Sivut

torstai 11. tammikuuta 2018

NOIN VIIDEN PÄIVÄN RUOKAPÄIVÄKIRJA


Emma esitti toiveen viikon ruokapäiväkirjani julkaisusta, mutten voinut luvata (sori Emma :)), koska tiesin entuudestaan, että pitkäjänteisyyteni ei tule siihen riittämään. Ensinnäkin siksi, että syön niin usein, ja toisekseen siksi, että perusteellisena ihmisenä koen, että päiväkirja on heti pilalla, jos jää yksikin syöty manteli välistä... 

Oli vissiin liian tuoreessa muistissa taannoinen 4 kuukauden ohjattu lihaskuntoremontti, jonka aluksi PT halusi nähdä, mitä syön. Ei riittäneet alkuunkaan ne pari aanelosta, jotka sain tehtävän toteuttamista varten, vaikka kuinka pienellä käsialalla koitin kirjoittaa. Ja taisi loppua lukukärsivällisyys PT:lläkin, koska totesi parin ekan päivän pöperöt luettuuan, että hyvällä mallilla on :).  

Emman toive jäi kuitenkin takaraivoon oleskelemaan, ja koska olin sattumoisin juuri lainannut kirjastosta pari ravintoidolini Tiina Hälvän uusinta kirjaa saadakseni taas vähän vaihtelua vakiosapuskoihini (joista suurin osa ennestäänkin Tiinan helppoja ja hyviä reseptejä), päätin yhdistää nämä kaksi asiaa ja paitsi testailla jotain uutta, myös tallentaa tänne löyhänlaista ruokapäiväkirjaa satunnaisessa järjestyksessä viiden päivän ajalta. 

Hirmu palkitsevaa olisi tottakai, jos näistä joku saisi jonkunlaista inspistä tai vaihtelua.


AAMU- JA ILTAPALOJA

Perusaamupalani on ollut kokolailla vakio viimeiset sata vuotta, mutta viikonloppuna innostuin kokeilemaan vähän muutakin. 

Tein mm. ensimmäistä kertaa itse granolaa, josta tulikin ihan hitsin hyvää ja mukavan pureskeltavaa.

Itsetehtynä säilyy lasipurkissa viikon päivät ja vähän mietitytti, noinkohan tulee noin iso satsi (uunipellillinen) siinä ajassa syötyä, mutta ukkeli olikin tietämättämi ratkaissut sen puolen. Oli syönyt yli puolet purkista ja kysyi, että "Saaks näitä muroja ottaa lisää?" (oli lusikoinut sellaisenaan maidon kanssa, mutten todellakaan halunnut alkaa valistamaan, mihin olin ne oikeasti tarkoittanut, koska kaikki vähänkään järkevä, mikä maistuu maksalaatikkomiehelle, on plussaa)



Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen. Sekoita kulhossa 3 dl luomukaurahiutaleita,
1 dl (luomu)kookoshiutaleita, 1 dl murskattuja saksanpähkinöitä, 1 dl kurpitsansiemeniä,
1 dl murskattuja manteleita, 1 dl vaahterasiirappia, 2 rkl appelsiinimehua, 1 tl vaniljajauhetta.
Kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi. Paista 10 min, sekoita ja anna olla uunissa vielä toiset 10 minuuttia. Lisäile raakapuuroon, luonnonjugurttiin tai mihin haluat


Granolan innoittamana halusin kokeilla myös appelsiinigranola-tuorepuuroa.

Olen aiemminkin yrittänyt alkaa tuorepuurojen ystäväksi, mutta huonolla menestyksellä. Enkä ole ihan vakuuttunut, muuttuuko tilanne tämänkään kokeilun jälkeen, mutta sen voin sanoa, että niin täyttävää oli, että vaikka söin alle puolet annoksesta, se oli todellakin enemmän kuin riittävästi. Jaksoin hyvin käydä lenkillä ja uimassa pelkän puuron energialla.  Normipuuro ei siihen riitä. Ja kun on lukioikään asti pakotettu joka ikinen kouluaamu syömään veteen keitettyä kaurapuuroa, ei se enää aikuisena jaksa niin innostaa. 

Ohjeessa käytettiin lisäkkeenä paitsi granolaa, myös appelsiinin siivuja (itselläni mandariineja, koska olin käyttänyt kaikki appelsiinit tuoremehun valmistukseen), 1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia ja karhunvadelmia, joita en muista koskaan syöneeni. Ilokseni niitä löytyi Prisman hevi-osastolta, mutta ihan jäätävään hintaan. 125 g maksoi 4,15 euroa, joten eivät päädy kyllä ihan jokapäiväiseen valikoimaan, vaikka hyviä ja erityisen terveellisiä ovatkin. Toki nyt ei mahda olla mikään erityinen kotimaisten marjojen sesonki, joten hinnat lienevät sen mukaiset.



Sekoita kulhossa 2 dl luonnonjugurttia, 2 dl luomukaurahiutaleita (inan vähempi ehkä riittäisi),
1 tl chian siemeniä, 2 rkl appelsiinimehua (ensi kerralla laitan enemmän, niin tulee notkeampaa)
ja anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia.
Lisukkeet päälle. (Kuvan annos on puolikas ohjeen mukaisesta).


Arkiaamuina ei todellakaan sen enempää aika kuin mielenkiintokaan riitä hedelmäsiivujen sommitteluun, vaan silloin kelpaa vallan mainiosti tuttu ja turvallinen, hyväksi havaittu aamupala, joka itselläni alkaa aina lasillisella yön yli seissyttä vettä, johon puristan puolikkaan sitruunan, joka päinvastoin kuin hapan makunsa antaa ymmärtää, neutraloi kehon happoja. Se myös edesauttaa ruuansulatusta, joten tällä lasillisella kroppa lähtee tavallaan heti aamusta käyntiin. Ja kun antaa veden hapettua, siitä tulee paljon pehmeämpää kuin suoraan hanasta laskettuna. Ainakin täällä meillä, jossa vesi on varsin kalkkista ja muutenkin "kovaa".






Muuten aamiainen koostuu yleensä kupillisesta mustaa kahvia, johon saatan lisätä teelusikallisen kylmäpuristetua kookosöljyä, siivusta tai parista jälkiuunileipää ("niitä kovia koppuroita" sanoo ukkeli), täysjyväleipää (Lidlissä mm. myydään tosi hyvää Realin tyyppistä, mutta vielä täydempää tavaraa) tai siemennäkkileipää, luonnonjugurtista, marjoista, pellavansiemenrouheesta (tällä viikolla vaihtoehtoisesti granolasta), pienestä lorauksesta hunajaa ja yhdestä pienestä tai puolikkaasta isosta keksistä. Jos keksit on loppu, päivä on kokolailla pilalla :).





Useimmiten leivän päällisinä suosimaani kylmäsavuloheen ja tilliin olen tässä viime aikoina ottanut pientä etäisyyttä. Osin siksi, että on alkanut kymmenen vuoden jälkeen kyllästyttää, mutta osin siksi, että hinta muutamalle siivulle on nykyään aika posketon. Ei sillä, että sillä olisi kokonaisuuden kannalta hirveää merkitystä, mutta noinniinkuin periaatteesta. 

Tällä viikolla leiville on päätynyt lähinnä kalkkunaleikettä ja parsakaalisilmusalaattia, jota myydään pienessä rasiassa, mutta jota vaan riittää ja riittää, vaikka kuinka nyhtää.

Vaihtoehtona paahdettua täysjyväleipää, jonka päällä pari ohutta siivua vuohenjuustoa, avokadoa, ripaus merisuolaa, pienesti hunajaa, ja päällä jälleen keko silmusalaattia.






Välillä lisään kyytipojaksi keitetyn kananmunan tai jos olen oikein viitseliäs (viikonloppuina), korvaan perusaamupalan kasvismunakkaalla (esim. kesäkurpitsaa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, pari kananmunaa, pari rkl vettä, merisuolaa, mustapippuria).

Jugurtin ja marjojen tilalla voin syödä/juoda smoothien. Ja toisinaan en edes kaipaa sen lisäksi muuta, mutta useimmiten kyllä. Riippuu siitä, mitä aion tehdä päivällä. Treenipäivinä ei pelkällä smoothiella pitkälle pötki, vaikka täyttä ravintoa niistäkin toki saa, kun valitsee ainekset sen mukaan.



Vadelma-chiasmoothie on yksi vakiolemppareistani. 
1 dl mantelimaitoa, 0,5 dl kreikkalaista jugurttia, 1, 5 dl vadelmia,
1 tl vaniljajauhetta, 1 tl hunajaa, 2 tl chian siemeniä.
Voi juoda tuoreeltaan tai jättää yöksi jääkaappiin tekeytymään, jolloin muuttuu lusikoitavaksi.


Raikkaita vihersmoothieita (jotka eivät todellakaan maistu ruoholle), teen paljon, mutta nyt on ollut babypinaatista ja mintusta pulaa, joten ei nyt satu yhtään valmista kuviin.

Tapanani on pilkkoa raaka-aineita (esim. vihreä omena, pakastemango, babypinaatti, minttu TAI vihreä omena, avokado, banaani, babypinaatti) valmiiksi annoksiksi pakkaseen. Ei tarvi aamulla kuin kipata satsi blenderiin ja lisätä nesteet (vesi & luomuomenamehu tai vesi&mantelimaito) ja teelusikallinen viherjauhetta. Itse ainakin olen aamuisin sen sortin haahuilija, että aika vaan menee johonkin ennenkuin huomaankaan.

Iltapalat menevät kahvia lukuunottamatta kokolailla samalla kaavalla. Vaihteluksi itselleni riittää se, että jos aamulla syön jugurtin kanssa vadelmia, vaihdan ne illalla mustikoihin. Mutta iltajuotava on juttu, jonka haluaisin ratkaista jotenkin muuten kuin teellä, joka tympii, vaikka kaapista löytyy montaa eri lajia. En vaan ole erityinen teen ystävä. Viiniä voisin mieluusti juoda, mutta ei oikein ole kelpo vaihtoehto jokapäiväiseen käyttöön. Eikä vettäkään huvita enää illalla litkiä, koska juon sitä päivän mittaan pari-kolme litraa.







PÄÄRUOKIA


Koska en ole mikään karjalanpaistin tuoksuinen kätevä emäntä, joka jaksaa viettää keittiössä tuntitolkulla patoja hauduttelemassa ja leipiä juureen leipomassa, arvostan sitä, että voin valmistaa ruuan tuoreista hyvistä aineksista käden käänteessä. Aika usein niinkin, että käyn ruokiksella kotona (edellyttää sitä, että olen mennyt töihin autolla, mikä vaatii tietoisen päätöksen aamulla, koska mieluummin kävelen) pyöräyttämässä pikalounaan ja syömässä sen. Meillä kun ei toimistolla ole sen enempää jääkaappia kuin mikroakaan, ja vaikka voisin sellaiset ihan hyvin hankkia, en oikeastaan halua, koska katkaisen mieluummin päivän lähtemällä lounaan ajaksi muualle. Enkä toisaalta edes halua tehdä töitä ruuanhajuisessa huoneessa. Keittiötä kun ei ole erikseen.

Näitä Tiinan terveellisiä pikaruokareseptejä on käytössäni ennestään useita, mutta tässä pari uutta kokeilua.

Ensimmäisenä lehtikaali-tomaattipasta, jonka ainekset ovat tässä. Määrät kuvassa toki vain viitteellisiä.



 Pasta, oliiviöljy, merisuola (vaatii näköjään täydennystä), mustapippuri, lehtikaali, tomaatti, valkosipuli, oliivit ja feta. Siinä kaikki.


Proteiinipitoinen ja runsaskuituinen kikhernepasta oli itselleni uusi tuttavuus ja olin melko varma, ettei sitä normikaupasta täältä saa, mutta olin onneksi väärässä ja Prisman peruspastahyllyltä tämäkin ilokseni löytyi. 

Alla valmis sapuska. Kokonaisvalmistusaika reilut 10 minuuttia. Lehtikaalin kun ehtii pilkkoa ja valkosipulit hienontaa samassa ajassa, jonka pastan keitinveden kiehumisen odottelu kestää. Pastan keittoaika 6-7 min, josta suosittelen maks. 6 min. Itse keitin inan liian kauan ja tuli turhan pehmeää.



2 annosta: 150 g kikhernepastaa, 100 g lehtikaalia, 2-3 valkosipulinkynttä, oliiviöljyä, rasia kirsikkatomaatteja, mustia oliiveja, 80 g fetajuustoa (seuraavalla kerralla vaihdan fetat halloumiin, josta tykkään lehtikaalin kanssa enemmän), merisuolaa ja pippuria.

Keitä pasta ohjeen mukaan, leikkaa lehtikaalista ruodit pois, suikaloi lehdet ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla, lisää kaali ja valkosipuli, ja kuumenna kunnes kaali alkaa vähän tummua. Lisää joukkoon kokonaiset tomaatit ja oliivit ja paista vielä 5 min. Kaada pasta tarjoiluastiaan, lisää kaali- ja tomaattiseos, mausta suolalla ja pippurilla, ja murenna lopuksi fetajuusto päälle.


Tämä on oikeastaan kokolailla sama kuin lemppareihini kuuluva halloumi-lehtikaali-paistos, jossa niinikään pyöräytellään kuumalla pannulla kaalit, valkosipuli ja tomaatit, maustetaan luomusoijalla ja lisätään päälle toisella pannulla kauniin ruskeiksi paistetut halloumit.  Toimii hyvin ilman pastaakin, jos ei ole tarvetta suuremmalle proteiinimäärälle, jota taas tuosta pastasta saa.


Tässä toisen uuden kokeiluni, parsakaali-supersalaatin ainekset illan keltaisessa keinovalossa.



 Pääraka-aineina jälleen uusi tuttavuus, Superriisisekoitus (sisältää punaista ja ruskeaa raakariisiä,  vihreitä linssejä, kvinoaa ja kurpitsansiemeniä) ja parsakaali. Loput ainekset yrttikastiketta varten. 


Ja tässä taas valmis sapuska, joka on varsin ravinteikasta ja täyttävää sellaisenaan, mutta käy hyvin myös lisukkeena. Itse syön usein samaa perusjuttua sekä lounaalla että töitten jälkeen, mutta riippuen siitä, paljonko tarvitsen tai olen kuluttanut energiaa, syön jommankumman sellaisenaan ja toisen sitten vaikkapa kalalla tai broilerilla lisättynä.



2 (isoa) annosta: 2 dl jyväsekoitusta (keitä ohjeen mukaan,
mutta korvaa suola 1/2 luomukasvisliemikuutiolla) ja 1 parsakaali, noin 250 gr
(irrota kukinnot, leikkaa varsi pieniksi paloiksi ja keitä noin 5 min).

Kaada tehosekoittimeen yrttikastikkeen ainekset 1,5 dl oliiviöljyä, 2 valkosipulinkynttä, 1 tl hunajaa, 1 tl omenaviinietikkaa, 2-3 rkl sitruunamehua, ruukku tuoretta basilikaa, tuoretta lehtipersiljaa (itse laitoin persiljan puutteessa korianteria, koska koitan kouluttaa itseäni syömään sitä, vaikken pidä mausta), merisuolaa ja pippuria. Sekoita kunnes ainekset ovat hienontuneet hyvin ja lisää kastike jyvien ja hienonnetun parsan joukkoon.


Olin aikeissa tehdä jyväsekoituksen itse Tiinan kirjan ohjeella, mutta laiskuuttani skippasin sen, koska valmis Superriisi sisälsi liki täsmälleen samat ainekset. Ja tulee kyllä jäämään vakiovalikoimiin. Oli tosi hyvää ja ihanan pureskeltavaa. Ja tämä pöperö parani "vanhetessaan" yön yli jääkaapissa. Tuoreena ja lämpimänä yrttikastike oli omaan makuuni ehkä turhan hallitseva. Saatan myös tehdä sitä ensi kerralla vähän vähemmän, koska olen niin kuiva tyyppi, että tykkään kuivemmasta ruuastakin.

Tälle viikolle sattui myös yksi perusruuistani eli paahdetut uunijuurekset, joita oli aikomus tehdä joulunpyhinä, mutta ei sitten silloin kaivattukaan, joten hyödynsin juurekset nyt ennenkuin ehtivät nahistua. Osan tosin puristin mehuiksi.



"Niitä kovia mustia paloja" on ukkelin nimitys tälle ruualle, joka tässä tapauksessa sisältää punajuuria, porkkanoita ja sipulia, joiden päälle ripottelin rosmariinia ja timjamia, 
paahdoin uunissa vain hieman pehmeiksi (noin 20 min) ja murustelin lopuksi fetajuustoa päälle.



Lounasruokalassa söin tällä viikolla pari kertaa. Siellä ei kuulu tapoihin kuvailla, mutta tässä kuitenkin hätäinen otos päivän annoksesta, johon valitsin punajuurikeittoa, rucolaa, marjamoussea ja ekstrana palan perunarieskaa (kai), jonka sijasta yleensä syön näkkäriä, mutta nyt ei huvittanut.





Ja tässä vihoviimeinen tähän viiden päivän jaksoon sattunut kotona kasattu pikaruoka savulohisalaatti.



Friseesalaattia, rucolaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, kurkkua, loimulohta, kananmunaa, tuoretta minttua, 
sitruuna-avokadoöljyä, kurpitsansiemeniä ja limepippuria.
Valmistusaika pari-kolme minuuttia, jos kananmunat on keitetty aiemmin.


Siinäpä ne tälle viikolle sattuneet varsinaiset ruuat. Pari uutta ja muuten tuttuja.

En ole mitenkään erityisen vaihtelunhaluinen, ja huomaan, että tulee niitä omia hyviksi havaittuja suosikkeja aika usein pyöriteltyä muutaman päivän jaksoissa.

Tuoreessa muistissa on tosin nekin ajat, kun tuskailin "pakkoruuanlaiton" kanssa ja mielikuvitus riitti tasan makaronilaatikkoon, spagettiin&jauhelihakastikkeeseen ja kalapuikkoihin. Että on tämä nykyinen vaihtelu siihen nähden kumminkin aika paljon enemmän ja etenkin värikkäämpää. Joskin nuo edellämainitut kuuluvat edelleen ukkelin lempiruokiin (plus se maksalaatikko). Ja itseasiassa vähän tyrkytti omaa annostaan kuvasarjan jatkoksi.

Lautasellaan oli muutama päivä sitten hälle tekemääni makaronilaatikkoa, jota lämmitti pannulla ja lisäsi sekaan chorizo-nakkien palasia, joiden lisukkeeksi laittoi varmaan ihan kuvausmielessä muutaman punajuuren eli "niitä mustia paloja".

Arvaan, että osa teistä miettii noista ukkelin eväistä, että jess! joku sentään syö perheessä ihan kunnon ruokaakin :)


VÄLIPALOJA

Luontainen ruokarytmini on neljä isompaa ateriaa päivässä neljän tunnin välein. Ei ole mikään opeteltu juttu. Sattuu vaan sopimaan omaan suht säännölliseen päivä(työ)rytmiini juurikin passelisti. Pysyy energia tasaisena pitkin päivää.

En tiedä, miten pärjäisin vuorotyössä tai muuten epäsäännöllisessä rytmissä, koska olen aika huono kestämään pitkiä ateriavälejä. Ensin tulee heikotus ja sitten muutun vihaiseksi.

Työpöydälläni on aina vesikannun lisäksi lemppareitani kuorimattomia manteleita, cashew- tai saksanpähkinöitä (joista en niin piittaa, mutta syön kumminkin hyvien rasvojensa vuoksi), kuivattuja karpaloita tai muita marjoja (tällä hetkellä mustia Luomu-mulpereita) ja tummaa suklaata (kaakaota 70% tai yli), jota syön palan silloin tällöin. Levy voi hyvin kestää pari-kolme viikkoa, mutta voi kulua nopeamminkin. En ole sen kummemmin tarkkaillut.





Lisäksi mukana käsilaukussa kulkee yleensä paitsi manteleita tai pähkinöitä, myös Stevialla makeutettuja lakuja siltä varalta, että joskus venyy ruokailuvälit reissussa liian pitkiksi. Hyvä pika-apu heikotukseen ja maistuvat hyviltä.





Jos joskus syön aamulla kotona vähemmän, otan vastaavasti töihin mukaan enemmän. Yleensä smoothien tai luonnonjugurtti-marjaseoksen.






Nyt meinaa turnauskestävyys loppua ihan justiinsa, mutta siltä varalta, että joku vielä jaksaa sinnitellä siellä ruudun ääressä, esittelen nämä pari kirjastosta lainaamaani Tiinan kirjaa. Aiempia teoksiaan olen ostanut itselleni, mutta nyt ei ole kaapissa enempää tilaa, joten nämä käyvät nyt vaan kääntymässä.

Vaikkei ainuttakaan reseptiä kirjoista kokeilisi, voin ihan todella lämpimästi suositella näitä ihan vaikka vaan kauniiden kuvien vuoksi. Ja itse ainakin olen näistä saanut paljon hyvää tietoa eri raaka-aineiden hyödyistä. Kaikki teksti on tiinamaisen lempeään, mutta asiantuntevaan tyyliin kirjoitettu.

Reseptit ovat luontaisesti gluteenittomia, eivätkä sisällä valkoista sokeria, joka on kaikkien muitten haittojensa ohella sekä nopeimmin ikääntymistä edistävä ruoka-aine että kuivan & atooppisen ihon vihollinen. Enkä kyllä keksi mitään, missä valkoisesta sokerista olisi hyötyä.





Itselleni ruoka on ensisijaisesti energianlähde, ja maku tulee vasta hyvänä kakkosena. Mutta vaikka olisi toisinkin päin, en vaihtaisi nykyisestä siltikään mitään.

Jos Luoja suo, täytän reilun kuukauden päästä 53, mutten kärsi "ikääntymisen mukanaan tuomista" vaivoista, mielialan heittelyistä, väsymyksestä, turvonneesta alavatsasta, flunssakierteistä, tummista silmänalusista, enkä oikeastaan mistään, ja haluan uskoa, että se on ruokavalion ansiota. Ja se taas on ihan puhtaasti Tiinan ansiota, että aikanaan kehoa alkalisoivaa PH-ruokavaliota päädyin kokeilemaan ja sille tielle jäin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen. Voihan kaikki toki olla pelkkää hyvää säkääkin, mutta siihen taas en usko, koska on kokemusta siitä toisenlaisestakin olosta ja olomuodosta, jotka muuttuivat niin selvästi, kun säädin syömisiäni entistä vihreämpään, tuoreempaan ja luomumpaan.

Mutta nyt lopetan. Sanonpahan vaan, että vaikkei lopputulos ole tämän kummempi,  oli meikäläiselle sen verran haastava homma, ettei tule ihan äkkiä toistumaan. Parhaani yritin kumminkin :)

51 kommenttia:

  1. Pitäis kans ruveta tota sitruunaa sekoittamaan veteen. Ja tosta silmusalaatista en oo kuullutkaan. Seuraavaksi pitää kans ostaa mukaan. Näyttää ihanalta. Ja siis kaikki kuvat näytti siltä, että tuli nälkä Än Yy Tee NYT!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitpas aikaisena matona liikkeellä :).

      Mulla on aina pakko olla sitruunoita varastossa (vielä enemmän pakko kuin se yks keksi..), koska aamu vaan ei ala ilman. Olen sillä vissiin 15, ellen peräti 20 vuotta jo aloittanut aamut, enkä osaa olla ilman. Ihan oikeasti se vaikuttaa siihen ruuansulatukseen ja heti on jotenkin ihan tukkoinen olo, jos josku jää välistä. (Se sitruunanmallisessa keltaisessa vihreäkorkkisessa pullossa oleva sitruunamehu ei ole ollenkaan sama asia, mutta on mulla sellainenkin varuiksi aina jääkaapissa).

      Silmusalaatti on hauskaa. Prismassa ainakin myydään, muttei ihan aina oo saatavilla. Niitä on erilaisia. Ainakin tulinen silmusalaatti ja tää parskaalisilmusalaatti, mutten huomannut maussa juurikaan eroa. Ja vaikka se rasia on pieni, niin versoja vaan piisaa ja piisaa :). Ja ollakseen niinkin hentoja, on kyllä ravintomielessä täyttä tavaraa.

      Reipasta päivää sinne!

      Poista
  2. Vitsi miten herkullisen näköisiä ruokia!! Mun pitäisi ottaa itseäni taas niskasta kiinni ruokailun suhteen (nyt kun pääsee Rovaniemellä taas salillekin pitkän sairasloman ja joululoman jälkeen). Vaikka syödään muuten ihan perusterveellistä kotiruokaa (täysjyväpastaa, broileria (ilman kaupan marinadeja), naudan jauhelihaa, kalaa, perunaa jne.), niin hedelmien ja kasvisten määrää pitäisi lisätä ja monipuolistaa (ja vähentää joulusta päälle jäänyttä herkuttelua). Toki joka päivä syödään heviä, mutta alkaa aina samat mandariinit, tomaatit ja porkkanat tympiä. Smoothiessa menisi meinaan vähän oudommatkin jutut (itse kun en esim. tuosta lehtikaalista oikein perusta).

    Toki Rovaniemellä syön yliopistolla Amican tekemää "kotiruokaa" (ja koska inhoan ruuanlaittoa, niin olen melkoisen onnellinen 2,60 euroa maksavasta opiskelijalounaasta), mutta täällä kotona ollessa voisi kokeilla uusia juttuja. Onko toi kikhernepasta miten kallista? Ja saako sitä ihan Prisman hyllystä?

    Täytyy muistaa ostaa seuraavalla kauppareissulla sitruunaa ja alkaa juoda tuota sitruunavettä. Tein sitä jossain vaiheessa, mutta niin se unohtui matkan varrella jonnekin.

    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Jossu! Mietin, että varmaankaan esimerkiksi toi parsakaali-supersalaatti ei monenkaan silmään näytä järin herkulliselta :D, vaikka se mun silmään on just ihanaa ja houkuttelevaa. Voisin muutenkin elää vaikka ihan pelkällä parsakaalilla, joka on ihan huippuravintoa. Sisältää tutkitusti jopa syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia (jolle oli nimikin, mutten muista ulkoa). Sitä, jos mitä voin suositella lisättäväksi omaan ruokavalioon. Ja muutenkin kaikkea ihan oikeasti vihreää. Jos et piittaa lehtikaalista (maku ei ole munkaan ykkössuosikki, mutten piittaa, koska siinä on niin paljon hyvää, että syön ihan siitä ilosta), niin babypinaatti on hyvää. Ei maistu millekään, mutta on ravintotiheydeltä hyvä.

      Kikhernepasta oli aika arvokasta verrattuna tavalliseen. Oiskohan ollut jotain 3 euron luokkaa pussi. Ihan Prismasta ostin. Mutta se on jo hyvä, että syötte täysjyväpastaa, eikä sitä tavallista perusvalkoista.

      Jos saisin sulle jotain suositella, niin ihan sillä, että lisäisit päivittäiseen ruokavalioon yhden vihersmoothien, siinä tulee ihan huomaamatta vuodessa syötyä (juotua) 120 kg lisää kasviksia! Aattele kuinka helppoa. Ja oikeesti hyvää, jos teet vaikka tällä
      ohjeella: 1,5 dl luomuomenamehua, 1 dl vettä, puolikas vihreä omena (Granny Smith), kourallinen babypinaattia (tai lehtikaalia), kourallinen tuoretta minttua (vähempikin piisaa), 1 dl pakastemangoa. Kaikkia noita aineksia saa Lidlistä. Ja edullisemmin kuin esim. Prismasta, joka on Lidlin ohella mun toinen ostospaikka. Ja vaikka hintaa annokselle tulee jonkun verran, niin kantsii ajatella siltä kannalta, että sillä rahalla saa oikeasti ihan täyttä hyvän olon ravintoa. Saman voi herkästi käyttää karkkipussiin ja siitä taas ei tule kuin paha olo ja sitä mukaa paha mieli. Kokeile vaikka mun mieliksi :). Ja jos et tykkää mintusta, se ei ole välttämätön. Antaa vaan ihanan raikasta makua. Ja itse lisään vielä teelusikallisen viherjauhetta, josta tulee vielä lisää ravinteita. Ja Lidlissä muuten myydään Puhdistamon vihersmoothiejauhettakin. En ole kokeillut, kun mulla on noita muita viherjauheita, enkä osta uutta ennenkuin vanhat on käytetty.

      Sitruuna on kans hyvästä. En enää osaa olla ilman, kun oon suunnilleen sun iän verran sitä jo hörppinyt :D.

      Kiitos samoin Jossu! En muistanutkaan, että nythän on jo loppuviikko :)

      Poista
    2. Smoothieita syön kyllä ihan viikottain, oon toki käyttänyt pohjana aina rahkaa ja sen lisäksi laittanut esim. mustikoita, pinaattia, avokadoa, banaanin ja semmoista kuiturouhetta :) Omenoita en voi raakana käyttää, kun oon niille allerginen :( Mutta tosiaan, jos oon kotona arkena, niin smoothie on monesti mun lounas.

      Parsakaalin terveydestä oon lukenut paljon, mutta se kuuluu myös mun inhokkeihin. Aina välillä yritän sitä syödä, mutta en oo vielä keksinyt semmoista tapaa, miten saisin alas :D Mutta vähänkin kun saisi lisättyä kasviksia ja hedelmiä, niin olisi jo tosi hyvällä mallilla ruokailu :)

      Poista
    3. No mutta ihan hyvältähän sun syömiset kuulostaa. Enempi olisin huolissaan, jos söisit vaikka vaan HK:n sinistä ja pizzaa :).

      Pystytkö syömään päärynää vai ootko myös sille allerginen? Sitä on oikeasti tossa mun kirjoittamassa smoothie-ohjeessa, mutten muistanut, kun itse aina vaihdan omenaksi.

      Mutta sellasen haluaisin vinkata (vaikka varman on sulla tiedossakin), että rahkat ja luonnonjugurtit kannattaa valita mieluummin sellaisina, joissa on vähintään 2% rasvaa, mielellään enemmänkin. Imeytyy kalsium paremmin. Itse en rahkaa syö, koska se on mun mielestä niin kitkerää. Mun lemppari on Valion täyteläinen kreikkalainen jugurtti (sellasessa sinisessä margariinirasian mallisessa paketissa), jossa on 7 gr rasvaa ja 8 gr proteiinia eli liki yhtä paljon kuin rahkassa, mutta on ihanan pehmeää. Halvempi suosikki on Lidlin kreikkalainen Creamy-jugurtti, jossa on 10% rasvaa. Kilon päniköissä myydään.

      Jos yhtään tuntuu siltä, niin kokeile tota parsakaali-supersalaattia. Ei maistu yhtään parsalle, vaan ennemminkin sitruunalle ja basilikalle, jos tekee ihan ohjeen mukaan. Mutta toi 2 annosta on kyllä mun mielestä ainakin neljä. Oon syönyt sitä nyt monena päivänä, eikä vieläkään oo loppu. Mutta siitä tulee mukavan täysinäinen, muttei yhtään ähky olo.

      Iloista viikendiä <3

      Poista
    4. Päärynää pystyn syömään, taidanpa ostaa pitkästä aikaa :) Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  3. Kiitos näistä hyvistä vinkeistä. Ovat herkullisen näköisiä ja varmasti maittavia. Uunijuurekset kuuluvat meidänkin perheen ruokavalioon. Taidanpa heti tehdä tuota parsakaali-supersaalaattia. Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Ilahdun, jos vinkeistä oli iloa. Ja parsakaali-supersalaatti jää kyllä vakiovalikoimiin täällä. Rakastan parsakaalia muutenkin ja tuo superriisisekoitus on huippua.
      Jos jotain tekisin toisin, niin tekisin/lisäisin sitä yrttikastiketta ehkä jopa puolet vähemmän. Oli niin hyvää ihan pelkkä parsa-superriisi-sekoituskin. Mutta nää on näitä makuasioita, jotka selviää vaan kokeilemalla.

      Mukavaa torstaita ja tulevaa viikonloppua sinulle myös ja kiva kun taas poikkesit!

      Poista
  4. Näyttipä maukkailta - tuosta superriisistä en ollut kuullutkaan - täytyy kokeilla. Itse suht usein teen salaatin tai munakkaan töihin mukaan - aamuina jolloin en jaksa "kokkailla" valitettavasti sorrun eineksiin :( Täytyy alkaa ottaa itseään niskasta, no vihreästä olen aina tykännyt, idut kuuluu ruokavalioon

    Mukavaa alkanutta vuotta
    - hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut Superriisi (joka siis tosiaan on paljon muutakin kuin riisiä) mulle ollenkaan tuttu ja oikeasti menin alunperin etsimään hyllystä jyväsekoituksen aineksia, mutta näinkin sattumalta tuon ja on kyllä ihan hitsin hyvää! Voin suositella. Ei ole mitään höttöriisiä, vaan ihanan pureskeltava sekoitus.

      Näissä Tiinan sapuskoissa on se hyvä puoli, että ne todellakin syntyy nopeasti. Joskaan aina ei huvita mikään, mutta ennakoin aika usein seuraavaa aamua/päivää ja teen illalla valmiiksi vaikkapa ton smoothien jääkaappiin. Tai nyt tuon parsakaali-supersalaatin. Jotenkin suorastaan voittajafiilis, kun ei tarvi aamulla tai töistä tullessa alkaa mitään värkkäämään, vaan voi keskittyä syömään.

      Täältä tulee peukut vihreälle ja iduille.

      Mukavaa tätä vuotta sulle kans Hanna ja kiva kuin poikkesit.

      Poista
  5. Ihanan, hyvän ja terveellisen näköisiä syömisiä <3 Näitä on sillä tavalla inspiroivaa katsella, että kun itse jumittaa niissä omissa vakiosyömisissään, niin toisten ruokailuista voi saada uusia ideioita.

    Mä olen superlaiska syömisten miettimisen suhteen. Usein on ne samat kaurapuurot ja jauhelihakastikkeet... Kaikki vaihtelu virkistäisi - kun vaan perheen nirsopyllyt saisi syömään jotain erilaistakin välillä :D

    Energistä loppuviikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuula :). Noita sun mainitsemia kaikkia asioita nää syömiset on, mutta mikä parasta, myös niin älyttömän helppoja ja nopeita valmistaa. Se on ollut mulle ehkä se kaikkien suurin oivallus koko hommassa aikanaan, kun olen aina ajatellut, että ruuanlaitto on niin hitsin työlästä ja aikaa vievää, mutta kun tajusin, että samassa ajassa kun pilkkoo normi salaattiainekset, voikin pyöräyttää kuumalla pannulla hetkessä tuoreista aineksista vaikka mitä herkkuja, keittiöstä tulikin ihan kiva paikka.

      Ei meilläkään mies, eikä pojat noista mun "viherpöperöistä" alkuun piitanneet, mutten tein niitä sitten vaan itselleni ja muille sitä perussapuskaa (silloin harvoin, kun ylipäätään tein, enkä ostanut valmiita eineksiä). En halunnut tehdä moisesta numeroa tai alkaa marttyyriksi, kun "pitää tehdä kahta ruokaa", koska noi mun omat ruuat oli kumminkin ihan mun oma valinta ja halusin niistä pitää kiinni. Eikähän ukkelikaan mua pakota syömään nakkeja ja maksalaatikkoa :D. Mutta huomaan, että kun en ole mitään tuputtanut, kiinnostus on herännyt ja välillä jopa kysytään, että "saadaanks mekin syödä tätä". Hiljainen voitto siis :)

      Kiitos sitä samaa sulle Tuula <3. Kävin ruokiksella puntilla (ja toki syömässä sen jälkeen) ja nyt on hyvä olo taas. Huomenna meen kokeileen CXWORX:ia. Kuulosti tehokkaalta ja riittävän yksinkertaiselta mulle :). Ja tuntikin kestää vaan puol tuntia, joten voiton puolelle menee..

      Poista
  6. Nyt pitää miettiä mitä sanon :)

    Joitain huomioita:
    Olet todella viitseliäs ja syöt terveellisesti ja monipuolisesti. Ruoka-aineista osa on minulle vieraita tai sellaisia, joita (kuten arvaat) en osta periaatteesta. Kotimaisista vastaavista löytyy kyllä.

    Smoothiet ovat jääneet minullekin tavaksi ja muuntelen niitä ihan omien mieltymysteni mukaan. Mies ei niitä juo/syö. Merisuola esim ei sisällä jodia (joku erikoissuola sisältää), joka on minulle elintärkeä kilpirauhasen ongelmien takia, joten käytän vain jodi-lisättyä suolaa. Sitruunaveden juomisen aamulla lopetin ja siirryin pelkkään veteen, koska sitruunan happo aamulla ensimmäiseksi hampaisiin kuluttaa hampaiden kiillettä.

    Olit tehnyt ison työn kun keräsit nuo asiat ja kirjoitit, kiitos! Saatan joitain vinkkejä salaa varastaakin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia ei ainakaan tarvi miettiä, että täällä pitäisi varoa sanojaan :). Tunnen sut ja sun periaatteet kuitenkin niin hyvin jo ennestään, etten todellakaan kuvittele, että menisit vaikkapa mulperimarjoja ostamaan :D. (Ensimmäinen kokeilu on mullakin ja ehkä sellaiseksi jää, koska ne ei ole yhtään marjamaisia, vaan pelkästään kovia).

      Myös tuon jodin tarpeen tiedän. Itse käytän merisuolan rinnalla ruususuolaa, jossa on jodia. Ihan sitä perussuolaa laitan vaikkapa pastan keitinveteen tai siihen ikuiseen miesten makaronilaatikkoon ihan vaan laiskuuttani, koska en jaksa rouhia myllystä.

      Aloitin sitruunaveden joka-aamuisen juomisen varmaan kohta 20 vuotta sitten ja vielä on hampaat tallella :). Ja Tiinan kirjassa muuten oli vinkki, että kantsii juoda pillillä justiin ton hammaskiilleasian takia, mutta siihen en lupaa lähteä.

      Jos vaikka ihan mun mieliksi kokeilisit parsakaali-supersalaatin kotimaista versiota.. ;). Vois syntyä ihan hyvin vaikkapa ohranjyvistä.

      Ja kiitos kohteliaasta lukijapalautteesta ;)

      Poista
  7. Ai tää on aivan ihana postaus!!! Ehdin kommentoimaan rauhassa ja ajatuksella vasta viikonloppuna, mutta oli ihan pakko tulla pikaisesti hehkuttamaan tätä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma :). Olisin masentunut, jos et olisi tätä lukenut, koska ihan sua varten tein :)

      Poista
  8. Oi mitä herkullisia kuvia!
    Näin tuota kikhernepastaa myös meidän kaupassa ja mietin mikä itu on tehdä herneistä pastaa. Lukematta tarkemmin ohitin. Mutta tässähän se sitten tuli: proteiini. Jes. Vaikken ole pastan ystävä sinänsä, tuo voisi mennä meillä kokeiluun. Myös riisisekoitus kiinnostaa.

    Muuten, parsakaalisilmusalaatti näyttää aivan iduilta. Piti tavata toiseenkin kertaan.

    Paljon tuli ajateltavaa. Ainahan sitä voisi omaa kroppaansa kohtaan olla hellempi ja ruokavalion järjestää sitä ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää, etten ollut kikhernepastasta ennen kuullutkaan, mutta koska en peruspastoja syö (ihan vaan sillä, että kuuluu mun kategoriassa niihin valkoisiin mössöihin, joista tulee ensin ähky ja sitten väsy), ajattelin kokeilla tätä, kun Tiina kehui erityisesti sen kuitupitoisuutta (vaikka siis proteiiniakin on paljon). Tässä jota itse ostin ei vaan ollut niin paljon kuitua kuin Tiinan pastassa, mutta ei sen väliä. Oikeesti ei tullut yhtään ähky ja tuntui, että energia pitää hyvin. keitin vaan vähän turhan kauan ja tuli vetelää. On lyhyempi keittoaika kuin tavallisella.

      Superriisisekoitus on kyllä superia, jos tykkää sellaisesta pureskeltavasta ja täydestä tavarasta. Perusriisiä en syökään, koska sillä on muhun sama vaikutus kuin peruspastalla. Tykkään paljon enemmän siitä, että ruoka tuo energiaa, eikä vie. Ukkeli taas haluaa aina mennä ruuan jälkeen ruokalevolle :D. Eikä ihme. Värikkäintä hällä on varmaan lauantaimakkara, mutta en mollaa, kun on kumminkin muuten kelpo tapaus.

      Rakastan näitä ruokia sen takia, että niistä tulee hyvä olo, hyvää energiaa, kaikki raaka-aineet löytyy tavismarketista ja kaikkea on niin helppoa ja nopeaa tehdä. En halua viettää koko ikääni keittiössä :)

      Ja juu, varmaan se silmusalaatti ituja onkin. Kai. Jos versot ja idut on sama asia (krhm, vähän puutteita termistössä).

      Kivaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

      Poista
  9. Ruokavaliosi kuulostaa kyllä ihailtavan terveelliseltä ja monipuoliselta. Ja viitseliäskin olet. Itse en ikipäivänä jaksaisi nähdä noin paljon vaivaa ruokani eteen. Tai ehkä se ei olekaan loppujen lopuksi vaiva, vaan on ihan asennekysymys? Jäinkin miettimään tuota kun sanoit, että tuskailit ennen pakkoruoanlaiton kanssa, että miten asia sitten muuttui. Tarkoitan siis, että teitkö ihan tietoisen päätöksen, että haluat vaihtelua ruokiisi ja/tai voida paremmin ja rupesit perehtymään tuohon PH-ruokavalioon, vai tapahtuiko muutos jotenkin puolivahingossa? Voi olla, että olet jo kertonutkin asiasta aiemmin, mutta en muista.

    Oma ruokavalionikin kaipaisi ainakin hieman hienosäätöä ja monipuolistamista, ja paljon olen saanut asian eteen jo tehtyäkin. Täällä Boliviassa vain ei ole mitään niistä jutuista, joihin olen nykyään tottunut (esim. raejuusto ja rahka), ja olenkin ollut todella pihalla syömisen kanssa ja syönyt ihan mitä sattuu. PH-ruokavaliotakaan en voi itselleni omaksua, koska jo pelkkä sana 'ruokavalio' saa karvani nousemaan pystyyn. :-D Pitää kapinoida vain ihan periaatteesta sitä vastaan, että pitäisi syödä jonkin mallin mukaisesti.

    Tuorepuuroa meinaan kokeilla ihan uteliaisuudesta, vaikka en mikään puurojen ystävä olekaan. Uskon, että ukkeli ainakin tykkäisi.

    Kuviasi katseli taas oikein mielellään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä onkin, että aiemmin suorastaan vihasin koko keittiötä, kun ruuanlaitto oli muka niin vaikeaa ja aikaavievää, mutta nyt kaikki syntyy ihan muutamassa minuutissa. Ei tarvi kuin käydä silloin tällöin kaupassa hakemassa lisää tuoreita raaka-aineita (niinkuin yleensä muutenkin täytyy :)) ja niistä nää sapuskat syntyy muutamassa minuutissa. Veikkaan, että mun vaivannäkö on jotain promillen tai korkeintaan prosentin luokkaa sun ruunalaitosta, joka taas mun mielestä kuulostaa suorastaan tähtitieteellisen haastavalta :) (ne intialaiset ruuat siis, joista en tiedä oikeastaan juuri mitään).

      Pakkoruuanlaitolla tarkoitin sitä aikaa, kun perheelle oli pakko tehdä ruokaa, joka oli mulle ihan yhtä hampaiden kiristelyä sen takia, että en koe olevani hyvä kokki (paitsi nykyään) ja erityisesti siksi, että se ruokien keksiminen oli niin työlästä, kun mielikuvitus ei riittänyt kuin niihin yksiin ja samoihin, varsin värittömiin peruspöperöihin. Mutta en ottanut siitä hirveitä omantunnontuskia kumminkaan, koska pojat sai koulussa ihan kunnon ruokaakin :D. Ja myös söivät sitä mielellään.

      Nää mun sapuskat perustuu ihan vaan tuoreisiin, hyvin paljon vihreisiin (siis oikeasti vihreisiin, ei mihinkään jäävuorisalaattiin) raaka-aineisiin. Ei sen kummempaa.
      Ero vaan on niin älyttömän suuri siihen, kuinka paljon näistä ruuista saa hyvää energiaa. Vanhoilla ruuilla tuli syömisen jälkeen väsy, nyt ei tule. Eikä ähky eikä paha olo. Eikä kolota niveliä, eikä turvota, eikä mitään.

      Päätin jo ennakkoon, etten ala kenellekään puolustamaan, enkä perustelemaan valintojani, enkä varsinkaan väittelemään :). Olen kirjoittanut noista PH-jutuista kolme tekstiä aiemmin. Löytyy sen tunnisteen alta, jos joskus on sattumoisin sellainen hetki, ettei kertakaikkiaan ole mitään järkevää tekemistä (eikä niitä kiikareita ;)) ja huvittaa lukea. Tähän en nyt lähde sen enempää kertaamaan, koska en halua tästä itselleni yhtään sellaista oloa, että mun pitää jotenkin puolustautua. Olen oman valintani tehnyt ja nautin sen seurauksista. Aiemmin kärsin :).

      Tuorepuuro on aika liisteristä. Jos koitat tuolla ohjeella, jonka laitoin, niin itse ehkä vähän vähentäisin kaurahiutaleiden määrää. Ja lisäisin vähän sitä mehua. Voi tosin olla, että jos ei pidä jääkaapissa niin kauaa kuin minä, ei tule niin tujua.

      Kiitos ja hyvää viikonloppua <3

      Poista
    2. Kääk, ei kai tuosta mun kysymyksestä tullut sellainen tunne, että sinun pitäisi puolustella valintojasi jotenkin. Ei tietenkään tarvitse, vaan ihan uteliaisuuttani kysyin. Kun mietin, että jospa se sama kärpänen voisi puraista minuakin. ;-D

      Poista

    3. Tuli, mutta ei haittaa, koska tiesin, ettet sitä tarkoittanut :).
      Lähinnä kai tästä "PH-ruokavaliotakaan en voi itselleni omaksua, koska jo pelkkä sana 'ruokavalio' saa karvani nousemaan pystyyn. :-D Pitää kapinoida vain ihan periaatteesta sitä vastaan, että pitäisi syödä jonkin mallin mukaisesti."

      Mutta ehkä se oli mun oman tekstin huonoutta, jos siitä sai kuvan, että syön jonkun mallin mukaisesti. Sitä nimenomaan en tee, vaan syön ihan just sitä mitä huvittaa. Se huvitus vaan sattumoisin kohdistuu niihin ruokiin, joista mulle tulee hyvä olo. Ja niitä en olisi ilman Tiinaa hoksannut, koska tosiaan on puuttunut se oma ruokamielikuvitus.

      Mutta nythän mää taisin alkaa puolustelemaan kumminkin :D. Ei muuta kuin iloista bäivää Boliviaan <3. Mulla on tänään vapaa ja vähän tässä panikoin, että aionko tehdä mitään järkevää vai tähänkö nyt jumitin koneelle kökkimään.

      Kuulumisiin <3

      Poista
    4. No minä vielä selvennän, etten viitannut tuolla lauseella sinuun tai PH-dieettiisi mitenkään, vaan puhuin vain omasta itsestäni. Minun mieleni kun ahdistuu heti jo pelkästä ruokavalio-sanastakin. Sitä tarkoitin.

      Poista
  10. Siis ihanan terveellisesti sä syöt. Itse olen tälle vuodelle luvannut lisätä vihreää enemmän lautaselle.
    Herkullista ja vihreää torstaita sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Outi! Vaikkei lisäis paljonkaan, niin siitä kertyy vuodessa kumminkin melkoinen määrä ja kaikki on kotiinpäin :).

      Justiin tässä mietin, kuinka kivaa olla aikuinen, kun saa syödäkin ihan just sitä, mitä itse haluaa, eikä sitä mitä käsketään. Niinkuin nyt vaikkapa sitä veteen keitettyä kaurapuuroa 15 vuotta putkeen joka aamu..

      Mukavaa viikonloppua voi varmaan jo toivottaa <3

      Poista
  11. Oli mielenkiintoista kirjoituksestasi, ja herkullisen.
    Minunkin pitäisi tehdä tarkemman listan mitä viikossa valmistan.
    Mä ostan ruokatarvikkeet+vihannekset+leivät noin viikoksi. Aina on pöydässä vihreestä ruokaan asti. Teen inspiksen mukaan ruuan mikä vain tulee mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :).

      Mulla on aina välillä sellaisia järkeviä kausia, että teen oikein kauppalapun (se on mulle paljon), mutta useimmiten vaan menen haahuilemaan ne tutut hyllyvälit (enimmäkseen justiin hevi-osastolla) ja ostan niitä samoja tuttuja perusjuttuja, joita ruuissa käytän. Parsakaalia, pinaattia, lehtikaalia, sipuli, valkosipulia. Siinä ne tärkeimmät. Ja marjoja pitää aina olla. Meillä vaan on sen verran pieni jääkaappi ja vielä pienempi pakastin, että mahdottomia ei voi hamstrata kerralla, joka olis kätevää.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  12. olipa tosiaan paljon hyviä vinkkejä ja reseptejä - pikkuhiljaa olen lisännyt hevi-tuotteita omaankin ruokavaliooni, ettei tarvitsisi syödä ravintolisiä - jostain luin, että liika veden juonti onkin pahasta - kuulemma 1 litra päivässä riittää - ja niin se on: hyvä ruoka, parempi mieli - vai oliko se olo...

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hannah :). Ilahdun, jos jostain oli oikeasti vinkiksi asti.

      Tuosta vesi-asiasta niinkuin milloin mistäkin ollaan välillä yhtä ja välillä toista mieltä, mutta siinäkin mun mielestä pätee se, mikä itse kustakin hyvältä tuntuu. Mulle litra ei riitä mihinkään. Sen verran menee jo salilla hikoillessa :). No ei ihan, mutta kumminkin. Työpöydällä on aina vesikannu ja siitä on helppo päivän mittaan pikkuhiljaa hörppiä. Viikonloppuisin kotona jää helposti vähemmälle, kun en ole niin paljon paikallaan, mutta kannu on kyllä keittiön pöydän kulmalla näkösällä, että aina ohikulkiessani otan. Huomaan kyllä heti (olosta siis), jos on tullut juotua liian vähän. (Joltain kuulin sellaisen konstin, että jos nipistää kämmenselästä toisen käden peukalon ja etusormen väliin nahkaa, venyttää sitä ylöspäin ja päästää irti, näkee onko juonut nestettä riittävästi. Jos iho palautuu samantien, silloin on. Mutta jos palautuu hissukseen, ei ole. Kuulostaa humpuukilta, mutta mulla ainakin pätee. Olen testannut :)).

      Ja totta. Hyvä ruoka, parempi olo. Ja parempi olo, parempi mieli :)

      Hyvää mieltä viikonloppuun!

      Poista
    2. Sen verran vielä pakko lisätä, että jos jää veden juominen vähemmälle, sen näkee hyvin äkkiä myös peilistä. Vaikuttaa ihoon(kin) niin paljon.

      Poista
  13. Aivan Ihana postaus! Olet tehnyt ison työn tässä. Monia tuotteita oli ihan tuntemattomia.
    Tosi hienosti syöt, ei ihme kun olet hyvässä kunnossa. Mulle on tuo "Granola" tuttua, tosin en paahda, enkä sekoita makeaa siirappia. Sekoitan vaan, mitä siemeniä sattuu olemaan ja nautin piimän tai vastaavan kanssa.
    Vihreätä kyllä pitäisi syödä iteki enemmän ja muutenkin mun ruoka on tolkuttoman huonoa, mahdollisimman yksinkertaista(ei mitään makkaraa tai hamppareita tms kuitenkaan). En osaa ostaa enkä tehdä kunnolla mitään. En tiedä mistä saisi voimaa ruokien laittoon, vaikka just ruuasta sitä sais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Emilie. Tässä tosiaan oli aikamoinen homma, kun ajattelin, että pitää olla kuviakin, kun ei mahda pelkkänä tekstinä kuulosta kovin hohdokkaalta, jos vaan kirjoitan, että tänään söin parsakaalia ja eilen lehtikaalia ja huomenna taas parsakaalia :).

      Hitsit, kun asuisit lähempänä, niin tulisin sun kanssa kokkaamaan. Minähän siis olen ollut ihan surkea ja mielikuvitukseton ruuanlaittaja ja inhonnut koko hommaa, kun olen aina kuvitellut, että jos haluaa tehdä "kunnon" ruokaa, siihen menee ihan tolkuttomasti aikaa ja on hirveän työlästä. Mutta nyt kun olen tajunnut (tai siis en olisi itse tajunnut, vaan Tiinan vinkkien avulla), että asia ei olekaan ollenkaan niin. Mitään ei haudutella, eikä kypsytellä pitkään, vaan justiin kuunmalla pannulla hetki käännellään (niinkuin nyt vaikkapa lehtikaalia tai pinaattia) tai keitetään hetki tai paahdetaan uunissa hetki, niin säilyy ne hyvät ravinteet.
      Jos jotain yhtä ja ainoaa vihreää pitäisi suositella, niin se olis varmaankin parsakaali. On ihan superravintoa (on tutkitusti jopa syöpää ehkäisevä vaikutus), eikä tarvi kuin hetki höyryttää tai keittää. Että jos vaikka sitä lisäisit (ellet jo ennestään syö), niin se on paljon. Ja se vedenjuonti on tärkeää.

      Tiedän niin tuon, että silloin, kun kaikkein vähiten on voimia tehdä oman hyvinvoinnin eteen jotain, silloin se olisi kaikkein tärkeintä. Tuli surullinen mieli tuosta sun viimeisestä lauseesta ja lähetän täältä sulle henkisiä voimavaroja. Kun kumminkin pitää jotain syödä, niin jos edes yhden huonon aineksen tilalle vaihtaisit yhden paremman, se olisi kumminkin paljon parempi kuin ei mitään.

      Ja kiitos siitä isä-vastauksesta toisaalla :)

      Poista
  14. Mietin tuossa joku viikko sitten, että mitähän taas tekis ruokaa, josta tuli mieleen ruokapäiväkirjan tapainen, jottei aina olisi sama ruokalista perheellä....No ajatus tsolle jäi ja taitaa pysyäkin, kun nyt kaikki syödään kouluissa/töissä yksi kunnon ateria ( minä 2) tosin tuo kasvava juniori tarvii sen toisenkin aterian ja mielikuvistus on kyllä päivän jälkeen ihan loppu. Yleensä teen siitä ruokaa, mikä on kaupassa tarjouksessa...Yritän kyllä ain ajotain pientä twistiä normi sapuskaan....
    Makoisaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen melko varma, että sulla on arkiruuissakin sata sävyä, vaikka muuta väittäisit :).

      Mulle ne "pakkoruuat" oli yhtä tuskaa, kun en tosiaan keksinyt ikinä mitään uutta. Mutta olen tässä jälkikäteen ajatellut, että taisin itse tehdä siitä itselleni ongelman. Pojat ja ukkeli aina sanoi kumminkin, että "kiitos, oli hyvää", eikä niitä ikinä haitannut se, ettei ollut sen kummempaa vaihtelua. Ja nytkin, kun meidän juniori on muuttanut omaan kotiinsa, laittaa aina välillä whatsappiin tilauksen "äitin parhaasta makaroonilaatikosta" :). Mielelläni teen, kun poika tekee niin pitkiä työpäiviä, että mukava, kun ei tarvi enää iltakasilta alkaa kokkailemaan. Ja voi tuntea olonsa vielä edes vähän tarpeelliseksi edes joskus.

      Mukavaa viikonloppua koululaiselle <3

      Poista
  15. Huh miten hurjan hienon postauksen olit tehnyt! Miten sä saat nuo ruuatkin näyttämään noin hyvältä?? Tuttuja murkinoita, mutta kun meinaan ottaa niistä kuvia, ne näyttää mun kameran läpi niin kököiltä, etten ikinä julkaisis kuvia ;)
    Granolat, kikherne- (tai härkäpapu)pastat, paahdetut juurekset, ruokaisat,vihreät salaatit, leaderin suklaa, mulperit ja mantelit ovat meidänkin herkkuja. Gluteenittomuus on saanut meidät etsimään tällaisia molemmille sopivia juttuja. Enää kun ei viitsi kahta erilaista sapuskaa tehdä. (Tiinan reseptejäkin on käytetty.)
    Tuohon superriisiin täytyy kyllä vielä tutustua. Kiitos siitä vinkistä!
    Minä taas vinkkaan, että meillä juodaan iltaisin rooibos-teetä (ei oikeastaan ole teetä). Ootkos kokeillut - on terveellistä ja hyvää. Erityisesti appelsiinin makuinen.
    Mielestämme ihan hyvin syödään, muttei me silti olla selvitty ihan ilman ikääntymisen tuomia vaivoja :( Nimimerkillä: Geeneissäkö vikaa??
    PS. Äh, tyytyväisiä ikinuoria silti - mies ja minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia :). Ruuat näyttää varmaan sen takia hyviltä, että ne on hyviä :). Mutta oli tässä postauksessa kyllä tottumattomalle aikamoinen homma, kun halusin kumminkin jonkun kuvankin laittaa, etten vaan kirjoita, että eilen söin parsakaalia ja tänään lehtikaalia ja huomenna taas kaalia :D. Ja vaikkei mun sinällään tarviskaan gluteenitonta syödä, niin silti hyvin pitkälle syön, koska siitä vaan tulee niin paljon parempi olo. Jälkiuunileipä ja lounasruokalan perusnäkkäri on niitä ainoita poikkeuksia oikeastaan.

      Mulpereista ei tullut mun suosikkeja. Ostin vaan kokeeksi vaihteluna karpaloille, mutta ainakin nää mustat on jotenkin vaan sellasia kovia, eikä ollenkaan marjaisia. Mutta superriisi (niitä oli muuten kahta eri lajia) on kyllä todellakin superia. Ihanan pureskeltavaa ja täyttä tavaraa. Ei mitään höttöä. Jää kyllä varmasti vakiokäyttöön, kun kerran säkällä löytyi.

      Mun veli juo aina Rooibos-teetä ja valittaa, kun meillä ei koskaan ole sitä, kun tulee käymään :). Nyt tarvii varmaan ostaa. Uskon, kun sanot, että on hyvää. Kunhan ei ole piristävää, niin on just hyvää vaihtelua illalla, joten kiitos vinkistä.

      Siitä on jo sata vuotta, kun jätin sokerin (no toki sitä tulee aina jostain väkisin, en sillälailla ehdoton ole ollenkaan) ja vehnän pois. Ennen sitä olo oli aina ihan turvonnut ja ärsyyntynyt, mutta muuttui ihan täysin noinkin pienellä säädöllä. Mutta pari vuotta sitten (vai onkohan siitä kohta jo kolme) kokeilemani neljän viikon PH-dieetti muutti kyllä olon ja elämän vielä miljoona kertaa paljon parempaan suuntaan. Lähti kaikenmaailman jäykkyydet jäsenistä ja yöhikoilut ja kaikki. Vaikkei sitä toki enää ikinä omaksi nuoreksi itsekseen palaudu, eikä tarviikaan, mutta just nyt (kopkop) mikään ei häiritse oloa. En tosin pienistä välitäkään.

      Tiinan kirjassa muuten sanottiin, että ihminen on 75%:sti sitä mitä syö, 15%:sti sitä, miten liikkuu ja loput 10% on geeniperimää. Tiedä häntä, mutta voi hyvin olla tottakin.

      Mukavaa viikonloppua ikinuorille <3

      Poista
  16. On sulla kyllä kivat ruoat, tykkäisin varmasti noista kaikista. Pitäisköhän ihan paneutua asiaan ja ruveta matkimaan ruokalistaasi...hmmm:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti kirjoittaa, että saa vapaasti matkia, mutta kirjoitankin, että uskallan jopa suositella sitä. Helppoa, hyvää ja energisoivaa. Sitä kun kumminkin jotain pitää ihmisen syödä, niin kivempi syödä sellaista, mistä tulee hyvä olo kuin ähky ja väsy. Siitäkin on kokemusta, mutten kaipaa :)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  17. Hei, tämä oli ihan mahtava postaus! Niin paljon enemmän, kuin tavallinen "mitä tänään söin" -juttu, tykkäsin ihan älyttömästi! Ja kiitos, että ihan mua varten teit <3

    Sain ihan älyttömän paljon uusia ideoita tästä omaan syömiseeni, etenkin aamuihin ja välipaloihin - ne kun tuppaavat mulla olemaan ne heikot lenkit. Ja tuota parsakaali-salaattia päätin tehdä heti tänä viikonloppuna, vaikuttaa aivan ihananalta. Tuota Superriisiä olen minäkin käyttänyt jonkin verran lähiaikoina ihan "tavallisena" lisukkeena. Sarjassahan on myös toinen Superriisi-sekoitus, suosittelen kokeilemaan sitäkin! Granola myös menee kokeiluun, olen ollut turhan laiska sen suhteen, enkä ole saanut aikaiseksi tehdä itse pitkään aikaan. Ja heh, meillä myös miehet syövät granolaa "muroina"...

    Mun oma hyvinvointiguru on Kaisa Jaakkola (ja miehensä Joni). Kaisan kirja "Hyvän olon hormonidieetti" (uudempi versio siitä) on ihan huippu kirja, eikä kyse todellakaan ole mistään dieetistä, vaan kokonaisvaltaisesta hyvinvointioppaasta. Jonin kirja "Väkevä elämä" keskittyy vähän eri teemoihin, ihan huippu sekin. Lisäksi olen osallistunut muutamaan heidän nettivalmennukseen ja saanut niistä tosi paljon hyviä eväitä hyvään elämään. Laitoin noita Tiina Hälvän kirjoja varaukseen kirjastosta, koska kaikki sun suositukset vaikuttin niin mielenkiintoiselta (lisäksi olen oppinut luottamaan suhun ja sun järkeen). Oletko sä tutustunut missään vaiheessa Jaakkolan pariskunnan oppeihin?

    Mutta hei, viimeiseksi on pakko tarttua postauksen ehkä parhaaseen kohtaan <3 Toi iltajuoma-ongelma... mä niin repesin, kun luin sun viinikommentin :D Me ollaan kyllä NIIIIIIIIN samanlaisia! Jos voisin, niin mäkin joisin viiniä vaikka joka ilta. Mutta kun eihän se vaan käy, ihan tyhmää ja tylsää! Mutta vitsit sikseen, tykkäsin tosta kohdasta ihan senkin takia, että meillä täällä Suomessa on tosi nurinkurinen asenne ja ajatusmaailma alkoholiin liittyen. Tosi harva kehtaa myöntää ääneen, että "juu, tykkäisin juoda viiniä useamminkin", koska heti isketään alkoholiongelmaisen leima otsaan. Mun on ihan kauhean vaikea uskoa, että koko kansa olisi PELKÄSTÄÄN rapajuoppoja ja PELKÄSTÄÄN niitä, jotka kerran kuukaudessa nauttii sen "yhden lasillisen viiniä, mutta ei yhtään enempää". Kyllä mä myönnän, että silloin kun avaan viinipullon, niin haluan juoda siitä muutaman lasillisen ja se rentouttaa ihanasti. En niin, että humallun, mutta niin, että tuntuu kivalta. Ei se tee musta alkoholistia, mutta aika harva saman myöntää kuitenkaan. Jokainen meistä järkevistä ihmisistä tietää, että ei se ole terveellistä ja jokainen varmasti on huomannut esim. vaikutuksen yöuniin, mutta kyllä se välillä vaan kuitenkin on niin kivaa, että juon ne muutamat lasit joka tapauksessa.

    Ai hitsi, voisin kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta pakko ruveta muihin hommiin. Halusin vaan tulla nyt mahdollisimman pian tänne kommentoimaan kunnolla. Mulla on ajatuksissa tehdä ihan semmoinen perinteinen ruokapäiväkirjapostaus (annos annokselta kuvina), mutta ensi viikolla en kyllä kerkeä. Tiedossa on koulun projektiviikko ja ulkomaalaisia vieraita, joten ensi viikon olen aika lailla pois pelistä. Mutta josko sitten seuraavalla viikolla. Kiitos vielä kerran Annukka ihan mahtavasta postauksesta ja ihanaa viikonloppua sulle. Oot kyllä ihan paras <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vielä jatkan vähän. Eilen piti kauheessa kiireessä vääntää toi kommentti, kun ajattelin, etten nyt viikonloppuna ehdi. No, auton hajoaminen laittoi viikonlopun ohjelmat uuteen uskoon, joten ihan hyvin olisin ehtinyt rauhassa tänään kirjoittaa koko kommentin...

      Toi tuorepuuroresepti jäi kiinnostamaan, vaikutti hyvältä. Mun tuorepuurot on paria poikkeusta lukuunottamatta olleet kauheeta liisteriä, joten olen lopettanut niiden vääntämisen, mutta tota ohjetta voisin kokeilla. Mun aamupalat arkena on joko puuro tai sitten maustamaton jugurtti, niin tossahan yhdistyy kivasti molemmat!

      Silmusalaatinkin laitoin ostoslistalle (jota siis en nyt pääse toteuttamaan, koska auto...) sun esimerkin innoittamana. Kaikenlaiset idut on mun herkkua, mutta (mikro)biologina olen ollut vähän arka ostamaan niitä valmiina. Jossain mielen perukoilla on kummitellut se, että niissä joskus on muhinut jotain ruokamyrkytysbakteereita, mutta kaipa ne tapaukset on niin harvinaisia, että riskin uskaltaa ottaa. Itse idätetyt idut on ihania ja välillä niitä teenkin, mutta vaikka se periaatteessa helppoa onkin, niin jotenkin se monta kertaa päivässä huuhtelu "rasittaa" ja niitä tulee tehtyä aika harvoin.

      Noihin välipaloihin mun pitää kiinnittää huomiota. Oma ruokarytmi määräytyy oppituntien mukaan ja mulla on yleensä koulusta lähtiessä se tilanne, että ei ole yhtään nälkä. Ja sitten se nälkä iskee kotimatkalla, mutta kotiin tullessa usein ajattelen, että en mä nyt mitään tarvitse, koska pian on kuitenkin ruoka. Höh, siinä tulee kuitenkin usea tunti väliä ja aika usein pääsee nälkäkiukku yllättämään. Pitääkin nyt ruveta ihan "pakottamaan" itsensä syömään jotain pientä ennen kotimatkaa.

      Parsakaalisalaattiin mulla onneksi on ainekset kotona, joten sitä tiedossa tänään lounaaksi. Veikkaan, että nuoriherra ei tule olemaan kauhean tyytyväinen :D Uusintatoivotuksena: kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. Heippa Emma ja kiitos tosi paljon, kun jaksoit noin pitkästi ja kivasti kirjoittaa ja vielä jatkokirjoittaakin <3. Olen iloinen, että mun työ ei mennyt hukkaan :).
      Ja vaikka kirjoitinkin, että oli melkoisen työläs homma (niinkuin oikeasti olikin), niin näin jälkikäteen tätä oli oikeastaan hauska tehdä ja vaikka liiankin hyvin tiedän itse, mitä syön ja kuinka paljon ja milloin, niin jotenkin ihan kiva nähdä itsekin muutama päivä takautuvasti kuvina. Todistaa, että oikeastaan aika paljon väriä sitä kerkiää käydä lautasella, vaikkei sitä enää itse ajattelekaan. Että kiitos kun ehdotit :)
      (Tuli muuten tosta väristä mieleen, että jommankumman pojan jääkiekkojoukkueella oli joskus pikkujunnuaikoina vähän sellasta ravintokoulutuksen tapaista ja silloin oli puhetta nimenomaan siitä, että mitä enemmän väriä lautasella, sen parempi. Ja sitten ohjaaja koitti saada poikia keksimään muistaakseni kuusi eriväristä ruoka-ainetta. Perus kurkut ja tomaatit ja porkkanat tuli aika helposti, mutta kuudetta ei enää kukaan meinannut keksiä, kunnes yksi poika viittasi ja sanoi, että ruskea kastike :D:D).

      Melko liisteriä oli tämäkin tuorepuuro, mutta siitä tulis koostumukseltaan varmastikin mukavampaa, jos jättäisi kaurahiutaleet vähän vähemmälle (saattaisin jopa puolittaa) ja laittaisi appelsiinimehua vähän enemmän. Maku sinällään oli kivan raikas, mutta nyt kun mietin, niin ei ihme, että tuli maha täyteen puolikkaastakin, koska siinä jo oli desi jugurtti ja desi hiutaleita. En kumminkaan edes sitä pelkkää jugurttia (joista mun lempparit on Valion täyteläinen Eila kreikkalainen jugurtti, rasvaa 7 g ja prot. 8 g tai Lidlin Creamy kreikkalainen jugurtti, rasvaa 10, mutta proteiinia ei niin hyvin) syö paria desiä kerralla. Kai.

      Silmusalaatit on kotimaisia, eikä mun kohdalle ainakaan ole sattunut mitään ongelmia, vaikka melkoisen vuoren olen niitä syönytkin :). Oikeesti ihan hauska leivänpäällislisä, kun rasia ei vie paljon tilaa vihanneslaatikossa, mutta silti sieltä aina vaan riittää ja riittää. Nyt tosin vaihdoin välillä rucolaksi, kun silmut loppui, enkä jaksa varta vasten lähteä uusia ostamaan.

      Parsakaali-supersalaatin 2 annosta on kanssa isoja. Mulla on sitä vieläkin, vaikka olen syönyt jo monena päivänä.. Maistuu tosiaan paremmalta, kun on saanut tekeytyä. Tuoreeltaan oli mun makuun ainakin turhan öljyistä. Mutta se superriisi on kyllä super. Ja ostinkin sitä toistakin silloin heti samalla. Vaihtelua kvinoalle, jota yleensä syön lisukkeena. Paitsi nyt on myös tota kikhernepastaa.

      Varmasti on Jaakkoloitten kirjat ja opit hyviä, En epäile yhtään. Mulla vaan ei ole nyt sellaista tunnetta, että haluaisin just nyt tutustua mihinkään uuteen, kun olen niin tyytyväinen nykytilaan. Toivottavasti sinäkin tykkäät niistä Tiinan kirjoista. Mulla on ennestään Tiinan ja Kati Jaakosen Parempaa ruokaa ja Tiinan ja Jutan energisoiva dieettikirja, joista jälkimmäisessä mua ärsyttää nimi (on vielä kirjoitettu Jutta ja dieetti isolla, joten siitä saa herkästi kuvan, että on joku rahkakirja), mutta sisältö on aivan ihana. Justiin niitten tekstien vuoksi. Ja kun kirjastosta lainaa, ei ole mitään hävittävääkään.

      Ja juu. Täällähän ei tietenkään tule ilmoittaa ääneen, että tykkää viinistä :D. JOs kuvissa vilahtaa lasi, pitää mainita, että "ei ole minun" tai että "näyttää viiniltä, mutta on alkoholitonta" ;). Tai mieluiten teetä. Itseasiassa meidän piti ukkelin kanssa pitää tipaton, mutta vaan toinen on pitänyt. Itse päädyin vähätippaiseen :). Kirjoitit just asiaa tästäkin aiheesta.

      Mutta nyt toivotan iloista viikonloppua <3

      Poista
  18. Kiinnostava teksti! Jos saisin valita, ensimmäiseksi söisin nuo voileivät...mä en koskaan jaksa väkertää mitään noin monipuolisia.
    Mulla lapsuudessa aamupala oli aina teetä ja kaksi näkkileipää, joiden päällä oli edam-juustoa. Koko aikuisuuden taas olen syönyt jokseenkin jokaikinen aamu - veteen keitettyä kaurapuuroa ilman suolaa! Sen lisäksi illalla pakastimesta jääkaappiin sulamaan otettuja marjoja sopivasti kohmeisina. Ja puolilitraa kahvia.
    Tässä yhtenä päivänä olin paikalla, kun aikuiselta lapseltani kysyttiin lempiruokaansa. Hän vastasi, että kaurapuuro! Kun sai kuulijoilta hämmästeleviä ällistelyjä, totesi, että oikeesti on: se on helppoa tehdä, hyvää eikä siihen kyllästy millään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Kivaa, jos ei mennyt mun työ hukkaan. Oli meinaan ainakin kymmenen kertaa työläämpää tämän teksti tekeminen kuin yhdenkään noista mun ruuista. Ja juu, saa ilman muuta valita leivät :).

      Mutta ai vitsit mun olis varmasti käynyt kateeksi sun lapsuuden aamupala. Meillä tosiaan oli joka ikinen arkiaamu sitä veteen keitettyä kaurapuuroa (ja iltaisin sitten ruispuuroa, vispipuuroa, mannapuuroa (harvinaista), ruispuuroa, vispipuuroa, mannapuuroa ja joskus makaronivelliä). Mutta viikonloppuisin mekin saatiin teetä ja näkkäriä. Ja edamia. Muita leivänpäällisiä ei ollutkaan. Tai jos oli, niin lauantaimakkaraa, mutta sitten taas ei ollut sitä juustoa. Jompikumpi.

      Koska itse on sen verran vaatimattomilla eväillä kasvanut, en kestä mitään ruokanirsoilua yhtään. Eikä sitä ole meillä kyllä harrastettukaan, kun ukkeli ja pojat on aina kaikkeen tyytyväisiä. On jäänyt mieleen muuan kerta, kun nuoremman pojan kaveri tuli meille päiväkodista suoraan ja kysyin, saako hän syödä meillä, mutta ennen kuin ennätti vastata, mun oma poika ennätti sanomaan väliin, että "meillä ei sit koskaan saa kysyä mitä on ruokana, sitä syödään mitä on" :).

      Ja vaikka tästä nyt meinaa tulla vähän turhan pitkä vastaus (sori), niin pakko vielä sellainenkin kirjoittaa, että meidän paikallislehden yleisönosastolla (joka on oikea järjen riemuvoitto) joku kyseenalaisti kouluissa tarjottavan ohrapuuron ja mehukeiton ja nimesi ne "ala-arvoiseksi ruuaksi", johon mun pojat molemmat kommentoi, että "nehän on just parasta". Että ilahduttavaa myös tuo sun lapsen puurokommentti.

      Iloista viikonloppua!

      Poista
  19. Hitokseen terveellistä popsit. Hitto, kun pystyisi, mut olen antanut periksi pullahimolleni. Ja toi on varmasti totta, että olet sitä mitä syöt ja ruokavaliolla on erittäin iso merkitys. Hmmm...mun täytyy kyllä nyt tormistautua ja tehdä asialle jotain. Olet mun esikuva, ruokaileva stara. Mä fanitan :)

    Eikä terveellinen ruoka ole huonoa ja mautonta ruokaa. Kuvasi todistaa sen ja ne näytti herkulliselle, jopa himottavalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokaileva stara :D:D. Siinäpä vasta kunniamaininta :D.

      En tiedä, kuinka hyvin pitää paikkansa (uskon, että voi hyvin pitääkin), kun mun ravintoidolini Tiinan kirjassa sanottiin, että ihminen on 75% sitä mitä syö, 15% sitä miten liikkuu ja lopu 10% on geeniperimää. Eli kaikkein helpoimmalla pääsee, kun vähän säätää tota ruokailua. Pulla on mulle yks perkele (anteeksi epästaramainen kielenkäyttö), joka on ihan tappava eväs, kun sisältää just kaikkea mikä mulle ei sovi (vehnä, hiiva (mitä nyt viinissä vähäsen) ja sokeri). Kuolettava yhtälö ja sen takia en syö.

      Ymmärrän, ettei pullan vaihto parsakaaliin käy ihan tosta vaan, koska ei se parsa oikein kahveen kanssa mätsää, mutta jos mun pitäis valita yksi ruoka-aine maailmassa, jolla pitäisi pärjätä lopun ikää, niin valkkaisin parskaalin. Se on niin superia.

      Oot niin kätevä kokki, että loihdit kyllä mistä vaan mitä vaan herkkua. Se on nähty. Mun tarvii tyytyä näihin yksinkertaisiin, mutta oikeesti nautin nykyään, kun on sellanen tunne, että osaan. No, siihen ei paljon tarvita, kun on värikkäät aineet ja simppelit ohjeet.

      Mää kannustan sua täältä!

      Poista
  20. Oi, olipa inspiroiva ruokapäiväkirja! Tästä sain omnta hyvää ideaa omaan arkiruokaan! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa. Kiva kuulla, kiitos :)

      PS. Käyn lukemassa liki kaikki sun tekstit, mutta kommentointi on mulle jotenkin niin monimutkaisen (koska olen museokamaa..) polun takana, että jää sen takia useimmiten väliin. Olen muutaman kerran kirjoittanut viestin ja sitten kun olen koittanut muistaa, millä profiililla olen aiemmin onnistunut sellaisen lähettämään, tulee usein virheilmoitus, että "nimerkki on jo jonkun toisen käytössä" tai jotain, en muista tuotakaan tarkkaan. On vähän vaivannut mua, mutta käytän nyt tilaisuuden hyväksi kertoakseni, että luen kyllä :)

      Poista
  21. LAINA TARJOUS!!! Olemme ROBERTO KENNETH LOAN yhtiö tarjoaa sekä pitkän että lyhyen aika välin lainan rahoitusta. Tarjoamme turvallisia ja luottamuksellisia lainoja hyvin alhainen korko on 3% vuodessa, henkilökohtaiset lainat, velan vakauttamista laina, Venture Capital, Business Loan, Corporate lainat, kasvatus laina, asunto laina ja lainat jostain syystä! Olemme luotettu vaihto ehto pankkien rahoitusta, ja meidän haku prosessi on yksinkertainen ja suoraan eteenpäin. Meidän laina vaihtelee $5 000,00 ja $25, 000000,00. (25 000 000 dollaria). Lisä tietoja: Olemme nopeasti tulossa yksityinen, huomaamaton, ja palvelu suuntautunut luoton anto valinta yleisiä lainoja. Olemme yritys kääntyä, kun perinteiset luoton anto lähteet epäonnistuvat. Jos olet kiinnostunut älä epäröi ottaa yhteyttä meihin tietoa alla sähkö postilla: robertokennety@gmail.com

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi