Sivut

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

PUU + TARHA = PUUTARHA

Terkkuja Puutarharisteilyltä!

(Kaikki kuvat poimittu Pinterestistä)




Vielä viime vuonna olisin ajatellut, että meikäläinen on piha-aiheisella risteilyllä yhtä kotonaan kuin hajuvesi sian selässä, mutta pakko sanoa, että reissulla oli kyllä varsin mukava tunnelma. Ja kerrankin joku foorumi, missä en ollut porukan vanhin. Kokemusta oli salin täydeltä.






Ensin ajattelin, etten kirjoita aiheesta tai edes sen vierestä mitään, mutta kirjoitan kumminkin. 

Olen nimittäin päässyt pohdinnoissani jo niinkin pitkälle, että  aloin kuulostelemaan päässäni sanaa "puutarha". Tiedättekö sen tunteen, kun alkaa hokea jotain tuttua sanaa mielessään ja yhtäkkiä se alkaa kuulostaa vähintäänkin omituiselta, ja lopulta sitä jo epäilee, onko koko sanaa oikeasti olemassakaan? No enivei, tajusin vasta, että puutarha ei olekaan pelkkä puutarha, vaan PUUtarha..





Risteilyn yhteistyössä Viking Linen kanssa järjestäneen turkulaisen Viherlassilan omistaja- ja samalla perustajapariskunta teki kaikessa sydämellisyydessään ja asiantuntevuudessaan suuren vaikutuksen. Samoin kuin elämänsä ja sydämensä puutarhalle omistanut Kekkilän puutarhuri Adrian Evans.

Kaikista matkalla saaduista vinkeistä mieleen jäivät erityisesti  Adrianin sanat "katetta, katetta, katetta.." ja Viherlassilan Mika Lassilan lause "Vaikka istuttaisit sateella järveen, kastele silti".

Vähän harmittaa, että ehdin jo innostuspäissäni muutama viikko sitten siistiä vähäiset "kukka"penkkini ja hävittää kaikki ruskistuneet lehdistöt ja varret. JOS olisin ennen sitä ehtinyt kuulla Adrianin katemultavinkin, olisin toiminut toisin. Hän kun kehotti aina keväisin silppuamaan nuo kuolleet kasvustot maahan ja haravoimaan päälle katemultaa (ei siis mitä tahansa multaa), jonka avulla kasvit saavat talven jäljiltä ravintoa ja elinvoimaa. Ja koska katemulta on erityisen ravinnerikasta, siinä eivät rikkakasvit viihdy, joten ei tarvitsisi niitäkään sen jälkeen nyppiä.

Laitan tähän linkin videoon, jossa Adrian itse esittelee asiaa tarkemmin. Ja Kekkilän sivuilta löytyy muitakin hänen vinkkejään, joita ainakin minä aion hyödyntää, koska on niin maanläheisesti selitetty.




En muista, montako vuotta syntyjään englantilainen Adrian on asunut Suomessa, mutta hauskasti hän kuvaili sitä, minkälaisilta suomalaiset pihat näyttivät englantilaisiin reheviin puutarhoihin tottuneen silmissä. "Uksi pieni kasvi siella ja uksi toinen pieni kasvi taalla ja loput niinku nurmikkoa" :). Eli suora kuvaus meidän kantti kertaa kantti pihalta. Ainoita muotoja edustavat huonokuntoisen nurmikon montut. Perua niiltä ajoilta, kun alaikäisiä ei voinut päästää mopolla omaa pihaa kauemmas, mutta jossain sitä piti päästä ajamaan..

Hyvin tuli myös kuvailtua kaikki ne virheet, jotka itse olen tehnyt. Mutta en usko olevani ainoa, joka on innostunut jossain muualla näkemistään kasveista niin, että on halunnut samanlaisia omalle pihalleen, mutta unohtanut kiinnittää huomiota kasvuolosuhteisiin. Se mikä kasvaa hiekkamaalla, ei todennäköisesti viihdy savisella tontilla. Samoin voin kuvitella, että kevätinnostuksen vallassa joku muukin on sokaistunut taimimyymälöiden valikoimista ja ostanut yhden taimen sitä ja toisen tätä ja sitten kotona päätynyt ihmettelemään, miten niistä yksittäisistä yksilöistä saisi aikaan kivan kokonaisuuden. Tai kuinka tulee istutettua taimet liian lähelle toisiaan ja heti seuraavana kesänä kaivettua ne ylös ja siirrettyä paikasta toiseen.

Erityisesti tykkäsin siitä, kuinka Adrian kehotti jäljittelemään luontoa ja sen kerrostumia myös omalla pihalla. Se olisi juurikin sitä, mitä itse haluaisin. Pihan, joka olisi metsän ja luonnonkukkia lainehtivan niityn yhdistelmä. Joskin tykkäisin myös japanilaistyyppisestä puutarhasta.



Jos piha olis näin kaunis, olisin itse niin Zen, että jaksaisin piirtää nuo kuviot raekuurojen jäljiltä 
 aina vaan uudestaan ja uudestaan



Myös sammal on kaunista. 
Silloin kun se ei kasva siellä, missä sen ei toivota kasvavan niinkuin meillä.


Olen poiminut näitä kuvia fiilispohjalta. Sellaisia, jotka omaan silmääni näyttävät kauniilta. Ja kun itse katson niitä näin pötkössä, hahmottuu aika hyvin se, mistä pidän. Luonnonmukaisesta ja simppelistä. Samalla kuitenkin ihan vilpittömästi ihailen taidokkaasti toteutettua romuromantiikkaa, jossa puutarha pursuaa emalikattiloita ja ruosteisia maitotonkkia, joihin on loihdittu toinen toistaan kivempia, huolettoman oloisia istutuksia, mutta se ei ole se omin juttuni. Ihan vaan siksi, etten itse osaa. Sama koskee niitä englantilaistyyppisiä runsaita puutarhoja, joita tyydyn suosiolla vain ihailemaan. Jos sellaisen omistaisin, istuisin siellä päivisin hellehattu päässä siemailemassa haudutettua teetä kukallisesta posliinikupista ja antaisin samalla ohjeita puutarhurille.








Mika Lassila antoi vinkkejä mm. viininviljelyyn, ja vaikka itse en ole koskaan ajatellut sellaisen edes olevan mahdollista Suomen oloissa, yleisön joukossa tuntui olevan kokeneita konkareita silläkin saralla. Joskaan ei kaikki aina ollut mennyt ihan nappiin.

Hirmu innostus kuitenkin iski kokeilemaan jonkun sortin hyötypuutarhaa. Tai siis se on iskenyt jo kauan sitten, mutta on tähän asti ollut aloittamista vaille valmis.

Puutarhabloggareiden roolissa risteilyllä esiintyneet Netta ja Sanna saivat meikäläisen omilla lavakaulusviljelmillään vakuuttuneeksi siitä, että se on se, mitä haluan itsekin kokeilla. Harmi vaan, kun en tyttöjen esityksistä saanut aikaiseksi yhtään kuvaa omaan kameraani. Niinkuin en mistään muustakaan, mutta kiva esitys oli, vaikkakin meinattiin jäädä laivanvaihdosta, kun esiintyjät pääsivät siinä kohtaa vasta parhaaseen vauhtiin :).




Tuo yläkuvan penkki näyttää kivalta ja sopivan liikuteltavalta (jos sattuu taas se paras sato justiin lomareissun aikaan, niin voisin pakata viljelmät mukaan).

Mutta varmaa on ainakin se, että tällainen Kekkilän jalallinen istutuslaatikko päätyy tänä kesänä meidän terassille. Valkoisena versiona tosin. On aika arvokas, mutta niin siistin ja tukevan näköinen, ettei tee mieli alkaa itse kyhäämään mitään piraattiversiota, joka viimeistään syksyllä leviää liitoksistaan.





Sanna ja Netta istuttelivat laivalla malliksi yhden tuollaisen laatikon täyteen kaikkea tuoksuvaa (laventelia ja mitä kaikkea siinä olikaan) ja toisen täyteen yrttejä ja vitsit, mutta näytti houkuttelevalta!  Ei vaan tosiaan nyt ole niitä kuvia..

Kaikenkaikkiaan tosi innostava reissu. Eikä vähätellä voi sen paremmin aamiais- kuin päivällistarjoiluitakaan. Huuuuuh, mutta vieläkin housunkantti kiristää, vaikka on jo keskiviikko.

Nyt aion tosissani keskittyä miettimään, mitä sellaista voisin kasvatella, että voisin kokea onnistumisen tunteita ikuisen epäonnistumisen sijaan. Olen niin kyllästynyt vääntämään vitsiä viherpeukalostani, koska ihan oikeasti en halua olla mikään viherkilleri, vaan paremminkin huoleton Oman Elämänsä Superpuutarhuri, joka saa kaiken kukoistamaan pelkällä olemassaolollaan. Noinniinkuin ens alkuun :D

PS. Vaikka linkkejä sisältääkin, tämä(kin) teksti on kirjoitettu ihan omasta innostuksesta ja siitä ilosta, että on aina niin kiva tavata ihmisiä, jotka ovat paitsi oman alansa asiantuntijoita, myös helposti lähestyttäviä, aitoja ja sydämellisiä.  Ja varmaa on, että kevään aikana teen retken Turkuun ostamaan kontin täyteen taimia, koska tiedän saavani sieltä varmasti rehelliset vinkit siihen, miten voin onnistua vai voinko ollenkaan.

PS2. Viikko on töitten päälle mennyt niin totaalisesti kirppispuuhastelun merkeissä, että kameraan ei ole tallentunut tavarakasoja lukuun ottamatta kuvan kuvaa,  joten kuvakatsaus jää nyt tältä viikolta väliin. Ei sillä, että olettaisin kenenkään sitä edes huomaavan.

Jos ei muuta kuulu, toivottelen jo tässä vaiheessa iloista Vappua! JOS vaikka selvittäisiin kylille ilman potkukelkkaa..


36 kommenttia:

  1. Tuollaiset tapahtumat ja rennot luennot ja kokemusten vahdot ovat kyllä ihan parhaita. Siinä todellakin saa uskoa omaan tekemiseensä. Mulle kävi näin Kevätmessuilla, kun kuuntelin Marian, Katin ja Hannan jutustelua keittiöpuutarhailusta. Tosin me ollaan koko kesä melko tiiviisti mökillä eli ainakaan kotona ei tänä kesänä nähdä mitään kivoja uusia keittiöpuutarhajuttuja.

    Otahan kamera mukaan puutarhaan ja näytä meillekin aikaansaannoksiasi 🌱 🌺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kannatti kyllä lähteä, eikä ihme kyllä iskenyt edes väsy matkalla, vaikka meni taas se edellinen yö valvoessa. Oli sen verran mukavaa ohjelmaa.
      Harmi, kun mulla meni Kevätmessuilla ohi se keittiöpuutarhajutustelu, jota varmaan olis ollut tarjolla kaikkina päivinä. Ainakin luulisin. Se on just se aihe, joka mua just nyt kiinnostaa. Olis jotenkin niin ihana ajatus, että vois vaan aamulla mennä keittiön ovesta pihalle/terassille poimimaan jotain tuoretta leivän päälle. Siitä tulis hyvä mieli.

      Ja voit olla varma, että JOS jotain saan puutarhassa aikaiseksi, niin ihan varmasti laitan kuvia. Olis se sen verran iso juttu meikäläiselle, etten malttais jättää tilaisuutta käyttämättä :)

      Poista
  2. Mä oon vieläkin jumissa tuossa PUUtarhassa, vaikka luin kyllä koko tekstin loppuun asti :D
    Mukavaa vappua (jollei sitä ennen viestitellä)! Meille on ainakin luvattu lämpimämpää ilmaa kuin viime juhannukseksi, joten tuskin sitä potkukelkaa tarvii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori Jossu :). Ja koitapa vielä lausua ääneen ensin sana puutarha ja sitten se PUUtarha, niin ihan eriltä kuulostaa, vaikka samalla lailla kirjoitetaankin. (Mikähän siinä onkin, että pitää takertua tämmöisiin, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa :)).

      Ja juu. Juhannuskeleistä tuskin enää hyytävämpää voi olla, joten kaikki sitä lämpimämpi on pelkkää plussaa. Tänne on luvattu vissiin peräti viittätoista astetta, mikä olis kyllä ihan luksusta. Joskaan ei meillä vappuna mitään sen kummempaa ohjelmaa ole, joten ei väliä sen puoleen, mutta aina se on keskimäärin kivempaa, kun aurinko paistaa. Riittää itselläkin paremmin virtaa vaikka käppäillä monttuisella nurmikolla :)

      Poista
  3. Vaikka en todellakaan ole mikään puutarhaihminen, niin joka ikinen kevät mä hetken aikaa mietin, että josko kuitenkin tänä vuonna koittaisin laittaa jotain jonnekin... Mutta en ainakaan tänä vuonna, nyt nimittäin otin tavoitteeksi hankkia meille viimeinkin kompostorin. Yhden uuden asian kanssa teutarointi riittäköön... Ehkä jo ensi vuonna sitten jotain kasvatushommia?? Tuskin, mutta noh, eihän sitä koskaan tiedä...

    Joka tapauksessa tämä sun postaus taas ihan pikkiriikkisen pisti ajattelemaan pihaisia asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, oonko itsekin katsellut kompostoreita "sillä silmällä" :)? Olis niin pal kivempi kuin se ikuinen läjä tontin perimmäisessä nurkassa. Mutta koska hinnat ei ole mitään ihan halpoja, pitäis olla ihan varma, että sitä vehjettä tosiaan jaksaa (tai edes osaa) käyttää ja siitä en ole omalla kohdallani ihan vakuuttunut. Haluaisin kyllä olla, koska sehän jos mikä olis superpuutarhurointia, että olis itse tehdyt mullatkin. Ai vitsit. Mutta ihan samoin ajattelen kuin sinä, että yks asia kerrallaan, niin ei tuu epäonnistumista ja sitä kautta lannistumista ainakaan monella saralla yhtäaikaa..
      Mulle se on nyt toi Kekkilän istutuslaatikko, jonka aion tosissani (kirppisrahoilla) ostaa ja istuttaa täyteen kaikkea, mitä oikeasti syön. Ja viime kesän innostamana kasvattelen niitä pottuja ruukuissa, koska se oli oikeasti tosi palkitsevaa, vaikkei kilohinnoissa kaupalle pärjääkään sen paremmin kuin kasvattamassani amppelitomaatin sadossa :)

      Mutta siis ihan supermahtavaa, jos vaikka vaan pikkiriikkisenpikkiriikkisen tuli pihaisia ajatuksia sullakin mieleen <3. Oikeesti nää tän risteilyn (jonka siis voitin arvalla Voikukkapellon blogista, enkä varmaan muuten koskaan olis tullut sinne lähteneeksi) sai asiat kuulostamaan siltä, että onnistumisen mahdollisuudet on olemassa, kun vaan huomioi sen oman pihansa faktat. Eli että kaikki ei kasva kaikkialla, vaikka kuinka toivois..

      Poista
    2. Mä en niinkään himoitse sitä itse tehtyä multaa, vaan haluaisin saada biojätteet jonnekin muualle kuin kaatopaikalle. Mua oikein nolottaa, että en ole saanut vielä sitä kompostoria hankittua, mun mielestä kun jokaisen kynnelle kykenevän kuitenki pitäis kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Tää biojätteen kaatsille vieminen on kyllä omalla kohdallani ollu todellinen epä-ekoteko... Jospa sais viimein senkin tilanteen kuntoon.

      No ok, ihan pikkiriikkisen kävi kyllä toi multa-asiakin mielessä... Että olishan se aika makeeta laittaa ihan ite kompostoitua multaa... no, jonnekin. :D

      Poista
    3. Nonni. Tässä nähdään, että mun ei varmaan kannata satsata kompostoriin, kun edes älynny, mitä sinne laitetaan :). Aattelin vaan, että kärrään sinne kaiken sen puutarhajätteen, mikä nykyään kertyy tontin takimmaiseen kulmaan, eikä todellakaan kaunista näkymää takanaapureiden suuntaan. Heistä kun toinen sattumoisin näyttää olevan hirmu viherpeukalo (en ole koskaan nähnyt pihallaan), jolla on siistit kasvihuone ja viivasuorat potturivistöt. Varmaan kärsii mielessään siitä meidän kasasta niinkuin tosin minä itsekin, koska pelkkä tieto sen olemassaolosta riittää.

      Piti oikein googlettaa, mitä kaikkea kompostoriin laitetaan ja vähän veikkaan, että tarvittais aika iso sellanen, koska mies on niin kova keittämään kahvia, että yksistään niistä kahvinporoista jo menis varmaan pienempi vehje tukkoon :). Mutta todellakin ajatuksena just oikea, että kaikkien pitäis kierrättää sen minkä pystyy. (Kaikessa muussa olen skarpannut, muta biojätteet menee edelleen sekaroskikseen, mikä on tietty todellakin typerää).

      Onhan sulla se mansikkamaa ja orvokkipata, jotka varmasti ilahtuis hyvästä mullasta :).

      Poista
    4. Mansikkamaa... =D =D =D Voiko sitä heinikkoa edes kutsua mansikkamaaksi? =D

      Meillä oli joskus sellanen tosi hieno kompostori, minkä päälle olis voinut laittaa kukkiakin kauniisti laatikoihin kasvamaan. Käytännössä se oli koko ajan ihan litimärkä, ja talvella jäätyi... En oikein handlannut hommaa siis, ja varmasti sinne myös mätettiin liikaa kamaa. Se sitten hävitettiin kokonaan pois (=annettiin pois... satojen eurojen systeemi - kyllä mä oon aina tän rahan hukkaamisen osannu...). Siksi hiukan mietityttää tämä kompostorin hankinta nyt, etenkin kun tiedän, että en välttämättä edelleenkään osaa sitä hommaa. Mutta jotenkin on sellanen olo, että nyt se kyllä täytyy opetella. Meillä on väkikin sen verran vähentynyt, ettei se ehkä enää menis ihan piloille koko homma liiallisen jätteen takia. Mutta joo, meilläkin kyllä sitä kahvinpurua sitten piisaa!

      Poista
    5. No äläs ny :). Jos ne mansikat vaikka sieltä innostuu tulemaan esiin, kun saavat Helin ekomultaa :). Oon nimittäin ihan satavarma, että tällä kertaa onnistut! Siinä kompostoinnissa meinaan. Se ois niin sun juttu. Pareen kun itse keskityn siihen laatikkoon näin ens alkuun. Ja istuttamaan jotain tulipalossa tuhoutuneiden havujen tilalle. Osan sain jotenkuten pelastettua takaisin elollisen näköisiksi, mutta osa kyllä taisi kuolla siinä kuumuudessa kokonaan. Harmillista, kun olivat jo ehtineet kasvaa aika isoiksi ja ihan ITSE olin ne aikanaan istuttanut. Mutta se on pieni murhe se kaiken muun rinnalla.

      Pihaisaa vappua!

      Poista
  4. Minä olen samalla tavalla makustellut useasti sanoja mielessäni ja todennut, että mitä kauemmin niitä makustelee, sitä pöllömmiltä ne tuntuvat. Kiva tietää, että en ole ainoa. :-D

    Japanilaistyyliset jutut ovat aina viehättäneet minua, ja nuo hiekkarinkulat saivat minut asiasta entistä vakuuttuneemmaksi. Rupesin ihan miettimään, että taidan haluta kotiin jotain tuon tyyppistä. Kiitos ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä pöllöjä :).

      Tollanen hienoon hiekkaan kuvioitten tekeminen on jotenkin terapeuttista ja jotenkin ihana ajatus, että siihen olis mahdollisuus omalla pihalla. Mutta jos nyt vaikka vaan viiden vuorokauden säätä katsoo taaksepäin, niin ei mahtais olla kuvioista sen paremmin kuin siitä hiekastakaan mitään jäljellä näitten raesateiden ja puhurien jälkeen. Ja syksyllä olis kaikki lehtikasojen peitossa, joten siinä todellakin tarttis olla itse Zen, että jaksais aina vaan aloittaa kaiken alusta. Paitsi että voishan sitä perustaa sisätiloihin sellasen terapiahiekkalaatikon, joita muista olleen esim. thaimaalaisissa hotelleissa, joissa oli jätetty siihen laatikon reunalle sellanen pieni puinen harava vieraita varten, että saivat sillä harata haluamiaan kuvioita.

      Mutta ollos hyvä :). Muista sit esitellä lopputulos :)

      Poista
  5. Hahaa, taalla uksi jolla ei ole haisuakaan missa mikin kannattaa kasvattaa. Ilmansuunnat osaan joo, mutta että oikein maalajeja täytyis haistella ja maistella... Ai niin, mutta meillähän on savea 26 metrin syvyyteen asti, joten sen tiedon kanssa on varmaan ihan iisibiisiä noutaa kaikenlaista kasvatettavaa ! Niin ihania kuvia olit kerännyt postaukseen, että ihan jo haluttaa istutuksia miettiä, vaikka pihalla on vielä leikkimökin korkuinen lumivalli :(

    Meitsin kohdalla ei päde se "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sillä mie olen suunnitellu jo monta vuotta ja koko tähänastinen aikaansaannos on jo kerran siirretty mansikkamaa ja kahdesti irroitettu lumipalloheisi.... No, ehkä tämä viherkärpänen puree nyt minuakin !

    Zen zen ja pus sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hahaa vaan savisamis :). Se kun sattuu olemaan tää meidänkin tontti vain ja ainoastaan sitä ikitiukkaa savea, joka märkänä tarttuu lapioon niin, ettei irtoo, vaikka kuinka ravistais, ja kuivana maa halkeilee niin, että tarvii varoa, ettei tipu railoihin..
      Silläpä sitä ei meikäläisenkään lumipalloheisi (josta mulla myös oli kuva, mutta jäi laittamatta..) kahta kesää nähnyt :). Mutta oikeesti oon nyt päättänyt onnistua. Edes jossain...

      Lähetän sulle täältä lämpimiä tuulia ja lisää viherkärpäsiä sinne pohjoseen :). Ja kiitti, kun kävit <3

      Poista
  6. Ihania kuvia olet löytnäyt, juuri samanlaisesta tyylistä tykkään itsekin 😊. Tuo Kekkilän laatikko olisi kiva, mutta tosiaan kyllä melko hintava, mutta sullahan on niitä kirppistuloja, mulla ei ihan vielä... Mä juuri katselin tuossa lasten vanhaa hiekkalaatikkoa ja ajattelin siihen tehdä jonkinlaisen hyötytarhan, saas nähdä kuka siitä sitten hyötyy 😝.

    Kiva kun risteily oli antoisa ja onnistunut kokemus, nyt vähän harmittaa, etten innostunut lähtemään mukaan. Ja tuo Adrainin kuvaus pihasta kuvaa kyllä hyvin tätä meidänkin plänttiä, uksi kasvi tuolla ja toinen täällä ja sitten nurmikkoa, sekin huonokuntoista sellaista. Mä olen kyllä niin huono pihan laittaja enkä osaa oikein nähdä pihassa(kaan) mahdollisuuksia...

    Kivaa vapun aikaa ja kevään odotusta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muakin se hinta vähän (paljon) hirvitti, koska kyseessä on kuitenkin periaatteessa "vaan puulaatikko", jonka puuseppänä osaisin tehdä itsekin, mutta jotenkin olen nyt ottanut sellaisen asenteen, että perhana, jos ensin hirmu vaivalla touhuan siellä kirppiksellä ja hankkiudun turhasta tavarasta eroon, niin voin niillä rahoilla ostaa kerrankin jotain vähän hintavampaa, mutta samalla kestävää. Ja näyttäis siltä, että sen valkoisen, joka toisaalla maksaa 199 euroa, saa ainakin Hobby Hallista 159 eurolla, jolla ajattelin sen tilata, vaikka niin tekis mieli ihan oikeasta myymälästä (ja erityisesti tuolta Viherlassilasta) ostaa. Sen välirahan käytän sitten osana niitä tulevia taimiostoksiani.

      Hiekkalaatikkohan olis ihan mahtava kasvatuslaatikko! Olis hiekkaakin valmiina multaan sekoitettvaksi, ja se olis ainakin tällä meidän hitsin savitinttutontilla enemmän kuin tarpeen.

      Huono pihanlaittaja olen minäkin ja kärsin edelleen lapsuuden pihaorjatraumoista (ei kestä päivänvaloa se), mutta nyt kun olen niin innostunut käyttämään kaikkea tuoretta vihreää keittiössä, haluaisin osata kasvattaa sitä itse. Edes jotain. Olis heti vähän niinkuin parempi ihminen omasta mielestään :)

      Kiitos paljon ja sitä samaa! Mulla ei ole simaa tehtynä, eikä pullotettuna tänä(kään) vuonna. Siinäkin olis siis kehittymisen paikka :)

      Poista
  7. Kuulostaa kyllä kivalta risteilyltä.
    Itse haaveilen isosta pihasta ja englantilaisesta puutarhasta. Paljon erilaisia ja eri kokoisia kasveja.
    Hyvää vappua jo valmiiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli kyllä mukava piknikki, vaikka anti-aamuihmistä vähän hirvittikin se aikainen lähtö. Hyvin pysyin kumminkin hereillä, kun oli mielenkiintoista ohjelmaa.

      Mullekin kelpais oikein hyvin sellanen puutarha, jossa olis paaaaaljon erilaisia ja erikokoisia kasveja valmiina. Ja mielellään puutarhuri kaupan päälle :). Itse sitten vaan sipsuttelisin siellä paljain jaloin ja hellemekko päällä ja ihastelisin perhosia :D. Ei huono mielikuva.

      Vappuna taidan leikellä pensasaitaa, vaikka ei vissiin nyt oikeasti ole sen aika, mutta ei se ainakaan huonommaksi enää voi mennä.

      Iloista vappua!

      Poista
  8. Kuulostaa aika ihanalta risteilyltä. Ehkä siellä minäkin olisin oppinut jotain. Pihaa on ja kaikenmoista, mutta meillä viihtyy parhaiten rikkaruohot... vaikka kuinka yritän niitä häätää ja kukkia hoitaa. Olis se vaan ihanaa kun olis kunnon hyötypuutarha ja kukkapuskat trimmissä ja pottumaa... Saahan sitä haaveilla. Juuri tänään siivosin yhden penkin ja laitoin katetta niin että heikompaa hirvittää. Meinaan tappaa mokomasta rikkaruohopenkistä kaiken muun paitsi pionit. Saas nähdä kuin käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiva. Joskaan en olis varmasti tullut lähteneeksi, ellei olis sattunut arpaonni Netan blogissa potkaisemaan. Tai siis, oikeasti en ollut voittaja, vaan vasta kakkonen, mutta kun voittaja ei koskaan vastannut Netalle, niin paikka lankesi mulle ja olen siitä kyllä iloinen.

      Tykkäsin, kun vinkit oli sellaisia ihan "tavallisia", joista tuli itselle sellainen tunne, että itseasiassa monella ihan yksinkertaisella jutulla saisi siitä omastakin savitontista kivemman. Niinkuin nyt vaikkapa levittämällä vuosittain hiekkakerroksen nurmikolle. Sekin on sellainen juttu, että mietin, että miksen sitä ole itse tajunnut, vaikka ihan vastaava toimenpide tehdään meidän savimaalle perustetulla golfkentällä joka ikinen vuosi. (Ei se siis MEIDÄN ole se kenttä, mutta se millä me pelataan :)). Tai justiin toi Adrianin katemultavinkki oli kiva. Sen avulla olis varmaan jaksaneet istuttamani kasvit tulla mullan alta esiin muinakin kuin parina ekana vuotena. Nyt ei ole pahemmin näkynyt :)

      Pionit olis ihania! Mutta ne taitaa olla mulle liian vaikeita. Voikukat sen sijaan saan kukoistamaan, vaikka ihan muuta toivoisin :).

      Hyvin siinä käy! Usko pois :)

      Poista
  9. Puutarha on ihan höpsö käännös ;) Ei mun Puutarhassa kasva kovin montaa puuta, vaan puskia ja kukkasia ja sitä sammaleista nurmikon tapaista :)
    Englantilainen PUUtarha ois sika hieno...japanilainen toisella lailla rauhoittava ja kaunis, seesteinen, mutta kuka kerää kuihtuneet lehdet syksyisin ja piirtelisi viivat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, kun koiruus käy hieman tassuttelemassa ja ottaa ritolat, niin että sora on naaurin pihassa ? En ainakaan minä :/
    Sitäpaitsi jokavuotinen kukkien ja puskien siirtely on jo ihan rituaali ;D
    Ihanaa vappua ja oisin kyllä huomannut kuviesi puuttumisen! Usko se <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo meilläkään enää kuin kolme ikivanhaa omenapuuta, jotka mies leikkasi tänä keväänä siihen malliin, ettei mahda tulla omenoita enää ikinä :D. Joskus olen kuullut sanottavan, että omenapuut on silloin oikein leikattu, kun niistä voisi heittä karvalakin läpi. Luulen vaan, että meidän puista lentäisi keposasti vaikka kokonainen turkki :)

      No sepä se. On tullut sorruttua valkoiseen koristehiekkaan, joka näyttää aurinkoisena kuivana kesäpäivänä ihanalta, mutta ans olla, kun siihen tosiaan kerääntyy ne syksy lehdet ja sulaa talven lumet, niin on valkoisuus kaukana. Pinseteillä tarttis varmaan roskatkin nyppiä, että pysyis siistinä. Mutta ajatuksena ihan olis sellanen rauhoittava ja seesteinen piha, jossa mielellään vesikin soljuis sillä lailla nätisti liplattaen kirkasta puroa pitkin tai jotain. Nyt sitä ei tuu kuin täyttä höökää ränneistä..

      Vapaaehtoinen kukkien ja puskien siirtely olis ihan jees, mutta jos se on pelkkää sitä omien mokien paikkaamista (niinkuin mulla), niin katoaa hauskuus. Viime vuosina en ole enää edes yrittänyt, vaan istuttelen kaiken ruukkuihin terassille. Ja tänä(kin) vuonna on tarkoitus valmistaa ne ruukut itse. Olen sitä nyt viimeiset viis vuotta jahkannut, mutta aina vaan on alottamista vaille valmis se(kin) homma :)

      Kiitos kun olisit huomannut ja iloista vappua Satu <3

      Poista
  10. Moon kans joskus ollut ihan samoilla linjoilla ja pohtinut blogissa (ihan lyhyesti), jotta miksi on PUUtarha, koska puut ainakin yleensä on kokolailla vähemmistönä. Oikeampi sana olisi kai kukkatarha. Vai olisiko se sitten suomalaisittain ihan ruohotarha :D Namussa tosin on nyt kyllä ihan vaan multatarha, niin paljon olen taas vaihteeksi maata kaivellut. Kauhistuin aamulla, kun tajusin, että nyt on melkein 10 metriä uutta kukkapenkkiä. Mistä täyte? Huhhuh. Sitten olisi vielä kaupanpäälle muutama metri uutta käytävää, johon pitäisi keksiä jotain. Huhhuh.
    Kyllä sinä vielä joskus sen kivan, seesteisen (puu)tarhan saat. Usko pois!

    Kivaa ja iloista vappua sinnekin!

    Ps. pelimies on edelleen petipotilaana, joten ei nyt pelihommat etene. Mutta joskus sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Jos olisin ton tiennyt, olisin lukenut sun blogista, niin olisin säästynyt toltakin pohdinnalta :).
      Jos meidän pihaan, tai siis tarhaan, pitäis lisätä etuliite, joka kuvaa sitä parhaiten, niin varmaan se olis savitarha, kotilotarha tai voikukkatarha.. Paitsi että nyt mua itseäkin harmittaa, että annan pihasta liian synkän kuvan. Oikeasti se on ihan kiva, kun on lasiterassin jatkona iso terassi, johon voi laitella ruukkuihin mitä tykkää. Niinkuin nyt vaikkapa niitä pottuja, joista olen nyt jauhanut varmaan kyllästymiseen asti. Ja havujakin on (joskin ikävä kyllä osa ei enää tulipalon jälkeen herännyt henkiin), joten on talvellakin jotain elävää. Enkä edes haluais mitään reheviä kukkapenkkejä, mutta silti voivottelen, kun niitä ei ole. Että koita tässä nyt sitten ottaa mistään selvää :). Mutta kekkilän jalallinen laatikko lähti just äsken tilaukseen, josta taas seuras se, että tekis mieli heivata kuistilta vanha kalusto kirppikselle tai johonkin Toriin ja ostaa uus tilalle. Nyt puhaltaa nääs uudet tuulet, kun vanha tavara on vaihtanut omistajaa ja olis aika palkita itsensä kaikesta siitä raivaamisesta ja eestaas kirppiksen ja kodin väliä suhaamisesta.

      Jos et meinaa saada sitä kymmentä metriä täyteen, voin tuoda sulle pari voikukan tainta :).

      No pahus. Pelimies on petimies :(. Toivottavasti pääsee pian sieltä sängynpohjalta takaisin ihmisten ilmoille.

      Poista
  11. Oi, jospa oisin saanut olla mukanaa!
    Huom! Uusi blogini osoite: http://www.kukkaiselamaa.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla olis kyllä ollu yleisölle paljon kerrottavaa sieltä sun satupuutarhasta :)

      Täytyykin päivittää lukulistaa. Iloista vappuviikonloppua!

      Poista
  12. Jäin tuijottamaan tuota sammaleista kuvaa. Niin kaunis. :) Tuo jalallinen istutuslaatikko on varmasti kätevä. Meillä laatikot ovat jalattomia. :/ Mukavaa vappua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tiina! Kiva "nähdä" sut täällä :). Lämpimästi tervetulloo!

      Se on kyllä kumma, miten erilaiselta sammal näyttää tossa kuvassa kuin kotipihalla. (Eilen justiin heittelin lannotetta nurmikolle ja mietin, että onkohan siinä yhtään mitään järkeä edes, kun suurin osa ns. nurmikosta on sammaloitunut. Mutta vihree mikä vihree :)).

      Kekkilän laatikko lähti tilaukseen ja kyselin, joko siihen sais jotain laittaa, mutta pitää kuulemma malttaa vielä. Pöh. Into olis nyt ihan tapissa, mutta ei se auta kuin odottaa.

      Ja kiitos samoin mukavaa vappua ja kiva kun jätit viestiä!

      Poista
  13. Katseeni osui noihin valkoisiin Huntersin kumisaappaisiin. Ne näytti täydelliseltä tuosssa kuvassa. Ihanaa vappua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ne olis kyllä niin paljon kauniimmat kuin saviset Kontiot :).

      Vappu jo kerkis mennä, mutta iloista tätä viikkoa! Ihana, kun on jo toukokuu..

      Poista
  14. Kauniita kuvia. Tuo pieni irtiotto risteilylää oli varmaan antoisa. Kekkilän laatikko on yksinkertainen ja kaunis! Hyvää hankinta, jos siihen päädyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Anu :). Juu, Kekkilä lähti tilaukseen ja on varmaan kohtapuoliin jo matkalla tännepäin. Kivaa. Paitsi että vielä joutuu vissiin malttamaan istuttelujen kanssa, mutta ehkä mää kestän hetken vielä odottaa, niin tulee siinä samalla vähän tarkemmin funtsittua, mitä sitä sitten oikeastaan haluaa kasvatella.

      Iloista toukokuun alkua!

      Poista
  15. Moi! Kiitos inspiroivasta postauksesta. Ihania kuvia! Katsoin tuon videon, ja aion kokeilla tuota katemultaa siihen ainoaan paikkaan, jossa pihan myllerrysten jälkeen vielä nousee perennoja. Että mä haaveilen kauniista pihasta, mutta meillä on suunnitelmissa tehdä isoja muutoksia pihan suhteen, siis ajotien paikan muutos jne kaivinkonetta vaativia hommia, niin ei olla osattu oikein tehdä mitään väliaikaisratkaisujkaan, vaikka varmaan olisi pitänyt jos oltais osattu arvata, ettei ihan hetkessä synny nuo uudet suunnitelmatkaan :-)

    Mukavaa vappupäivää, meilläkin vihdoin paistaa aurinko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle Maarit :). Mua vähän epäilytti kirjoitella mitään puutarha-aiheista, kun ei oikein (tai siis yhtään mitenkään..) riitä asiantuntemus siihen hommaan, mutta onneks noita Adrianin ja muiden viisaampien vinkkejä löytyy netistä. Ei tarttis kuin ottaa vinkeistä vaarin.. Ja otinkin lopulta tosta katemultahommasta ja kävin hakemassa sitä Kevätpuutarhamultaa, jota levittelin vähän sinne tänne. Näyttää kivemmalta ja pisti siinä samalla miettimään, että mitenkähän se piha muka vois edes olla yhtään paremmassa kunnossa, kun en sille koskaan mitään tee. Olen varmaan vaan alistunut ajattelemaan, että turha yrittää, kun en kumminkaan osaa, mutta nyt oon päättänyt oppia.

      Ajotien paikan muutos ei tosiaan taida olla ihan pelkkiä lapiohommia :D. Huuuuh. Tsemppiä projektiin ja ihanan aurinkoista toukokuun alkua ja oli niin kiva kun kävit <3

      Poista
  16. Oi miten ihana postaus! Kuvat rauhallisia ja kauniita.
    Parvekkeen omistaja viherpeukaloton parkaisi ääneen tuosta vinkistä "vaikka istuttaisit sateella järveen, kastele silti". Voi kun tuo olisi kerrottu mulle pari viikkoa sitten. Äidiltä peritty aralia alkoi oikuttelemaan talven aikana ja otin siitä pistokkaita. Mielestäni kastelin, mutta huomasi ja nyt sain sille vahvistuksen : ihan liian vähän. Oi ei!

    Mielenkiinnolla luin koko postauksen, vaikka mulla ei pihaa eikä kasvimaata olekaan. Kauniit pihat ovat mieleistä katseltavaa. Ja vaativat hyvää hoitoa.
    Kiitos että jaoit kuulemaasi. Jatkossa muistan tuon vesihomman. Kyllä jämpti on asia :)

    Aurinkoisia kevätpäiviä Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :).

      Kyllä vähän (paljon) vihlaisi omaatuntoa tuon kasteluvinkin jälkeen, kun tajusin, että eihän sitä meikäläinen muista niitä pihan vähäisiä kasveja ikinä edes kastella (tai jotenkin olen luottanut siihen, että taivaalta tuleva vesi piisaa) ja silti oletan, että niitten pitäis jaksaa kasvaa ja kukoistaa. Tai edes pysyä hengissä... Mutta nyt aion ryhdistäytyä ja edes yrittää olla pikkasen parempi puutarhuri.

      Aika ihanaa olis, jos postauksen kuvat olis omalta pihalta napsittuja, mutta täältä tulis kyllä ihan toisenlaista materiaalia. Ikävä kyllä..

      Kivaa, kun tykkäsit ja otetaan me vesivinkistä vaarin :).

      Ja nyt todellakin näyttää siltä, että siitä auringostakin saadaan vihdoin nauttia. Ihanaa <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi