Sivut

tiistai 21. helmikuuta 2017

MUSTAA JA VALKOISTA (VAPAA)


Matkattaren mustavalkohaasteen aiheena on tällä kertaa "Vapaa".

Olosuhteiden pakosta (vapaus puuttuu..) osallistun poikkeuksellisesti kolmella vanhalla kuvallani, joista olen poistanut värit.  Laatu ei loista, mutta ajatus on tärkein.







Sinitaivasta vasten liehuva Suomen lippu symboloi itselleni vapautta mitä suurimmassa määrin, mutta muutaman vuoden takaiseen kuvan ottohetkeen vanhemman pojan valmistujaispäivänä liittyy myös kouluvuosien päättyminen ja omanlaisensa vapauden alku.









Lentäminen on jännä juttu. Liitän senkin vahvasti vapauteen, mutta lentokoneessa taas koen olevani mitä suurimmassa määrin vanki. 

Vapaus liittyy näihin kahteen jälkimmäiseen kuvaan myös siksi, että molemmat on otettu kesälomalla, joka itselleni edustaa vapautta parhaimmillaan. 

Matkattaren haaste on avoin kaikille ja auki vielä liki kaksi viikkoa. Osallistumaan pääsee tästä:




Palaillaan.

t. Annukka 

28 kommenttia:

  1. Sinun kuvasi kuvastavat hyvin vapautta.
    Mukavaa tiistaita ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos samoin Outi <3

      Poista
  2. Onpa hienoja kuvia! Noista välittyy vapaus oikeastaan kahdella tapaa, ensin kuvan välityksellä suoraan ja sitten ikään kuin viiveellä. Jää pohtimaan esimerkiksi tuota lintua ja mitä kaikkea senkin vapauteen liittyy, tai sitten mieleen rupeaa tulemaan kaikenlaisia mielleyhtymiä Suomen lipusta.

    Minulle tällaiset "käsitteelliset" haasteaiheet ovat vähän hankalia. En koskaan meinaa keksiä mitään, kun pitäisi osata ihan itse omilla aivoilla ajatella. :-D Jos mulle sen sijaan annetaan tehtäväksi esimerkiksi, että mene ja kuvaa jokin mauste, niin se kyllä onnistuu. :-) Pitäisi varmaan jotenkin harjoittaa tätä taitoa, mutta en oikein tiedä, miten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Satu! Ja olen ihan varma, että sun päästä putkahtais vaikka mitä vapaita ideoita. Sellasia, joita kukaan muu ei edes osais keksiä :)

      Tykkään itse näistä käsitteellisistä jutuista, koska ne jättää niin vapaat kädet kuvata (joskin tässä tapauksessa tuli kaivettua kuvat arkistoista, kun ei ollut mahiksia lähteä ottamaan uusia), eikä lopputuloksia voi tavallaan verrata kenenkään toisen otoksiin. Toisin kuin silloin, jos aihe on ihan tarkka. Alan silloin yrittämään jotain ihan liikaa. Sellasta täydellistä kuvaa, jota en edes osaa ottaa. Ja jos vielä erehdyn ensin käymään katsomassa jonkun muun kuvia (esim. tossa maustejutussa sun ja Kätteni jäljillä Annan hienot otokset), niin lannistun ja ajattelen, ettei ne mun kuvat näytä enää miltään. Vaikka ei näissä mistään kilpailuista ole kysymys, mutta oma rima on oma rima ja aina liian korkealla..

      Matkattaren haasteissa on onneksi aina pari viikkoa aikaa miettiä. Ensin tulee sellanen olo, etten keksi mitään, mutta kun sana jää takaraivoon pyörimään, yhtäkkiä aiheita putkahteleekin eteen ihan puskista. Tai katolta tai taivaalta niinkuin tässä tapauksessa :)

      Poista
  3. Hienot kuvat olet valinnut. Vapaus välittyy näissä kuvissa todella erinomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anneli. Suomen lippu vaan näyttää kovin harmaalta, kun puuttuu se kaunis sininen. Oli alkuperäisessä ihan samaa sävyä taivaan kanssa. Tai siis taivas oli yhtä sininen kuin risti. Ei sen kauniimpaa lippua ole.

      Poista
  4. Kivasti oot miettinyt tuon vapauden <3 Tässä kohtaa täytyy yhtyä Sadun ajatuksiin, että käsitteellinen aihe on kyllä hankala. Tai ehkä sitä vaan lähtee ajattelemaan liian monimutkaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuija <3. Ja samat sanat kuin Sadulle, että ihan varmasti keksisit vaikka mitä. Ei vaan parane liian pakonomaisesti ajatella.

      Ei mullekaan heti tule muuta tunnetta mieleen kuin, että kääk, en keksi mitään, mutta sitten kun asia unohtuu ja sana jää takaraivoon olemaan, niin yhtäkkiä onkin runsaudenpula. Ja tykkään näistä senkin takia, että eri ihmisten kuvia ei tavallaan voi verrata keskenään. Ainoastaan ihastella miten joku muu on keksinyt jotain sellasta, mikä ei itselle tullut mieleenkään.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Sepä se. Joskin kuvan lokki käytti vapauksiaan vähän kyseenalaisella tavalla tekemällä täsmäiskuja ravintolan terassilla ruokailevien lautasille ja lentämällä pizzanpala nokassa takaisin katolle..

      Poista
  6. Hienosti löysit kuvia jotka henkivät vapautta kukin omalla tavallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matkatar.
      Vähän kyllä kaihersi, kun piti turvautua vanhoihin kuviin, mutta ei ollut nyt tarvittavaa vapautta lähteä ottamaan uusia justiin sillä hetkellä, kun teki mieli vastata haasteeseen.
      Ens kerralla sitten..

      Poista
  7. Kiva vastaus haasteeseen!:) Ei nimittäin mikään haaste helpoimmasta päästä.:) Voi, mä en ole ehtinyt viime aikoina mihinkään haasteisiin osallistua, tykkään siitä, kun pitää vähän miettiä...Ehkä kesällä (kun olen vapaa) ehdin!;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina :). Ei tullut mullekaan mitään ensin mieleen (harvemmin tulee heti), mutta lopulta olisin löytänyt vaikka mitä sopivaa. Jäistä vapautuva järvi olis ollut yksi tai vapaa parkkipaikka tai odotushuoneen vihreä "vapaa"-valo, mutta ei ollut vapautta lähteä justiin sillä hetkellä kuvailemaan, joten piti tyytyä vanhoihin otoksiin, mikä vähän kaihersi, mutta ei voi nyt mitään. Hyvä kun edes jotain, kun on jäänyt kaikenlainen kuvailu ja kirjoittelu muun jalkoihin.

      Koitan olla ajattelematta vielä kesälomaa, koska se on vasta sitten ne pari-kolme perinteistä heinä-elokuun taitteen viikkoa. Vaikka eihän tohon enää ole kuin viisi kuukautta :D

      Poista
  8. Juurikin tuo Suomen lippu kuvastaa vapautta ja mä niiiiin toivoisin että se säilyisi siinä mittakaavassa kuin se vielä on. Hyvin harvoinhan sitä ihminen tuntee olevansa todellakin vapaa..aina on jotain juttuja hiansuussa kiinni.. Pusuja sulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä kuule muuta sano Bikke. Kyllä pistää miettimään semmonenkin, että kuopus tuli armeijasta joulukuussa ja huhtikuulle jo kutsuttiin kertaamaan. En halua edes miettiä, mistä se kertoo. Alkaa vaan ahistaa.

      Mutta ravistellaan me roikkujat hihansuista ja ollaan vapaita :). Ja kiitos samoin sulle supernainen!

      Poista
  9. Ei ole vapaa olo minullakaan tuolla lennellessä. Jos olisi omat siivet, se olisi ihan eri juttu. Hienot kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Yläilmoissa sitä on niin toisten armoilla, että olo ei ihan hirveän vapaa siinä turvavöissä istuessa ole.

      Kiitos viestistä Satu, pahoittelut siitä, kun jäi heti huomaamatta ja mahdollisimman mukavaa ja kivutonta viikonloppua!

      Poista
  10. Kuvissasi on vapauden symboleita, joihin on helppo samaistua. Jos olisin rohkea, kokeilisin tuollaista riippuliittoa, näyttää niin huikean ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon SusuPetal. Ja rohkeutta tarvisin minäkin rutkasti lisää, että uskaltautuisin tollasella härvelillä taivaalle. Alkoi vetää jaloista suonta pelkkä katselu :)

      Poista
  11. Tosi kauniita, minimalistisia otoksia ja merkitykseltään niin moniulotteisia samaan aikaan! Vapauden ydin löytyy todellakin näistä. :)
    Ja kuule, tiedän niin hyvin tuon kun oma rima on liian korkealla... Sitä vastaan joutuu allekirjoittanutkin taistelemaan ihan joka päivä.. En nyt tiedä miten ihmeessä selitän tämän niin, ettei kuulosta aivan pöhköltä... Mutta mulle tuli huono omatunto, kun kerroit aikaisemmassa kommentissa lannistuvasi muiden "hienompia" kuvia katsellessa.. :/ Tai siis kun en missään nimessä halua minkäänlaista lannistumista itse aiheuttaa kenellekään, vaan kannustaa kuvaamaan ja kehittymään. Mutta ymmärrän tosi hyvin senkin, että tulee itselle välillä surkea olo, kun aina on joku taitavampi ja kokeneempi jne... :/ Story of my life, siis todellakin!
    En tiedä onko tämä nyt ihan tyhmä koko kommentti, mutta no, halusin vaan tulla kertomaan että ymmärrän. <3

    P.s. Suunnittelen ja työstän parhaillani tulevaa postaussarjaa valokuvauksen tärkeimmistä teknisistä ominaisuuksista. Ei siis mitään ylimääräistä nippelitietoa siitä, tästä, tuosta ja vielä varmuuden vuoksi tuostakin, joilla saa pään ihan turhaan sekaisin. Yritän pitää sen mahdollisimman selkeänä ja helposti ymmärrettävänä, jotta mahdollisimman moni saa siitä jotain irti. :)

    Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anna <3.

      Kaikkiin näihin kuviin liittyy mulle tärkeä henkilökohtainen merkitys, mikä ei mitenkään voi välittyä pelkistä kuvista, eikä ollut tarkoituskaan, mutta jos valkkaisin näistä oman suosikkuvani ihan vaan kuvana ilman niitä henkilökohtaisuuksia, niin se olis jostain syystä lokkikuva. Ihan vaan siksi, että valmiiksi harmaa taivas näyttää mustavalkokuvassa "värikkäämmältä" kuin alunperin kauniin tasaisen sininen taivas, joka on livenä ihana, mutta mustavalkoisena tylsä.
      Hassu valinta sinällään, koska lokki oli harvinaisen ärsyttävä tyyppi :D. Kyttäsi meidän pizzoja Sokohotelli Tahkon terassin katolla ja teki sieltä täsmäiskuja pöytiin. Eli ei ollenkaan kiva tapaus, mutta kuvana mun mielestä jotenkin hieno kaikessa tylyydessään.

      Ja älä kuule yhtään sure sitä, mitä sanoin siitä, että rima nousee korkealle, jos erehtyy katsomaan sun kaltaisten taitureiden kuvat ensin. Se ei ole mitään huonommuuden tunnetta itseä kohtaan, vaan kauniiden ja taidokkaiden kuvien ihailua. Olen niin jalat maassa-tyyppi, että tiedostan omat rajani :). Ei millään riitä aika kaikkeen siihen, mihin haluaisi. Eli vaikkapa nyt siihen kuvaamisen harjoitteluun, johon näin 52-vuotiaana menee yli tuplasti aikaa 25-vuotiaaseen fiksuun nähden :). Eli ei todellakaan ollut tyhmä kommentti. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat.

      Ja ihan taatusti kuule luen jokaikisen sanan sun valokuvaustekniikkasarjasta niin moneen kertana kuin on tarvis, että tajuan :D. Kyllä sitä vanhakin koira oppii, kun vaan sinnikkäästi yrittää.

      Ja kiitos samoin sulle Anna <3

      Poista
    2. Siis mitäh, 52?! Hieraisin silmiäni ihan muutamaan kertaan. :D Olen koko ajan ajatellut (mm. profiilikuvan perusteella) että olet ehkä kolmekymppinen! Mutta ilmankos se elämänviisaus sitten näkyy ja kuuluu teksteissäsi todella syvästi.

      P.s. Minä aina ajattelen jotenkin liikaa, mutta kiitos että selvensit tuota minun pientä väärinkäsitystäni aiemmasta kommentista! :)

      Poista
    3. Voihan kääk. Nyt mulla on ihan petturiolo, kun olenkin näin vanha :). Vaikka siis oikeasti en omasta mielestäni ole yhtään, mutta totuus on kumminkin se, että mulla on 23- ja kohta 21-vuotiaat pojat eli enemmän sun ikäkaliiperia :). Mutta jotenkin mulla on edelleen sellainen olo, että meissä on ihan hirveän paljon samaa. Justiin tänään muistelin sattumalta sellaisia aikoja, kun mulle sanottiin, että "miten voit olla noin fiksu, kun olet vasta noin nuori" ja itse olin omasta mielestäni silloin 30 vuotta sitten ihan hirmuisen aikuinen :). Ja nyt ajattelen sinusta ihan vaan tän blogituntemuksen perusteella samoin, että miten voikin olla noin nuori ihminen noin jotenkin valmiiksi viisas.

      Mutta pidän kumminkin tossa profiilissa edelleen ton "keski-ikäinen"- sanan, vaikka se tarkottaiskin mun kohdalla sitä, että pitäis elää 104 vuotiaaksi :D. Siinä sitä on tavotetta. (Ja sen verran täysin käsittelemätön profiilikuva huijaa, että se on otettu 2 vuotta sitten, mutta ihan oon edelleen itseni näköinen).

      Toivottavasti et nyt mua "hylkää", vaikka oonkin parikymmentä vuotta vanhempi kuin luulit :)

      Poista
    4. Tämä oli se kommentti johon piti puhelimella vastata, mutta meni niin hankalaksi että piti siirtää ajankohtaa myöhemmäksi. :)

      Heh, älä pelkää! En tietenkään hylkää sinua iän vuoksi, ei minusta niin helpolla eroon pääse. :) Koen yleisesti ottaen oloni kotoisammaksi minua jonkin verran vanhempien ihmisten seurassa, kuin omanikäisten tai varsinkaan paljon nuorempien. Toki poikkeuksiakin on, eikä sovi sillä tavalla yleistää! Minulla ja J:llä on myös aika iso ikäero, mutta se ei ole koskaan tuntunut siltä. Päinvastoin, ollaan koko ajan oltu niin samalla aaltopituudella kun olla ja voi.

      Tunnen myös sellaista samankaltaisuutta kanssasi! :) Se on jännää, kun ollaan vasta tovin verran "tunnettu" täällä blogimaailmassa. Joidenkin kanssa sitä vaan on ja joidenkin ei sitten ollenkaan, vaikka tulen kyllä toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja tykkään ajatella asioita monesta eri perspektiivistä.

      Sisäinen nuoruus ei katso syntymävuotta tai ulkokuorta, mutta et kyllä edelleenkään näytä minusta päivääkään yli kolmekymppiseltä tuossa kuvassa, vaikka todellinen ikäsi paljastuikin! :)

      Poista
    5. Uskotko, että tää niin lämmittää mun mieltä, koska välillä muistan itsekin olevani korkeintaan kolkyt :).

      Ja se on niin totta, että joku tuntuu heti tutulta. Sellaiselta, että oltais aina tunnettu. Mutta läheskään kaikkien kanssa ei niin käy.

      Olen kyllä iloinen, että tuli tänne aikanaan lähdettyä, koska elämä olis niin paljon köyhempää, jos ei oliskaan paikkaa, mihin kirjoitella silloin kun siltä tuntuu. Ja jakaa ajatuksia ja mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä samanhenkisten ihmisten kanssa. Kääk.

      Onneksi ollaan täällä <3

      Poista
  12. Ite tykkään jotenkin tuosta lippukuvasta, vaikka siinä ei värejä olekaan. Hienoja kuvia kaikki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Heidi :). Kyllä Suomen lippu vaan on se maailman kaunein lippu. Siitä ei mihinkään pääse.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi