta ohihan tää onneksi menee. Siihen on pakko luottaa.

      Ja kamera kaverina kyllä ilahduttaa :). Jää edes sen avulla pala kesää talteen, kun tuntuu, että muuten lipuu ohi.

      Mikähän siinä muuten on, että kaikki ne lajit, jotka tulkitaan rikkaruohoiksi, on justiin niitä kaikkein kauneimpia :)

      Poista
  4. Kuvat kuitenkin on aurinkoisia ja ihania. Ja nuo luonnonkukat kyllä ihan parhaita. Meidänkin pihalla muuten kasvaa joku eksyneen oloinen lilja... ja jotain muitakin sellasia selkeästi istutettuja kukkia. Ei siis tosiaankaan minun istuttamia... Mä en tee noille kukille mitään ja aina ne vaan tohon porraspieleen muun "horsman" sekaan nousee... Helppoa, jeah!

    Ja vetelyys... se vaivaa kyllä vähän täälläkin. Mä tiedän, että voisin oikein hyvin ottaa maalisudin käteeni ja tehdä jotain, esimerkiksi maalailla ulkoseiniä, kun on hyvät ilmat ja vapaapäivät. Ja kun niiden maalaus on kuitenkin jossain vaiheessa edessä. Mutku..................... Tai voisin siivota kotona niitä esittelemiäni ihastuttavia mestoja. Mutku................. No, aina ei vaan jaksa. Eli mun tapauksessa viitsi.....

    Mut joo, on tää aika erikoinen kesä ollu, kun kesäkuu meni ihan vaan sadetta pidellessä. Mun lomahan oli just tietenkin sillon... Kuukausi vaan niin koulut on jo alkaneet ja siinä se sit taas olikin. Onneks kuitenkin on näitä lämpimiäkin päiviä, jos ei näitä välillä olis niin johan sitä hulluks tulis!

    Lepoa ja aurinkoa sulle, ota rennosti äläkä murehdi asioita joille et kuitenkaan voi mitään. Kuten vaikka sille, että lapset kasvaa... vaik kyllä mä ymmärrän sua silti. Pienet lapset, pienet huolet ja miten se nyt menikään... tunnistan kyllä fiilikset todellakin! Pus pus ja hali hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin ahdistua entisestään, jos pirteänä kirjoittelisit, että olet nyt siivoillut kaikki nurkat rempan jäljiltä, karsinut turhat tavarat, maalannut talon ulkoseinät ja seuraavaksi sitten puutarhan kimppuun :D
      Että kiitos, kun olet normaali :). Ei ihme, ettei oikein jaksa tai viitsi, kun on ihan törkeän iso urakka jo takana.

      Mutta mitä noihin ilmoihin tulee, niin eiköhän meillä täällä peräpohjolassa jo ole ihan riittävän pimeää ja kylmää suurimman osan vuotta, joten mun mielestä olis kohtuullista, että edes nää kesäkuukaudet keli voisi olla vakiona aurinkoinen ja lämmin. Ja koska luonto kumminkin tarvii vettä, niin öisin saisi sataa.

      Lepoa ja aurinkoa toivon itsekin itselleni, mutta näissä fiiliksissä oikeasti ajattelen, että "No varmaan alkaa taas sateet, kun MINÄ jään lomalle..."

      Ja voi kun pystyisinkin siirtämään käytäntöön ton viisauden olla murehtimatta asioita, joille en mitään voi. Mutta vielä en oo kehityksessä niin pitkällä :). (Mun isä täyttää 80 ja aina pyytää, että laitetaan tekstari tai soitetaan, kun ollaan ajomatkan jälkeen perillä, joten lienee geeneissä :))

      Mutta kiitos Heli ♥

      Poista
  5. Tuo oranssi lilja on ruskolilja. Se on niitä puutarhakasveja, jotka jäävät henkiin, kun kaikki muu on ympäriltä hävinnyt. Varmasti on tuossa ollut puutarha joskus. Sulla taitaa olla ruskolilja-fiilis. Pojat häviää johonkin omille menoilleen, kun eivät lähde enää viettämään yhteistä kesälomaa niinkuin ennen. Ja kotipihakin muuttui dramaattisesti ja radikaalisti. Se voi olla näitä jälkimasennuksia tuon äkillisen järkytyksen johdosta. Ympäristö muuttuu, mutta ruskolilja pysyy. Uskollisesti se nousee vahvana joka kesä sulostuttamaan ja voimaannuttamaan energisellä värillään "näkeviä".
    Tuohon kasviin olen tänä kesänä erityisesti tykästynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kasvoi kotipihalla (siis silloin kun olin pieni) ihan älyttömiä määriä noita ruskoliljoja (helppoa, kun nyt tiedän nimen ;)) varmaan justiin sen takia, että ovat ilmeisen sinnikkäitä. Kukaan kun ei puutarhaa varsinaisesti hoitanut.
      Ja toinen laji, jonka muistan, oli joku keltainen lilja, jota me nimitettiin "banaanikukaksi", koska nuput oli ihan banaanin mallisia ja värisiä :).

      On tää vähän haikea ja vaikea vaihe, mutta pakkohan tän kanssa vaan on oppia elämään. Ja jos saan jollain ihmeen konstilla pihan entiselleen, niin kyllä se tästä. Havubalsamilla olen jo saanut ihan silminnähtäviä tuloksia aikaan :).

      Poista
  6. Tukka hyvin-kaikki hyvin :-)
    Ja jos kuitenkin näet iloisia hirviä talon halkeamissa, niin ei asiat voi huonosti olla, onneksi!
    Voihan sitä yrittää asennoitua siten, että nauttii siitä, ettei tee mitään. Onhan teillä kuitenkin ollut aika tapahtumarikasta tässä lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks toi sanonta menee noin, eikä niin, että "Tukka huonosti, kaikki huonosti", koska silloin mulla ei olis asiat ikinä hyvin :D. Paitsi ne muutamat tunnit kampaajakäyntien jälkeen.

      Mitääntekemättömyydestä pystyy nauttimaan, kun on tehnyt päätöksen olla tekemättä mitään :). Mutta nyt en nauti, kun haluaisin tehdä, mutta en vaan kertakaikkiaan jaksa tai osaa ryhtyä toimeen. Tosin on sillä meidän työpaikan kuumuudellakin vaikutusta asiaan. Ei yli 30 astetta ole oikein sopiva sisälämpötila mihinkään hommaan. Vetää melkoisen veteläksi, vaikka periaatteessa on vaan aivotyötä, eikä mitään ruumiillista.

      Mutta totta kyllä, että onhan tässä ollut vähän tapahtumarikasta. Ja jäljet edelleen koko ajan silmissä. Että sikäli ihan ihanaa vaihtaa loman ajaksi maisemaa :)

      Poista
  7. Voi voi kun sä murehit kaikkea ihan turhaan. Mulla on sulle konsti millä ite opin oleen murehtimatta jo...34 vuotta sitte: Jos muistat tarkalleen (ilman apuvälineitä ja muistelua) mitä tasan vuosi sitten murehit, tätäkin kannattaa murehtia. Eli ei kannata. Miks itteesä kiusata asioita joille ei voi mitään. Tarttee elää tätä päivää eikä murehtia menneitä tai tulevia. Kyllä se elämä kulettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla sitä on aina viisas neuvo takataskussa vähän joka lähtöön :).

      Ja jos oikein tarkkaan mietin (ilman apuvälineitä), niin vähän luulen, että viime vuonna tähän aikaan murehdin kokolailla samoja asioita kuin nyt (koska meidän lomaviikot on aina samaan aikaan), mutta koska murehtiminen oli silloin ihan turhaa ja kaikki pääsi turvallisesti perille ja taas takaisin kotiin, niin eiköhän se ole turha huoli tälläkin kertaa :). Että kiitos tästä! Koitan ottaa huolehtimiseen tuhlaamani energian johonkin parempaan käyttöön :)

      Poista
  8. Mitähän tuohon nyt kommentois... Lohduttaisko yhtään jos kertoisin, että ei kuki kukat meidänkään pihalla. Eikä kiillä pinnat vaikka on uusi keittiö. Ja väsyttää ihan sikana ja en ole minäkään lomalla...

    Hitsi kun vois jotenki auttaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lohduttaa Salla :D. Etenkin tuo keittiö-osuus :).
      Väsymyksestä en voi olla iloinen, koska se on ihan hanurista, mutta eiköhän me tästä joku kaunis päivä virkistytä.
      Ehkä tätä omaa ryytynyttä oloa korostaa se, kun lukee muiden pirteitä lomapostauksia, jossa ihmiset on nuoria ja kauniita ja energisiä. Sitä tunteee olonsa entistä vanhemmaksi harpuksi :)

      Ja mitä tohon auttamiseen tulee, niin autoit jo tällä, että kirjoitit mitä kirjoitit. Kiitos siitä :)

      Poista
  9. Ihana tukka! Ihania kuvia. Ja tunnustus että en jaksannut muiden kommentteja lukea läpi. Väsyttää ja lötköttää niin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Marika <3. Mun tukka on kyllä niin toivoton tapaus, että sen kerran kun se on hyvin, niin heti on pakko mainostaa :D. Se on niin onnettoman ohkasta laatua, että heti kun ilma on vähänkin kostea tai tulee hiki (niinkuin nykyään aika usein...), se on ihan kiharalla ja ne taas ei oikein enää sovi tähän vanhaan naamaan :)

      Enkä nyt sano, että ihanaa kun sua väsyttää, mutta kyllähän se mua helpottaa :). Mutta samalla oon seurannut, kuinka energinen liikkuja olet. Mulle juokseminen on yhtä tuskaa ja olen tullut siihen tulokseen, että ei kannata edes yrittää. En osaa hengittää oikein ja meno loppuu heti alkuunsa.

      Iloista loppukesää sulle <3

      Poista
  10. Ai juu, piti sanomani telefoonissa, että sulla on kiva tukka mutta unohdin :)
    (En tiedä mitä se on sillä kyljyksellä kammattuna....)
    Äläkä sinä ihminen sure ja murehi, elämä on liian lyhyt siihen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Pepi :). Ja oli tosi kiva kun soitit. Mulle tuli heti parempi mieli, kun muistin, että on niin paljon ihania ihmisiä kumminkin olemassa.

      Ja tänään on jo parempi päivä. Jotenkin helpottaa, että ulkona sataa kaatamalla. Ei oo niin pätsi tämä toimistokaan :)

      Poista
  11. Ei aina tarttekaan jaksaa vaikka kivempihan se olis jos jaksais,juu nou vot ai miin:) Minut on ainakin monesti yllättänyt se että kun jotain ikävää sattuu ja kuitenkin tavallaan "pääsee pälkähästä" niin eipä sitä tule cheerleaderiksi ryhdyttyäkkän vaikka "kaiken järjen" mukaan luulisi niin tekevänsä vaan itselläni ainakin se helpotus tekee olon koko lailla voimattomaksi,itse tilanteessa osaa,jaksaa ja pystyy kyllä toimimaan tilanteen edellyttämällä tavalla,adrenaliinin voimin vissiin mutta jäkeenpäin suorastaan kuulee sen plötsähdyksen kun elimistö ja mieli haluavat hieman lepäillä...En tiedä oisko sitten siellä sama vika rahikaisella:)
    Onneks on paljon kaikkea kivaakin,kaunis kampaus ihanan naisen jatkeena,loma tulossa,kukkeleita ja hyväntuulisia hirviä♥ Kyllä se kesäfiiliskin vielä tulla tupsahtaa,ennemmin tai myöhemmin,viimeistään sitten talven keskelle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai nou ♥.

      Ja taisin eilen tajuta niinkin yksinkertaisen asian kuin että en ole enää 30-vuotias :D. Ihme homma, että on tollanenkin pikkujuttu jäänyt huomiotta..

      Oikeasti kun itse ei jaksa tehdä mitään, niin sitten sitä notkuu somessa ja lukee nuorten, kauniiden ja rohkeiden ihmisten pirteitä ja aurinkoisia lomapostauksia ja samalla velloo jonkunsortin itsesäälissä tukka hikisinä sohvannurkassa :D.
      Enkä siis tällä tarkoita, että haluaisin yhtäkkiä nuortua kakskyt vuotta (koska silloin olis taas niin monta huolta ja murhetta vielä edessäpäin), mutta haluaisin takoa omaan kallooni, että pitäis pikkasen välillä muistuttaa itseään, ettei enää edes tarvi jaksaa niin paljon kuin ennen(vanhaan). Olen oman osuuteni silloin tehnyt ja nyt vois jo vähän höllätä, mutta kun ei älyä niin älyä.

      Mutta tänään on jo parempi päivä. Ihan vaan sen takia, että tulin älynneeksi edes ton edellämainitun. Ja siksi, että vaikkei ollut oikeasti mitään asiaa, niin silti olen taas saanut teiltä ihanilta ihmisiltä näitä kivoja lohdutuksen ja kannustuksen sanoja, vaikka toisila saattais ihan oikeastikin olla murehdittavaa. Juu nou.. ♥

      Tää hyväntuulinen hirvi alkais nyt siivoomaan tän vähemmän kaunista työpöytää, koska siihen kumminkin menee kolme päivää ennenkuin pöytälevy pilkottaa alta. Ja sit tää lähtis niinku lomille lomps :). (Kielletty sanonta kotona, mutta tänne voin ihan salaa kirjottaa..)

      Nautitaan kesästä sen minkä pystytään. Jos ei nyt, niin tosiaan sitten talvella viimeistään :)

      Poista
  12. Usko tai älä mutta illalla nukkumaan mennessäni ja unta odotellessa mietin blogissa olevia kuviasi ja pohdin että mitä niistä tulee mieleen ja sitten tuli se sana: herkkä, ovat yleensä kaikki kauniin herkkia:) No, pohdintojen aiheita kullakian;)
    Mielialatunnelmista, on todella tylsä tunne kun on alamaissa vaikka ei mitään syytäkään ole ja sitten asian tiedostmienkin harmittaa. Puhun kokemuksesta:) Varsinkin jossakin ikävaiheessa tuo tunne oli aika usein mutta nyt iän karttuessa on mennyt ohi (joskus tietenkin on samanlainen olo vieläkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit miten ihania pohdintoja. Kiitos niistä <3.
      Itse en osaa kuviani analysoida. Kuvaan vaan kaikkea, mikä omasta mielestäni on kaunista tai muuten mielenkiintoista.
      Ja jännää ja samalla jotenkin hirmu ihanaa, kun käytit tuota "kauniin herkkä"-ilmaisua. Se on sama, jota eräs mieheni tuttava oli käyttänyt minusta nähdessään minut ensimmäistä kertaa. Ja minä kun olen aina olevinani niin hirmu vahva :).

      Alamaissa olo on tosiaan tylsää. Etenkin kun sille ei ole mitään syytä, jonka voisi tosta vaan korjata. Mutta tuolla ylempänä kirjoittelinkin, että taisin tajuta, että mun pitäis nyt muistaa, että olen kumminkin kohta 50, enkä enää 30 tai 35 niinkuin suuri osa pirteistä blogien kirjoittajista :). On siinä kumminkin jonkun sortin ero jo jaksamisessakin, vaikkei sitä huomaa ajatellakaan. Tai sitten mulla on vaan joku kriisi, joka toivottavasti ymmärtää häipyä sinne mistä tulikin.

      Kiitos tosi paljon kaikesta mitä kirjoitit ja hyvää kesää edelleen <3

      Poista
    2. Ja nyt kun alkoi heti tuo miehen tuttavan sanonta särähtää omaan korvaan, niin pakko sen verran tarkentaa, että tapaamisesta on varmaan just se 20 vuotta aikaa :). Eli tuskin olisi käyttänyt samoja sanoja enää :D

      Poista
  13. Voi ei, mitenkähän sua piristäisin ;) Pidän nyt peukut ja varpaat pystyssä että tulee parempi mieli kohta! Ja mun mielestä ainakin oli tukka hyvin, kukat kauniisti, maisemat upeat ja jouluvalotkin ihanan ajattomat :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :). Itseasiassa mulle tuli jo eilen yhtäkkiä paaaljon parempi mieli :). Ja nyt se on suorastaan loistava, koska olen nyt siivonnut sotkuisen työpöytäni, katsonut säätiedotuksesta, että auringonpaiste jatkuu ja kohta hilpasen tästä ihan oikealle lomalle.

      Oot kyllä mun suosikkihäävalmistelija, kun vaikutat just siltä, miltä mun mielestä pitääkin. kaikki hoituu, mutta ilman sen suurempaa stressiä ja vouhotusta. Että ihania viimeisiä häitä edeltäviä päiviä ja ennenkaikkea sitten sitä kaikkein tärkeintä juhlaa teille <3

      Poista
  14. Ihana tukka, jos saisin tuommoisen, ottaisin koska vaan. En meinaa ehtiä kampaajalle koskaan :(

    Ihana, ihana kimppu - kesämieltä sinulle ja upeaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Pilvi, mutta on erittäin harvinaista sorttia tommonen tukka meikäläisen päässä :D. Että oli ihan kuvaamisen arvoinen juttu. Joskin aika hankalaa sokkona ja käsivaralta, kun mulla ei oo sellasta "selfie"-kameraa :)

      Tänään on jo sellanen ihan oikea lomanodotusfiilis, kun aurinko paistaa ja työpöytä kiiltää. Ihan näillä minuuteilla siis hilpasen kesälaitumille ja toivotan Iduriin mitä mainiointa kesää ja kaikkea hyvää ja kivaa <3

      Poista
  15. Sä sopisit niin hyvin meidän tyttöjen kaveriksi! ;)
    Välillä tarvii olla tylsää ja muuta ikävää, niin sitten taas hetken päästä kaikki tuntuu NIIN kivalta♥

    Kauniita kuvia ja aivan ihanat hiukset♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se oliskin hauskaa, kun nelistään tyttöjen kans murjotettais (tai ehkä kolmistaan, koska veikkaan, että pienin vaan hymyilee) ja sitten taas yhtäkkiä kauheella tsempillä ja touhulla puuhaamaan kaikkea kivaa :D

      Ja oikeasti just nyt tuntuu taas kivalta, kun loman alku on ihan käsillä. Itseasiassa lähden ihan just tästä hikisestä toimistosta, enkä vähään aikaan palaa.

      Kiitos Merita ja edelleen kaikkea kivaa ja ihanaa teille sinne Keijulandiaan ♥. (Ja niinkus tiedät, niin on todella harvinaista, että meikäläisellä on tukka noin hyvin. Tai siis oli ;))

      Poista
  16. Voi sinnuu kesä haikeilijaa. <3
    Kaunis tukka ja kauniita kuvia kerrassaan!
    Minä kanssa rakastan luonnonkukkia, ihan just noita joita joku pitää "roskakukkinakin", ja onhan se lohdullista että kukkia piisaa vaikken mitään jaksa saada pysymään hengissä omalla pihalla. ;)
    Ei sitä aina tarviikkaan niin yltiöpositiivisena porskuttaa. Toisaalta vähän tummemmissa fiiliksissä sitä tulee myös pysähdyttyä niiden pienten onnen ja ilon pipanoiden äärelle. Ja kaikenlaisia syntyjä syviä on hyvä ehtiä kelailla välillä.

    Kyllä ne kesä- ja lomafiilikset sieltä vielä löytyy!
    Oikein mukavia oloja sinne, ja hyvää iloista lomaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi. Tännehän oli tullu lisää kivoja viestejä ihanilta ihmisiltä. Ootte te sit vaan mukavia, kun jaksatte kannustaa <3.
      Ja itseasiassa mulla on jo tuhat kertaa parempi mieli, koska loma on nyt ihan oikeasti alkanut, eikä vieläkään sada :D. (Pessimisti ei pety).

      Että ihmeellinen on ihmisen mieli. Ei tartte paljonkaan, kun jo taas kivutaan pohjalta :)

      Kaikkea kivaa kotomolaisten kesään <3

      Poista
  17. Olipas kiva postaus, vaikka kirjoittajan mieli ei tainnutkaan olla kirjoitushetkellä ihan se paras.Toivottavasti on jo hieman (paljon) iloisempi mieli!

    Oikein kiva kesätukka sinulla! Tuo ei ole kyllä porsaankyljystä nähnytkään. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Satu :)

      Pitkään oli niin tylsät fiilikset, ettei edes huvittanut kirjoittaa mitään (ja se on yleensä melko huolestuttavaa) vaan kadota johonkin maan alle ikuisiksi ajoiksi (no ei ny sentään, mutta siltä se välillä tuntu).
      Mutta nyt taas on kaikki paaaaljon paremmin. Aurinko paistaa (enkä ny sano, että vähän liikaakikin, koska siitä ei kumminkaan hyvää seuraa), loma on oikeasti alkanut ja sellainenkin peini, mutta mulle iso juttu kuin piharakennuksen sokkelien maalaus piristi mieltä ihan hirveästi. (En itse maalannut, mutta huomasin, että raksamiehet oli sen rakennuksen kolmella sivulla tehneet ja jotenkin siinä meni ne pahimmat tulipalon rippeet piiloon ja uudisrakennus alkoi näyttää ihan oikeasti uudisrakennukselta..)

      Ja kiitos tukkakehuista. Nythän nää hiukset on tosta kuvasta jo normalisoitunu ;)

      Jaa niin. Kaikkea hyvää sun kesään <3

      Poista
  18. Ihanaa rehellisyyttä - sitä arvostan ja se tekee blogistasi niin aidon :) sitähän se tämä elämä on - kaikkia näitä päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän se kaikki just on :). Vain elämää, ei sen enempää (eikä etenkään vähempää).

      Nyt on taas hyvä mieli ja uskon, että jatkuukin. (Mutta välttelen silti liikaa hehkuttamasta, koska niinkuin on jo tullut todettua, niin koskaan ei voi tietää, mitä elämä seuraavaksi eteen heittää..)

      Kiitos paljon Anne kivasta kommentista. Siitä tuli hyvä mieli.

      Ja toivon sulle ja teille mahdollista hyvää <3

      Poista
  19. Usko tai älä mutta minä olen suurinpiirtein vetelehtinyt koko kesän :) Mitään merkittävää en ole tehnyt,chillaillut ja hymyillyt ja tuijotellut taivaalle ja ihmetellyt elämää :) Ennen mulle tuli toimettomana olemisesta huono omatunto mutta ei enää.Olisiko suorittajasta tulossa nautiskelija ;)
    Pikkusen painetta kyllä puskee kun yksi harvinainen ja ennennäkemätön vieras on tulossa tuossa kuun vaihteessa...keittiön pöytä on maaluaksen alla naapurikadulla...noooo,eiköhän ne kahvit jossain saada juotua :D Siivotakin varmaan tarttis tai ainakin imuroida pitäs....nooooo,siitäkään en taida rueta ressiä repimään niinkuin ennen :D Ihmiset on tärkeämpiä kuin huushollit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa just hyvältä toi sun kesä :).
      Ja ihan sama vika kuule rahikaisella. Siis oli. Mitääntekemättömyydestä tuli hyvinkin äkkiä huono omatunto. Ja tulee välillä edelleenkin, mutta nyt kun on loma, en aatellu ressata mistän. Paitsi että oon jossain kohtaa menossa tapaamaan yhtä mulle harvinaista ja ennennäkemätöntä kivaa ihmistä ja jännittää aika lailla, vaikka turhaa kai sekin, kun kumminkin ollaan vanhoja tuttuja :D.
      Toivon vaan, että tää kyseinen emäntä ei ala ainakaan mun takia imuroimaan, eikä mitään muutakaan. En oikein viihdy liian siistissä ympäristössä ;)

      Poista
  20. Jospa sinulla on meneillään luopumisen tuska. Lapsoset lentelevät kohta pesästä, et ole enää niin tarpeellinen jne. Se ottaa aikansa ja sit taas ymmärtää, että nyt voi taas alkaa elää itselle. Silleen ihanasti. Käytte Ukon kans matkoilla ja teette romanttisia viikonloppumatkoja ja löydätte toisenne uudelleen. Kato, kyl se siitä!

    Mulla alkaa lomat olla ohi, ja sulla ne vasta alkavat. Ai hurja... Hyvä lomia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on Maketsu just niin tota tuskaa. Vaikeeta, mutta pakollista.
      On se kumma, kun silloin kun tuntui, että koko ajan piti olla äiti sitä ja äiti tätä, niin se oli muka olevinaan välillä kovinkin raskasta, mutta nyt kun kukaan ei enää tunnu tarviivan, niin nyt sitä jo taas kaipaa.

      Mutta ukosta oon kyllä saanu tällä lomalla jo ihan tarpeeks :D.

      Iloisia mösäviikonloppuja sulle ja teille, jos/ku niitä vielä edessä on.

      Poista
    2. ja siis varmaan ymmärsit, että mösä = möksä... ja ku on kun..

      Poista
  21. Pitänee munkin kantaa korteni kekoon ja sanoa jokunen viisaus (heh heh). Sanotaan, että kaikella on aikansa. Ja kun ei huvita eikä jaksa, ja on tylsää, niin ei voi muuta kuin odottaa että se menisi ohi. Näitä tämmöisiä tunteita on mullakin joskus, ja ne raivostuttaa, sillä tekis mieli tehdä jotain kivaa ja jännää, mutta kun ei vaan saa itseään liikkeelle. Mulla meni maanantai ilta sohvalla istuskellessa ja odotellessa, että saisin voimia tehdä jotain. Olis kyllä tehnyt mieli tehdä vaikka mitä, mun kun en vaan jaksanut. Niinpä raahauduin saunaan ja sen jälkeen petiin ja nukkumaan. Eilen jaksoinkin sitten poimia hieman punaisia viinimarjoja ja keitellä hyytelöä ihan hyvillä mielin. Kyllä se siitä vielä Annukka iloksi muuttuu. Ja sun valokuvat ovat todella ihania, sinulla on taitoa ja silmää.Vielä hetken aikaa on tätä kesän lämpöä, nautitaan siitä. Ehkä sitten kun tulee syksyn pimeät alkaa voimat puskemaan esille. Aurinkoisin terkuin Anki

    VastaaPoista
  22. Täytyi palata takaisin lisäämään sinulle sitaatin jonka löysin blogimaailmasta, sillä se taitaa osua ihan nappiin sinun kohdalla juuri nyt : Worrying dosen't take away tomorrow's trouble, it takes away today's peace.♥ Mikä viisaus!!! / Anki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anki näistä kivoista (ja varsin viisaista) kommenteista <3.

      Oon ollut niiiiin lomalla kaksi viimeistä viikkoa, että ei paljon enempää lomalla voi olla.
      Mieli on rauhalinen ja elämä tuntuu olevan taas kaikin puolin mallillaan, eikä edes huominen 8 tunnin kotimatka (ainakaan vielä) jaksa huolettaa sen paremmin kuin maanantainen töihinpaluukaan.
      Nyt vaan toivon, että olotila pysyy, mutta itseni tuntien voi hyvinkin olla, että ens yön taas valvon ja murehdin kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

      Kirjoitit kyllä kaikin puolin asiaa ja tuo sitaatti, jonka palasit lisäämään pitäis kyllä takoa kalloon. Se on just noin eikä melkein. Kiitos siitä ja kaikkea hyvää tähän loppukesään ja sen jälkeenkin, Ilahduin, kun kävit <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi