Sivut

perjantai 6. lokakuuta 2017

PUOLUKKAPERJANTAI


Päätin tässä justiin lanseerata uuden some-lyhenteen TGIPP. Esiintyy myös muodossa TGILBF.





Sen verran hysteerinen viikko on takana, että voin ihan täydestä sydämestä todeta, että Thank God, It's PuolukkaPerjantai (internationaalimmin LingonBerryFriday).

Pienet on ilot meikäläisellä, joka edelleen matkustaa ihan siellä some-junan perimmäisessä vaunussa.
Tai paremminkin koittaa pysyä resiinalla perässä.


PS. Kuvan puolukat ovat matkalla pakkaseen. Sen verran paljon innostuin Idis&Interiöörin Tanjan vinkistä käyttää pakastettuja varpuja koristeena kattauksissa, että päätin hetimiten kokeilla. Jos vaikka siihen kuuluisaan joulukattaukseen (jota en ikinä vielä ole toteuttanut, vaikka aina aionkin) kaivelisin puolukat koristeiksi. Jotenkin ihan hitsin kiva ja kaunis ajatus, mutta valitettavasti itseni tuntien ei ole ihan täyttä luottoa siihen, että toteutuu. Vaan eipä sitä koskaan tiedä.

Pirteää puolukkaperjantaita!


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

FENG SHUIT KOHDALLEEN, OSA 2 (MAKUUHUONE)


Yleisön pyynnöistä huolimatta päätin jatkaa Feng shui- aiheen parissa ainakin makuuhuoneen verran.

Olen nimittäin melkoisen valmis kokeilemaan melkeinpä mitä vaan, jos se vaan jotenkin voisi edistää sitä, että nukkuisin yöni edes vähän paremmin. Eipä se ota, jos ei annakaan.



Pikku unisieppariparkani on kovilla


Ja koska tämä mitä nyt kirjoitan, on nimenomaan Feng shui-juttua, kaikki lauseet voisivat alkaa sanoilla "Feng shuin periaatteiden mukaan...", joten kirjoitan sen tähän vaan tämän yhden kerran, ja loppu on sitten jatkoa lauseelle.

Makuuhuoneen olisi yleensä parempi sijaita talon taka- kuin etupuolella, koska siellä on useimmiten rauhallisempaa. No, meillä makkari sattumoisin sijaitsee juurikin talon etupuolella ja vieläpä varsin lähellä katua (joskin rauhallista sellaista) ja sen varrella suoraan makkarin ikkunan takana helottavaa katulamppua. Huoneeseen myös paistaa päiväaurinko, joten etenkin kesäisin lämpöä ja valoa piisaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta huoneen sijainnille en mitään voi, joten se on ja pysyy siellä missä se on.



Siellä se on. Yhtä pliisu kuvassa ja todellisuudessa.


Myöskään sängyn paikkaa meillä ei pysty muuttamaan paremmaksi, vaan se tulee jatkossakin olemaan suoraan oven edessä. Hyvää kuitenkin on se, että sängyn päätypuoli on suositusten mukaisesti huoneen ehjällä seinällä niin, että ovelle on suora näkyvyys. Se lisää turvallisuudentunnetta ja auttaa alitajuntaa rentoutumaan. Lisää tukea elämään saa kunnollisesta sängynpäädystä, jollainen meiltä puuttuu kokonaan, enkä ole vielä ihan varma haluankokaan sellaista, mutta ei se ehdoton ei ole, jos vaan onnistun löytämään mieluisan. Tee-se-itse-päädyn nikkaroiminen ja päällystäminen on omalla kohdallani pelkkä kaunis ajatus. Vaiheeseen jää kuitenkin.

Sänky on myös hyvä tukea molemmilta puoliltaan. Varsinkin, jos nukkujia on kaksi, kummallakin tulisi olla sängyn vierellä oma yöpöytä tai valaisin. Nämä meiltä sentään löytyy, joskin yöpöydät on alkaneet tuntua liian "kovilta" ja kiiltäviltä, joten taitavat tässä yhteydessä mennä vaihtoon jahka löydän jotkut sopivat. Yöpöytien lisäksi myös tyynyjä tulisi olla parillinen määrä, jos on nukkujiakin. Meillä tyynyjä on tällä hetkellä tasan nolla, koska myin pari vuotta sitten kaikki pois kirpparilla, enkä ole vielä(kään) ostanut yhtään uutta tilalle.

Suurin ongelma meidän makkarissa löytyy kuitenkin alla olevasta kuvasta






Makuuhuoneessa ei ole hyvä olla peilejä, jotka heijastavat sänkyä tai nukkujia. Ja meillähän siis on seinän korkuiset peilit näissä paikalleen rakennetun vaatekaapin ovissa, joita olen niiden raskaan pyökkisen ulkomuodon takia inhonnut jo pidemmän aikaa, mutta jotka taas miehen mielestä ovat "just hienot". Eli ovista tuskin hankkiudutaan eroon, mutta aion kyllä kokeilla, josko keksisin jonkun toimivan systeemin, jolla saisin peilit yön ajaksi piiloon. Ne kun heijastavat myös suoraan vastapäätä olevan ikkunan, josta aiheutuu lisää levottomuutta. En vaan oikein innostu mistään verhokiskoista katossa, enkä mistään sivuun vedettävistä verhoistakaan, mutta jotain aion kehitellä. Pitää olla oikeasti toimiva juttu, eikä mitään, mikä päiväsaikaan on vaan tiellä ja hermostuttaa.

Mutta mistä sitä sitten kannattaa aloittaa?

Ensinnäkin makuuhuone pitäisi rauhoittaa viemällä sieltä pois kaikki, mikä ei sinne kuulu, vaan on ehkä säilötty sängyn alle tai sullottu kaappiin. Haittaavat hyvän ja rauhoittavan energian virtausta.

Meillä ei sängyn alla ole mitään ylimääräistä johtuen ihan siitä, että ukkeli on meillä innokkaampi imuroija, ja hällä menee hermot heti, jos imuri törmää sängyn alla johonkin, joten niiltä osin on asia kunnossa. Muita kasoja sen sijaan löytyy, vaikka kuinka muuta yritän. Päivän päätteeksi vaatteet tulee laskettua tuolin selustalle, johon tuppaavat kasaantumaan, ja lehtipinojakin on taas alkanut kertyä. Ja sitä mukaa myös pölyä. Näitten suhteen aion ryhdistäytyä.






Kaikkein haitallisinta hyville unille on kuitenkin kaikki sähkömagneettinen säteily, jota tulee telkkareista, tietokoneista, kelloradioista, kännyköistä... Etenkin jos niitä säilytetään yöpöydällä tai muuten vaan pään lähellä. Meillä ei omaa kännykkääni lukuunottamatta ole makkarissa mitään sähköisiä laitteita. Ja kännykkäkin vaan siksi, että käytän sitä herätyskellona, mutta olen kyllä opetellut laittamaan sen yöksi lentokonetilaan ja mieluummin yöpöydän alle kuin päälle.

Myös kaikenlaiset terävät kulmat koetaan Fengshuissa haitallisiksi. Etenkin, jos osoittavat suoraan nukkujaa kohti. Ja sellainenhan meiltä makkarista myös löytyy ns. blogipöydäksi alunperin hommaamani, mutta aika pian sen jälkeen epäkäytännölliseksi ylimääräisen tavaran kerääjäksi todetun pöydän kulmasta, joka osoittaa suoraan itseäni kohti. Ja useimmiten suoraan päähän, koska nukun usein pää jalkopäässä, että pääsen vähän kauemmaksi kuorsausta karkuun. Joskin suuremmalta käytännön harmilta on tuntunut se, että jos vähänkään vauhdilla oikaisee kulman ohi, seurauksena on mustelma reiden ulkosyrjällä. Eli pöydälle tullee tässä kohtaa lähtö.



En saanut tuota nuolta piirrettyä oikeaan kulmaan, mutta jossain feng shui-aiheisessa kuvassa terävän kulman muodostama linja oli nimetty "poison arrow":ksi .  Ja aika vaikeaahan se on nukkua myrkkynuoli päässä tai edes selässä.


Myös maasäteilystä tai vesisuonista voi olla haittaa. En tiedä, onko moinen enää tapana, mutta muistan, kuinka mumman ja paapan luona Pohjanmaalla aikanaan etsittiin vesisuonia  pajunvitsan avulla. Ja heidän sivustavedettävä sänkynsä oli myös sijoitettu kammarissa nimenomaan sellaisiin kohtiin, joissa vitsa ei vääntynyt. Mutta en nyt ajatellut sille linjalle kumminkaan lähteä, koska voi tulla lähtö koko makkarista, jos alan siellä vitsan kanssa häärimään.

Jos sänky sijaitsee vinon katon alla tai jos sängyn yläpuolella on alaslaskettuja palkkeja (meillä vintissä on molempia), energia tuppaa painumaan alaspäin, mutta sitä voi "kohottaa" vaikkapa ylöspäin suunnatuilla valoilla tai kasveilla. Feng shuin kohotustarkoituksissa suosimia bambuhuiluja kun tuskin joka taloudesta löytyy..

Jos haluaa ripustaa sängyn yläpuolelle jotain, sen kannattaa olla jotain kevyttä tai sellaista, millä on itselle erityisen tärkeä merkitys. Alitajunta kun rekisteröi kaiken, mitä voi pitää uhkaavana.

Myös valokuvien ripustamista makuuhuoneen seinille kannattaa harkita sillä mielellä, keiden haluaa tai ei halua olevan huoneessa ikäänkuin läsnä. Sitä muuta mahdollista makuuhuonelämää kun saattaa häiritä vaikkapa anopin ja appiukon tai omien vanhempien tai muun suvun potretti sängyn vieressä tsiikailemassa.

Sängyn paikkaa tärkeämpi on kuitenkin itse sänky, joka on nyt meilläkin hakusessa. Henkisesti olin jo valmistautunut siihen, että kunnon vuoteesta joutuu pulittamaan hirveät summat rahaa, mutta nyt kun olen tässä kuukkeloinut ihmisten kokemuksia ja erinäisiä testituloksia, ilokseni näyttää siltä, että homma kääntyykin Ikean eduksi.  Sieltä kun löytyy testivoittaja muutamaltakin eri vuodelta (nimet vaan vaihtuvat niin, etten oikein pysy perässä), joka on päihittänyt monta kallista ja tunnettua brändiä. Ja joka on ilokseni valmistettu luonnonmateriaaleista. Se voittosänky siis. Pitää vaan saada ukkelikin uskomaan. Hällä kun on edelleen sellainen käsitys, että kallein = paras, mikä ei kyllä nykypäivänä pidä oman näkemykseni mukaan monestikaan ollenkaan paikkaansa.



Pätkä Agneta Nyholm Winqvistin kirjasta Feng shui ja suomalainen koti. 
Toivottavasti tästä ei nyt joudu edesvastuuseen, kun suoraan tänne kopioin. 


Makuuhuoneen väreistä feng shuissa on useampiakin eri näkemyksiä. Toisen teorian mukaan vaaleansinisen sävyt ovat parhaita rauhoittamaan ja edistämään hyvää unta, mutta toinen taas kehottaa käyttämään lämpimiä, ihon mieleen tuovia, sävyjä. Vaaleaa beigeä, roosaa, ruskeaa. Mutta parasta lienee tässäkin valita ne omasta (ja mahdollisen kumppanin) mielestä mieluisimmat värit. Ei ehkä kuitenkaan räikeän punaista tai kirkkaan keltaista.

Täällä alkaa nyt makkarin parannustyöt tässä järjestyksessä ja näillä ennakoiduilla vaikeusasteilla:

- lehti- ja vaatekasojen siivous (helppo)
- vaatekaapin perkaus ja siivous (ahdistava)
- yöpöytien laatikoiden sisällön perkaaminen (keskivaikea)
- toimivan peilienpeittosysteemin kehittäminen (hitusen ärsyttävä ja haastava)
- yöpöytien ja blogipöydän kierrätys joko Torissa tai hyödyntäminen vintissä (helppo)
- vanhojen sänkyjen kierrätys (helpohko, jos ei tarvi osallistua kantamiseen)
- uusien sänkyjen osto (työläs)

Ja jos/kun joku nyt ajattelee, että tarvitaanko näin itsestäänselviin juttuihin apuja Feng shuista asti, niin vastaus on, että omassa tapauksessani näköjään kyllä, koska muuten en olisi saanut aikaiseksi aloittaa. Ja oli näissä jutuissa itselleni jotain uuttakin. Etenkin ajatus niistä valokuvista, joita meillä ei tosin ole. Oma hääkuvakin lienee kodinkoneiden käyttöohjeiden ja takuukuittien seassa makkarin pöydän laatikossa. Mutta hyvinpä on takuu tässä liitossakin kestänyt :).

maanantai 18. syyskuuta 2017

FENG SHUIT KOHDALLEEN


Olen usein miettinyt sitä, mistä johtuu, että kun astuu ensimmäistä kertaa sisään johonkin itselle uuteen tilaan, jossain tulee heti jotenkin hirmu hyvä ja lämmin olo, ja joku toinen tila taas jättää ihan tyystin kylmäksi. Ilman että tunnetta voi millään ulkoisella seikalla, niinkuin vaikkapa sisustuksella tai tilan esteettisyydellä itselleen selittää. Toisessa vaan on niinsanotusti "Feng shuit kohillaan" ja toisessa ei.  

Asia tuli mieleen, kun tässä taannoin lainasin kirjastosta kirjan nimeltään "Feng Shui ja suomalainen koti", joka poikkeaa ihan täysin kaikista aiemmista feng shui-opuksista, joita olen yrittänyt lukea. Tähänastiset kun ovat olleet ihan liian vaikeatajuisia (eli liian kiinalaisia vissiin). Ja jos ei kertakaikkiaan ymmärrä lukemaansa, mielenkiinto lopahtaa, vaikka aihe onkin kiehtova.

Syy, miksi olen tästä harvinaisen selkeätajuisesta ja maalaisjärkisestä kirjasta niin innoissani, on se, että olen jo pitkään halunnut käydä meillä kotona huoneen kerrallaan sillä mielellä läpi, että pyrin tekemään jotain niissä tavalla tai toisella häiritseville asioille. Enkä nyt tarkoita mitään perinteisiä pyykki- ja vaate- ym. kasoja, vaan kaikkea sellaista, mikä häiritsee joko silmää tai tilan käyttöä tai joka ei muuten vaan tunnu hyvältä, ilman että osaa syitä sen kummemmin analysoida. Ja nyt kun olen lukenut opusta palan matkaa, tajuan, että vastaus moneen niistä selittämättömistä häiritsevistä jutuista saattaa löytyä nimenomaan feng shuin viisauksista.

Olen itseasiassa aloittanut kirjoittamaan tätä tekstiä vaikka kuinka monta kertaa, mutta aina on tullut sellainen olo, että pitäisi kirjoittaa koko kirja tähän uudestaan, ettei vaan mitään oleellista jää pois. Sen takia on ollut pakko laittaa kirja sivuun, koittaa unohtaa se, mitä siellä tarkkaanottaen sanotaan ja selittää sama omin sanoin. Niiltä osin, mitä muistaa. Jotain kuitenkin olin kirjasta jo ehtinyt tänne lainata, joten en kaikkea lähde poistamaankaan. (Suorat lainaukset on kirjoitettu kursiivilla.)

"Yksinkertaistettuna feng shui on oppi siitä, miten luodaan ympäristöjä, joissa on nautinto elää. Se kuvaa, miten ympäröivä maailma vaikuttaa meihin väreillä, symboleilla, rakenteilla, esineillä."




Nimesin tämän kesällä tekemäni asetelman alunperin vitsillä "Feng shuiksi", mutta itse asiassa ei mennyt ihan metsään, koska siinä on edustettuna aika lailla kaikki feng shuin keskeiset elementit vesi, tuli, puu, maa ja metalli.



Yksi feng shuin periaatteista on se, että ihan kaikki ympäröivä vaikuttaa meihin. Hyvässä ja pahassa. Eli kukaan meistä ei tavallaan voi sulkeutua pelkästään omaan pikku maailmaansa.

Ihmisellä on myös taipumus asettua samalle taajuudelle ympäristön kanssa. Itselleni tuttuna esimerkkinä vaikkapa se, että vaikka kuinka stressaantuneena lähtee metsään, sieltä tulee poikkeuksetta rauhoittuneena ulos. Tai jos päinvastoin erehtyy lähtemään kauppaan yhden maitopurkin takia pahimpaan joulunalusryysikseen, on hermo hyvin äkkiä kokolailla pinnassa.  Sitä ei vaan pysty olemaan rauhallinen, harmoninen ja iloinen, jos ympäristö stressaa tai on muuten negatiivinen.



Syysilta kotoisalla golfkentällä keskellä maalaismaisemaa on itselleni metsän veroinen mielenrauhan lähde.



Mutta koska ihan kaikkeen ei millään voi itse vaikuttaa, pysytellään tässä jutussa siellä meille kaikille tärkeimmässä paikassa eli kotona, jossa jokaisella perheenjäsenellä pitäisi olla hyvä olla.

"Eräs feng shuin tärkeimmistä tekijöistä on qi. Qi on voimaa, jota on kaikkialla. Se on energiaa, joka liikkuu ympärillämme kaikessa materiassa ja jopa meissä ihmisissä. Kun qi virtaa hiljalleen, rauhassa ja sopusointuisesti, me voimme hyvin. Kun qi pysähtyy tai virtaa liian nopeasti, se vaikuttaa meihin negatiivisesti".

Feng shuissa (käännetään usein tuuleksi ja vedeksi) puhutaan pysähtymisen välttämisestä. Jos vaikkapa joku epämääräinen laatikollinen tavaraa jumittaa johonkin kodin nurkkaan liian pitkäksi aikaa (niinkuin meillä), laatikko alkaa ikäänkuin kasvattaa itselleen juuria ja hyvän qi-energian virtaus pysähtyy. Ihan alkaa ahdistaa, kun kuvittelen noita juurakoita pitkin taloa kaikkiin niihin kohtiin, joissa itsellä olisi suursiivouksen paikka. 

"Sha qi on myös feng shuin käsite. Se tarkoittaa, että qi-voima on aivan liian vahvaa. Tätä energiaa tuottavat useimmiten suorat linjat ja terävät kulmat, eikä sen vaikutuksessa pidä oleskella pitkiä aikoja. Jos nukkuu, työskentelee tai viettää paljon aikaa tilassa, jossa on sha qi-energiaa, keho murtuu"

Hmmm. Meillä on myös varsin paljon nurkkia ja teräviä pöydän-, ja kaappien- ym. kulmia-, joita tosin olen ilman näitä feng shui-oppejakin koittanut pehmentää pyöreillä muodoilla. Matoilla, peileillä, valaisimilla ja muilla muodoltaan pyöreillä esineillä. Viimeaikoina myös viherkasveilla.

Suorilla linjoilla viitataan tässä siihen, että feng shuin mukaan qi-energia virtaa sisään ovesta ja poistuu ikkunasta. Ja jos ovi ja ikkuna ovat suorassa linjassa keskenään, qi virtaa liian nopeasti. Sen takia oven ja ikkunan väliin ei kannata sijoittaa sänkyä tai työpöytää tai mitään, minkä ääressä oleskellaan pitkiä aikoja. Niinkuin minä, joka kökötän päivittäin 8 tuntia sekaisen työpöytäni takana, joka on suoraan toimiston oven ja sitä vastapäätä olevan, kooltaan noin 2 x 3-metrisen ikkunan välissä.

Oman työikkunani takana kasvaa onneksi villiviini, joka tällä hetkellä pehmentää isoa ikkunaa kauniilla syysväreillä, mutta talvella on lähinnä ankea risukko.



Kristallipalloja käytetään Feng Shuissa tuomaan tilaan harmoniaa, valoa ja rauhoittavaa energiaa.
Tämän omasta mielestäni hypnoottisen kauniin kuvan löysin täältä.


Tykkään siitä ajatuksesta, että sen sijaan, että puhuttaisiin tavaran raivaamisesta, feng shuissa korostetaan sitä, että itsensä pitäisi ympäröidä esineillä, jotka tuottavat iloa, ja toisaalta luopua niistä, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita tai muuten vaan epämiellyttävää oloa. Huolimatta siitä, että epämiellyttävä esine on ehkä jonkun itselle tärkeän henkilön antama lahja tai rahallisesti arvokas tai mitä nyt vaan. Tämän olin kuvitellut KonMarin luomaksi teoriaksi, mutta koska feng shui on muutaman tuhat vuotta vanhempi oppi, KonMarikin lienee ihastunut samaan ajatukseen ja soveltanut sitä omissa töissään.



Aukeama Agneta Nyholm Winqvistin kirjasta "Feng shui ja suomalainen koti".


Jotenkin kiehtovaa on myös se, että feng shuin mukaan kaikki kodin sisällä on elävää. Myös huonekalut ja kaikki esineet, jotka yleensä mielletään elottomiksi. Ajatellaan vaikka ruokapöytää. Jos kyseisen pöydän ääressä on vietetty hyviä hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa, se on imenyt itseensä hyviä muistoja. Ja jos taas joku lähellä säilytettävä esine tuntuu vastenmieliseltä, se ikäänkuin kyllästyy negatiivisilla ajatuksilla ja tunteilla. Melko loogista itseasiassa, vaikka voikin äkkiseltään kuulostaa hörhöilyltä. Itse ainakin tykkään tästä teoriasta. Samoin kuin siitä, että feng shuissa(kin) kannustetaan nimenomaan käyttämään kaikkia niitä itselle mieluisia ja kauniita esineitä tai vaatteita, eikä vaan säästämään jotain "parempaa tilaisuutta" varten, niinkuin meillä suomalaisilla on usein tapana. Tästä oli kirjassa aika surullinen tosielämän esimerkki, joka kertoi naisesta, joka oli vuosia säilyttänyt kaapissa kauniita pitsialusvaatteita jotain "erityistilaisuutta" varten. Ja lopulta se erityinen tilaisuus oli naisen omat hautajaiset, joihin sureva aviomies puki vaimonsa ensimmäistä ja viimeistä kertaa näihin pitseihin.

Ehkä kaikessa tähän asti lukemassani kiehtoo sekin, että kirjasta on tullut moniakin ahaa-elämyksiä ja tavallaan ehkä selityksiä sille, miksi on sijoitellut huonekaluja tai muita esineitä tietyille paikoille. Ja ehkä moneen eri kertaan ennenkuin vastaan on tullut se, mikä lopulta tuntuu jostain syystä hyvältä. Ainakin siihen asti kunnes tekee mieli seuraavan kerran vaihdella kaiken paikkaa, koska se mikä miellyttää nyt, ei välttämättä enää vuoden tai parin tai viiden päästä tunnu samalta. Meillä tosin on liki kaikki jämähtänyt paikoilleen jo kauan sitten. Mutta ehkä justiin sen takia viimeaikoina on tullut tunne, että on pitkästä aikaa muutosten aika. Kirjassa sanottiin jotenkin niin, että "Ihmiset, jotka elävät feng shuin periaatteiden mukaisesti, siirtelevät usein tavaroitaan". Meillä kaikelle on tainnut jo kasvaa ne aiemmin mainitut juuret..

"Oman paratiisinsa voi luoda vähilläkin varoilla. Monet sisustamisesta lukevat ajattelevat: "Jos minulla olisi rahaa, tekisin....". Feng shuissa ei ole kyse varoista, joilla voi materialisoida toiveensa, vaan kuka tahansa voi aloittaa milloin tahansa millaisin edellytyksin tahansa. Tulos on hyvä, kunhan sydän on mukana".

Myöskään mitään oikeaa tai väärää ei ole olemassa, koska meillä kaikilla on oma näkemys asioista. Se mikä itsestä tuntuu hyvältä, voi toisesta tuntua ihan päinvastaiselta. Kannattaa siis luottaa ihan vaan omiin tuntemuksiinsa.

Mutta nyt tästä meinaa taas tulla ihan hirveän pitkä juttu, vaikken päässyt kunnolla edes alkuun.

Ajatuksena oli, että kirjoittaisin myöhemmin muutamia huonekohtaisia juttuja. Tai siis lähinnä feng shuin oppeihin perustuvia vinkkejä siitä, mitkä asiat eri huoneissa saattavat vaikuttaa negatiivisesti, ja millä taas saa luotua ympärilleen hyvää ja rauhallista energiaa.

Luulen, että ensimmäisenä pääsisi käsittelyyn makuuhuone, jossa meillä kotona on muutamakin asia ihan totaalisesti pielessä, ja haluaisin ihan oikeasti testata, voisinko minäkin suurimpia epäkohtia muuttamalla alkaa nukkumaan yöni paremmin. Edes joskus.

Kiinnostaisi vaan tietää, että kiinnostaako tämänkaltainen ketään? Muitakin kuin itseäni :)



tiistai 22. elokuuta 2017

LOMALTAPALUUTOMAATIT


Paluu tämän ns. blogin pariin meinaa jostain syystä kangertaa pahemman kerran, enkä edes oikein tiedä miksi. Jotenkin tuntuu, että olen ihan tyystin erakoitunut, metsittynyt, sammaloitunut ja mitä lie, mutta ei anneta sen haitata. Eikähän se sinällään edes paljon poikkea normaalista.





Maailman pahuudesta en aio kirjoittaa mitään, koska se ahdistaa, joten siirryn suoraan niinkin akuuttiin aiheeseen kuin tomaatit - nuo jokaisen lomallelähtijän tärkeimmät matkatavarat.

Alkoi jo melkein ottaa päähän, kun tuli taas hankittua kaikenlaisia hyötykasveja, joiden paras ja ainoa satokausi sattui juuri samaan hetkeen, kun oltiin ukkelin kanssa lähdössä perinteiselle parin viikon lomanpätkälle Vuokattiin.

Ennenvanhaan se ei ollut mikään ongelma, kun reissattiin koko perheen voimin ja otettiin joka tapauksessa peräkärry koukkuun. Sinne oli helppo nostella kaikki tarpeellinen polkupyöristä golfbägeihin ja muihin milloinkin ajankohtaisiin vermeisiin. Silloin pakkasin usein kyytiin myös kesäkukat. Ei jäänyt kastelu ulkopuolisten riesaksi, ja saatiin samalla kaunistusta loma-asunnon terassille. 

Vaan nyt kun meitä oli matkassa vaan kaksi (yhyy), bägit heitettiin pötkölleen takapenkille, ja vaatteet,  kengät sun muut pariin Ikean kassiin takakonttiin. Sinällään näppärää, mutta vaikka kuinka yritin, joka suuntaan rönsyävää, puolikypsiä raakileita notkuvaa tomaattiamppelia en saanut nätisti mahtumaan kyytiin, ja jotenkin tuntui jopa meille turhan koomiselta valjastaa kokonaista peräkärryä yhden tomaatintaimen takia :). Paitsi että olisihan sinne sitten voinut pakata myös pottuämpärit, oliviipuun, kesäkukat ja kaiken, mikä irti lähtee, mutta näillä mentiin.  

Harmitti kuitenkin hukkaan menevä sato, koska tiesin, että kotona talkkarin virkaa hoitavaksi lupautunut kuopus ei tomaateista juurikaan perusta. Irrottelin siis kaikki raakileet ja puolikypsät "marjat", pakkasin ne mukaan ja asettelin ne perillä ystävältäni Annelta saamani vinkin pohjalta ruokapöydän aurinkoiselle kulmalle kypsymään.





Kävi muuten todella nopeasti tuo kypsyminen sisätiloissa. En vaan olisi itse älynnyt.

Leikkelin ja pussitin mukaan myös kaikki ruukuissa kasvattamani lehtikaalit ja Kekkilän yrttilaatikon basilikat. Kaalit käytin smoothieihin (koska mukana kulki myös blenderi), ja basilikoilla maustoin mm. pannulla pikaisesti kypsentämäni tomaatit.






Maistuivat jopa ukkelille grilliruokien lisukkeena. Asiaa tosin auttoi se, että ukkeli oli juurikin lukenut Hesarista artikkelin siitä, kuinka tomaattien erinomaiset terveysvaikutukset tulevat kypsennettäessä parhaiten esiin. Jess! Eiköhän tosta miehestäkin vielä saadaan ihan kehityskelpoinen kasvinsyöjä aikaiseksi. Edes lomalla.

Minttuja en sentään pakannut mukaan, vaan pilkoin ne pakkaseen valmiisiin annospusseihin talven vihersmoothieita varten. Osoittautui niin näppäräksi systeemiksi viime vuonna.





Minttuja ei kuulemma saisi päästää kukkimaan, mutta en ole siitä piitannut, koska nimenomaan tykkään noista kukkasista.





Kasvi vaan on niin leviävää sorttia, että vaikka kaikki leikkasin ennen lomaa liki kaljuiksi, parin viikon päästä kotiin palatessa oli odottamassa tämän verran lisää.






Vai olisiko sittenkin taika taitavassa talkkarissa, joka oli saanut meidän poissaollessa yrtit ja kesäkukat kukoistamaan ja oliivipuunkin selvästi kasvamaan. Samoin kuin vielä lähtiessä varsin vaatimattoman näköisen Arabian sulkahirssin, josta oli tullut tuuhea ja korkea. Kun kehuin poikaa ja ehdotin, että pitäisi varmaan vaihtaa kukkienhoitajaa, sain vastaukseksi, että oli kuulemma "niin hirvee ressi, että ei kiitos :)". Oli omien sanojensa mukaan yrittänyt parhaansa, mutta hermostunut, kun "nyt tohon heinäänkin kasvo jotain tommosia ihmeellisiä (sulkia)..."





Lomasta sinällään en osaa kirjoittaa oikein mitään, koska se vaan oli sellainen kuin se oli. Hyvä ja voimaannuttava. Heti siitä hetkestä alkaen, kun päästiin perille. Jotenkin sitä nykyään arvostaa kaikkein eniten kaikkea pysyvää, kotoisaa ja tuttua. Etenkin kun aikaa on käytössä vaan vähän. Ja meille loma Vuokatin tutuissa kauniissa maisemissa kaikkien meille tärkeiden puitteiden keskellä edustaa juurikin sitä, mistä ukkelin kanssa nautitaan. Jos aikaa olisi koko kesä tai vaikka edes kokonainen kuukausi, sitä varmasti haluaisi käyttää osan ajasta seikkailuun ja uusiin paikkoihin tutustumiseen, mutta nyt kun sitä on se tutut kaksi viikkoa, loma tuntuu paljon pidemmältä (hyvällä tavalla), kun sen voi vaan olla paikallaan. Tai siis paikallaan ei todellakaan oltu, mutta tarkoitan sitä, että ei varsin tarvi lähteä mihinkään. Autoakaan ei tarvittu muistaakseni kertaakaan, kun kaikki tarpeellinen on kävely- tai pyöräilypyrähdyksen päässä.




Joka päivä pelattiin. Parhaimpina pari kierrosta putkeen, mutta Katinkullan kenttä on enimmäkseen sen verran tasaista maastoa, että ei tuntunut edes yhdeksän tunnin käppäily pahalta. Päinvastoin.





Eipäs kun tarvittiinpas me autoa kerran, kun käytiin pelaamassa perinteinen kierros itseään Suomen kauneimmaksi mainostavalla Paltamon kentällä, jossa Suomen juhlavuosi oli huomioitu mielestäni kivasti viheriöiden siniristilipuin.




Ja kyllä kenttä kieltämättä kauniissa maisemissa Oulujärven rannalla kierteleekin, mutta jostain syystä en sitä itse kuitenkaan koko Suomen kauneimmaksi rankkaisi. Varmaan ihan vaan siksi, etten ole kertaakaan onnistunut selvittämään kyseistä kenttää kunnialla, vaan aina tulee jossain kohtaa sössittyä.




Jotenkin loma oli niin loma, ettei monista aikomuksista huolimatta tullut edes otettua kuvia. Paitsi ilta-aikaan järven rannasta, joka veti puoleensa kaikkine kauniine väreineen. Aurinkokin laski ensimmäisellä viikolla vasta vähän ennen keskiyötä, mutta jälkimmäisellä jo selvästi aiemmin.









Yhtenä päivänä ukkeli kertoi jättäneensä rannalle terveisiä kuvaajalle. Arvelen, että kyseessä oli tämä <3




Töitä on nyt paiskittu viikon päivät, eikä tunnu missään. Paluu oli jotenkin harvinaisen helppoa tänä vuonna. Sensijaan kotona olo vaatii totuttelua, kun vanhempi poika muutti talveksi uuteen kotikaupunkiinsa ja nuorempi isoveljeltään vapautuneeseen asuntoon. Vintissä on siis poikain sänkyjen tilalla enää pelkkää tyhjää ja muutenkin ihan liian siistiä. Snif. Mutta toki tässä ollaan hyvillä mielin ja onnellisia siitä, että molemmilla on asiat mallillaan. Täytyy vaan kehittää itselleen jotain uutta mielekästä tekemistä. Ja kuopus lohdutti sanomalla, että "Älä ny äiti ressaa. Asun kumminkin niin lähellä ja voit kyllä soittaa mulle aina, kun siltä tuntuu" . Voi noita poikia.

Lomaltapaluurahoja en ole vuosiin halunnut, vaan olen vaihtanut ne vapaaksi, joita en tosin aina ole ehkä muistanut pitää. Tai en ole ainakaan varma. Mutta sen sijaan tallin taakse tikkaille ennen reissuun lähtöä nostamani tyhjä amppeli palkitsi lomaltapaluutomaateilla.




Ei mikään vimpan päälle vihreä, mutta tomaatit maistuivat paremmalta kuin karkit. 


Nyt otan pyörän alleni ja pakenen naapurin kovaäänistä ruohonleikkuria johonkin. Oikeesti ihan hirveä meteli.

Kuulumisiin <3


torstai 20. heinäkuuta 2017

PUISEVA VIIKKOKUVAKATSAUS JA LOMILLE LOMPS...


Loma on enää yhden työpäivän päässä, ja vaikka kauppoihin on jo perinteisesti ilmestynyt varmoja syksyn merkkejä koulureppujen ja pallokrysanteemien muodossa, olen päättänyt olla piittaamatta, koska paras kesä on pakosti vasta edessä. Sen sijaan päätin taas pitkästä aikaa kuvakatsastaa menneen viikon. 


Perjantaina livistin töistä etuajassa ja lähdin kentälle. Ihan hyvällä omallatunnolla tosin, koska olin saanut akuutit hommat hoidettua ja työpuhelin sähköposteineen kulki varmuuden vuoksi mukana. Ei kuulu etikettiin, mutta ei haittaakaan, kun oli tuttua peliseuraa. 

Sääennusteiden mukaan ei kaksista keliä ollut luvassa, mutta niin vaan taas meni ennusteet poskelleen ja sää oli mitä parhain. Parempi niin päin kuin että odottaa aurinkoa ja saa sadetta.

Yllätyin, kun huomasin, että parin väylän välinen metsäpolku oli jo täynnä mustikoita. Pakko oli tehdä pienimuotoinen rötös ja poimia muutama varpu mukaan maljakkoon. Ei mahda kuulua jokamiehen oikeuksiin.





Lauantaina paistoi heti aamusta aurinko ja voi vitsit, miten iso vaikutus sillä voi olla pieneen ihmiseen.  Kesämieli oli heti ihan tapissa ja kropassakin aurinkoenergiaa vaikka muille jakaa. Ei viime aikojen vetelyydestä tietoakaan.

Siivosin ensi töikseni keittiön, joka meillä on hyvinkin hallitseva tila. Jos se on sekaisin ja tasot täynnä tavaraa (niinkuin yleensä), ahdistaa. Mutta silloin kun se on siisti ja pinnat enimmäkseen tyhjiä, tuntuu, että korvienvälikin selkiytyy.

Laitoin myös pyykkikoneen laulamaan (kirjaimellisesti, koska Samsung luikauttaa aina ylipirteät jäätelöautotyyppiset alku- ja loppusävelmät) ja  hankkiuduin kertalaakista eroon mieltä painaneista pyykkivuorista. Ihan luksusta, kun edellinen satsi ehtii lämpimässä kesätuulessa kuivua siihen mennessä, kun seuraava on pesty. 

Vihannes- & mansikkakojulla poikkesin ostamassa laatikollisen kauniita ja makeita mansikoita pakkaseen. 


Polkan tahtiin.





Viiden kilon laatikko (josta tuli 16 puolen litran rasiaa täyteen) Polkia maksoi 35 euroa, joka taitaa olla enemmän kuin ennen, mutta en jaksa sellaisia miettiä. Itseni tuntien on parempi pakastaa samalla sekunnilla, kun siltä tuntuu, eikä jäädä odottelemaan mahdollista hintojen halpenemista. Tiedän jo etukäteen, että siinä käy niin, että lopulta jää koko pakastaminen väliin ja maksan talvella moninkertaisen hinnan kaupan valmiista pakkasmarjoista.

Lauantai-illalle saatiin kutsu poikain jääkiekkoharrastuksen kautta tutuksi tulleelta mukavalta pariskunnalta, ja lämmin kesäilta meni ihan siivillä kevyen ja maistuvan kesäruuan ja viinin merkeissä. 

Sunnuntaina lähdettiin ukkelin kanssa Salon Wiurilaan pelaamaan, kun halvalla päästiin (jotain hyötyä tästä ikääntymisestäkin, kun saa seniorialennusta :)) ja nautittiin liki helteisestä kelistä (joskin kerran jo meinasin sanoa, että on liian kuuma, mutta älysin pitää suuni kiinni).





Harmitti, kun ei ollut kunnon kameraa mukana, koska ennen kierrosta syömäni vegesalaatti oli niin nätti. Ja vaikka näyttikin kevyeltä, oli myös täyttävä linssien, papujen, pähkinöiden ja quinoan ansiosta. Riitti energiat hyvin, muttei ollut yhtään ähky. Voisi itsekin välillä jättää kanat ja kalat lisäämättä ja korvata muulla.

Maanantai-aamu 'valkenikin' sitten taas tälle kesälle tyypillisen tihkusateen merkeissä, mutta ei tuntunut missään, kun alla oli lämmin viikonloppu ja aamukammassakin enää neljä piikkiä lomaan.



Kansion kuningas toimiston ikkunalaudalla. 
Vain hetkeä ennen kuin täpötäysi mappi päätti luiskahtaa lattialle ja levitä alkutekijöihinsä. Grrr.


Maanantai-iltana en muistaakseni tehnyt töitten jälkeen mitään. Paitsi nukahdin sateen ropinaan terassin sohvalle. On paikka, jossa ei vaan kertakaikkiaan voi pysyä hereillä.


Tiistai-iltana kävin pitkästä aikaa pelaamassa viikkokisan, ja sattuikin kohdalle kesän paras kierros. Tuli hyvä mieli. Ja kiva palkintokin. 




Kentän laitamilla kukkii valtavan suuria Kurjenkelloja, ja kiva olisi ollut kuvailla niitä ihan rauhassa, 
mutta ei auttanut kuin jatkaa peliä. Myös kaikenlaisia kauniita heiniä aaltoilee väylien reunamilla. 
Kivoja katsella, mutta pistävät aivastuttamaan ja niiskuttamaan.


Keskiviikkona kaivoin varastosta esiin möhkälemäisen puukulhon, johon olen jo kauan mielessäni visioinut pienimuotoista japanilaista puutarhaa (kun on se iso puutarha vähän vaiheessa). Lähinnä sellaista, johon laittaisin hienoa valkoista hiekkaa, johon sitten pienellä puuharavalla vetelisin kauniita aaltomaisia kuvioita ja olisin ihan zen.






Kulho kuului aikanaan esittelemääni Living&Roomin mallistoon, ja on kosteudesta jo hieman mustunut esittelykappale. Ja omasta mielestäni myös siinä määrin kyseenalainen, että en ainuttakaan edes halunnut myydä. Ihan vaan siksi, että hinta oli omasta mielestäni posketon suhteessa tuotteeseen, joka omaan silmääni on jostain erittäin nopeasti kasvavasta trooppisesta puulajista lohkaistu kappale, josta on kolhittu kulho. Anteeksi nyt vaan tämä ikävä mielipide, jonka aikanaan rehellisesti kerroin myös L&R:n johdolle, mutta en voinut olla epäilemättä myöskään sitä, onko kappale oikeasti peräisin sertifioiduista metsistä niinkuin ilmoitettiin vaiko eikö.

No. Olen joka tapauksessa rehellisen hinnan esittelykappaleesta maksanut, joten ajattelin, että josko viimein saisin siitä värkättyä sen, mitä olen ajatellut. Mutta niinkuin usein käy, mitä pienempi projekti, sitä pyllympi lopputulos, kun mikään ei mene niinkuin on suunnitellut. Ja oikeasti olen aika huono kestämään sitä, että visioni eivät lopulta toteudu.

Ensinnäkään mistään ei tähän hätään löytynyt valkoista hiekkaa. Kaikki vaihtoehdot hiekkapuhallushiekasta akvaariohiekkaan tuli kyllä tutkittua, mutta ei. Siispä oli tyytyminen kalliiseen koristehiekkapurkkiin, jossa hiekkaa oli vaan nimeksi, ja loppu simpukankuoria, joista kyllä tykkään, jos ne on itse saanut kerätä, mutta jos ovat valmiina kaupan purkissa,  jättävät kylmäksi.





Ei löytynyt myöskään mehikasveja mistään. Paitsi lopulta Prismasta kaksi, jotka kummatkin myytiin ruukkuineen päivineen. Eli taas tuli maksettua ylimääräistä jostain, mitä ei tarvi, mutta kun olin kerran päättänyt, että nyt se minipuutarha tehdään, niin nyt se tehdään. Kunnes jouduin toteamaan, että ei mennyt ihan nappiin seuraavakaan vaihe, joka oli suodatinkankaan asettelu istutusmullan ja koristehiekan väliin. Kokeilin nimittäin käyttää siihen Ikean halpaa harsomaista verhoa, jota olen tähän asti käyttänyt pakkasharsona perunoille. Leikkasin siitä palan ja asettelin nätisti kulhoon mullan pinnalle, jonka jälkeen varistelin hiekan siihen päälle todetakseni, että harsossa oleva reiät olivat juurikin inan suurempia kuin hiekanjyvät, joten tuloksena oli multaan sekoittunut hiekka ja sen päällä puhdas harso..

No ei kun takaisin kauppaan ja ostamaan karkeampaa ja samalla edellistä kalliimpaa koristehiekkaa, joka myös oli mielestäni ihan liian keinotekoisen näköistä, mutta kun ei ollut vaihtoehtoakaan, niin siihen oli tyytyminen. Harsokankaan vaihdoin varmuuden vuoksi sukkahousukerrokseen :). (Mikähän siinä onkin, että silloin, kun varsin haluaisi, että sukkahousuissa on reikä, ei vahingossakaan löydy kuin ehjiä, joista yhdet uhrasin tähän tekeleeseeni).



 Turha purkki poikineen jäi jäljelle, mutta josko sinne kirppispöytään sitten joskus..



Kun olin ripotellut lasimaisen hiekan kulhon pinnalle, olin lähinnä vaan ärsyyntynyt, kun ei näyttänyt ollenkaan siltä, miltä olin ajatellut. Ja mietin sitäkin, että olisinpa älynnyt ostaa kilon halpaa merisuolaa ja käyttää sitä, mutta myöhäistä, mikä myöhäistä. Sen sijaan poljin vielä kerran kauppaan ja ostin purkillisen valkoisia kiviä, joita olin alunperin päättänyt olla käyttämättä.

Mutta tämmöinen siitä lopulta tuli. Ei sinne päinkään, mitä meinasin, mutta jotain kuitenkin.





Kulho on yli puoli metriä halkaisijaltaan, joten pari mehikasvia näytti yksinään ihan liian orvoilta. Ja seurakseen kokeilemani pikkuruiset ilmakasvit suorastaan säälittävän pieniltä. Niinpä päädyin lisäämään asetelmaan kirkkaaseen Ballo-tuikkukuppiin yhden Tillandsian ja keskelle joskus vuosia sitten joiltain messuilta ostamani Taiga-lyhdyn ilman siihen kuuluvaa puista jalkaa. Näyttää kynttilältä, mutta on itseasiassa öljylyhty, joka sammuu heti, jos kaatuu. Eli turvallinen siis. 



 Näytti iltahämärissä itseasiassa lopulta ihan kivalta.


Kun kuopus tuli illalla töistä, pyysin katsomaan uutta "feng-shui"-asetelmaani, ja vaikka nämä meikäläisen puuhat tuskin nuoria miehiä oikeasti ihan hirveästi kiinnostaa, aina kumminkin kiltisti tulevat. Niin nytkin, ja pojan kysymys kuului "Onks toi valkoinen merisuolaa.."?  No niinpä. 

Jotenkin ihan epätodellinen olo siitä, että loma ihan oikeasti kohta alkaa. Ja on peräti kolmen viikon ja parin päivän mittainen, joka on itselleni ihan luksusta. 

Eipä muuta kuin kaikille kaikkea parasta viikonloppuun, arkeen, juhlaan, lomaan ja ihan muuten vaan <3




keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

LOMAN TARPEESSA


Itseäni vetelämpää ihmistä saa tällä hetkellä hakemalla hakea.

En tiedä, mikä ihmeen aikaansaamattomuuskausi nyt on meneillään, kun tuntuu, etten jaksa kertakaikkiaan mitään, vaan koko niinsanottu kesä tuntuu valuvan käsistä. Ja vaikka ihan hyvin tiedostan, että kohta eletään jo heinäkuun puolta väliä, niin samalla koko ajan vaan odotan sitä ihan oikeaa kesää (ja erityisesti lomaa) alkavaksi. Siihen asti vissiin vaan menen automaattiohjauksella aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin, ja loppu on sitten jotain ihme välivaihetta, jonka kulutan miettimällä, mitä kaikkea tekisin, jos tekisin ...  Eikähän kyse ole siitä, että varsin pitäisi tehdä yhtään mitään, vaan siitä, että haluaisin, mutten vaan saa tartuttua mihinkään. Paitsi golfmailoihin, joka ei tietysti ole huono juttu ollenkaan, kun tulee siinä sivussa kumminkin aina se reilun kymmenen kilometrin lenkki huomaamatta käppäiltyä.


Joka kesä olen myös toiveikas sen suhteen, että yhtäkkiä innostuisin laittelemaan pihaa, mutta eipä ole mitään sen suuntaisia merkkejä näkynyt.





Meidän takapiha on tuollainen pitkä puikula, ja kaikki muutenkin mallia kantti kertaa kantti. Korostuu entisestään, kun osa havuista ei selvinnyt tulipalosta ja jouduttiin kaivamaan ylös sekä tuosta muurikivialtaasta että kalusteiden takaa.

Tykkään yksinkertaisista muodoista, mutta silti olen sen tuhannen kertaa miettinyt, mitä pihalle tekisin, että siitä tulisi vähän "pehmeämpi". Perennapenkeistä en perusta, mutta tätä näkymää lasikuistilta taas yhtenä sateisena iltana tuijotellessani tuli mieleen, että tässähän voisi olla hyvä aihio haaveilemalleni japanilaistyyppiselle puutarhalle. Loppu onkin sitten enää toteutusta vaille valmista, hehhee. Mutta ainahan sitä voi haaveilla. Ja itseasiassa tallin takana olisi valmiina vinot pinot liuskekiviä, joista voisin askarrella kaarevan polun katkaisemaan hallitsevaa kantikasta nurmikkoa. Mutta ei aleta nyt kumminkaan hötkyilemään, ettei vaan tule liian äkkiä valmista.

Asiaa auttaisi jo se, että voisi edes yhden kerran viedä tuolien pehmusteet ja tyynyt paikalleen ilman, että tarvii koko ajan kytätä taivaalle, että ehtii pelastaa vesisateelta. Nyt ovat olleet käytännössä koko kesän sateensuojassa lasikuistilla, jossa niitä puolestaan siirrellään paikasta toiseen, ettei pääse kompastumaan.





Takapihan muurikivallas oli aikanaan ukkelin toive, koska olisi kuulemma aina halunnut asua 80-luvun kahitiilitalossa, jonka pihalla on sellainen. Piti äkkiä lyödä allastoive lukkoon, ettei vaan huomaa, että oikeasti asutaan vanhassa pienessä puutalossa, joka tosin on aika monet kerrat erinäisiä muutoksia kokenut.

Viime vuonna kasvattelin altaassa palaneitten havujen paikalla patiokurkkua ja kesäkurpitsoja, mutta nyt päätin kokeilla pensasmustikkaa, josta toivottavasti tulisi monivuotinen ilo.

Puutarhalla kyselin, että milloinkahan mustikka alkaa tuottaa satoa, jolla tarkoitin lähinnä sitä, että mihinkä aikaan tänä kesänä voin alkaa raivaamaan pakkaseen tilaa marjoille :), mutta vastaukseksi sain, että tänä vuonna ei vielä tapahdu mitään, eikä todennäköisesti ensi vuonnakaan, mutta sitä en kyllä usko, koska kyllä mustikka omaan silmääni näyttää ihan siltä, että se kukkii. Ja eikös noista kukista tuppaa tulemaan marjoja? Ellei tuuli vie, mikä on kyllä paljon mahdollista, koska on aika avoimella paikalla.





Ostin myös muutaman puolukantaimen, jotka istutin katajien juurelle. Ja näyttää satoa pukkaavaan sielläkin.

Olen näistä jotenkin tosi iloinen. Vähän niinkuin pieni pala metsää.





Myös potut laitoin vakipaikalleen. Viime vuonna tosin kasvoi pelkät varret, mutta nyt näyttää lupaavammalta. (Noista varta vasten perunan kasvatteluun tarkoitetuista Potatopot-ämpäreistä saa sisäosan nostettua pois ja zuumailtua satoa ilman, että pitää nostaa varsia ylös).






Kesäkukkia tuli tänä vuonna hankittua tasan kaksi. Ihan vaan sillä, ettei tarvi enempiä alkaa pelastamaan pakkaselta ja raekuuroilta kantamalla vuoroin sisään ja takaisin ulos. Mutta ihan kauniiksi ovat kumminkin kasvaneet, kun istutin alkuperäiset amppelitaimet isoihin ruukkuihin. Pelkkää laiskuuttani, koska inhoan amppeleiden jatkuvaa kastelua. Ja sitä, kuinka vesi lorisee niistä pohjassa olevista rei'istä samantien maahan. Valivali...



Diana



Siniviuhka




Etupiha on meillä vaan nimellinen kaistale talon ja kadun välissä, mutta sinne on vuosien varrella ilokseni leijaillut kaikenlaisia siemeniä, joista kasvaa sekalainen sortimentti kukkia ja rikkaruohoja ilman että olen istuttanut mitään. Tai siis olen kyllä, mutta mikään niistä ei ole jäänyt henkiin, joten parempi antaa tilaa kaikelle, joka sillä kivikovalla savipläntillä luonnostaan kasvaa. Sitäpaitsi tykkään, kun näyttää tuollaiselta luomulta.






Kekkilän yrttilaatikossa päätin kasvattaa tänä vuonna vaan sellaista, mitä varmasti myös käytän. Mies kun ei edelleenkään vihreistä perusta, vaan ruskea kastike taitaa olla suosikkilistansa värikkäimmästä päästä. Mieluiten sellainen oikein vanha kunnon pannuunpalanut versio, jota kuulemma saa eräästä lounasruokalasta päivittäisen työmatkansa varrella. Terkkuja vaan kokille.

Tänä vuonna satsasin suosikkiini minttuun, mutta kasvaa Kekkilässä myös vähän basilikaa, ruohosipulia, timjamia ja valkosipuliruohoa. Lisäksi omissa ruukuissaan lehtikaalia ja rucolaa. Ja amppelitomaatti, joka on niin iso, että ratkeilee omasta painostaan.





Jaa niin. Löysin myös omasta mielestäni kauniin valkoisen ruukkusarjan, joista kahteen pienimpään istutin laventelin ja oliviipuun. Tuli omaan silmääni vähän sellainen välimerellinen fiilis, jota haluaisin jatkaa isuttamalla tuohon suurimpaankin ruukkuun jotain samaan tunnelmaan sopivaa, mutten ole keksinyt mitä. Saa mieluusti ehdottaa.



 




Ihanhan tässä tuli tätä kirjoittaessa sellainen tunne, että on sitä sitten kuitenkin edes jotain tullut tehtyä, vaikken olekaan itse huomannut. Ja muutenkin olo koheni, kun sain aikaiseksi pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittaa, vaikka sisältö nyt jäikin köyhäksi. On niitä asioita, joita olen kaivannut, mutten vaan ole jaksanut.

Luulen, että osasyy väsymykseeni on se, että olen tässä viime ajat toiminut etätyömaavalvojana ja neuvonantajana eteläkorealaiselle asiakkaalleni, jota en halua jättää pulaan, vaan auttaa silloin, kun apua tarvitaan. Tarkoittaa eri kellonaikaa eläville sitä, että asiakkaan työpäivä raksalla alkaa silloin, kun omani täällä päässä päättyy. Tai siis tässä tapauksessa ei pääty, koska olen valmiuksissa aina kun viesti kilahtaa puhelimeen. Mutta periaatteeni on, että asiakasta ei jätetä, joten on yksi näitä elämän valintakysymyksiä, joka vähän vaatii, mutta poikkeuksetta myös palkitsee.

Iloista lomaa kaikille, joilla sellainen on. Ja muille muuten vaan mukavaa oloa. Pari viikkoa vielä enää ja silloin koittaa hetken vapaus täälläkin.