Sivut

tiistai 22. elokuuta 2017

LOMALTAPALUUTOMAATIT


Paluu tämän ns. blogin pariin meinaa jostain syystä kangertaa pahemman kerran, enkä edes oikein tiedä miksi. Jotenkin tuntuu, että olen ihan tyystin erakoitunut, metsittynyt, sammaloitunut ja mitä lie, mutta ei anneta sen haitata. Eikähän se sinällään edes paljon poikkea normaalista.





Maailman pahuudesta en aio kirjoittaa mitään, koska se ahdistaa, joten siirryn suoraan niinkin akuuttiin aiheeseen kuin tomaatit - nuo jokaisen lomallelähtijän tärkeimmät matkatavarat.

Alkoi jo melkein ottaa päähän, kun tuli taas hankittua kaikenlaisia hyötykasveja, joiden paras ja ainoa satokausi sattui juuri samaan hetkeen, kun oltiin ukkelin kanssa lähdössä perinteiselle parin viikon lomanpätkälle Vuokattiin.

Ennenvanhaan se ei ollut mikään ongelma, kun reissattiin koko perheen voimin ja otettiin joka tapauksessa peräkärry koukkuun. Sinne oli helppo nostella kaikki tarpeellinen polkupyöristä golfbägeihin ja muihin milloinkin ajankohtaisiin vermeisiin. Silloin pakkasin usein kyytiin myös kesäkukat. Ei jäänyt kastelu ulkopuolisten riesaksi, ja saatiin samalla kaunistusta loma-asunnon terassille. 

Vaan nyt kun meitä oli matkassa vaan kaksi (yhyy), bägit heitettiin pötkölleen takapenkille, ja vaatteet,  kengät sun muut pariin Ikean kassiin takakonttiin. Sinällään näppärää, mutta vaikka kuinka yritin, joka suuntaan rönsyävää, puolikypsiä raakileita notkuvaa tomaattiamppelia en saanut nätisti mahtumaan kyytiin, ja jotenkin tuntui jopa meille turhan koomiselta valjastaa kokonaista peräkärryä yhden tomaatintaimen takia :). Paitsi että olisihan sinne sitten voinut pakata myös pottuämpärit, oliviipuun, kesäkukat ja kaiken, mikä irti lähtee, mutta näillä mentiin.  

Harmitti kuitenkin hukkaan menevä sato, koska tiesin, että kotona talkkarin virkaa hoitavaksi lupautunut kuopus ei tomaateista juurikaan perusta. Irrottelin siis kaikki raakileet ja puolikypsät "marjat", pakkasin ne mukaan ja asettelin ne perillä ystävältäni Annelta saamani vinkin pohjalta ruokapöydän aurinkoiselle kulmalle kypsymään.





Kävi muuten todella nopeasti tuo kypsyminen sisätiloissa. En vaan olisi itse älynnyt.

Leikkelin ja pussitin mukaan myös kaikki ruukuissa kasvattamani lehtikaalit ja Kekkilän yrttilaatikon basilikat. Kaalit käytin smoothieihin (koska mukana kulki myös blenderi), ja basilikoilla maustoin mm. pannulla pikaisesti kypsentämäni tomaatit.






Maistuivat jopa ukkelille grilliruokien lisukkeena. Asiaa tosin auttoi se, että ukkeli oli juurikin lukenut Hesarista artikkelin siitä, kuinka tomaattien erinomaiset terveysvaikutukset tulevat kypsennettäessä parhaiten esiin. Jess! Eiköhän tosta miehestäkin vielä saadaan ihan kehityskelpoinen kasvinsyöjä aikaiseksi. Edes lomalla.

Minttuja en sentään pakannut mukaan, vaan pilkoin ne pakkaseen valmiisiin annospusseihin talven vihersmoothieita varten. Osoittautui niin näppäräksi systeemiksi viime vuonna.





Minttuja ei kuulemma saisi päästää kukkimaan, mutta en ole siitä piitannut, koska nimenomaan tykkään noista kukkasista.





Kasvi vaan on niin leviävää sorttia, että vaikka kaikki leikkasin ennen lomaa liki kaljuiksi, parin viikon päästä kotiin palatessa oli odottamassa tämän verran lisää.






Vai olisiko sittenkin taika taitavassa talkkarissa, joka oli saanut meidän poissaollessa yrtit ja kesäkukat kukoistamaan ja oliivipuunkin selvästi kasvamaan. Samoin kuin vielä lähtiessä varsin vaatimattoman näköisen Arabian sulkahirssin, josta oli tullut tuuhea ja korkea. Kun kehuin poikaa ja ehdotin, että pitäisi varmaan vaihtaa kukkienhoitajaa, sain vastaukseksi, että oli kuulemma "niin hirvee ressi, että ei kiitos :)". Oli omien sanojensa mukaan yrittänyt parhaansa, mutta hermostunut, kun "nyt tohon heinäänkin kasvo jotain tommosia ihmeellisiä (sulkia)..."





Lomasta sinällään en osaa kirjoittaa oikein mitään, koska se vaan oli sellainen kuin se oli. Hyvä ja voimaannuttava. Heti siitä hetkestä alkaen, kun päästiin perille. Jotenkin sitä nykyään arvostaa kaikkein eniten kaikkea pysyvää, kotoisaa ja tuttua. Etenkin kun aikaa on käytössä vaan vähän. Ja meille loma Vuokatin tutuissa kauniissa maisemissa kaikkien meille tärkeiden puitteiden keskellä edustaa juurikin sitä, mistä ukkelin kanssa nautitaan. Jos aikaa olisi koko kesä tai vaikka edes kokonainen kuukausi, sitä varmasti haluaisi käyttää osan ajasta seikkailuun ja uusiin paikkoihin tutustumiseen, mutta nyt kun sitä on se tutut kaksi viikkoa, loma tuntuu paljon pidemmältä (hyvällä tavalla), kun sen voi vaan olla paikallaan. Tai siis paikallaan ei todellakaan oltu, mutta tarkoitan sitä, että ei varsin tarvi lähteä mihinkään. Autoakaan ei tarvittu muistaakseni kertaakaan, kun kaikki tarpeellinen on kävely- tai pyöräilypyrähdyksen päässä.




Joka päivä pelattiin. Parhaimpina pari kierrosta putkeen, mutta Katinkullan kenttä on enimmäkseen sen verran tasaista maastoa, että ei tuntunut edes yhdeksän tunnin käppäily pahalta. Päinvastoin.





Eipäs kun tarvittiinpas me autoa kerran, kun käytiin pelaamassa perinteinen kierros itseään Suomen kauneimmaksi mainostavalla Paltamon kentällä, jossa Suomen juhlavuosi oli huomioitu mielestäni kivasti viheriöiden siniristilipuin.




Ja kyllä kenttä kieltämättä kauniissa maisemissa Oulujärven rannalla kierteleekin, mutta jostain syystä en sitä itse kuitenkaan koko Suomen kauneimmaksi rankkaisi. Varmaan ihan vaan siksi, etten ole kertaakaan onnistunut selvittämään kyseistä kenttää kunnialla, vaan aina tulee jossain kohtaa sössittyä.




Jotenkin loma oli niin loma, ettei monista aikomuksista huolimatta tullut edes otettua kuvia. Paitsi ilta-aikaan järven rannasta, joka veti puoleensa kaikkine kauniine väreineen. Aurinkokin laski ensimmäisellä viikolla vasta vähän ennen keskiyötä, mutta jälkimmäisellä jo selvästi aiemmin.









Yhtenä päivänä ukkeli kertoi jättäneensä rannalle terveisiä kuvaajalle. Arvelen, että kyseessä oli tämä <3




Töitä on nyt paiskittu viikon päivät, eikä tunnu missään. Paluu oli jotenkin harvinaisen helppoa tänä vuonna. Sensijaan kotona olo vaatii totuttelua, kun vanhempi poika muutti talveksi uuteen kotikaupunkiinsa ja nuorempi isoveljeltään vapautuneeseen asuntoon. Vintissä on siis poikain sänkyjen tilalla enää pelkkää tyhjää ja muutenkin ihan liian siistiä. Snif. Mutta toki tässä ollaan hyvillä mielin ja onnellisia siitä, että molemmilla on asiat mallillaan. Täytyy vaan kehittää itselleen jotain uutta mielekästä tekemistä. Ja kuopus lohdutti sanomalla, että "Älä ny äiti ressaa. Asun kumminkin niin lähellä ja voit kyllä soittaa mulle aina, kun siltä tuntuu" . Voi noita poikia.

Lomaltapaluurahoja en ole vuosiin halunnut, vaan olen vaihtanut ne vapaaksi, joita en tosin aina ole ehkä muistanut pitää. Tai en ole ainakaan varma. Mutta sen sijaan tallin taakse tikkaille ennen reissuun lähtöä nostamani tyhjä amppeli palkitsi lomaltapaluutomaateilla.




Ei mikään vimpan päälle vihreä, mutta tomaatit maistuivat paremmalta kuin karkit. 


Nyt otan pyörän alleni ja pakenen naapurin kovaäänistä ruohonleikkuria johonkin. Oikeesti ihan hirveä meteli.

Kuulumisiin <3


83 kommenttia:

  1. Kyllä se vaan on niin, että jokainen viettää lomansa miten itse haluaa :) Tiedänpä erään perheen, joka pakenee miehen ns. työpuheluita koko neljän viikon ajan ympäri Suomea, ts. eri huvipuistoissa ja vesipuistoissa kierrellen. Ei sopisi minulle tuo.

    Mutta lomaltapaluutomaatit on varmaankin juuri niin herkullisia kuin vain kuvitella saattaa, ulkonäöstä viis :D

    Pian nähdään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaaaaa ja iso KÄÄK !!! Musta tuntuu, että jos pitäisi neljä viikkoa kierrellä huvi- ja vesipuistoja, alkaisin jo kaivata sitä työpuhelinta :D.

      Ollaan niin pitkään jo vietetty vakiviikot tuolla Katinkullassa, etten osaa enää edes kuvitella muuta. Tai siis osaan, mutten halua :). On meille niin täydellinen paikka, kun voi kotiovella heittää bägin selkään ja sitten sitä jo onkin kentällä. Yhdessä tai erikseen.

      Ja niinhän myö kohta tehdään :). Kivaa <3

      Poista
  2. En tiennytkään niistä tomaattien terveysvaikutuksista!Siis jos ne paistaa.Kasvihuoneessa onkin paljon tulossa tomaatteja.Basilikaa myös,vaikka näyttävät käesivän lannoitteen puutteesta jo näin kesän loppupuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mullekin se tomaattien kypsennyksen hyöty on tullut tutuksi vasta pari vuotta sitten. Jotenkin sitä aina ajattelee, että kaikki olisi parasta syödä ihan vaan tuoreena, mutta tässä on yksi satunnainen sivu http://www.antioksidantit.com/lykopeeni/, jossa kerrotaan niistä tomaatin sisältämän lykopeenin hyödyistä. Jos sua vaikka huvittaa kurkata.

      Parhaita tomaateista tulee mun mielestä uunissa, kun kypsentää ne siellä hissukseen ja lorauttaa päälle vähän oliiviöljyä ja ripauksen mausteita. Tai sama grillissä. Mutta tossa kohtaa meillä oli jo niin nälkä, että oli pakko ottaa paistinpannu avuksi :).

      Basilika on kyllä kans aikamoinen rönsyilijä. Meinaa jo kyllästyttää koko yrtti, kun sitä ei meinaa saada syötyä loppuun millään, enkä oikein ole keksinyt sille järkevää säilöntätapaa.

      Poista
    2. Kiitti linkistä!Mä olen basilikaa pakastanut pienissä rasioissa tuoreeltaan.

      Poista
    3. No mutta toihan onkin kelpo vinkki. Riittävän simppeli mulle, joten kiitos :)

      Poista
  3. Onpa upeita kuvia lomaltasi. Nuo auringonlaskukuvat ovat todella hienoja. Niin herkulliset tomaatit. Mukavaa paluuta arkeen. Toivotaan aurinkoisia ja seesteisiä päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anneli :). Ja hassua, kuinka sitä itsekin katsoo nyt noita kuvia ihan eri silmin kuin silloin, kun ne otin ja kurkkasin koneen näytöllä. Silloin tuntui, että mikään ei onnistunut, koska oli koko ajan se live-näkymä silmien edessä, enkä saanut sitä taltioitua sellaisenaan. Mutta nyt kun ei enää olla maisemissa, niin kelpaa nämä kuvatkin vallan mainiosti muistuttamaan siitä, millaista oli.

      Kiitos paljon toivotuksista ja leppoisia loppukesän päiviä sinulle myös <3. (Vielä en halua puhua syksystä mitään)

      Poista
  4. Tutunnäköisiä maisemia, melkein meidän kotinurkilta ;)
    Itse olen ollut viikon töissä ja suorastaan oli jonkulainen ahdistus ensimmäisenä työpäivänä. Mutta toinen päivä oli jo paljon parempi!
    Nuo lomaltapaluutomaatit oli varmasti hyviä, huolimatta niiden kärsineestä ulkonäöstä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, että olen monta kertaa miettinyt, että jos asuttaisiin noissa ihanissa vaara- ja järvimaisemissa, joista on meille tuolla Vuokatissa tullut niin tärkeitä ja rakkaita, niin osaisikohan sitä arvostaa niitä yhtä paljon kuin nyt vai tulisiko sitä tavallaan "sokeaksi" sille omalle ympäristölleen. En tiedä, mutta voi olla. Täällä meilläkin on omalla tavallaan kaunista, mutta kyllä se vaan aina jotenkin sydämessä ja mielessä tuntuu niin kivalta, kun 600 kilometrin ajon jälkeen alkaa Vuokatin vaarat häämöttää taustalla <3.

      Mulla taisi auttaa töihinpaluuta sekin, että aloitin tarkoituksella vasta keskiviikkona, niin oli sellanen sopivan lyhyt ensimmäinen viikkoa :)

      Toivottelen sulle iloa arkeen ja kaikkea muutakin hyvää tietty.

      Poista
    2. Kiitos!
      Tiedätkö mitä, kyllä sitä on sokea omille kotimaisemilleen. Paitsi kun käy välillä muualla ja palaa tänne, niin silloin huomaa, että vitsit, mitkä kauniit maisemat meillä on.
      Kivaa loppuviikkoa!

      Poista
    3. Poissa hyvä, kotona paras :)

      Kiitos samoin <3

      Poista
  5. Mahtavaa!! Minä noukin juuri eilen kasvihuoneesta raakileet tomaatista, koska ne eivät enää tuolla ulkolämpötiloissa kypsy. Piilotin ne vanhaan munakennoon, koska joskus vuosia sitten joku viisas (?) kertoi niiden tykkäävän kypsyä pimeässä. Pitäisi kuulemma vaatekomeroon tunkea, vaan kun en omista....
    Mutta sulkahirssi näyttää upealta! Täytyy pistää korvan taakse, jos ensi kesäksi löytäisi itselleenkin tuollaisen "kesäkukan". Ja olipa huikeaa, että tomaattikin teki lisää satoa salavihkaa. =)

    Mukavaa arkeen paluuta! Pirteää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa että pimeässä niitä oliskin pitänyt kasvattaa?? Hmmmmm. Josko se vaikka selittäisi makueron noitten keittiön pöydällä auringossa kypsyttämieni ja tallin takana itsekseen kypsyneiden välillä. Toki siinä oli aikamoinen ero kypsymisajassakin, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin varsin varjossa ne siellä tikkailla roikkui ja maku oli paljon, paljon makeampi kuin niissä aurinkoversioissa. Että josko sit vaikka ens kerralla pakkaisinkin munakennoihin ja piilottaisin ensi töikseni loma-asunnon vaatekaappiin :D.

      Mua jo tympi koko sulkahirssi, kun sen esittelytekstissä puutarhalla luki "Pystykasvuinen, yksivuotinen, näyttävä katseenvangitsija" (johon ukkeli totesi, että on kuulemma niinkuin hän, paitsi että on monivuotinen..), mutta ei se kyllä meinannut mun aikana kasvaa sen enempää pystyyn kuin mihinkään muuhunkaan suuntaan, vaan näytti vallan mitättömältä. Kunnes taitava talkkari puuttui peliin ja nyt se on oikeasti ihana. Ja just mun kaipaama kaveri oliivipuulle ja laventelille.

      Välttelen edelleen syksy-sanaa, mutta pakko tunnustaa, että kyllä tänään töihin pyöräillessä näpit jo jäätyi. Hrrr.

      Kaikkea hyvää sulle kans Vivi!

      Poista
  6. Pääasia että loma on tuntunut lomalta!
    Aika ihana mies sulla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ukkeli osaa välillä yllättää :). Joskin me varmaan nähtiin nuo sulat vähän toisella tavalla. Mies meinaan kysyi multa, että "löysitkö sen mun Hiawathan?" :D. Ja minä kun niin ajattelin, että varsin oli sydämen sommitellut..

      Loma oli lyhyt niinkuin meillä aina, mutta jotenkin töihinpaluu oli hirmu helppoa. Varmaan siksikin, että lomalla tuli jostain syystä herättyä ihan vapaaehtoisesti ja ilman kelloa aamuisin aikaisemmin kuin työaamuina ikinä. Ei tullut unirytmin muutoksen suhteen ongelmaa, mutta pakko myöntää, että olen taas alkanut nukkua huonosti ja kellon soidessa väsyttää. Mälsää, mutta tuttua.

      Iloista loppukesää Irma!

      Poista
  7. Nuo sun lomaltapaluutomaatit 👌 -niissä on vain ja ainoastaan se oleellinen 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen sanoit :). Kukapa niitä varsia tai lehtiä syö.. Ja sitäpaitsi menee paljon pienempään tilaankin noin :D

      Poista
  8. Mieletön tomaattisato siellä on ollut. Minun tomaattini on hitaasti lämpenevää mallia ja kaikki tomaatit on vielä raakileita. Kovin olen ylpeä, että koko kesän olen onnistunut pitämään tomaatin elossa ja että se edes tekee tomaatteja. Toivottavasti se naapuri on jo lopettanut sen ruohonleikkuun ja sinä olet päässyt hiljaiseen kotiin. Meidän poika 14v. kysyi yhtenä päivänä minulta, " Äiti, voinko mä asua niin kauan kotona, että mä löydän itelleni sellaisen kauniin vaimon, mä en halua kato mitään vanhaa". Pojat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooooi ihanaa poikaa <3<3<3. "En kato halua mitään vanhaa" :D. No kukapa sitä, jos voi kotona rauhassa odotella nuorta ja kaunista :D.
      Tuli tosta mieleen muuan aamu 16 vuotta sitten, kun meidän nuorempi poika oli 5 v ja vein häntä tarhaan. Oli matkalla kovin mietteliäs ja kysyi sitten multa, että "Mistä mää äiti sitten isona löydän itselleni sellasen vaimon"? . Vastasin, että jos vaikka tapaa jonkun oikein kivan tytön, jonka kanssa on mukava olla, niin ehkä hänestä sitten voisi tulla sopiva vaimokin. Siihen poika vastasi kysymällä, että "No mistä se tyttö sit saa sietä tietää ?" :D. Ja samalla tarhamatkalla kysyi myös, että "Onko meidän (tarkoitti itseään ja isoveljeään) pakko muuttaa pois kotoa, kun ollaan isoja?". Siihen vastasin, että varmaan sitten isona jo haluavatkin muuttaa, johon poika vastasi, että "Mutta sehän tulee meille sit ihan hirveän kalliiksi" :D. No niinpä :). Ihania ne kyllä on <3.

      Vivillä oli tuolla vähän ylempänä sellainen tomaatinkasvatusvinkki, joka saattaisi näin valon vähentyessä toimia paremmin kuin auringossa kasvattelu. Jos vaikka sitä kokeilisit raakileille?

      Poista
  9. Loman pitää olla loma...ITSELLE! Eli olet viettänyt sen juuri niin kuin pitää <3
    Kiitti minttuvinkistä ja saman kohtalon saa sitruunamelissa, jota kasvaa jo ihan jokapaikassa....Niin ja minttu kukkii sen mnkä ehtii ja minä ihailen. Miksi ei saisi kukkia?? muuttuuko myrkyksi???
    Tomaatit ovat arvaamattomia...vaalin yhtä isoa pihvitomaattia kasvihuoneessa ja sitten kun päätin, että syödään, niin se olikin haljennut yön aikana ja alkanut homehtua....ei siis halunnut tulla syödyksi :/
    Me ollaan nyt Juniorin kanssa kahden viikot...kaikki muut muuttaneet pois ja mieskin tekee reissuhommia....alkaa talo hiljentyä ( ja pysyä ehkä ieman siistimpänä ;))
    Juniori sanoi joskus lähtevänsä etelä Japanin saaristoon kalastajaksi ja ottavansa minut mukaan, jotta pääsisin lämpöiseen ja aurinkoon. Sanoin, että miksi haluat minut sinne häsäämään ja komentamaan? 'Hei äiti, komenna ketä komennat, mä olen merellä kalassa kaikki päivät!'
    ne Pojat <3
    Hyvä että edes jonkun töihin paluu on onnistunut paremmin kuin minun...nyt kuitenkin jo kaksi päivää töissä ja edelleen hengissä, ellei sata kiloa painavaa väsymystä lasketa...

    Tsemppiä hetkiisi, oikeasti kaikki kertomasi kuulosti kivalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomapaikka on meille kyllä ihan täydellinen, ja vaikka pariviikkoinen aina ajoittuukin vasta loppukesään, niin joka kerralla odotus kyllä palkitaan. Ja tänä vuonna otin myös sellaisen asenteen, että en kertaakaan edes vilkaise sähköpostiani. Enkä vilkaissut. Vaati alkuun totuttelua, mutta oli kyllä selvästi hyvästä sekin ja auttoi olemaan ihan totaalilomalla.

      En tiedä minäkään, mikä niissä kukkasissa on vikana? Sama koskee vaikkapa nyt ruohosipulia, jossa on mun mielestä just parasta ne kukkaset :). Eikä kyllä ainakaan satoa näytä yhtään heikentävän. Semmonen minttuviidakko oli odottamassa, että ei auta kuin mennä ostamaan lisää pakastepusseja..
      Jännää siinä pakastetussa mintussa on mun mielestä se, että kun pussin avaa, minttu tuoksuu ihan yhtä voimakkaalle kuin tuoreena. Ja maistuu myös. Mutta menee vaan paljon pienempään tilaan :)

      Jaa että Etelä-Japaniin kalastajaksi :D:D. Ei mahda tulla ihan joka pojalle mieleen :D. Olisko ehkä isosiskon innoittamaa, vaikkei tietääkseni varsinaisesti kalaan lähtenytkään :). Mutta että äiti sais luvan lähteä mukaan <3<3<3. Voooi.. <3

      Mun töihinpaluuta saattoi auttaa paitsi se, että lomalla heräsin aamuisin aikaisemmin kuin työaamuina. Ja ihan vapaaehtoisesti.. Ei tullut mitään unirytmin muutosongelmia. Ainakaan heti alkuun. Nyt näin viikon jälkeen tuntuu taas siltä, että nukun tosi huonosti ja aamuisin väsyttää. Se on niin tyhmää.

      Toivon niin, että sun väsy hellittää ja olo pysyy hyvänä <3. Ei sitä muuten jaksa <3

      Poista
  10. Ai kun oli ihana postaus, vaikka kuinka yrität esittää sammaloitunutta ja jotain. En tiedä, mistä aloittaisin kommentoinnin! Poikien äitinä jäi päällimmäisenä mieleen talkkarin kommentit. Snif kuuluu melkein täältäkin, kun niin pystyn kuvittelemaan tuon poikasi ja miten hän arvaa ja tietää tunteesi! Ihana.

    Ja voi tuota kasvatuksen riemua ja kirousta, miten kovan työn takana kaikki on ja sitten sato ei sovita itseään ihmisen lomakalenteriin, mur. Paitsi minttu - ihana minttu ei pettänyt, kun päätti alkaa oikein rehottaa. Hyvä on täälläkin minttusato, mutta tuota on jo vaikea päihittää!

    Pääasia, että selvästi päästi lomamoodiin. Mielestäni töihinpaluun tunnelma kertoo loman onnistumisesta ja riittävyydestä ja jonkinlaisesta balanssista.

    On muuten upeat kuvat, päätit napata harvat ja valitut täydelliset. Ja, tuo sulkasydän ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että kaikki pojat on kyllä jotenkin niin kertakaikkisen hellyttäviä <3. Olen monesti miettinyt, että tulisinko tyttöjen kanssa ollenkaan niin hyvin juttuun. Vaikea sanoa. Tai ainakin olisi varmaan kovin erilaista.

      Talkkari oli myös jättänyt meille keittiön pöydälle lapun, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi takaisin kotiin ja joka muun tekstin jälkeen (jossa kehotettiin mm. tarkistamaan, ettei ole jäänyt vahingossa laskuja sanomalehtien väliin..) päättyi miehekkäästi sanoihin "Ei mulla sit kai muuta. Tai en tiedä..", joka mulle kertoi, että olisi halunnut loppuun kirjoittaa lisää, mutta tiesi, että osaan lukea rivien välistä muutenkin sen, että oli iloinen, että ollaan takaisin. Ja etenkin helpottunut, kun sai pistää talkkarin hanskat narikkaan ja lakata "ressaamasta" kaikenmaailman heinien kanssa :D.

      Ihan tollasta minttuviidakkoa en osannut odottaa parin viikon jälkeen, kun ihan tosissaan kaikki leikkasin melkein tyvestä asti ennen lomaa pakkaseen. Mutta hyvä vaan. Talvi on pitkä ja pakkasesta on niin paljon helpompi ottaa niitä valmiita satseja kuin lähteä kaupasta ostamaan tuoretta, jota harvoin edes saa ainakaan täältä.

      Basilikat alkaa jo tulla korvista, kun olen koittanut tuhota ne syömällä tuoreena, mutta sekin vaan kasvaa ja leviää ja alkaa jo vähän maku tympiä, vaikka siitä tykkäänkin.
      Viime vuonna koitin öljyyn säilömistä, mutta ei niitä tullut koskaan käytettyä. Ei vaan jotenkaan ollut mun juttu.

      Pariviikoinen oli kyllä ihan täyttä lomaa. Ehkä siksikin, että ensimmäistä kertaa pysyin päätöksessäni olla kertaakaan avaamatta sähköpostia edes vaan tarkistaakseni, että siellä ei ole mitään, mikä estäisi mua olemasta rauhallisin mielin lomalla.. Siitä kun yleensä on seurannut se, että siellä on myös jotain sellaista, mitä alitajuisesti mietin, vaikka päättäisinkin, etten tee asialle loman aikana mitään. Nyt ilmoitin jo lähtiessäni, että sähköposti on ja pysyy kiinni, mutta muuta kautta voi laittaa viestin tai soittaa, jos on ihan pakko. Ei onneksi ollut, vaan sain olla ihan rauhassa. Se oli tärkeää. Ja paluusta teki helppoa sekin, että lomalla tuli nukuttua niin hyvin, että heräsin paljon aikaisemmin kuin työaamuina ikinä. Ei tullut aamuherätysten suhteen ongelmaa. Paitsi että nyt on taas rikkonaiset yöunet ja aamuväsy palanneet. Pöh. Josko vaikka se Feng Shui olisi ratkaisu :)

      Hauskaa, että sinäkin näit sulissa sydämen niinkuin minä. Ukkeli meinaan kysyi mun palattua rannalta kuvaamasta, että "löysitkö sen mun Hiawathan?" :D. Noooo, ehkä se kumminkin tarkoitti sydäntä.

      Kiitos Pilvi <3.

      Poista
  11. Nuo kuvat veivät sydämeni! Ja tuo sulkapari rannalla <3 Kivalta ja onnistuneelta vaikuttaa lomanne ja kauniissa maisemissa sen saitte viettää. Työniloa nyt!
    Itse kasvatetut tomaatit ovat kyllä makoisia ja niitä on meilläkin popsittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kristiina <3. Loman kuvasaldo jäi varsin niukaksi suhteessa siihen, kuinka paljon kuvittelin kuvaavani, ja kuinka paljon kaikkea kuvaamisen arvoista näin justiin aina silloin, kun ei ollut kamera matkassa :).

      Me ollaan laskujeni mukaan viimeiset 15 vuotta vietetty kesäloma Katinkullassa ja se vaan on paikka, johon ei kyllästytä ikinä. Kokoonpano vaan on nyt olosuhteiden pakosta kutistunut toistaiseksi meihin kahteen, mutta näin se elämä menee.

      Kävin eilisen ukkos- ja raekuuron jälkeen pelastamassa loput tomaatit tallin takaa ja keräsin ne kulhoon, josta keko oli huvennut varsin äkkiä, kun ukkeli oli napsinut niitä illalla siitä kuin karkkeja. Ja kehui vielä, kuinka hyviä olivat. Jess! Olin jo pitänyt toivottomana tapauksena..

      Poista
  12. Ihana, että loma on tehnyt tehtäväänsä <3 Ja mitä maisemakuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jotenkin nyt tosiaan tuntuu, että kaikki on ihmeen kivutonta (kopkop..), enkä ole loman jälkeen stressannut vielä mistään. Varmaan tuli ladattua unta ja hyvää energiaa sen verran varastoon, että niillä pötkii ainakin jonkun aikaa ilman ongelmia. Ja se jos mikä tuntuu kyllä kivalta, kun tuli jo sellainen olo ennen lomaa, että olen oikea vuosisadan stressikimppu (niinkuin olinkin).

      Kiitos paljon Katja ja kaikinpuolin voimaannuttavaa ja seesteistä loppukesää <3.

      Poista
  13. Mitään en kasvien (enkä minkään muunkaan kuten lasten tai eläinten) kasvattamisesta ymmärrä, mutta kiva oli lukea kirjoituksiasi.
    Saattaa hyvinkin Paltamon kenttä olla oikeassa väittäessään olevansa Suomen kaunein kenttä, ainakin kuvista päätellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kuule voi väittää minäkään varsinaisesti ymmärtäväni kasvien kasvattamisesta mitään. Ne vaan jotenkin ihmeen kaupalla kasvaa :). Mutta mua ilahdutti sellainen, kun jostain justiin luin, että jos kasvit voivat huonosti, se kertoo siitä, että kasveista huolehtija voi itse huonosti, on stressaantunut tai mitähän se nyt sitten tarkkaan ottaen olikaan. Ja jotenkin kyllä tunnistan ton, kun mietin, missä kohtaa tapahtui sellainen käänne, että ikisurkeaksi tuomitsemani viherpeukaloni ei enää olekaan niin surkea. Ja se tuntuu palkitsevalta.

      Teikäläinen sen sijaan reissaa niin paljon, että alkoi hymyilyttää ajatus siitä, että ottaisit aina joka matkalle matka-amppelit mukaan :D.

      Paltamo on jotenkin kummallinen paikka. Siellä on periaatteessa kaunista, mutta jotenkin se vaan jättää kylmäksi, kun siellä ei oikein ikinä ole ketään muita. Jotenkin kolkkoa, mutta voi tosiaan johtua siitäkin, että en ole onnistunut selättämään kentän vaikeimpia väyliä ja sekös ottaa välillä pannuun :).

      Iloisia reissuja ja paikallaanoloakin, jos joskus olet <3

      Poista
    2. Kiitos :) Mulla ei ole ollut huonekasveja jotain 20 vuoteen, mutta tänä vuonna olen ostanut rahapuun ja aloen, ihmeekseni ovat hengissä ja jopa hiukan kukoistavat :)

      Poista
    3. Itse olen yrittänyt monta kertaa saada rahapuun pysymään hengissä, ja sanoinkin miehelle, että jos siinä onnistun, meistä tulee rikkaita. Juu en ole onnistunut, eikä ole tullut :D.

      Poista
  14. Anteeksi...repesin tuolle aloitukselle. Ihan samat fiilikset...taidan olla minäkin sammaloitunut ja mitä lie. Komeita tomaatteja ja muutenkin hienoja kuvia! Maailma pahuus...nii-in, kyllä Turun tapaus taas pisti pysähtymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla :). Jotenkin on tosissaan sellanen olo, että olen ihan tyystin vieraantunut kaikesta, vaikkei nämä meikäläisen kirjoitustouhut koskaan mitään aktiivista toimintaa ole olleet ennenkään. Mutta kyllähän tää piristi kovasti, kun näen, että te vanhat tutut ette ole mihinkään kadonneet. Kiitos siitä :)

      Mulla oli vielä viime viikon maanantai ja tiistai lomaa ja maanantaina päätin hetken mielijohteesta lähteä Turkuun kauppoja kiertelemään ja vaan hengailemaan. Ja itseasiassa mulla oli sieltä pari kuvaa kamerassa, mutta en nyt sattuneesta syystä sitten halunnutkaan, enkä edes pystynytkään laittamaan niitä tähän jonon jatkoksi. Olisi tuntunut väärältä. Ja kyllähän sitä on pakosti ajatellut, että mitä jos olisin sattunut paikalle vain muutama päivä myöhemmin. On tullut uniinkin se tapaus, eikä ihan äkkiä lähde. Ihan kamalaa.

      Poista
  15. Voi miten ihania kuvia!! ♥

    Mahtavaa, että sulla on ollut hyvä ja voimaannuttava loma. Niin sen pitäiskin olla! Musta on tosi hienoa, että olet löytänyt just sulle (tai teille) parhaiten sopivan lomailumuodon. Toiset tykkää reissata ympäriinsä, toiset rauhoittuu parhaiten tutussa, rennossa paikassa, niin se vaan on!

    Ajatuksena on kyllä tosi huvittava, että oot raahannu kaikki kesäkukatkin lomalle mukaan... =D Mutta mikäs siinä, toi on ihan hyvä pointti, että on sitten siellä lomapaikassakin kukkasia. Tai vaikka tomaatteja. Oot kyllä saanu upean sadon! Mulla on joskus sellanen "tää taitaa olla ihan kuollut"-tomaatti puskenut tompsuja pitkälle syksyyn saakka (sen yhden kerran, kun mulla yleensä on tomaattia ollut kasvamassa...). Ehkä niillä riittää sitä potkua vielä tuottaa hedelmää, kun lehdet karsii pois!?

    Mainiota arkea sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli <3.

      Siitä taitaa olla jo 15 tai 16 vuotta, kun ensimmäisen kerran eksyttiin Katinkultaan, ja silloin tuli kyllä heti jotenkin sellanen vahva tunne, että tää on meidän paikka. Ja niin on tosiaan ollut, enkä usko, että ikinä kyllästytään. Ja vaikka pojat on jo aikuisia, aina koittavat järjestää asiat niin, että pääsevät edes osaksi aikaa mukaan. Nyt vaan työt ja paikkakunnan vaihdokset oli esteenä niin, että oltiin ukkelin kanssa kahdestaan, mikä aiheutti mulle välillä vähän sellasia haikeuskohtauksia, vaikka kivaa oli kaksinkin. (Eikähän me koko aikaa yhdessä olla, vaan saatetaan lähteä eri aikoihin pelaamaan tai mitä milloinkin välillä, jos alkaa toisen olemus tilapäisesti kyllästyttää niinkuin joskus käy :)). Ja vaikka itsekin lomalla herään itselleni poikkeuksellisen aikaisin (koska nukun siellä poikkeuksellisen hyvin), niin mies on silti edelleen meistä se, joka on ekana pystyssä ja lähtee yleensä uimaan ja saunomaan heti seiskalta, kun aamusauna aukeaa. Mulle jää siinä aikaa nousta ylös ja olla mykkänä (koska en ole aamuisin erityisen sosiaalisella tai puheliaalla päällä :)) jonkun aikaa, kunnes yleensä itse lähden myös sinne saunaan ja uimaan ja kun sieltä tuun, niin voin jo taas jutellakin. On toiminut oikeinkin hyvin tää rytmi :)

      Ja juu. Kieltämättä se vähän hymyilytti itseä ja naapureitakin, kun alettiin perilletullessa purkaa kuormaa, josta ensin miesvoimin nostettiin hervottomat kukkaruukut esiin..

      Lomaltapaluutomaatti oli kyllä aika tehokkaasti luovuttanut kaiken lehtivihreäenergiansa tomaateille :D. Ja tollasenaan olis kyllä mahtunut kyytiinkin..

      Olen vieläkin ihan liekeissä niistä sun viimaikaisista uutisista. Ja siitä, että päätit ottaa sen askeleen sulle mieluisampaan suuntaan. Ihan parasta <3

      Poista
  16. Ihanalta kuullostaa teidän loma! Loman pitää olla itselle sopiva, on se sitten uuden etsimistä tai samoissa paikoissa kiertelyä, sellaista sen olla pitää, ettei sitä tarvi ressata :). Ehkä mekin juuri tuosta syystä aina on päädytty samoihin, tuttuihin maisemiin reissullamme, tänäkin vuonna...

    Mä en ole saanut loman jälkeen blogia käynnistettyä vielä lainkaan, jotenkin tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa, toisaalta sitä ehkä olisikin, mutta en tiedä, haluanko jakaa elämääni instapäivityksiä enempää enää julkisesti, ehkä jatkan ehkä en, en osaa juuri nyt päättää...

    Vau mikä tomaattisato! Ja niin herkullisen punaisia, ihania!

    Mukavaa alkanutta työsarkaa ja toivotaan kaunista, lämmintä syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko, että justiin tässä yhtenä (tai oikeasti aika monenakin) päivänä olen arvaillut, mitä sulle kuuluu, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Mutta tiesin kyllä, että ei ehkä kannata hätääntyä, kun ollaan molemmat tällaista vähän verkkaisempaa sorttia, mitä tähän blogikirjoitteluun tulee :): (Just katsoin, että siitä on yli kuukausi, kun edellisen kerran näitä jonninjoutavuuksia kirjuuttelin).

      Mulle taaas on iskenyt joku ihmeen Instalukko. Välillä aina sen avaan ja muutamia kivoja kuvia saatan selata, mutta sitten taas pakenen. ja omien kuvien lisääminen tuntuu henkisesti jotenkin ihan hirveän vaikealta, kun haluaisin, että niissä olis jotain ideaa, ja jos ei ole, tuntuu, että miten ne voisi ketään edes kiinnostaa. Ja mitä kauemmin pysyn pois, sitä korkeammaksi kynnys nousee, mikä on sinällään ihan tyhmää ja sellasta, mitä olen aina itse ihmetellyt.
      Ehkä asiaa vois auttaa, jos olis puhelin, jonka kameralla saa kunnollisia kuvia. Nyt ei ole, mikä tarkottaa sitä, että ensin pitää ottaa kuva kameralla, siirtää se koneelle ja sieltä sitten taas puhelimeen. Huuuuuh. Pitikin valita nuukuuksissaan kamerasta se Wifitön malli :).

      Kivaa oli susta kuulla ja kivaa olis joskus taas ihan livenäkin tavata. Mutta koska se ei nyt ihan heti tapahdu, toivotan sulle ja koko teidän poppoolle kaikinpuolin stressivapaata ja leppoisaa loppukesää <3

      Poista
  17. Miten minua huvittikin se ajatus tomaattiamppelista peräkärryssä. Muutenkin se idea, että ottaa kesäkukat ym mukaan lomalle peräkärryyn, sehän on mahtava. Meillä tosin asuu tässä kylällä vakituinen kotivahti/kukkien hoitaja, joka saattaisi suuttua jos hänen loistavat palvelunsa eivät kelpaisi. Ruokkii siilitkin.)

    Minäkin pidin aikoinaan aina lomarahat vapaana nuorempana ja kuljeskelin maailman merillä rahtilaivoilla.

    Hyvää kesän (!) jatkoa ja intoa työelämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä juu. Etenkin kun meidän kärry on sellanen korkealla kuomulla varustettu. Olis voinut amppeliparka tuntea olonsa hieman yksinäiseksi siellä :). Mutta oikeesti kyllä oli ihan kätevää (tai no, kätevää ja kätevää, mutta kuitenkin) ottaa ne kukkaruukut ja amppelit mukaan, kun kerran oli tilaa. Ja kun ei ollut tollasta vakituista kotivahtia niinkuin teillä, vaan aina tuntuu, että ketähän sitä taas kehtais vaivata.. Nyt oli onneksi vahti omasta takaa, vaikka raukkaparka tehtävästä ressaantuikin :D.

      Mun on pakko sanoa, että jos nyt olisi vaihtoehtona matkustelu rahtilaivoilla tai lomarahat, saattaisin kumminkin ottaa ne rahat mieluummin ;D. Olen niin huono pärjäämään merillä.

      Ihan oikein kirjoitit, koska kesähän nyt vielä on. Joskin viilenemään päin (eilen tuli ihan jäätävä raekuuro justiin siinä kohtaa, kun piti lähteä sitä naapurin leikkuria pakoon, mutta toisaalta kuuro hiljensi myös leikkurin, joten sinällään sama lopputulos).

      Leppoisia loppukesän päiviä betonipajalle ja puutarhaan ja muutenkin :)

      Poista
  18. Talkkarilla on selvästi vihreä peukalo :) Upeat lomamaisemat ja kaksiviikkoisenne kuulostaa varsin lataavalta retkeltä. Iloista paluuta arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakaan talkkarin stressi ei näkynyt kasveissa, vaan päinvastoin :). Ovenpielessä ollut Dianakin oli kuin joku valkoinen kukkameri ja Siniviuhka varmaan toista metriä halkaisijaltaan, kun tultiin takaisin. Ja ehkä eniten ilahdutti se sulkahirssi, josta nyt sain kaipaamani välimerellisen kaverin oliivipuulle ja laventelille. Hetkeksi aikaa ainakin. Eilen yllätti niin jäätävä raekuuro, että jos en olisi sattunut olemaan kotona ja ehtinyt siirtää kaikkea äkkiä terassille katon alle, saattaisivat olla pelkkä muisto. Tuli niin rajulla voimalla se jäätävä vesi taivaalta.

      Kiitos toivotuksista :). Ladatut akut on hyvin riittäneet ainakin tähän asti ja toivottavasti pidempäänkin.

      PS. Olin pettynyt, kun kuulin, että ei nähdäkään lauantaina. Mutta toivottavasti joskus toiste sitten.

      Poista
  19. Olipas kiva lukea sun kuulumisia! :) Ihanaa että lomanne on ollut rentouttava! Katinkulta ei petä koskaan. :) Teidän pojillahan on mennyt näppärästi tuo asunnosta toiseen muutto, kun toisen ei ole tarvinnut enää erikseen haeskella kämppää. Se kun on aina ihan oma hommansa. Mahtaa teillä nyt olla hiljaista siellä kotosalla, ja tilaa!

    Vau mitä tomaatteja, ihanan punaisia! (Ja kaikki kuvat muutenkin! <3) Mihinkäs se tomaattiparka tuota runkoa enää tarvii, tosi kätevää kun voi vaan poimia pallerot pois ja heittää loput menemään! :D Omat on vielä aika vaiheessa, muutama vasta kypsynyt eikä nekään ole niin makeita kun yleensä, aurinkoa kaipaisivat paaaljon lisää.

    Täytyisi varmaan joskus kokeilla tuota golfia, vaikkakaan en tiedä onko se mulle sopiva laji ollenkaan. :) Nyt kun on koko kesän ollut gollfentällä töissä, niin pääsisi vielä edullisesti kokeilemaan kun miehellä on bägikin olemassa. Ei vaan millään oo jaksanut enää työpäivän jälkeen edes miettiä koko asiaa... :D No, ehkä vielä joskus!

    Tulikohan nyt kaikki asiat kirjoitettua... En oo varma, mutta suurin osa ainakin! :D
    Työniloa Annukka! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana puheripuli Anna :D. Tykkään, kun saan pitkiä kirjeitä <3.

      Katinkulta ei tosiaan petä. Justiin miehen kanssa muisteltiin, että taidettiin viettää ekaa kesälomaa siellä 16 vuotta sitten ja siitä lähtien ei olla muuta edes harkittu, eikä harkita :). (Ostettiin nuo omat viikot vissiin 10 tai 11 vuotta sitten ja siellä ollaan ja pysytään maailman tappiin).

      Ja juu. Kävi hirmu munkki sen asunnon kanssa. Vanhempi poika asui viime talven pohjoisessa, mutta tuli kesäksi kotiin ja kun oli tottunut olemaan omillaan (ja pikkuveljensä puolestaan omillaan vintissä :)), koitettiin löytää hälle kesäksi joku kiva vuokra-asunto, mutta meinasi olla hankalaa, kun kaikkiin olisi pitänyt sitoutua vähintään vuodeksi. Kunnes sitten tuli ihan puskista pojan oman kaverin suhteiden kautta ihan hirmu kiva saunallinen yksiö niin hyvältä paikalta keskeltä kaupunkia (torin laidalta), mutta rauhallisesta taloyhtiöstä eteen, että siihen tartuttiin heti kiinni. Ja samalla tuli mieleen kysyä, että kun vanhempi poika lähtee, voitaisiinko jatkaa vuokrasopimusta nuoremmalle, kun on jo oikea sukunumikin kirjailtu postiluukkuun :D. Ja sehän vuokraisännelle sopi mainiosti. Eikä tarvinnut edes muuttaa huonekaluja sieltä pois, vaan kaikki jäi sellaisenaan pikkuveljelle. Ihan superia.

      Ja juu. Mitäpä sitä suotta energiaa tuhlaamaan varsiin ja lehtiin, kun voi siirtää kaiken suoraan tomaatteihin :). En vaan käsitä, mistä ne tomaatit siihen ilmestyi, kun mun mielestä amppeli oli tosiaan ihan tyhjiin noukittu, kun nostin sen sinne tikkaille. Eikähän sinne edes paista aurinko, joten nää oli nyt jotain ihme varjossa kasvaneita, mutta paljon parempia ja makeampia kuin ne, jotka otin mukaan ja kypsytin ikkunalla. Ja Vivi tuolla ylempänä kertoi, että oli saanut vinkin, että tomaatit varsin pitäiskin kypsyttää pimeässä. Ihan uusi ja outo tieto mulle.

      Golf on vähän sellanen laji, että sen kyllä heti tietää, tuleeko siitä oma juttu vai ei. Itse olin pitkään vastaan, että en lähde kokeilemaan, mutta kun mies sellaset 8 vuotta jaksoi maanitella, päätin suostua ja se lähtikin heti jotenkin niin hirmu kivasti alkuun, että tällä tiellä nyt sitten ollaan oltu jo 16 kesää :). Enkä pysty näin jälkikäteen kuvittelemaan, mihin muuhun yhtä kivaan olisin voinut kaikki ne tunnit ja tuhannet kävelykilometrit käyttää. Onneksi ei tarvikaan. Mutta jos kokeilet, niin miehen mailat ei ole se paras vaihtoehto ;). Ellette ole saman kokoisia ja yhtä vahvoja. Tiedän monta naista, joiden hyväksi aiottu harrastus on tyssännyt alkuunsa, kun ovat koittaneet pärjätä miehen vanhoilla välineillä (jotka mies on antanut vaimolleen, että voi ostaa itsellensä uudet ;)).

      Taisi nyt vähän venyä tämäkin vastaus, mutta ei se oo varmaan niin justiinsa :).

      Työniloa sulle kans Anna ja leppoisia iltoja kans <3

      Poista
    2. Hihii :D Mahtava tuuri kyllä kävi tuon asunnon kanssa, ei voi muuta sanoa!

      Näin oon mäkin kuullut että tomaatit alkaa kypsyä vasta sitten kun tulee pimeää.. Se on jotenkin hassua! Ja tuo että teidän tomaatti puskea päräytti varjopaikalla vielä ihan uuden tomaatit poimittujen tilalle on aika jännää! Kai se aatteli että tekee ihan täysiä uudet, kun keskenkasvuiset raakileet "ryöstettiin". :D

      Haha, kiitos vinkistä! :D Ehkäpä sitten vuokraan ekalla kerralla, niin tulee varmasti oikean kokoiset välineet eikä jää ainakaan siitä kiinni. :) On meillä kumminkin "vähän" voimatasoissa eroja... Pituudessa ei niinkään.

      Ja kiitti toivotuksista! <3 :)

      Poista
    3. Kiitos kivan kirjeen jatko-osasta :). Suloista sunnuntaita sulle ja terkut sinne sun kivaan kasvihuoneeseen <3

      Poista
  20. Olipas taas mukava lukea juttujasi! :)

    Hittolainen, kun kirjoitin pitkät löpinät tänne, mut kaikki hävis taivaan tuuliin/bittiavaruuteen. Ettäkö harmittaa..ei ole fiilistä näpytellä uudestaan.
    Ja olen nyt töissäkin.

    Mutta mukava kesäloma on teillä ollut ja mikä ihana ukkeli sulla, kun tommosen sydämen värkkäsi. <3 Ai, että.

    Nettiongelmat on vaivannut koko kesän möksällä, joten en ole edellisiin kirjoituksiisi mitenkään kommentoinut. Mut joka tapauksessa, sun juttujas on niin kiva lueskella ihan milloin vain.

    Voi hyvin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsit, kun mua harmitttaa, kun aina kestää juurikin sulle vastaamaninen normaalia kauemmin. Mulla kun menee kone kokolailla kiinni viikonlopuksi heti, kun perjantaina pääsen töistä, ja tulee nämä sillä välin tulleet viestit vasta viiveellä luettua. Mutta AINA luen ja tykkään, kun saan sulta postia <3.

      Mutta toi on kyllä niin mälsää, kun ensin pitkästi kirjoittaa ja sitten kommenttia ei olekaan missään :(. Plääh. Mulle on kanssa käynyt niin monta kertaa ja sekös harmittaa. Ei tosiaan enää huvita alkaa kaikkea alusta näppäilemään uudestaan, koska se ei ole ollenkaan sama asia kuin se, kun kirjoittaa ekalla kertaa sen, mitä silloin on mielesssä. (Oon ottanut nykyään sellaisen tavaksi, että ennen kuin painan kommenttilootan "julkaise"-nappia, kopioin varmuuden vuoksi tekstin. Ihan vaan justiin tolta varalta, että jos viesti katoa, niin saa helposti liitettyä takaisin paikkaansa).

      Loma oli tosiaan mukava. Ja ukkelikin :). Joskin hällä oli vissiin ollu ihan eri visiot tosta sydämestä (itsekin siis näin siinä nimenomaan sydämen), koska kysyi multa, kun tulin rannalta, että "Löysitkö sen mun Hiawathan?" :D.

      Toivottavasti sulla/teillä on ollut hyvä loma ja toivottavasti myös hyvä paluu arkeen. Sikälimikäli oot(te) jo palanneet.

      Ja kiitos samoin <3

      Poista
    2. Ei tarvi harmitella vastausnopeutta. Mäkin luen ensin nopeasti ja kirjoittelen sitten kun on aikaa.

      Kiitos vinkistä. Tästä lähin kopioin tekstin. Mulla kun tulee tajunnanvirtaa kirjoitettua, enhän mä enää muista mitä kirjoittelin, jos uudelleen pitäis kirjoittaa. :)
      Juu, loma meni mukavasti heinäkuussa ja nyt työn touhussa ollaa. Lokakuussa pidetään viikon breikki ja mennään taas länteen. (ihan Suomessa vaa ollaa)
      Nyt on pari päivää vapaata, josta innostuneena leivoin rahkapullia ja käyn illemmalla vastapainoksi vähän pidemmällä lenkillä.Tätä arkista touhuilua... :)

      Että tämmösiä, kivaa loppu viikkoa! <3

      Poista
    3. Viikon breikki kuulostaa kivalta. Ja vapaapäivät ja lenkki ja jostain syystä myös rahkapulla, vaikken edes tykkää pullasta, kun siitä tulee mulle paha olo :D. Kuulosti vaan jotenkin sellaselta mukavan leppoisalta meiningiltä, joka tulis just nyt itsellekin tarpeeseen. On loman jälkeen tullu eteen uutta hommaa ovista ja ikkunoista (töissä siis) ja tuntuu, että pää käy ylikierroksilla, eikä kotona enää pysty mihinkään. Tekis vaan mieli mennä johonkin äänieristettyyn ja pehmustettuun huoneeseen rauhoittumaan :D. Mutta toistaiseksi oon mennyt metsään. Saa raitista ilmaa samalla.

      Kiitos samoin sulle ja kuulumisiin taas <3

      Poista
  21. Annukka, ole vaan ihan paras, peris tomaateille, niin sinä jos kuka otat sen peräkärrysen mukaan niitä varten. Enpä tiennyt, että noin nopsaan kypsyvät aurinkoisessa paikassa sisätiloissa ja meillähän ne on jääkaapissa vaikka ei saisi.. Ukkeli tykkää kylmistä vihanneksista. ;) Enpä myöskään tiennyt, että tomsujen terveysvaikutus tulee parhaiten kypsennettäessä.

    Ei ihme, jos on aivolomalla ja ihanasti metsittyy, kuulostaa täydelliseltä irtiotolta, joka olisi jetsulleen oman ukkelinkin mieleen, jos siihen sivuun saisi hieman perhokalastaa myöskin.

    Kivaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotko Tiia, että olen monesti miettinyt, että jos ei olis tota golfharrastusta, niin mikä muu vois olla sen veroinen. Sellanen, jossa voisi olla ulkona luonnossa ja vaan tuntitolkulla keskittyä siihen, mitä on tekemässä, niin että kaikki maailman murheet unohtuu. Ja yhtenä päivänä tulin siihen tulokseen, että sellanen olis varmaan perhokalastus :). Että ymmärrän sun ukkelia oikein hyvin :).

      Ens kesänä ehkä sitten lastataan peris kyytiin ja tekstaan siihen kylkeen isolla "Annukan kukka & vihannes" :D.

      Sammaloituneet aivot on nyt valjastettu taas työkäyttöön ja toistaiseksi toimineet ihan hyvin. Harmi vaan, kun yöunet on taas luisuneet vanhaan malliin katkonaisiksi ja aamuisin väsyttää. Tuttu, mutta ei ollenkaan mieluisa olotila. Ja tiedänkin, että sulla on sama ongelma. Ei kivaa ollenkaan :(. Mutta toivottavasti kaikki muu on hyvin <3

      Poista
  22. Upeita kuvia! Ja niin parasta, että loma oli justiinsa sellainen kun te itse tahdoitte ❤️ Muutenhan se meniskin ihan hukkaan, jos jonkun muun pillin mukaan lomailis.

    Kauneutta arkeen Annukka ystäväiseni ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Eihän semmonen olis loma ensinkään, jos tosiaan pitäis jonkun muun ohjelmoimana vaikkapa matkustaa paikasta toiseen. Huuuuh. Sellasen jälkeen sitä vasta oliskin loman tarpeessa :D.

      Kiitos kauneudesta ja sitä samaa teille molemmille Taruseni <3

      Poista
  23. Voi miten ihania kuvia, niin kauniita ja tuo vesi..😍On se vaan elementtinä niin rauhoittava:) Loma onkin ihan parasta silloin kun on voimaantunut olo sen jälkeen,teki sillä lomalla mitä tahansa!! Tuo lapsista "irtaututuminen" on sitten tunteisiin menevää hommaa..ei niistä haluaisi koskaan luopua olisivat vaan aina pieniä ja siinä kotona:)) Leppoisaa elokuun jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. Kiitos paljon Päde :).

      Kai sitä on jo näihin vuosiin (vihdoinkin) oppinut suhtautumaan tohon lomanpätkäänkin niin, että silloin tosiaan on ja pysyy lomalla, eikä vaikkapa tarkistele työsähköposteja puhelimesta niinkuin mulla oli vielä vähän aikaa sitten tapana. Tosin tein sitä sillä mielellä, että halusin varmistaa, että siellä ei ole mitään, mikä estäis jatkamasta lomaa kaikessa rauhassa, mutta vaikutus oli usein justiin päinvastainen, koska aina siellä jotain sellastakin oli joukossa, joka jäi takaraivoon pyörimään, vaikkei varsin tehnytkään asialle mitään. Mutta nyt ilmoitin jo lähtiessä, että postiani en avaa, mutta hengenhädässä saa toki soittaa :). Ei tullu onneksi sellaista hätää.

      Koitan myös opetella iloitsemaan siitä, että siivet kantaa ja pojat pärjää omillaan, mutta onhan se vähän sellanen vaikea ja haikeakin vaihe, kun on niin tyhjää ja hiljaista . Mutta onneksi sitä saa vielä olla joissain asioissa avuksi, ettei ihan tarpeettomaksi itseään tarvi tuntea.

      Oli kiva, kun kävit jättämässä viestiä. Kaikkea hyvää myös Päden pajalle!

      Poista
  24. Ihanat jutut ja kuvat! <3
    Mä en tomaatteja ole kyllä uskaltanut yrittää, mutta herneet sain sentään tänä vuonna kasvamaan! :D
    On varmasti haikeaa kun talo hiljenee. Itse välillä salaa vähän haaveilen siitä ajasta, kun pahin härdelli on kotona päällä.. vaikka ihan oikeasti en. ;)
    Olipa kiva nähdä eilen! <3 Kauniita syyspäiviä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meinas ton amppelin kanssa kasvaa herneet nenään, kun en saanu mahtumaan kyytiin :D. Mutta onneks on mua viisaampia, jotka ehdotti sitä sisällä auringossa kypsyttelyä.

      Armeija-ajat oli aika hyviä siihen muutokseen totutteluun. Joskin nykyään tullaan varmaan säästösyistä liki joka viikonloppu lomille ja tuodaan pyykitkin kotiin pesuun, mutta silti. Nyt tarvii sit koittaa totutella siihen totaalityhjyyteen, joka on ihan oikeesti haikeeta, mutta samalla sitä tietty koittaa olla reipas ja miettiä, että näin niitten asioitten kuuluukin mennä. Ja onneks mulle kuitenkin soitetaan ja kysytään neuvoa tai jeesiä aina kun on paikka. Saa kumminkin tuntea olonsa edes vähän tarpeelliseksi. Ja on tässä se hyvä puoli, että nyt kun vintissä on tilaa, voi aina lähettää ukkelin sinne kuorsaamaan, niin saa ite paremmin nukuttua :).

      Oli tosiaan kiva nähdä. Ja ilmeisen kivat oli teidän jatkopileetkin :).

      Kaikkea parasta teidän perheelle ja blaablaablaa <3<3<3

      Poista
  25. Kauniita maisemia ja tosi herkullisen näköisiä tomaatteja! Mukavaa alkanutta viikkoa ja paluuta arkeen! P.s. blogissani on puutarhakirja-arvonta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tiiu, kun poikkesit ja jätit viestiä. Ilahduttaa aina :).

      Tästä viikosta näyttää ainakin täällä meillä päin tulevan kesäisempi (kopkop) kuin naismuistiin, joten en toivottele sulle vielä leppoisaa syksyä, vaan kauniita loppukesän päiviä!

      Olen vähän huono osallistumaan arvontoihin (ja erityisesti onnettaren antisuosikki :D), mutta tulen ilman muuta kurkkaamaan blogiisi heti, kun on sopiva tilaisuus :)

      Poista
  26. Ihana oli lukea kuulumisia pitkästä aikaa! Ja noi miehen sulat (ja se sydän varjo) on kyllä ehkä suloisinta ikinä <3 Tänään tulee vettä kaatamalla, joten mukava piristys oli nämä kuvat tähän aamuun. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun luit Jossu, vaikka itsestä tuntuu jo ikivanhalta koko juttu. Ja lomakin kaukaiselta, vaikka ei tässä nyt kumminkaan ihan hirveen kauan ole vielä töissä kerinnyt pakertaa. Tahti vaan on ollut sitäkin kiivaampi ja huonot yöunetkin palautuneet. Plääh. Tosin mulla on meneillään muuan projekti, jolla koitan parantaa asiaa, ja olisin siitä jo halunnut kirjoittaa, muttei ole toistaiseksi ollut aikaa. Tai siis on, mutta silloin kun olis ollut aikaa, olen ollut niin tööt, ettei tuu mitään järkevää päästä ulos.

      Mulla oli ehkä turhan romanttinen näkemys noista sulista (mutta hauskaa, että näit saman ;)), kun mies oli varmaan vaan tökännyt ne siihen pystyyn näkemättä mitään varjoja :D. (Kysyi multa meinaan, että "löysitkö sen mun Hiawathan..?").

      Harmaata on täälläkin ja vettä painaa, vaikka muuta luvattiin. Ei auta mikkään.

      Iloista viikendiä <3

      Poista
  27. Kyllä minä aina luen kaikki postauksesi, mutta kun täällä on aina niin paljon kommentteja ja niissä on jo sanottu melkein kaikki, niin usein jää kommentoimatta.
    Ihana lukea juttujasi joka tapauksessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinnuu kivaa CeliaCeetä. Kiitos paljon kauniista sanoista <3

      Poista
  28. Hienoja maisemia kesän varrelta ja tomaatit ja yrtit hyvin käytössä!
    Lempeitä syyskuun tuulia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Susanna. Basilikat jo ehti paleltua öiden kylminä tunteina, mutta mintut aion vielä ehtiä pelastaa.

      Lämpimiä päiviä ja pehmeitä iltoja sinne Mantelilaaksoon <3

      Poista
  29. Pitkästä aikaa ehdin lukemaan kuulumisia. Upeita maisemia ja tomaatit tosiaan hyvin hyödynnetty. Me ostettiin viime kuussa iso laatikollinen luomutomaattia, kun halvalla sai. En muista, että hetkeen olisin syönyt yhtä paljon tomaatteja kuin viime viikkoina. Hyviä ne joka tapauksessa ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä täällä ole ikuisuuksiin mitään tapahtunutkaan, joten kiva kun kävit :).

      Ja peukut luomulle! Itsekin ostan nykyään kaiken luomuna, mikä vähänkin irti lähtee. Enkä piittaa, vaikka maksaa enemmän, koska ihmisen on jokatapauksessa syötävä ja parempi syödä ravintonsa mahdollisimman myrkyttömänä.

      Jos alkaa tuoreet tomaatit tympiä, niin kantsii kypsentää vaikka uunipellillä. Loraus oliiviöljyö, ripaus merisuolaa ja vaikka basilikaa päälle, niin aiai on hyvää leivän päällä tai lisäkkeenä tai vaikka sopaksi survottuna. (Aikulle tuolla toiseksi ylimmässä kommenttilootassa vinkkasinkin tomaattien sisältämän lykopeenin hyödyistä. Tulee parhaiten kypsennettynä esiin).

      Pirtsakkaa syksyä pakettimestareille :)

      Poista
  30. Olipa mukava kirjoitus! Kiva kun olet taas blogin äärellä.
    Tomaatteja rakastan. Ja niin kipparikin. Itse emme ole kuitenkaan niitä kasvattaneet. Emme edes kukkia. Meillä kun kesä on sellaista kolmiodraamaa - koti, mökki ja vene. Niin tuntuu, että missään ei oikein ajalla ehdi olla.
    Teillä on ollut leppoisa kesä. Ja ymmärrän niin hyvin tuon, että järvi auringonlaskuineen kutsuu :) Upeita maisemia!
    Kauniita syyskuun päiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan Tuula :). Pikkasen on hitaanlainen tämä tahti, kun edellisestä kerrasta meni kuukausi tosta vaan ja vähän näyttää siltä, ettei seuraavaakaan tekstiä ihan äkkiä synny, kun kentät on vielä auki ja töitten jälkeen tulee lähdettyä pelaamaan niin kauan kuin vielä valoa ja kelejä vähänkään piisaa. Mutta kerkiääpähän tota myöhemminkin.

      Ymmärrän hyvin kolmiokuvion vaikutuksen kasvatteluihin :). Meinaa jo rajoittaa tämäkin, kun sato tuntuu kypsyvän justiin silloin, kun on se ainut kesän lomanpätkä. Mutta nyt oli onneksi toimelias talkkari, joka pelasti.

      Kuulakkaita päiviä ja pehmeitä iltoja sinne kans <3

      Poista
  31. Ihanaa, että sinusta taas kuuluu! Ja mitä kuvia tässä postauksessa! Huokailin kuva kuvalta miten ihania! Ei aina tarvii postata niin tahdilla, kyllä me täällä ollaan...Joku just tais kommentoida johonkin blogiin, että sopivan verkkainen tahti on hyvä, koska jos on liian kova tahti, ei lukijakaan pysy perässä. VÄhän niin ku näin se mun mielesät on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, että mua ahistaa tällä hetkellä, kun en pysty tekemään oikein mitään mitä haluaisin. Eli vaikkapa nyt kirjoittamaan seuraavaa tekstiä, vaikka kuinka haluaisin ja aihekin on mun mielestä kiva, mutta nyt on vaan pää niin kertakaikkisen tukossa työpäivien jälkeen, kun yllättäen hommaa tunkee ovista ja ikkunoista. Hyvä asia tietty, mutta ei vaan riitä kapasiteetti enää illalla tai viikonloppuna mihinkään, mihin tarvii vähänkään käyttää aivoja :).

      Mutta toi mitä sanot verkkaisesta tahdista, on just sitä, mitä itsekin olen joskus kirjoittanut. Liian hysteerinen postaustahti ahdistaa lukijaa. Tai siis mua ainakin. Ei millään pysty lukemaan kaikkea, jos tekstiä tulee päivittäin. Huuuuh.

      Iloista syksyä ja toivottavasti myös näkymisiin taas joskus tässä <3

      Poista
  32. Minä katselin myös ihastellen kuvia tässä postauksessa. Niiden kautta pääsi vielä omaankin kesään takaisin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. Kiitos kaunis kivasta kommentista! Ja mukavaa, kun poikkesit ja jätit viestiä.
      Heti klikkasin profiilista blogiisi ja täältä tulee kyllä iso ja korkea hatunnosto sun päätökselle alkaa "hulluksi" :). Ihan mahtava homma!

      Iloista syksyä! Ja arvatenkin melkoisen vilkasta sellaista lasten iästä päätellen :).

      Poista
  33. Niin ihania kuvia! Nuo iltakuvat varsinkin.. huuuuuuh! Kesäiltoja nyt sitte taas odotellessa :)
    Mä luulen, että meidän on pakko kans ens vuonna koittaa vähän noiden tomaattien kanssa askarrella. Minttuja mister A juurrutti kaverilta saaduista pistokkaista, vaikkei meillä niistä kukaan niin piittaakaan. Suklaaminttu lähti yli hyvin, mutta tavallinen ei ihan tommoseksi teidän veroiseksi tullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti tarttee tomaatit ottaa valikoimiin. Voin jo kuvitella, kuinka sun titteleihin lisätään myös hullu tomaattimuija :D.

      Ei mullakaan noille mintuille muuta käyttöä ole kuin smoothieissa, mutta on niin hitsin näppärää, kun pakastaa suoraan sopivina annoksina pusseihin ja sit vaan kippaa sen blenderiin muitten ainesten sekaan. Ja se tuoksu on ihan sama kuin tuoreilla. Ja maku kans.

      Etkä ehkä usko, mutta oon laajentanu valikoimaa myös puolukoihin, joista näyttää jo tulevan vähän satoa. Siis itte omalle pihalle tänä keväänä istuttamista. Voi olla, että jopa desin saa kerättyä :D. Tarttee harkita tarkkaan, mihin raskii käyttää.

      Poista
  34. satuitko olemaan tänään Habitaressa?

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Hannah. Kiitos kysymästä, mutta poikkesin siellä jo torstaina. Sinä ilmeisesti olit tänään? Olispa ollut mukava "törmätä"

      Poista
  35. niinpä olisi ollut ja olisi edelleenkin -

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Josko ens kerralla sitten :)

      Poista
  36. Kyllä lomalla pitää tehdä sitä mikä itsestä parhaalta tuntuu! Meillä on monet lomat menneet remontoidessa ja nykyään kyllä ajoitetaan rempat tavalliseen arkeen. Itse kyllä nautin remontoimisesta, mutta tuo mies ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jollain muullakin on mies, joka ei nauti remonteista :). Musta kun välillä tuntuu, että ihan kaikkien muitten miehet on käsistään käteviä ja ahkeria remonttireiskoja, jotka toteuttaa vaimojensa ideat tosta vaan suitsait. Vaan ei meillä. (Kun muutettiin tähän kotiin 24 vuotta sitten ja pyysin miestä maalaamaan yhden ihan toissijaisen kellarikopin seinän, kun ylettyi paremmin, niin tajusin heti siitä yhdestä kerrasta, että ei mahda kannattaa pyytää toiste :). Veteli kyllä kiltisti telalla maalia ylös-alas pitkin seinää, mutta hoki samalla, että "Mää vihaan tätä. Mää oon urheilumies, enkä mikään maalari" :D. Mutta eipä mieskään ole onneksi vaatinut, että mun pitäis olla hyvä kokki ja loistava leipuri. On mulle niitä vaikeimpia hommia (toisin kuin sulle). Pysyy paremmin vasara kädessä kuin kaulin.

      Ihanaa aurinkoviikonloppua <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi