Sivut

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

VUODEN ENSIMMÄISEN VIIKON MIETTEITÄ


Jo muutamana vuonna vuodenvaihteen kohokohtiini on kuulunut uuden muistikirjan hankinta. Sellaisen, jossa on kauniit kannet ja paaaaaljon tyhjiä sivuja kaikille niille viisaille ajatuksille ja suunnitelmille, ja kaikelle sille, mitä milloinkin olen ajatellut niihin erityisen huolellisella käsialalla ja sillä parhaalla kynälläni kirjoittaa.

Ja ihan yhtä usein kirja on parin sivun jälkeen jäänyt tyhjäksi, kun en vaan kertakaikkiaan ole keksinyt mitään järkevää kynäiltävää.  Tuijotellut vaan niitä paria jostain kopioimaani, omasta mielestäni viisasta ajatelmaa tai mietelausetta, ja miettinyt, että noinkohan niiden avulla sittenkään muutun paremmaksi ihmiseksi. 





Kuvan perhoskalenterin ostin, kun poikkesin työreissullani eräässä hiljattain avatussa pienessä sisustuskahvilassa, ja koska olin sillä hetkellä ainut asiakas, halusin löytää ihan vaan kannatusmielessä edes jotain pientä ostettavaa. Mutta oikeastaan kalenteri onkin pienen kokonsa takia ihan kiva, ja ajattelin, että nyt en edes yritä kirjoittaa etukäteen mitään, vaan kirjaankin siihen tärkeäksi kokemiani tapahtumia tai huomioita jälkeenpäin. Toimii paremmin ja jää jonkunlainen jälki asioista, joita ehkä haluan jälkikäteen muistaa. 


No entä mitä sitten toivoisin tänä vuonna itseltäni?

Yleisimpiin uudenvuodenlupauksiin liitettävää liikuntaa en lupaa lisätä, koska sen suhteen olen taas päässyt ihan hyvään ja itselleni sopivaan rytmiin, kun huimausepisodin jälkeen pidin päätökseni ja palasin takaisin salitreenin pariin, joka on itselleni mieluisaa erityisesti siksi, ettei ole sidoksissa aikatauluihin, eikä riippuvainen kenestäkään muusta. Ja tuntuikin ihan tosi kivalta, kun muutamakin samaan aikaan paikalla ollut tuttu miespuolinen salikävijä kommentoi, että "Sua ei olekaan näkynyt vähään aikaan" tai että "Ollaankin jo kaivattu". Tuntui vähän siltä kuin olisin kotiin tullut. Mutta ettei tuo miespuolisuuden mainitseminen kuulostaisi liian itsekeskeiseltä, voin kertoa, että ovat kaikki kesäharrastuksen parista tuttuja, ja ukkelin suosimaa ikätermiä lainatakseni "aikaisempaa saapumiserää" :).  Silti tuntui mukavalta, että poissaoloni oli noteerattu.






Myöskään ravintopuoli ei kaipaa pientä hienosäätöä kummempaa. Päinvastoin, tulee rikastumaan uuden mehupuristimeni myötä. Kunhan vielä saisin ukkelinkin uskomaan, että yhteen raakamehulasilliseen saa helposti mahtumaan ainakin puolet suositeltavasta päivittäisestä puolen kilon kasvismäärästä. Eli on periaatteessa ennemminkin ihan täyttä ravintoa kuin mehua. Toistaiseksi ukkeli on vähän nikotellut, koska on meistä kahdesta se sokerin ystävä ja tottunut lipittelemään kaupan valmismehuja, joita itse en pysty parhaalla tahdollakaan juomaan, kun tarttuu sokeri kurkkuun. Muutenkin olisi pari valittua sanaa tuosta turhaakin turhemmasta sokerista sanottavana, mutta säästän sen tuonnemmaksi.


Mitä uutta sitten haluaisin opetella tai tehdä tänä vuonna?   

Rehellinen vastaus on, että en mitään. Paitsi opetella olemaan itseäni kohtaan lempeämpi ja oppia olemaan murehtimatta asioita etukäteen. Eli aika isoja ja itselleni vaikeita asioita sittenkin. Joskin olen molempia jo jonkun aikaa harjoitellut, ja ilokseni päässyt jo niinkin pitkälle, että salilla en joka ikisellä kerralla pyri ylittämään itseäni, tai edes orjallisesti suorita itselleni räätälöityä ohjelmaa, jos joskus en vaan jaksa. Keskityn iloitsemaan niistä päivistä, kun virtaa piisaa ja olo on levännyt, vahva ja jaksaa. 

Myös töissä opettelen ottamaan rauhallisemmin. Niin, että muistutan itseäni siitä, että kyseessä on kuitenkin "vaan" työ, eikä koko elämä. Ja jos joskus joku itse itselleni asettamani aikataulu vaan kertakaikkiaan pettää, enkä pystykään siihen, en enää menetä muutenkin kepuleita yöuniani sen takia, vaan päätän, että se mihin pystyn, riittää. 

Kaikinpuolin haluaisin siis oppia ottamaan lunkimmin. Ja pukeutumaan sievemmin, enkä aina menemään siitä, mistä aita on matalin ja mukavin. Siihen vaan on niin hitsin pitkä matka, koska vaatekaappiprojekti on edelleen vaiheessa.
Ja kyllähän se olisi muutenkin kiva olla välillä vähän huolitellumpi. Lakata vaikka kynnet tai jotain. Elän vaan niin miehisessä maailmassa, ja niin paljon ulkoilmassa keleistä huolimatta, ettei niin tule kiinnitettyä moisiin huomiota, vaan mentyä kelit ja käytännöllisyys edellä. Mutta koitan opetella, koska kyllä siitä itsellekin kivempi olo tulee, jos joskus näyttää ihmismäisemmältä kuin yleensä.



Tämä kuva oli ihan puhdas vahinko, mutta kuvastakoot vaikka sitä, että vanha vuosi saa nyt mennä.


Tässä muun ohessa olen myös pohtinut aina ajoittain esille nousevaa kirjoittelua koskien blogien sisältöjä.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että blogit koetaan liian siloitelluiksi ja niihin kaivataan enemmän rosoa ja rouheutta. Mutta mitä tuolla rosolla ja rouheudella tarkkaanottaen tarkoitetaan? Entä rohkeudella? Muutakin kuin sitä, että esittelee kuvissa kotinsa pahimmat sotkut ja oman aamunaamansa, joihin lukijat sitten voivat kommentoida, että hihhii, oletpas ihanan rohkea.

Entä millaista on kriittisiksi lukijoiksi ilmoittautuvien peräänkuuluttama syvällinen sisältö? Miten se määritellään?

Blogien pitäisi arvostelijoiden mukaan myös jatkuvasti kehittyä ja mennä eteenpäin. Miksi? Millä sitä kehitystä mitataan ja kuka sitä arvioi? Muu kuin blogin kirjoittaja itse, joka on taas ihan oma asiansa, koska se, että joku päättää itse kehittyä ja tietää ne omat kehityskohteensa, on pelkästään hatunnoston arvoinen asia.

Nämä ovat ihan aitoja kysymyksiä, joihin ihan oikeasti mielelläni kuulisin vastauksia viisaammilta, koska itse en ole niitä keksinyt, vaikka olen yrittänytkin.





Ymmärrän vaatimukset ammattimaisten asiantuntijablogien kohdalla. Mutta se tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että ihan vaan omista mielenkiinnon kohteistaan vapaaehtoisena, vastikkeettomana harrastuksenaan kirjoittava harrastelijabloggarikin koetaan sisällöntuottajana, jonka pitäisi pystyä vastaamaan kriittisiksi lukijoiksi imoittautuvien alati kiristyviin vaatimuksiin.

Itselläni olisi sen sata kehityskohdetta, joista heti top-kakkosena lyhyempien tekstien kirjoittamisen opettelu, mutta siitä huolimatta aion jatkaa ihan sellaisena kuin olen, koska muuhun en pysty, enkä ole ollenkaan varma, haluankokaan.

Jaa niin. Sisustusblogit ja erityisesti alalajinsa sisustustyynyjen esittely tuntuu olevan suuren yleisön toimesta rankattu blogistanian turhimpaan kastiin. Josta tulikin mieleeni, että pitääkin ensi kerralla esitellä ostamani sisustustyynyt :). Ei piikittelynä edellämainittua kohtaan, vaan ihan siitä ilosta, että olen vihdoin ja viimein löytänyt mieluisat, ja se on paljon se.



55 kommenttia:

  1. Heititpäs vaikeita (ja hyviä) kysymyksiä! Joihin en tosiaankaan tiedä vastauksia. On jotenkin ihan mahdotonta päätellä, mitä "yleisesti" halutaan lukea. Ihmiset ja mieltymykset on niin erilaisia, kaiketi. Ite oon päätynyt siihen, että bloggaan mistä itse lystään ja milloin huvittaa. Molemmat kun sitten vaihtelee vuoristoradan lailla, niin kummallinen soppahan siitä on syntynyt :D Joskus koetan koota jotkin punaiset langat raameiksi, mutta eipä aikaakaan, kun ne ovat taas kaikki hukassa. Ehkä se on kuitenkin juurikin "aitoa", koska semmoinen vuoristorata minä oikeastikin olen :) Mielenkiintoista olisi kuitenkin tietää justiinsa noi mitä kysyitkin, että mitä ihmiset tarkalleen ottaen oikein haluaisivat.

    Tuli mieleen vastakysymys, että ketä ja missä ne kriittiset lukijat on..? Mä sanoisin, että koska tarjontaa on niin paljon, niin menkööt lukemaan jotain muuta, jos ei kelpaa. Tai tuottakoon keskenään sellaista sisältöä, mitä kaipaavat. Ite en kestä uber-pinnallisia blogeja, joita on esmes erilaiset blogilistat nykyään täynnä. Mutta se on vaan mun henk.koht mieltymys, ja siksi en seuraa sellaisia blogeja ollenkaan. Soon onneksi niin yksinkertaista.

    Sä Annukka oot aivan ihana juuri tuollaisena kuin olet, juuri tällaisilla postauksilla mitä teetkin. Sitä mieltä olen suoraan sydämessäni. Vaikket tätä ollenkaan kysynytkään, niin kerron silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita puhelet Taru. Ihan samaa olen itsekin toisaalla sanonut, että jos blogimaailmasta ei löydy kriittisen lukijan omaan vaativaan makuun sopivaa luettavaa, niin paras ja ainutkin keino mielestäni on alkaa tuottaa riittävän laadukasta sisältöä itse. Sellaista, mitä haluaisi itsekin lukea.

      Ja juu. Ihan samalla tavalla poukkoilee itselläkin mielenkiinnon kohteet. Niin kirjoitus- kuin lukupuolellakin. Ja yleensä innostun jostain tietystä aiheesta niin täysillä (olkoot nyt vaikkapa turhan tavaran raivaus), ettei maailmaan mahdu mitään muuta. Ja siitä taas seuraa se, että kun aikani intensiivisesti intoilen sitä yhtä ja samaa, seuraa lopulta totaalikyllästyminen, enkä halua nähdä enkä kuulla, saati kirjoittaa mitään aiheiseen päinkään viittaavaa, vaan hautaan hankkeen ja siirryn jo seuraavaan. Ihan turha suunnitella mitään pitkäjänteistä.

      Lukupuolella valintoja tulee tehtyä ihan kulloisenkin fiiliksen mukaan, joka heittelee vielä paljon tiheämmällä tahdilla kuin kirjoituspuolen fiilikset. Jos olen vaikkapa töissä rasittanut aivoni ihan tilttiin asti, en kaipaa, enkä edes jaksa lukea mitään sen syvällisempää, vaan pelkät kauniit kuvat tai joku ihan tavallinen ja harmiton sisältö on silloin parasta. Ja joskus taas ihan päinvastoin. Vähän sama kuin musiikin suhteen. Välillä tekee mieli luukuttaa raskainta mahdollista heviä täysillä ja välillä taas kuunnella jotain vienoa viulumusiikkia.

      Kiitos Taru kivoista sanoista taas kerran. Arvostan ja olen susta ihan samaa mieltä. Sydämessäni.

      Poista
    2. Juu, wanha viisaus pätee moneen; you must be the change you want to see in the world. Vaik ei sitäkään kyl aina jaksa.

      Mulla on vissiin aika suppea lukulista, kun en oo nähny juttuja tästä sisältöaiheesta, joita on ilmeisesti jossain ollut. Varmaan hyvä niin, etten ole päässyt ottamaan kierroksia, joita saatan joskus vetää helpostikin. Parasta on pysyä vaan omassa voimassa ja antaa kaikkien lajien kukkia vapaasti. Jokainen on kumminkin jollekin arvokas. Tän kun vielä muistais ja tiedostais joka ikinen hetki, niin avot. :)

      Poista
    3. Mulla on viime vuosista iso osa mennyt jonkunlaiseen itseni "etsimiseen" (työmielessä kylläkin) ja nyt olen päättänyt, että tänä vuonna en etsi, enkä henkisty (onko toi sana?) yhtään, vaan olen ihan tietoisesti ihan vaan sitä mitä olen sen kummemmin analysoimatta. Mutta perusteellisuudesta en näytä kumminkaan pääsevän eroon, enkä kyllä haluakaan. Siitä noi mun kysymyksetkin tuli, kun oikeasti haluaisin tietää, mitä se tosiaankin useammassakin keskustelussa peräänkuulutettu "laatu" tai "syvällisyys" oikeasti tarkoittaa. Ja jos ei halua tuhlata aikaansa potaskan lukemiseen, niin kuinka hyödyllistä on tuhlata aikaa siihen, että kirjoittaa, mitä EI halua lukea, kun voisi sen sijaan keskittyä etsimään sitä laatua.

      No, laaduttomalla tyylillä jatketaan ja ens kerralla sitten niitä tyynyjä :D. Heippa ja iloista päivää <3

      Poista
    4. Musta tuntuu, että erityisesti viime vuosi oli tosi monelle meistä sellanen "oman jutun" etsimisen vuosi (?). Noh, onhan se yhteenlaskettuna vuosi numero yksi, vaikken oikein tahdokaan nähdä päivämäärissä ja semmoisissa magiikkaa :) Ja samoin, minuakin kiinnostaisi tosi paljon ihan mielenkiinnosta, mitä se syvällisyys kellekin tarkoittaa.

      Sohvatyynyt on oikein kivoja kuule. Mullakin on nykyään ihan erilaiset kuin koskaan ennen. Se on virkistävää.

      Samoin <3

      Poista
  2. Virtaa täälläkin :)

    Minusta jokainen kirjoittaa sellaista blogia, joka tuntuu hyvältä itselle. En esim itse koe enää, että haluaisin avautua henk koht elämästä juuri mitenkään. Sama koskee omaa kuvaan, en julkaise sitä ja sillä selvä, samoin meidän kodin sisustus. Puutarhasta kyllä voin laittaa kuvia ja ehkä jostain yksittäisestä esineestä sisältä. Muut kuuluvat minulla yksityisyyden piiriin, ei blogiin. Enkä kirjoita miehestäni hiekoittamista kummempia saloja, siihenkin sain luvan.

    Toisaalta taas, tykkään lukea sinun ja monen muun blogia, joissa noita esim sisustus ym asioita on. Me ihmiset ollaan blogijulkisuuden suhteen niin erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Jokainen meistä on oman bloginsa herra. Tai rouva :).

      Äsken pimeässä vesisateessa lenkkiä liukastellessani mietin, että jos blogien lukeminen olisi maksullista puuhaa, niin silloinhan sitä voisi maksavana asiakkaana esittää rakentavaa kritiikkiä ja parannusehdotuksia ihan niinkuin lehtien tilaajanakin. Mutta toisaalta, ei mahtais meikäläisellä olla yhtään tilaajaakaan, joten sikäli ihan hyvä, että toi oli vaan mielikuva :).

      Minähän siis edelleen kirjoittelen ihan vaan "piilossa". Jolla siis tarkoitan sitä, että on vaan hyvin, hyvin harvoja tuttuja, kenelle olen tästä pilipalipäiväkirjastani kertonut. Pelkään edelleen, että jos tänne yhtäkkiä ilmestyisi lukijaksi joku "vääränlainen" oikean elämän tuttu, menisin lukkoon, enkä enää osaisikaan kirjoittaa mitään, kun alkaisin miettiä liikaa. Sinällään ihan pöljää, koska kyllähän juurikin noita mainitsemiani tuttuja voi täällä nytkin käydä lueskelemassa, mutta niin kauan kuin en tiedä siitä mitään, en stressaa.

      Ja siis tästähän piti alunperin tulla nimenomaan vain ja ainoastaan sisustusblogi, mutta oliskohan yhden käden sormissa laskettavissa lopulta siihen edes löyhästi keskittyvät tekstit. Että se niistä suunnitelmista :). Ja siis, meidän oma koti menee justiin siihen moitittuun "vaalea ja valju"-kategoriaan, joten täältä ei edes riitä mitään sen kummempaa esiteltävää. Kekkilän yrttilaatikkoa kummempaa, joka onkin mun silmäterä ja tämän talon helmi :).

      Kiitos kun luet ja ennalta-arvaamattomilla aiheilla jatketaan :)

      Poista
  3. Varsinaisia vastauksia hyviin kysymyksiisi ei minulla kyllä ole, mutta samoja juttuja olen minäkin mietiskellyt. Luulen, että kaikenlaisille blogeille riittää kyllä lukijoita, kunhan ne oikeat vain löytyvät tuosta valtavasta massasta. Usein varmaan kiinnostavassa blogissa on joitakin yhtymäkohtia omaan elämänpiiriin tai sitten ainakin loistavasti itseään ilmaiseva kirjoittaja tai valokuvaaja.

    Kun itse kirjoittelen blogiani, en oikeastaan koskaan mieti, mitä mahdollisimman moni haluaisi lukea. En ole sisällöntuottaja. En ollenkaan. Kirjoittelen aika itsekkäästi minulle tärkeistä jutuista ja jos ne kiinnostavat jotakuta muutakin, niin olen toki iloinen ja otettu.

    Jos bloggaaminen on työ, kirjoittaja yrittää tietysti saavuttaa mahdollisimman paljon lukijoita ja miettii päänsä puhki raflaavia otsikoita ja hakusanaoptimointia. Kun kuitenkin homma on monelle vain kiva harrastus, saa kirjoittaja kai itse valita mistä kirjoittaa. Ja kriittiselle lukijalle jää sitten mahdollisuus valita lukeako vai ei.

    Tykkään kovasti blogistasi ja odottelen innolla niin sohvatyyny-postauksiasi kuin muitakin tällaisen viisikymppisen elämään liittyviä pähkäilyjä. Ja nuo kuvat! Ovat niin kauniita ja raikkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö Leena, että mulla meinaa olla ihan vaikeuksia keksiä kommenttiisi mitään lisättävää, koska se vastaa niin täysin sitä, mitä itsekin ajattelen.

      Minäkään en ikinä mieti aiheita siltä pohjalta, kiinnostaako se mahdollsiia lukijoita vai ei kiinnosta. Tärkeintä on, että se kiinnostaa itseäni, koska muuten en edes pystyisi tai osaisi kirjoittaa mitään. Ja luulen, että jos alkaisin oikein laskelmoimaan ja järkeilemään, niin todennäköisesti kiinnostavaksi kuvittelemani aihe osoittautuisikin ihan päinvastaiseksi, eikä kiinnostaisi ketään :).

      Myös tuota otsikointia olen miettinyt paljonkin, mutta käänteiseltä kannalta. Voi kuulostaa valheelta tai vähintäänkin ihan typerältä, mutta itse pyrin nimenomaan välttelemään asiallisia otsikoita :). Sellaisia, jotka tarttuisivat helposti hakukoneisiin. Siihen on oikeastaan parikin syytä. Ensimmäinen on se, että niinkuin tuossa ylempänä Caralle kirjotinkin, haluan edelleenkin pysyä ihan vaan "piilossa" (vaikka tiedänkin, että se on ihan tyhmää, jos kerran nettiin kumminkin kirjoittelen). Perustelukin tuosta aiemmasta vastauksesta selviää. Ja toinen syy tietoiselle oppien mukaisten otsikoiden välttelylle on se, että en koe kirjoittavani sen arvoista tekstiä, että siitä oikeasti olisi tiedonhakijalle hyötyä. Ennemminkin tulisi sellainen olo, että olen pettänyt hakijan. Voi kuulostaa todellakin hölmöltä, mutta sellainen nyt vaan olen :). Yhteistyötä tai lisää lukijoita tavoittelevat toki asia erikseen.

      Olen kyllä ihan hitsin onnekas, kun olen saanut osakseni kaltaisiasi viisaita lukijoita, jotka jaksatte käydä täällä kirjoittamassa näitä kivoja kommentteja ja vaihtamassa ajatuksiasi. Kiitos siitä Leena!

      Poista
  4. Sama ongelma muistikirjojen ja muidenkin vuosikirjojen kanssa. :-) Viime vuonna, kun mulla alkoi tietoisen läsnäolon projekti, ostin jos jonkinlaista täytettävää kirjaa, joihin voisin kirjata vuoden aikana kaikkea. En muista, mille viikolle pääsin (olisko ollut 10 tai jotain), ja siitä lähtien kirjojen sivut ovatkin tyhjää täynnä. Mutta opinpahan nyt ainakin sen, että minun ei kannata mitään muistikirjoja ostella!

    Minullakaan ei ole vastauksia blogikysymyksiisi, mutta sen voi sanoa, että minua ärsyttävät suunnattomasti ne kommentit, joita aina tulee, jos bloggaaja laittaa vaikka oikein räjähtäneen kuvan itsestään. Minulle tulee joskus sellainen vaikutelma, että ihmiset tuntuvat oikein saavan nautintoa siitä, että näkevät jonkun räjähtäneen olemuksen tai sotkuisen kodin. En ymmärrä sitäkään, mitä bloggaaja sellaisen kuvan julkaisemisella haluaa sanoa. Että hänkin on "vain" ihminen?

    Minä lakkasin jokin aika sitten ihan huomaamattani miettimästä enää mitään blogielämän vaatimuksia tai sen sellaisia. Päätin jatkaa omlla linjallani ja kirjoittaa juuri niistä aiheista ja juuri sillä tyylillä, joka on minulle luontaisin. Jos lukijat eivät pidä, niin minä en mahda sille mitään, mutta ainakin olen itselleni rehellinen ja bloggaamisen ilo säilyy.

    Kaikin puolin mukavaa ja onnellista uutta vuotta sinulle, Annukka! <3

    (Pahoittelut, jos tämä kommentti on jotenkin sekava, mutta on taas vähän hommat vaiheessa, eikä ajatus pysy kasassa. :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän samasta oli mullakin varmaan kysymys, että aina vuoden vaihtuessa päätin alkaa olemaan edes muistikirjan verran jotenkin erityisen zen tai muuten vaan henkevämpi kuin aiemmin, mutta tosiaan, tuloksena enimmäkseen niitä tyhjiksi jääneitä sivuja. Nyt tavoittelen ennemminkin tietoista poissaoloa :D. Sellaista mielentilaa, etten koko ajan analysoi omia ajatuksiani ja koita löytää sen kummempia vastauksia yhtään mihinkään. Tuli vissiin viime vuonna tarpeeksi "etsittyä itseään". Työmielessä kylläkin enimmäkseen, mutta silti. Nyt en etsi mitään, vaan ihan vaan olen se mikä milloinkin olen.

      Musta tuntuu, että sillä sotkuisen kotikuvan (jotka mun silmään ei yleensä edes ole erityisen sotkuisia) tai oman räjähtäneen lookin julkaisulla haetaan ehkä juurikin noita kommentteja "rohkeudesta" ja "aitoudesta". En tiedä. Jos saan valita, niinkuin tietysti saankin, niin itse kyllä katselen mieluummin kauniita kuvia. Niin tyhmä kun en kumminkaan ole, että kuvittelisin niiden olevan koko totuus. Kotoa löytyy sitä toista lajia ihan riittämiin :).

      Vaatimukset nurkkaan ja omalla tyylillä eteenpäin!

      Onnellista tätä vuotta sulle ja ukkelillesi myös Satu <3. Eikä ollut yhtään sekava kommentti. Päinvastoin.

      Poista
  5. Ihanaa ja energistä uutta vuotta sinulle!
    Muistikirja on pop! Se pitää vain muistaa pitää näkyvällä paikalla niin muistaa merkitä siihen mukavia ideoita ja juttuja pitkin vuotta.
    Minultakin tahtoo unohtua ne kalenterin sivut ja muistiinpanot jäämään välillä vähiin.

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Susanna!

      Sepä siinä olikin osasyynä niitten kauniiden kirjojen tyhjäksi jäämiselle, että aika usein silloin, kun tuli mieleen jotain merkittävää, kirja oli jossain muualla kuin minä :). Ja sitten kun oltiin samassa paikassa, olin jo ehtinyt merkitä tapahtuman, tai mikä ikinä olikin, puhelimen kalenteriin, eikä enää ollut tarvetta merkitä sitä kirjaan.
      Ja silti aina ostin vuoden alussa uuden, vaikka olisin ihan hyvin voinut jatkaa vanhalla, koska sitä tyhjää tilaaa kerran oli :).

      Kauniita päiviä Mantelilaaksoon täältä ikuisen pimeyden keskeltä.

      Poista
  6. Onhan se ihana tunne kun on ostanut ihkauuden muistikirjan, kauniin tietysti. Mutta sitten kyllä käy niin että into kirjoittaa lopahtaa ja lopujen lopuksi koko kirja unohtuu jonnekin laatikon pohjalle. Niin kävi mun viime vuoden allakallekin. Kuukauden, pari kirjoitin siihen menemiseni, mutta sitten se jäi. Nyt kirjoitan vain keittiön seinällä olevaan kalenteriin. (Niin ja joskus puhelimeen muistioon.)
    Blogin kirjoittamisessa minulla on jonkinlainen harventuminen. Ei siksi, ettenkö haluaisi julkaista postausta vaikka joka päivä, tai ettei aika riittäisi. Mutta kun ei aiheita tarhdo millään keksiä. Ehkä elämäni on niin tylsää, ettei mitään julkaisemisen arvoista tapahdu, mene ja tiedä.
    Jatka vaan entiseen tyyliin postausta. Luen aina mielenkiinnolla postauksesi heti kun näen sellaisen ilmestyneen.
    Oikein hyvää vuoden alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä just. Kaunis kirja ja uudet puhtaat sivut, joilta aloittaa uusi vuosi on mullekin ollut kaunis ajatus, mutta sellaiseksi jäänyt. Vissiin olen kuvitellut yhtäkkiä keksiväni jotain hirmu henkeviä ajatuksia ja niitä sitten toteuttavani omassa elämässäni tai jotain muuta mahdotonta. Todellisuudessa niitä vähän aloitettuja on nyt muutamakin kaapissa ja parempi olisi käyttää sivut vaikka kauppalappuina, mutta en raski irroittaa :).

      Uskon, että tuo tahaton kirjoitustauko on ohimenevää. Mulle ainakin käy niin, että toisinaan tuntuu, ettei ole kertakikkiaan mitään kirjoittamisen arvoista mielessä, mutta kun ei siitä stressaa, vaan lakkaa miettimästä koko asiaa, niin yhtäkkiä niitä kivoja juttuja alkaakin putkahdella päähän ihan tosta vaan. Eikähän tää pimeä ja märkä ei-mikään-vuodenaika hirveästi inspiroi, kun ei oikein pysty tekemäänkään mitään. Mutta kohta koittaa kevät ja valon ja kasvun aika ja siitä se taas lähtee, usko pois.

      Kiitos Kristiina, kun luet. Olen oikeasti ihan tositosi iloinen teistä uskollisista lukijoistani.

      Hyvää vuoden alkua sinulle myös ja kirjoittelimisiin!

      Poista
  7. Tätä blogien sisältöjä on nyt käsitelty monessa blogissa. Bloggaaja itse päättää mistä kirjoittaa ja mitä. Lukijan taas pitäisi päättää kenen tekstejä lukee ja milloin. Jos et tykkää älä lue.
    Minä täällä pähkään, että uskallanko tehdä pitkästä aikaa asupostauksen, muutamaan aiempaan on tullut ikäviä kommentteja...kääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihetta on tosiaan tässä viime aikoina käsitelty runsaastikin, ja itseä on jäänyt mietityttämään vastaukset noihin kysymyksiin. Olisi mielenkiintoista tietää, millaista sisältöä nykyiseen tyytymättömät lukijat tarkoittavat, kun haluavat lukea laadukasta tai syvällistä? Pitääkö kirjoittaa vaikkapa maailman nälänhädästä ollakseen syvällinen? Ja millä se laatu mitataan? Toki itsekin myönnän olevani kriittinen sen suhteen, että jos teksti sisältää vaikkapa ihan hirveän paljon kirjoitusvirheitä tai muuten "huonoa" kieltä, en meinaa pystyä ainakaan pitkiä tekstejä lukemaan. Mutta usein tekstin mahdolliset puutteet on korvattu ihan hitsin hienoilla kuvilla, joita katselee ilokseen.

      Mua kuule niin surettaa se, että olet saanut osaksesi kurjia kommentteja, koska olet niin sydämellinen tyyppi, että et ole ansainnut mitään pahaa.

      Kannustan ilman muuta tekemään ihan just sellaisen itsesi näköisen asupostauksen kuin olet ajatellutkin. Meitä sun puolella olevia on kuitenkin paljon enemmän kuin mitättömiä ilkeilijöitä.

      Poista
  8. Itse olen kanssa muutaman kerran ostanut kauniin muistikirjan, johon on ollut tarkoitus kirjoittaa viisaita ajatuksia - tyhjäksi ovat sivut jääneet! Nyt pidän yksinkertaista kiitospäiväkirjaa normaalin paperisen viikkokalenterin sivuille. Sinne kirjoitan aina kun muistan ;)

    Itse olen kanssa samaa mieltä sinun kanssasi, että jokainen kirjoittakoon omanlaistan blogia. Olen aikoinaan kipuillut postaustahdin kanssa mutta nyt otan rennosti ja kirjoitan kun tekstiä syntyy. Näin talvisin tekstiä syntyy tiuhaan tahtiin mutta kesällä blogissani on hiljaista kuin huopatossutehtaassa! Olen hyväksynyt senkin asian ja kesällä viihdyn paremmin viheröillä kuin täällä somessa.

    Oikein hyvää alkavaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua vähän huvittaakin ne omat kuvitelmat siitä, että yhtäkkiä jotenkin viisastuisin ja henkistyisin ja alkaisinkin vaan kirjaamaan siihen kauniiseen muistikirjaan pelkästään kaikkea ylevää ja sitten vielä muuttuisin ihmisenä ja ryhtyisin elämään kaikkien niiden jostain kopioimieni viisauksien mukaan. Hehhee. Eddelleen mun paras kalenteri on kasa keltaisia post it-lappuja työpöydällä. Aina kun joku lapulle kirjattu homma on hoidettu, liimaan ko. lapun pinon alimmaiseksi ja sitten joskus kun muistan (tai siivoan pöydän lomalle lähtiessä), käyn laput läpi ja heitän yksi kerrallaan roskiin, vaikka olisin yhtä hyvin voinut heittää sitä mukaa, kun homma on hoidettu. Mutta jotenkin palkitsevaa nähdä, kuinka paljon sitä kumminkin on tullut tehtyä ja joskus niistä tulee ihan kivoja muistojakin mieleen.

      Mun mielestä yhtä itsestäänselvää kuin se, että jokainen kirjoittaa ihan sellaista blogia kuin haluaa, on se, että jokainen lukija myös lukee ihan sellaisia blogeja kuin haluaa. Mutta ihan oikeasti mua perusteellisena ihmisenä häiritsee se, että joku, joka ilmoittaa, ettei halua käyttää aikaansa huonolaatuisen potaskan lukemiseen, käyttää sen kumminkin siihen, että kirjoittaa listaa siitä, mitä EI halua lukea. Sen sijaan, että määrittelisi tarkemmin sen, mitä sillä toivomallaan laadulla tai syvällisyydellä tai rohkeudella tarkoittaa. Jälkimmäisellä keinolla voisi vaikka saadakin sitä muutosta aikaan tai ainakin vinkkejä kuvauksiin sopivista blogeista. Vähän sama (tai oikeastaan ei ollenkaan, kunhan tuli mieleen :)), että jos ravintolassa koittaisi palauttaa viininsä pelkästään ilmoittamalla, että tämä on huonolaatuista, niin kyllä siinä joutuisi aikalailla perusteellisesti sommelierille selvittämään, mihin väite perustuu.

      Vähän veikkaan, että täällä päästään taas kohta pelaamaan, koska talvea ei vaan näy, eikä kuulu. Ellei sitten kenttä ole jäänyt tulvan alle. Vettä on tullut siihen malliin.

      Hirmu hyvää tätä vuotta sinulle myös ja kiva kun poikkesit!

      Poista
  9. Minulla on laatikot pullollaan tyhjiä muistikirjoja. Tai olen vähän niihin rustaillut ja sitten unohtanut...
    Joo, tämä blogikeskustelu...Jokainen blogatkoon tyylillään ja omasta intohimostaan. Jos kaikki blogit olisivat samanlaisia, niin eihän siinä olisi mitään järkeä. Itse tykkään lukea hömppäjuttuja mutta välillä on kiva lukea myös syvällisempää, oikeastaan riippuu päivästä.
    Itse en aio ottaa tästä bloggaamisesta stressiä, sillä haluan pitää tämän kivana harrastuksena. Toki välillä tulee tunne, että jotain uutta pitäisi keksiä, kun itseä kyllästyttää.

    Hyvää uutta Vuotta<3

    ps. odotan innolla sitä postausta uusista sohvatyynyistäsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa muutamakin paksu, kovakantinen kirja liki tyhjillään kaapissa, ja vaikka ne voisi ihan hyvin ottaa edes johonkin käyttöön, niin jotenkin ne kirjoitetut muutamat sivut muka häiritsee, kun niitä lukiessa tulee mieleen vanhoja juttuja, jotka tuntuu nyt jotenkin ihan vierailta ja osin mulla on sellaisiakin, joista tulee mieleen sellaiset ajat, joita ei huvita enää muistella :). Viisainta olisi leikellä tyhjät sivut kauppalapuiksi, joista on aina pulaa, mutta kun ei raski. Mutta ei tässä asiat ihan hirveän huonosti voi olla, kun ongelmatkin on tätä luokkaa :D.

      Mulla on kanssa niin päivästä kiinni, mitä milloinkin huvittaa lukea, jos huvittaa ylipäätään ollenkaan. Tarulle tuolla ylempänä kirjoitinkin, että jos takana on sellainen päivä, että töissä on joutunut pinnistelemään jonkun homman kanssa niin, että kotiin päästyä ei korvien välissä liiku enää mitään, niin silloin en kyllä edes kaipaa tai jaksakaan mitään erityisen henkevää tai syvällistä. Silloin on mukavampi nollata aivojaan lukemalla jotain ihan vaan tavallista ja harmitonta. Tai vaan katsella kauniita kuvia. Vaikkapa niistä tyynyistä :). (Mun piti muuten oikein miettiä, että missä ja milloin olisin edes nähnyt niitä pinnallisiksi parjattuja sisustustyynypostauksia, mutta ei tullut mieleen. Ja mun mielestä ne ei edes ole yhtään sen vähäpätöisempi kuin vaikkapa kukat. Se, mikä kellekin tuottaa iloa, on niin henkilökohtainen asia, eikä kukaan meistä ole oikeutettu toista tuomitsemaan.)

      Stressi on mullakin tästä harrastuksesta kaukana. Tekstejä tulee todellakin harvakseltaan ja nekin sekalaisia, mutta sellaista se on se elämäkin. Välillä yhtä ja välillä toista. Ja välillä vaan sitä yhtä niin täysillä, että kun aikansa vouhkaa, seuraa lopulta totaalikyllästyminen :).

      Hyvää uutta vuotta sinullle myös <3. Jahka aurinko jonain päivänä suvaitsisi tulla edes hetkeksi näkyviin, saisin kuvattua ne tyynyt. Nyt on oikeasti niiiin pimeääkoko ajan, ettei mitään mahkuja.

      Poista
  10. Mustikirja tai kalenteri...minulla on vihdoinkin sellainen tai siis kumpikin!! Ja kalenteriin olen jo tehnyt merkintöjä (vau)...loppuvuodesta voin sitten kertoa, miten kirjan ja kaleterin kanssa kävi...
    Minusta tuntuu, että tuo nyt niin kovasti hypetetty blogien sisällöt ja kriittiset lukijat on vain meidän bloggareiden ihan oma keksintö. Jos ei keksi muuta kirjoitettavaa kuin ne tyynyt, niin sitten kirjoittaa. Lukijan on itse pystyttävä päättämään lukeeko vai ei ja tykkääkö vai ei ja siirtyä sitten eteenpäin vaikka seuraavaan blogiin...
    Ja se on Annukka ihan varma, että jos sinä muutat blogiasi ja kirjoitustyyliäsi, niin minä lopetan sun seuraamisen!!! Nyttenkin piti mennä nukkumaan, mutta huomasin postauksesi ja pakkohan se oli lukea, silläkin uhalla, että aamulla kellon soidessa kaduttaa ehkä hieman myöhäinen kuppaaminen. Ihan sama, kirjoitata vaikka aidan seipäästä, niin saat sen kuulostamaan ajatellulta, viihdyttävältä ja virkistävältä sen lisäksi, että saat ihmiset itsessään miettimään sitä aidan tolppaa ja variaatioita siitä. Piste.
    Niin ja tuosta vaatetuksesta; vaikka vaihdankin siistin sisätyöni -jossa työnantaja määritti pukeutumisen antamalla epänaisellisen työasun- nt opiskeluun, niin onko 'raksahousut' ja kumpparit sitten naisellisemmat, kysyn vaan ;)
    Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Annukka ja pliiiiiis älä muutu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että sun kirjat tulee olemaan täynnänsä merkintöjä ja ehkä vähän multaisia sormenjälkiäkin siinä sivussa :).

      Ja voi vitsit, mutta raksahousut ja kumpparit kuulostaa niin kivalta! Ja jos tää sallitaan, niin myöskin ihan sun näköisiltä :). Niitten sisällä kun kumminkin on naisellinen nainen. Ja vahva.

      Mun mielestä on ihan hitsin terapeuttista välillä, kun saa reuhata ja rehkiä, eikä tarvi yhtään miettiä, likaantuuko vaatteet tai kastuuko kengät. Oikeastaan mitä sottaisempaa, sen terapeuttisempaa :). Mutta voipi olla, että jatkuvassa käytössä saattaa välillä kyllästyttääkin.

      Päästän nyt itseni helpolla ja kopioin tähän pätkän tekstiä, jonka kirjoitin Tuulannellille tuolla ylempänä, koska se kuvaa mun mielestä sitä, mitä ajoin takaa:

      "Mun mielestä yhtä itsestäänselvää kuin se, että jokainen kirjoittaa ihan sellaista blogia kuin haluaa, on se, että jokainen lukija myös lukee ihan sellaisia blogeja kuin haluaa. Mutta ihan oikeasti mua perusteellisena ihmisenä häiritsee se, että joku, joka ilmoittaa, ettei halua käyttää aikaansa huonolaatuisen potaskan lukemiseen, käyttää sen kumminkin siihen, että kirjoittaa listaa siitä, mitä EI halua lukea. Sen sijaan, että määrittelisi tarkemmin sen, mitä sillä toivomallaan laadulla tai syvällisyydellä tai rohkeudella tarkoittaa. Jälkimmäisellä keinolla voisi vaikka saadakin sitä muutosta aikaan tai ainakin vinkkejä kuvauksiin sopivista blogeista."

      Oikeassa olet siinä, että nämä kriittisiksi lukijoiksi ilmoittautuvat, taitavat olla bloggareita itsekin. Enimmäkseen ainakin. Sitäkin suuremmalla syyllä mun mielestä olisi rakentavampaa kertoa, mistä tykkää (ja ehkä sillä ilahduttaa jotakuta) kuin erikseen kertoa, mitä EI ainakaan lue. Mutta jätän tämän pohdinnan sikseen, koska kysymyksiin ei mahda tulla vastausta.

      Kiitän sua Satu ihan todellakin sydämestäni tosta kauniista lukijapalautteesta :). Teit mut iloiseksi (taas). En ole aikeissa muuttua, korkeintaan taantua entisestään.

      Semppiääääää <3

      Poista
    2. Ja taas kirjoitat niin asiaa!!! Oletko varma ettei sinussa ole buddhan tai äiti teresan verta?

      Ja rehellisesti sanottuna, miluumin niissä lantsareissa ja resuhousuissa, joihin voi vapaasti pyyhkiä likaiset, siis mulatiset kätensä, kuin jakkupuvussa ja korkkareissa. Minä olen elänyt jo sen vaiheen ;) Tosin niissäkin on välillä tosi mukava keikistellä ;)

      Kiitos sempistä, sitä tarviin <3

      Poista
  11. mielenkiintoisia blogipohdintoja sinulla!
    Itselleni bloggaaminen on harrastus, ja nimenomaan itseäni varten. Kirjoittaminen on tietysti mukavampaa, kun siitä saa palautetta, mutta kirjoittaisin joka tapauksessa.

    Olen muistikirjahullu.
    Sen verran olen oppinut, että en osta 1) kovin erityisen kauniita muistikirjoja ja 2) en tee päätöksiä siitä, mitä muistikirjaan kirjataan.
    Laskee rimaa huomattavasti, kun ei tarvitse kirjata suuria ajatuksia kauniiseen kirjaan parhaalla kynällä ;)
    Kirjoitan muistiin kirjavinkkejä, päivämäärät jolloin on vaihdettu kissanhiekat, nuorison synttäreiden ruokalistoja ja joskus jonkun satunnaisen semisti älyllisen ajatuksenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös tämä mun pieni pilipalipäiväkirja on mitä suurimmassa määrin harrastus ja samalla tärkeä henkireikä, jonka parissa on kiva olla silloin kun siltä tuntuu, mutta helppo myöskin pysyä pois silloin, kun tilanne vaatii tai vaan muuten ei syystä tai toisesta huvita. Että sen(kin) suhteen hitsin helppoa, kun ei ole mitään painetta säännöllisyydestä. Olen muutenkin vähän huono sietämään mitään ennaltamäärättyä (työt tietysti erikseen), koska ikinä ei voi tietää, huvittaako juuri se asia justiin sillä hetkellä vai ei. Yleensä ei :)

      Mutta siis olen tehnyt justiin nuo kaksi sun mainitsemaa muistikirjavirhettä :). Paitsi että ne kauniit kannet on mulle tärkeät, koska sellainen kirja on kiva ottaa esiin, mutta en tiedä, mikä ihme älynväläys se on ollut olevinaan, että olen ennakkoon miettinyt, mitä kaikkea fiksua sinne kirjaan muka kirjoittelen. Mitään varsinaista muistettavaa kun harvemmin pitää laitella ylös, koska muistan ne muutenkin.

      Mutta tuosta sun listasta inspiroituneena aion tänä vuonna kirjata ylös mm. sen, milloin öljypoltin on viimeksi putsattu, milloin ja kuinka paljon öljyä tilattu ja muutenkin noita vuosittain toistuvia asioita, joita jälkikäteen ei kumminkaan muista ja tiedon etsiminen takakäteen on aina yhtä turhauttavaa. Että kiitos vinkistä :).

      Hyvää tätä vuotta ja kiva, kun poikkesit jättämässä viestiä!


      Poista
  12. Hyvää alkanutta vuotta! <3
    Hirmu hyvää blogipohdintaa, ja olen todellakin samaa mieltä! Me, jotka bloggaamme täysin vapaasti ja vastikkeettomasti, olemme mielestäni sikäli hyvässä asemassa, että eihän meitä oikeasti mikään sido! Ei tarvitse kummarrella (ja sen myötä pyllistellä) mihinkään suuntaan, vaan voi postata mistä itse aidosti haluaa :) Kaikenlaisille blogeille löytyy lukijansa ja hyvä niin. Sinun blogistasi tykkään juuri mm. aitouden ja rentouden takia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sitä samaa Tuula <3.

      Välillä mua harmittaa itsessäni sellainen joku sisäänrakennettu perusteellisuus (ja periaatteellisuus), että kaikelle pitäisi aina olla olemassa järkeenkäyvät ja ymmärrettävät perustelut. Niin omille tekemisilleni ja sanomisilleni kuin muidenkin. Sen takia jäin noita kysymyksiäkin pohtimaan. Tai siis niitä vastauksia, joita en itse keksinyt. Lähinnä jatkoja vaikkapa näille lauseille: "Tämä postaus oli mielestäni ihan täyttä huttua, koska....".
      Tai "Tämä postaus oli mielestäni laadukas, koska...." tai "...syvällinen, koska..." Miksi?

      Paljon helpommalla pääsisi, kun ei aina niin hirveästi ajattelisi ja analysoisi kaikkea, mutta toisaalta rakastan pohtimista, joten taidan silläkin saralla jatkaa ihan omana itsenäni. Ja niinkuin sanot, ollaan vapaita tekemään ihan mitä huvittaa silloin, kun huvittaa jos joskus ei ei huvita, niin ei haittaa. Oma (blogi)tupa, oma lupa.

      Kiitos kivoista sanoista ja sellasta sopivan pehmeää laskua arkeen, jos on sattumoisin käsillä :)

      Poista
  13. Mukavaa alkanutta vuotta, Annukka. Sinä olet sentään ostanut muistikirjan. Tsemppiä sen täyttöön. Minä en enää edes osta, koska ei se täyty. Minulla on vuoden tavoitteena möyriä kohti unelmiani, eikä vain haaveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olis ollut niitä 98-prosenttisesti tyhjiä kirjoja kyllä kaapissa, mutta toi lituska kalenteri päätyi tosiaan ihan vaan sellaisena "pakko ostaa edes jotain, koska en kehtaa poistua tyhjin käsin"-ostoksena matkaan :). Ja kommenttiketjusta sain uutta inspistä siihen, mitä sinne aion (takakäteen) kirjailla. Mm. sen, milloin öljypoltin on viimeksi putsattu, milloin ja kuinka paljon öljyä tilattu jne :D. Kaukana siis niistä mun aiemmista henkistymispyrkimyksistä, kun haaveilin kirjoittavani vaan kaikkea ylevää ja viisasta ja sitten elää niitten mukaan. Hehhee.

      Unelmia kohti möyriminen kuulostaa ihan hitsin hyvältä plääniltä! Ja olen ihan varma, että myös pääset sinne.

      Poista
  14. Suostuiskohan kukaan laittamaan linkkejä sellaisille sivuille, joissa arvostellaan blogeja? Mä onnistun löytämään vain näitä tekstejä, joissa kerrotaan jossakin kritisoitavan... ja kritisoidaan näitä kritisoijia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi muitten puolesta luvata, mutta omalta osaltani voin sen verran kertoa, että kysymykset, joihin itse jäin ihan aidosti pohtimaan ja kaipaamaan vastauksia, perustuvat itsellenikin tärkeiden ja arvostamieni blogien kommenttiketjuihin, joissa on moitittu blogien liiallista pinnallisuutta (yleistäen, ei siis koskien sitä nimenomaista blogia, jonka kommenteista on kyse) ja peräänkuulutettu laadukkaampaa ja syvällisempää sisältöä (jälleen yleistäen). Ihan tosiasiallisiin, nimillä, ei nimettöminä, käytyihin keskusteluihin perustuu nämä omat mietintäni. Ja tottakai kritiikki on sallittua, koska meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja näkemyksemme asioista. Oma toivomukseni on vaan se, että sen sijaan että ilmoitetaan, mikä on sitä jonninjoutavaa höttöä, määriteltäisiin se, mitä sen vastakohta (rohkea, syvällinen ja laadukas) tarkkaanottaen sanojan itsensä mielestä tarkoittaa. Mutta siihen en taida saada koskaan vastausta. Eikähän sitä yhtä ja ainoaa voi ollakaan, koska laatukokemuskin on kovin henkilökohtainen juttu.

      Mukavaa loppiaista!

      Poista
  15. Lainaan tuolta vastauksesta tämän, koska tämä on juuri kuten ajattelen, "Mutta ihan oikeasti mua perusteellisena ihmisenä häiritsee se, että joku, joka ilmoittaa, ettei halua käyttää aikaansa huonolaatuisen potaskan lukemiseen, käyttää sen kumminkin siihen, että kirjoittaa listaa siitä, mitä EI halua lukea. Sen sijaan, että määrittelisi tarkemmin sen, mitä sillä toivomallaan laadulla tai syvällisyydellä tai rohkeudella tarkoittaa." Oma vastaus tähän on, silloin kun huutelija on kanssabloggaaja, että vissiin hän tarkoittaa, että priimaa pukkaa hänen blogissa ja hänen subjektiivinen näkemys kantaakin yleismaailmallista näkemystä laadusta.

    Me ihmiset olemme niin erilaisia ja meillä on kaikilla omat intressimme tähän blogin kirjoittamiseen ja mielestäni tätäkään, kuten ei ihmisen elämääkään pitäisi ottaa niin vakavasti.

    Oman postauksen kirvoitti vuoden aikana useamman kerran lukeneena, miten juurikin joku huutelee, mitä huttua ja kädenlämpöistä harmaata ja mitä lie ja sitten luetellaan tietyt asiat, jotka ovat pinnallisia. En vaan kestä. Pinnallista on ajatella, että joku on pinnallinen, vaikka pitääkin harrastuksena vaikka pelkkää kynsiblogia/kauneus, sisustus/kissa jne.. Hekin monet ovat taiteilijoita, minkälaisia luomuksia tekevätkään, blogi on vain yksi lilliputtimainen osa heistä. Meillä on erilaisia lahjoja ja jos joku vaikka on asiantuntija kosmetiikassa tai meikkaamisessa, niin minulle se tekee ihmisestä oman alansa asiantuntijan, eikä pinnallista.

    Joskus olen saanut vanhalta vanhalta ystävältä todella rankkaa palautetta miten jauhan jostain huulipunista, mutta hän itse kuvaa blogiinsa beigeä sisustusta. Miten tyynyliinat tai huulipunat edes eroavat toisestaan. Tai jos joku on briljantti kirjoittamaan, oikea sanan säilä, niin varmasti häneltä joitain muita puutteita löytyy, kuten meistä kaikista ihmisistä.

    Eniten ehkä ottaa kupoliin kultturellit älyköt, jotka paheksuvat ääneen maallisempia kiinnostuksen kohteita. Pelkäänpä, että heitä ottaa osittain kupoliin se, että he ovat jo oman kulturellin älykköminänsä vankeja, eivätkä koskaan voi heittäytyä höpsön "pinnalliseksi", kun pitää olla niin himputin älykästä koko ajan. Aika raskasta varmasti sekin. Tiedän todellakin lakinainen kosmebloggaajia ym. älykkäitä ihmisiä, että vaikka kuinka kultturelli ihminen lukisi sivistykseen kaiken maailman kirjat, niin minulle sivistyksen merkki on se, ettei sivulauseessa huutele ja arvostele muita. Viisautta nyt vaan ei saa koulunpenkiltä tai kirjoista ja sitä oivallusta, että ihmiset ovat sipuleita ja meissä on monia kerroksia.

    Kaikkein viisain varmaan vaikenee, mutta onko se hiljaakaan oleminen nyt sitten aina järkevää. Mutta mitäpä minä tiedän, anonyymi kävi juuri heittämässä runon, jossa kuulemma juon samppanjaa päivät pitkät (en juo alkoholia) shoppailen tylsyyteen (vihaan kaupoissa ramppaamista ja en shoppaa juuri koskaan ja jos shoppaan niin aika äkkiä vaatteet Lidlistä samalla), kun ostan ruoat. Niin ja viilaan vaan kynsiäni ja katselen mukikasojani, että silleen. ;

    Muiskuja Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjeestä Tiia :). Mää niin rrrrakastan pitkiä, asiallisia kommentteja, ja tässä sun viestissä tuli taas sellainen näkökulma, jota en ollut itse tullut ajatelleeksi, mutta nyt kun sen sun kirjoittamana luin, niin toden totta, tällaisia henkilöitä tunnen minäkin (blogistanian ulkopuolella). Tarkoitan tätä:

      "Eniten ehkä ottaa kupoliin kultturellit älyköt, jotka paheksuvat ääneen maallisempia kiinnostuksen kohteita. Pelkäänpä, että heitä ottaa osittain kupoliin se, että he ovat jo oman kulturellin älykköminänsä vankeja, eivätkä koskaan voi heittäytyä höpsön "pinnalliseksi", kun pitää olla niin himputin älykästä koko ajan."

      Näinpä. Ja ehkä vielä niin, että kyseessä (mietin nyt ihan omasta näkövinkkelistäni) ovat ennemminkin "wannabe-älyköt ja kultturellit" kuin todelliset, koska jos ihminen oikeasti on jotain, eikä vaan esitä, omaa minäänsä ei ole tarve koko ajan korostaa. Ainakaan alentamalla muita.

      Vähän sama kuin että miljonäärin ei tarvi pukeutua siihen kalleimpaan minkkiturkkiin ja ripustaa kaulaaansa kaikkia maailman timantteja ollakseen huutomerkki miljoonilleen, vaan todennäköisemmin kulkee ihan tavallisissa, ellei peräti astetta reuhummissakin vermeissä kuin tavallinen perusjantteri, koska on varaa olla sitä, mitä on.

      En voi, tai oikeastaan halua, kertoa nimeä, mutta viime kesänä kun oltiin ukkelin kanssa kesälomalla meidän vakipaikassa Vuokatissa ja poikettiin sieltä sitten muutaman kymmenen kilometrin päähän pelaamaan kentälle, joka on todella kaunis ja hyvinhoidettu, mutta aina jostain syystä ihan tyhjä. Bongattiin kuitenkin ykköstiiltä suht meidän ikäinen tai inan iäkkäämpi pariskunta, ja kysyttiin voidaanko pelata yhdessä, koska niin on mukavampi. Rouva vähän näytti säikähtävän (myöhemmin selvisi, että siksi, koska on pelannut niin vähän ja useimmiten vaan miehensä seurassa ja vähän häpeili taitojaan, mikä on aina ihan turhaa), mutta vastasivat kohteliaasti, että tottakai sopii. Esittäydyttiin puolin ja toisin, mutta koska pelataan lomalla muutenkin enimmäkseen vieraiden ihmisten kanssa, ei nimi sanonut meille mitään, tai ei ainakaan kiinnitetty siihen huomiota. Kierros oli ihan hitsin kiva ja pariskunta todella mukavaa ja sydämellistä seuraa. Niin mukavaa, että istuskeltiin siinä sitten kierroksen jälkeen vielä yhdessä lounaalle ja siinä sitten puheltiin elämästä kaikenlaista. Ensimmäisen kerran tuli ajateltua, että ei taida olla ihan tavis kyseessä, kun mies kertoi työmatkoistaan Ulan Batoriin Mongoliaan, ja kun mun oma ukkeli kysyi, millä sinne pääsee, niin pelikaverimies kertoi lentävänsä itse omalla suihkarillaan. Vaimo ja lapset yleensä mukana. Oli vaan yksi pieni yksityiskohta, mutta sen verran jäi mietityttämään ja jälkikäteen kuukkeloin nimen, joka osoittautui kuuluvan multimiljardöörille (josta jotenkin kohtalonomaisesti tuli piakkoin tuon jälkeen telkkarissa haastattelu, joka entisestään vahvisti mielikuvaa ihan viimeisen päälle sydämellisestä tyypistä, joka oli aloittanut ihan tyhjästä, ja jolla todella oli sydän paikallaan, vaikka rahaa on niin paljon, etten osaa edes kirjoittaa niin paljon nollia :)). Että jotakuinkin tätä tarkoitan sillä, että jos on oikeasti jotain, ei tarvi siitä huudella, mutta jos vaan haluaisi olla, niin silloin sitä egoa pönkitetään milloin milläkin.

      Mutta voihan anonyymien runot sentään. Oikeastaan niin säälittävän huvittavaa, ettei jaksa edes suuttua, eikä varsinkaan kannata pahoittaa mieltään.

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
    2. Ihan mieletön esimerkki ja näin juuri. Todellisen sydämen erottaa juuri tuosta, ei tarvitse leveillä niin millään ja hei miksi hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitsisikaan, etenkin jos on miljardit takataskussa ja 50 000 opusta luettu korkeakoulussa.

      Ihanaa viikonloppua Annukka <3

      Poista
    3. niin ja todellakin wannabe-älyköt ;)

      Poista
  16. Kaunis kalenteri.
    Ostin molemmille tyttärille joululahjaksi kalenterit ja jo aattona kadehdin (salaa), koska oma ay-liikeen vastaava on vaan niin tavanomainen, tylsä ja liian - noh, sellainen, että kaikilla on sama.
    Miksi pihiys iskee siinä kohtaa kun pitäisi ostaa jotain kaunista ja kivaa itselle? Kun ei muka tarvitse.

    Mahtavaa pohdintaa hyvästä aiheesta. Itse ainakin jatkan valitsemallani tiellä. Jääköön kiusaksi internetin ihmeelliseen bittitaivaaseen, jos ei muuta. Voin kuitenkin palata ja muistella, että "ai niin, tuolloin olin tuota mieltä"....

    Kohti valoisampaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh. Mutta tiedän tunteen. Sen harvan kerran kun päättää ostaa itselleen jotain "kivaa", ei joko löydä tai jos löytää, niin sitten sitä taas alkaa liian järkeväksi ja puntaroi joka kantilta, että tarvinko tätä nyt kumminkaan, ja yleensä se joku jää kauppaan. Paitsi että jos sattumoisin joskus tapahtuu sellainen ihme, että löydän itselleni hyvänmalliset housut, ne ostan heti ja mieluiten kahdet samantien. Ne tuntuu olevan kaikkein vaikein löydettävä (koska pitää olla joustavat ja mukavat, mutta silti riittävän asialliset :)).

      Mun pohtimiskiintiö taitaa nyt tällä erää olla täynnä ainakin tämän aiheen suhteen, koska vastauksia kysymyksiini tuskin tulen saamaan, ja nyt kun olen pari yötä nukkunut, niin tuntuu, että eipä tolla niin väliäkään. Ollaan me mitä ollaan, kirjoitellaan ja luetaan sitä mikä hyvältä tuntuu silloin, kun tuntuu. Ja jos ei, niin sitten ei. Joskus toiste sitten taas.

      Valo tulis kyllä niin tarpeeseen. Oikeesti alkaa tympiä tää jatkuva pimeys, liukkaus ja vesisade. Jos nyt perutaan ens viikolle luvattu aurinko ja pakkanen, lähden Ilmatieteen laitokselle ilmoittautumaan :)

      Poista
  17. Oih, muistikirjat <3 Me ollaan näköjään tässäkin asiassa ihan samiksia :) Mulle ei muistikirjojen ostaminen ole ollut edes rajoittunut vuodenvaihteeseen, vaan vuosikaudet ostin niitä ympäri vuoden ja aina kävi just noin niinkuin kuvasit: muutama sivu tuli täytettyä ja sitten ne jäivät lojumaan johonkin laatikkoon tai kaappiin. Pari vuotta sitten mua rupesi kyllästyttämään tämä ja ostin yhden Moleskinen vähän isomman, mustakantisen vihon. Ja rupesin sitkeästi kirjoittamaan siihen KAIKEN; niitä fiksuja ajatuksia (hah, ei tullut montaa...), to do-listoja, reseptejä, päiväkirjamaisia merkintöjä, muistiinpanoja opekokouksissa - siis ihan kaiken. Ja oli kyllä jotenkin ihan mahtava tunne, kun se kirja ekaa kertaa elämässä tuli täyteen! Vielä toisenkin ehdin täyttää, kunnes vuosi sitten siirryin siihen, että teen noin kaikki merkinnät mun isoon paperikalenteriin, sekin Moleskinen mustakantinen, jossa on aukeamalla toisella sivulla viikon päivät, toinen sivu on tyhjä. Nyt siis hyllyssä on jo kolme isoa kirjaa täynnä kaikenlaisia merkintöjä ja kaikki samaa mustakantista versiota. Täyteen omia merkintöjä tulevat kirjat tuovat jotenkin ihan hurjan paljon tyydytystä ja niitä on kiva selailla jälkikäteenkin.

    Hyviä ajatuksia sulla on tulevalle vuodelle! Mun pitää itse myös vähän skarpata ton työasian kanssa; vaikka työ onkin ihan älyttömän rakas osa elämää, niin se tosiaan on kuitenkin "vaan" työtä. Jos ei johonkin pysty, niin sitten ei vaan pysty - se pitäisi oppia muistamaan. Mulla tosin on hirveän hankalaa jättää työasiat työpaikalle, kun joudun niitä väkisinkin tekemään iltaisin ja viikonloppuisin kotona. Mutta yritän opetella!

    Huoh tämä blogien sisältö-asia... Jotenkin pidän niin käsittämättömänä sitä, että joku jaksaa/viitsii arvostella muiden blogeja (tai yleensäkään mitään muiden juttua), että en edes keksi siihen mitään järkevää sanottavaa. Netissä huutelu aiheesta kuin aiheesta nykypäivänä on mennyt niin älyttömäksi touhuksi, että suututtaa ihan todella. Suututtaa itse asiassa niin paljon, että mun melko herkästi syttyvä luonne on viime vuoden aikana kuohahtanut aiheesta pari kertaa ja vedin ihan överit ylireagoinnit aiheesta (siis kahdella erillisellä keskustelupalstalla). Mikä on tietenkin just se, mitä ne eri aiheista trollaavat hakevatkin; että ihmiset provosoituvat. Olen noiden tapahtumien jälkeen lopettanut kaikkien keskustelupalstojen seuraamisen (ja nämä olivat siis ihan järkeviä, ei mitään Suomi24-sivustoja) ja blogeissakin jos huomaan ikävää kommentointia, lopetan niiden mielipiteiden lukemisen. Mikään muu ei niin paljon ärsytä ihmisissä kuin ilkeilyn ja typeryyden yhdistelmä ja kaikki nämä kommentoijat kuuluvat just siihen sakkiin. Huh, huomaatko, mulla alkaa heti keittää, vaikka yritin kirjoittaa aiheesta ihan tyynesti :D

    Oli taas niin kiva lukea kirjoittamaasi. Joka päivä toiveikkaana klikkaan blogisi puolelle ja ilahdun joka kerta, kun huomaan, että olet julkaissut jotain uutta!

    Ihanaa viikonloppua sulle Annukka <3

    p.s. mä ihan OIKEASTI yritin pitää tämän lyhyenä, mutta eihän siitä tullut mitään :D Ja toivon, että säkään et ikinä ikinä ikinä yritä lyhentää sun kirjoituksia tai muuttaa niitä muutenkaan - blogisi on just ihana tällaisenaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Emma.
      Ei ole tarkoitus jättää sua välistä. Oli vaan kiire hätiin ennenkuin Tuija ehtii kaivaa naftaliinit esiin.

      Ollaan nyt tien päällä, mutta vastailen jahka ollaan taas joskus kotona.

      Leppoisaa loppiaista siihen asti :)

      Poista
    2. Nonni. Nyt on jalat tukevasti keittiön pöydän alla ja kone pöydän päällä. Vähän venähti tämä, mutta mulla on ollut tänä viikonloppuna joku ihme virtapiikki, joka on saanut touhuamaan kaikenlaista. Mm. keittiössä, joka on mulle ennemminkin poikkeus kuin sääntö, mutta lainasin pari niin ihanaa ja inspiroivaa kirjaa, joista olen nyt testaillut muutamia juttuja ja joita haluan myöhemmin sullekin suositella, koska ne on mun ravintoidolin kirjoittamia ja niin supereita, että tykkäisit satavarmasti.
      Ja muutenkin olet ollut mun mielessä (juurikin siellä keittiössä :D), koska ajattelin, että voisin sittenkin yrittää sitä sun toivomaa viikon ruokapäiväkirjaa, mutta omalla tavallani. Nähtäväksi jää itsellekin, millä, koska ikinä ei voi tietää, miten mieli tässä matkalla muuttuu tai miten onnistun, mutta jotain uskallan luvata.

      Piti muuten ihan kuukkeloida, mitä se Moleskine tarkoittaa, kun oli mulle ihan vieras nimi :). Mutta kiitos siitä, koska nyt älyän senkin, mitä nyttemmin "Oikeasti aikuinen"-blogin kirjoittajan vanha blogi "Virtuaalimoleskine" tarkoitti. Kuvittelin vaan, että hänen sukunimensä oli Moleskinen :D. Näin sitä säkällä viisastuu.

      Ja totta. Omista merkinnöistä täyttyvä muistikirja on jotenkin palkitseva. Mulla on töissä sellainen lehtiö, johon merkkaan kaikenlaista, vaikka se on periaatteessa jo ihan täynnä. Mutta jo se, että kirjoittaa muistiin muutaman sanan johonkin vielä tyhjään kulmaan, voi olla myöhemmin korvaamattoman arvokas tieto (vaikka ulkopuolisen silmiin saattaa näyttää ihan heprealta), kun pitää palata aiheeseen, josta kukaan ei enää muista mitään.

      Keskustelupalstoja en ole tainnut koskaan lukea. Pelkkä ajatus ahdistaa. Ja niin ahdistaa ne pari facebook-ryhmääkin, joihin olen ihan mielenkiinnosta aiheeseen liittynyt, mutta paennut hyvin äkkiä takavasemmalle. Yksi oli ainakin joku turhan tavaran raivaukseen keskittynyt ryhmä, mutta ei tarvinnut montaa kommenttia lukea, kun olin ihan pöyristynyt. Hirmu tappelu siitä, kenen tapa on oikea ja kenen ei ja mitä kaikkea olikin, en muista. Mietin vaan, että minkähänlainen ylläpito moisessa ryhmässä on, kun sallii ihan mitä vaan. Jaa niin. Toinen oli sisustusaiheinen, mutta mun tuli ihan hirveän kurja olo, kun siellä ihan kylmästi mollattiin toisten koteja tai sisustusratkaisuja. En ymmärrä, miten sellaiseen muka voi olla oikeus.
      Paljon henkisesti helpommalla pääsen, kun pysyn poissa kaikista mahdollisista ryhmistä. Ja mieluiten koko facebookista, joka ei ole alunperinkään ollut mun juttu ollenkaan. Tavallaan pakon (eli työn :)) sanelemana mulla on kumminkin oltava profiili, koska päivitän työpaikan sivuja.

      Kiitos, kun luet Emma <3. Postaustahti on hidas ja sellaisena varmaan pysyykin ajoittaisia virtapiikkejä lukuunottamatta :). Just nyt mulla on sellainen olo, että tahti saattaa hetkellisesti kiihtyä, mutta ans kattoo ny.

      Kuulumisiin ja kiitos <3

      Poista
    3. Jee, jään innolla odottamaan sun ravintoidolin (heti rupesin arvailemaan, että kukahan se mahtaa olla :D) reseptejä. Ja vielä suuremmalla innolla sun viikon ruokapäiväkirjaa!! Meinasinkin silloin vielä ehdottaa, että tee se päiväkirja jollain sulle sopivalla tavalla, mutta sitten ajattelin olevani rasittava, jos alan vänkäämään :) Mun ajatus siis oli se, että ei sun tarvitse raportoida jokaista pähkinää minkä olet syönyt, mutta "isot linjat" - mitä aamulla, lounaaksi ja päivälliseksi. Kivaa, jos saat aikaiseksi. Mäkin voin vastavuoroisesti vääntää omani jossain vaiheessa.

      Kunhan ensin "selviän hengissä" koulun aloituksesta ja parin ekan viikon aikatauluhärdelleistä. Ihanaa viikkoa sulle Annukka <3

      Poista
    4. Kiitos samoin Emma ja semppiä arkeen :)

      Poista
  18. Mulla on jo monta vuotta ollut kaunis muistikirja ja kiva kynä, mutta aika vähiin on merkinnät jääneet. Ja alkuun oli kaunista käsialaa, myöhemmin kaiken maailman kiemuroita. Ei kivaa! Mutta jospa sä tänä vuonna onnistut, kuten kuvaamaan vuoden tapahtumia vuosikoostetta varten :)

    Itse kun olen taipuvainen ottamaan etenkin kritiikin kirjaimellisesti, oli laittamassa blogia naftaliiniin myös tuon blogien sisällöstä käytävän keskustelun ansiosta. Jotenkin kun en vain pysty julkaisemaan niitä syvällisempia ajatuksiani enkä myöskään jyrkimpiä mielipiteitäni, sillä pelkään tulevia kommentteja tai jotain. Mutta ehkä mä vielä sisuunnun, tai sitten en. Mun blogi, mun jutut. Jos ei jollekin kelpaa, ei oo pakko lukea.

    Ihanaa viikonloppua Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kirjoitusturnauskestävyys on nyt vähän katkolla, mutta tulin tähän väliin vaan pikaisesti (ennenkuin myöhemmin jatkan) huikkaamaan, että et kyllä varpisti edes harkitse mitään naftaliineja! Meillä on molemmilla niin kivoja lukijoita, ettei tarvi sen suhteen ressata, vaan voi huoletta olla vaikka niinkin rohkea, että julkaisee kuvia jopa ihan tyynyistä :D. Hitsit, kun vaan tulis valoa, että vois kuvata. Mutta palaan myöh.

      Poista
    2. Mäkin komppaan täällä Annukkaa, nyt pyyhit ne naftaliinit kerrassaan pois ja pidät juuri sellaista blogia Tuija, joka tuottaa sinulle iloa <3

      Poista
    3. Tulikohan tää nyt Tuija meidän kahden toimesta riittävän selväksi? Siis että naftaliinit nurkkaan ja homma jatkutkoon :)

      Oma blogi, oma lupa <3.

      Poista
  19. Mielenkiintoista! Vaan mistä aloitan??
    1. Aivan mahtava uudenvuoden lupaus. Lunkimmin ottaminen ei ole helppo asia, kun kyse on paljolti luonteenpiirteestä. Mutta saman kanssa painin minäkin ja kyllä sitä pieniä edistysaskeleita kuitenkin pystyy ottamaan. Sekin on hyvä, vaikkei ihan toiseksi ihmiseksi koskaan muutukaan.
    2. Monta asiaa olet saanut elämässäsi hyvälle tolalle. Eikö ole ihanaa, kun ei tarvitse esim. lupailla mitään ravinnon suhteen, niinkuin 50% ihmisistä ja samalla 99% heistä tietävät, ettei lupaus pidä. Sinullapa on aiempi lupaus pitänyt - hurraa!
    3. Aivan ihanat kynttilät, niin Idurin näköiset :). Mistä ihmeestä ne on??? (hyvä, että otit vahinkolaukauksen, hee)
    4. Ymmärrän rouheuden blogeihin liittyvänä toiveena siinä mielessä, että kyse ehkä on aitouden peräänkuuluttamisesta. Miksi kirjoittaa diipadaapaa niitänäitä pinnallisesti ja ultrasilotellusti, ikään kuin joitain muita kuin itseään varten? Välillä tämä kysymys nousee mieleeni, kun käyn jossain blogissa vierailulla ja postauksessa ei yhtään mitään sanomaa, mikä liikauttaisi yhtä aivosoluanikaan. En tarkoita tällä, että aina pitäisi olla supersyvällinen, en suinkaan. Mutta ehkä tiedät, mitä tarkoitan, että viime kädessä sitä hakee blogista jotain sisältöä ja ehkä siinä mielessä keskeneräisyyttä, että voi kehitellä jotain ajatusta siinä samassa eteenpäin omassa mielessään. Samaa mieltä olen siinä, että minusta blogi voi pysyä samanlaisena eikä sen tarvitse kehittyä. Ihmeellinen tuo kehittymisen vaatimus. Päinvastoin sanon minä. Kehittyy jos sitä kirjoittava ihminen kehittyy, mutta pakottamalla tulee juuri tuota epäkiinnostavaa silottelua... Sekavaa puhetta nyt, mutta kumminkin. Sallittakoon se ainakin blogikommentissa, hah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täydennän vielä tohon 4-kohtaan, ettei jää epäselväksi, että ihan joku tavallinen ja ns. "pinnallinen" aihekin voi hyvällä kirjoittajalla olla yhtä kiinnostava kuin jokin maailmoja syleilevä syvällinen aihe. Arkiaiheistahan elämä koostuu ja ihan jokainen meistä on pinnallinen tavallaan, ja se on inhimillistä, että bloggaaja postaa jopa diipadaapa-aiheenkin. Mutta, jos blogi ei sisällä mitään muuta kuin "onpa kaunis sää", ja on sillä tavalla siloteltu, mitäänsanomaton, postauksesta toiseen, en itse jaksa seurata.

      Poista
    2. Kiitos Pilvi. Jatkan sun aloittamaa järjestystä, niin pysyy ajatus kasassa :)

      1. Meillä on näistä työhommista ollut aiemminkin puhetta ja olen niistä täällä kirjoitellutkin, mutta sen verran siihen vielä palaan, että se, että useamman turhauttavan ja tuskallisen vuoden ja pähkäilyn jälkeen viime keväänä osallistuin sille viikonloppukurssille, jossa opin ymmärtämään omia luontaisia vahvuuksiani, oli lopulta ihan käänteentekevä juttu. Se auttoi mua ymmärtämään, mitkä osa-alueet mun työssä on sellaisia, jotka ei vaan kertakaikkiaan sovi yksiin mun vahvuuksieni kanssa, vaan on mulle suorastaan vastenmielisiä. Eli en ollutkaan muuttunut yhtäkkiä huonoksi työssäni, vaan toimenkuva oli muuttunut "mun vastaiseksi". Se jotenkin rauhoitti ja silloin jo aloittelin sitä toisenlaista suhtautumista työhöni. Että en ottaiskaan henkilökohtaisesti ihan jokaista lastia omille harteilleni tai murehtisi kaikkien puolesta kaikkea (kun osalle tuntuu olevan tärkeintä vaan se, että tili tulee ajallaan..). Ja kun vielä sain sen kirotun LinkedIn-profiilinkin edes jollekin mallille, sekin helpotti, niin hassulta kuin kuulostaakin.
      Vielä vaatii hommia täydellinen, mutta hyvällä alulla on kumminkin tämä lunkimmin ottamisen projekti.
      2. Älä muuta sano. Hyvä me! Ei tarvi tehdä lakkoja, eikä lupauksia. Paitsi että tipattomalla kyllä ukkelin kanssa ollaan :D. Harmillisen helposti sekin tuntuu kyllä sujuvan. Tuntuis jotenkin muka hyödyllisemmältä, jos ottaisi koville.
      3. Kynttilöistä vasemmanpuoleinen ja sen takana oleva (joka ei näy, mutta on kaikkein kaunein), on niinkin eksoottisesta paikasta kuin Prismasta :). Oikeanpuoleinen paksu on Annon. Olisinkohan jostain Anttilasta joskus ostanut, mutta hillonnut kaapissa.
      4. Olet ensimmäinen, joka kuvaa tuota blogiasiaa niin, että siitä saa kiinni. Justiin se, että "postauksessa ei ole mitään sanomaa, mikä liikauttaisi yhtään aivosoluanikaan" on varmasti just se pointti. Ihan sama, mikä aihe, mutta jos teksti (tai kuvat) herättää ajatuksia, ja parhaassa tapauksessa pistää pohtimaan asiaa kantilta tai toiselta, se on just sitä, mistä itsekin tykkään. Mutta niinkuin vielä jatkatkin, niin sitä ei mun mielestä tosiaan voi kukaan kenenkään toisen puolesta päättää, mitkä aiheet on pinnallisia ja mitkä ei. Se, mikä tuottaa toiselle iloa, voi olla toiselle sitä pahinta mahdollista diipadaapaa.

      Tämän jättäisi varmasti viisas ihminen kirjoittamatta, mutta mulle ehkä tyhjintä sisältöä on se, että teksti alkaa bloghiljaisuuden pahoittelulla ja selittelyllä. (Etenkin kun se "hiljaisuus" mun mittakaavassa on kestänyt murto-osan siitä, mikä mulla itsellä on ihan normaali postausten väli :D).

      Olen aina vaan ihan hitsin iloinen, että meidän yhteinen matka täällä on kestänyt kaikki nää vuodet, ja aikalailla molempien alusta asti. Kiitos siitä Pilvi.

      Poista
    3. Ihana kommentti, kiitos tuosta loppukaneetista, Annukka! Tunnen ihan samoin!! Niin iloinen sun puolesta tuosta 1-asiasta, olenkin välillä miettinyt, miten työrintamallasi mahtaa mennä, kun ilmeisesti se on kuitenkin pysynyt samana. Tosi hienoa, että omaa mind setiä muuttamalla voi saada parannusta olotilaan. Ja nyt suuntaan marketteihin etsimään jäännöskynttilöitä ;).

      Poista
    4. Kiva kuulla. Kaikesta, mitä kirjoitit.

      Pidän peukkuja, että mieluisat kynttilät odottaa sua hyllyssä :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi