Sivut

torstai 1. joulukuuta 2016

ONNISTUNUT OLKIHIMMELI


Niinkuin yleensä kaikesta, innostuin myös himmelihommista jälkijunassa, mutta nyt kun ensimmäinen harjoituskappale on valmis, ei huvittaisi enää muuta tehdäkään kuin pujotella lankaa olkien läpi. Ihan hitsin kivaa puuhaa! Unohtuu kaikki maailman murheet ympäriltä.

Blogeissa on paljon hyviä ohjeita himmelin peruskuvioiden tekoon, mutta koska tuijottelen näyttöä töissä päivät pitkät, on välillä silmille ja mielelle tervetullutta vaihtelua, jos voi pitää ihan oikeaa kirjaa auki pöydällä.  

Päädyin siis lainaamaan kirjastosta Pirkko Kuuselan tuoreen Himmelikirjan, joka jo pelkän kansikuvan perusteella inspiroi. Ei sillä, etteikö hyllystä löytämäni Seinäjoen kalevalaisten naisten himmelikirja vuodelta 1982 olisi ollut myös varteenotettava vaihtoehto, mutta ehkä sitten kun olen vähän edistyneempi..







Jostain syystä halusin tehdä himmelin nimenomaan oljista. 

Aiemmin ainoana oikeana materiaalina pidettiin rukiin olkia, mutta koska ehti elonkorjuuaika livahtaa ohi ennenkuin ymmärsin innostua asiasta, päädyin tilaamaan oljet Hobby Point-nimisestä verkkokaupasta. Ihan vaan sen takia, että sieltä sai myös toiseen tarkoitukseen tarvitsemaani kukkateippiä, joka kulki näppärästi samassa paketissa. Ja toimituskin oli todella nopea. Torstaina tilasin ja perjantaina hain oljet lähi-Siwasta. (Ainut miinus oli aika kalliit toimituskulut, mutta koska meillä ei täällä ole askartelukauppaa lähimaillakaan, samoihin hintoihin olisi varmasti tullut se, että olisin ajellut tarvittavat sata kilometriä).


Homma on viisasta aloittaa pätkimällä oljet valmiiksi. (Kirjassa on jokaisen siellä esitetyn himmelimallin kohdalla selkeä lista siitä, kuinka monta minkäkin mittaista olkea tarvitaan.)

Ensin ajattelin, että ohitan ohjeen, jossa neuvottiin lajittelemaan eri mittaiset pätkät omiin rasioihinsa ja merkkaamaan pituudet niihin. mutta aika pian valkeni, että ohje ei todellakaan ollut turha, koska yksistään tähän valitsemaani malliin tarvittiin kymmentä eri pituutta, joista ainakin lyhimpiä olisi ollut vaikea silmämääräisesti erottaa toisistaan.







Kirjassa on selkokieliset perusohjeet ja lisäksi paljon erilaisia valmiita malleja, joista päädyin valitsemaan pohjaksi "Miran" sen kapean ja korkean muodon vuoksi. Joskin päätin jo etukäteen yksinkertaistaa mallia hieman ja tehdä siitä enemmän omannäköiseni simppelin suikulan.




"Mira" näkyy himmeästi tuossa kirjan sivulla.


Harmikseni hoksasin olkipaketin päällä olleen ohjeen olkien liottamisesta vedessä noin puolen tunnin ajan käsittelyn helpottamiseksi vasta sitten, kun olin jo pätkinyt kuivat korret sillä seurauksella, että aika moni niistä halkesi. Etenkin kun käytin leikkaamiseen noita kuvassa näkyviä Ikean vähän kepuleita saksia samaisessa ohjeessa suositeltujen ohuiden oksasaksien sijasta. Mutta ens kerralla sitten..

Hobby Pointista tilasin myös pitkiä patjaneuloja (9-17 cm) ja kuvassa pilkottavaa pehmeää luonnonvalkoista lankaa. On meinaan aikamoisen herkkää materiaalia nuo ohuet oljet, eivätkä kestä mitään "terävää" lankaa. Ja huomasin, että tuota pehmeääkin kannattaa kuljettaa vaan olkien suuntaisesti. Heti, jos vähänkään nykäisee "poikittain" korsi halkeaa. Mutta aika äkkiä sitä oppi riittävän varovaiseksi ja helläkätiseksi. Samoin kuin sen, minkälainen on liian tiukka solmu.

Pitkät neulat helpottivat hommaa huomattavasti, kun pystyi työntämään langan neulan avulla koko matkalta läpi. Kevyen perussilmäneulan ja lötkön langan kanssa olisi voinut kärsivällisyys loppua.

Valitsemani malli koostuu pelkistä erikokoisista perusneliöistä, joista parin ensimmäisen tekemiseen meni varmaan saman verran aikaa kuin koko loppuhimmelin. En meinannut ensin älytä Pirkon itsensä suosimaa ensisijaista ohjetta. Tai siis en älynnyt sitä loppupeleissä ollenkaan, mutta onneksi oli tarjolla toinenkin vaihtoehto, jonka koin helpommaksi. Itseasiassa se oli hyvinkin helppo ja hommasta tuli hetkessä rutiinia.

Aloitin neliöiden tekemisen ja kasaamisen ylhäältä alaspäin. Kävi aika kätevästi, kun ripustin tekeleen tilapäisesti keittiön verhotankoon. Siitä käsin oli helpompi työstää kuin pöydällä.

Osien kiinnittämiseen toisiinsa ei ollut sen kummempaa ohjeistusta, mutta solmin langanpätkillä niinkuin parhaaksi näin.




Keskeneräinen lankahässäkkä



Vaikka olen monen muun homman suhteen "ei se oo niin justiinsa"-asenteen kannalla, niin kaikenlaisten käsitöiden tekemisessä olen viimeisen päälle pedantti, ja jokainen liian kireälle solmittu solmu ja sen ansiosta vinoon kinnaamaan jäänyt olki harmitti, mutta päätin, että en pura, vaan hyväksyn. "Vahva kädentyön jälki nääs" sanoisi mies. (Jos ihan rehellinen olen, olisin myös toivonut, että oljet olisivat olleet kaikki keskenään samanpaksuisia, mutta siinäkin oli tyytyminen luonnonvoimiin. Muovipillien tasaisuutta ja olkien luonnonmukaisuutta ei mahda saada samassa paketissa).


Aikaa olkien pilkkomiseen meni vähän reilu tunti. Ja neliöiden tekemiseen ja osien kasaamiseen yhteensä varmaan vajaat pari tuntia, josta tosiaan suuri osa kului parin ensimmäisen neliön ihmettelyyn. Eli ei mitenkään erityisen aikaavievää hommaa. Itseasiassa vähän harmitti, että valmista tuli niin nopeasti. Joskin himmeli oli aika vähäkuvioinen.






Siinä se nyt roikkuu valmiina samaisessa verhotangossa. En malttanut odottaa, että siirrän oikealle paikalleen.

Vähän kyllä mietin, että tuliko siitä kumminkin liian simppeli rimpsu, ja pyörittelin käsissäni luonnonvärisiä puuhelmiä, joita olisin ehkä voinut lisätä johonkin, mutta päätin, että tämä on nyt tässä. Parempi kun en ala jälkikäteen kikkailemaan. Olkia jäi kumminkin muutama sata jäljelle, joten suunnittelen helmihimmelin erikseen. Täytyy vaan vähän toppuutella itseään, ettei ole kohta yhtä himmeliä koko tölli. Ja vaikka lahjaksikin olisi kiva tehdä, niin parempi kun ei lupaa kysymättä tee. Harvinaisen harmillista saada lahjaksi olkikoriste, jos sattuu itse tykkäämään vaikkapa nyt kristallikruunuista tai kaikesta, mikä kiiltää.


Huvikseni kokeilin myös tähden tekemistä.

Melko hässäkältä näyttää, mutta ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin. Kirjassa oli niin hyvät ohjeet.

Tarvitaan 90 samanmittaista pätkää, joista värkätään ensin pohjaksi "pallo  ja sen jälkeen jokaiseen pallon kolmioon sakarat. En edes yritä ohjeistaa sen paremmin, koska itseltäni ei kuvaaminen ja tekeminen yhtä aikaa onnistu. Toisin kuin Tavallista arkea-blogin Katilta, jonka DIY-kanavalla on ohjeet mm. pillikranssien ja -timanttien tekoon. Kannattaa kurkata, jos tekee mieli kokeilla. Ja tätä Pirkko Kuuselan kirjaa voin kyllä lämpimästi suositella.







Näin jälkikäteen sanoisin, että homma oli helppoa kuin himmelinteko :).


58 kommenttia:

  1. No siis wau! Tulipa hienoja. Uskaltaiskohan jotain tähteä itsekin yrittää väkertää?
    Kirjat on usein parempia ohjeiden lukemista varten kuin tietsikka.
    Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on kyllä pakko sanoa, että niin munkin mielestä :). En uskonut, että olisin oikeasti onnistunut noin helpolla noin hyvin. Enkä oo pitkään aikaan innostunut mistään näin paljon, ettei tekis mieli lopettaa ollenkaan.

      Ja paperilta lukeminen tosiaan on helpompaa. Ihan jo silmienkin takia. Oli pakko tilata aika silmälääkärille, koska oikeesti ovat alkaneet särkemään ja kirvelemään siihen malliin, ettei enää pysty kohta näyttöä edes katsomaan.

      Sulta tämmöiset himmelit syntyy suitsait. Ei tartte kuin aloittaa :). Ja kiitos samoin <3

      Poista
  2. Kaunis himmeli! Ihana joulukuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos samoin Jaana <3. Ei meinaa tajuta, että nyt tosiaan ON jo joulukuu. (En ole yhtään jouluihminen, mutta ajatus siitä, että vuosi on kohta loppu ja alkaa kevät ja valo, tuntuu kivalta)

      Poista
  3. Nyt oli niin inspiroiva postaus, että Himmelikirja meni heti varaukseen! Innostus tarttui siis ihan välittömästi : ) Tosi hienosti olet ekassa himmelissäsi onnistunut, se on upea! Ja tähti vaikuttaa kyllä hirmuisen monimutkaiselta, mutta kai se on uskottava, että on helppo tehdä.

    Mulla on markkinoilta ostettu olkihimmeli, mutta musta olis vaihteeksi kiva. Harmi, ettei luonnonolkia taida saada mustina, vaan pitää tyytyä muovipilleihin (joita juuri näin kirjakaupassa). Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis niin ihanaa Inka!! Mulle tuli oikeesti iloinen mieli, jos innostuit. Ja ihan varmaan käy niin kuin mullekin, että kun alkuun pääsee, ei malttais lopettaa ollenkaan. Ainoastaan se pätkiminen on vähän tylsää, kun tekis mieli vaan pujotella, mutta sen vaiheen kun tekee alta pois, niin valmista syntyy :)

      Kantsii aloittaa noista perusneliöistä (tai siis 6-kulmioita ne kai paremminkin on) ja sen jälkeen ton monisakaraisen tähden teko on helppoa. Lähtee ihan samalla kaavalla liikkeelle kuin noi peruskuviotkin. Sen jälkeen ei tarvi kuin tehdä "sakara" joka kantille.
      Lankaa vaan mulla kului hirmu määrät, kun sukkuloin sitä neulaa ees-taas, kun aina löytyi siitä pallosta joku kohta, josta vielä sakarat puuttuu.

      Voishan noita olkia maalata, mutta ehkä pillien kanssa pääsee helpommalla. Itse tein viime vuonna pari "timanttia" ihan tavallisista mehupilleistä, mutta niistä tuli kyllä aika kömpelöitä. Olis varmaan kantsinut käyttää metallilankaa niitten tekemiseen, kun pillit on niin kevyitä.

      Semppiääää himmelihommiin ja kaikkea kivaa muutenkin!

      Poista
  4. Himmelit ei oo yhtään mun juttu, mutta toi tähti on tosi kiva! Mä kans kattelin niitä Katin videoita, ja niistä kyllä tuli lievähkö askartelun himo. Tosin niin lievähkö, että ei aiheuta varmastikaan mitään toimenpiteitä mulla. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin vanhaks piti munkin elää, että alkoi himmelit alkoi taas kiinnostaa :). Lapsuudessa kun ne kuului joka talon (Etelä-Pohjanmaalla) vakiokoristeisiin.

      Lievähkö askartelunhimo kuulostaa aika Helimäiseltä :D. Mulle kävi päinvastoin nyt kun hoksasin, ettei oikeasti ole yhtään (tai no, ainakaan paljon) vaikeaa. En oikeesti malttais muuta tehdäkään. Mutta niin mulle yleensä aina käy, että ensin seuraa totaalinen innostuminen ja sen jälkeen totaalinen kyllästyminen aiheeseen. Ans kattoo ny, kumpi loppuu tällä kertaa ensin, into vai oljet :).

      Poista
  5. Hitsit ku himmelit on hienoja! Monena vuotena pitänyt tehdä jouluksi, mutta aina jäänyt - eikä vähiten sen takia, etten ole mikään pikkutarkka kädentaitaja. Vois mennä päreet, kun ei heti-tässä-nyt synny priimaa... Joskus sitten ajan kanssa - eläkkeellä??
    Mukavaa joulukuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vois tosiaan mennä oljet päreiksi :D. Itseasiassa ihmettelen, että itse pysyin niin tyynenä, vaikka kaikesta ei tullutkaan sitä kuuluisaa (pohojalaasta...) priimaa, vaan ennemminkin tavallista. Mutta tekeminen oli jotenkin niin "zen", että ei siinä tullut mieleen hermostua. Aivan ihanaa puuhaa! Voisin mieluusti alkaa kokopäivätoimiseksi himmelintekijäksi. Mutta josko vaikka sitten yhdessä eläkkeellä tehtäisiin ensin itsellemme kiikkustuolit ja niissä sitten istuttaisiin ja ideoitaisiin uusia himmelimalleja :)? Eiks oiskin kiva ajatus?

      Kaikkea hyvää sulle <3.

      Poista
    2. Tosi kiva ajatus!!
      Hyvää nimpparia päivän myöhässä <3 Piti eilen laittaa viesti, mutta tulikin vieraita illalla.

      Poista
  6. No onpa hienoja. Voit onnitella itseäsi näin mahtavista lopputuloksista. Miten monimutkaiselta vaikuttaa varsinkin tuo alimmaisen kuva tähti!
    Nyt voisit vaihtaa ammattia ja ruveta valmistamaan himmeleitä ensi vuoden joulua varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kristiina, mutta ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin vois kuvitella. Edes tuo tähden tekeminen. Oli niin hyvät ohjeet ja motivaatio tapissa :)

      Ja voi että kunpa voisinkin elättää itseni käsityöläisenä. Se olis niin mun unelma, mutta aika ohueksi mahtaisi jäädä leipä pelkkien himmelien varassa. Mutta jos vaikka linnunpönttöjä nikkaroisin lisäksi :D

      Poista
  7. Nostan Hattua! Hienot lopputulokset, tuo on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatunnostosta, mutta kärsivällisyyttä ei tarvittu oikeastaan kuin jälkien siivoamiseen :). (Mua niin harmittaa, kun en ole saanut aikaseksi nikkaroida itselleni kunnon työpöytää piharakennukseen. Siellä olis runsaasti tilaa ja lämmityskin. Eikä tarvis aina raivata pöytää työreupeaman jäljiltä niinkuin keittiössä, jossa nämä koeversiot värkkäsin).

      Poista
  8. Jes, mä oon NIIN odottanut tätä postausta! Ihan älyttömän hienot! Ja mulle voit väkertää joululahjaksi tuommoisen, mielelläni otan vastaan :) Tässäpä sulle muuten uusi ura, hulluna himmelinaisena :D Voit jo alkaa valmiiksi tekemään ensi joulua varten, varmasti saisit myytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua ihanaa Jossua :). Jos vähänkään lähempänä asuisit, niin heti tekisin sulle lahjaksi sellaisen himmelin kuin haluaisit ja toimittaisin kotiovelle asti. Ja arvaa vaan, olisinko onnellinen, jos voisin elättää itseni hulluna himmeli- ja havupallonaisena :)? Olis just nyt niin mun unelma.

      Poista
  9. Ihania ja tuo niin mieleen muistoja! Muutamakymmen vuosi sitten minäkin tein olkihimmeleitä ja jopa ikkunavalaisimia puulastuista koripunonnalla... oi niitä aikoja :) Hitsi kun ei oo edes kuvia muistona :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huuuh. Ikkunavalaisimet puulastuista kuulostaa jo joltain :). Sellasia en sentään ole koskaan tehnyt (enkä varmaan tiennyt olevankaan), mutta Tuomaan ristejä tuli kansakoulussa vuoleskeltua. Eli just tässä ihan hiljattain...

      Äläkä muuta sano. Ennen(vanhaan) ei tullu mieleen kuvata tekeleitään. Eikähän mahtanut edes olla mitään millä kuvata. Tai ainakaan ei olis filmiä raskinut haaskata moiseen turhanpäiväiseen..
      Nyt ei kuule muu auta kuin että alat värkkäämään uusia ja pistät kuvat jakoon :). Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  10. Upeita! Himmelit ovat kauniita, kiva, että ne ovat taas tulleet "muotiin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No upea on näille ehkä liian upea sana, mutta tykkään kyllä näistä harjoituskappaleista. Ja siitä, että himmelit tosiaan on taas "muodissa". Lapsuudessa niitä oli (Etelä-Pohjanmaalla) joka tuvassa, mutta ei tullut silloin mieleenkään miettiä, kuka ne on tehnyt tai mistä ne on tulleet. Ne vaan oli olemassa :).

      Poista
  11. Hieno himmeli, varmasti mieltä rauhoittavaa puuhaa :)

    Olis pitänyt viime vuonna lukea vähän oppaita, kun yritin oljista tehdä himmelintapaista. Enpä tajunnut, että ne olisi pitänyt kastella, niinpä kaikki halkesi ja mureni.

    Vieläköhän sitä ehtisi ennen joulua jonkun himmeliaskartelun tehdä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sellainen olo, että se olisit sinä, joka varoitteli, että näitten tekemiseen voi jäädä koukkuun :). Ja sun inspiroimana taisin myöskin viime vuonna kokeilla niitten pillitimanttien tekoa. Tuli vaan harvinaisen kömpelöitä, kun ei ollu käytössä muuta kuin tavallisia pillejä. Ne oli ihan liian paksuja.

      Ja juu, enpä tajunnut sitä liottelua minäkään ennenkuin oli myöhäistä. Mutta himmeli on nyt turvallisesti paikallaan ja luotan siihen, että pysyy ehjänä, vaikka osa oljista on tosiaan sillai puoliksi halki.

      Kyllä sää ehdit vielä värkätä himmelin uuteen kotiin. Tai vaikka korvikset itselle. (Kirjassa oli sellastenkin ohjeet ja koukuttais ihan vitsillä kokeilla :). Jos pysyy niin pienet palaset näpissä)

      Poista
  12. Voi sinä ihanuus, kun nämä postauksesi ovat niin mallikkaasti tehtyjä. Himmeleistä tulee lapsuuden jouluni mieleen. Aikaisemminkin jo kommentoitiin, myös minusta ohjeita on paljon mukavempi ja helpompi seurata kirjasta/lehdestä kuin netistä. Mahtavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua mallikasta <3. Itsestä kun tuntuu, että nää mun jutut on niin alkeellisia, mutta ei se oo niin justiinsa :).

      Mun juuret on Etelä-Pohjanmaalla ja siellä oli joka tuvassa himmeli tai useampi, mutta ei niihin silloin sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, kun himmeli oli vaan niin himmeli... Eikä ikinä tullut mieleen miettiä, mistä ne on tulleet tai että joku olis ne tehnyt.

      Niistä ennenvanhaisista (tai siis niistä just vasta olleista köhköh) jouluista on jäänyt mieleen elävät kynttilät ja tähtisädetikut kuusen oksilla. Eikä ikinä syttynyt tulipaloa. (Mikä on sinällään kyllä ihme ja onni samalla kertaa).

      Ihan parasta viikonloppua sulle kans!

      Poista
  13. Aivan ihana himmeli. Ja oljet. <3 Kun annat himmelille pikkusormen, niin se vie koko käden. Täällä melkein kävi niin, onneksi keksin muutakin tekemistä. ;D Ihanaa viikonloppua sinulle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mulle(kin) tais käydä kertalaakista :). Koko ajan tekis mieli kaivaa sakset ja oljet esiin ja alkaa pilkkomaan, mutta lupasin olla sotkematta ainakin tänään, kun mies oli perjantaiperinteensä mukaisesti siivonnut. (Mua on kielletty tulemasta perjantaisin liian aikaisin töistä kotiin, että saa rauhassa luututa. En valita...).

      Reipasta, rauhallista ja kaikinpuolin kivaa viikonloppua Tiina <3

      Poista
  14. Oot sie haka. Himmelimestari :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu nääs. Seuraavaksi varmaan sit tuohivirsut vuorossa :D

      Poista
  15. Kiitos Annukka!<3 Siis minäkin olen tässä myöhäisherännäinen.:P Ihan just nyt syksyllä vasta innostuin kokeilemaan... Tajusin heti muutaman asian, miksi omat timanttiviritelmäni eivät ole onnistuneet, pelkästään hermot meni!;D Täytyy yrittää uudelleen, sun neuvoja noudattaen. Kiitos!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla, jos tästä oli hyötyä, vaikkei mitään varsinaisia ohjeita sisältänytkään. Mietin kyllä, miten onnistuisin tekemään, mutta ei olis mahtanut onnistua vasemmalla kädellä himmelin värkkääminen ja oikealla kuvaaminen :).

      Seuraavan himmelin kanssa onkin tosi kyseessä, kun lupasin (tai siis sain luvan) tehdä isälleni sellaisen joululahjaksi. Toiveena oli "klassinen ja vähäeleinen". Hivenen haastetta, koska isä itse on taitavakätinen perinteitä kunnioittava pohjalaanen puuseppä, jonka lapsuudenkodissa (niinkuin kaikissa Etelä-Pohjalaisissa kodeissa) himnmeli kuului perusvarustukseen. Gulp :). Ei vaiskaan. Olen ihan varma, että isä arvostaa mun tekelettä. Tulee sellainen kuin tulee.

      Kiitos <3

      Poista
    2. No, varmasti arvostaa! Mäkin luotan, että siitä tulee upea.<3 Tunnistan sinussa noita samoja piirteitä.;D

      Poista
  16. Kyllä on kaunis himmeli. Tykkään kovasti himmeleistä, mutta en ole niitä itse tehnyt. - Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole minäkään aiemmin tehnyt, enkä oikeastaan edes ajatellut tekeväni, mutta tässä ollaan :).

      Kiitos arvontavinkistä ja Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa!

      Poista
  17. Hieno tuo olkihimmeli. Itse tuskastuin olkien katkeilemiseen ja teen nykyisin vain ohuista pilleistä. Tuo tähtimalli on kiva ja olen tehnyt sitä eri mittaisilla pilleillä, pitkillä ja lyhyillä sakaraoilla. Harmi vaan tosiaan se, että mihin niitä laittaisi. Vävykin jo sanoi, etten saa tuoda heille enää yhtään. Tuossa kirjassa on monta kivaa mallia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään aloitin pätkimään olkia isän joululahjahimmeliin (kysyin etukäteen luvan, että saan tehdä ;)) ja liottelin niitä tällä kertaa ohjeen mukaan puolisen tuntia ensin. Oli kyllä aikas paljon kivempi leikellä sen jälkeen. Ei menneet halki ollenkaan niinkuin ensimmäisellä kerralla, kun kuiviltaan katkoin.

      Vähän harmittaa, että olin näin myöhäisherännäinen. Hyvin olis voinut vaikka johonkin joulutorille näitä värkätä. Joskin hinnoittelu olis ollut vaikeaa.

      Vai että vävy pistää hanttiin :D. No pahus! Mutta ihanaa, että sanovat suoraan. Siinä olis itsellä vielä opettelemista, kun en enää ainuttakaan äitipuolen kutomaa räsymattoa haluaisi ottaa vastaan. Meillä kun ei ole ensimmäistäkään lattialla.

      Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa!

      Poista
  18. Upeita himmeleitä. Vaatii hellävaraisempaa käsittelyä, kuin muovipillit :)
    Tuo "hässäkkä" on mulla vielä tarkoitus tehdä. Yritin siitä tehdä jo sellaista jättihässäkkää, joss pohjapalloon tulisi useampi osa, mutta ilman ohjeita siitä ei tullut mitään. Täytyy siis aloittaa tuolla normihässäkällä ensin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, oli kyllä aika herkkänahkaista sorttia noi oljet. Mutta oma moka, kun en älynnyt heti lukea sitä pienellä präntättyä tekstiä, jossa kehotettiin liottamaan olkia ensin puoli tuntia vedessä. Helpotti hommaa huomattavasti.

      Jään odottelemaan jättihässäkkävideota suurella mielenkiinnolla :D

      Poista
  19. Voi vitsi...hieno! Mulla ei pitäisi hermo tehä tuollaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs ny Satu. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka olisit oikea himmelimestari :).

      Poista
  20. Uskomatonta viitseliäisyyttä. Tuohon pikkutarkkuutta vaativaan hommaan ei minusta kyllä olisi enkä kyllä laisinkaan usko tuota viimeistä väitettäsi helppoudesta :). Havupallerot edellisessä postauksessa näyttivät vähän helpommilta ja myös erittäin hauskoilta, joten sellaisia voisi joskus kokeilla. Olen tätä nykyä hyvin minimalisti kaikenlaisten joulukoristeiden suhteen, joten tuommoiset luomujutut kuulostavat ja näyttävät minun silmääni juuri nyt ainoilta oikeilta. No, toistaiseksi meillä mennään vain kynttilöillä.

    Kuulostaa muuten erittäin hyvältä se päätös, että jos olet perjantaisin vapaalla töistä, et säntää päätä pahkaa tekemään jotain ns. hyödyllistä/välttämätöntä. Tuollainen tekeminen ja näpräily, kun sen vauhtiin pääsee, on ihan mielettömän rauhoittavaa ja palkitsevaa viedessään ajatukset ihan totaalisesti pois töistä. Psyyke on varmaan ohjelmoitu siten, että se pistää ihmisen hurahtamaan milloin mihinkin - minut ainakin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kääk! Mulla oli jäänyt tää sun viesti kokonaan näkemättä (koska olin varmaankin pilkkomassa olkia...). Noloa ja harmillista ja onneksi epätavallista, mutta silti. Pöh. Toivottavasti vielä käyt tän lukemassa.

      Ihan sama juttu itsellä, että tulee sellasia kausia, jolloin sitä hurahtaa johonkin ihan totaalisesti, eikä enää ikinä milloinkaan huvittais tehdä mitään muuta kunnes sitä jotain tulee tehtyä ihan liikaa ja iskee totaalikyllästyminen ja hankkeen hautaaminen :).
      Mutta vähän luulen (tai siis aika paljon), että kaikenlaisten "keinokoristeiden" aika on itsellä ohi. Ei jaksa mitään muovista, eikä kiiltävää, eikä oikein yhtään mitään muutakaan. Etenkin kun kovalla työllä tuli kaikesta viime syksynä hankkiuduttua eroon. Huvittaa vaan myllätä metsästä kaikenlaista matskua (joskaan mies ei suostunut pöllin pöllintään, vaikka ehdotin, kun oli niin hyvännäköisiä runkoja pötköllään yhdellä hakkuualueella. Ihan sellasen pienen pätkän vaan oisin vienyt kotiin ja tehnyt siitä jotain, mutta ei sitten, kun ei kerran sitten...)

      Psyykeperjantai oliskin oiva nimitys erityisvapaapäiville :). Kiva kun kävit ja sooooriii tosiaan, että olin niin himmeli, että jäi tosiaan välistä tämä. (Instaan laitoin kuvan mun seuraavasta himmelistä, jonka tein isälle lahjaksi. Siitä olen suorastaan aikas ylpeä).

      Poista
  21. VAU! Minulta olisi tuossa homaassa mennyt hermot jo mineen kertaan. Nostan hattua ja kumarran syvään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko Anu :). Siis että olis menny hermot. Ei ole läheskään niin vaikeaa kuin kurkkujen kasvatus. Mutta kiitos kumminkin :)

      Poista
  22. Oi miten kauniita ja arvostan jo sitä, että kärsivällisyys riittää. Itse en osaa askarella, enkä piperrellä. Nuorena jo pvkodissa minun leikkaama kuusi oli kaikkein rumin, jolle kaikki nauroi.

    Olet taitava. <3

    Ihanaa uutta viikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläinen on rauhallista sorttia :). Jos olen päättänyt onnistua jossain, pystyn venyttämään hermot ja kärsivällisyyden sellasiin mittoihin, että välillä itseäkin ihmetyttääm mutta nyt ei tarvinnut ihmetellä, koska tässä ei oikeastaan edes vaadittu kärsivällisyyttä. Toisin kuin siinä kohtaa, kun askartelin sellasen vähän vaativamman mallin (laitoin Instaan kuvan) isälle joululahjaksi ja ukkeli kippas vahingossa mun olkirasian lattialle. Siinä meinas vähän pinna kärähtää, mutta olin sit kumminkin ihan zen :).

      Ei toisen kuuselle saa nauraa. Höh. Eihän ne luonnossakaan kaikki kauniita ole, mutta silti joka kuusella on oikeus olla olemassa. Ja mikä metsä se semmonen on, jossa on pelkkiä valioyksilöitä? Ei mikään.

      Kaikkea mukavaa sullen kans!

      Poista
  23. Onnistunut himmeli, ihana! Käsillä tekeminen on palkitsevaa. Kun vain ryhtyy! Minulla on iso olkipaketti odottanut inspiraatiota vuoden;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja anteeksi, kun oli jäänyt kommentti odottamaan. On ollut kädet täynnä olkia, enkä ole ehtinyt blogiin ollenkaan.

      Itseasiassa tuo tämän jutun himmeli on jo kokenut muodonmuutoksen, kun se alkoi omaan silmään näyttää kumminkin liian simppeliltä sen jälkeen, kun värkkäsin isälleni joululahjaksi sellaisen oikein kunnon perinteisen mallin. Siitä tuli tosi kiva ja olin aikas ylpeä, kun osasin ja isä siihen ihastui.
      Ei muuta kuin oljet esiin ja askartelemaan :). On oikeasti mukavaa ja rauhoittavaa puuhaa.

      Leppoisia loppuvuoden päiviä sinulle <3

      Poista
  24. Vau, sää oot sitten kyllä taitava! <3
    Onnellisuutta sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hyvät ohjeet :)

      Kiitos samoin <3. Toivottavasti ens vuodesta tulee kaikkien aikojen paras. Kaikille <3

      Poista
  25. Oikein mukavaa loppuvuotta ja Hyvää Uutta Vuotta 2017! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja ja sitä samaa sinulle <3.
      Olen viimeaikoina niin uppoutunut lukemaan ja tutkimaan muutamaakin niin mielenkiintoista (ja itselleni ajankohtaista) aihetta, että en ole pystynyt itse kirjoittamaan mitään. Mutta jahka saan ajatuksia jäsenneltyä päässäni, palailen taas tänne.

      Poista
  26. Onpas kaunis - niin kuin tuo tähtikin! Ja olen samaa mieltä - olkea sen himmelin on oltava. Meillä on yksi pieni ja koristeellinen perintöhimmeli ja joka vuosi se ripustetaan kyökin kattoon.
    Tekisi melkein itsekin mieli kokeilla jahka silmäni alkaa kestää tarkkaa tuijottelua;)
    Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta, Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himmeli ehti tässä välissä jo kokea muodonmuutoksen, kun alkoi sittenkin näyttää omaankin silmään liian simppeliltä. johtuen ehkä siitä, että tein isälle joululahjaksi sellaisen ihan perinteisen-perinteisen, jossa oli liki 600 olkea :). Siitä tuli hieno, vaikka itse sanonkin. Joskaan en voi kunniaa ottaa mallin suunnittelusta. Sen lunttasin suoraan kirjasta.

      Toivon todellakin, että tästä vuodesta tulisi hyvä vuosi. Nyt olisi nimittäin laitettava piste työpahoinvoinnille ja tehdä asialle jotain. Luulen, että olen vihdoinkin alkanut oivaltaa asioita niin, että jonain päivänä saattaisin olla riittävän rohkea ottamaan sen ratkaisevan askeleen.

      Kaikkea hyvää ja onnellista tähän vuoteen toivotan sulle Arja <3. Toivottavasti silmäkin vihdoin palautuu entiselleen.

      Poista
  27. Minun ex-anoppini teki upeita himmeleitä. Se oi aikaa, kun en osannut niitä itse arvostaa. Olen siitä todella harmissani, sillä minulla olisi ollut himmeleitten tekoon mestariopettaja.
    Kirjan kanssa tuota voisi itsekin joskus kokeilla. Kauniin himmelin olet tehnyt ja tuo tähtikin on niin kaunis. Ja samaa mieltä... olki on se oikea materiaali.
    Valoisaa ja onnellista uutta vuotta sinulle Annukka! Ja onnistuneita ratkaisuja, puoleen tai toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuula!
      Se on ihan totta, että oli aikoja, jolloin himmelit oli vissiin niin perussettiä, että niitä ei oikein pitänyt minään muuta kuin no.. himmeleinä :). Eikä varsin tullut mieleenkään, että sellaisen voisi joskus omaan kotiinsa haluta, mutta ajat muuttuu..
      Tuo tämän tekstin harjoituskppale on jo kokenut muodonmuutoksen ja isälle tosiaan tein sellaisen ihan perinteisen-perinteisen joululahjaksi. Siinä oli jo jonkun verran hommaa, mutta todella kivaa puuhaa. Pitää ajatukset pois kaikesta muusta sen aikaa, kun vaan pujottelee niitä olkia. Terapeuttista suorastaan.

      Mulla on nyt kirjoituslukko päällä, kun ajatuksia risteilee päässä niin paljon, etten saa oikein mistään kiinni kunnolla. Mutta tää on nyt varmaan tarpeellista ajatustyötä, jota teen. ja toivottavasti se tosiaan johtaa ratkaisuihin, jotka loppupeleissä on itselleni (ja siinä samalla muille) hyväksi.

      Kaikkea Hyvää ja Onnellista tähän vuoteen Tuula!

      Poista
  28. Olen sanaton!!
    Kun itse taisteli vuotavaa vatsahaavaa vasten taistellen neljä onnetonta tähteä, lasista ja rautalangasta, ei tätä voi kuin katsoa hiljaisena ihaillen!! Ja puhut samaan syssyyn mielenrauhasta!!

    Näin me ollaan erilaisia. Minä kipuilin tuon viimeisen tekeleen kanssa viimeiseen asti, kunnes keittiön pöytä piti siivota ja siitä lasiputket joko paiskata roskiin (kitsas minä puuttui tähän) tai tehdä valmiiksi. Joten siitä....
    Juu, minusta oli rentous ja mielenrauha ja meditaatio kaukana kuin kuu maasta.
    Lupasin jo työkavereille, etten ole ensi vuonna siinä bussissa, joka menee käsityömessuille. =)

    Mutta kylläpä tuli kaunis. Tuo malli on tosi viehättävä!!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi