Sivut

perjantai 15. huhtikuuta 2016

KUVAVIIKKO, OSA 2

Vuorossa viikko sitten aloittamani "Kuva päivässä"-viikkokatsausperinteen kaikkien aikojen toinen osa. 


Perjantaina luulin saavani mieheltä kukkia ensimmäistä kertaa ikinä. Ja tavallaan sainkin, mutta en sitten ihan oikeasti kuitenkaan. 

Lähetin nimittäin ukkelin kukkakauppaan. En itseäni varten (koska olen jo oppinut, että siitä tulee elinikäisiä traumoja), vaan kirjanpitäjäänsä, joka osoitti taas kerran olevansa pienyrittäjän puolella ja hoksasi jotain sellaista, mikä ei sen paremmin miehelle kuin minulle olisi tullut mieleenkään. Arvostan todella.

No. Mies teki työtä käskettyä, mutta palasi kuitenkin kaupasta kukkapaketti kädessään ja kysyin, että "Eikö L (kirjanpitäjä) ollutkaan enää paikalla?"

"Juu, oli se ja ilahtui kovasti kimpusta".

Tässä kohtaa sydämessäni suorastaan läikähti ja kysyin, että "No kenelle ton sitten ostit? Mulleko??".

"Ei kun sen sai kaupan päälle, kun siellä oli jotkut synttärit."

Jaa no ei sit mittään... :).

Joskin tavallaan ihan hyvä, ettei oranssi tulilatva ollut miehen varta vasten valitsema, koska oranssi on inhokkivärini, enkä kyllä tykkää tulilatvoistakaan. Mutta keittiön pöytää pyyhkiessäni ja siinä samalla kukkaa pärekoriin piilottaessani huomasin, että mätsäsi kivasti pesuaineen väriin. 





Lauantaina lampsin heti aamusta pihalle ja perkasin rapiat sata metriä takkuista Siperianhernepensasaidan alustaa. Aita on puolilaho vanha raakki tontin molemmin puolin, eikä siitä saa kaunista enää millään, mutta en anna leikata poiskaan. Useampaan kertaan on harvennettu ja kertaalleen leikattu alas asti, muttei ole kasvanut yhtään sen ehompana takaisin. Savimaalla kun asutaan. Mutta antaa kuitenkin hyvin näkösuojaa jahka taas vihertää, joten aita se on huonompikin aita.






Samalla kaivoin muutaman kymmenen metriä kaupungin puoleista ojanpohjaa puhtaaksi niin, että siinä taas vesi juoksee. Olisi oikeasti kaupunginmiesten (ja kaivinkoneen) heiniä, koska on yleisen puiston puolella, mutta olen ajatellut asian niin, että samapa se on kaivaa mieluumnin itse kuin jäädä odottelemaan, että jotain tapahtuu ja ottaa sillä välin kaikki alamäkeen kurvaavat vedet omalle tontille. Joskus muinoin ovat kuulemma menneet kellariin asti (aikana ennen ojaa) ja sitä en todellakaan halua. 

Ilahduttavaa oli huomata, että marraskuun alussa aloittamastani ohjatusta, ja sittemmin omatoimisesti jatkamastani lihaskuntorempasta on ollut todellakin hyötyä ja puolijäinen painava savitinttu liikkui kasvaneiden hauisten ja sisun voimalla iloisesti. Eikä seuraavana päivänä tuntunut yhtään särkyä missään. Jess!  

Peratuille aidan alustoille heittelin varastossa ollutta Puutarhan Kevättä, ja samantien, kun sain viimeiset rakeet viskeltyä, alkoi kokoharmaalta taivaalta sataa vettä. Täydellinen ajoitus. Lähti lannoite heti liukenemaan ja tuli hyvä mieli, kun sain urakan tehtyä.


Sunnuntaina pistettiin terassinpesu-urakan jälkeen grilli tulille ja käräytettiin kevään ensimmäiset makkarat. Kyytipojaksi tein uunissa paahdettua parsaa ilmakuivatulla kinkulla ja parmesaanilla höystettynä. Ikinä en ole aiemmin parsaa valmistanut ja olen kuvitellut, että vaatii jonkun erikoiskattilan ja erikoistaitoja, mutta olikin vallan helppoa ja herkullista. Kiitos ohjeesta Maketsu.



Parsaa&kyrsää. Maistui huomattavasti paremmalle kuin miltä kuvassa näyttää. Joskin hoksasin vasta jälkikäteen, että olishan ne parsatkin voinut grillata, mutta ei tule aina kaikki nälkäisenä mieleen.



Maanantai meni niinkuin maanantait yleensä. Alakuvassa näkyvien hiljaisenpuoleisten, mutta viisaiden työkavereideni valvovan silmän alla.  




Tiistaina tuli postissa Pentikiltä tilaamani Lupiini-kuosin tyynynpäälliset, joihin menin iltalenkillä ihastumaan nähtyäni kankaan paikallisen liikkeen ikkunassa. Ja vaikka olin vannonut, että uusia päällisiä meillä ei enää tarvita, puolustauduin äkillisen lupiinikuumeen iskettyä sillä, että jos ensin kirppiksellä myy 25 tyynynpäällistä kahden euron kappalehinnalla, niin voi vastaavasti ostaa kaksi kappaletta uusia 25 euron kappalehintaan... Rahallisesti plusmiinus nolla, mutta kaapeissa edelleen tilaa :). Harmikseni päälliset olivat liikkeestä loppu, mutta tilaamalla onneksi löytyi. Nyt koitan totutella runsaaseen väriin ja päättää, onko se sittenkin liikaa vai sopivasti. Lupiineista kun tykkään ihan hulluna, vaikka harmillisia rikkakasveja useimpien mielestä ovatkin.






Keskiviikkona kaapista ei löytynyt kananmunia ja kulahtaneita tomaatteja kummempaa, mutta niistä saa onneksi loihdittua kelpo kasvismunakkaan. Kaverina tällä kertaa parhaat päivänsä nähnyttä pinaattia, jota sitäkin vihanneslaatikon perukoilta bongasin. Tuohon pari vesitilkkaan vatkattua kananmunaa, merisuolaa ja mustapippuria päälle, niin päivän pikalounas on muutamaa minuuttia vaille valmis. Kevyttä mutta täyttävää. Useimmiten käytän lisänä kesäkurpitsaa ja punasipulia, mutta niitä ei nyt ollut.






Torstai oli toivoa täynnä, kun taisin vihdoin ja viimein ymmärtää, että loputon löysässä hirressä roikkuminen ei tuo onnellisuutta, vaan ratkaisun avaimet ovat todellakin ihan omissa käsissäni. Ihan itse saan päättää, milloin otan ne käyttöön.

Iloa toi myös kuvan vehreä rönsylilja, joka päätyi Pennimuorin kaveriksi olkkariin. Alan vissiin päästä eroon 80-luvulta peräisin olevista traumoista, joissa rönsy reuhottaa simpukka-amppelin välistä kodin joka ikkunalla niin, ettei sekaan mahdu. Ei mahtanut olla sisäilmaongelmia silloin, koska kyseisellä kasvilla sanotaan olevan huoneilmaa puhdistava vaikutus.  





Ei siis mitään maata mullistavaa tälläkään viikolla (mikä näihin vuosiin luetaan pelkästään positiiviseksi asiaksi), mutta sanonpahan vaan, että tällä uutukaisella viikkokatsausperinteelläni on ollut kiva vaikutus omaan tekemiseeni. Siinä missä kamera sai ennen kököttää kaapin päällä, enkä keksinyt mitä kuvaisin, nyt iskee runsaudenpula, kun tiedän, että saan valita vain kuvan per päivä. Ja todellakin olen pitänyt kiinni myös siitä, että poistan loput kortilta samantien. Jotenkin vapauttavaa. Veikkaan, että on seurausta raivausprojektistani, joka saa koko ajan uusia positiivisia ulottuvuuksia.

Mutta tämän pidemmittä löpinöittä toivotan kaikille mitä parhainta perjantaita! 


56 kommenttia:

  1. Tyynynpäälliset on tosi kivat. Pidät ne nyt vaan siinä. Itselläkin on joku kyllästäminen viherkasveihin tullut kultaisella kasarilla, mutta niin vain alkaa rönsylilja ja peikonlehti kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän.

    Ihanaa viikonloppua 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen ne näytti sohvalle jämähtävän :). Alkuun vaan pisti niin silmään, kun ne aiemmin käytössä olleet vihreänharmaat hortensiat oli kuitenkin niin paljon hillitymmät ja sopi verhoihin ja verhojen kanssa samasta kankaasta tehtyihin tyynyihin niin kivasti. Lupiinit vei vähän niinkuin hengen kaikelta muulta ympäristöltä, mutta sillai ne sit varmaan toimii sohvalla kuin luonnossakin :).

      Eilen just kävin taas kukkakaupassa hakemassa yhden viherkasvin lisää, kun kasattiin eteiseen uus lipasto turhan tavaran painosta romahtaneen Malmin tilalle ja sen päälle halusin jotain simppeliä. tarttee nyt vissiin heti koputtaa puuta, mutta jotenkin tuntuu, että olen alkanut saada noita kasveja pysymään vähän paremmin hengissäkin, kun en ole liikaa intoillut multien vaihtamisen ja kastelun kanssa. Nyt mulla on vaan yks muistisääntö: K niinkuin Keskiviikko on yhtäkuin K niinkuin Kastelupäivä :)

      Kiitos samoin sulle :)

      Poista
  2. Kiva viikko sinulla! Parsa-kyrsä annoksesi näyttää herkulliselta, pitäisköhän munkin kokeilla, kehtaanko edes tunnustaa, etten ole koskaan laittanut parsaa, parsakaalia vaan...

    Meillä on tien puolella vanha, harva orapihlaja-aita ja se vasta raivostuttava onkin, harva kuin mikä, ja piikkejä täynnä, mutta toisaalta kun ei viitsisi ihan alas ajaa ja aloittaa alusta + kuka ne juurakot sieltä kaivaisi pois ilman suuria tuhoja...

    Ihanat on nuo tyynynpäälliset, jos nyt jostain kumman syystä päätät olla pitämättä niitä, niin minä ostan ne sinulta!

    Minullakin on joskus aikanaan ensimmäisessä omassa kodissa ollut tuo rönsylilja, eipä ole sen jälkeen ollut, mutta kauniiltahan tuo näyttää, pitäiskö kuitenkin...

    Mielenkiinnolla odotan, kerrotko enemmän tuosta ratkaisusta, johon vihjaat...

    Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista mun uuniparsoista tuli vähän veteliä, kun pidin kumminkin liian kauan siellä, mutta viikolla, kun oli töitten jälkeen kauhee nälkä, pistin parsat grilliin, kun en jaksanut odotella uunin lämpiämistä, ja siellä niistä tuli ihan muutamassa minuutissa just hyviä. Pehmeitä, mutta napakoita. Ja oli kuule taatusti helpompaa kuin orapihlaja-aidan perkaus :D. Kuorit vaan ne parsat (joskin jossain neuvotaan vaan huuhtelemaan) perunankuorimisveitsellä (vai mikä se on nimeltään, mutta tiedät mitä tarkotan..), pistät riviin uuni- tai grillivuokaan, lorautat vähän oliiviöljyä päälle ja rouhit merisuolaa ja mustapippuria ja heittelet ilmakuivattua kinkkua (varmaan pekonikin olis hyvää) päälle ja maks. 10 minuuttia paistat. Siinä se. Ja sit vähän parmesaania päälle. Hyvää on. Joskin mies sanoi, että "On nääkin ihan hyviä, mutta voitaisko me ens kerralla tehdä niitä sellasia valkosia palleroita.." Ööööö. Luulin, että tarkoitti täytettyjä herkkusieniä, mutta pikku selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että olikin kukkakaali kyseessä :D. Ja voisilmä päälle... No ei siinä mittään. Pistetään tilaukseen :)

      Hyvä tietää, että tyynynpäällisille on koti tiedossa, jos en sit kuitenkaan niistä tykkää, mutta kyllä ne nyt ainakin sohvalle näytti jäävän.

      Olen monta kertaa miettinyt, että olikohan orapihlaja-aitojen tarkoituksena estää tungettelijat tontilla vai miksi niitä on niin yleisesti aikoinaan käytetty? Mutta marjat niistä näyttää kadonneen. Tai ainakaan en muista aikoihin nähneeni. Pikkutyttönä niitä puhallusputkilla ammuskeltiin, mutta ei mahda nykylapsilla olla sitäkään iloa enää..

      Ratkaisusta en voi muuta sanoa kuin, että jonain päivänä se ehkä toteutuu, ehkä ei. Yhtenä päivänä tuntuu yhdeltä ja seuraavana taas toiselta, mutta varmasti kerron, jos niikseen tulee.

      Ja sen verran vielä, että sotamies on nyt terve. Jess. Tuli eilen lomille, eikä yski enää yhtään. Ihanaa.

      Kaikinpuolin kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Voi miten kiva postaus!
    Minä en myöskään tykkää tulilatvoista (paitsi valkoisina) enkä oranssista, mutta kukka on aina kukka;) Meidän isäntä kantaa kukkia kyllä kotiin mutta aina vääränlaisia. Eikä kantaisi muuten ellei anoppi olisi sille asiasta joskus männävuosina pauhannut;)
    Ja lupiinit - olkoot niitä roskakasveja sitten, mutta kauniita ne ovat! Ja noissa tyynynpäällisissä tosi kauniit!
    Aurinkoa sinulle viikonloppuun - ja muulloinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kommentti :). Kiitos!

      Välillä olen ollut vähän kateellinen heille, joiden miehet ostaa kukkia, mutta toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että ehkä on kumminkin parempi, kun ei sittenkään :D. Olen tosi ronkeli, kun tykkään oikeastaan vaan luonnonkukista ja muutamasta muusta. Ja miehen yksi edellinen tyttöystävä (joka oli häntä muutamia vuosia vanhempi) oli kuulemma sellainen kukkaostoilla painostaja, että on jäänyt elinikäiset traumat.. Ja viimeinen niitti oli se, kun olivat olleet poikaporukalla pidempään reissussa ja yksi porukasta pitkäksi venyneen kotiintulon yhteydessä vienyt tyttöystävälleen kukkia ja ottanut muut pojat vähän niinkuin turvaamaan selustaa, mutta mies sanoi, että "Saatiin kaikki korville" :D. Eli ei mitään hyvää näköjään seuraa niistä kukista, joten ehkä parempi näin.. Enkä oikein näe siinäkään järkeä, että antaa tarkat koordinaatit, että tuo sellaisia ja sellaisia kukkia. Eihän se sit enää ole mikään ylläri. Parempi kun ostaa itse..

      Lupiinit on just mun lemppareita. Ja horsmat :). Olkoot tosiaan rikkakasveja tai ei, mutta tykkään, kun ne on sellasia "ei se oo niin justiinsa"-reuhottajia.

      Kiitos ja kiitos samoin!

      Poista
  4. Tätä oli kiva lukea! Viime viikon sunnuntaina sain hieman etupihan kukkapenkkejä siivottua mutta selkä ei vaan tykkään siitä touhusta. En muista milloin olen viimeksi nähnyt noin herkullisen näköisen makkara-aterian, vesi tuli kielelle samantien :D

    Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marina :)

      Juu, nää tuuliset ja kumminkin aika hyytävät kelit on vähän kehno yhdistelmä kukkapenkissä kyykkijän selän kanssa. Ainakin kun tuppaa aina paita nousemaan alaselän kohdalta siinä kökkiessä.
      Oikeesti olin toivonut, että mies olis hoidellut sen aidanalustan tai ainakin sen ojankaivuun, mutta kun ei alkanut riittävän äkkiä tapahtua ja alkoi jo tuoretta rikkaruohoa kasvaa sinne alustalle, oli parempi ottaa lapio omiin käsiin ja hoitaa homma. Enkä raskinut mainitakaan asiasta, koska mies oli vastaavasti siivonnut talon perjantaina ennenkuin tulin töistä. Ja laittanut viinin mulle kylmään :). Kelpas kyllä tulla kotiin.

      Ei muuta kuin parsat ja kyrsät tulille :D. Oli kyllä hyvää, ei käy kieltäminen. Tarttee vaan varoa, ettei mene ihan pelkäksi makkaransyönniksi. Näin keväällä sillai helposti käy, kun on uutuudenviehätystä siinä grillissä, mutta äkkiä ne löytyy tosta housunvyötäröltä, jos tavaksi jää.

      Kivaa viikonloppua sulle kans!

      Poista
  5. Mä oikein jo odotan, että saan kerättyä ensimmäisen lupiinikimpun kotiin.
    Aurinkoista perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ei kesä kuitenkaan ole vielä niin pitkällä (lupiineissa) :). Mutta jahka on, niin pitkin ojanpohjia menen minäkin lupiinien perässä. Ihme kasveja vaan, kun leviävät hulluna siellä, missä ei niin tarvis, mutta kun yritin saada omalle pihalle kasvamaan, niin ei tullu mitään. Ois ollu niin kiva sellanen oma lupiinipelto.

      Harvinaisen synkkä taivas tänään, joten aurinkoa ei mahdeta nähdä, mutta perjantai on aina perjantai :)

      Poista
  6. Ennen tekstin lukemista näin oranssin tulilatvan ja jo heräsi ihmetys, mikäs nyt on tullut kun en ollenkaan blogiasi seuranneena ymmärtänyt että sinulla olisi oranssi kukka. Väri ei kuulu minunkaan suosikkeihini vaikka sitä joskus jossain työssäni olen käyttänyt:)
    Tuutkos meillekin perkaamaan pensasaidan alustaa. Alkuaikoina kun istutimme aidan perkasin ja huolehdin siitä uskollisesti kunnes ymmärsin.....naapuri ei katso siihen suuntaankaan eli tein tyän yksin:( Sittemmin työ on jäänyt vähän retuperälle kuitenkin isommat rikkaruohot poistan niin ei niin kovin häiritse silmää.
    Meillä on takapihalla samantyyppinen kaveri tarkkailemassa pihan menoa kuin sinulla on työkaverit.
    Miehen kukkien ja korujen osto on meillä jäänyt yhteen ja ainoaan. Ostan mielummin molemmat itse, meillä kun on niin erilainen maku näissä asioissa;)

    Aurinkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sitten kun alan omatoimisesti ostella oransseja kukkia, niin tiedät, että nyt ei oo täällä asiat ihan kunnossa :). Ei tosiaan kuulu mun suosikkeihin. Joskin olen kukkien suhteen muutenkin niin ronkeli, että ihan hyvä vaan, kun mies ei niitä ole innostunut ostelemaan. Paitsi kerran kyllä pyysin, kun oli menossa nuoremman pojan kanssa ruokakauppaan, että toisivat samalla kimpun valkoisia tulppaaneja. Ei tullu muuta kuin soitto kaupasta: "Täällä ei oo niitä sun pyytämiä valkovuokkoja, mutta käyks ruusut?" :D.

      Sama se on täälläkin ton pensasaidan/aitojen kanssa. Kaupunkia ei näytä puiston reunusta kiinnostavan, joten oon tehnyt työt heidän puolestaan (tai voi olla, että siinä just on se syy, ettei kiinnosta, koska hoituu muutenkin...). Ja toisella puolella asuu luvalla sanoen niin juntit naapurit (muuttivat vuokralle siihen viime kesänä, kun talon omistaja kuoli), että siltä suunnalta on ihan turha toivoa apukäsiä. Joskaan ei ollu tilanne yhtään sen parempi edellisen omistajan aikana. Eli ihan on jääny meidän tehtäväksi. Mies siitä aina ottaa lämpöjä, joten olen kaikessa hiljaisuudessa urakoinut yksin. Pääsee helpoimmalla.

      Ja vielä nyt kun mainitset noi korut, niin miehellä on kuulemma niistäkin traumoja, kun edelliselle tyttöystävälle piti ostaa aina lahjaksi uudet korvikset (ja sitä edelliselle niitä kukkia..), joten nää kostautuu nyt mulle molemmat :). Tai voi olla, että se on vaan onni...

      Mukavaa viikonloppua! Täällä on tosi synkkää, mutta ehkä huomenna on taas grillikelit.

      Poista
  7. Raikkaat ja kauniit lupiinityynyt. Omat tyynyt alkoivat heti näyttää ihan past season. jääkaapissa on parsaa odottamassa, pitäisikö kokeilla uunikypsennystä, yleensä keitän ne pannulla. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! Mulle annettiin ohjeeksi, että 225 astetta ja 10 minuuttia, mutta pidin vähän liian kauan, eikä tullut niin napakoita kuin myöhemmin viikolla grillissä kypsentämistäni. (Silloin oli töitten jälkeen sen verran kova nälkä, etten ehtinyt odotella uunin lämpiämistä. Ei varmaan mennyt grillissä edes sitä kymmentä minuuttia. Kerran käänsin siinä välissä).

      Ennen paahtamista lorautin päälle vähän oliiviöljyä, rouhin merisuolaa ja mustapippuria ja silppusin ilmakuivattua kinkkua. Ja paiston jälkeen raastoin parmesaania päälle. Oli kuin joku parempikin ravintola-ateria :). Hyvää siis. Ja tasapainotti kivasti rasvaista makkaraa...

      Kiitos ja kiitos samoin!

      Poista
  8. Ihana, ihana postaus....sama juttu kukkien kanssa täällä...ihan itse sain tänään hakea kukkani. Ukko tuo vain synttäreilleni ja AINA orgidean, jonka saan sitten hengiltä....:/
    Oikeesti ymmärrän miksi rakastuit noihin tyynynpäällisiin <3
    Kuulostaa tuo sulamis ja sadevesien kanssa taistelu niiin tutulta...meillä kans kaikki kulkee meidän pihan läpi, koska ei ole ojaa aidan takana kaupungin puolella puistossa ja en tiedä auttaisko kun kalliota on puoli pihaa ja talon alustaa, joten joskus harvoin sitä vettä on sitten siellä kellarissakin kun kallion pintaa pitkin valuu ja vaikka patolevyt ja salojat on uusittu...
    Ja aina mennään täälläkin haballa ja 'raivolla' lapion kanssa :)
    Terassin pesu meillä siirtyy hamaan tulevaisuuteen, kunnes tuo grillin paikka on korjattu ja kaikki muta, sementti yms saatu aisoihin...
    Rentouttavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Satu :)

      Voi sun miesparkaa, kun sinnikkäästi tuo kukkia ja aina sama kohtalo :D. Voin niin kuvitella, koska mulle kävis just samoin. Ja itseasiassa meidän vanhempi poika oli suloinen ja osti mulle synttärilahjaksi nimenomaan orkidean ja sanoi vielä äitinsä tuntien, että "Ne sanoi siellä kukkakaupassa, että tää on tosi helppohoitoinen...". Vooi. Ja siltikään en onnistunut pitämään sitä hengissä muutamaan viikkoa kauempaa. Joskin poika oli siitäkin jo iloinen ja sanoi, että "Yllättävän kauan se kesti" :D. Eikä yhtään ilkeästi, vaan ihan tosissaan.

      Olen välillä vähän hysteerinen niitten kellarivesien kanssa ja suunnilleen nenä lattiassa konttaan tunnustelemassa, että onko jo käynyt vahinko, muttei onneksi kertaakaan meidän aikana. Kopkop. Joskin noilla mun ojankaiveluilla on varmaan osuutta asiaan, koska oikeasti ne kaivot menee umpeen, jos antaa ojien vaan reuhottaa. Ja kaupunginmiehiä jos jää odottelemaan, niin oltais jo saatu hankkia vene. Ei millään pahalla heitä kohtaan, koska varmaan riittää muutakin hommaa, mutta silti. Vaan onneks talosta löytyy lapio, hauikset ja sitä sisua :)

      Leppoisaa ja rentouttavaa viikonloppua taloon nro 23 kans :)

      Poista
  9. Hauska tämä sun perinteesi :) Työkaverit näyttävät vähän jäykän pökkelömäisiltä, mutta varmaan ihan mukavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteen jatkuvuudesta ei vielä ole takeita, mutta ainakin toistaiseksi se tuntuu kivalta. Kiitos :). Ei mitään erityisen tapahtumarikasta tää meikäläisen elämä, mutta ehkä tosiaan parempi niin.

      Ja juu. Työkaverit on melko jäykkää porukkaa, mutta siitä hyviä tyyppejä, etteivät ala ainakaan riitaa haastamaan, eivätkä lässytä mitään joutavia :D. Joskin välillä toivoisin vähän enemmän säpinää sinne orrelle..

      PS: Sun Japaninmatka postaus(kin) oli kiva ja aloitin sitä kommentoimaan, mutta sitten tuli joku, joka keskeytti. Pöllö varmaan..
      Mun kokemukset bisnesluokassa matkustamiseen pitkillä lennoilla rajoittuu yhteen Kiinan reissuun ja sekin oli puhdasta säkää. Meitä (minä ja mun pomo) kuulutettiin ennen lähtöä ja pyydettiin tiskille, jossa kerrottiin, että valitettavasti kone on ylibuukattu. Luultiin jo, että jäädään kokonaan reissusta, mutta kävikin semmonen munkki, että saatiin ykkösluokan paikat. Aikas kivaa ja tilavaa.

      Poista
  10. Kauniita ovat nuo tyynynpäälliset, eivät yhtään liian värikkäitä. Raikkaita ja pirtsakoita <3 Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia :). Nyt kun niitä (päällisiä) on muutaman päivän katsellut, niin alkaa jo silmä tottua. Alkuun vaan tuntuivat vievän hengen kaikelta ympärillä olevalta. Ei sentään ihmisiltä, mutta verhoilta ja verhojen värisiltä tyynyiltä :).

      Ihanaa viikonloppua sulle kans!

      Poista
  11. Saat yhtä usein mieheltä sitten kukkia kuin minä. Olen saanut kerran ruusuja. Tosin, luonnonkukkia hän joskus poimii minulle.

    Oranssi, juu, ei ole hyvä väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tää tasaisen kukaton, jo vuosikymmeniä jatkunut perinne on kuitenkin ihan hyvä... Hirvittää pelkkä ajatus siitä, että tämän tästä tulis joku (oranssi..) yllärikimppu :). Hui. Luonnonkukat kyllä kelpais..

      Mulle tulee oranssista mieleen ne ikuiset liljat (oliko ne jotain keisarinkruunuja vai pikareita vai mitä). Niitä oli mun lapsuudenkodin piha täynnänsä, enkä tykännyt niistä yhtään.

      Poista
  12. Todella kauniit tyynyt. Mukavia kuvia viikon varrelta :)
    Mulla on piha vielä siivoamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati :).

      Lupiinit veti jotenkin puoleensa. Ne kun tosiaan on yks mun lemppareista myös luonnossa. Etenkin siniset. En vaan ole saanut leviämään meidän pihalle, vaikka olen yrittänyt. Haluavat ilmiselvästi itse päättää, missä kasvavat..

      Tää kevät oli ihan poikkeuksellinen, kun iski tollanen pihansiivousinnostus. Leikkelin myös kaikki risuiset yksittäiset pensaat, perkasin alustat ja levittelin uutta multaa. Ja mies leikkas omenapuut. Niin tehokkaasti, ettei varmaan enää ikinä tuu yhtään omenaa :D

      Poista
  13. Mukava viikko Sinulla takana. Kukkia siihen on mahtunut kivasti ja puutarhan hoitoa. Tuo fyysinen rehkiminen kevätpuutarhassa tekee niin hyvää sekä keholle että mielelle. Siitä näkee niin kivasti kättensä jäljen ja niin hyvä mieli, kun keho jaksaa.
    Minä olen yleensä keittänyt parsat. Nyt täytyy kokeilla tuota uuniakin. Sattuu olemaan jääkaapissa puntti parsaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään tosiaan rehkimisestä. Just tollasesta ojankaivuusta ja talvella lumitöiden tekemisestä. Mitä painavampaa lunta, sen parempi. Tietää tehneensä :)

      Pihahommissa vaan olen sen verran epävarma, kun on monta innostuneen yrityksen jälkeistä epäonnistumista takana, että en koe siellä olevani oikein vahvoilla. Mutta viime vuonna tuki vähän itseluottamusta, kun sain uudelleenkasvamaan mm. havuja, jotka paloivat siinä meidän toissakevään tulipalossa. Tai siis eivät kokonaan palaneet, mutta vaurioituivat pahoin siinä kuumuudessa. Leikkasin kuolleita oksia ja suihkuttelin säännöllisesti havubalsamilla ja kastelin havuille tarkoitetulla lannoitteella ja ilokseni alkoivat uudelleen kasvaa ja vihertää. Samoin ruukkuperunoiden ja amppelitomaatin viimevuotinen onnistunut kasvattelu antoi uskoa siihen, että kyllä sitä voi jossain onnistuakin, kun vaan sinnikkäästi yrittää :)

      Kirjoitin tuonne ylemmäs Cherille sen mun parsaohjeen. Oli kyllä hyvää. Kannattaa kokeilla ainakin.

      Puuhakasta viikonloppua!

      Poista
  14. Kiva viikko ja kivoja kuvia! Nuo tyynyliinat on hienot! Hyvää viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :). Taitaa olla tässä iässä ihan parhaita nää tämmöiset viikot, kun ei varsinaisesti tapahdu mitään.

      Tyynyliinoihin tottuu, vaikka ne alkuun tuntuikin aika hallitsevilta. Vähän niinkuin lupiinit luonnossa.

      Kaikinpuolin kivaa viikonloppua sulle kans!

      Poista
  15. Hyvin lähti kuva per päivä. Ja eiks oo kiva, kun on joku juttu viikolla,mitä kelaa ja toteuttaa. Niin ja onhan se samalla sellaista luovuuden purkuakin :)

    Parsa ja Kyrsä näytti niin syötävän hyvälle, ei enää parsan laitto helpommaksi mene. Joskin inhoon kuoria niitä, mä kuorin, koska muutoin saattaa kuitenkin jäädä sitä kitkerää makua.

    Mie jo hetken luulin, että nyt se Ukkos on kukkia ostanut. Mut olihan toi melkein sama asia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ja vielä kolmanneks tää on sellasta turhan karsimista. Vähän tulee mieleen ajat, kun kamerat oli ihan oikeita kameroita ja filmit filmejä. Ei raskinut tosta vaan räpsiä menemään, vaan tarkkaan piti miettiä, mistä ottaa kuvan, koska se on sitten siinä, eikä voi painaa deletellä bittiavaruuteen. Eikä se kuvien kehittäminen ollu ihan halpaa lystiä. Mutta sitäkin jännittävämpää hakea valmiit kuvat ja katsella pinkasta, millai onnistui. Tuli joko ilostus tai pettymys..

      Kiitti tosiaan parsaohjeesta. Huomasin, että siinä mun Tiinan ja Jutan enrgiadieettikirjassa oli samantapainen. Tein vaan sen mokan (mistä varoitit), että pidin liian kauan uunissa ja tuli vähän veteliä niistä varsista. Myöhemmin viikolla tein satsin grillissä ja tuli nopeesti kivan napakoita. Eikä tarttenu odotella uunian lämpiämistä.

      No arvaa vaan, peljästyinkö, että nyt on perinne katkennut, kun tuli tulilatva taloon, muttei onneks sentään :)

      Poista
  16. No niin. Aika hyvä viikko, sanoisin! Miten mä saisin sulta vähän tuota pihanlaittointoa? Viime kesänä useampaan otteeseen uhosin, että se ainut kukkapenkki lähtee.. ja mitä vielä..siellä se pönöttää pihan perällä edelleen. Hö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tykkään kaikkein eniten tämmösistä viikoista, kun ei tapahdu mitään erikoista, koska se ei nykyään yleensä tarkota mitään hyvää :).

      Mulla iskee tää pihainnostus aina siinä vaiheessa, kun ei vielä voi tehdä mitään. Muuta kuin just kaivella niitä ojia ja aidanalusia, mutta senkin otin ihan reenin kannalta. Joskin siistiyty kyllä paljon näkymä keittiön ikkunasta ja tuli ihan voittajafiilis.
      Oikeesti en osaa tehdä pihalla mitään sellasta näkyvää. Siis vaikkapa istutella kasveja oikeanlaisiin paikkoihin ilman, että tarvii heti seuraavana vuonna siirtä ja sellasta. Haluaisin kyllä, mutta en vaan osaa ja inhoan sitä tunnetta, kun oon epävarma jossain. Ja se on just toi piha. Mutta kohta aukee golfkenttä, joten ei sitä sit enää ees kerkii..

      Kaivas ny vaan se penkki kertalaakista ylös, niin se on sit siinä. Tulee iloinen mieli!

      Poista
  17. Tää on niin kiva postausidea!
    Nuo lupiinityynyt ovat kyllä kauniit. Tuollaiset näkisin omalla sohvallammekin.

    Kukkia ostava mies? Sellaista ei ainakaan minulla ole ja voisin hyvinkin kuvitella meillä samanlaisen tilanteen kuin teillä. Mutta aina kuitenkin ajattelen, että parempi niin, että mies on muuten kaikin puolin mukiinmenevä ja aikaansaava, vaikkei kukkia ostelekaan.

    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina. Ei muuta kuin viikkokuvia keräilemään :). Tää on oikeesti aika kivaa. Maketsulle tuolla ylempänä kirjoitinkin, että tuntuu vähän samalta kuin se, kun oli vielä filmikamerat ja piti tarkkaan harkita, mistä raskii ottaa kuvan. Nykyään se on vähän turhankin helppoa räpsiä menemään ja painaa deletellä sit roskiin. Tai jos ei tuu tehtyä tota jälkimmäistä, niin ahdistus iskee, kun on kone ja kortit täynnä turhia otoksia.

      Ja samaa mieltä. Ei oo miestä kukkiin katsominen :).

      Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua sinulle kans!

      Poista
  18. Niin lämminhenkisen hauska postaus, taas. Olet kyllä niin oikeassa, ettei välttämättä kannata aina toivoa jotain maatamullistavaa tapahtuneeksi. Tasainen hyvä arki kunniaan! Jäinpä myös miettimään, mitä mahtaa tarkoittaa arvoituksellinen torstain oivalluksesi… ;). Lupiinipäälliset olivat ihan oikeutettu juttu, jos alta on perannut 25 kpl vastaavia juuri pois. Ei se määrä vaan laatu.

    Hyvä kun tartut itse lapionvarteen, vaikka kunnan puoliskosta onkin kyse. Eiväthän ne vaan joka paikkaan ehdi hvainnoimaan ja kunnostamaan, se vaan on tosiasia, joten kansalaisaktiivisuus on ihan välttämätöntäkin joskus. Itsekin suruissani katson meidän normiasuinpiirin lenkkipolulla rantakaistaletta, jossa on meidän alueella asumisen aikana rehevöityminen edennyt ihan kunnolla. Jos asuisin itse siinä ihan rannassa, järkkäisin taloyhtiöiden yhteistalkoot kaislan keruuseen ja rannan hoitoon. 10 vuotta sitten rannat olisi vielä voinut kunnostaa, mutta kohta alkaa olla ruoppaustarve ja senhän tietää, ettei kaupunki sellaiseen myöskään ryhdy, joten kaunis ranta ja merinäköala alkaa olla menetetty. Tämän kun olemme nähneet silmissä tapahtuvan, päätimme omalla lahdella saaressa ottaa heti härkää sarvista ja tehdä asialle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Luonto on yllättävän tehokas kasvamaan umpeen paikassa kuin paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! Ootte kyllä kivoja, kun jaksatte lukea ja kommentoida, vaikka itsestä tuntuu, että olikohan tässä nyt taas yhtään mitään järkeä tai vähäisessäkään määrin mielenkiintoista. Mutta ihanaa kun ei tartte yksin täällä pyöriä.

      Ja juu. Tyynyliinat ei aiheuttanu omantunnontuskia, koska oikeesti niitä tais lähteä siellä kirpparilla 50, eikä 25.. Nyt ei oo kuin nuo uudet Lupiinit ja niitten paikalla aiemmin olleet Hortensiat ja se on siinä. Pojilla on vintissä pari mustavalkoista, mutta ei muuta. Enkä kaipaa. Itseasiassa oon alkanut katsella meidän vähiä huonekalujakin sillä silmällä, että mistä joutais luopua. Tuntuu, että niitäkin on nykyään liikaa. Tai että kaikilla ei oo kunnon käyttötarkoitusta ja se ahdistaa.

      Mutta siis juu. Olet just oikeassa! Parempi ottaa lapio kauniiseen käteen kuin jäädä miettimään sitä, kenelle "homma kuuluu". Mua niin sieppaa, kun täällä on paikallislehden tekstiviestipalsta täynnä viestejä, joissa ihmiset valittaa epäkohdista, jotka vois ihan sillä viestin näppäilyvaivalla hoitaa itse pois päiväjärjestyksestä. Mutta kun "se ei kuulu mulle", niin mieluummin sit ruikutetaan ja kärsitään niistä epäkohdista. (Vaikka taitaa kyllä olemassa sellainenkin ihmislaji, joka oikeasti nauttii tosta jälkimmäisestä enemmän kuin siitä, että kaikki asiat olis hyvin. Mistäs sitä sit valittaa).

      Teidän ranta on onnekas, kun on just teidän ranta! Pysyy arvoisessaan kunnossa. Koska se on just noin, että luonto kyllä täyttää tyhjät paikat hyvin äkkiä. Sen huomaa yksistään tossa meidän vaivaisessa ojassa, jonka putsaan joka vuosi. (Sen takia niillä kaupungimiehillä ei varmaan ole niin kiirettäkään tänne, mutta ei haittaa. Otan reenin kannalta, jos ei muuten :). Ja mieluummin tosiaan pidän kellarin kuivana).

      Iloista ja toivottavasti varsin valoisaa viikonloppua!

      Poista
  19. Sun kuvaraportit on kyllä niin kivoja :) Ja ooh, miten kauniit lupiinit! Mäkin tykkään kovasti, myös luonnossa.

    Mitä parhainta viikonloppua Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru :). Oot mun ainoa tilaaja, joten oli kiva kun kävit lukemassa raportin :). Vähän (tai siis paljon) tääkin oli sellanen "taaskaan ei tapahtunut mitään"-viikko, mutta ehkä tosiaan hyvä niin.

      Ans kattoo nyt, ilahduttaako lupiinit tänä kesänä teiden varsilla yhtä paljon kuin ennen vai joko niihin ehtii kyllästyä sohvalla. En usko. Siis että kyllästyn.

      Jään odottelemaan teidän kuulumisia ja toivottelen kans mitä parhainta sunnuntaita, kun muu viikonloppu ehti jo mennä <3

      Poista
  20. Kiva viikko sinulla, ja mukavasti kerrottu kuvien välityksellä!

    Hahaa, pesuaineen väriin mätsäävät kukat! Sinä se löydät positiivisia puolia kaikesta! :-D

    Mun olisi ehkä hyvä ottaa oppia tuosta kuvien raivausprojektista. Tietokoneen kovalevy on jakuvasti täynnä, ja kamerassakin on aivan liikaa turhia kuvia! Se kuvien poisto vaan tuntuu niin aikaavievältä puuhalta, että sitä ei muka koskaan kerkeä tekemään - ennen kuin on ihan pakko. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu. Aika tapahtumaköyhää on teikäläisen viikkoon verrattuna :). (Kävin lukemassa sun ekat Intian kuulumiset, mutta jotain tuli väliin ja kommentti jäi lähettämättä. Kivaa, että siellä netti pelittää ja pysytään täällä mukana teidän mielenkiintoisessa matkassa).

      Mikähän siinä onkin, että se kuvien poistaminen tosiaan ON niin työlästä. Vissiin siksi, että kun niitä alunperinkin ottaa ihan liikaa ja sitten hirmu työllä ja tuskalla koittaa valita sieltä sen/ne, mikä/mitkä päätyy käyttöön, niin ei enää huvita palata takaisin valkkaamaan samalla työllä ja tuskalla niitä, mitkä raskii heittää roskiin. Kun "ei koskaan tiä, vaikka joskus vielä tarttee :)".

      Nyt jos täällä pitäis valkata kukat kelin mukaan, niin pitäis ostaa harmaita tai ruskeita. Ihan synkkä sadepäivä. Lämpöero sinne teihin nähden jotain 40 asteen luokkaa :)

      Iloista Intiaa! Täällä ollaan vähän niinkuin matkassa mukana.

      Poista
  21. Mukava lukea tällaista viikkokatsausta;)
    Ihanat tyynynpäälliset!! Lupiineista tykkään minäkin. Jotkut ei kyllä tykkää, tiedän, mutta nätti se on kesäisin. Rakastan niitä kesäisiä tienvieruksia, paljon kesäkukkia ja väriķkäitä lupiineja. On siinä kyllä kieltämättä melkoiset juuret, jos väärässä paikassa sattuu kasvamaan...ei meinaa lähteä minnekkään, vaikka painiotteeĺla yrittäisi, huomasin viime kesänä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hyvä Mieli :).

      Tosta sun tekstistä sais kivan nimen uudelle TV-ohjelmalle : "Painii lupiinien kanssa" :D.
      Ne taitaa tosiaan olla sitä sorttia, että haluavat ihan itse päättää, missä kasvavat. Muistan kun muutettiin näille seuduille (47 vuotta sitten..), niin sen meidän ekan kodin piha oli ihan pelkkää vadelma- ja lupiiniviidakkoa. Olin silloin niin pieni, etten muista, millä ihmeen konstilla niistä hankkiuduttiin eroon. Varmaan ens alkuun piti jollain viidakkoveitsellä raivata tie ovelle asti ja sitten ottaa järeämmät aseet käyttöön. Mutta kun itse yritin saada tähän meidän nykyiselle tontille lupiineja leviämään, niin ei tullu mitään. Siihen kuolivat samantien, eikä sen koommin näkynyt. No, ehkä ihan hyvä, mutta edelleen mulla on haaveissa sellanen, että pihalla kasvais kaikkea sellasta, mitä pihalla ei yleensä haluta kasvavan :). Niinkuin nyt vaikkapa horsmaa. Voikukista on ylitarjontaa, joten niitä en kaipaa yhtään lisää.

      Kiitos kivasta viestistä ja mukavaa tätä päivää! Ja seuraavia tietty kans.

      Poista
  22. Kylläpä aika rientää, päivät menee ihan liian sukkelaan! Hyvä, ettet ennättänyt jo uutta postausta.;D Näitä on kiva lukea.:) Monessa kohdassa (niin kuin tuo ojankaivuu) on helppo samastua ja olenkos muistanut sanoa, että kirjoitat niin hauskasti.;D
    Ihanat nuo viherkasvit ja lupiinityynyt myös!<3 Niin ja loistavaa kuvata arkisia juttuja! Kahdenkymmenen vuoden päästä arki näyttää ihan erilaiselta kuin nyt, joten ehkä sun kannattaa vielä harkita niiden kuvien poistamista...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä kuomaseni :). Aika menee niin, ettei perässä pysy, vaikkei mitään edes muka tee. (Töitähän siis ei lasketa..).

      Ootte kyllä kivoja (ja sitkeitä), kun jaksatte lukea ja jättää viestiä, vaikkei tässäkään jutussa taas ollut oikein mitään asiaa. Tai siis oikeastaan yhtään mitään. Mutta semmoista tää elämä (parhaimmillaan) on.

      Ja kiitos, oot muistanut mainita :). Siitä tulee aina iloinen mieli.

      Tältä viikolta varmasti ilmestyy kuvakatsaus, koska ehdin jo muutamalta päivältä kuvan ottaa, mutta perjantaina aukeaa golfkenttä, joten voi tulla pientä tauonpoikasta nyt tähän hommaan.

      Kyllä mun ehtii kaikki koneet ja kortit räjähtää, jos en toteuta poistoaikeitani. Jää onneks tänne ees jotain talteen. Ellei nyt sit pamahda tää bloggerikin ennenaikojaan.. :)

      Poista
  23. Näitä on niin kiva lukea! <3
    Melko jäykän oloisia on kyllä noi sun duunikaverit. ;)
    Kuvat olisi vain yksi tarpeellinen raivauskohde.. vielä mä joskus! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, työkaverit on tosiaan melko pökkelöä porukkaa, eikä niitten kans oikein mitään järkevää keskusteluakaan saa aikaiseksi, mutta eipä tuu riitakaan :).

      Arvaan vaan, mitä oon eilisen illan ja tän aamun ennen töihin lähtöä touhunnu? En enempää, enkä vähempää kuin kirppiskuormaa. Never say never ja jotain sinnepäin..
      Nyt on kohteena erinäinen valikoima kaikenlaisia, -värisiä ja -kokoisia säilytyskoreja, kun en enää tartte niitä, kun ei oo enää mitä säilyttää :). Toivottavasti kelpaavat jollekulle. Hinnoista ei ainakaan jää kiinni.

      Kyllä sääkin sit, kun oot mun ikänen.. Mua kun ei enää kukaan oikein tartte mihinkään (siis koko aikaa ainakaan), niin on pakko keksiä tyhjiöön jotain ajankulua.

      Ja kiitti <3

      Poista
    2. Voi hitoke, mä tuun kuule tarviimaan niitä sun kirppis konsultti -palveluitas vielä! Sul on selkeesti tatsia ja draivia! :)

      Poista
    3. Täällä ollaan :). Jokos mää lähen tuleen..?

      Poista
  24. Ooh ihana postaus Annukka ja naurattaa tuo päänsisäinen selittely, miksi Lupiinityynynpäälliset on ihan must, eikä rahanhukkaa lainkaan, koska kirpparilla myyty niin ja niin paljon. Noinhan naisen mieli toimii. On sulla hauskat pöllövartijat, pysäyttävät katseet. Söin muuten viime kesänä tavoistani poiketen enemmän kuin yhden kyrsän ja luulen, että tämä kesä tulee olemaan kyrsätön. Nakki tosin on sitten aivan eri asia. ;)

    Mahtavaa viikkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällä ollaan itseään viisaammassa seurassa päivittäin :).Toivoisin kyllä, että olis muitakin kuin mää ja pöllöt, niin sais välillä vähän jotain keskusteluakin aikaiseksi. Mutta onneks voi aina kirjotella näitä kommentteja :)

      Muistelenkin, että sua ja mun miestä yhdistää nimenomaan nakit :D. Ne ei mulle maistu ja olis parempi, ettei toi kyrsäkään, koska mun ei tartte syödä kuin yks ja heti on paha olo. Mutta välillä se on uhrattava se olo siihen hetken nautintoon :)

      Tää viikko tuntuu olevan ihan hanurista. Aamulla kun avasin verhot, satoi räntää! Ja perjantaina piti jo muka päästä pelailemaan, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Noooo, tarttee keksiä jotain muuta. Ja kirppis pitää kiireisenä, kun hullu menin taas varaamaan pöydän.

      Kiitos samoin <3

      PS. Laastarit on postissa ja haen ne tänään samalla kun vien paketteja. Täällä ei enää oo oikeaa postia ja kun on marketin pienessä nurkassa, sinne saa aina jonottaa ihan törkeen kauan, joten parempi lyödä pari pakettia yhdellä iskulla.

      Poista
  25. Mainio idea tämä kuvaviikko! Ja kiva postaus! Tulilatvoista lupiineihin :) Minäkin niin tykkään lupiineista, haluaisin niitä jopa omalle pihalleni. Tyynyjä myyntiin ja tyynyjä tilalle. Se on sitä tasapainoa :) Ja tuo makkara-ateria toi nälän.
    Nakkeja taitaa löytyä jääkaapista.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tuula :). Jotenkin tätä toteuttaessa huomaa, kuinka äkkiä viikot oikeasti menee, kun viikkoon mahtuu vain seitsemän kuvaa..

      Itsekin yritin joskus saada lupiinit leviämään omalle pihalle, mutta ei tullut mitään. Haluavat näköjään itse päättää, missä kasvavat :). Ja näyttää ne kyllä kaikkein kauneimmilta, kun on isot alueet sinisenään. (Niistä vaaleanpunaisista en niin piittaa).

      Ei muuta kuin syömään :). Mun makkarakiintiö taisi jo tulla tältä keväältä täyteen.

      Poista
  26. Mä taidan olla vallan poikkeava kun tykkään myös oranssisista kukista. Muuten kun tuo maku on aika mustavalkoinen edelleen, mut kukissa saa olla väriä (ja kyllä vähän muuallakin, nuo lupiinityynyt on tosi kauniit)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et oo poikkeava :). Mulle on tullut varmaan oranssin yliannostus kotipihalta (siis sen kodin, missä asuin lapsena), kun kaikki paikat oli täynnä niitä oransseja liljoja. Mitähän ne nyt sitten ikinä onkaan nimeltään. Jotain keisarinpikareita tai jotain semmosta. Olisin toivonut, että olis ollut mieluummin lupiineita, koska ne vaan on jotenkin niin kauniita. (Paitsi että noihin tyynyihin en ole vieläkään tottunut..)

      Kivaa kun kävit jättämässä viestiä, kun sua ei ole pitkään aikaan missään "näkynyt". On ollu jo vähän ikävä nääs :)

      Poista
    2. Kiitti Annukka <3 Mua ei oo "näkynyt" kun kännykällä on niin vaikea laitella järkevää kommenttia ja konetta en millään jaksa avata enää kotona, kun sitä töissä päivät pitkät tuijottelen. Ja töissä ei pahus sentään ole ehtinyt käydä näitä asioita hoitelemassa - paitsi just nyt, hihii :-) Mutta kyllä mä täällä ihan salaa olen käynyt lukemassa ainakin lähes kaikki postaukset ja aina tekisi mieli laittaa viestiä, mutta se kännykkä... argh. Eihän sitä tiedä jos mä tässä valon myötä herään taas henkiin ja alan päivittää omaakin blogia, saas nähdä :-)

      Poista
    3. Sama vika :). Puhelimella kirjottelu ei oo yhtään mun juttu. Eikä koneen availu enää iltaisin. Eikä varsinkaan viikonloppuisin.. :)

      Jään odottelemaan sun henkiinheräämistä ja sen aikaa iloitsen siitä, että luet vaikka vaan salaa :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi