Sivut

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

TUSKAA TALVIRENKAISTA JA TORIMYYNNISTÄ. ILOA INSPIRAATIOPÄIVÄSTÄ.


Lauantai-iltapäivää lukuunottamatta mennyt viikonloppu kuului niihin, jotka olisin voinut suosiolla skipata ihan kokonaan.

Painajainen alkoi jokavuotisesta talvirengashelvetistä (pahoittelut karkeahkosta ilmaisusta, mutta vähempi ei nyt riitä), joka tuntuu aina meidän perheessä olevan minun syyni, koska olen niin hankala, etten halua/uskalla liukkailla talvikeleillä ajaa kesärenkailla.

Aivan sama, vaihtaako renkaat mies vai rengasliike, niin aina saan kuulla kunniani. Ihan kuin talventulo olisi meikäläisen vika.

No. Edellisessä autossa meillä oli vaan yhdet vanteet (ei kannata kysyä, miksi), joka tarkoitti sitä, että renkaita ei voinut itse vaihtaa, vaan piti aina rengasliikkeessä käydä pari kertaa vuodessa puljaamassa kesä- ja talvikumit vanteille ja pois. Mutta ikinä sitä ei voinut tehdä ajoissa, vaan aina vasta silloin, kun oli viimeinen pakko, joka taas johti siihen, että mies sai rengasliikkeestä pauhut, koska aina soitti siihen pahimpaan kiireeseen, ja minä sitten sain ne samat pauhut mieheltä tuplana takaisin, koska se olin minä, joka olin pakottanut ukkelin puhelimeen.




Kuvan juomat eivät liity renkaanvaihtotapaukseen, vaan lauantaina Helsingissä järjestettyyn Blogger's Inspiration Day-tapahtumaan, jossa olin mukana Soilen avecina.


Ajattelin, että nyt homma helpottuu, kun nykyisessä autossa on kesä- ja talvirenkaat valmiiksi vanteilla, ja mies voi näin ollen suorittaa renkaanvaihdon perinteiseen malliin ihan itse, ja säästytään molemmat jokavuotiselta "asiakaspalautteelta".

Mutta siitähän se vasta soppa syntyi. Auto ei ensinnäkään mahtunut talliin, vaikka tyhjensin sieltä polkupyörät, golfbägit ja kaiken mahdollisen pois tieltä. Tai siis kyllä auto mahtui, mutta ukkeli tunkkeinensa (joka sekin oli kuulemma ihan lelu) ei. Saati että olisi vielä jäänyt tilaa työskennellä. Siitä tuli meikäläiselle heti ensimmäinen miinusmerkintä. Toinen tuli siitä, kun talliin mahtumaton auto piti peruuttaa takaisin pihalle, jossa tuiskutti lunta ja oli jo pimeää (viimeinen niitti).

Katsoin siis parhaaksi lähteä "hoitelemaan asioita" muualle, mutta lupasin palata soitosta heti, jos öljykattilan ryytynyttä pumppua pyynnöstäni korjaamaan tulossa oleva putkimies ilmestyy paikalle. Hänen kun oli pitänyt tulla jo edellisenä päivänä, mutta ei näkynyt. (Kiireinen putkimies kyllä ehdotti jo alunperin puhelimessa, että voisi antaa ohjeet ukkelille, koska homma oli kuulemma varsin yksinkertainen, mutta valehtelin, että mies ei ole kotona, koska tiesin, että kun on hermo jo muutenkin pinnassa vaimon aiheuttaman talven takia, on parempi etten edes ehdota. Etenkin kun pannuhuone kuuluu meillä omaan vastuualueeseeni, halusin tai en).




Anna Codorníun pisteellä oli floristi tekemässä kauniita ruusuisia rintakoruja, mutta antiruusuihmisenä sain tuollaisen itselleni räätälöidyn enempi luomun rannekoristeen. Tuli ihan Helinä-keiju mieleen. Korusta siis.    



No, ei kuulunut soittoa sen enempää putkimieheltä kuin ukkeliltakaan, joten arvelin, että voisin reilun tunnin päästä palata kotiin, jossa tilanne olisi jo varmaan rauhoittunut, mutta taas tuli tehtyä väärä arvio.

Ukkeli pyöri pihalla hermostuneena puhelin kädessä, ja kesärenkaita oli pitkin kenttää. Kolme oli kuulemma lähtenyt ihan nätisti irti, mutta viimeisen renkaan viimeinen pultti pyöri ympyrää, eikä rengasta näin ollen saanut pois paikaltaan.

Oli kuulemma joku rengasvarkauksia estämään tarkoitettu lukkopultti, johon tarvitaan erikseen avain, jollaista tietenkään ei löytynyt ennenkuin mies oli runnonut pultin väkisin irti. 

En uskaltanut jäädä paikalle lisäkysymyksiä esittämään, vaan katsoin parhaaksi siirtyä sisätiloihin, jonne ukkelikin aikanaan palasi ihmeen lauhkeana. Oli vissiin kumminkin ihan tyytyväinen, että homma tuli tehtyä ja saa taas olla kevääseen asti rauhassa.


Tähän väliin on pakko pahoitella mahdollisimman huonosti kertomuksen kanssa yhteensopivia kuvia, mutta en kertakaikkiaan kestä nähdä täällä yhtään kesä-, enkä talvirengasta. Ja toisaalta saan tässä kehnohkoa aasinsiltaa pitkin tilaisuuden tallentaa lauantain tapahtumassa räpsimiäni kuvia, joiden ympärille en nyt lähde erikseen kirjoittelemaan mitään sen kummempaa. 




Bossin tuoksusta ei ainakaan heti tullut uutta suosikkiani, mutta lasipulloihin pakattu Keisarin Morsian-jäätee oli hyvää. 



Torstain talvirengas-episodin jälkeen aloin perjantaina vapaapäivän kunniaksi siivoamaan autotallia, jossa hermostuin yhteen talvirengaspinoon, joka ei mielestäni ole liikkunut viimeiseen pariin vuoteen mihinkään. Muut kolme pinoa tunnistin kuuluvan olemassaoleviin autoihin.

Ensin ajattelin ehdottaa ukkelille, että vie pinon johonkin. Ihan sama mihin. Mutta koska ennakoin, että ajoitus on sattuneesta syystä huono, ja hommalle ei todennäköisesti tapahdu mitään, päätin sittenkin laittaa renkaat Toriin myyntiin. Ajattelin, että säästyy paitsi poisviemisen vaiva, myös mahdollinen kierrätysmaksu. 

Kerkisin jo miettiä, että laitan ilmoituksen  "annetaan"-otsikon alle, mutta koska kyseessä oli ihan siistit vanteet ja niissä kelpo kitkarenkaat, ja koska näin kuitenkin vaivaa valokuvien kanssa, laitoin hinnaksi koko setille 40 euroa ja myyntitekstiksi virallisen diibadaaban lisäksi, että "...talossa ei enää ole renkaisiin sopivaa autoa ja vaimolla meni tilasyöppöihin hermot...". Ajattelin, että on riittävän uskottavaa, eikä kukaan epäile kyseessä olevan varastettu tavara, vaikka hinta oli mitä oli. Ja siis ilmoituksen tein ukkelin nimissä. Ajattelin, että on uskottavampi tuo vaimon hermojen menetys miehen kirjoittamana.

Mutta eihän se ilmoituksen tekeminen ihan niin helppoa ollutkaan, kun olisikin pitänyt osata valita oikea keskiön koko, pulttijako ja pulttien koko. Ja vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon. Oli siis pakko ottaa riski ja pyytää mies apuun. Sanoi, että kirjoita siihen, että ovat "neloskoppaisen Golfin renkaat", niin siitä kuulemma kaikki tietää loput.. 

Tein työtä käskettyä, vaikka vähän epäilyttikin tuo tiedon tarkkuus ja se, että eikö ne vanteet muka mihinkään muuhun automalliin kelpaa ja kuinka monella ilmoituksen lukijalla sattuu olemaan juurikin se neloskoppa, mitä ikinä tarkoittaakin...




Vaikka en viininmaistelupisteitäkään kaukaa kiertänyt, köhköh, niin oma suosikkini oli kuitenkin tämä Vihreän Keijun osasto Sulo-vihersmoothieineen. 



No, ei varmaan viittä minuuttia kauempaa mennyt ilmoituksen näppäilyn jälkeen, kun ensimmäinen ostaja ilmoittautui ja kertoi lähtevänsä samantien 50 kilometrin päästä hakemaan renkaita.   Jess! Mutta siinä kohtaa itselleni tuli mieleen, että en ollut nähnyt missään vanteiden kiinnitykseen tarvittavia pultteja, eikähän sitä vissiin voi vanteita ilman pultteja myydä. Olkootkin, että hintaa renkailla oli kympin kipale.

Lähdin siltä istumalta talliin etsintähommiin ja löysinkin ylähyllyltä mustan kangaspussukan, jossa oli kuin olikin tarpeellinen määrä pultteja, jotka jätin pussissaan vannepinon päälle, että ymmärtää sitten ukkeli varmasti antaa ne ostajan matkaan, kun itse en ajatellut olla silloin kotona.

Ja mitä sitten tapahtui?  

Kun ostaja oli ajellut (neloskoppaisella Golfillaan...) hakemaan renkaat ja todennäköisesti jo kerinnyt takaisin kotiinsa, ukkelille pälkähti päähän, että eihän se sittenkään ollut nelos-, vaan vitoskoppainen se volkkari, jonka renkaat olivat kyseessä... Eli pulttijako ei näin ollen ollutkaan se, mitä oli ilmoituksessa luvattu, vaan tuli tahattomasti huijattua, ja siitä seurasi hirmu omantunnon tuskat. Etenkin, kun selvisi sekin, että ne pultit, jotka kaivoin sieltä ylähyllyltä, olivatkin perheen varusmiehen talvirenkaiden vanteisiin kuuluvat, eivätkä ollenkaan niihin, joiden matkaan lähtivät. Eli nyt oli ostajalla paitsi väärät renkaat, myös väärät pultit ja meillä ukkelin kanssa tenkkapoo sen suhteen, että milläs nyt kiinnitetään viikonloppuna kesärenkailla lomille liukastelevan (Luojan kiitos, isot tiet olivat kuivia) sotapojan talvirenkaat, joihin ei kuulemma kesärenkaiden pultit sopineet, koska jommatkummat vanteet olivat jotain muuta materiaalia kuin toiset ja reiät siksi erikokoiset. Tai jotain...

Ei auttanut se, että muistin, että "No onhan meillä ne Torista tienatut neljäkymppiä". Ei kuulemma saa pultteja sillä rahalla..

Ja oikeasti tämän tarinan käänteet eivät edes lopu tähän, mutta nyt on jo pakko vaihtaa aihetta.




Sunnuntaina satoi vihdoin puhtaan valkoista pakkaslunta ja iltapäivällä oli kaunis sininen hetki.



Talvirenkaat olivat lopulta pieni harmi viikonlopun muiden todellisten harmien rinnalla, joiden ajattelusta koitan paeta kirjoittamalla tätä tekstiä.

Mutta huolenaiheiden sijasta palaan hetkeksi lauantain bloggaritapahtumaan, josta postauksen kuvat ovat peräisin.

Yksin en olisi kyseiseen häppeningiin rohjennut, tai edes halunnut lähteä, koska olisin tuntenut oloni totaalisen orvoksi, vaikka tiesinkin, että paikalla on tuttujakin. Mutta koska sain kutsun aveciksi juurikin Soilelta, joka on paitsi hyvä ystäväni, myös kokenut konkari, lähdin ilomielin mukaan. Ollaan molemmat sellaisia jalat maassa- tyyppejä, ja tiesin, että Soilen seurassa on paitsi ihanan "tavallista" ja mukavaa, myös turvallinen olo. Ja niin olikin. Pöllöiltiin vaan paikasta toiseen ja inspiroiduttiin vaihtamalla koko vuoden kuulumiset kerralla.




Kuvaaja Emma Tähkäpää. 
Mallit mallia 50+.
(Olen sopinut itseni kanssa, etten kommentoi omia kuviani negatiivisesti ja pidän siitä kiinni. Sensijaan halusin sanoa, että olen ihan ikionnellinen, kun tässä taannoin löysin tuon harmaan neulemekon. On mukavuudeltaan ihan koticollege-pöksyjen veroinen vaatekappale. Tennarit olisin laittanut kaveriksi, mutta en tohtinut lumihankeen niillä enää lähteä kahlaamaan, joten perus-Riekereillä mentiin. Comfort first..) 


Kiitos vielä tätäkin kautta piristävästä iltapäivästä Soile <3


Huomenna suuntaan töiden jälkeen Suomen Turkuun Rajalan digijärkkärijatkokurssille. Ja samalla noudan myymälästä launtai-iltapäivän innoittamana Rajalan verkkokaupasta tilaamani valovoimaisen, mutta erittäin edullisen objektiivin. Sekin oli Soilen ansiota, että vinkkasi tarjouksesta, joka päättyi sunnuntaina. Kivaa. Toivottavasti vaan älyän siellä kurssilla edes jotain. Objektiivia pääsin omassa kamerassani Olympuksen pisteellä testaamaan ja oli kyllä hyvä!


47 kommenttia:

  1. Voi itku noiden miesten kanssa... Jos yhtään lohduttaa niin aika monena vuotena meilläkin on puljattu vaimolle talvirenkaita keskellä yötä ennen lumipyryä. Nyt mies näyttää oppineen (kop, kop) ja osaan ne renkaat itsekin tarvittaessa vaihtaa, vaan sama ongelma, pinoja on varastossa liikaa ja ei mitään tietoa mitkä pultit mihinkin renkaan rämpäleseen käy, ilmeisesti alumiinivanteissa (mun kesärenkaat) on erilaiset pultit kuin talvivanteissa ja taivas yksin tietää miksei miehet kykene laittamaan vaikka kyseisien renkaiden pultteja pussiin ja pussi kiinni asianomaiseen vanteeseen??? Ei luulis olevan vaikeaa, ei kenties tarvitsisi seuraavassa vaihdossa miehen itsekään arpoa että mitkä kuuluu mihinkin...
    Ja ihana harmaa neulemekko<3 Onneksi oli sentään positiiviset bileet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä kuule lohduttaa Sari. Ja paljon! Olen ollut ihan varma, että meidän talous on ainoa, jossa moisesta renkaanvaihdosta saadaan aikaiseksi jokavuotinen painajainen. Tai ainakin muni silmiin on näyttänyt, että naapurien miehet vaihtelee renkaita hyväntuulisina vihellellen. Ja hyvissä ajoin! Olen ollut vähän kateellinen moisesta. Etenkin kun oma mies autoilee töikseen, mutta vissiin se on sitten sellanen "ei ole suutarin lapsella kenkiä, eikä autoilijalla renkaita"-tyyppinen juttu. Ja talossa kun on 3 henkilöautoa plus se miehen työauto, niin rengaspinoja ja pultteja kyllä pyörii nurkissa ihan tavan kansssa. Onneksi pojat on olleet hyvin kärryillä omistaan ja huolehtineet omien autojensa vaihdot, mutta nyt kun toinen on muuttanut pois ja toinen on armeijassa, ollaan vähän niinkuin miehen armoilla, koska siihen hommaan en ajatellut ruveta, vaikkei mitään rakettitiedettä olekaan. Riittää kun hoitelen sen pannuhuoneen ja kaikki tekniset laitteet. (Mies taas on innokas ikkunanpesijä, siivoaja ja tiskaaja, joten en valita :)).

      Mutta älä kuule muuta sano. Voisko tosiaan kiinnittää sen pulttipussin ao. vannepinkkaan ja kirjoittaa, mikä auto on kyseessä. Sitä tässä ehdotin itsekin nyt, kun ei ole enää pojat pitämässä huolta järjestyksestä.

      Ja kiitos! Neulemekko ON ihana. Ei ahista yhtään ja tykkään sen väristä, vaikka muuten olenkin Täti Ruskea niinkuin olen sulle kertonutkin.

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  2. Upeat leidit siellä kuvassa! Ja todellakin ihanan näköinen mekko! Allekirjoitan myös tuon "comfort first", en todellakaan viihdy vaikkapa kengissä, joissa on kamala olla. Mä vippasin mun keväällä juhliin ostetut iki-ihanat korkkarit Hope-yhdistykseen (löytänevätköhän sieltä uuden omistajan...), koska se yksi ilta niillä todellakin riitti mulle. Aivan kauhea kävellä korkkareilla, joilla ei ees osaa kävellä!! Aivan liian korkeat korot mulle, kuljin varmasti kuin p*skat housussa koko illan niillä. Ja kun seuraavan kerran kokeilin niitä jalkaan, ne ei ees mahtuneet... olivat kokoa 35, tavallaan sopivat justiinsa, mutta kun jalka niissä turpoaa illan mittaan niin huhhuh... Jos vielä korkkarit tarviin, pitää kyllä oikeesti ostaa sellaset missä voi elää. Harmi kuitenkin, oli ne tosi hienot. Mutta mitäpä niillä kaapissa tekee...

    Ja voihan renkaat!!! Meillä kun se yksi auto meni romuksi nuoremman pojan toimesta, niin samana iltana isoveli tilasi itselleen talvirenkaat (ja komeat vanteet...). Liukkaat kelit oli just eikä melkein kohdallaan, ja ymmärrän kyllä, että ruuhkaa pukkasi rengasliikkeessä. Mutta kun ei renkaita sitten alkanut kuulua ollenkaan... poika koitti sinne soitella moneen otteeseen, eikä kukaan vastaa... ja olihan se aikamoista säätöä, että millä autolla se nyt sitten ajaa, kun pakko on ajaa (no, minun autolla...). Lopulta poika sai kiinni jonkun siellä, ja sit sanottiin, että kestää vielä viikon tai kaksi ennen kuin saa renkaat (!!). Vaan sitten poika viimein soitti siellä firmassa töissä olevalle serkulleen, että mikä siellä kestää... ja serkkupoika meni konttuurin puolelle ja sanoi, että renkaat nyt tai ei ollenkaan, ja tunnin päästä oli renkaat sit yllättäen valmiit... Että aika ihme meininkiä, kyseessä oli tässäkin kohtaa kuitenkin sellanen 850 € kauppa...

    Nyt kyllä hirveä uteliaisuus heräsi, että mitä kaikkea kamalaa viikonloppuusi on mahtunut, kun et halua sitä ees ajatella. Toivottavasti paha mieli sen kyseisen asian suhteen on haihtunut tai haihtumassa, mikä ikinä se asia sitten olikin. ♥

    Voih, pääsisinpä mäkin kuvauskurssille ja saisinpa uuden objektiivin kameraani... Pidä hauskaa siellä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Renkaista on vielä lisättävä sen verran, että elämäni ekan kerran mulla oli ajoissa talvirenkaat alla. Siis oikeesti!! Se tosin johtui vain ja ainoastaan siitä, että mun auton VIIMEINEN katsastuspäivä oli käsillä ja mies kattoi auton viimeisenä iltana ja vaihtoi samalla ne renkaat.. (eikä menny ees auto läpi, pah!) Meillä on kaiken maailman vehkeet tallissa, renkaat saa vaihdettua tosi nopeesti niillä. Rengaskasoja on vaikka muille jakaa... mutta mä en puutu noihin autoasioihin ollenkaan, muuten kuin räpättämällä että eikö ne kasat vois olla jossain muualla kuin pitkin pihoja...

      Poista
    2. Voi mitkä minikorkkarit <3. Numero 35 kuulostaa niin pikkuruiselta, vaikkei oma 37-numeron jalkakaan niin kovin suuri ole. Mutta korkokenkiä (ja siis mulle korko tarkoittaa kaikkea parista sentistä ylöspäin) en omista yksiäkään, enkä aio myöskään ostaa, koska ahdistun pelkästä ajatuksesta niillä kävelystä. Mieskin on mulle sanonut, kun kerran ihan huvikseni kenkäliikkeessä jotain korkkareita kokeilin, että "Sulle sopii kyllä paremmin sellaset käytännölliset kengät.." :D. Samaa mieltä. Riekerit on just hyvät. Ja toi neulemekko on ihan helmi. On vaate, jossa viihdyn, mutta jollaista en ole vuosiin löytänyt, kun tuntuu, että kaikki nykyvaatteet on sellaisia jotenkin lyhyitä ja leveitä "laatikkomalleja", joka ei sovi mulle yhtään. Tai siis minä en sovi niihin vaatteisiin.

      Mua vieläkin niin hirvittää se teidän ruttuun mennyt auto. Tai siis se tapaus. Olisin varmaan säikähtänyt kuoliaaksi, jos olisin tullut kolaripaikalle. Vaikka olisinkin nähnyt, ettei kuskilla ole hätää. Olen niin hermona aina, kun tiedän jonkun olevan huonolla kelillä liikenteessä. Paitsi miehestä en ressaa, kun ajaa työkseen.

      Ja hmmm. Kuulostaa niin tutulta tuo sun pojan rengasvalinta. Niitä vajaan tonnin ostoksia on täälläkin eräät tehty, kun pitää olla JUST sellaset ja sellaset vanteet, eikä mitkä tahansa niinkuin miehen ja mun yhteisessä autossa. Mutta omilla rahoillaan ovat kyllä ostaneet, tai ainakin osallistuneet ostoihin, joten ei siinä mitään, mutta jotenkin itse ajattelen, että onko se nyt niin tärkeää vai voisiko rahansa käyttää johonkin oikeasti hyödyllisempään, mutta nuorten miesten elämä on niin toisenlaista :). Kun ei ne autot kumminkaan mitään kovin kalliita ole, niin vissiin niilä vanteilla sitten sitä kompensoidaan. Ja mikäs siinä. Enpähän minäkään varsinaisesti sitä uutta objektiivia olis tarvinnut, mutta vaikutti oikeasti niin kivalta, kun pääsin testaamaan, että en malttanut olla tilaamatta. Oli tarjouksessa 199 euroa! En olisi kyseistä objektiivia edes hoksannut harkita, ellei siellä lauantaina Olympuksen pisteellä ollut valokuvaaja olis sitä suositellut. Se mitä itse olen pitkään himoinnut, maksaa jotain 600 euroa, jota en mitenkään pysty itselleni perustelemaan. Joten olen kyllä tosi iloinen tosta!

      Ne Rajalan kurssit on kyllä tosi edullisia. Jos liittyy Rajala-klubiin, tää jatkokurssi maksaa vaan 39 euroa! Ja on kuulemma hyvä. Ja mukaan saa vielä sellasen ihan mahtavan kirjan. Eli pääset kyllä kurssille, jos vaan haluat. Matkustaa vaan täytyy (sun tapauksessa Helsinki on vissiin lähin). Kurkkaa rajalacamera.fi ja sieltä "koulutukset".

      Poista
  3. No meidän renkaiden vaihtohan sujuu teidän vastaavaan ihan leikiten, etenkin nykyään, kun varusmies hoitaa homman, isäntä seisoskelee näön vuoksi seurana enemmänkin. Aikaisempina vuosina on ollut vähän samaa fiilistä, että ihan kuin olisi ollut meikäläisen syy kokontalven tulo!

    Mä en kyllä uskaltais myydä meiän tallista yksiäkään renkaita, mulla ei kerta kaikkisesti ole aavistustakaan siitä, onko niihin sopivaa autoa vielä talossa... ja ymmärrän kyllä tosi hyvin tuon pulttiasian, miksi ihmeessä jokaisiin renkaisiin pitää olla omat pulttinsa, olisi niin paljon helpompaa kun olisivat kaikki vakio pulteilla kiinni! Se auto asioista!

    Kaunis on tuo sun mekko ja molemmat ootte niin hehkeinä juhlassa olleet! Minkäs objektiivin ostit? Toivottavasti pääset turvallisesti Turkuun ja takaisin kotiin ja ilta oli hyödyllinen! Minä menen huomenna sinne kurssille, kerron sitten kuulumiset..

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä tässä onkin, kun vanhempi poika asuu nyt niin kaukana ja nuorempi on siellä armeijan leivissä, niin puuttuu ne vakiorenkaanvaihtajat, jotka oli aina myös kärryillä siitä, mitkä renkaat, vanteet ja pultit mihinkin autoon kuuluu. Että sanopa kuule muuta! Eikö vois tosiaan olla vaan yhtä lajia pultteja ja vanteita, jotka sopis ihan kaikkiin autoihin?? Ulkonäköä sit vois viilata, mutta noin niinkuin niiltä perusominaisuuksiltaan. Mutta nyt on rauha taas maassa ja renkaat alla ja ylimääräiset myyty (vieläkin miestä soimaa omatunto ja on koko ajan neljäkymppiä taskussa valmiina palauttamaan rahat, jos ostaja soittaa..), joten tässä voi huokaista helpotuksesta kevääseen asti taas..

      Kiitos kehuista :). Vähän kyllä omalta osaltani suorastaan huvittaa, että mitenkä sitä näyttää noinkin siedettävältä kuvassa, vaikka oikeasti olin ihan perusmeikitön itseni, joka tuli paikalle pipo päässä ja linttaantunut tukka on sen mukainen. Eli menee kyllä ihan ammattikuvaajan ja kuvankäsittelytaitojen ansioksi tuo, ettei näytä ihan niin itseltään kuin mitä oikeasti näytti..

      Mekko sensijaan oli ihan helmi löytö. Mulla oli "ennenvanhaan" vallan tollasia neulemekkoja tai puolihameita, kun ovat niin mukavia päällä, mutta vuosiin en ole mistään moisia löytänyt, kun on nykyvaatemalli enempi sellasta lyhyttä ja leveää, joka ei oikein oo muun juttu.

      Me istutaan sitten tänä iltana kurssilla samaan aikaan, mutta eri paikoissa. Koitetaan olla skarppina :). Ja jos tosiaan viitsit mulle sitten kertoa mielipidettä, niin mietin sitten, mitä teen.

      Antoisaa iltaa ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Jaa niin. Se objektiivi on Olympus M.Zuiko 45 mm f/1.8. Oli digiviikon tarjouksessa 199 euroa.

      Poista
    3. Ok, mulla onkin tuo, ostin sen jostain tarjouksesta myös, olen kyllä tykännyt ihan älyttömästi, mutta nyt tekis taas mieli uutta, sellaista makroa...

      Poista
    4. Tää on vissiin loputon suo :). Sellanen makro-objektiivi oli näytillä kans, mutta sen skippasin suosiolla, kun oli muistaakseni aikas suolainen hinta.

      Poista
  4. Noh, kuulostaa hyvin, hyvin samalta, kuin meillä joissakin asioissa!:)) Renkaidenvaihto ei kuulu niihin, sillä meillä on käytetty liikkeessä molemmat autot jo monta vuotta syksyin/keväin, mutta tunnistan hyvin tilanteet, joissa meikäläisen on paljon parempi pysytellä taka-alalla, koska olen aiheuttanut työtä ja vaivaa...Niin kuin sä nyt tuon lumisateen!;D

    Upealta näytät!<3 Ja miten ihana tuo kukkaiskoriste!<3
    Parempaa viikkoa Annukka!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hyvä tilannetaju on kyllä noitten miesten kanssa välillä tarpeen.. Tietää tosiaan, milloin on parasta olla ihan hissunkissun vaan ja mieluiten näkymättömissä odottamassa, että pahimmat höyryt on laskeutuneet. (Edellisen auton kanssa kävi niin, että pitkään kuuntelin, että pitää jotain asiaankuulumatonta ääntä. Ja vieläpä tosi kovaa sellaista. Vähänniinkuin olis toinen etupyörä kulkenut jotenkin epätahtia muitten kanssa. No, kun kerroin havainnostani miehelle, sain taas ne peruspauhut ja vissiin siinä joko luulo- tai kuulosairaudestakin syyllistettiin :). Mutta ans olla, kun mies kyytsäsi yhden tuttunsa sillä samalla autolla kotiin, tämä tuttu sanoi miehelle, että "sulla taitaa olla laakeri menossa", jonka ansiosta mies sitten hetimiten vei auton korjaamolle ja sielläkin vielä vissiin mutisi, että "toin, koska vaimo pakotti, kun oli taas kuulu jotain "ääniä""... Mutta kuinka kävi? Kun ukkeli meni hakemaan autoa korjaamolta, korjaamopäällikkö oli sanonut, että "Osta matkalla vaimolles kukkia. Olis voinut käydä huonosti, jos tätä laakerivikaa ei olis nyt korjattu..". Mutta niin viisas olin, että pidin suuni kiinni, enkä sanonut että mitäs mää sanoin (jota en muutenkaan sano koskaan), vaan kiitin miestä, kun oli korjauttanut auton ja on taas turvallista ajaa. Säilyy sopu :)

      Ja kiitos Taina, mutta kyllä "upeus" on ihan kuvaajan ja varmaan myös kuvankäsittelyn ansiota. Oikeasti olin ihan vaan perusminä :)

      Iloista viikonloppua!

      Poista
  5. Kiva oli nähdä lauantaina, vaikkakin vain pikaisesti <3 Ja voihan talvirenkaat! Multa onneksi hävisi se huoli, kun meidän talouden automäärä väheni puolella ja meikäläisen Volkkari siirtyi V:n hallintaan :) Fillariin tosin kaipaisin talvirenkaita, tänäänkin pelotti alamäkeä pyöräillä yliopistolle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oli :). Ja teillä oli varmaan kaikenkaikkiaan kiva jatkoviikonloppukin. Itse olin illalla ihan väsynyt, vaikka olin jo seiskan jälkeen kotona.. Niin otti koville toi matkustaminen :D.

      Autot on kyllä sellainen osa-alue, jota en viitsi edes ajatella tai tulen aina vihaiseksi. Tai siis lähinnä niitten kaikkien kulujen kanssa. Ihan sama, vaikkei sillä autolla ajettais metriäkään, niin silti siitä saa eri tahoille pulittaa lehmän lihat. Ja meidän perheessä on kolme henkilöautoa plus miehen työauto, joten veroihin ja vakuutuksiin pelkästään uppoaa melkoiset summat. Ja renkaisiin ja varaosiin ja bensoihin jaajaajaa. Että fillari on kyllä ihan kelpo peli. Mutta kyllä siihenkin kannattaa kunnon renkaat vaihtaa, ettei käy huonosti. Oikeesti. Paha piirtää, jos on käsi poikki.

      Iloista viikonloppua ja ajelehan varovasti!

      Poista
  6. Näinhän se menee, syyllinen pitää löytyä! ja muulla ei sitten väliä olekaan. Ja suo anteeksi että kyllä vähän välillä tarinaa lukiessa hymyilyttikin taisin ihan vähän naurahtaakin:(
    Kuitenkin....viimeistä kuvaa äkkiseltään katsoessa ensin ajattelin että jotain julkkiksia on messuilla kuvattu mutta siitten tajusin että sinähän siinä olet. Kiva että messureissu oli mukava tuon rengastohinan jälkeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, saa nauraa ihan vapaasti :). Kyllä täälläkin päässä jo pystyy hymyilemään, mutta voin sanoa, että tilanteessa ei paljon naurattanut. Voi jestas, mutta miten voikin muuten niin lauhkea mies aina kiihtyä, kun on jostain autoon liittyvistä toimenpiteistä kyse. Ja on kuitenkin kuljetusalalla, mutta se on kuulemma ihan eri asia ajaa kuin korjata.. Ja niinhän se tietty on. Ja totuuden nimissä en itsekään hirmu innolla ala töihin, jos joku perheen miehistä tuo korjattavaksi jonkun oikein jämäkästä työvaatekankaasta tehdyn takin, jonka vetskari on rikki... On varmaan miehen renkaidenvaihtoa vastaava inhokkihomma mulle.

      Jaa niin että julkkiksia.. Hehhee :D. Soilesta niin voisi sanoakin, kun pari vuotta sitten voitti suosituimman sisustusblogin tittelin, mutta meikäläinen maalaismölli oli kyllä paikalla ihan omana perus-itsenään. Ja ihan hirvittävän vaikeaa olla luontevasti, kun joku kuvaa. Ja tietää, että ei pääse deletoimaan kuvaa. Eikä edes näkemään sitä ennakkoon. Mutta ihan kiva tuosta tuli. Sellainen kuva, millaiset mallit :).
      Nuoret ja kauniit näyttivät olevan tuossa kuvausseinällä ihan kotonaan. Itse kun mieluiten aina pakenee sermin taakse mieluummin...

      Poista
  7. Jopas oli rengas-show! UK:lla vielä kesärenkaat alla, mie oon sydän syrjällään koko ajan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joka vuosi sama juttu. Kertaa 4, kun on neljä autoa talossa, joista tosin pojat on hoitaneet omansa sillai ihan huomaamattomasti ilman mitään ukkelimaista draamaa...

      Ja tiedän niin tunteen. Mulle riittää sekin, kun tiedän, että joku perheestä on huonolla kelillä liikenteessä. Saati, jos tosiaan on kesärenkaat alla. Mutta siihenkin mies aina sanoo, että "Pitää kato ajaa kelin mukaan. Ei ne pelkät renkaat ketään pelasta". Itse jään mieluummin kotiin kuin lähden liukastelemaan. Mutta olenkin se hankala tyyppi..

      Koittakeehan nyt saada UK:llekin pitoa renkaisiin, ettei tarvi murhettua.

      Poista
  8. Nuo renkaat pultteineen on vähän kuin puhelimet latureineen! Jos niitä on useampia, niin tasan varmasti käsillä on väärät.
    Mä muuten olen vaihtanut itsekin aikoinaan renkaat -ja merkannut jopa mikä oli milläkin puolella, että sain aurauskulmat kulumaan tasaisesti 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kuule muuta sano! Hyvä vertaus. On meinaan eräätkin iso- ja pienipäiset ja mini- ja vähän isommat USB:t ja iPhonet ja mitkä lie laturit huushollissa, ja aina tosiaan käsiin sattuu just se väärä. Olen kyllä koittanut karsia, mutta niitten suhteen en ole ollut yhtä rohkea kuin sen rengaspinon, koska en enää ole aikoihin ollut kärryillä, minkälaiset puhelimet esim. pojilla on. Miehen puhelimen kyllä muistan. Perusnäppäimillä varustettu halvin mahdollinen :D. Ja ihan hyvä niin.

      Renkaanvaihto ei vaikuta kovin kummoiselta hommalta (jos unohdetaan siihen liittyvä draama), mutta olen päättänyt, että joku osa-alue tässäkin talossa pitää olla, johon mun ei tarvi sekaantua. Sellanen perinteinen "miesten homma" siis. Remonttihommat, pannuhuone ja teknisten laitteiden korjaukset on ihan jees, mutta autoihin en halua kajota. Ajaa vaan :)

      Poista
  9. Jopas oli rengas/pultti - show. En tiennytkään, että talven tulo on sinun syysi :) nyt tiedän.

    Meillä menee niin, että koska minä ajan, vaihdatan liikkeessä renkaat aina ajoissa. Joskus mies koittaa sanoa, että ei vielä tarvi. Ja saa murhaavan katseen. Olen näet kerran jättänyt viime tippaan, ja oli pakko lähteä aamulla ajamaan lumisohjoon. Yöstä meni iso osa renkaiden vaihtoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en tiennyt minäkään, mutta kyllä se on tullut tässä aika selväksi :D. Että antaa tulla vaan valitusta tähän suuntaan aina, jos talvi yllättää liian aikaisin.
      Mutta enpä kyllä haluais olla sun miehenkään paikalla silloin, kun on murhaavan katseen aika :). Voin kuvitella, että on ihan parasta olla ihan hissunkissun vaan.

      Ja arvaa vaan, millaiset syytökset sain päälleni muutama talvi sitten, kun piti ostaa uudet talvirenkaat ja päätinkin, että en halua ajaa kitkoilla, vaan toivon, että ostetaan välillä kunnon nastarenkaat. No, mies suostui mun toivomukseen, mutta justiin sinä talvena ei tullut kertakaan lunta! Eikä jäätä. Ei varmaan ollut keväällä yhtään nastaa tallella, kun kuivalla asvaltilla ajeltiin sen puolen vuotta..


      Poista
  10. No olipa teillä kommervenkkejä renkaiden kanssa. Suunnilleen kaikki mikä voi mennä pieleen myös meni. Onneksi pääsit tuonne juhliin rentoutumaan.
    Oikein kivaa kurssia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa tässä oli vaan osa tarinaa, mutta loppu oli jo itsellekin liikaa, joten jätin kirjoittamatta :). Tähän liittyi vielä mm. sellainen episodi, että syy, miksi varusmies alunperin lähti kesärenkailla lomilta takaisin kasarmille, vaikka tiedettiin, että on talvikelit tulossa, oli se, että miehen ja pojan mukaan pojan autoon ei ollut talvirenkaita, vaan sellaiset piti tilata. No, laitettiin renkaat tilaukseen, mutta kuinkas sitten kävikään? Puutarhakalusteita lumisateen alta talliin kantaessani ja niille tilaa raivatessani, löysin ihan uudenkarheat nastarenkaat nurkasta ja tuli ihan sellainen olo, että ovat pojalle viime talvena ostetut. (Autot on noilla pojilla vaihtuneet niin tiuhaan, etten enää ole aikoihin ollut ihan kärryillä). Laitoin WhatsAppilla kuvan renkaista pojalle menemään, ja sain vastaukseksi anteeksipyynnön kera sen, että ovat kuin ovatkin hänen renkaansa, mutta ei vaan ollut niitä löytänyt. No, eipä siinä muuta kuin pyydettiin Postia palauttamaan tilatut uudet renkaat ennenkuin niitä edes vastaanotettiin. Että sillälailla. Melkoista sekoilua. Mutta muuten on onneksi asiat ihan järjestyksessä :)

      Ja kiitos! Toivottavasti vielä työpäivän päätteeksi järki luistaa sen verran, että älyän siellä kurssilla jotain.

      Poista
    2. No nyt en kyllä kestä enää! Tollaista ei voi tapahtua kuin ...elokuvissa, että unohtaa ostaneensa uudet renkaat :)

      No, turvallista ajoa vaan teille kaikille!

      Poista
    3. No en kuule kestä minäkään :D.

      Poista
  11. Taitaa olla vähän rengastressiä jokaisessa autollisessa taloudessa näin lumentulon aikaan... Minä nostan kädet pystyyn kaikessa autoon liittyvässä.
    Kerran mies oli aamu viideltä menossa töihin, rengas meni rikki ja hän soitti mulle kotiin, että toisin vararenkaan. Unenpöppöröisenä otin pihalta jonkun renkaan ja sehän oli joku aataminaikainen romu... oon kuullu siitä renkaasta aika useesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Voin kuule niin kuvitella, että mulle kävis ihan samalla tavalla. Kuuntelisin ohjeet puhelimessa ja yrittäisin parhaani, mutta ihan varmaan olis just se väärä rengas kyydissä (ja taas tulis niitä huokauksia ja syytöksiä). Ei huvita edes ajatella, mitä tapahtuu, jos tosta meidän nykyisestä autosta joskus tien päällä puhkeaa rengas, kun ei enää ole edes mitään vararengasta kyydissä, vaan jotain ihme vaahtoa, jolla se puhjennut rengas korjataan. Huuuuh! Siinä on parasta kyllä jo soittaa joku Team Ahma paikalle tai ei hyvä heilu. Etenkin kun se renkaan rikkoontuminen(kin) todennäköisesti on mun vika...

      Että kiitos vaan kauhiasti vertaistuesta Eeviregina. Lämmittää mieltä! Myös se, että olit kvia ja jätit viestiä. Kiitos siitä.

      Poista
  12. Olettepa upeina kuvassa <3 Mulla ei ole kokokemusta rengashelvetistä, kuljen julkisilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos Sirpale, mutta olen kyllä niiiin poissa omalta mukavuusalueeltani, jos pitää olla kameran toisella puolella. Sinunlaisilta nuorilta kaunottarilta poseeraus onnistuu ihan luonnostaan, mutta toista se on tällainen pönöttävä perusjantteri :). Mutta kiitos <3.

      Täällä maaseudulla ei oikein ilman autoa pärjää, kun ei ole julkisia. Paitsi että enimmäkseen kyllä liikun kävellen tai pyörällä, kun ei täällä ne välimatkatkaan ole kovin kaksisia. On äkkiä kävelty tämä kylä laidalta toiselle. Mutta aina jos lähden johonkin kauemmas (niinkuin nyt vaikkapa tänään sinne Turkuun), menen kyllä mieluummin bussilla. Etenkin talvella. Ei tarvi liukastella, eikä etsiä parkkipaikkaa. Vaikken mikään Suomen kaikkien aikojen surkein kuski olekaa, niin on vähän (paljon) hakusessa isoissa kaupungeissa tarpeellinen taskuparkkeeraus. Voi tulla pahaa jälkeä :)

      Poista
  13. No en kyllä ymmärtänyt tuosta rengassähläyksestä yhtään mitään, mutta ilmeisen ahdistavaa teille molemmille ;). Voi sinua, kun menit sen talven tilaamaan, senkin!

    Meillä on itse asiassa vähän toisin päin: mies vaihtaa renkaat juuri väärään aikaan vaikka vielä ei edes tarvitsisi (joka vuosi sama juttu), mistä joudun motkottamaan ja sitten saan kuulla talvisin vaihdosta huolimatta ainakin 20 kertaa eli vähintään 1 krt/viikko, että aja nyt varovasti, kun renkaat ei oo parhaat mahdolliset, joten kiinnitä ajotapaan huomiota liukkaalla jne jne. Ja sama toistuu, vaikka sää olis mikä tai renkaat kuinka uudet tahansa. Että joo, tästä päätellen jokaisessa parisuhteessa on varmaan jotain rengastraumoja ja asetelman ärsyttävyyttä lisää ainoastaan se, että toisella on jokin hyvin ärsyttävä tapa.

    Oujee, olen kade tuosta järkkärikurssista. Levitäpä sitten taas ilmaiseksi oppeja meille kanssaoppettelijoille, jotka emme vain ole yhtä ahkeria, että kunnostautuisimme itse menemään kursseille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kuule ymmärtänyt minäkään, vaikka olin vähänniinkuin tilanteessa mukana :D. Lupaan olla tarkempi tulevien talvien suhteen ja ajoittaa ne enemmän passelisti renkaanvaihdon kanssa samoihin aikoihin...

      Mutta voi sun miestä. Tuntuu olevan suorastaan liikuttavan huolissaan siitä, että pysyt varmasti turvallisesti tiellä. Vaikka sama se vissiin vähän on täälläkin. Ans olla, jos johonkin vähän kauemmas lähden autolla (mitä tapahtuu varsinkin talviaikaan harvoin, koska en tykkää ajaa huonolla kelillä, enkä pimeässä), niin ei mee kauaa, kun tulee viesti, että "Tarviiko olla huolissaan?" ja jos en heti kuule sitä, enkä vastaa, niin seuraavaksi tuleekin jo vihainen (lue erittäin huolestunut) puhelinsoitto tyyliin "Vastaa paska siihen puhelimeen!!" (Toi kuulostaa pahemmalta kuin on. Oikeesti on yhden miehen hätähousukaverin vakiofraasi, jos joku ei heti vastaa, kun HÄN soittaa :)).

      Eilen illalla tosiaan olin siellä Rajalan kurssilla (maksaa muuten kokonaista 39 euroa, kun liittyy Rajala-klubiin, ja sikälimikäli olen oikein arvioinut, niin sulla olis lyhyempi matka kurssille kuin mulla. Helsinkiin siis), enkä taas ollut illalla myöhään bussissa kotiinpäin matkustaessa yhtään varma, että viisastuinko vai tyhmeninkö entisestään, mutta into oli ihan tapissa. Ja tänään toiveikkaasti lähdin vapaapäivän kunniaksi kameran kans ulos kuvailemaan uusien oppien mukaan, mutta voi vitsit, mikä masennus, kun katselin kuvia koneelta. Plääh. Ei yhtään hyvää kuvaa. Mutta se ei todellakaan ollut innostavan opettajan ja selkeiden ohjeiden vika, vaan ihan omani. Silti kauhee pettymys, mutta en luovuta. Ja jos nyt jotain järkevää saan tarttumaan ruutuun, kirjoittelen kyllä. Oli meinaan tosi hyödyllistä ihan vaan se, että laitettiin kameran perussäädöt kuntoon. Ja opettaja oli ihana, kun osasi neuvoa kaikkien paikalla olleiden oman kameramerkin mukaan ne säädöt. Meitä oli kymmenkunta oppilasta ja merkkejä ainakin Canon, Nikon, Sony ja Olympus, joten aika fakiiri saa olla, että kaikki tulee kuin liukuhihnalta. Mut otti sillai vähän niinkuin tukioppilaaksi, koska olin tahtomattani se eturivin avuton, joka aina kuuluu joka luokassa olla :)

      Poista
    2. Voi että kun olet rohkea, kun otat ja menet noille kursseille ja olet vielä aktiivinen. Itse jotenkin ajattelen, että pitäis jo osata ennen kuin menee tai sitten ainakin oppia kertasanomisella, eli ettei kehtaa olla avuton. Mutta tiedän, miten tyhmältä tämä vaikuttaa, että sitten on menemättä ollenkaan ja on oppimatta :(. Joten, mitä tästä voi päätellä: sen että minä se vasta tyhmä ja avuton olenkin! :D Kiva, kos laitat kurssista jossain vaiheessa postauksen - asia kiinnostaa ja taidan olla vähän jämähtänyt säätöihini, vaikka manuaaliasetuksilla kuvaankin pelkästään. Kaikki erikoiskuvaaminen on kuitenkin mulla ihan pimennossa.

      Poista
    3. Jos eilen olin turhautunut, kun ei tarttunut yhtään hyvää kuvaa kameraan, niin tänään vasta olinkin, kun luvatun auringon sijasta olikin ihan sumppuinen keli ja vähäinen lumikin on jo muuttunut sellaiseksi likaisen väriseksi, että nyt ei edes voinut/huvittanut yrittää ottaa kuvan kuvaa. Plääh. Ja illalla tuskastuin, kun vähän harjoittelin pikaisesti kurssilla vilautetun kuvankäsittelyohjelman käyttöä, eikä siitäkään tullut mitään, joten päätin, että käsittelyt saa mun puolesta olla. Ei ole mun juttu. Joskin opettajalla oli kuvankäsittelyn hyödyllisyydelle joissakin tapauksissa ihan hyvät perusteet, jotka itsekin olen valmis allekirjoittamaan. Mutta kirjoitan niistäkin sitten, kun saan aikaiseksi kirjoittaa.
      Nyt on vaan jotenkin sellanen itseaiheutettu paniikki päällä, kun haluaisin niin kovasti harjoitella kuvaamista ottamalla mahdollisimman paljon kuvia eri säädöillä ennenkuin tuore oppi karkaa päästä, mutta toisaalta ei huvita ottaa kuvia jostain turhanpäiväisestä ihan vaan kuvaamisen vuoksi, vaan pitäis olla jotain oikeasti kiinnostavaa kuvattavaa ja sitä ei nyt täällä tutuissa nurkissa pyörimällä löydy. Vaikeeta on :)

      Poista
  14. Voihan rengas ja meillä täällä samanmoinen mieshenkilö, jonka pitää aina löytää kaikkeen ikävään syyllinen ja jos/kun ei muita ole lähellä niin minähän se saan syyt niskoilleni ;) Ja ihana kun lähdit aveciksi; oli niin kiva taas nähdä ja jutustella <3 Itsekin olisin kyllä aika orpona ollut ilman sinua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan vanne tosiaan. Ja rengas kans :). Ja voin vaan kuule kuvitella, että jos ehdottelisin miehelle mun sisustus- ja remontti-ideoiden toteutusta, niin siinä olis kuule avioeropaperit aika äkkiä vetämässä :D. Ne on meinaan molemmat mahdollisimman kaukana miehen mukavuusalueelta, mutta onneksi se tuli selväksi heti alkumetreillä, niin olen ymmärtänyt olla ehdottelematta sopimattomia :D. (On jäänyt mieleen tapahtuma, josta olen kyllä jo aiemminkin varmaan montakin kertaa kirjoittanut, kun pyysin miestä maalaamaan yhtä ihan toisaikaista seinää kellarissa ja mies veteli telalla valkoista maalia ees taas ja hoki samalla, että "Mää vihaan tätä. Mää oon urheilumies, enkä mikään remonttireiska :)". Selvän teki. Enpähän minäkään ole mikään kätevä kokki, joten pareen, kun koitan olla sillai ihan hissun kissun vaan ja hoidella sen pannuhuoneen ainakin kunnialla...

      Ja voi meitä orpoja <3

      Poista
    2. Ja siis jäi tosta välistä pois, että mulle on sun miehestä syntynyt sellainen mielikuva, ettei hermostu mistään.

      Poista
  15. Voi pojat, ymmärrän hyvin tuon hässäkän renkaitten vaihdon kanssa. Onneksi meillä on iso (miehen työpaikan lämmin talli ja "rengasvarasto") olemassa, joten siitä asiasta ei tarvi "tapella", mutta onhan se tommosta säätämistä (milloin on hyvä aika jne.). Samalla on kyllä saatu pojankin auton renkaat vaihdettua. Ja se renkaitten säilyttämispaikka on luksusta.(todettakoon, mies ei ole rengasfirmassa töissä :))

    Mä niin allekirjoitan tuon, et vaimot on tiettyihin tapahtumiin syyllisiä. Esim. meillä työvehkeet (mm. ruuvinväännin,poranterät, akut, lehtituuletin jne.) on usein kadoksissa. Hemmetti soikoon, multa tullaan tivaamaan missä joku on. Olen kuulemma varmasti taas siirrelly.... voi pojat!

    Mutta annettakoon anteeksi, varmasti löytyy listaa omistakin huonoista puolista. Ai, musta vai? :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kuule Tarja niiiin parasta kuulla, että en ole ainut, joka paitsi aiheuttaa talven ja renkaanvaihdon, myös hukkaa kaikki tarpeelliset työkalut :D. Vaikka oikeasti on kyse siitä, että mies itse on jemmannut ne johonkin niin hyvään talteen, ettei enää seuraavalla kerralla niitä tarvitessaan (mitä tapahtuu noin vuoden välein..) muista mihin on ne kätkenyt, vaan syyllistää mut siitä, että olen taas jättänyt ne johonkin. Just ne poranterät etenkin :). Minä kun tämän tästä kaikenlaista porailen ja vääntelen...

      Mutta mitä tohon renkaanvaihtoon tulee, niin paitsi että kuulostaa luksukselta toi teidän säilytyspaikka, niin kai maar se niin on, että "Ei kukko käskien laula". Eli kaikki, mille kukaan muu ei määrittele aikataulua, vaan saa omaan tahtiinsa vapaaehtoisesti tehdä, on ihan jees, mutta heti, jos joku muu alkaa aikatauluttamaan, tulee ihan periaatteesta vastahanka. Tunnustan, että pätee myös muhun. Ja vieläpä niin, että vaikka olisin jo päättänyt, että huomenna teen alta pois jonkun roikkuneen homman, niin auta armias, jos joku (mies) tänään siitä tekemättömyydestä mainitsee, niin eipä huvitakaan huomenna tehdä yhtään mitään. Pöllöä, mutta näin se menee :). Onneksi kumminkin näitä hankalia hommia on vaan vähän ja muuten elämä on 99% sopuisaa :)

      Poista
  16. Ei varmaan sais taas nauraa, mutta repeilen täällä kyllä ihan huolella! Meille on - kuinka ollakaan - sattunu kans pari tommosta myyntikeissiä, kun ei ny aina voi olla niin kartalla kaikesta :D

    Ja kuva on muuten sairaan hyvä! Ei negatiivista sanottavaa sitte niin mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saa nauraa :). Mua ei niin hirveesti siinä tilanteessa naurattanu, mutta nyt jo uskaltaa ukkelinkin aikana hymyillä. Se kun oli muutaman päivän sen ylitehokkaan torimyynnin jälkeen neljäkymppiä taskussa valmiina ajamaan sinne 50 kilsan päähän palauttamaan ostajalle rahat, jos sattuu soittelemaan. Itse koitin sanoa, että ota ny kuule ihan rauhassa vaan, kun renkaat myytiin hinnalla, joka oli varmaan 10% niitten oikeasta senhetkisestä arvosta. Että eiköhän se ostaja niistä eroon pääse ihan hyvällä voitolla jos ei sit päätä ostaa itselleen renkaisiin sopivaa autoa :D. Mutta kai se otti jotenkin miehen kunnian päälle tommonen huijaus.

      No kiitti kuule! Ja ilahduin kun kävit. Iloista isänpäiväviikonloppua ja terkut Misterille!

      Poista
  17. Juu, ei varmaan naurun asia, muuta kirjoitit niin hauskasti. Meillä vaihdettiin renkaat taas kun oli vasta ihan pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanteessa ei paljon naurattanut, mutta nyt jo uskaltaa ukkelinkin nähden hymyillä :). Ihme perinne, kun ei tosiaan koskaan voi ennakoida, vaan aina täytyy tehdä vaikeimman kautta. (Ja voin kuvitella, että ens viikolla mulle huomautellaan, että ihan hyvin pärjäis kesärenkaillakin, kun keli on plussalla ja vettä sataa...)

      Hyvää viikonloppua Satu!

      Poista
  18. Voi ristus, on teillä ollut show! Huh. Vähän sellanen perinteinen lumipalloefekti oikein… Kun lähtee menemään käteen, niin sit kans menee ja menee vaan. Se on niiiin ärsyttävää, että oksat ja männynkävyt pois. Argh!

    Meillä ei renkaiden osalta ole muita ongelmia kuin se, että lähinnä minä haluan aina vetkuttaa vaihtoa viimeiseen asti :D Ettei vaan nastat mee pilalle ja niin päin pois ;D Tarvittaessa voisin vaihtaa itekin, mutta kyllä se isäntä on joka ne aina laittaa. Ihan kiltisti ja tarmokkaasti. Tässä kohtaa sanon että suureksi onneksi niin ;)

    Tosi viehättäviä tunnelmakuvia! Ja oot kaunis, sinä ihanainen Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sama homma joka vuosi :D. Kertaa kolme (autoa) :).
      Noooo, tähän on jo totuttu, mutta onneks on se pannuhuone, johon voin vetäytyä..

      Mutta ens vuonna voisinkin kokeilla perinteistä käänteispsykologiaa ja ilmoittaa, että tästä lähtien minä vaihdan renkaat. Voipi olla, että syntyis toivottua sutinaa sillä rintamalla. Ja ihan ajoissa :).

      Kiitos Taru, mutta kyllä sana viehättävä nyt on aika kaukana noista mun kuvista. Samoin kuin kauneus meikäläisestä, mutta sun sanat lämmittää aina mieltä <3


      Poista
  19. Taattua taitavaa tarinankerrontaa, jonka muutan pääkopassani elokuvaksi - ja anteeksi vain, mutta saan hykerryttävän hauskan tapahtumaketjun silmieni eteen... Naurahdukseni eivät todellakaan ole vahingoniloa vaan - kuten niin monta kertaa olen todennut - koukuttavan tekstisi ansiota :)
    Jos muuten on mukavaa yhteiseloa, niin kyllä kahdesti vuodessa voi vähän täpistelläkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se melkoinen talvirengasteatteri olikin, mutta en ole ihan varma, menikö draaman vai komedian puoelle :). Varmaan molempia. Jatko-osa on nimeltään Pannuhuonepakolainen..

      Mutta samaa mieltä sun kanssa siitä, että mieluummin pari päivää mykkäkoulua ja loput sitä tasaisen leppoisaa elämää kuin päinvastoin. Talvi ja kevät tulee onneksi vaan kerran vuodessa.
      Ja sun persoonaan ei vahingoilo istu, joten ei huolta sen suhteen. En edes kuvittele.

      Kiitos taas ja mukavata marraskuuta!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi