Sivut

maanantai 14. marraskuuta 2016

KAMERAN PERUSSÄÄTÖÄ


Terveisiä Rajalan digijärkkärikurssilta, jonka jäljiltä fiilis on vaihdellut järjestyksessä innostunut - kärsimätön - masentunut - valaistunut.




Valovoimaisella ja edullisella, kiinteän polttovälin Olympus M.Zuiko 45 mm f/1.8-objektiivilla reilun viikon takaisessa blogitapahtumassa ottamani testikuva, jolla ei sinällään ole tämän jutun kanssa mitään tekemistä. Mutta on siis sellainen, jonka edellisen postauksen lopussa kerroin tilaneenni.

  

Kurssi-illan jälkeen bussissa kotimatkalla istuessani en ollut ihan varma, viisastuinko vai tunsinko oloni entistäkin tyhmemmäksi, mutta siitäkin huolimatta, että tieto lisää tuskaa, ei ollut kahta sanaa siitä, etteikö osallistuminen kannattanut. 

Kouluttajana toiminut valokuvaaja Pekka Punkari oli paitsi kokenut ja asiantunteva, myös luonnikas ja lunki tyyppi. Sellainen kansantajuisesti asioita havainnollistava ja kuvaamiseen rennosti suhtautuva. Plussaa tuli Pekan laihialaisista sukujuurista, koska samoilta suunnilta olen itsekin alunperin kotoisin. Hengenheimolaisia siis.

Ja vaikka kyseessä olikin jatkokurssi, arvostin sitä, että illan alussa käytettiin aikaa siihen, että laitettiin kameroiden perussäädöt Pekan ohjeistamana kohdilleen. Säädöt kun jäävät kameran muistiin juurikin sellaisina kuin käyttäjä  on ne sinne tallentanut. Eli jos on huomaamattaan käynyt säätelemässä jotain kummallisia asetuksia muistiin (tai jos joku muu on omistajan tietämättä päässyt kameraa "räpläilemään"), siellähän ovat ja pysyvät ja vaikuttavat kaikkeen. (Hävettää tunnustaa, mutta itse olin aiemmin siinä uskossa, että aina kun kameran sammuttaa, omat säädöt häviävät ja kameraan palautuvat alkuperäiset tehdasasetukset tai jotain).

Pekka oli pakosti kaikkien kameramerkkien asiantuntija, koska pystyi lennosta ohjeistamaan kaikkien meillä oppilailla käytössä olleiden eri merkkien (joita noin kymmenpäisellä kokoonpanolla oli ainakin Canon, Nikon, Sony ja Olympus) säätövalikot, jotka tuntuivat kaikki olevan keskenään periaatteessa samanlaisia, mutta silti erilaisia. Ei meinaan ole ainakaan itselleni tarttunut takaraivoon vieläkään kaikki oman Olympukseni valikot. Johtuen ihan siitä, että olen jumittanut käyttämään likipitäen samoja asetuksia.  

Ja siitäkin huolimatta, että tiedän siellä ruudun takana olevan pro-tason kokeneita kuvakettuja, joille kaikki kuvaamisen hienoudet ovat ihan peruskauraa, aion kirjoittaa nämä  itse hyödyllisiksi kokemani perusasiat tänne talteen. Josko vaikka ilahduttaisivat jotakuta muutakin kaltaistani amatööriä, joka haluaisi oppia ymmärtämään kameran säätöjen vaikutusta. Tai joka kenties on itseni lailla unohtanut, kuinka Olympus PEN-minijärkkärin säätöihin pääsee käsiksi.

Ensin käännetään kuvaustilan valitsin asentoon P (program)







Perusasetuksia varten ei tarvi avata koko Menu-valikkoa, vaan niitä voi säätää pikavalikosta, jonka Olympuksessa saa esiin painamalla OK-näppäintä. (Muilla merkeillä taisi olla i- tai q-kirjain).





Ruudun oikeaan reunaan avautuvassa valikossa liikutaan ylöspäin painamalla säätörullan yläreunan ulointa reunaa ja alaspäin painamalla vastaavaa alareunaa. (Itse koen tämän vähän hankalaksi, koska sormi herkästi osuu johonkin välimaastoon ja sitä löytää itsensä ihan jostain muualta kuin piti. Niinkuin minulle tietysti siellä kurssi-illan alussa heti kävi, ja ajattelin, että tuliko meikäläisestä heti kärkeen se luokan pönttö, joka jarruttaa kaikkien muiden etenemistä. Mutta Pekka onneksi pelasti näyttämällä suitsait kädestä pitäen, mitä tehdään, koska näki varmaan ilmeestäni, että nyt ollaan kujalla).

Aktiivinen valinta näkyy ruudun oikeassa reunassa keltaisena, ja siihen liittyvät valintavaihtoehdot ruudun alareunassa, jossa liikutaan painamalla joko "rullan" oikeaa tai vasenta reunaa riippuen siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Haluttu valinta tallenetaan muistiin painamalla OK.



Oli pakko ottaa kännykkä apuun, koska ei ollut kameraa, jolla kuvata kameraa..



Tältä pohjalta valittiin seuraavat perusasetukset (kaikkiin oli perustelut, mutta jätän ne pois, ettei veny teksti turhan pitkäksi):


1. Suurin mahdollinen kuvakoko = L (Large)

2. Niukin mahdollinen pakkaustaso, joka takaa parhaan jpeg.-kuvien tallennuslaadun = F (Fine). Voi olla myös Extra Fine, mutta omassa kamerassani ei sitä vaihtoehtoa ole.

Täysin pakkaamaton vaihtoehto on Raw-tallennus, jota Pekka lämpimästi suositteli käyttämään jpeg-tallennuksen rinnalla. Tai jopa pelkästään, niinkuin varmaankin pro-tason kuvaajat tekevät.

Ero jpeg- ja Raw-kuvien välillä on se, että pakkaamattomasta Raw-kuvasta tulee kuva vasta, kun sen "kehittää" kuvankäsittelyohjelmassa. Vähän niinkuin filmikameroiden negatiivit siis.

Raw:n paremmuuteen/ylivertaisuuteen jpeg-kuviin nähden kuuluu se, että Raw:ssa on miljoonia eri värisävyjä, joita on mahdollista saada esiin kuvankäsittelyohjelmassa. (Pekka näytti mm., kuinka Raw-kuvan harmaalta näyttävästä taivaasta sai kuvankäsittelyohjelmalla esiin vaikka kuinka paljon sinisen eri sävyjä. Ei vääristämällä kuvaa, vaan tuomalla esiin sen, mitä kamera oli oikeasti tallentanut, mutta mikä ei näyttökuvassa näy. Raw-tallennus antaa myös mukavat mahdollisuudet korjata valotus- ja värivirheitä jälkikäteen.) 

Itselläni on ollut tähän asti tallennusmuotona pelkkä jpeg, koska en ole mitään varteenotettavaa kuvankäsittelyä harrastanut, enkä ole siitä innostunut, mutta päätin Pekan suosituksesta kokeilla vaihtoehtoa, jossa on molemmat tallennusmuodot. 

Olympuksessa oikea valinta edellisten yhdistelmälle on LF+RAW (Large+Fine+Raw).





Huomioitavaa on, että Raw-kuva vie muistikortilta noin 3-4 jpeg-kuvaa vastaavan tilan


3. ISO-herkkyyden perussäädöksi valittiin automaatti = ISO Auto (voisi olla myös ISO100 tai 400)


4. Myös valkotasapainoin perussäädöksi valittiin automaatti = AWB (Auto White Balance)


Siinäpä ne perusasetukset sitten olivatkin. Ne kun laittaa paikoilleen, kameran tekniikka pelittää (perustilanteissa) toivotulla tavalla ja voi keskittyä eteen tulevaan kuvauskohteeseen, eikä säätämiseen.

Lisäksi on hyvä tarkistaa, että päivämäärä- ja kellonaika-asetukset ovat oikein. Myös matkoilla ja kesä- & talviajassa. Jäävät kuitenkin kuvan tietoihin talteen. 

Itse en ole varmaan koskaan tuolla P-asetuksella kuvannut, mutta kuulosti ihan järkevältä, koska siinä tosiaan voi itse säätää ISO-herkkyyttä ja valkotasapainoa, mutta kamera valitsee aukon koon ja suljinajan automaattisesti.  Eli ei tarvi periaatteessa kuin tarkentaa ja kuvata. (Ja jos nyt joku miettii, että mitäs eroa tässä nyt sitten on täysautomaatti-asetuksiin nähden, jos ISO-herkkyydeksi ja valkotasapainoksi kumminkin valittiin P-tilassakin AUTO, niin myönnän miettineeni samaa itsekin. Mutta ero on tosiaan siinä, että P:ssä VOI itse vaikuttaa valintoihin, täysautomaatissa EI voi, vaan Pekan sanojen mukaan "Kameran kuljettajana toimii japanilainen insinööri", joka päättää, miltä kuva näyttää. Eikähän siinä mitään pahaa tietty ole, jos näkemys on sama kuin kuvaajalla. Menee vaan kameran hyvät ominaisuudet hukkaan).

Yöllä en malttanut nukkua, kun odotin, että tulee aamu ja pääsen testaamaan tuoreita oppeja käytännössä. Mikäs sen mieluisampaa aurinkoisen vapaapäivän ohjelmaa.

Mutta niinkuin useimmiten käy, kun lähtee jotain pakonomaisesti yrittämään, seuraa sitäkin suurempi pettymys ja turhautuminen, kun mikään ei onnistu niinkuin oli ajatellut.

Ja vaikka aurinkoinen keli onkin ihana, se tuo yhden minijärkkärin huonon puolen esiin. Kuvattavan kohteen näkeminen ja tarkennus pelkällä näyttöruudulla on aurinkoisella kelillä ainakin itselleni erityisen haastavaa. Silloin aina kaipaisin miniini ihan oikean järkkärin etsintä.

Kotona kameran ruudulta katsoessani kuvittelin ottaneeni muutamiakin onnistuneita kuvia, mutta ans olla, kun siirsin ne koneelle. Kaikki oli vaan ihan plääh.




Justiin sellainen omiin ennakko-odotuksiin nähden plääh kuva, joka ei ole sitä mitä tavoittelin, muttei ihan huonokaan.



Päätin kuitenkin, etten luovuta, vaan kokeilen, josko saisin Pekan vilauttamalla kuvankäsittelyohjelmalla pelastettua edes jotain. Nyt kun olin ensimmäistä kertaa ikinä valinnut myös RAW-kuvien tallennuksen.

Aloitin toiveikkaasti lataamalla koneelle Adoben Photoshop Lightroom-kokeiluversion ja siinä sivussa puolivahingossa koko muistikortin sisällön, johon vierähtikin melkoinen tovi. Tarkoitus kun oli alunperin siirtää vaan ne vähäiset ottamani RAW-kuvat, mutta toisin kävi. Kerkisin siinä välissä pestä pyykkiä ja käydä kaupassa..

Ohjelma sinällään on ihan looginen. Jos tietää mitä tekee. Mutta jos ei tiedä (puhun itsestäni), käy herkästi niin, että kaikki "oho-eiku"-menetelmällä tehty "korjailu" vaan pahentaa alkuperäistä tilannetta ja seuraa hirmu masennus ja pettymys. Päätin siis jättää kuvien käsittelyn viisaammille, tai ainakin siirtää odottamaan parempia aikoja. Istun työkseni muutenkin koneella, joten ei huvittanut viettää koko vapaapäivää näyttöä tihrustamalla. Myös kamera sai lopun päivää olla rauhassa.

Lauantaina oli niin tylsän harmaa keli, että kuvausharjoittelu ei huvittanut yhtään sen enempää ulkona kuin sisälläkään. Eikä huvita myöskään mitkään varta vasten lavastetut kuvauskohteet, vaan haluan kuvata vain silloin, kun oikeasti on jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Siispä keskityin lukemaan muistiinpanojani ja kurssilla saatua Pekan kirjaa, ja simsalabim, olinkin yhtäkkiä valaistunut :).

Muistiinpanoissani luki: "Jos otettu kuva on liian tumma, laita seuraavaan kuvaan plussaa". Ja "jos otettu kuva on liian vaalea, vähennä seuraavan kuvan valotusta".

Kyseessä on valotuksen korjaus, jonka olemassaoloa en ollut aiemmin tajunnut, mutta Pekka näytti jälleen ystävällisesti, mistä sellainen säätö omassa kamerassani löytyy. En vaan muistanut asiaa ennenkuin luin, mitä olin kirjoittanut. Jotenkin olen vaan ajatellut, että oikeaa valotusta pitää osata hallita valotusaikaa ja aukkoa säätämällä, ja jos niitten yhdistelmä menee pieleen, kuvasta tulee joko ali- tai ylivalottunut. Mutta ilokseni siihen voikin vaikuttaa myös helpolla valotuksen korjaussäädöllä, joka on käytettävissä muissa kuvaustiloissa paitsi iAUTO , M ja SCN (nämä tuli nyt ulkomuistista, joten toivottavasti ei mene pahasti pieleen).






Säätö tapahtuu painamalla säätörullan yläosan +/- valintaa (taas täytyy sormen osua oikeaan kohtaan), jonka jälkeen valotusasteikko tulee keltaisena näkyviin kuvaruudun alaosaan, jossa taas liikutaan vasemmalle tai oikealle painamalla säätörullan oikeaa tai vasenta reunaa. Voi elämän kevät, etten ollut tätä(kään) tajunnut!





Ei muuta kuin Crocsit jalkaan ja T-paita päällä kiireen vilkkaa pihalle harmaaseen sumppukeliin testaamaan.

Ei ollut mitään varteenotettavaa kuvattavaa ja objektiivikin oli tähän tarkoitukseen epäsopiva, mutta ei välitetä siitä. Alla on taatusti käsittelemätöntä todistusaineistoa siitä, että valotuksen korjaus kuvatessa voi pelastaa harmaankin päivän.

Kuvat on otettu käsivaralta aika kaukaa (koska oli se kiinteän polttovälin objektiivi), mutta aika hyvin pystyin kuitenkin ottamaan ne samasta kohtaa, vaikka välissä painelin säätöjä. Ihan vertailukelpoisia kuvia siis. Alkeellisuuten ei nyt kannata kiinnittää huomiota. Onnistumisen ilo oli niin suuri. Joskin vertailua alkuperäisen ja pelkästään valotuskorjatun välillä sekoittaa vähän se, että kokeilin samalla huvikseni automaattisen valkotasapainon tilalta valintaa "Aurinko", jonka ansiosta kuviin tuli talvisen sinertävä sävy.










Tästä takapihan pikatestistä intoutuneena autoiltiin vielä ukkelin kanssa naapurikuntaan järven rannalle sillä mielellä, että sieltä saisi kaunista maisemakuvaa. No ei saanut, mutta lisää testimateriaalia kylläkin.







Jokohan sitä alkaisin uskoa, että jos kamerassa on säätöjä, niitä kannattaa myös käyttää, eikä jumittaa aina niihin samoihin. On paremmat mahdollisuudet saada vangittua kuvaan se, mitä näen mielessäni. Mitään oikeaa ja väärää kun ei ole olemassa. Ainoastaan kuvan ottajan oma näkemys. Näin harrastusmielessä siis. Eri asia tietysti, jos kyseessä on vaikkapa tuotekuvaus, jossa tuotteen värisävyineen on näytettävä prikulleen siltä, millainen se oikeasti on. 

Taas on loksahtanut yksi pieni palanen päässä paikoilleen, ja into jatkaa harjoituksia on ihan tapissa. Päivätyö vaan vähän haittaa harrastusta.

Seuraava harjoituksen aihe on liikkuvan kohteen kuvaaminen. Niin, että opin ymmärtämään, millä säädöillä liike pysäytetään tai miten se saadaan näkymään kuvassa. Täytyy vaan valita joku muu kohde kuin kaupunkiliikenne, koska sitä saa täällä istua odottamassa niin kauan, että ehtii pehva jäätyä penkkaan. 

Raportoin taas, kun olen päässyt sellaiselle tasolle, että on jotain raportoitavaa. 

Toivottavasti tästä olisi jollekulle kaltaiselleni alkeiskuvaajalle iloa tahi peräti hyötyä. Joskin parhaan hyödyn saa osallistumalla Rajalan kursseille itse. Lisätietoa löytyy täältä. (Ei ole maksettu mainos. Vaikka hyvin voisin kyllä Rajalan palveluita mainostaakin. Niin hyvin on kaikki toiminut).

43 kommenttia:

  1. Mun pitää ehkä ostaa Olympus, niin saan käyttöön nämä sun vinkit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se olis kyllä kauheen kiva vaihtoehto mun näkövinkkelistä :D. On sen verran rajallisia nää mun "opit", ettei ylety muihin merkkeihin.

      Poista
  2. Ihanasti olet perusteellinen, hyvä. Mun täytyy todeta, että kuvaamisessa tieto lisää tuskaa. Jotenkin tuntuu, et mitä enemmän opit, sen vaikeemmaks menee. Mutta mehän emme luovuta. Kyl se jossain vaiheessa perille menee ;)

    Kuvankäsittely on sit Annukka ihan oma lajinsa. Se vie aikaa, mut kyl sen oppii ja sit avautuukin aivan mahtava uusi maailma. Kuvaan nykyään aika paljon pelkkää Raw:ta ja käsittelen kuviksi, se on kivaa. Baithiwei, sun olisi niin pitänyt tulla opiskelee mun kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosti täytyy nostaa hattua oppikirjojen tekijöille, koska mulla meni tän vaivaisen postauksen rustaamiseen iän kaiken. Ja samalla koko ajan hävetti, kun on niin surkeaa tuo kuvamateriaali, mutta pointti oli tässä nyt kumminkin ihan vaan ne perus-perussäädöt, joissa oli ainakin itselläni jotain pielessä. Mutta kyllä aika utopistiselta tuntuu tällä hetkellä ajatus, että menis kaikki eri vaihtoehdot niin vankasti takaraivoon, että aina kuvaustilanteessa pystyis lennosta vaihtamaan sellaiset säädöt, että sais vangittua kuvaan just sen mitä haluaa. Etenkin, jos on liikkuva kohde. Mahtaa kottarainen keritä karkuun ennenkuin meikäläinen saa kameran kaivettua kassista. Saati säädeltyä arvot kohilleen...

      Olen kaikessa niin luonnonmukaisuuden kannattaja, että mulla on ollut sellainen periaatteellinen vastahanka kuvankäsittelyä kohtaan, mutta kyllä vähän (paljon) jouduin pyörtämään kantaani, kun näin, miten Pekka taikoi sieltä taivaalta ne värit. Ja poisti varjot ihan tosta vaan. Tajusin, että siinä ei tavallaan vääristellä mitään, vaan ainoastaan tuodaan esiin se, mitä ei näy. Semmoisen olen valmis hyväksymään ja haluaisin oppia. Mutta koneella istuminen tökkii ja siihenhän se aika sit menis.

      Mulle jäi jostain syystä tajuntaan kuva siitä sun viime postauksen heinäkuvasta, josta näki että vahvastikin käsitelty, mutta silti se oli tosi hieno! Tai ehkä juuri siksi. Ihan tauluainesta niinkuin kirjoitinkin. Ja muutenkin sun kuville olis ihan todellisia käyttömahdollisuuksia (tapettina tai tauluina tai kankaissa niinkuin oot käyttänytkin). Mulla kuvat ei päädy muualle kuin tänne, joten ei tule niin paljon panostettua. Mutta kyllähän se hienoa on/olis oppia lisää. Ja arvaa vaan, onko mua harmittanut, etten sittenkin lähtenyt sun mukana Muurlaan. Olis kivaa oppia yhdessä. Dääämmm.

      Poista
  3. Hienoa että innostuit menemään kurssille! Valokuvaus on tosi kiva harrastus, ja kuvankäsittely myös. Jos kaipaat aiheita uuteen harrastukseen blogissani pyörii joka toinen viikko Mustaa ja Valkoista valokuvaushaaste, tervetuloa mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmikseni täällä meillä päin ei järjestetä mitään pidempikestoisia valokuvauskursseja, mutta kyllä näillä yhden illan jutuillakin vähän eteenpäin pääsee.
      Digijärkkärin alkeiskurssin kävin, kun ostin tuon minijärkkärin (kaapissa tosin on käyttämättömänä ihan oikeakin järkkäri, jonka koin silloin aikanaan liian vaikeaksi ja kömpelöksi kantaa, mutta ehkä otan sen taas joskus käyttöön, kun vähän älyän lisää).
      Tuntui, että sen alkeis-illan jälkeen pää oli ihan täynnä kaikkia erilaisia lukuja, joiden merkityksen kyllä periaatteessa tajusin, mutta jotka tuntui kuvaustilanteessa valuvan pois päästä..
      Mutta nyt kun samat asiat käytiin läpi tän jatkokurssin aluksi, niin tuntui, että vähän paremmin palat loksahteli päässä paikoilleen. Eikähän se kuvaus niin vakavaa ole, kun kuvilla ei ole mitään varsinaista käyttötarkoitusta, mutta aina se onnistunut otos jaksaa ilahduttaa. Ja uskon, että niitä onnistumisia tulee enemmän, kun edes vähän on kärryillä siitä, mitä on tekemässä.

      Ja kiitos haastelinkistä. Kävin heti katsomassa sinun hienot kuvat. Ei ehkä olis pitänyt, koska nousi rima niin korkealle :). Ei sillä, että edes vertaisin omia kuviani sinun tai muiden kuviin, vaan sillä, että keksinkö mitään kuvattavaa tekstiä. Mutta mielenkiintoista kyllä. Ja olen näitä haastekuvia seuraillutkin. Mieleen on jäänyt mm. Kukkapillin Satun muikut ja muusi Raita-haasteessa :)

      Poista
  4. Apua! Nyt meni kyllä niin vaikeaksi. En mä saa ollenkaan tollaista riviä 0.0.... näkyviin kamerassani. Nyt lentää kamera ulos ikkunasta kohta.
    Ehkä yritän huomenna uuden kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Kristiina.

      Vastaan sulle nyt ekana, kun näyttää olevan kamera vaarassa :). Toivottavasti ehdin vielä pelastaa..

      Saat sen valotuksen korjaus-rivin (justiin tuon 0.0....) näkyviin seuraavasti:

      1. Valitse kuvaustilaksi P (toimii myös valinnoissa A ja S, mutta ei muissa)
      2. Paina kameran takana olevan "säätörullan" +/- kuvaketta (tässä täytyy sormen osua oikeaan kohtaan, ei sinne ulkokehän metallinväriseen osaan)

      Nyt pitäisi näkyä siellä näyttöruudun alareunassa ja pääset liikkumaan asteikolla haluttuun suuntaan painamalla joko säätörullan oikeaa (jolloin tulee plussaa eli lisää valoa) tai vasenta reunaa (jolloin tulee miinusta eli valo vähenee).
      Sitten vaan tallennat asetuksen painamalla OK. (Mutta kannattaa muistaa, että tämäkin asetus jää sinne kameran muistiin. Eli kun lopetat kuvauksen, kannattaa muuttaa takaisin nolla-arvoon, ettei vaikuta seuraaviin kuviin ei-toivotulla tavalla. Sitä kun en ainakaan itse aina muista, mitä on tullut tehtyä...)



      Poista
    2. No tossa se kamera vielä pöydällä möllöttää. Olin kyllä eilen tehnyt nuo samat jutut, mutta sulla tuo asteikko näyttäisi näkyvän tuossa ruudussa ja mulla ei. Mulla se on tuon ruudukon alapuolella ja siksi en eilen sitä hoksannut. Kiitos kärsivällisyydestä!

      Poista
    3. No hyvä, että tuli kuntoon, koska muuten olisin ollut sulle kameran velkaa..
      Tarkoitus kun oli tehdä selkeät ohjeet, eikä sellaisia, että lähtee kuvauskalusto akkunasta pihalle :)

      Poista
  5. Kiitos näistä neuvoista!<3 Täytyy palata paremmalla ajalla ja tarkistaa omasta kamerasta mm. nuo asetukset. Erittäin paljon samalla tyylillä täällä mennään, kesäkuisesta lyhytkurssista huolimatta.:P Olenkin miettinyt, että jos menis uudelleen ihan PERUSkurssille!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee tästä kuvauksen opettelusta ihan mieleen golf. Vaikka olen sitä 16 vuotta pelannut ja olen luvalla sanoen ihan hyväkin siinä, joka ikinen kesä tulee vieläkin eteen tilanteita, jossa lyöntitekniikka jossain kohden kautta kertakaikkiaan hajoaa, eikä itse tajua miksi. Silloin palataan aina perusasioihin yksi kerrallaan ja sieltähän se "syyllinen" yleensä löytyy. Sitä on vaan huomaamattaan luisunut jossain perustekniikassa vikasuuntaan. Vähän sama asia kuin noitten kameran säätöjen kanssa. Mulla ainakin oli parikin asiaa pielessä. Ja voi että sitä kaiken muun tiedon määrää, jota ehdittiin illan aikana sivuta. Huuuh. Ihan loogista kaikki, mutta se, miten sen kaiken, tai edes pienen osan, saa siirtymään käytäntöön, onkin toinen juttu. Mutta sen olen päättänyt, että automaattiin en enää palaa. Paitsi jos kyseessä on tilanteet, joissa riittää, että on olemassa kuva. Ei väliä, minkälainen. Ei esim. olisi huvittanut mun raivausprojektin "ennen"-kuvista alkaa mitään taidekuvia vääntämään. Turhan tavaran kasat ei siihen houkuttaneet :)

      Poista
    2. Joo, toisinaan eli usein kyllä tuntuu, että sitä hakkaa päätä koko ajan seinään, eikä osaa/ ymmärrä yhtään mitään valokuvaamisesta.:/
      Nostan hattua sun päätökselle, mä en vielä pysty mitenkään samaan. Tarviin jonkun kertauksen, ehkä toisenkin! Ja lisää luonnonvaloa ois muuten kiva!:P Inhoan salaman ja jalaustan käyttöä...Uusi objektiivi on onneksi sen verran valovoimainen, että sillä vähän heikommissa olosuhteissa saa parempia kuvia.:)

      Poista
    3. Pahoittelut Taina, kun mulla oli jäänyt tää sun viesti kokonaan huomaamatta.

      Ja pakko tunnustaa, että samalla kun ostin ton Olympuksen, ostin myös sellaisen ihan kunnollisen jalustan, mutta en ole vielä kertaakaan käyttänyt sitä... Mahdanko enää edes osata laittaa kameraa siihen kiinni, vaikka pyysin, että siellä liikkeessä näyttävät, miten se tapahtuu. Eli kädestä pitäen alkeet tarttin siinäkin. Enkä osaa käyttää myöskään salamaa. Eikä mulla taida edes olla sellaista. Kai. Tai sitten on joku pieni siellä kamerapaketissa. Tarttis ehkä tutkia :)

      Eikähän tässä mitään oikeasti kuvauksellisia tavoitteita ole, mutta kyllä se aina ilahduttaa, jos saa taltioitua saman, mitä silmä näkee sellaisena kuin näkee.

      Poista
  6. Nyt tekee mieli kaivaa järkkäri kaapista ja tutkia niitä säätöjä.
    Kivaa viikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin olis ihan oikeakin järkkäri kaapissa. Nuorempi poika osti sen rippirahoilla itselleen 6 vuotta sitten, mutta sitten kun pitikin saada rahaa mopon osiin tai mihin lie, myi kameran mulle. Kovalla hinnalla :). Yritin kyllä silloin sitä opetella käyttämään, mutta ei siitä mitään tullut pelkän käyttöohjeen avulla. Olis pitänyt silloinkin ymmärtää mennä johonkin kurssille. Mutta nyt kun edes vähän enemmän älyän edes noista perusjutuista, ei ole poissuljettua, ettenkö jonain päivänä kaivais sitä möhkälettä kaapista esiin. Mielenkiintoista tää on kyllä. Joskin välillä tosi turhauttavaa, kun ei vaan opi.

      Lähetän täältä sun kädelle virtuaalista kivunpoistoa <3

      Poista
  7. Tää oli aivan mahtava postaus!!! Just tollasista asioista mulla ei ole ollut mitään tietoa ja ne vois olla pelastus mun kuvauksiin, jos siis joskus saisin aikaseks koittaa oikeasti tehdä asialle jotain. Mun tarvii ihan oikeesti ottaa kamera(t) käteen ja tutkia noi jutut. Mulla on sekä tavallinen että minijärkkäri ja molempien kanssa olen ihan onneton...

    Kiitos innoituksesta, Annukka!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Heli! Oli vähän sellainen typerä olo, kun tätä kirjoitin, kun mietin, että onkohan tästä nyt yhtään mitään hyötyä yhtään kenellekään, mutta kirjoitin kumminkin. Ihan vaan siksi, että silloin kun itse kaipaan jotain tietoa jostain itselleni uudesta tai unohtuneesta asiasta, arvostan sitä, että joku on ollut viitseliäs ja laatinut riittävän alkeellisia ohjeita. Niin että suunnilleen kädestä pitäen näytetään, miten joku perusjuttu tehdään. Että ihan oikeasti tosi kiva, jos tästä olis edes jotain hyötyä sullekin. Ja palkitsevaa olis tietty se, että kamerasta löytyisi joku pielessä oleva säätö, jonka korjaamalla tulis lisää kuvaamisen iloa. Ainakin valkotasapaino on sellainen, joka voi vääristää värejä aika pahastikin, jos on joku kuvausolosuhteisiin sopimaton säätö. Tai jos on kovin suuri ISO-luku, kuviin tulee "kohinaa" eli sellaista pistemäisyyttä tai rakeisuutta.

      Poista
  8. Kiitos hyvästä postauksesta Annukka. Olen käynyt myös peruskurssilla, mutta silloin siellä tuli niin paljon asiaa, että puolet on päässyt unohtumaan. Nyt kun aika sallii, niin pitää kerrata näitä asioita tästä jutusta.
    Innostava postaus!
    Mukavaa viikkoa, Annukka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Sepähän tässä onkin, että vaikka sitä periaatteessa kurssilla tajuaa, mistä puhutaan (edes osittain), niin päähän päntätty tieto ei oikein tahdo siellä pysyä, vaan valuu pois, ellei heti pääse kokeilemaan oppeja käytännössä. Ja vieläpä säännöllisesti.
      Ainakin itselläni voi kamera olla pitkiäkin aikoja huilissa ja sitten kun sen taas ottaa käteen, alkaa kaikki taas ihan nollasta, kun sitä vaan tuijottelee niitä säätöjä ja miettii, että mitenköhän se oli... Mutta nyt olen päättänyt noudattaa Pekan ohjetta ja pitää kameraa mukana aina kun mahdollista. Ihan vaan siksi, että jos sitä ei ole, voi olla, että justiin silloin tulee se "elämäni kuva" vastaan, eikä ole mitään millä sen ikuistaa.

      Mukavaa viikkoa sinulle myös! Ikkunan takana näyttää niin harmaalta, että toivoisin sitäkin voitavan korjata valotuksen korjauksella :)

      Poista
  9. Mahtava kurssi! mun pitäs kans päästä kurssille. Olipa muuten kiva nähä Helsingisä! Kyllä se vaan on niin haipakka päivä! Toivotaan, että törmätään toistekin 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä, pääsenkö tässä kuvaushommassa koskaan perussäätöjä pidemmälle :). Mutta kyllä siitä hyvä mieli tulee, kun edes jotain uutta tajuaa. Etenkin jos sen uuden opin siirtäminen käytäntöön palkitsee niin, että voi joskus olla ottamiinsa kuviin itse tyytyväinen.

      Teidän pohjoisen tytöillä näytti tosiaan olevan touhu päällä :). Me Soilen kanssa vaan haahuiltiin paikasta toiseen.
      Et tainnut mua tunnistaa, mikä ei tietenkään ole mikään ihme. Milläs voisitkaan, kun ei olla koskaan aiemmin törmätty. Mutta itse olit kyllä ihan justiin kauniin itsesi näköinen ja siksi niin helppo tunnistaa. Ens kerralla sit paremmalla aikaa :)

      Poista
  10. Kyllä mullekin tuli sen Veeran kurssin jälkeen ensin sellainen olo, että JES, ymmärsin ja tajusin ja sitten kun yritti kuvata, niin tulikin se olo, etten mä taaskaan mitään tajunnut tai ainakaan muista niitä, että tuo opiskelu tekee tyhmäksi olon :). Mutta paljon on mahdollisuuksia tuossa Olympuksen pikkukamerassa, sen ainakin opin ja montaakaan niistä en ole aiemmin ymmärtänyt hyödyntää...

    Sen verran jopa innostuin, että taidan vihdoin hävittää ison järkkärini ja ostaa tuohon vain uuden objektiivin...

    Muuten sellainen juttu tuli Veeran kurssilla esiin, että kamera kannattaa päivittää (siis mä en ainakaan tiennyt tätäkään), eli Olympuksen sivuilta löytyy uusimmat päivitykset... Kyllä noissa kuvissa vaan on eroa riippuen iso-luvusta ja valkotasapainon säätämisestä, kun vielä joskus vaan oppis homman...

    Ei muuta kuin kuvausintoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se. Ensin sitä ajattelee tosiaan, että JESSS, nythän mää ymmärrän paljon paremmin, ja siitä sitten into piukassa kuvaamaan ja hirmu pettymys, kun hullummaksi vaan menee. Mutta automaatti saa nyt olla, koska ei sitä muuten opi. Ja ajattelin ottaa asian kerrallaan, niin pysyy paremmin palikat päässä paikoillaan. Ja tykkään siitä Pekan kirjasta. Etenkin kun sisältää samoja asioita/kuvia, joita käytiin illan aikana läpi. Niitten avulla on helpompi muistaa se, mitä Pekka mistäkin asiasta kertoi. Pelkkä kirja ilman kurssia ei olis sama asia. Mutta kyllähän tässä tarttis päivätyö jättää, jos aikois niin paljon keritä kuvaamaan kuin nyt haluaisi..

      Ja juu. En ollut minäkään tiennyt, että kameraa pitää päivittää. Oliko vaikea homma?

      Ei muuta kuin kuvailemisiin! (Mutta sen vielä kysyn, että hommasitko, tai oliko sulla ennestään, jonkun kuvankäsittelyohjelman? Mulla ehtii se kokeiluversio mennä umpeen ennenkuin seuraavan kerran pääsen kyseiselle koneelle :))

      Poista
    2. Enhän mä nyt vielä toki ole päivittänyt kameraa, suunnitellut vasta :D, mokoma hätähousu ;).

      Mä olen käsitellyt niitä kuvia ihan picmonkey-ohjelmalla, mutta olishan toi lightroom paljon parempi, eikä siinä tainnut olla ihan mahdoton kuukausihinta jos en väärin muista... Toki jos käyttää kerran kuussa tai joka toinen kuukausi niin tuleehan tuolle hintaa... Sitten on tietty picasa, mutta sen kanssa en oikein ole päässyt sinuiksi...

      Poista
    3. Voi Anu sun kanssas :D.

      Kävin kurkkaamassa siellä Olympuksen sivuilla, mutta oli niin monta päivitykseen liittyvää tekstiä, etten just nyt kerkiä perehtyä. Katon myöhemmin uudelleen.

      Itse oon käyttänyt ilmaista Phtoscapea (lähinnä kuvien suoristamiseen ja rajaamiseen, mutta pienesti myös muuhun), mutta sillä ei voi käsitellä RAW-kuvia. Harmi homma sinänsä, kun oon siihen tottunut ja on niin simppeli. Ja ennenkaikkea ilmainen...
      Mietin meinaan itsekin sitä, että vaikka maksais kympin kuussa (oikeesti ei hajuakaan, mitä maksavat) vaikka se Lightroom, niin hukkaan menee mun tapauksessa. Vaikkakin näytti kyllä Pekan käsissä niin helpolta ja hyödylliseltä.
      Aattelin ottaa asian kerrallaan ja harjoitella ensin tota kuvaamista. Ja jos jossain kohtaa tuntuu siltä,e ttä se käsittely alkaa enemmän kiinnostaa, tarvinnee etsiä joku kurssi siihenkin liittyen. Kantapään kautta ei enää jaksa aloittaa.

      Poista
  11. Erinomaisen perusteelliset ja hyvät ohjeet. Pitää kyllä harkita vanhan Canonin vaihtamista. Harkinnut olen jo pitkään, mutta kun ei tiedäö minkä ottaisi, tarpeeksi helppo käyttää, mutta kohtuullisia kuvia kumminkin. Oliskohan tuo Olympos hyvä? Millaisen putken ostit alkuun? Ja ostitko niitä lisää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Olympus tietenkin :)

      Poista
    2. Kiitos! Kyllä tulee rispektiä oppikirjojen tekijöille, koska mulla meni pelkästään tän postauksen tekemiseen ikuisuus... Että ihan huippua, jos siitä vaikka olis jotain hyötyä. Sillä mielellä kun sen kirjoitin. Ja sillä, että itse arvostan sitä, jos joku on tehnyt jostain itseäni kiinnostavasta aiheesta mahdollisimman alkeellisen tason ohjeet. Perusasioista kun kaikki kumminkin lähtee.

      Olen kyllä tykännyt tosi paljon tästä Olympuksesta. Ainoastaan tuo säätöjen tekeminen vaatii vähän totuttelua. Siinä mielessä siis, että osuu tosiaan sormi (tai paremminkin kynsi..) oikeaan kohtaan, kun tuo rulla on aika pieni. Mutta siihen kyllä tottuu.

      Rajalalla on usein tosi hyviä tarjouksia. Muistaakseni kamera maksoi jossain supertarjouksessa peräti ainoastaan 299 euroa ja siinä olisi tullut mukana kaksi kiinteän polttovälin objektiivia, mutta niiden tilalta valitsin tuon kakkoskuvassa näkyvän zoomilla varustetun objektiivin, josta maksoin lisää. Siinä on samat arvot kuin siinä toisessa, joka olisi tullut paketin mukana, mutta se pakettiobjektiivi oli enempi "muovinen" ja sitä ei tosiaan olisi saanut "kasaan". (Eikös olekin hirmu ammattimaista tämä meikäläisen termistö...)

      Taitaa tämä olla se vastaava paketti, jota tarkoitan
      https://www.rajalacamera.fi/olympus-pen-e-pl6-14-42mm-ii-r-40-150mm-r-ed-jarjestelmakamera-musta.html

      Tuo valovoimainen objektiivi, jonka ostin, maksoi tarjouksessa 199 euroa. Ilahduin, kun oli sattumoisin sellainen, jota Pekkakin kurssilla kehui. Hyvä, mutta halpa. (Ja Canoniin kuulemma saa vastaavan jopa satasella).

      Poista
    3. No pakko nyt vielä sen verran palata, että ei se hinta kyllä ihan 299 voinut olla, mutta ehkä 399.. Hitsit, kun en muista. Paitsi sen, että valkoinen oli vähän kalliimpi kuin musta, mutta kun olin kehittänyt itselleni pakkomielteen siitä valkoisesta, se oli saatava.. Ja ihan säkällä sain. Sattumoisin Turun Rajalan myymälässä oli koko Suomen ainut jäljellä oleva valkoinen. Sekin näytekappale, mutta ei haitannut. Olin niin onnellinen kun sain sen (vaikka joku sanoikin, että mitä väliä sillä värillä on, kun ei sillä kameralla kameraa kuvata ..:))

      Poista
    4. Kiitos informaatiosta! Tutkailen lisää.

      Poista
    5. Ollos hyvä vaan :).

      Poista
  12. Olipas se erinomainen postaus. Hyvää tietoa. Luen tämän myöhemmin uudelleen ja otan kameran esille. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Ilahdun, jos tästä oli hyötyä. Ainakin itsestäni tuntuu, että perusasioita ei voi koskaan kerrata liikaa. Toivottavasti vaan joskus koittaa sellainenkin päivä, että jotain jää pysyvästi päähän :)

      Poista
  13. Hei! Oli hyödyllinen ja innostava postatus. Olen kuvannut muutaman vuoden tuolla samaisella Olympus kameralla ja ole ollut kyllä tyytyväinen hankintaani, siinä tuli kyllä rahalle vastinetta. Nyt tuli laitettua perusasetuksetkin kohdalleen ;) Käytän kuvankäsittelyssä myös PhotoScapea, joka on ihan ok. Minun kuvausmäärillä ei kannata maksaa kuukausimaksuja muista ohjelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Nina ja kiitos ihan tosi paljon kommentista! Tuli iloinen mieli siitä, jos tästä oli jotain hyötyä. Vähän epäilytti kirjoittaa, kun on itselläkin vähän (paljon) tukijalalla tää kameran säätöjen opettelu :)

      Ja olen kanssa ollut tosi tyytyväinen Olympukseen. On niin nättikin. (Sehän se just onkin tärkeää :)).
      Ja PhotoScapea käytän kans sen, mitä on tarvis. En oikein innostu enemmästä ja jotenkin tosiaan tuntuu vähän pöljältä maksaa kuukausimaksua, jos jonkun kuvan silloin tällöin innostuu käsittelemään. Eri asia tottakai, jos kuvaaminen liittyy työhön, mutta kun on vaan tämmöinen satunnainen kiva harrastus muitten joukossa, niin ei se oon niin justiinsa :).

      Ja kiitos tosissaan, kun kävit! Iloista marraskuuta sulle!

      Poista
  14. Kyllä nuo valokuvauskurssit on hyviä, aina oppii jotain :) Tuo valotuksen korjaus oli minunkin parin vuoden takaisen Kansalaisopiston digijärkkäri-kurssin paras anti:) Silloin olin kurssilla vielä Nikon järkkärikamerani kanssa, mutta nyt tulee kyllä kuvattua lähes pelkästään Olympuksella kun se vaan on niin näppärän kokoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Jos olisin yrittänyt pelkän kameran käyttöohjeen kanssa pärjätä, ei olis tullut mitään. Mutta nyt kun on saanut vähän lisäoppia, alkaa ymmärtää sitä käyttistäkin vähän paremmin. Yksinään oli ihan hepreaa. Ja tolta kurssilta (joka maksoi vaan 39 euroa!), sai mukaan Pekka Punkarin tosi hyvän kirjan, jossa on mun mielestä hirmu selkeitä vinkkejä ja perusteluja. On jotenkin sellainen "mun kielellä" kirjoitettu kirja, jota ymmärrän.

      Eilen vähän iltapimeässä terassilla testailin sitä uutta objektiivia ja on se kyllä kiva!
      Että kiitos vaan, kun aikanaan innostit Olympuksen hankintaan :)

      Poista
  15. Hianoo, nyt kyllä tulostan nämä ohjeet oikein paperille itselleni :) Samaisen kameran kanssa lähdin viime keväänä matkalle niin että perillä taisin matkalaukusta kaivaa osat, ladata akun ja sitten vaan kuvata räiskimään…kamera oli nippa nappa ehtinyt tulla postissa ennen lähtöä ja kuka sitä nyt ohjekirjaa lukemaan kun on muutakin nähtävää. Usko tai älä, niin ovat vielä kamerassa katsomattomina nekin otokset. Mutta nyt otetaan homma haltuun näillä ohjeilla, kiitos kaunis ja nähdään :) -tuija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt jos siellä on "se" Tuija, jonka tuon lopun perusteella kuvittelen olevan, niin sanonpahan vaan, että melkoista telepatiaa! Usko tai älä, mutta juurikin tänä aamuna sua mietin, kun ei ole aikoihin kuulunut, eikä näkynyt. Että oletkohan laittanut ne suunnitteilla olleet suunnitelmat täytäntöön... Olis kiva kuulla.

      Itse koitin silloin kameran hankinnan jälkeen lukea käyttöohjeita, mutta eihän niistä mitään älyä, jos on muuten ihan kujalla. Sen takia olin niin onnellinen noista Rajalan kursseista. Alkeisosan sai ilmaiseksi kameran oston yhteydessä ja toi jatkokurssikin maksoi vaan 39 euroa, ja siihen kuului Pekka Punkarin kirjoittama tosi selkeä kirja. Ei mikään vaikealukuinen käyttöohje, vaan sellanen kansantajuinen. Luen sitä aina kun vaan vähänkin on tilaisuus, koska nyt tuntuu, että jotain oikeasti voi jo tarttuakin takaraivoon. Eikähän siihen menny kuin 51 vuotta :D

      Kiva kun poikkesit ja näkymisiin tosiaan! Hope so :)

      Poista
  16. Varmaan hyvä kurssi. Vähän mua nolotti oman kamerani kanssa, kun vasta noin puolen vuoden päästä tajusin, missä on efektejä ym...olis ehkä pitänyt lukaista ohjekirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyödyllinen. Joskin vielä on sen tuhannen asiaa opittavana, mutta hyvä kun edes jotain älysin. Ja hei. Älä sure. Eipä ollut mullekaan säädöt tuttuja, vaikka kamera on ollut mulla jo vuoden. Ja pakko sanoa, että vaikka olen käyttöohjetta lukenutkin, niin ei ole auttanut. Jotenkin niin paljon helompi hahmottaa, kun joku näyttää ihan kädestä pitäen, miten homma toimii. Tekstiä pänttäämällä ei jää ainakaan mulla asiat enää tähän vanhaan muistiin..

      Poista
  17. En ole tainnut koskaan kommentoida mutta nyt oli pakko kehua. Olet kyllä palveluhenkisin bloggaaja jonka tiedän. Minäkin varmasti hyödynnän näitä ohjeita ja odotan lisää kädestä pitäen ohjeita, jos saat jonkin kuvankäsittelyohjelman haltuun. Toivon, että urasuunnitelmasi edistyvät ja löydät jonkin vielä mukavamman ja innostavamman tavan tienata elannon, koska työteliäisyys ja palveluhenkisyys ovat jo omaisuuttasi.
    T: Henna

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi