Sivut

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

TIU TAU TAMMIKUU


Tittididii.... 

Siinä pikku fanfaarit historian ensimmäisen kuukausikovakollaasini kunniaksi. 

Oikeasti en uskonut, että saan tällaista ikinä aikaiseksi, koska kuvia on tullut otettua niin vähän, mutta näköjään siitä pienestäkin määrästä saa ihan mukavasti kaavittua muistoja kasaan. Aikas kiva juttu sinällään.






Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ukkelin kanssa kaksin kotosalla niinkuin jo muutamana vuonna aiemminkin. Eikähän sitä sen kummempaa humua enää kaipaakaan. Ehkä ennemminkin niitä aikoja, kun poikain kanssa oltiin kaikki mahdolliset Rakettikeiju-lehtisistä leikatut tarjouskupongit taskussa aina ensimmäisinä autoliikkeen oven takana, kun rakettimyynti alkoi. Sieltä sitten neljä muovikassillista Kissanpieruja ja Pikkukiinalaisia kainalossa lähdettiin kotiin. Ja minä tietysti myyjälle vakuuttelin, että juu, en tietenkään anna poikien mitään sytyttää, vaan ihan itse aion kaikki pamautella menemään. Mutta varmuuden vuoksi ostin kuitenkin kahdet suojalasit (itselleni nekin tietty)...  

Mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia en tehnyt, mutta jonkunlaiseksi tavoitteeksi otin sen, että opettelen olemaan itseäni kohtaan vähemmän vaativa ja suhtautumaan elämään muutenkin jotenkin rauhallisemmin ja murehtimaan vähemmän. Aika hyvään alkuun tunnen sillä saralla päässeeni, vaikka tietoista muistuttamista välillä vaatiikin.

Päätin myös, etten yritä väkisin keksiä uuteen, tyhjään vuosikalenteriini mitään fiksua kirjoitettavaa, jos ei siltä tunnu. Mutta niin vaan sinne on kertynyt joka päivälle joku muistiinpano. Ei etu- vaan jälkikäteen. Niinkuin nyt vaikkapa jotain niinkin hohdokasta kuin öljysäiliön täyttöpäivä, joka tosin on paljon tähdellisempi tieto kuin joku hieno elämänviisaus tahi aforismi. Eivät paljon auta siinä kohtaa, kun talo pakkasilla kylmenee. 






Enimmäkseen kurjat kelit olen tietoisesti jättänyt ilman sen kummempaa huomiota, koska ulos on päästävä joka tapauksessa. En pärjää ilman raitista ilmaa. Hajoaa pää. Eikähän uloslähtö mielestäni ole oikeastaan edes asenne-, vaan asustekysymys. Ainoastaan jatkuva liukkaus hermostuttaa.

Mieli on päivästä riippuen soutanut talven ja kevään välillä. Toisinaan sitä toivoo, että tulispa vihdoin se kunnon talvi ja lunta, ja toisinaan taas tuntuu, että voisi suoraan hypätä hiirenkorva-aikaan. Ehkä eniten kuitenkin olen kaivannut kirkkaita keväthankia, joilla pääsisi sutjakkaasti suksimaan. (Aina yhtä idyllinen ajatus, kunnes talven ensimmäisen lenkin hiihtokunto toisin todistaa).

Keväisiä värejä olen kantanut kotiin tulppaanien muodossa, vaikka vähän vierastankin muita kuin lemppareitani valkoisia.  Toisin kuin ruokalautasella. Ahdistun värittömästä ruuasta, josta tulikin mieleen jomman kumman pojan pikkujunioriajat ja se, kuinka joukkue valmentajan johdolla pohdiskeli, mitä kaikkia värejä ruokalautaselta voi ja pitäisi löytyä. En muista, kuinka monta väriä piti keksiä, mutta siinä vaiheessa, kun perinteiset kurkut ja tomaatit ja porkkanat oli mainittu, enempää ei millään meinannut löytyä, kunnes yksi pojista hihkaisi, että "Ruskea kastike" :D. (Pahoittelut, jos olen kertonut saman jo aiemmin, mutta oli omasta mielestäni hauska juttu).  






Lunta, pakkasta ja kauniita sinisiä hetkiä oli täällä tarjolla peräti kolmen peräkkäisen päivän ajan. Sen jälkeen tuli yöllinen vesisade, joka vei kaikki edellämainitut mennessään. Sääli, mutta kyllä me suomalaiset varmaan maailman sopeutuvaisinta kansaa ollaan, kun sitä jo päivässä unohtaa, mitä oli eilen. Taivaalta tulee mitä tulee ja niillä se on mentävä. Kuuluu asioihin, joihin ei voi itse vaikuttaa, joten pareen, kun ei sen enempiä mieti.

Lukuunottamatta viime viikkoa, tammikuu oli sellaista tavallisen tasaista eloa. Menin vaan itse sössimään, ja kaikista lupauksistani huolimatta lisäsin salilla vääriin liikkeisiin liikaa painoja, jonka seurauksena niska jämähti niin totaaliseen lukkoon, että maanantai-illan ja sunnuntai-aamun välisenä aikana pää ei kääntynyt senttiä enempää suntaan eikä toiseen. Jomotti vaan. Mutta nyt on taas jo ihan hyvällä mallilla ja pääsen jatkamaan harjoituksia. 

Eilen sain soiton, että marraskuun alkupuolella varaamani kirppispöytä vapautuu ensi viikolla. Alkoi jo vähän kaduttaa koko homma, koska tapoihini on kuulunut suhtautua myytäviinkin niin tunnollisesti, että kaiken on oltava tiptop-kunnossa, vaikka hintaa olisi muutama sentti. Ja tietty ne hintalapun kiinnitykseen käyttämäni nuppineulatkin sävy sävyyn myytävän tuotteen kanssa.. Huuh. Olisko vähän kehittymisen paikkaa tässäkin. Että josko vaikka vähän vähemmällä tällä kertaa...

Eipä tässä muuta kuin hauskaa helmikuuta!  

52 kommenttia:

  1. Määää en kestä, myytävien tuotteiden nuppineulat sävy sävyyn, miten en ole näitä omissa värikoodituksissa ikinä tajunnut, hih olet paras. <3

    Totta muuten, mieli soutaa ja huopaa, olispa pakkasta, ei kun mieluiten lämmintä, pakkasta, lämmintä. Noh mitäs talvi itse on niin vaihteleva, ettei tässä immeiset itsekään enää tiedä mitä tahtoa.

    Mahtavaa helmikuuta, tämä kk on aina omalla kohdalla vaikein, joten lähden siitä, että nyt helmikuu yllättääkin. :)

    Juu ja ei uudenvuoden lupauksia, haluan vaan olla taas askeleen rohkeampi minä, kuin viime vuonna.

    Muiskuja Annukka ja voi elämän kevät tuota rakettihommaakin ja suojalaseja, ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei millään pysty laittamaan keltaista nupparia, jos on myynnissä sininen pusero :D. Tai jotain. Mutta oikeasti ihan hauskaa hommaa siihen asti, kun kasassa riittää kaikenvärisiä neuloja, joista valita, mutta sitten kun alkaa värivalikoima hiipua, ei vaan pysty kykenemään mihinkään riitasointuihin ja täytyy vaihtaa kokonaan metallinvärisiin. Mutta onneksi tällä kirpparilla on valmiina joka pöydässä tietty määrä keskenään samanlaisia ja samanvärisiä henkareita, koska aiemmin mulla meni niitten henkareittenkin metsästykseen ihan hirveästi aikaa, koska ei vaan voinut käyttää montaa väriä tai mallia. Ja heti kärppänä paikalle, jos joku on laittanut jonkun sovittamansa vaatteen tankoon väärinpäin takaisin :D.

      Toivottavasti helmikuu tosiaan yllättää sut sillälailla kivasti. Mulle se on tärkeä kuukausi, kun on sattumoisin oma syntymäkuu, vaikken noita numeroita enää niin välitä laskeakaan. Ja taas on käynyt niin, että olen jo pitkän aikaa muistanut jo täyttäneeni 53, vaikka oikeasti olenkin vasta 52 vielä hetken aikaa.

      Näin jälkikäteen ajatellen ne rakettitouhut (tai siis, ei meillä koskaan mitään oikeita raketteja ollut, vaan justiin niitä pieniä juttuja, joita pojat sai itse sytytellä) oli kyllä aika kivaa aikaa, vaikka silloin välillä vähän oli kärsivällisyys koetuksella, kun piti seistä 6 tuntia putkeen vartioimassa touhuja :D. Ja aamunvalossa sitten siivoiltiin mustuneet hanget..

      Mun mielestä sun tän vuoden teksteistä on henkinyt se uudenlainen rohkeus sillälailla kivalla tavalla. Oikeasti <3

      Poista
  2. Ota ihan rennosti noiden kirpparijuttujen kanssa. Tuo poikasi värimietintä ruoista oli loistava :)
    Ihanaa keskiviikkoa ja kuukauden viimeistä päivää sinulle Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpommin sanottu kuin tehty Outi :). Jotenkin se kirppispöytä on mulle sellainen juttu, että koska siinä on tavallaan esillä varsin henkilökohtaista myytävää (vaikkei siis kukaan oikeasti tiedäkään, mikä pöytä kenenkin on, ellei varsin satu paikalle silloin, kun sitä pöytää täyttelee), niin haluan, että kaikki on puhdasta ja siistiä ja nätisti esillä. Ja siitäkös sitä aina saa itselleen hirmu stressin kehitettyä, kun joka päivä täytyy käydä siivoamassa ja tarkistamassa, mutta minkäs teet :).

      En muista, kuka sen ruskean kastikkeen kekkasi, mutta oli mun mielestä mainio havainto. Ja kertoo siitä, että noista ajoista on aikas kauan. Mahtaako kukaan enää ruskeaa kastiketta tehdäkään...

      Kiitos samoin Outi <3

      Poista
  3. Ulkoilu on juuri niin kuin sanoit asustekysymys. Säällä kuin säällä voi ulkoilla, kunhan vain vaatetus on sään mukainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Eikä mua haittaa edes se, jos nyt sattuu tilapäisesti kalsareita myöten kastumaan (niinkuin mulle on tässä viimeaikoina käynyt, kun on selvästi omista varusteista alkaneet sateenpitävyysominaisuudet pettää..), jos kotona voi kumminkin vaihtaa kuivaa päälle. Itseasiassa joskus ihan nautin siitä, että mitä hirveämpi keli ja mitä enemmän vettä tai räntää tulee taivaalta, sitä enemmän nautin siitä, että olen lähtenyt ulos. Jonkunlaista kurjuuden maksimointia vissiin, mutta palkitsevaa :)

      Poista
  4. Kiva kun rupesit kuukausikollaasia väsäämään. Minä olen melkeinpä päättänyt olla tekemättä niitä tänä vuonna. Tuntuu että porukka kohta jo kyllästyy ainaisiin kukausikuviini. Ihan satavarma päätös se ei vielä ole. Mutta jos tuntuu että postausaiheet loppuvat, niin kuin toisinaan tuntuu, niin ehkä sitten kuitenkin....
    Oikein ihanaa helmikuuta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, mutta voipi olla, että tämä oli samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen :). Ei voi yhtään tietää. Mutta siis sinähän kuulut niihin, jotka mua tähän inspiroit omilla kauniilla kollaaseillasi, jotka ei kyllä ainakaan mua kyllästytä yhtään. Päinvastoin. Kivoja pikakelauksia, jotka osoittaa ajan nopean kulun. Joskus kun joku kuva, jonka muistaa vasta äsken nähneensä, onkin peräisin jo pidemmän ajan takaa.

      Sitä vaan on itse niin kriittinen omille jutuilleen välillä. Niitä omia kuvia kun on tullut pyöriteltyä jo useampaan kertaan, tulee herkästi sellainen tunne, että "nää on jo niin nähty ja mitä nämä enää ketään kiinnostaa", mutta toisten juttuja katselee ihan eri silmällä ja ilokseen. Että täältä tulee peukut jatkolle!

      Ja kiitos samoin Kristiina <3

      Poista
  5. Hei hauskaa, että löytyi toinenkin nuppineulapirkko!! Luulin, että olen ihan kumma ja nolotti aina kun noita värejä mätsäilin salaa. No nyt on viimeisestä kirpparista kohta neljä vuotta, mutta olen huomannut, että samaa trimmausta voi harrastaa muissakin yhtä tärkeissä jutuissa ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee. Kiitos vertaistuesta Leena :D. Tärkeitä hommia tosiaan ;). Mutta olen kyllä ihan vakuuttunut, että tollasilla pienillä jutuilla on vaikutusta myyntiin. Ja itsessään jotenkin ihan hirmu palkitsevaa niin kauan kuin siitä värikkäästä neulakasasta löytyy aina sopiva väri, mutta into lopahtaa, kun alkaa värit vähenemään.. Ja Tiialle tuolla ylempänä kirjoitinkin, että henkareittenkin pitää toki olla kaikkien keskenään samanlaisia ja samanvärisiä. Ja samoin päin tangossa.. Että siinäpä sitä taas itse itselleen aiheutettua vapaaehtoista stressin aihetta :D.

      Aika monessa muussa asiassa olenkin sitten huoleton hutihapeli. Ukkelilla varmaan olisi valmiina pitkä lista niitä juttuja ;)

      Poista
    2. Viimeisiin lauseisiisi pakko vastata, että samoin meillä. Mutta samalla totean, että noi miehet eivät vaan selvästikään ymmärrä, mitkä ovat niitä oikeasti tärkeitä juttuja.

      Poista
  6. No nyt kyllä on luonteenpiirre, missä me EI olle samanlaisia :D Eli toi nuppineula-juttu. Olen huomannut sun muistakin kirjoituksista: sä olen huolellinen ja pedantti, minä taas ihan huithapeli kaikissa tarkkuutta vaativissa hommissa. Oikein rupesi naurattamaan; olen aikeissa varata kirppispöydän ja mietin, että pitäisikö kokeilla tuota nuppineulojen sävyn miettimistä... ei kyllä onnistuisi mulla kuin kolmen tuotteen kohdalla, sitten lentäisi nuppineulat seinään.

    Toi Granny Smith -kuva on niin ihana! Ajattelin jo ekaa kertaa sen nähdessäni, että sen voisi kehittää tauluksi ja laittaa keittiön seinälle. Ja ton korin voisin ottaa myös keittiöön! Mistä olet sen löytänyt?

    Hei, helmikuu - jihuuuuu!! Eilen tajusin, että valon määrä on lisääntynyt ihan älyttömästi. Kyllä tää tästä! Kivaa, että olet parantunut ja päässyt takaisin koneen ääreen! Ihanaa torstaita Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pedanttius keskittyy vaan joihinkin asioihin, mutta jos ukkelilta kysyttäisiin (ei kysytä ;)), niin joissain jutuissa olen kyllä varsin huoleton. Koskee lähinnä kodin järjestykseen liittyviä juttuja, joka ei tietenkään ole ollenkaan niin tärkeää kuin nuppineulat :D. Tai toinen pakkomielteeni sohvan ja mattojen suoristus. Ja taulujen (osittain sen takia meillä ei niitä olekaan, vaikka suurin syy onkin se, että lapsuuden kodissa niitä on niin paljon, ettei millään ehdi kaikkia edes suoristella). Vaikka kaikki muu ympärillä olis ihan hyrskyn myrskyn, niin en pysty istumaan rauhassa sohvalle ennenkuin olen tarkastanut, että sohvan selkämys on sen takana olevaan patteriseinään nähden suorassa ja riittävän kaukana patterista. Ja sen jälkeen pitää tsekata, että sohvan edessä oleva matto on suorassa sohvaan ja parketin saumoihin nähden :D. (Mun pojat on sanoneet, että mua ei vois mitenkään kloonata, koska klooni paljastuisi heti siitä, ettei kumminkaan osaisi tehdä noita kaikkia rituaaleja..). Ja kun olen saanut kaikki viivasuoraan, tulee ukkeli, joka istuu lattialle ja nojaa sohvaan, jonka jälkeen sohva luistaa taakse- ja matto eteenpäin vinoon ja pitää aluttaa kaikki alusta :D. Jep. Ehkä tää kertoo siitä, että on muuten asiat ihan hyvin, kun ei ton kummempia murheita ole...

      Kiitti kuvakehuista. Omenat on kyllä livenä kivemman näköisiä kuin kuvassa, mutta saishan siitä tosiaan talveksi pirteän taulun. Ja kori on Ikean Risatorp. Tykkään tosi paljon. Muistaakseni niitä oli myös harmaina ainakin, mutta valkoinen on mun väri.

      Helmikuu on mun syntymäkuu ja siksi tärkeä, koska muutenhan tässä ei olis niinkuin itsekään ollenkaan olemassa. Että kiva kun saa olla :).

      Kohta on sitäpaitsi viikonloppu (jee), joten kai maar sitäkin voi sulle jo toivottaa <3

      Poista
    2. Hahaa, no ollaan me sittenkin samiksia tuossakin :) On mussakin pedantit piirteeni, mutta just kaikissa niissä ei niin tärkeissä jutuissa. Ja oon tosi laiska imuroimaan/siivoamaan yleensäkään, mutta taulut, matot, kirjat hyllyssä (arrggghhhh) yms. pitää olla suorassa. Hullu mikä hullu :)

      Juu, viikonloppua jo melkein elellään eli hyvää sellaista sinne myös <3

      Poista
    3. Jaa niin. Unohdin ne kirjat ... :).

      Ja kitooos <3

      Poista
  7. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että onpa kiva, että löysin tämän blogisi! Luinkin heti ties kuinka monta juttua ja huomasin meillä muutamia samankaltaisia luonteenpiirteitä: pedanttius, terveellinen elämäntyyli (ei se aina onnistu, mutta tavoite on), tykkäät ulkoilla ja kävellä... tämä siis jo muutaman jutun perusteella :) Luin kiinnostuneena myös noita aamiais- ja muita ruokailuun liittyviä juttuja kun itseäni tympii se ainainen leipä ja kahvi, mutta rakastan kahvia joten eihän siitä voi luopua!

    Ihanaa talviviikkoa ja helmikuuta sinulle!
    -Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun täytyy puolestani ihan ensiksi sanoa, että olipahan ihan tosi kiva ja yllättävä kommentti. Tuli heti aamusta iloinen mieli, joten kiitos kovasti siitä :).

      Munhan täytyy heti sopivan tilaisuuden tullen tulla tutustumaan suhun paremmin, kun tosiaan kuulostaa noita yhtäläisyyksiä löytyvän :). Joskaan en ihan joka asiassa ole pedantti (ainakin jos mieheltä kysyttäisiin, muttei kysytä...), mutta joitain nuppineulamaisia pakkomielteitä kyllä on. Esimerkiksi kaiken suoristaminen :). En voi olla, jos on matot tai sohva tai taulut vinossa, vaikka muuten kaikki ympärillä olisi pommin jäljiltä..

      Muakin on alkanut aamuinen leipä tympiä. Saattaa olla jotain osuutta asiaan sillä, että olen pistellyt sitä yhtä ja samaa Oululaisen siivutettua jälkiuunileipää varmaan viimeiset parikymmentä vuotta. Nyt on jotenkin alkanut tulla mitta täyteen ja kaipaan vaihtelua, mutta on ainoita leipiä, josta tulee hyvä, eikä paha olo. Mikään tuore ruisleipä ei tuu kyseeseen ja vehnää en syö muutenkaan, joten vaihtelu on niinkin villiä kuin näkkärit. Niitä joskus jaksan tehdä itse, mutta en aina. Mutta hirmu kiva, jos näistä mun sekalaisista teksteistä jotain järkevää vinkkiäkin löytyy :).

      Kiitos paljon toivotuksista, käynnistä, kommentista ja kaikinpuolin valoisia ja iloisia päiviä sulle myös Maarit! Tulen "kylään", kun on kunnolla aikaa keskittyä.

      Poista
  8. Ihania kuvia ja fiiliksiä :) Mulla muuten iski nyt kalenterikateus - sulla on ihanan näköinen ja mulla tylsä musta :D Sisäsivuille on kyllä silloin tällöin teippaillut motivaatiokuvia tai muuten vaan kivoja juttuja piristämään viikkonäkymää.

    Kirpparipöydän varaamista mäkin oon miettinyt, mutta se on aina niin hemmetinmoinen ruljanssi, että olen viime vuodet kuskannut ylijäämävaatteet ihan suosiolla UFFin laatikkoon tai jollekin tuttavalle, jos on ollut tarvetta. Lasten urheilukamat on oikeastaan ainoat, jotka laitan fb-kirpparille myyntiin. Ja siinäkin tuntuu olevan kauhea vaiva valokuvailla ja kirjoitella niitä sepustuksia, aargh... :D

    Valoisaa loppuviikkoa sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Tää on oikeasti ensimmäinen kalenteri, jota en varsinaisesti ollut edes ostamassa, mutta en kehdannut lähteä pikkuputiikista tyhjin käsin uloskaan, kun olin ainut asiakas ja jotain piti keksiä :). Mutta ehkä justiin siitä syystä se on myös ainut, johon on ilmestynyt merkintöjä. Aiempina vuosina huolella valkkaamiissani kauniissa muistikirjoissa on sen sijaan suurin osa sivuista jäänyt tyhjäksi. Eli hyviä kauppalappuja niistä tyhjistä sivuista sais, mutta kun ei raski silputa kumminkaan...

      Oikeasti se kirpparitouhu on ihan jäätävää, mutta haluan silti tehdä kaiken vaikeimman kautta :). Jotain masokismia varmaan, mutta koen liian helpoksi sen, että vaan veisin itselle turhan tavaran johonkin (en edes tiedä mihin) ja siirtäisin oman ongelmani kenties jonkun muun riesaksi. Kirppiksellä ostaja saa itse päättää, ostaako, mikä on mun mielestä reilua (ja siis mun hinnat on yleensä muutamasta kymmenestä sentistä pariin euroon, ihan sama, mitä "myyn", joten tienaamisesta ei todellakaan ole kysymys), mutta jos vaan vien tavaraa tai vaatteita johonkin ilman, että olen varma, että niitä tarvitaan, en halua, että kukaan joutuu niitten mun "lahjoitusteni" kanssa pulaan. Siis että ei tiedä mitä niille tekis tai mihin ne mahtuu tai jotain. Mutta siis kovia aikoja on tiedossa taasen. Etenkin kun nyt mulla on jäljellä enää kaikenlaista epätoivoista kamaa (joista pahimpina omat ankeat vaatteeni..) alkaen erinäisten pleikkareitten oheislaitteista kaikenlaiseen sekalaiseen. Voi olla, että lopulta päädyn kasaamaan kaiken yhteen kuvaan ja laittamaan Toriin "annetaan"-ilmoituksen. Kaikki tai ei mitään-ehdolla :D. Sekin olis mun mielestä reilua, koska silloinkin noutaja on itse saanut päättää, tarviiko. Mutta ans kattoo ny, selviänkö tästä järjissäni. FB-kirppiksistä en selviäis, koska menee heti hermo kaikenmaailman yyveitten ja aaveitten ja mmm:ien kanssa. (Putouksessa oli mun mielestä tästä hyvä sketsi :)).

      Kiitos paljon Tuulaseni ja iloista meininkiä loppuviikkoon ja eritoten viikonloppuun <3

      Poista
  9. Minä olen myös tarkka kirppishommissa, tuotteiden pitää olla siistejä ja hintalaput myös. Joka päivä käyn ainakin kerran siivoamassa pöytää, mutta tuota nuppineulajuttua en olekaan tajunnut. Tosin meidän kirpparilla onkin vain hakaneuloja. Mutta henkarit pitää olla siistejä, mutta parempi olisi jos ne kaikki olisi samanlaisia. Ja todellakin tästäkin saa stressin aikaiseksi:D
    Itsestäni olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä pikkutarkempi minusta tulee. Nuorena sitä osasi olla enemmän hällä väliä, mutta nykyään en taida edes tietää mitä se tarkoittaa...
    Ihanaa loppuviikkoa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan siis kirppissamiksia :).

      Tiialle tuolla ekassa kommentissa kirjoitinkin, että myös henkarit pitää kaikki olla keskenään samanvärisiä ja samanlaisia, mikä ennen tuotti ylimääräistä hommaa sekin, mutta nykyään mun vakkarikirppiksellä on uudet omistajat, jotka on huolehtineet tosta valmiiksi :). Kaikki hyllyt ja tangot on jämptisti samankokoisia ja kaikki kauniisti valkoisiksi maalattuja ja tangoissa valmiina rivi valkoisia henkareita. Arvostan :).

      Veikkaan, että sulla on siinäkin sama toimintamalli kuin mulla, että jos joskus päätän vaihtaa (laskea) jotain hintaa, vaihdan aina kokonaan uuden hintalapun tilalle, enkä koskaan merkkaa siihen vanhan päälle. Liian suttua :).

      Mua vähän tää kirppiskeissi stressaa senkin takia, että yleensä olen täsmännyt myytävät jutut ajankohtaan sopiviksi (joulun alla punaista ja pääsiäisenä vihreää..), mutta nyt kun alkaa jo turhan tavaran pohjat häämöttää, kaikki on vaan sellasta sekalaista, josta ei saa nättiä kokonaisuutta kasaan millään. Mutta pienissä on murheet kumminkin, kun tämmöisestäkinn saa itselleen vapaaehtoisen stressin aikaiseksi :).

      Joissain muissa asioissa (lähinnä siivouksessa...) osaan kyllä olla varsin huoleton ja sulkea silmät monenlaisilta jutuilta. Toisin kuin nuppineuloilta :D.

      Kiitos samoin, kivaa loppuviikkoa ja viikonloppua heti siihen perään <3

      Poista
  10. Just nyt rätkii niin lunta, että taidetaan jäädä himaan "nalkkiin." Siis ihan oikeesti. Huomenna lakko ja omalla autolla liikkuminen on vähintäänkin jo kyseenalaista. Mä kiukuttelin UK:lle ja sanoin, et mää haluun Espanjaan, mää en niin jaksa tätä talvee. Joskin eilisellä hapetuksella ajattelin, et kyl tää talvi on sit kuitenkin niin kiva. Arska paistoi ja vesi avannossa oli cool.

    Miten toi tammikuu meni ihan käsistä, en oikein vieläkään tajua. Enää helmi ja sit voikin alkaa jo valmistautua mökkeilee. Jippii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Sitä lunta tosiaan tuli siihen malliin, että ihan varmaan piäkaupunkiseudulla ollaan pulassa, kun siellä ei ole sitä lääniä, mihin lunta lykkii niinkuin täällä. Ja varmaan kaikki aurausvehkeiden kuljettajatkin on lakossa tahi barrikaadeilla.
      (Kollega kertoi, että siinä vaiheessa, kun hänen lentonsa piti lähteä Helsingistä, kone oli jumissa Kajaanissa, koska koneen ovi oli niin paksussa jäässä, että sitä ei saanut kiinni. Huuuuh. Meikäläinen olis kyllä luikkinut karkuun, koska inhoan lentämistä niillä keksipurkin kokoisilla koneilla muutenkin. Etenkin näillä tuulilla ja lumimyräköillä).

      Helmi on mun syntymäkuu ja siksi tärkeä. Koska jos ei olis helmikuuta, ei olis muakaan ja se olis aika tylsää se.

      Ja totta. Se on viittä vaille möksä-aika. Sitä ennen kuitenkin viikonloppu, joka toivottavasti ei teillä mee kokonaan vankina, vaikka kotona kivaa onkin.

      Poista
  11. Ristus, mun kärsivällisyydellä ei odoteta yhtään mitään kirppispöytää, saatika laitella mitään nuppineuloja sävysävyyn, vaikka se esteettistä olsikin. Kaikki äkkiä pussiin ja konttiin...heti kaikki pois silmistä, niin ei ehdii miettimään tarviisko ehkä joskus vai ei. No joku nyt miettii, että heitän rahaa pois. No en heitä, annan ne hyväntekeväisyyteen ja autan näin muita. Olen päässyt sen hamstrausvaiheen ja mulle-kaikki-nyt-vaiheen ( paitsi, että kaikki ois kiva jos tapahtus niinkuin...eilen) yli ja eikös sitä sanota, että hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan ;) Kysin kerran mieheltä, että pitäiskö ottaa kirppispöytä, niin kysyi, että miksi (onneksi, koska laiskuuttani en kuitenkaan olisi pystynyt)? Lastenvaatteet olen kyllä saanut kiertoon työpaikalla ja ehkä jotain muutakin, kun on vain tullut puhetta...
    Ja kyllä ruskea on väri siinä missä punainen ja vihreäkin ja sopii oikein hyvin ruokalautaselle <3
    Oikein mukavaa helmikuuta, ja todellakin sää on vain asukysymys ( vaikka inhoa talvea)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin tykkään lahjoittaa kaiken mahdollisen eteenpäin, jos tiedän, että sille on varmasti tarvetta ja käyttöä. Esimerkiksi silloin oli ihana pestä ja mankeloida ja viikata laatikkotolkulla lakanoita ja pyyhkeitä ja mitä milloinkin SPR pyysi ihmisiä lahjoittamaan, kun tänne perustettiin vastaanottokeskus (jota enää tosin ei ole). Ja jos pyydettiin miesten kenkiä, vein miesten kenkiä ja jos pyydettiin leluja, vein leluja. Mutta muuten mulla on tällainen ajatusmalli (laiskuuttani kopioin, mitä aiemmin tuolla ylempänä Tuulalle kirjoitin):

      Oikeasti se kirpparitouhu on ihan jäätävää, mutta haluan silti tehdä kaiken vaikeimman kautta :). Jotain masokismia varmaan, mutta koen liian helpoksi sen, että vaan veisin itselle turhan tavaran johonkin (en edes tiedä mihin) ja siirtäisin oman ongelmani kenties jonkun muun riesaksi. Kirppiksellä ostaja saa itse päättää, ostaako, mikä on mun mielestä reilua (ja siis mun hinnat on yleensä muutamasta kymmenestä sentistä pariin euroon, ihan sama, mitä "myyn", joten tienaamisesta ei todellakaan ole kysymys), mutta jos vaan vien tavaraa tai vaatteita johonkin ilman, että olen varma, että niitä tarvitaan, en halua, että kukaan joutuu niitten mun "lahjoitusteni" kanssa pulaan. Siis että ei tiedä mitä niille tekis tai mihin ne mahtuu tai jotain.

      Ja itsekin kun ilahdun, jos kirpparilta löydän jotain kivaa edulliseen hintaan, niin toivon, että mun pöydästä joku muu voi tehdä niitä löytöjä. JOskin sain kirppiksen pitäjiltä vähän pyyhkeitä siitä, että myyn "ilmaiseksi", mikä on totta, mutta mulle on pääasia, ettei tarvi kantaa mitään sieltä pöydästä takaisinpäin.

      Ja olen ihan (tai ainakin melko) varma Satu, että jos sulla on pöydällä iso kasa kaikenvärisiä nuppineuloja, niin ihan varmaan poimisit sieltä omalla hyvällä värisilmälläsi vaistomaisesti sen, joka sun mielestä mätsää kivasti myytävään tuotteeseen :). Tekee hommasta edes jossain määrin mielekästä, koska muuten se hinnoittelu on oikeasti ihan hanurista. Mutta niinkuin aiemmin sanoinkin, niin jonkun sortin kidutusmuoto itselle vissiin :).

      Helmikuu on mun synttärikuu ja mun mielestä jo ihan kevät.

      Iloa opiskeluun ja viikonloppuun näin ens alkuun <3

      Poista
    2. Voisin olla samaa mieltä tuosta sinun kommentistasi kirpputorin pitämisestä, mutta onneksi olen myös niin laska, etten jaksa edes itseäni kiusata tuon vertaa. Ja ehkä sille toiselle maksetaan nimellisesti siitä, että selvittelee mun viemät 'riesat' ;)
      Ja ehkä on totta myös tuo nuppineulajuttu...=D
      Ihanan hassu olet <3

      Poista
    3. Tässä justiin koitan keksiä kaikkea muuta, ettei tarvis aloittaa sitä hinnoitteluprojektia, mutta kohta se on pakko, kun tiistaina tarttis olla tavarat pöydässä. No, tyhmästä päästä kärsii ja sillai :).

      Ja suhun ei kyllä sana "laiska" sovi. Sen verran touhu olet <3

      Poista
  12. millä Tyykikylän kirpputorilla myyntipöytäsi on?

    hannah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vielä missään, mutta tulee olemaan sellaisella, joka oli ennen maan alla, mutta nyttemmin maan päällä, vaikka nimi edelleen viittaakin siihen aiempaan sijaintiin ;).

      Poista
  13. Herttaista helmikuuta sinne taikatalven keskelle!
    Arki jyllää päälle, mutta kevättä kohti mennään!
    Laita vain se kirppispöytä kasaan ja anna niiden nuppineulan värien olla...ei niitä huomaa kuin sinä itse! =)
    Aurinkoa päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kokeilla kouluttaa (kiduttaa) itseäni niin, että valkkaan sen nuppineulan kasasta silmät kiinni :). Kääk. Ei tule onnistumaan :).

      Täällä on nyt parin päivän sisään tullut ihan todella paljon lunta. Veikkaan, että ainakin pääkaupunkiseudulla ollaan pulassa (ja jumissa) hankien keskellä. Etenkin kun tänään on joku yleinen lakkopäivä (en osallistu), eikä julkinen liikenne kulje, vaan pitäisi lähteä omilla autoilla seikkailemaan. Täällä maalla ei ongelmaa, kun kaikille on tilaa, mutta Helsingissä tietänee melkoista kaaosta.

      Aurinkoa on viikonlopulle luvassa kirpeän pakkasen kera. Jess. Sinne toivottelen sitä vähän lämpimämpää valoa :)

      Poista
  14. Kivat kuvat tammikuulta :) Itsekin tykkään, että kirppispöydällä on asiat kunnossa: henkarit, hintalaput ja muut, mutta nuppineuloihin asti en ole tarkkuutta vielä ulottanut, arvostan sun sinnikkyyttä siinä asiassa.

    Kevättä täälläkin jo odotellaan, mutta yritän nauttia talvesta omalla tavallani niin kauan kuin se on tällaista kuin nyt - lunta ja pikkupakkasta ja ennen kaikkea valoa.

    Kivaa viikkistä Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä aika käy vähiin ja tarttis tarttua siihen hinnoitteluprojektiin, mutta yllättäen keksisinkin just nyt kaikkea muuta tekemistä :). Mutta on jo mulle tuttu kaava, kun iskee aina loppumetreillä kumminkin ahdistus..

      Tää on sun juhlakevät. Vai pitäiskö sanoa jopa elämän kevät. Nauti siitä <3

      Poista
  15. Kommentoin tuolla ylempänä jo aiemmin, mutta nyt olen taas pulassa tuon Photoscapen kanssa. Osaan kyllä koota kollaasin sen avulla, mutta kun lataan ne blogin postaussivulle, niin ne ovat epäselviä, ei ollenkaan selkeitä niinkuin yksittäiset kuvat joista kollaasin olen tehnyt. Pitääkö minun ensin pienentää ne yksittäiskuvat ja vasta sitten tehdä kollaasi, vai mikä mahtaa olla vikana? Voi olispa tuo Picasa vielä käytössä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan tähän pikaisesti sen minkä tiedän (tai luulen tietäväni). Eli itse kokosin kollaasin valmiiksi oman blogini kokoon sopivaksi (leveys 750 px) pienentämistäni kuvista ja tallensin kollaasin ("tiles").Sen jälkeen valitsin vielä "muokkaa" ja muutin tallennetun kollaasin leveydeksi saman 750 px (sulla voi olla blogissa joku muu leveys). Silloin näkyy terävänä.

      Toivottavasti tästä oli hyötyä

      Poista
    2. Kiitos ohjeesta! En kyllä taida osata tuota tehdä, mutta katsotaan jos onnistuisi.

      Poista
    3. Mietin, että voisko se epätarkkuus johtua esikatselusta? Jos kuvat on isoja ja esikatselu-% 100 (siinä alhaalla on sellanen jana, jota siirtämällä voi muuttaa), niin näyttää sumealta, kun ei mahdu siihen esikatselutilaan. Mutta jos pienennät prosenttia, niin tarkentuu.

      Poista
  16. kiitos tiedosta - tunnistan -

    hannah

    VastaaPoista
  17. Ihanat on kuva! <3 Ja hyvältä kuullostaa sun uudenvuoden lupaukset.
    Hieman hymyilin noille sun sävysävyyn nuppineuloille... niin Annukkaa. <3
    Iloisia talvipäiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että voisin kokeilla kiduttaa itseäni valkkaamalla nuppineulan kasasta silmät kiinni, mutta ei mahda onnistua :). Liian paha. Eli pienissä on murheet vissiin, kun tällä tasolla mennään..

      Ulkona näyttää nyt niin superilta, kun paistaakin yhtäkkiä aurinko. Tarttee tästä lähteä nuuhkimaan raikasta pakkasilmaa.

      Iloista meininkiä Kotomolle kans <3

      Poista
  18. Voi hitsin hitsi.. miten noi kelit nyt ei oo teitä suosineet? Meillä on ollut lunta jo piiitkään ja ihan täydelliset talvisäät. Oon kuvitellut, että koko Suomessa on sama homma.

    Mulla jäi ny kollaasi tekemättä. Koko viime vuoden niitä väänsin ja jotenkin ne oli kyllä kivoja. Pitäisköhän kuiteskin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei oo ollu talvesta tietoakaan tänäkään vuonna noita muutamaa päivää lukuunottamatta, mutta viime viikon lopulla tuli taivaalta vissiin koko talven edestä lunta, joten nyt sitä olis taas. Lapiollinen painoi varmaan tuhat kiloa, kun perjantaina yritin kolailla. Oli niin märkää. Naapurin vähän iäkkäämpi mies sanoi hyvin, että "tää on oikein infarktilunta". Sai pelätä, että leikkaa pumppu kiinni, kun sitä nostelee vallien päälle.

      No pitäis pitäis tietty :)

      Poista
  19. Hei mahtavaa kirppistelyä sinne. Nuppineulan sävyjen TIEDOSTAMINEN on jo ensimmäinen askel kohti suurpiirteisempää elämää! Enää uupuu toteutus - vai uupuiko? ;)) Mä olen valitettavasti jotenkin ollut viimeaikoina väsähtänyt kirppismyyntiin. Olen joutunut niin paljon Villa Idurin tavaroita sortteeraamaan, että nyt kun sortteeraan alunperinkin omia tavaroitani jaksan enää vain viedä ne kierrätykseen. Hyvä niin, jokunen kauppakassin hinta se vaan on jäänyt saamatta. Nytkin on muuten pari pussia taas odottamassa. Kyllä tekee hyvää, kun pääsee pienissä askelissa kamasta eroon.

    Malttia salille ja toivottavasti reenit ovat taas jatkuneet! itselläni vähän sama ongelma tuon yli-innokkuuden kanssa. Päätin lisätä vähän harjoitustunteja rakkaaseen vanhaan lajiini tennikseen ja niinpä tammikuun ekojen viikkojen tuntimäärät (7t/vko) saivat toteamaan, että öö, oisko kuitenkin parempi ottaa puolet pois, niin pystyisi vähän lennokkaammalla tyylillä kävelemään ihmisten ilmoilla siinä välissä. Pikkuisen siis pakarat jymähtivät, heh. Muistetaan ne hyvät öljyt, niin pysyy jänteet, säikeet ja suonet kondiksessa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just. 7 tunnilla alkuun ja siitä sit voikin lähteä lisäämään :D. Kääk. Kiva laji, johon meillä ei tässä kaupungissa valitettavasti ole mahdollisuuksia näin talvella, mutta JOS päästään lomalle Vuokattiin, niin siellä tennis kuuluu oleellisesti ohjelmaan. Ja nimenomaan Pölhön pojan taktiikalla eli "paukusta kärkeen ja loppu täyttä" :D, josta seuraa se, että tukijalan puoleinen kankku pettää seuraavana aamuna, kun koittaa nousta sängystä ja vihloo niin, ettei tosiaan kovin lennokkaasti pysty askeltamaan. Mutta hauskaa on, jos vähänkään sujuu. Jos ei, turhaudun aika äkkiä.

      Mun kirppispöytä on huomisaamusta alkaen vapaa, mutten ole vielä laittanut nuppineulaakaan ristiin. On tosin tällä kertaa muutama laatikollinen lähinnä vaatteita jo valmiina odottamassa, ettei käy niinkuin yleensä, että alan niitä vasta sitten pakonomaisesti haalimaan kasaan, kun jo pitäis olla valmista. Vähän kyllä tavallaan kaduttaa, että tuli (taas kerran) tähän lähdettyä, mutta jos pöytä tyhjenee, niin on se sen väärtti. Ei rahamielessä, vaan sillä, että taas on helpompi hengittää. Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin, että ei ole sulla ihan siinä prioriteettilistan kärjessä. Idurissa kun kumminkin on jonniinverran tosiaan sitä sortteerattavaa aarretta.

      Mulla on muutaman tunnin päästä jännittävät hetket käsillä. Kerron sitten, jos jotain kerrottavaa jää. Nyt lähden metsään kävelemään (vapaapäivä), vetämään keuhkoihin kirpeää pakkasilmaa ja rauhoittumaan, että selviän siitä, mikä mua odottaa. Hui.

      Reipasta meininkiä ja sopivasti malttia sulle kaikkeen, mitä ikinä keksitkin tehdä.

      Poista
  20. Heleää helmikuuta tosiaan. Ihanat kuvat.
    Miten itseltä on ihan mennyt ohi, että on kevät ja tulppaanit??? Hirveä reikä sivistyksessä. Asia on korjattava heti välittömästi tulevalla viikolla.

    Kelit ei tosiaan suosi.
    Lumi on kaunista, pakkanenkin tässä pienessä määrin (6-10 astetta) mutta voi jukranpujut, että tarvii olla se jäinen liukkaus siellä lumen alla, JA tallaamattomat polut metsässä. *huoh*
    Oletan, että kaikkea ei voi saada.

    Toivottavasti kirppistely onnistuu. Minulla on vielä harkinnassa raaskinko pöytää ottaa, koska hintataso oli aika kova suhteessa siihen mitä minulla olisi myytävää. Toisaalta ihan parin viikon takia en viitsi lähteä tuohon hinnoitteluruljanssiin.

    Pirteää tulevaa viikkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on varmaan mennyt kevät ohi saunoessa :). Paitsi että niin se tais mennä mullakin, koska näköjään tulikin talvi. Mutta eipä mittään. Kiva sekin on, kun kerran kumminkin vielä on ihan talviaikakin. Näytti ladutkin ilmestyneen lähimetsikköön, mutta ensin tarvii saada jollain konstilla raavittua viimekeväiset pitovoiteet irti pohjista. Ukkeli kun kerkis ne tervata, vaikka varsin kielsin. Ei ollut mitään asiaa niillä sen jälkeen eteenpäin. Mutta eipä lipsuneet.

      Mun kirppistely taitaa mennä tällä kertaa ihan poskelleen. Oli olevinaan paljonkin kaikkea sinne vietävää, mutta aika mitätön saalis sitten loppupeleissä kumminkin. Enkä nyt haluais päätyä sille linjalle, että alan väkisin keksimään jotain myytävää sillä seurauksella, että joudun jossain kohtaa ostamaan uutta tilalle, kun huomaan, että oho, eipäs mulla enää olekaan just sitä, mitä tarvisin.

      Mulla ei ole ikinä ollut pöytää edes kahta viikkoa putkeen. En jaksa niin pitkäkestoista stressiä, kun touhuan aina niin täysillä :). Viikon täsmäisku on mulle sopivin. Joskin ennen olen ajoittanut myytävätkin ajankohdan mukaan. Joulun alla punaista, pääsiäisen alla vihreää ja sillai. Nyt ei ole oikein mitään mihinkään sopivaa. Mutta näillä se on nyt mentävä.

      Reipasta meininkiä sulle kans!

      Poista
  21. Pitäis pitäis... siis kirppistellä. Ennen joulua yritin saada paikkaa ja oli kolmen kuukauden jono, joten jäi. Kolme kassia ja laatikko on pyörinyt siitä lähtien jaloissa vaatehuoneessa - ei kiva. Ehkä pitäisi saada edes se varaus pistettyä sisään. Tilaa ja valoa tässä kovasti kaipaisi.
    Ihanat kuvat sulla jälleen. Erityisen ihastunut olen sun ruokakuviin, niissä on niin hyvä valo aina.
    Ja muuten todellakin nuppineulojen sävyttäminen tekee ainakin muhun vaikutuksen ostajana!!
    Ihanaa viikonloppua sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni tää kirppistely nyt ihan pyllylleen, kun justiin tälle viikolle sattui kaikkea muuta niin, etten ole ehtinyt yhtään huolehtia pöydästä. Ja vaikka sitä ylimääräistä oli olevinaan kovinkin paljon (omissa nurkissa säilöttynä tuntui siltä), niin eipä se sitten sinne kirpparille kannettuna näyttänytkään enää miltään. Plääh. En tykkää yhtään tällaisesta puolittaisesta tekemisestä. Joko pöydän pitää olla nätti ja hyvä tai ei ollenkaan ja nyt se on just sellanen välimalli. Jopa muutama vääränvärinen nuppineulakin eksyi joukkoon ;).

      Ruokakuvien valo on peräisin meidän ruokapöydän päällä olevista kahdesta päivänvalolampusta :). Niissä on melkoiset valotehot, mikä on kiva aamulla lehteä lukiessa ja muutenkin tämmöiselle, jolla on mennyt niin näkö kuin ulkonäkökin :). Järin tunnelmalliset ne ei kyllä ole..

      Ei muuta kuin kassit kiertoon kirpparille. Paremmalla menestyksellä kuin mulla.

      Iloista viikendiä sulle kans <3

      Poista
  22. Kauniita kuvia olet kerännyt kollaasiin. Me ollaan tehty muuttosiivousta ja pari kassillista löytynyt kirppikselle tavaraa. Vielä pitäisi varata pöytä. Heleää helmikuuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä muuttopuuhiin! Rankkaa hommaa, mutta palkitsee lopussa :)

      Mulla meni kirppistely ihan plörinäksi, kun sattui samalle viikolle niin paljon kaikkea, etten ehtinyt pitää pöydästä niin hyvää huolta kuin olisin halunnut.

      Poista
  23. Aijai kuinka on kauniita kuvia täällä blogissasi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oho. Kiitos paljon kivasta kommentista Marihantee <3. Ja leppoisaa sunnuntaita.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi