tag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post1940744505793539006..comments2024-03-04T15:20:14.903+02:00Comments on KOTONASI.: AJATUKSIA AJASTAAnnukkahttp://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comBlogger81125tag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-25434393141435675602014-10-23T20:41:05.076+03:002014-10-23T20:41:05.076+03:00Annukka ajattelin, että nyt täytyy lukea koko tari...Annukka ajattelin, että nyt täytyy lukea koko tarina ja pohdin miten löydän tämän postaustesi joukosta. Klikkasin huhtikuuta ihan ensimmäisenä ja siinä tämä oli aivan heti, mikä tuntui perin oudolta sattumalta.<br /><br />Kuvat ovat suorastaan pelottavaa katseltavaa.Näky joka jää ikuisesti mieleen. Ymmärrän fiiliksesi, ettei voi nukkua, kun turvallisuudentunne on mennyttä. Ei se maallinenkan vaan se koti, joka on meidän kaikkien turvapaikka. Se minne voi käpertyä suojaan kaikelta. Kun kotipiirissä tapahtuu jotain näin suuresti pelottavaa ja kamalaa, jää pitkäaikaiset traumat Uskon kyllä että ajan myötä hellittää, kuten tuonne kirjoitin tämän päivän postaukseesi. Mutta se vie aikaa.<br /><br />Me muuten tappelimme vakuutusyhtiön kanssa alueista jotka olivat terveitä, ihan lakimiehen kanssa. Mutta lopulta vakuutusyhtiön kanssa kävi hyvin. Tilanne oli niin paljon epäselvempi, koska oli terveitä alueita ja sitten niitä todella pahasti sairastuneita. <br /><br />Onneksi teillä on nyt uusi autotalli ja toivottavasti ikävät muistot jonain päivänä himmenee. <3<br /><br />Tiia Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-77200800442073341702014-09-22T10:23:11.695+03:002014-09-22T10:23:11.695+03:00Kiitos pitkästä kommentista.
Ja mitä noihin rake...Kiitos pitkästä kommentista. <br /><br />Ja mitä noihin rakenteisiin tulee, niin asia on varmasti juurikin niin, että purkaa olisi pitänyt siitä huolimatta kivijalkaan asti.<br />Irtaimistoa sen sijaan olisi varmasti säästynyt, jos palo olisi saatu nopeammin hallintaan. Mutta kaikki on nyt hyvin, uusi rakennus pystyssä ja talokin taas lämpiää, eikä onnettomuus ole enää päivittäin mielessä, kun näkymä pihalla on "entisellään". Ainakin melkein. <br /><br />Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-47630922927765493752014-09-21T23:56:05.930+03:002014-09-21T23:56:05.930+03:00"Vaikka päivystävä palomestari (voi olla, ett..."Vaikka päivystävä palomestari (voi olla, että menee nimike väärin) sanoi, että viivästys ei vaikuttanut lopputulokseen, en sitä voi ihan purematta niellä. Etenkin kun olen saanut asiaan toisenkinlaisen näkemyksen 30 vuotta alalla toimneelta ammattimieheltä, johon luotan kuin kiveen."<br /><br />Pahoittelut tragediasta. Mutta sitten vähän asiaakin:<br />Maallikon silmin ja varmaan perus kirvesmiehen silmin tuossa viivästykseen kuluneessa ajassa olisi saatu pelastettua jotain.<br />No näin ihan rakennusinsinöörin silmin: Ensimmäisessä kuvassa: Palo on jo levinnyt koko yläpohjan rakenteisiin (kattotuolit, villat, aluskate ja yläjuoksu).<br /><br />Esteettisesti olisi vaikuttanut, että enemmän säästyi, mutta rakennusvalvonnan ja vakuutusyhtiön tuomio olisi ollut silti sama: kantavat rakenteet vaurioituneet, purettava kivijalkaan asti. Vesi ja palokaasut olisi silti tuhonnut saman kuin nytkin. Se mikä tulelta säästyy niin sen vesi viimeistelee..<br /><br />Ja loppuun pieni kysymys: Kai tuo öljykattila on vaihdettu jo maalämpöön?ra.ins. Kotkastanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-53293891339014259752014-07-16T09:25:55.080+03:002014-07-16T09:25:55.080+03:00Kiitos kauniista sanoista ♥.
Palon jäljet onneksi...Kiitos kauniista sanoista ♥. <br />Palon jäljet onneksi pikkuhiljaa korjaantuu. Tosin vain ulkoiset sellaiset. En usko, että meistä kukaan sitä koskaan pystyy unohtamaan. Oli kuitenkin se tärkein eli koti ihan siinä muutaman metrin päässä. Huomaan, että en pystynyt katselemaan edes kauniita kuvia juhannuskokoista. Liekit nyt vaan on niin pelottavia tällä hetkellä.<br /><br />Ja se on tosiaan niin, että samalla kun sitä iloitsee ja hiljaa mielessään on ylpeä siitä, kuinka täyspäisiä lapsista on tullut ja kuinka pärjäävät maailmassa, niin onhan se niin hitsin haikeaa kuitenkin luopua. Mutta niinkuin joku viisas joskus sanoi, niin lapset on vaan lainassa. Ikävä kyllä ♥. Mutta onneksi äitiäkin sentään tarvitaan. Heti virkistyin ja ilahduin, kun tyttöystävänsä kanssa omillaan asuva vanhempi poika eilen soitti ja sanoi, että nyt tarvitaan äitin hyviä ompelutaitoja :). Kyseessä tosin ei ollut sen kummempi kuin työhousujen punttien kääntäminen, mutta kumminkin. Tunsin oloni tarpeelliseksi :).<br /><br />Ihanaa kesää sulle ja koko perheelle ♥Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-11222924504617868702014-07-16T09:02:52.554+03:002014-07-16T09:02:52.554+03:00Tsemppiä teille. Voi vain aavistaa reunoilta, milt...Tsemppiä teille. Voi vain aavistaa reunoilta, miltä teistä on tuolloin tuntunut. Tyynyjen värillä ei varmaankaan ole tärkeysjärjestystä, silloin kun elämä oikeasti alkaa koettelemaan. kirkastuu se, mikä on oleellista ja tärkeintä. <br />Lasten kasvu on asia jota odottaa ja toisaalta pelkää. On ihanaa että he kehittyvät sillä jos niin ei kävisi, jotainhan olisi vahvasti pielessä. Mutta kun heillä oiekasti alkaa olla omia menojaan ja he ei enää ehkä lähekkään samoille reissuille niin tuntee luopumisen surua. Olen itsekin niin perhekeskeinen äiti ollut aina ja ylihuolehtiva sellainen, että voin vain kuvitella milalinen sitten olen kun he oikeasti lähteävät omille poluilleen. Tsemppiä sinulle ja onnea ihanista pojistasi ♥KOTIA.https://www.blogger.com/profile/13291884517077087781noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-66108396110373094842014-05-20T12:52:58.835+03:002014-05-20T12:52:58.835+03:00No olipas kiva kun eksyit :). Vaikkei nyt ihan hir...No olipas kiva kun eksyit :). Vaikkei nyt ihan hirmu positiivista tarinaa ole tänne tähän mennessä syntynyt, vaikka niin oli haaveissa, että laitan vanhan blogin kannet kiinni ja aloita täällä uuden elämän :). Ja alkoihan tuo tietty tavallaan, mutta vähän eri merkeissä kuin olin toivonut.<br /><br />Vaan kyllä me jo hyvin pärjäillään. (Paitsi että eilisellä ukkosmyrskyllä olin kyllä aika säikky, kun pelkään ukkosta muutenkin ja nyt kun on jo yhdet rauniot tontilla, niin ei kestä ajatusta, että vielä salama iskee. Mutta se nyt olis ehkä jo liikaa). <br /><br />Enpä olis kyllä minäkään voinut kuvitella, että paloautossa on vesi tietokoneen varassa. Huhhuh. Kuulemma viisi kertaa oli jo harjoituksissa käynyt samalla tavalla, mutta meillä sitten ensimmäisen kerran ihan tositilanteessa. Oli aika turvaton olo, kun tiesi, että alan ammattimiehet on paikalla, mutta eivät hekään voi tehdä mitään.<br /><br />Ensi viikolla alkaa purku ja päästään vihdoin raunioista (ja toivottavasti sitä mukaa töllistelijöistä) eroon.<br /><br />Kivaa tosiaan kun tulit, etkä heti säikähtänyt <3Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-25858101852502957872014-05-20T11:15:26.543+03:002014-05-20T11:15:26.543+03:00Juuri eksyin blogiisi. Kiitos, kun jaoit tämän. Me...Juuri eksyin blogiisi. Kiitos, kun jaoit tämän. Menetys on tämäkin, vaikka kuinka olisi maalia ja puuta - niin paljon sisältyy niidenkin taakse. Ja hienoa kuulla positiivisesta kohtaamisesta vakuutusasioiden suhteen ja kyllä jotenkin tuntuu hurjalta, että vesi ei lähde kulkemaan tietokone-ongelman vuoksi. Enpä olisi älynnyt että sellainenkin voi olla mahdollista. Voikaa hyvin! <3Katja - Tässä ja Nythttps://www.blogger.com/profile/03330156036745793187noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-73659212272032995512014-05-12T14:00:39.646+03:002014-05-12T14:00:39.646+03:00Ystäväsi on mitä ilmeisimmin ihan oikeassa :).
O...Ystäväsi on mitä ilmeisimmin ihan oikeassa :). <br /><br />Olen iloinen, kun löysit tänne. Toivottavasti jaksat odottaa, että jotain tekstiä taas saan aikaiseksi. Väkisin kun en halua mitään kirjoittaa, vaan vasta sitten kun aidosti siltä tuntuu ja siihen voi mennä vielä tovi. <br />(Vanhan blogin jätin taakseni päästäkseni aloittamaan täällä puhtaalta pöydältä, mutta toisin kävi, eikä sille nyt vaan mitään mahda.)<br /><br />Aurinkoa ja lämpöä ja kaikkia iloisia asioita sulle kans Marjukka!Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-38203802047712661382014-05-12T00:29:26.832+03:002014-05-12T00:29:26.832+03:00Minä olen ystäväni sanoin "kourallinen empati...Minä olen ystäväni sanoin "kourallinen empatiaa ja kuusi sydäntä samassa paketissa". Siksi kai se itku ja työkalupakin lainaaminenkin tulla tupsahti mieleen näitä lukiessa. Ja siksi myös halusin kirjoittaa tuon kommenttini, sillä itselläni tulisi ainakin hyvä mieli jos joku tekisi minulle samoin ja tuota kirjoittaessani toivoin, että sinulle kävisi myös niin. Ja hyvä jos onnistuin :)<br /><br />Jäin lukemaan muita, aikaisempia julkaisujasi ja on jotenkin ihana lukea tekstiä, josta riveiltä, niiden väleistä ja välimerkkien takaa näkyy, että olet elämäniloinen ja perhettäsi arvostava nainen. Sait minusta uuden lukijan! Pidän kirjoitustyylistäsi ja upeista kuvista.<br /><br />Hienoa, jos purku ja uudelleenrakennus alkaa pian ja pysyy jokseenkin aikataulussa. Olen varma, että tulette huomaamaan, että jokin tarkoitus tälläkin oli. Joskus täytyy purkaa kaikki perustuksilleen ja rakentaa kaikki alusta, oli se sitten ulkorakennus tai jokin muu asia, jotta saa tilalle jotain, joka on parempaa kuin vanha.<br /><br />Aurinkoa ja valonpilkahduksia!Marjukkanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-63960157779213752982014-05-11T20:35:38.295+03:002014-05-11T20:35:38.295+03:00Voi miten liikuttavan ihana viesti tuntemattomalta...Voi miten liikuttavan ihana viesti tuntemattomalta tuntemattomalle. Nyt oli mun vuoro itkeä. Ihan vaan salaa, mutta kumminkin. Kiitos ihan hirveästi tästä Marjukka. Ja siitä, että olisit ollut valmis lainaamaan sitä vaaleanpunaista työkalupakkia :).<br /><br />Mulla on kolme ihanaa miestä tässä perheessä ja vaikka olen surkea kokki ja vielä kehnompi leipuri ja erityisen onneton viherpeukalo, niin nää kolme mun elämän tärkeintä asiaa olen sentään onnistunut pitämään hengissä ja koossa :). Tänään se taas erityisesti korostui, kun oli äitienpäivä (oman äitini valitettavasti menetin heti syntymäni jälkeen) ja kaikki koolla. Vanhempi poika kun jo asuu toisaalla, mutta lähellä onneksi kumminkin. (Kaikkien muiden lapsia olen omasta esimerkistäni kannustanut seuraamaan sydämensä ääntä ja lähtemään vaikka kuinka kauas maailmalle, jos siltä tuntuu, mutta salaa mielessäni olen onnellinen, että nämä omat olen saanut vielä pitää lähellä..). <br /><br />Meillä on täällä asiat ihan hyvin ja jos asiat etenee niinuin uskon niiden etenevän, niin reilun viikon päästä tulee joku joka purkaa kaikki nuo mustat rauniot ja päästään aloittamaan kirjaimellisesti puhtaalta perustalta uudelleen.<br />On alkanut jo vähän kyllästyttää se, että näistä meidän raunioista on tullut paikallinen nähtävyys ja kotona ei voi enää aamukahvillakaan pitää keittiön kaihtimia auki, jos haluaa välttyä näkemästä ohikulkijoita, jotka pysähtyvät pensasaidan takaa tuijottamaan tätä meidän onnettomuutta. Osa ihan fiksuiksi luulemistani ihmisistä on jopa paljastanut vartavasten ajelleensa tai kävelleensä tänne katsomaan miltä meillä näyttää. Tunnen kyllä ihan hirveän suurta myötähäpeää heidän puolestaan. Itselle ei tulisi moinen mieleenkään. Sen verran suuri on kunnioitus ihmisiä ja koteja kohtaan, että ei tee mieli tyydyttää uteliaisuuden tarvetta menemällä pällistelemään kenenkään elämää kohdanneita onnettomuuksia.<br /><br />Ihanaa kun kirjoitit tuon kommentin. Olen siitä todella iloinen ja otettu. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi myös ja toivon, että poikkeat lukemassa niitä hyviäkin uutisia täällä sitten kun niiden aika on :), Toivottavasti mahdollisimman pian.<br /><br /><br />Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-75922856570327431552014-05-11T17:48:28.517+03:002014-05-11T17:48:28.517+03:00Hei! Pahoittelen jo etukäteen, että tämä kommentti...Hei! Pahoittelen jo etukäteen, että tämä kommenttini on todennäköisesti töksäyttelevän suora ja ehkä sanavalinnoiltaan vähän epäkohteliaskin. Kirjoitan nyt suoraan ajatuksiani ilmeisesti yhtään miettimättä.<br />Mulla ei ole aavistustakaan, kuka sinä olet tai millainen teidän perhe on, enkä ole koskaan ennen lukenut blogiasi. Nyt törmäsin sattumalta Sanniksen blogin kommenteissa blogiisi kun uteliaisuuttani tulin katsomaan, mitä on tapahtunut kun Sannis toivotteli tsemppiä.<br />Luin juuri tuota kauheaa tulipaloa koskevat julkaisusi ja itkin ja itkin ja itkin. En tiedä miksi täysin vieraiden ihmisten kokema kamala onnettomuus niin minuun kolahti. Etenkin tämä julkaisu on se "pahin" itkun aiheuttaja. <br />Ensinnäkin haluan sanoa, että on aivan ilmeistä, että olet miehesi kanssa kasvattanut mahtavat miehenalut. Se aivan loistaa tuolta tekstistä. Vaikka varmasti olet kuullut kyllästymiseen ja raivostumiseen asti sitä, että tulipalossa meni vain materiaa, mutta niinhän se on. Valitettavasti muistoja ja elettyä elämää meni myös. Siltikin toivottavasti näet, miten kaikkein suurimmat aarteet säilyivät vahingoittumattomina. Perheesi.<br />Toiseksi halusin kertoa, että vaikka en tiedä yhtään, missä edes asutte, rupesin jo typerä miettimään, että tuon teille pienen surkean vaaleanpunaisen työkalupakkini kun kirjoitit, että kaikki työkalutkin menivät. Ihan kuin se teidän tilannettanne kirkaistaisi ollenkaan. Halusin tällä vain kertoa, että ihan täysin tuntematonkin tytöntylleröinen Keski-Suomesta ajautui miettimään, miten voisi teitä auttaa. Toivottavasti edes tieto siitä kirkaistaisi hetken kurjassa tilanteessanne.<br />Toivottavasti saatte pian pois pihastanne mustat rauniot, jotka muistuttavat joka hetki tuosta kamalasta illasta.<br />Kaikkea hyvää jatkossa!Marjukkanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-8206120727646910822014-05-05T09:38:56.433+03:002014-05-05T09:38:56.433+03:00Rakennus oli vasta muutaman vuoden vanha ja meidän...Rakennus oli vasta muutaman vuoden vanha ja meidän talon kokoinen, joten kyllähän siitä vähän levoton olo jäi, kun näki kuinka nopeasti kaikki tapahtuu. Mutta näillä se on nyt mentävä.<br /><br />Eilen sanoin miehelle, että haluaisin jo päästä kaikesta synkästä mustasta eroon ja saada uutta puhdasta <br />valkoista tilalle. No, luonto oli vissiin kuullut toivomuksen, kun aamulla ikkunan takana odotti paksu lumikerros.. Ihan sitä en kyllä tarkottanu, mutta en vissiin ollut tarpeeks huolellinen pyynnön suhteen.<br /><br />Odottelu on kurjaa, mutta meillä ei nyt oo vaihtoehtoja, kun kaikki pitää kilpailuttaa, eikä vaan tilata jotakuta paikalle purkamaan ja kuljettamaan raunioita pois.Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-82287587716525361472014-05-05T09:07:21.882+03:002014-05-05T09:07:21.882+03:00Hurjan näköistä!
Onni onnettomuudessa että oli va...Hurjan näköistä!<br /><br />Onni onnettomuudessa että oli vakuutukset kunnossa ja että ei ollut asuinrakennus joka palon uhriksi päätyi. <br />Toivotaan että uusi rakkennelma jonka vakuutusyhtiö toivottavasti pystyttää nopeasti ja huolellisesti on entistä ehompi :)LihavaSikahttp://www.lihavasika.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-53019390910389290342014-05-04T17:43:16.956+03:002014-05-04T17:43:16.956+03:00Kiitos kun luit Anki. Ja jätit viestinkin. Nää on ...Kiitos kun luit Anki. Ja jätit viestinkin. Nää on mulle kaikki tosi tärkeitä. Vahvistuu olo siitä, että me kaikki ollaan vaan ihmisiä, joiden todellisessa elämässä tapahtuu asioita, joista ei täällä turvallisessa pikku blogimaailmassa välttämättä tiedä mitään. Ja vaikka kaiken olen aina rehellisesti kirjoittanut, niin hyvässä kuin pahassa, niin tämän kohdalla jo mietin, että mahtaako olla liikaa lastia lukijoille, kun en kuitenkaan halua tuottaa täällä epämukavaa oloa kenellekään, mutta nyt on kyllä sellainen olo, että oli hyvä, että kirjoitin. Ihan itseni takia, mutta samalla tästä tuli paikka, jossa voi jakaa omia kurjia kokemuksiaan.<br /><br />Melkoinen prosessi tästä tosiaan tuli. Ja tänään jo konkretisoitui niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin että piti kasata pari paketissa ollutta Ikean kaapistoa (jotka olin hankkinut omaa tulevaa toimistoani varten, jonne muutto nyt tämän takia myös viivästyi), niin eipä ollutkaan edes ruuvimeisseliä. Kaikki kun jäi sinne paksun nokikerroksen alle tai jäi sulaneiden työkalupakkien sisään.<br />Että tulee vielä monta ruuvia ja mutteria ja simppeliä työkalua hankittavaksi ennenkuin on edes minimi joka kodin perusvarasto taas kasassa. Kaikesta muusta tuhoutuneesta puhumattakaan. (Piti mm. tänään lähteä pyörällä käymään kaupassa, mutta kappas vaan, kun olikin takarengas sulanut.)<br /><br />Mutta kyllä se aurinko taas paistaa. Toivottavasti ennenkuin kesä on loppu. Ja onneksi mulla on noi kolme ihanaa miestä turvana, niin kyllä me pärjätään. <br />Kiitos vielä kun kävit kirjoittamassa <3 Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-35829716931913692762014-05-04T17:00:33.092+03:002014-05-04T17:00:33.092+03:00Ihan kurkku paksuna luin sun postauksen. Tuli miel...Ihan kurkku paksuna luin sun postauksen. Tuli mieleen oma kokemukseni, jossa meidän autotalli + varasto oli lähellä syttyä tuleen, mutta kaikki kuitenkin nokeentui, eli paljon tuhoutui. Oli siinä prosessia kerrakseen käydä tuhoutuneet työkalut yms läpi. Todella pelottavaa jos veden saanti sammutustyöhön lepää tietokoneen systeemin varassa?? Saa kyllä kysyä, että tähänkö on menty ja tämäkö on luotettavaa??? <br />Vaikka kokemus on karvas, niin olet kuitenkin saanut kokoon hienon postauksen. Kiitos että olet jaksanut sen jakaa lukijoittesi kanssa. Auringonpaiste tulee vielä. / AnkiAnkihttps://www.blogger.com/profile/02460421571942504607noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-3561649025069121342014-05-04T15:56:25.060+03:002014-05-04T15:56:25.060+03:00Aika järkyttäviä nuo oli kyllä itsekin katsoa jälk...Aika järkyttäviä nuo oli kyllä itsekin katsoa jälkikäteen. Ihan kuin olis jonkun muun elämästä tai niinkuin yksi ystävistä sanoi, että ihan kuin jonkun kauhuelokuvan lavasteet.<br /><br />Musta tuli ton illan "ansiosta" (tai paremminkin syystä) vakuutusyhtiöille ilmainen mainosmies, joka yrittää parhaansa mukaan puhua kaikille järkeä siinä, että säästö vakuutusmaksuissa on ehkä elämän huonoimpia säästöjä. Että suosittelen kyllä lämpimästi tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.<br /><br />Ja olen kyllä Susanna huomioinut, että olet muuttanut ja toivotan onnea ja iloa siitä, mutta ihan vielä en ole oikein pystynyt blogeja lukemaan niinkuin ennen. Vaan tulee sekin päivä, kun taas pystyn.<br /><br />Kiitos haleista <3Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-81651874265508698512014-05-04T15:51:42.737+03:002014-05-04T15:51:42.737+03:00Justiin tällä hetkellä olo on olosuhteisiin nähden...Justiin tällä hetkellä olo on olosuhteisiin nähden ihan hyvä ja rauhallinen, mutta kyllä mua tässä pakosti mietityttää ja jännittääkin, että missä kaikissa tilanteissa illan tapahtumat palaavat ikävästi mieleen. <br />Omalla kohdallani takuuvarmasti ainakin silloin, kun säätiedotuksessa luvataan ukonilmaa.<br />Pelkään ukkosta muutenkin ja kun olen pikkutyttönä ollut yksin kotona ja nähnyt kuinka salama löi puhelimen pistorasian irti seinästä liekin kera, niin ihan varmaa on, että jatkossa ukkosella pelottaa entistä enemmän. <br /><br />Mutta miehillä tuntuu onneksi olevan keinoja käsitellä asioita niin, että niistä voi puhua, mutta ei tarvi koko ajan "vatvoa" tapahtunutta, vaan elämä jatkaa kulkuaan. Että siinäkin mielessä voin olla niin onnellinen tosta mun mieskolmikosta. Jos alkaa liikaa itse lietsomaan itselleen paniikkia, niin siltä suunnalta löytyy järkeä ja taitoa laittaa asioita takaisin kohtuullisin mittasuhteisiin.<br /><br />Kiitos haleista Ellis <3<br />Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-27937460942819217092014-05-04T07:33:12.023+03:002014-05-04T07:33:12.023+03:00Apua on nuo hurjat kuvat mutta aika hyvä toisaalta...Apua on nuo hurjat kuvat mutta aika hyvä toisaalta nähdäkin, täytyi itsekkin tehdä reissu vakuutusyhtiöön tuon jälkeen! Haleja <3Susanna/Huvikumpu Livinghttps://www.blogger.com/profile/08131116279334857180noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-39816639176849523962014-05-03T23:13:11.629+03:002014-05-03T23:13:11.629+03:00Huh, Annukka! Sanattomana luin kuulumisiasi... mä ...Huh, Annukka! Sanattomana luin kuulumisiasi... mä en voi kuin yhtyä edellisiin kommentoijiin siinä, miten hyvä, että oot saanut kirjoitettua ja kuvattua tapahtumasarjan kulun. Tapahtuma, joka teidän perheessä varmasti käydään monia kertoja läpi ja joka on takuulla järisyttänyt teidän kaikkien maailmaa pitkäksi aikaa. Tää lienee niitä sarjassamme elämän järkkäämiä ylläreitä, joihin ei voi mitenkään valmistautua ennakkoon. Mutta niistä jää reppuun paljon, sen järkytyksen ja tyrmistyksen lisäksi. Ainakin ne takuulla vahvistaa ja yhdistää omaa lähipiiriä ja perhettä ja laittaa asioita taas uudelleen järjestykseen. <br />Voimia ja haleja <3 <br />Ellishttps://www.blogger.com/profile/14648861893234350639noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-43459326622305725662014-05-03T19:10:48.858+03:002014-05-03T19:10:48.858+03:00Alkoi kuule tarkistelu täälläkin ihan eri malliin ...Alkoi kuule tarkistelu täälläkin ihan eri malliin kuin ennen. Mutta olen ajatellut asian niin, että vaikka nyt just tuntuu siltä, että se on vähän hysteeristä, niin tarkemmin ajatellen on nyt sillä mallilla kuin pitäisi olla aina. Ennen jätin surutta pesu- tai tiskikoneen päälle, vaikken ollut kotona, mutta nyt en jätä. En edes puhelimen latureita seinään.<br />Se vaan vähän surettaa, kun selkeästi nuoremmalle pojalle tuli vähän liikaakin pelkoa tuosta eli ei enää uskalla laittaa esim. uunia päälle ollenkaan. Että tässä nyt pitäisi osata olla liikaa korostamatta omaa muuttunutta käytöstään ja sitä kautta lietsomasta mitään ylimääräistä paniikkia, mutta toisaalta tukea sitä, että on viisasta ja vastuullista olla entistä huolellisempi. (Vaikka meilläkään ei siis palon syystä ole tietoa).<br />Että eiköhän tämä ole nyt sitä oikeanlaista huolellisuutta ennemminkin kuin sekopäisyyttä, vaikka itsestäkin vähän tuolta jälkimmäiseltä tuntuu.<br /><br />Jotenkin kaikesta huolimatta uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus. Josko vaikka se olisi teidän perheen tapauksessa ollut se, että pitää rakentaa kokonaan uusi koti, koska vanhassa oli jotain, mikä olisi estänyt onnellisen elämän. (Vähän kuulostaa nyt kököltä selitykseltä, kun en osaa nyt kirjoittaa kaikkia ajatuksia niinkuin ne päässäni näen, mutta uskon että ymmärrät ♥)<br /><br />Ja ihanaa kun seuraat. Olen oikeasti siitä iloinen.Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-74704415674979687042014-05-03T18:33:51.598+03:002014-05-03T18:33:51.598+03:00Mietin, että onkohan musta sen takia tullut sekopä...Mietin, että onkohan musta sen takia tullut sekopäinen tarkistelija, ettei mikään sähkövempain jää päälle, kun lähtee kotoa, töistä... Vaikkei meidän kodin palossa ollutkaan kyse siitä, vaan sahanpurun (jota lautarakenteisissa taloissa aikoinaan käytettiin eristeenä) syttymisestä. No mutta nyt kaikki hyvin. Vanhempani rakensivat tilalle uuden talon, joka on pönöttänyt kotikadulla jo yli 30 vuotta. <br /><br />Onneksi on se oma perhe, paras tuki ja turva! ♥ <br /><br />Ja seuraan sua vaikka muutat minne... Irahttps://www.blogger.com/profile/13577650461959211966noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-14038594598664601932014-05-03T16:21:22.598+03:002014-05-03T16:21:22.598+03:00Se on kyllä jotain niin inhottavaa, kun omaa maail...Se on kyllä jotain niin inhottavaa, kun omaa maailman tärkeintä reviiriä loukataan, että siitä ei ihan hetkessä selviä. Olkoot sitten kyseessä minkäsortin tunkeutuminen omalle tontille tahansa, niin kyllä se ottaa koville ja jää pitkäksi aikaa ajatuksiin vaikka kuinka koittaisi työntää asian mielestään pois. Ja tästä nyt ikävä kyllä tuli vähän sellainen pelkotila, että jos kerran noin voi käydä isole rakennukselle, joka on tehty ihan yhtä hyvin kuin tämä talo, niin miksei niin voi käydä talollekin. Mutta sen ajatuksen poissulkemisessa auttoi, kun joku ponnekkaasti sanoi, että "Ei kahta kertaa samaan perheeseen". Mutta silti en enää uskalla olla ihan luottavaisin mielin minkään suhteen. Etenkin kun kokolailla tasan vuosi sittten meidän elämässä tapahtui vähän vastaavaa.<br /><br />Ja kyllä se on auttanut, kun olen saanut näin paljon mieltä lämmittävää palautetta ihmisiltä, joiden tiedän oikeasti välittävän ja ymmärtävän miltä tuntuu, eikä vaan kuittaavan tapahtumaa jollain kevyellä lauseella. Vaikkakin ymmärrän, että tilanne on monelle kiusallinen ja siitä haluaa päästä mahdollisimman pian pois.<br /><br />Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-83762517519521617672014-05-03T16:12:36.960+03:002014-05-03T16:12:36.960+03:00Voi :(. Voin niin kuvitella pikkutytön murheen Ben...Voi :(. Voin niin kuvitella pikkutytön murheen Benjaminista. Ja aikuisten murheen talosta, josta piti tulla koti. Kamala tarina.<br /><br />Ja uskotko, että justiin eilen mietin, että pitääkin käydä katsomassa, kuuluuko Irasta mitään kun ei ole pitkiin aikoihin kuulunut. (En enää käy seuraamassa vanhan blotgini lukulistaa säännöllisesti, mutta välillä joku vaisto sanoo, milloin on aika mennä).<br />Että kiva kun tulit ilmoittautumaan, niin en huolestu. Ja kiitos kun seurasit mua tänne uuteen "kotiin", jossa uusi elämä nyt lähtee vähän takkuisemmin liikkeelle kuin olisin halunnut, mutta eipä sitä näköjään voi kaikkeen itse vaikuttaa.<br /><br />Mutta me pärjäillään kyllä. Mulla on täällä kolme hienoa miestä turvana <3Annukkahttps://www.blogger.com/profile/04048902687839912991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-4669694706989560562014-05-03T10:51:11.356+03:002014-05-03T10:51:11.356+03:00Eipä tuohon kenenkään lohdutukset tai sanat juurik...Eipä tuohon kenenkään lohdutukset tai sanat juurikaan auta. Kamala kokemus. Kiitos kuitenkin kun kerroit.<br />Olen itse kerran kokenut kun "reviirilleni" on tunkeuduttu. Sen jälkeen en kotiani tuntenut kodikseni ja ilmoitin miehelle että pois on päästävä. No hetkessä se ei tietenkään onnistunut mutta aika pian rakansimme oman talon ja silloin taas muistin millaista on asua omassa kodissa.Irmahttps://www.blogger.com/profile/05989280787763533604noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1566440584502375167.post-82469677512791878282014-05-03T00:50:34.076+03:002014-05-03T00:50:34.076+03:00Nyt mä sählään täällä ja poistin kommentin. Pitkäs...Nyt mä sählään täällä ja poistin kommentin. Pitkästä aikaa blogikierroksella. Mutta.<br /><br />Annukka -miten pahoillani olenkaan tapahtumasta! Sanattomaksi vetää teksi ja kuvat.<br /><br />Ollessani lapsi... Vanhempani remppasivat vanhaa puutaloa, joka sitten paloi maan tasalle eräänä yönä. Muistan ikäni sen näyn palaneesta talosta. Emme asuneet siinä vielä, mutta kaupat entisestä asunnosta oli tehty, jotka jouduttiin sitten perumaan jne. Ja minä, tuo pieni tyttö, itkin leikkikoiraani Benjamia. Se oli ehditty viedä talon ullakolle säilöön. <br /><br />Voimia koko perheelle! Ja hienot pojat sulla ♥<br /><br />Halauksin, Ira<br /><br />Irahttps://www.blogger.com/profile/13577650461959211966noreply@blogger.com