Sivut

torstai 15. helmikuuta 2018

ITSESÄÄLIÄ


Ihmisen elämä on välillä niin kummallista. 

Juuri kun ehtii tuuletella, että kaikki on hyvin ja energiaa piisaa ja mitälie yltiöpositiivista, niin eikös vaan seuraavana hetkenä tunne olevansa pelkkä maan matonen, joka möyrii itsesäälin mullassa, eikä edes tiedä, haluaako päästä sieltä pois vai hautautua mieluummin kokonaan.






Mieli on ollut jostain syystä ihan plääh viimeiset pari viikkoa, enkä edes tiedä, miksi. Tai tiedän osittain, mutten kokonaan. 

Ihan niin syvälle en kuitenkaan kuvitellut vaipuneeni, että Neste K-huoltoasemien mainoslaulu laittaa nyyhkimään :). Oikeasti jotenkin vaan uppoaa niin hyvin tähän mielentilaan, että ihan odotan, milloin mainos taas jostain tuutista tulee. Yhyyyy...



MAAILMA ON KAUNIS

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille

Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille 
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä 
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suuremmasta 
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille 
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus


(Sanat Vexi Salmi) 



Kertymä keittiön pöydällä


Huomenna perjantaina on syntymäpäiväni (ei tarvi onnitella), ja vaikka on iloinen asia, koska todistaa, että olen elossa, niin siitäkin olen kehittänyt jonkunlaisen ihme itsesäälin aiheen. Kotona ei ole mitään, mistä juhlan huomaisi, ei ketään kaveria, eikä muka yhtään mitään, ja ukkelillekin osuu se vuoden ainoa menonsa justiin tälle viikonlopulle ja mitälie, mikä kaikki on ihan turhaa ruikutusta, koska eihän mulla ennenkään mitään juhlia ole ollut ja ihan hyvin olen pärjännyt. Enkä edes piittaa juhlista, enkä lahjoista (no okei, jälkimmäisen kohdalla ehkä vähän valehtelin). Enkähän myöskään itse ole tehnyt mitään asioiden eteen, vaikka ihan hyvin olisin voinut pyytää harvoja ystäviäni viikonloppuna iltaa istumaan, mutten ole pyytänyt. Koska ei kukaan kumminkaan tule, kun kaikilla on aina jotain muuta tärkeämpää... Voi mooses, miten sitä voikin välillä olla näin pöllö. Luulen, että ihmisellä vaan on välillä joku ihme tarve kehitellä itselleen niitä itsesäälin aiheita, vaikka kaikki on oikeasti hyvin. Lupaan ryhdistäytyä :). Siihen auttaa esimerkiksi hiihto suksilla, joihin mies kielloistani huolimatta ehti sutia niin tahmaiset pitovoiteet, että niillä tarpoessa ei kertakaikkiaan pysty ajattelemaan muuta kuin eteenpäin pääsyä. Tuntuu kilometrikin kympiltä.






Koska Maailma on kaunis-kappaleen alkuperäinen esittäjä on Irwin, joka ei nyt tässä mielentilassa pärjää Neste K:n naisäänelle, koitin kuukkeloida korvaavaa esittäjää ja löysinkin vanhasta Voice of Finlandista kaunisäänisen Jessica Uussaren version (linkki tässä toivottavasti). Kaunista. 



Yksinäinen


Oikeasti mikään ei ole oikeasti huonosti. Laitetaan Neste K:n piikkiin koko homma :). Saisi kyllä tarjota edes kahvit tästä hyvästä.


Luonnikasta viikonloppua!  


64 kommenttia:

  1. Elämä on joskus melkoista vuoristorataa... varsinkin meillä naisilla. Hyvää huomista syntymäpäivää, iloa ja valoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pitää vielä lisätä...

      Nukkumaan käydessä ajattelen:
      Huomenna minä lämmitän saunan,
      pidän itseäni hyvänä,
      kävelytän, uitan, pesen,
      kutsun itseni iltateelle,
      puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
      Sinä pieni urhea nainen,
      minä luotan sinuun.

      - Eeva Kilpi -

      ♥ ♥ ♥

      Poista
    2. Kiitos paljon Heli <3.

      Tää oli mulle nyt varmaan joku "kosto", kun kerkisin tässä justiin taannoin hehkuttaa, että en kärsi mielialojen vaihtelusta. Mutta kai munkin täytyy pikkuhiljaa taipua siihen, että ehkä sitten kumminkaan en ihan kaikkeen voi vaikuttaa itse, vaikka koville ottaakin.

      No, oikeasti asiat on ihan hyvin. Enimmäkseen siis, joten mitäpä sitä ruikuttamaan.

      Kiitos runostakin ja leppoisaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Aina voi syyttää nais-hormooneja...niisä vika.
    Ja minä tulisin varmasti , jos kutsut. Ja toisin sen kakunkin tullessani aj ehkä pari kaveriakin...:D

    Just tuon takia en hiihdä...liian raskasta...

    Kiusalanikin onnittelen saavutetusta vuodesta <3 halipus vielä päälle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Satu, sää oot paras <3
      Mää tiedän koska olen sut tavannut.

      Poista
    2. Satu: Sepä tässä justiin vähän ottaakin koville, kun mietin, että pitääkö munkin lopulta taipua ja ymmärtää tiukan paikan tullen vetäistä se kuuluisa hormonikortti esiin, vaikka olenkin niin vakaasti ollut sitä mieltä, että en anna minkään "ulkopuolisten voimien" muhun vaikuttaa, vaan kaikki on omissa käsissä. Harkitsen vielä kumminkin :).

      Olet kyllä ihana, kun lupaudut lähtemään, vaikka matka on pitkä ja sulla on sitä touhua taatusti ihan omasta takaa muutenkin. Laitan sulle ja "sille toiselle" viestiä päivemmällä. Olis kyllä superia nähdä. Piristi pelkkä ajatus.

      Ja juu. Hiihtäminen ON raskasta. Ainakin noilla mun suksilla :D. Toivon, että tosta ei enää pidot parane...

      Kiitos <3<3<3

      Nanni: Olen samaan mieltä. Satu on kultainen <3

      Poista
    3. oih <3 Annukka ja Nanni...KIITOS ihanuudet, Halipus kummallkin <3. Pelastetti mun tän sunnuntaipäivän <3 { Anoppi kävi kylässä...:( }

      Poista
    4. Vuoroin pelastamassa Satu ;) ❤

      Poista
  3. Minähän olen taipuvainen tuollaiseen synkistelyyn silloin tällöin, joten ymmärrän fiiliksesi. Löysin tällaisen sinulle huomista varten!
    Siinä seisot vuosipäivänäsi
    Uuden kilometripylvään vierellä
    Seuraavaa etappia ei vielä näy
    Edellinen painuu horisonttiin

    Siinä seisot kädet taskuissa
    Taskut täynnä muistoja
    Mietit onko siitä niin kauan
    Katsot ympärillesi ja huomaat
    Kyllä, niin se on
    On täytynyt kulua aikaa
    Saada kaikki tämä elon ihanuus.

    Hyvää syntymäpäivää rakas ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua Outia <3.

      Luin tän sun viestin jo illalla, mutta mua alkoi itkettää, kun kirjoitit niin kauniisti, että oli pakko jättää vastaaminen aamuun, kun en olis muuten nähnyt kyynelten takaa kirjoittaa :). Oikeesti. Ja kosketti erityisesti tuo "On täytynyt kulua aikaa saada kaikki tämä elon ihanuus". Näin se on. Synkistely (oli muuten osuvampi sana kuin itsesääli) sikseen, vaikka se välillä tuntuukin olevan tarpeellista.

      Olet kyllä kultainen ihminen ja ystävä <3

      Poista
  4. Kuin minun kirjoittamaa tekstiä, paitsi että sinä osaat ilmaista itseäsi paljon nasevammin kuin minä. Mutta sisältö on sama. Voi meitä!
    Synttäreitä ei meilläkään juhlita sen kummemmin, eikä lahjoja pahemmin osteta. En tiedä koska se meni tällaiseksi, tai ehkä se alkoi siitä kun muutettiin Ahvenanmaalle ja tunnettiin vaan oma perhe eli kaikki sukulaiset joiden kanssa ennen juhlittiin synttäreitä jäivät Turkuun, eikä meidän kauheasti huvittanut keskenämme juhlia vanhenemista, paitsi tietysti lasten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä tosiaan. Mutta kai se vaan on välillä ihan tarpeellistakin synkistellä, vaikkei oikein edes tiedä miksi. Ja siihen toisinaan riittää justiin vaikka joku tollanen kaunis kappale, joka sattuu sopivaan saumaan. Saa sitten tykönään nyyhkiä ja surkutella itseään..

      Meillä ei ole ikinä ollut tapana juhlia oikein mitään. Ei vaan kuulu kummankaan (mun eikä miehen) lähipiirin tapoihin. (Ja tää on nyt tosi kurjasti sanottu, mutta oikeastaan olen ihan tyytyväinen, ettei kuulukaan :)).

      Mulle tuli kaikkien näiden viestien jälkeen heti paljon parempi olo. Tuli sellainen tunne, että musta oikeasti välitetään, vaikka eilen ajattelin, ettei mulla ole kellekään mitään väliä. Voivoi. On sitä välillä niin pölhö.

      Leppoisaa viikonloppua <3

      Poista
  5. Annukka rakas, varmaan muistat, että täällä ollaan monesti oltu itseäälikkäitä. Hirmuisesti on muuten auttanut, että blogiin on kirjoitellut tunteet ulos. Toivottavasti himppusen auttoi sinua se ja sitten uskon, että tänne tulee tuhatpäin kommentteja, koska olet kaikille meille tärkeä ja niin supertyyppi avoimine kommentteineen, joissa itseironia on huipussaan, kuten tässäkin postauksessa. <3

    Helmikuu on täällä aina peestä ja muutama päivä sitten oli tilanne, että minä pullava möhömahani vieressä tuossa makoilin ja katselin jotain ihan turhake YouTube videota, jossa oli nuori ja kaunis toki nainen, nuoret nyt on aina kauniita. Oli kuin salamanisku, kun päähän tuli sana "säälittävä" ja näin itseni suoraan sieltä katosta makaa röhnöttävän siinä turhakkeena ja palleroisena. Meni muutamia päiviä toipua tuosta montusta, kun kävin taistelua itseni kanssa, että miten pepusta ja hanurista oikein olen. Olen myös oivaltanut, että käyn jonkinlaista 50-kympin kriisiä, koska ei nuo lapsetkaan enää niin tarvitse, eli olenko ihan turhake.

    Eli miten lohduttaisin, minulle ystävä kerran sanoi, että aika parantaa ja niinhän se teki, eli kun olen loukussa, niin mietin noh tää on taas tätä ja menee ohi. Sinulla taas on yleensä aika positiivinen ja tervehenkinen asenne ja myös toki tunnen pienuutta kaikkia tietenkin itseäni tervehenkisempiä kohtaan, koska olen sääliö.

    Noh mutta siis jokainen on välillä pöllö ja se on asia jota aina pöllöyskuumeen ollessa päällä on vaikeaa hyväksyä, mutta jälkikäteen välillä naurattaa, että mikähän myrsky taas vei. Ehkä ne viimeiset hormonit on ne kirotuimmat ja voimallisimmat ja viskelee menemään.

    Olen ihan varma, että vaikka kuinka moni haluaa juhlia sinun synttäreitä ja uskonpa, että olet itsesäälikkäänäkin ihan A-luokan seuraa. <3

    Mikä täällä katkaisi tällä viikolla sen muutaman päivän alhon, sen teki muut ihmiset. Joten Annukka nyt bileet pystyyn ja äläkä ala siivoamaan ja osta vaikka valmista, mutta nauti ihmisistä ja anna heidän nauttia sinusta juuri sellaisena, kuin olet, koska olet huippu <3

    Haha ja tietty onnittelen, vaikka tiedän ettet vilpittömästi onnitteluja toivonutkaan. Sydämelliset onnittelut rakas huipputyyppi Annukka ja olet special tiedä se. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti Tiia tästä vertaistuellisesta viestistä, joka oli kaikessa empaattisuudessaan samalla niin koominen, vai olisko oikeampi sana tragikoominen, että pisti paitsi ajatukset oikeisiin mittasuhteisiin, myös naurattamaan, koska kyllä me tosiaan osataan välillä olla sellasia sääliöitä (ihan loistava sana muuten kuvaamaan tällaista ajoittaista säälittävää ääliötä, joten kiitos siitäkin), ettei paremmasta tai pahemmasta väliä :D. Ja nauratti sun kuvaus turhakkeena röhnöttävästä palleroisesta, koska justiin siltähän se olo silloin tuntuu, kun oikein rypee siellä omassa pikku päässään, vaikka totuuden kanssahan sillä ei ole sen yhtään mitään tekemistä <3.

      Tunnistan ton kriiseilyn, kun 50 vääjäämättä lähestyy, mutta voit luottaa muhun, kun sanon, että sinä päivänä kun oikeasti täyttää sen 50, se tuntuukin ihan hitsin kivalta ja jotenkin sellaselta erityiseltä, kun ei muutukaan miksikään, vaan elämä jatkuu niinkuin ennenkin. Paitsi sillä erotuksella, ettei enää tarvi miettiä sitä 50-vuotispäivää, kun se jo oli ja meni ja voi taas keskittyä kaikkeen kivaan <3.

      Eikä meidän Tiia kannata verrata itseämme nuoriin ja kauniisiin. Ajatellaan mieluummin, että mekin ollaan joskus oltu sellaisia nyt on muitten vuoro. Ja jotenkin tunnen ihan hirmu suurta kiitollisuutta ja onnentunnetta siitä, että saan olla osa nuorten ihmisten elämää. Ja vaikka välillä tuntuukin haikealta, niin silti meinaa sydän pakahtua, kun mietin, että heillä on vielä koko elämä edessä <3.

      Uskotko, että tästä sun kommentista ja kaikista näistä muista ihanista viesteistä tuli mulle ihan hirmu lämmin olo ja sellainen tunne, että oikeasti musta välitetään. Kiitos siitä <3<3<3<3

      Poista
    2. Olet vaan ihan paras <3 Onneksi täällä sääliöviitta on taas laskettu harteilta ja toivottavasti sielläkin. <3 Toivottavasti synttärisi eilen oli kivat ja ihan sellaisena, kuin olivatkin. <3 Mukavaa viikonlopun jatkoa <3

      Poista
    3. Juu, viitta on narikassa :). Ja tuli vielä sellainen mieleen Tiia, että nykyinen nuori ja kaunis sukupolvi on meidän sukupolven aikaansaannoksia, joten onhan siitä syytä olla ylpeä <3.

      Istun parhaillaan bussissa matkalla Mansikkatilan maille, joten tästä on tulossa kiva päivä ☀. Sitä samaa toivon sulle ❤

      Poista
  6. Voi Annukka ❤️ Tiedän niin tuon tunteen. Tosin lähes jokainen nainen tietänee tunteen. Jos voisin, tulisin heti sille suunnitellulle tourneelle viikonloppuna. Meillä on pitkästä aikaa koko perheenä vapaa viikonloppu, joten mökkeillään. Mutta sähän tiedät mistä meidät suunnilleen löytää, eli nokka kohti landepöndeä.
    Lupaan taikoa sulle shamppanjaa ja herkkuja 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on tullut jo paljon parempi olo kaikkien näiden teidän vertaistuellisten ihanien viestin ansiosta, joten kiitos siitä <3. Olisin varmaan jatkanut sitä matona mönkimistä vielä pitkään ilman teitä.

      Tänään pidin vapaapäivän ja poikkesin itsekseni Turussa, josta ukkeli ei antanut lupaa tulla pois ennenkuin löydän itselleni jonkun synttärilahjan hänen puolestaan. Vähän pelkäsin, että taidan joutua majoittumaan, mutta onneksi löytyi lopulta vanhan rähjän tilalle uusi lompakko, johon mahtuu mun museomallin ajokortti :D. Ei ole meinaan ollut ihan helppo löytää, kun kortti on mallia Aanelonen :D.

      Haluan järkätä sen turneen ajatuksella ja ajan kanssa, joten jätetään se vielä odottamaan :).

      Mukavaa mökkiviikonloppua <3

      Poista
  7. Ihana, aito, Annukka!<3 Veikkaan, että jokainen meistä silloin tällöin rypee samalla tavalla, ainakin itse tunnistan itsessäni kausittain samanlaisia ajatuksia. Mistä lie tulevat, onneksi menevät ohi ja ymmärrys asioiden laidasta valtaa mielen.:) Oisko se tosiaan jotain hormoniperäistä.;D
    Ehkä meidän tosiaan pitäisi hypätä viikonloppuna Satun, kakun ja kukkien kans autoon ja surauttaa teille kylään!<3 Olis ihana nähdä!<3

    Muuten, tuo laulu on ollut mun lemppari monen monta vuotta! Lauloimme sitä kevätjuhlassa ja siinä on niin osuvat sanat. Aina kesän kynnyksellä palaan siihen viimeistään uudestaan.<3

    Iloa ja onnea sata kiloa Annukka!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi tosiaan menee yleensä ohi yhtä äkkiä kuin tuleekin. Niinkuin nyt tälläkin kertaa maailman parhaan vertaistuen ja ystävien ansiosta <3. Taas pistää miettimään, että mitä JOS en olis ikinä tänne blogimaailmaan päätynyt. Hrrrr. Ei huvita edes ajatella, koska mulla ei olis elämässäni ketään teistä, jotka nytkin olette tänne näitä ihania viestejä kirjoittaneet. Kyllä olis köyhää, mutta onneksi asiat on niinkuin ne on.

      Hassua, mutta en ole koskaan tohon kauniiseen kappaleeseen ennen sitä mainosta törmännyt, mutta kun kotona selitin sitä tippa linssissä, ukkeli sanoi, että "Aijaa. Mulla on se CD:lläkin". Ja oli myös vakisoittolistalla koneellaan. (On muuten meistä kahdesta se, joka enemmän fiilistelee musiikin kautta ja välillä ihan mietin, että onkohan syntynyt väärälle vuosisadalle, kun lemppareihin kuuluu mm. Olavi Virta ja Arja Havakan Lokki :D).

      Huomenna mulla onkin tiedossa spesiaalipäivä, joka tietää unetonta yötä, koska en malta kumminkaan nukkua. Kiitos <3

      Poista
  8. Anteeksi kun naurahdin sinulle mutta oikeasti naurahdin enemmän itselleni. Juuri kuin Tainan blogia ja itkin ihan vain siksi kun lapset kasvaa ja itse olen jo vanha. Sit kun mainitsit tuon mainoksen joka sua herkistää niin mieleen tulee se elisan mainos missä isä haluaa viettää aikaa pojan kanssa ja poika vaan viis veisaa ja lopussa se poija saa pahastiturpaansa. Sitä en ole eka näkemisen jälkeen voinut katsoa kun repesin niin valtaisaan itkuun sen mainoksen myötä,
    Täällä asustaa itsesäälin ja turhasta masentumisen-kerhon puheenjohtaja- tervepä terve. Syytä alakuloon ei tarvita, se varmaan riittää kun on nainen.
    IHanaa viikonloppua meille molemmille, me vaan ollaan niin ihania.
    Ai niin ja ihanaa synttäria <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, saa nauraa, koska naurattaa jo itseäkin, kuinka pöljä sitä välillä on. Mutta ehkä se on kumminkin ihan tarpeellistakin. En kyllä ihan äkkiä keksi, miksi, mutta kumminkin :).

      Mutta siis voi sua Nannia. Vanha et voi olla mitenkään, koska itse täytin 53, enkä ole vielä minäkään. Mutta jos yhtään olen sun ikää oikein ymmärtänyt, niin se oli mullakin sellainen enempi jonkunlaisen kriiseilyn paikka kuin viiskymppiä, joka sentään on puoli vuosisataa (kääk), mutta tuntui silti oikeastaan aika kivalta täyttää. Ja vaikka se lasten kasvaminen, ja lopulta aikuistuminen onkin haikeaa, niin on se samalla jotenkin ihan älyttömän hienoa ja vapauttavaakin. Joskin välillä tulee sellainen olo, ettei mua enää kukaan tarvi, vaikka oikeasti tarviikin. Joskus koitin jopa päästä taas jäähallille vapaaehtoisena makkaraa myymään, joka silloin, kun oli ennemminkin velvollisuus, ei aina ollut niin hohdokasta :D.

      Olen muuten itsekin liikuttunut siitä samasta mainoksesta, joten tiedän tunteen <3

      Kiitos paljon kivasta vertaistukiviestistä Nanni ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  9. Onnea kumminkin synttärillesi!!

    Muista, että huomenna on taas uusi päivä, pian tulee uusi viikko jne. Kaikki on kuitenkin hyvin juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara.

      Ja juu. Täällä on taas laitettu ajatukset oikeisiin mittasuhteisiin ja tänään oli jo ihan hyvä päivä. Huomenna spesiaali :)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  10. Voi sinua <3 Kurjaa tietenkin, että olet ollut alamaissa, mutta hyvä, että kirjoitit asiasta. Mä uskon itse siihen, että välillä vaan pitää päästä rypemään pohjamudissa, jotta sitten taas elämä tuntuisi hyvältä ja muistaisi sen kaiken positiivisen. Eikä silloin auta, että joku ulkopuolinen tulee sanomaan yhtään mitään, ei, silloin kun on aika, pitää saada olla surkea. Elämä (ja ihminen) ei ole kokonainen ilman tunteiden koko kirjoa.

    Itse asiassa just eilen illalla "mokasin" tähän aiheeseen liittyen kotona, kun 10-vuotias väsyneenä vetäisi ihan järkyttävän draaman ja "elämässäni ei ole enää mitään sisältöä" -kohtauksen ja syynä kaikkeen oli futismatsin tulos. Ja huom, meillä ainakin draama on sitten ihan TODELLISTA draamaa... paasasin siinä sitten aikani, että "et sä voi ottaa tällaisia pikkuasioita liian vakavasti ja synkistää koko iltaasi tolla tavalla ja ota nyt kulta vähän rauhallisemmin ja blaablaablaa", kunnes tajusin, että hitto soikoon, täytyyhän ton lapsen saada draamailla ja tunteilla just niin paljon, kuin sielu sietää. Sitten me loppuilta itkettiin sitä tulosta yhdessä ja hän ressukka taisi itkeä itsensä uneen. Tänä aamuna kaikki oli sitten kuitenkin jo hyvin ja katse oli taas tulevissa peleissä :) Joskus pitää käydä pohjalla, että näkee pitkälle!

    Ja hei, ihan varmasti onnittelen! Hyvää syntymäpäivää rakas uusi ystäväni <3 <3 <3 Nyt marssit kipinkapin kauppaan, ostat illaksi jotain herkkuruokaa, kaksi kertaa kalliimman viinipullon kuin yleensä, itsellesi kukkakimpun ja jotain vielä, mikä piristää mieltäsi. Jotain "turhaa" ja tarpeetonta, mutta sellaista, mistä sulle tulee hyvä mieli. Laitat illalla verkkarit jalkaan, nautiskelet ruuan kanssa ja tasan klo 21 nouset seisomaan viinilasi kädessä. Koska juuri sillä kellonlyömällä mä nostan oman viinilasini ja toivotan sulle onnea. Eli klo 21 kippistelytreffit, onko sovittu!? <3 Ja kuule, arvaappa mistä mä nostan sen maljan sulle - hahaaa, abiristeilyltä!!! Niin että jos illalla tuntuu, että sulla on kurjaa, niin mulla todennnäköisesti vielä kurjempaa :D (No ei, hauskaa siellä on, mutta väsyttävää, rasittavaa ja hurjaa...)

    Ihanaa synttäripäivää ja viikonloppua sulle Annukka <3 Muista, klo 21 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Emma. Välillä vaan täytyy saada olla surkea, vaikken oikein tiedäkään miksi, mutta kumminkin :).

      Ja jääkiekkoilijoiden äitinä (ja vaimona) tunnistan niin tonkin, kuinka välillä itse koitti keventää tunnelmaa karvaan tappion jälkeen sillä mielellä, että "No se nyt on kumminkin vaan peliä...", kun ihan oikeasti ajattelin niin, koska olen meidän perheestä ainoa, joka ei ole koskaan kilpaurheillut, mutta onneksi lopulta ymmärsin oppia olemaan mieluummin hiljaa ja antaa ajan kulua, kun oli paikka. Eikähän sellaisesta pelimiehestä (tai -naisesta) koskaan voi tulla todellista pelimiestä (tai -naista), jos tappio ei ota koville. Niin se vaan taitaa olla.

      Mutta siis kiitos ihan hirmuisen paljon onnitteluista ja vertaistuesta ja kaikesta rakas uusi ystäväni Emma, joka tunnut ihan vanhalta (ei siis ikämielessä, vaan ajankulun puolesta :)) ystävältä <3.

      Ja pahoittelut, kun otin pienen varaslähdön kippistelylle, mutta ihan taatusti nostan sulle, tai siis meille, maljan myös tasan klo 21 <3. Tsemppiä ja löysiä hermoja sinne risteilylle, koska niitä varmasti tarvitaan :)

      Poista
  11. Onnea syntymäpäivälle! Niin tunnistin tunteet, omakin synttäri on ihan kohta ja samanlaisissa tunteissa ryven. Kosketti niin, että oli pakko lopulta kommentoida. Luen niin mielelläni blogiasi. Mukavaa viikonloppua, eespäin mennään niin kuin mummot lumessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Kiitos ihan tosi paljon onnitteluista ja kauniista sanoista ja kiitos, kun luet. Tuli hyvä mieli tästä. Ja samalla haluan toivottaa sulle mahtavaa syntymäpäivää ja kaikkea muutakin hyvää <3. Eteenpäin tosiaan mennään, vaikkei suksi aina niin luistakaan :)

      Poista
  12. Luin kirjoituksesi ja ajattelin heti, että haluaisin sanoa sinulle jotakin muutakin kuin tavalliset synttärionnitteluni. Huomasin, että kommentteja oli tullut jo aika monta. Ja sitten ryhdyin lukemaan niitä. Ja tulin ajatelleeksi, että VAU miten valtaisa voima ystävyyteen liittyy. Miten mahdottoman paljon ystävän sanat ja kauniit ajatukset kannattelevat silloin kun oma olo tuntuu tarpeettomalta, turhalta tai mitättömältä.

    Noiden edellä olevien kommenttien jälkeen sanon vain, että olen oikeasti todella iloinen, että sinulla on noin ihania ja empaattisia ystäviä. Tuollaiseen joukkoon haluaisin itsekin kuulua. Valoisaa syntymäpäivää Sinulle ihanainen Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä Leena nimenomaan olet osa tätä mun ihanaa ystäväjoukkoa, josta olen ihan älyttömän kiitollinen <3. Kehenkään teistä täällä en olisi varmaan ikinä saanut tilaisuutta tutustua, jos en koskaan tänne blogimaailmaan olisi uskaltautunut ja päätynyt.

      Ja niin hassulta (ja nololta) kuin se näin jälkikäteen kuulostaakin, niin kaikessa synkistelyssäni ehdin sääliä itseäni myös siitä, että k a i k i l l a muilla on joku blogiystävä samassa kylässä tai kaupungissa, tai ainakin hyvin lähellä, ja m i n ä olen ainut, jolla ei ole. Voihan säälityksen säälitys. Täältä kun kuitenkin pääsee varsin näppärästi matkustamaan ihan mihin vaan, jos/kun haluaa. Ja yhteydenpitoon ei tarvita edes sitä matkustamistakaan.

      Jos sanotaan (en tiedä, sanooko kukaan), että somesta ei voi löytää tosiystäviä, niin se on kyllä ihan täyttä kukkua. Kyllä voi.

      Kiitos kun olet täällä Leena ja kiitos toivotuksista ja onnesta ja kaikesta ja iloa ja valoa sinulle <3. (Kuinka monta ja- sanaa saa laittaa yhteen lauseeseen :))

      Poista
  13. Täällä on jo niin hyvin kaikki sanottu, jotta paanpa lyhyesti: elämä ON kaunis ❤️ -ja usotko, vielä kauniinpi kun (ne) hormoonimyrskyt menee ohi! (....vielä sais mennä menojaan viimeiset satunnaiset kuumat aallotkin 😉)

    Mulla on muuten blogipohjissa ollut ties kuinka kauan valmiina otsikkona tuo "elämä on kaunis" (ja myös "kuusi kuvaa kesästä") mutta jotenkin plaaaaaah hehkuttaa, että voitteks kuvitella, mulla on kaikki hyvin ja kaunista ja sekin mikä on muka ihan persiistä ei sitten kuitenkaan olekaan niin persiistä. Tai no, ihan sama mitä mä hehkutan tai en hehkuta, mun lukijat on kuallu kai sukupuuttoon 😂

    Kivvaa synttäriä ny kuitennii, ihan vaikka vaan sen vuoks kun elämä on kaunis 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jo itseäkin ihmetyttää, että mistähän sekin montunpohja taas tuli, kun oikeasti ei ollut mitään todellista syytä (jos niitä tunnistettavia syitä ei lasketa), mutta tällaista tää elämä vissiin on, että välillä ei tarvita kuin se kaunis mainoslaulu, niin kyynelhanat aukeaa ja kaikki on niin synkkää, niin synkkää.

      Mutta onneksi on teitä ihania ihmisiä, jotka pelastatte tilanteesta kuin tilanteesta ja maailma on taas kaunis :).

      Enkä kyllä tunnusta kuolleeni sukupuuttoon :). Sen se varmaan (tai siis ei mitään varmaan, vaan ainakin oman kokemukseni mukaan oikeasti) vaatii, että vaikka itse kirjoittelisikin harvakseltaan, niin vastavuoroisuus on kuitenkin kunniassa ja se, että itse aina välillä poikkeilee näytillä, saa aikaan hyvän kierteen. Mutta mitäpä minä muna tässä kanaa opastamaan :). Sulla on näkemystä ja kokemusta kumminkin niin pal enemmän niin monessa asiassa, että kunnioitan sitä.

      Kiitos toivotuksista ja jo etukäteen siitä, että jossain kohtaa taas järkkäät meille sinipaidoille jonkun syyn tavata <3. Vinkvink <3

      Poista
  14. Onnea kuitenkin superpaljon! <3

    Tuo itsesäälin tunne ja siellä ajoittain rypeminen on niin tuttua. Ehkä siinä on mukana jotain sellaista turvallista ja jonkinlaista omaan henkiseen luolaan vetäytymistä - itsensä säälittely tarjoaa ikäänkuin turvallisen pesän, jossa on kiva vähän aikaa ulista kurjaa oloaan. Eikä sitten edes halua hetkeen tulla ulos sieltä itsesääliluolasta, kun siinä on jotain kummallisen kurjan mukavaa :D

    Mua tällä viikolla sykähdytti hurjasti sun jättämä kommentti blogiini. Kun itsekin olen monesti miettinyt, että onpa meillä paljon samaa, niin sun kommentti vielä vahvisti sen - jälleen kerran :) Ehkä pitää joku kerta järjestää treffit ja karkottaa itsesäälit huit hitoille.

    Lempeää viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon salainen kaksoissiskoni <3

      Onneksi tää ajoittainen mudissa rypeminen kuitenkin on enempi sellaista itse itselleen tieten tahtoen aiheutettua. Niitäkin aikoja kun on tullut koettua, että ihan oikeasti on ollut henkinen ja sitä kautta myös fyysinen kantti niin kertakaikkisen finaalissa, että lopulta lääkäri on määrännyt "hermolomalle". (No en oikeasti muista mikä se diagnoosi oli, mutta joku "fatigue" se oli). Niistä ajoista on jäänyt mieleen mm. jälkeenpäin ajateltuna varsin koominen tilanne, kun purskahdin ihan hillittömään itkuun (jonka syytä en varmaan itsekään tiennyt), ja miehen vähän säikähtäneenä kysellessä, mikä on, vastasin, että "perunapeltokin tarttis kääntää" :D (kun ei varmaan muutakaan tullut mieleen). Siihen ukkeli sitten rauhalliseen tapaansa totesi, että "Olisit heti sanonut, niin olisin älynnyt ottaa talikon kouraan, mutta kun en ole mikään ajatustenlukija" :D. Niinpä. Kunpa osaisin edes itse lukea näitä aivoituksiani.

      Mun kommentti oli ihan täyttä totta ja toivon, että jonain päivänä me verkkaripentit (en edes tiedä, viihdytkö verkkareissa) voidaan järjestää sellanen introvertti-iltapäivä, jossa saa olla ihan oma mörökölli itsensä :).

      Kiitos Tuula ja kaikkea parasta viikonloppuun <3

      Poista
  15. Minäkin lähettelen lämpimiä onnitteluja.

    Täällä on samoja plääh fiiliksiä jo vuoden alusta ja mäkin tiedän osittain miksi, mutten kokonaan.

    LÄhetän sinne roppakaupalla positiivista energiaa, valoa ja uskoa, että elämä kantaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon myötäfiiliksistä Taru <3

      Välillä on kyllä niin vaikea ymmärtää omaa ajatuksenjuoksuaan, mutta ehkä se on kuitenkin loppupeleissä kivempaa olla tällainen omituinen kuin suoraviivainen putkiaivo :). Kaikella kunnioituksella miehiä kohtaan, joilla elämä on varmaan keskimääräistä selkeämpää.

      Elämä pakosti kantaa, vaikkei suksi aina niin luistakaan. Iloa ja valoa sulle myös ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  16. Kuulostaa niin tutulta. Minä olen niiin huono järjestämään mitään synttärikemuja, mutta toisaalta olisi joskus kiva juhlistaa ystävien kanssa vanhenemistaan. Viime tipassa tulee nuo ajatukset mieleen, että jos kutsunkin ystäviä, mutta kaikillahan on siinä vaiheessa jotain muuta menoa...Mies on kyllä muistanut ostaa lahjan,tosin on ennen sitä kysynyt lahjatoivetta ;)

    Paljon onnea Annukka<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista saamistani ihanista vertaistukikommenteista päätellen en ole ainoa maan matonen, joka välillä rypee mitä ihmeellisimmissä synkissä ajatuksissa, ja se on auttanut ja piristänyt mua ihan tosi paljon (ja saanut jo häpeilemäänkin omaa käytöstäni), joten kiitos ihan tositosi paljon siitä <3.

      Mun mies ilmoitti jo aikojen alussa (eli noin sata vuotta sitten :)), että ei aio ostaa mulle yhtään lahjaa minään merkkipäivänä, koska oli kuulemma jäänyt traumoja siitä, kun eka tyttöystävä oli vaatinut aina kukkia ja toinen pisarakorvikset :D. Vähän se otti alkuun koville, mutta näin kohta 25 vuoden avioliiton jälkeen alan jo tottua :). Ja tänään, kun päätin pitää vapaapäivän ja lähteä itsekseni "synttärimatkalle" Turkuun, sanoi, että ennen ei ole takaisin tulemista ennen kuin olen löytänyt itselleni hänen puolestaan jonkun lahjan. Pelkäsin, että pitkäksi menee reissu, koska olen huono ostamaan itselleni mitään, mutta jotain sentään löysin (alennusmyynnistä) ja pääsin yöksi takaisin kotiin :).

      Kiitos onnesta ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  17. Sitä on liikkeellä...Joo, sitähän se on ollut koko tämäkin talvi, en tiedä itsesääliä, mutta jotain kumman matalapainetta. Ahdistusta tai jotain. Lumihanki hukuttaa ja katto tippuu niskaan, hyvä jos ei taivas putoa. Jos se aurinko edes paistais enemmän ja alkas sulattaa lunta.
    Koko talvi on pitänyt odottaa jotain, vähintään kevättä.

    Tuo laulu on niin kaunis ja runot liikuttaa, kirjoja lukiessa niistä joskus löytyy jotain viisauksia. Kirjoittelen niitä muistiin päiväkirjaan.
    Jospa se tästä menis ohi. Senverran sain aikaseksi että ostin liput pienelle matkalle, tuntuu että maisemanvaihdosta olisi hyvä saada.
    Onnea sinulle, kyllä se jostain löytyy joku punainen tai muu kivanvärinen lanka josta vetästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matalapaine onkin muuten parempi sana kuin itsesääli. Tiedän niin, mitä tarkoitat. Ja samalla mua vähän (paljon) hävettää, että edes kirjoitin koko asiasta, koska mulla ei oikeasti ole sille mitään todellista perustetta, mutta sun tapauksessa ymmärrän oikeinkin hyvin, koska takana on kuitenkin niin rankka menetys <3. Sen ajatteleminen saa mut aina surulliseksi ja miettimään, että mikään, mitä ei tule joka päivä erikseen ajatelleeksi ja arvostaneeksi, ei ole loppupeleissä itsestäänselvää.

      Tietyssä mielentilassa ei tarvita tosiaan kuin kaunis laulu tai runonpätkä tai viisas ajatus, että täytyy pyyhkiä silmäkulmaa. Mutta taisi olla mun onni, kun tuon Jessica Uussaaren kauniin kappaleen jälkeen Youtubessa tuli Putouksen Tanhupallon video, joka sai hymyn huulille ja laittoi synkät ajatukset syrjään.

      Kiitos paljon Emilie ja olen iloinen sun matkasta. Siitä tulee varmasti hyvä ja piristävä <3


      Poista
  18. Voi Annukka. Et kuule ole ainoa. Mulla on sama alakulo joka synttärin edellä. Ja joskus ihan oikeasti rypee ja hävettää. Yritän olla reipas, vaan kun jäätynyt kuormuri tukkii tien synttärinä niin että ei pääse edes ruokakauppaan, jotta voisi niille vähille ystäville tarjota kakkukahvit niin kylläpä oli sekin tässä yksi talvi itkun aihe. En oikein tiedä mistä kiven alta se mielen synkkyys aina välillä varsinkin synttäriksi hiipii, mutta eiku leuka ylös ja ukkeli huoltamaan sukset uusiks! Ja silläkin uhalla toivotan Hyvää myöhäistä Synttäriä! Ja jos yhtään lohduttaa, mä kun täytän vuosia tammikuun alussa niin saan aina synttärilahjat jouluna ja vieläkin sanotaan että tässä on nyt sitten molemmat ettei tartte ootella tammikuussa muistamisia... Yksi vuosi päätettiin loppuvuonna syntyneen ystävän kanssa että pidetään keskellä heinäkuuta yhteiset orpojen synttärit kun omat menee aina päin pyttyä talvella ja alakulo tulee ja raastaa... Pitäiskö niistä kehittää oikein kansallinen perinne kun on muillakin alakuloa ja suruja talvella? Aurinkoisia hiihtokelejä<3 Pyyhi ne tervat pois liukumisen tieltä jotta suksi luistaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta Sari :). Mikä lie tosiaan syynä siihen, että ajoittuu justiin synttäreitten tietämille tämmöiset ihme synkistelyjaksot. Oliskohan se "ei mua kumminkaan kukaan muista" joku puolustusmekanismi sille, että ihan oikeastikin tietää (mun tapauksessa), että ukkeli ainankaan EI todellakaan muista, eikä varsinkaan osta lahjoja :D. On kuulemma traumatisoitunut siitä, kun nuoruusaikainen tyttöystävä aina pakotti ostamaan kukkia, ja seuraavalle piti aina ostaa uudet pisarakorvikset :D. Meillä on menty kaikki nämä yhteiset vuodet siltä pohjalta, että "Jos 365 päivää vuodessa palvoo vaimoaan, niin ei tarvi merkkipäivinä niin kauheesti kimpoilla..". No, parempi tietty noin kuin toisinpäin :). Ehkä sitä vaan kumminkin aina salaisesti toivoo, että jos kumminkin jotain..

      Kansallinen orposynttäripäivä keskikesällä oliskin aika kiva idea. Kunnon kekkerit pystyyn ja kasapäin lahjoja :).

      Mulla oli lopulta kiva viikonloppu ja mieli on jo taas paljon parempi, eikä Neste K:n mainoskaan enää itketä..

      Kiitos kivasta viestistä ja leppoisaa sunnuntaita Sari <3

      Poista
  19. Joo, helppo sanoa että noita mielialan vaihteluita todellakin mahtuu vuosiin mutta silloin kun alakulo on paikalla niin ei tieto silloin auta. Käytävä on vaan läpi ja sitten taas uusia tuulia kohden:) Onneksi menee melko nopeasti ohi.
    Kävin vuosia sitten katsomassa Irwinin elokuvan isossa elokuvateatterissa ja kun oki tuon laulun vuoro niin oli kyllä tosi hiljainen hetki teatterissa, jostain saattoi kuulla vaan vähän nyyhkytystä - kyllä oli itselläkin tekemistä ja taisi se kyynel jos toinenkin vierähtää silmäkulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Ei paljon auta, jos joku sanoo, että "koitas nyt piristyä". Ja vaikka ihan hyvin itse tietää, millaiset asiat ja tekemiset voisi virkistää, ei vaan kertakaikkiaan jaksa tarttua toimeen.

      Ja arvaan, että oli todellakin koskettava hetki elokuvassa. Varmaan henkilöityi tuo kaunis kappale Irwiniin niin, että ehkä ei kuulosta muitten esittämänä enää samalta. Itse kun kuulin siitä pätkän vasta mainoksessa, tuntui, että on tehty naisen äänelle. Kaunis ja koskettava. Joskin mulla oli lopulta kiva viikonloppu ja nyt en oikein edes pysty synkistelemään, vaikka yrittäisinkin. En siis yritä :).

      Leppoisaa sunnuntaita Irma.

      Poista
  20. Välillä pitää saada märistä. Ja arvaa mitä, tää lohdutti mua. " Sillä Anukkallakin on kaikki niin hyvin ja ihana elämä. Paljon kavereita, rahaa ja vaikutusvaltaa. Ihana koti, ihana perhe, hän syö niin terveellisesti ja on kaunis. Kaikki muut ovat. Paitsi siis minä. Mä oon luuseri, ruma, lihava, köyhä, onneton ja yksinäinen ."

    Näinhän tää menee. Ylös ja alas. Mut hei, se hyvä tos alas menossa on, et sit taas tullaan ylös. Ja mä täältä lähetän sulle komppaukset ja hitokseen onnea kuitenkin. Eiks nyt Ukko mitään ostannut? Edes kukkia? Mää niin pidän puhuttelun...

    Ollaan hei ilosii tai edes yritetään tai ei edes yritetä. Huomenna kaikki pn toisin.

    P:S Enpäs ollut tajunnut kuinka hienot sanat tossa biisissä on. Kuunteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buahaha :D. Rahaa ja vaikustusvaltaa :D:D. Onneksi tunnen sut sen verran hyvin, että tiedän, että sulla on draaman (ja komedian) tajua ja siihen vielä samanlainen savolaislisä päälle kuin ukkelillakin :). Alkoi tosissaan naurattaa, kun kuvittelin, millainen tollanen sun kuvailema Annukka olis. Vähintäänkin jostain Dynastiasta kai..

      Pidin perjantaina vaparin ja lähdin ihan vaan ajankuluksi käymään Turussa. Ukkeli pisti viestiä, että takaisin ei oo tulemista ennenkuin olen löytänyt itselleni jonkun synttärilahjan, jonka halusi maksaa. Vähän näytti siltä, että joudun jäämään yöksi, mutta löysin lopulta sentään jotain. Vuosia hakusessa olleen uuden lompakon, joka on sievä, mutta johon mahtuu mun museomallin ajokortti (ei sentään enää se pahvinen, mutta muuten ylisuuri). Ja Aarikan kauniin, pienen "Drops of joy"-maljakon. Siinä oli mulle ilon pisaroita riittämiin.

      Ylös ja alas mennään, mutta onneksi ei pelkkää persliukua kuitenkaan. Kiitos onnesta ja vertaistuesta ja arvaan, että suakin saattaa biisi tosiaan koskettaa. Vaatii vaan sen sopivan mielentilan.

      Poista
  21. Oi! OK, myönnän: nauran täällä ääneen. =D Repesin siinä vaiheessa, kun kuvaan tuli sukset.
    Onnea kielloista huolimatta jälkijunassa.
    Joskus on niin tarpeellista saada velloa itsesäälissä ja rypeä pohjamutia myöten. Ai miten sen jälkeen tuntuu hyvältä huomata tulppaanin väri, auringon säde, kirkas talvipäivä tai vaikka pölypallero sohvan edessä....

    Ehdottomasti iloisempaa seuraavaa viikkoa! Ja vähemmän pitoa suksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä toivotaan, että "pidot paranee", mutta mun toive on, että ei :D. Ja sitäpaitsi ne oli ukkelin omat sukset, jotka alunperin lipsui, mutta laittoi lisää pitoa samalla mullekin, vaikka varsin kielsin. Ajatteli kuulemma mun parasta...

      Mulla oli lopulta kiva viikonloppu ja tänään huomaan olevani taas "normaali", kun teki mieli ottaa pitkästä aikaa kamera käteen ja napsia jonninjoutavia kuvia. Sellaisia, jotka ei huonona päivänä vois vähempää kiinnostaa. Tosin auttaa aikalailla, että aurinko paistaa. Sillä(kin) on ihan suora yhteys mun mielialaan.

      Kiitos onnesta ja iloista meininkiä sulle Vivi <3

      Poista
  22. Heippa vaan Annukka. Nyt oli meikäläisen ihan pakko ryhdistäytyä ja oikein palautella mieleen googlen salasanatkin, että pääsen kirjautumaan ja omalla nimellä kommentoimaan.

    Kuule, varmaankin sun fiilikset on jo ihan toiset kuin tuota kirjoittaessa, mutta tunnistan vallan hyvin nämä synkeät tunnelmat ja hetkittäisen alakulon, että voin tosiaan sympatiseerata sun olotilaa. Onneksi se yleensä menee ohi yhtä nopeasti kuin tuleekin, ellei jopa nopeammin. Ja miten hassulta sitten jälkikäteen tuntuukaan. Ihan taatusti jotain hormonien kiusaa, miksi muuten olo vaihtelisi yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Tiedä häntä. Mutta toinen syy miksi nyt oli ihan tositosi pakko tarttua näppäimäistöön oli nuo laulun sanat. Tuo laulu nimittäin esitettiin mun isäni hautajaisissa muutamia vuosia sitten. Esittäjänä oli nuori nainen, joka lauloi sen kauniilla äänellä ja häntä säesti kitaralla nuori mies. Esitys oli todella koskettava. Joten itkuhan mulla pääsee aina tuota kuullessa ja nytkin vähän. Mutta hyvällä tavalla kuitenkin.

    Mutta nyt iloisempiin aiheisiin. Lämpimät synttärionnittelut vaikkakin vähän myöhässä! Ihana aurinkoinen viikonloppu on ollut ainakin täälläpäin. Eilinen meni vähän migreenin kourissa, mutta onneksi sain alokkaani vierailulle, joten se kyllä piristi mieltä. Meillä siis poika aloitti armeijan tammikuussa ja perjantaina on vala, jonne pitänee varata nenäliinapaketti jos toinenkin mukaan. Tänään ehdittiin vähän järven jäälle ulkoilemaan ja kohta joogatunnille rauhoittumaan viikonlopun päätteeksi. Ihanaa viikkoa sulle Annukka ja toivottavasti niitä hyviä uutisia on tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Maarit ja kiitos kun näit vaivaa ja näppäilit itsesi tänne. Niinkuin olen sanonutkin, on ollut jo ikävä..

      Fiilikset on tosiaan jo taas normalisoituneet, koska lopulta järkkääntyi mukava viikonloppu, aurinkokin paistaa ja ukkeli ilahdutti kertomalla, että oli saanut järkättyä itselleen tuurajaan viikoksi, joka tarkoittaa sitä, että meillä sittenkin on loma. Jess! Päästään sivakoimaan suksilla (jahka on ensin saatu jollain konstilla raaputeltua pitovoiteet pohjista..)

      Ja totta. Se on just noin kuinka kirjoitat, että jälkikäteen tuntuu ihan hassulta, jos on tullut synkisteltyä. Vähän niinkuin olis ollut joku ihan toinen henkilö kyseessä. Ja muutenkin tässä yhtenä päivänä mietin, että silloin kun itsellä on (olevinaan) ankeaa, on vähän vaikea pystyä samaistumaan, kun joku hehkuttaa omassa tekstissään energisyyttä ja hyvää oloa ja mieltä. Ja sama toisinpäin. Mutta aina silti yritän ja oikeasti iloitsen muitten hyvästä mielestä.

      Mutta siis kääk. Uskotko, että toi kappale kosketti mua niin paljon, että siinä synkässä mielialassani ehdin jo ajatella, että toivon, että se esitettäisiin mun hautajaisissa. Että niinkin valoisat tosiaan oli tunnelmat. Ja nyt kun kerrot, että isäsi hautajaisissa sen joku lauloi ja soitti, niin en melkein kestä edes pelkkää ajatusta siitä. En tiedä, miten olisin tilanteesta selvinnyt. Todellakin koskettavaa ja kaunista <3

      Kokemuksesta tiedän, että kannattaa tosiaan sinne valatilaisuuteenkin varata kassillinen niitä nenäliinoja ;). On ihan hitsin juhlava ja hieno tilaisuus, mutta samalla omalla tavallaan ahdistavakin (puhun itsestäni, kun olen tällaista herkästi ahdistuvaa sorttia), koska everstin (kai..) juhlapuhe laittoi miettimään sitä, että mitä JOS tämä ei olekaan mikään pelkkä asepalvelus, vaan niitä taitoja joutuu oikeasti joskus käyttämään. Huuuuh. Aika äkkiä karkotin sen mielestäni, koska ei sitä vaan edes ajatuksen tasolla kestä.

      Kiitos onnesta ja kaikkea hyvää ja iloista sulle Maarit <3.

      Hyviä uutisia ei valitettavasti tullut, mutta aion päästä sen yli.

      Poista
  23. Hei ja ihanaa syntymäpäivää, vaikkakin näin jälkijunassa ❤︎

    Tuo Vexi Salmen lyriikka on minusta niin kaunis ja sopiva sielunmaisemaani, että pidän sitä yhtenä oman selviytymistien vahvoista lyriikoista. Loirin tulkinta tuosta laulusta on samalla kaunis ja verevä.
    Unelmat kantavat läpi elämän tuulten ja tuiverrusten - kaikesta huolimatta. Elämä on tässä ja nyt. Juuri sellaisena kun se on. Elämä on ihmeellistä. Välillä maailma murjoo ja syykin on hukassa, mutta sitten hetken päästä jokin kumma tapahtuma, ajatus tai sattuma nostaa ja kannattelee sieltä pois. Kun sukeltaa riittävän syvään, niin sieltä kestää kotvan aikaa nousta. Nousukin pitää tehdä maltilla, jotta mielen vapaus ei katoa.

    Kaikesta huolimatta ja juuri siksi kuuntele itseäsi, ole juuri se kuka olet ja tule siksi kuin tulet. Ja jos paakkuja on suksien pohjassa, myös henkisesti, niin "havuja perkele" saattaa hyvinkin auttaa.

    Olet ajatuksissa - aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle Annukka ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anu <3. Jälkijuna on just hyvä juna. Ei ole näihin vuosiin enää niin justiinsa :).

      Nyt kun tekstin kirjoittamisesta on kulunut kokonaiset neljä päivää, tuntuu jo ihan hullulta, että ihan oikeasti olin tosi, tosi synkällä fiiliksellä ja jotenkin muka ihan hirmuisen yksinäinen. Sellainen, josta kukaan ei muka välitä. Ehkä sen ajoittuminen syntymäpäivän huitteille on vaan joku ihme puolustusmekanismi, jolla ennakoin sitä, että ihan oikeasti mun synttäreitä ei huomaa mistään mitenkään. En oikein muutakaan selitystä keksi :).

      En tiennyt, että se mainoksessa esitetty pätkä on oikeasti joku kokonainen kappale. Ja vieläpä sellainen, jonka moni muu, mukaanlukien jopa ukkeli, nimesi yhdeksi suosikeistaan. Itse vaan en ollut koskaan kuullut, mutta onneksi kuukkeloin, niin sain kuunnella sen kokonaisuudessaan ja pyyhkiä silmäkulmaa ihan huolella.

      Viikonlopusta tuli lopulta oikeinkin mukava, en tunne olevani enää yksin, enkä yksinäinen ja aurinkokin paistaa, joten elämä on taas ihan mallillaan. Jos unohdetaan ne sukset, joiden pohjia yritin eilen hiihtää sileiksi, mutta vielä takkuaa :).

      Kiitos kauniista sanoista ja kivasta viestistä ja iloa & valoa sulle <3

      Poista
  24. Voi Annukka! <3 Toivottavasti sunkin mieliala on jo korkeammalla! Viime aikoina olen ollut aika surkea kommentoimaan oikein kenellekään mitään, ja siitäkin tunnen ajoittain hirveää syyllisyyttä... Ja nytkin näppäilen, deletoin, näppäilen ja deletoin taas kun ei aivot meinaa millään saada järkevää tekstiä aikaiseksi, mutta yritetään... :)

    Tuo kaikki kuulostaa oikeinkin tutulta! Itsekin möyrin ties missä itsesäälin alhoissa jatkuvasti milloin mistäkin aiheesta, eikä sitä itsekään oikein tiedä että miksi, ja kun kaikki on kumminkin 'ihan hyvin'. Blogin luonnoksiinkin on tullut muutamia tekstejä raapusteltua aiheesta, mutta jälkeenpäin luettuna ne kuulostaa niin typerälle ettei kehtaa julkaista, mikähän siinäkin on! :D

    Luin Satun blogista että sinua oltiin piristetty syntymäpäivänä oikein urakalla ja tulin siitä niiiiin hyvälle mielelle! <3 Ja että olit ostanut häntä ja hänen kuviaan ajatellen Indiskasta astioita (jollaiset itsekin omistan :D), sekin nosti hymyn korviin! :) Ihanaa, niin ihanaa!

    Toivottelen myös (kiellosta huolimatta) hyvää myöhäistä synttäriä ja iloisia, aurinkoisia helmikuun loppupäiviä sulle! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huolta Anna. Täällä on kaikki taas ihan raiteillaan :). Kiitos viikonlopun pelastajien, joista jo kerkisitkin lukea..

      Me taidetaan molemmat olla mestareita syyllistämään itseämme milloin mistäkin, mistä ei ollenkaan edes tarvis. Niinkuin nyt vaikkapa siitä, että välillä vaan tulee pakosti pitkiäkin taukoja blogien lukemiseen ja kommentointiin, mistä tulee välillä huono omatunto. Olen kumminkin koittanut itselleni sanoa, että kyllä blogimaailma pyörii ihan hyvin ilman meikäläistäkin, enkä niin tärkeä ole, ettäkö mun poissaolon edes huomaisi.
      Mutta onhan näitä viestejä niin mukava saada, että aina kun vaan muu elämä sallii, niin mieluusti käyn kirjoittelemassa. Ja jos mulla on aikaa lukea teksti, mulla on aikaa myös kommentoida.

      Sulla on siellä meneillään mielenkiintoiset ajat. Paljon pohdittavaa, mutta paljon uusia, ihania mahdollisuuksia. Olen niin iloinen sun puolesta <3

      Kiitos ilosta ja auringosta ja kaikkea hyvää Anna :)

      Poista
  25. samoja oloja itselläkin - silloin tällöin hautaudun sohvan nurkkaan synkistelemään tai kirjoitan ihan fyysiseen paperiseen päiväkirjaan (kirjoittanut päiväkirjaa noin kymmmenvuotiaasta säännöllisen epäsäännöllisesti) - kumma miten paperi vetää puoleensa kun mieli on maassa ;)
    Mukavaa keväänodotusta, tänään tosin -17 pakkasta kun töihin lähdin - mutta nyt paistaa aurinko
    - Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sitten pakosti aikas kattavasti tallessa muistiinpanoja elämän varrelta. Hauskaa. Vaikka arvaan, että jotkut ylöskirjatut tapahtumat ja fiilikset saattaa olla sellaisiakin, että niihin ei mieluusti palaa. Mutta mennyttä mikä mennyttä ja tulevasta ei tiedä, joten kai se olis parasta vaan keskittyä elämään hetkessä.

      Pakkanen tuntuu senkuin kiristyvän entisestään. Ei olis niin väliksi, koska en keksi mitä hyötyä siitä on kenellekään. Päinvastoin.

      Toivottelen paitsi aurinkoisia päiviä, myös aurinkoista mieltä!

      Poista
  26. Ymmärrän hirmu hyvin tuon olon vaikken nyt aivan synkimmästä päästä olekaan - etkä muuten sinäkään...
    Hulluinta tai kauheinta tai jotain on se, että saan koottua itseni aina, kun mieleen palaa lapsuudesta saakka monen suusta kuultu : Huomenna kaikki on huonommin... Mitä lie vanhan kansan viisautta...
    Ei siis auta, kun nauttia tästä päivästä, kun kaikki on paremmin :)
    Aurinkoa on jo saatu, lämpöä vielä odotellaan ;)
    Rakkain terveisin, C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei taideta tosiaan sieltä kaikkein synkimmästä päästä olla, vaikka viime viikolla olikin sellainen olo, että mullan alle tästä jo joutaa :D. Voi apua. Ihan kuin olis ollu joku toinen ihminen kyseessä. Nyt olen taas normaali, mitä ikinä sitten tarkoittaakin.

      Mutta aika rankka on tuo kansanviisaus :). Jos olis edes muotoa "Huomenna kaikki VOI olla vielä huonommin", niin olis ihan tottakin, koska näinhän se on. Mutta onneksi huomenna kaikki voi olla vielä paremminkin :). Joskin tänään on ihan hyvä päivä. Ei tuntunut parinkympin pakkanen missään, kun käppäilin töihin. On niin tyyni keli, ettei tunnu yhtään kylmältä, kun on sopivasti vaatetta päällä. Teillä siellä mahtaa kostea merikeli aina laittaa vähän ekstrakertoimia lukemiin. Mutta ihan selvästi aurinko jo lämmittää.

      Kiitos terveisistä ja aurinkoista mieltä ystäväni C <3

      Poista
  27. Voi apua noi sukset. <3 Tsemppiä tarpomiseen. Ja myöhästyneet onnittelut sekä halaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole (pelkkä) sukuvika nyt kyseessä, kun ei suksi luista :D. Koitan Vuokatinlomaan mennessä saada kuluteltua.

      Kiitos onnesta ja haleista ja kaikkea hyvää <3

      Poista
  28. Olet kyllä ihan paras! Mutta hei. Jaan sinun kanssasi tuon synttäriahdistuksen. Minulla menee jokainen vuodenvaihde noissa fiiliksissä. Häntä pystyyn ja kohti uusia murheita! ;O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en tiedä, mikä ihmeen musta hetki toikin taas oli, ja miksi se ajoittuu aina synttäreitten alle. Ehkä on joku puolustusmekanismi, koska oikeasti tiedän, että päivä Ei todellakaan poikkea mitenkään normaalista, mutta silti salaa toivon, että jos sittenkin.. :). Ja vähän hukkaan menee noi synttärit muutenkin, kun nytkin olin jo aika kauan muistanut/kuvitellut olevani 53, vaikka vasta täytin. Meni hukkaan hyvät viimeiset kuukaudet 52-vuotiaana, joka kuulostaa sentään paaaaaljon paremmalta luvulta..

      Poista
  29. Pakko kommentoida... Samoihin aikoihin vaivuin itsekin surkistelemaan ja ikävöimään tyttäriä ja ties mitä. Ikävöin ja ärripurreilin rakkaimmalleni syyttä suotta, mutta sitten se helpotti. Aurinkoko piristi vai loman odotus. Hyvää kuunvaihdetta! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin ton tunteen, kun iskee ikävä. Etenkin, jos pojat (tai tyttäret) on olleet käymässä tai pidemmän aikaa kotona, niin lähdön jälkeen tulee sellanen tyhjiö. Joka kyllä iskee myös silloin, jos eivät ole käyneet pitkään aikaan :).

      Mua auttoi ihan hirveästi kaikki nämä saamani vertaistukiviestit. Tuli sellainen tunne, että samassa veneessä ollaan. Välillä pohjalla, mutta enimmäkseen kuitenkin vahvasti pinnalla.

      Tänä aamuna taas vähän koiteltiin, kun eilinen hyytävällä tuulella varustettu pakkanen oli jäädyttänyt meidän suihkun putket. Rasittavaa, mutta jo tuttua valitettavasti.

      Muikeaa maaliskuuta Tuija <3

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi