Sivut

perjantai 23. syyskuuta 2016

KUVAVIIKKO, OSA 7


Ajattelin tähän väliin kokeilla, kuinka sujuu puolipöhköltä kuvaviikko.

Mutta sitä ennen haluan ihan todellatodella paljon kiittää kaikista edelliseen tekstiini saamistani viesteistä. Ette uskokaan, kuinka iso merkitys niillä oli. Tuli ihan sellainen olo, että elämälläni ja olemassaolollani täällä pikkuruisessa blogiyhteisössä on väliä.  Ja että asioilla todellakin on tapana järjestyä, kun vaan itse tekee parhaansa.  Kiitos <3. 

***

Perjantaina päätin jatkaa retuperällä olevan ruokailuni palauttamista oikealle tolalle ja selailin lempparireseptejäni Kati Jaakosen ja Tiina Hälvän Parempaa Ruokaa-kirjasta. 

Yksi niistä on helppoakin helpompi, nopeaakin nopeampi ja omasta mielestäni myös ihan älyttömän hyvältä maistuva ruusukaalilisäke, jota tein broilerin kyytipojaksi. Sopii meikäläiselle kaikkein parhaiten nämä kasvisten ja proteiinin yhdistelmät. Perunoista, pastasta ja riisistä kun tulee itselleni ensin ähky, sitten väsy ja vähän ajan päästä uudelleen nälkä. Ei hyvä. Ruuan pitää tuoda, eikä viedä energiaa.

Mitään tuntien haudutteluja en jaksa odotella, vaan tykkään siitä, että valmistus tuoreista raaka-aineista käy muutamassa minuutissa niinkuin tässä tapauksessa. Ehdin pyörähtää ruokiksella kotona, tehdä ruuan ja syödä sen lämpinä ilman, että tarvii käyttää mitään mikrossa. 





Ja jos nyt jotakuta alkoi herkullinen ruusukaali himottaa, niin kahteen annokseen tarvitaan 200 gr (sellainen vihreä rasiallinen) kaaleja, 1 sipuli, 1 valkosipulinkynsi, 2 rkl avokado- tms. öljyä, 2,5 dl Alpro-soijakermaa, merisuolaa ja mustapippuria myllystä ja 1-2 rkl seesaminsiemeniä.

Ruusukaaleja kiehautetaan suolalla maustetussa vedessä sen verran, että ovat mukavan purtavia. Ohueksi siivutettu sipuli ja hienonnettu valkosipulinkynsi pyöräytetään öljyssä pannulla ja lisätään hetken päästä kaalit, jonka jälkeen käännellään hetki, kaadetaan sekaan soijakerma ja maustetaan merisuolalla ja mustapippurilla. Tarjoiluastiassa ripotellaan päälle kevyesti pannulla paahdetut seesaminsiemenet. On hyvää! Ja loppuu heti kesken.


Perjantain ja lauantain välisenä yönä tapahtui sellainen ihme, että nukuin paremmin kuin pitkään aikaan. Johtuen varmaan siitä, että tiesin vielä maanantainkin olevan vapaa, joten herätyskelloton ja työstressitön viikonloppu oli päivää tavallista pidempi. 

Aamulla olo oli ihan epätodellinen (eli varmaankin lähellä normaalisti nukkuvien normaalia olotilaa). Silmissä ei ollut sumuverhoa ja ajatuskin kulki ihan selkeästi. Ja mieli teki jo kahdeksan jälkeen painella ulos raittiiseen ilmaan.

Vedin siis lenkkarit jalkaan, kaivelin uskollisen, erkkarilla kasaan kursitun MP3-soittimeni laatikon perukoilta kaveriksi ja painelin lähimetsän pururadalle.

Muuten kävelin niinkuin aina, koska en osaa juosta ja hengittää samaan aikaan, mutta jyrkät ylämäet spurttasin täyttä ihan vaan siitä ilosta, että virkeänä askel tuntui rullaavan ihan  itsestään. 

Huvitti samalla mitata, paljonko kotipihalta takaisin kotipihalle tuli pururadan kautta matkaa. Ei vaan ottanut heti tuo vanha Garmini yhteyksiä yläilmoihin, joten lukema jäi vähän vajavaiseksi. Oikeasti oli tasan 7 kilomeetriä, millä ei siis ole mitään käytännön merkitystä, mutta välillä sitä vaan huvittaa mittailla kaikenlaista.

Askelmittaria tuossa ei (kai) ole, mutta muistelen, että yhden askeleeni pituus on 60 senttiä, joten äkkiä laskien tunnin lenkistä kertyi liki 12000 askelta heti aamutuimaan ja se on kaikki kotiinpäin se. 

Myöhemmin päivällä tuli tuplasti saman verran lisää, kun käytiin ukkelin kanssa vielä pelaamassa. 






Sunnuntaina oli kisapäivä, josta ei jäänyt juurikaan kerrottavaa. Oltiin peliparini Hessun kanssa tuloslistalla kärkisijalla. Edellyttäen, että lukee listaa päällään seisten :). Vaan ei haittoo mittään, koska oli muuten kivaa, aurinko paistoi ja olo oli ihanan virkeä koko sen viisi tuntia, mikä kentällä kului. 

Ja koska pelaamaan lähdettiin heti aamusta ja oltiin kotona (ei Hessun, vaan miehen kanssa, joka oli myös mukana kisassa) jo iltapäivällä, teki pikku päikkäreitten jälkeen vielä mieli lähteä uudelleen ulos. 

Ukkelia ei lisäulkoilu kiinnostanut, joten lähdin itsekseni pyöräilemään ja poikkesin paluumatkalla Lidlissä täydentämässä vihervarastoja. Siellä kun on tämän kylä parhaat vihannes- ja hedelmävalikoimat. 

Ajattelin, että pilkon viikon smoothieainekset valmiiksi rasioihin ja pistän pakkaseen, niin ei tarvi aamuisin kuin kipata kulhot blenderiin ja lisätä nesteet.  






Viime viikolla tuli syötyä/juotua marjoja, joten tällä viikolla teki mieli vihreää.

Näissä kokoonpanoissa on babypinaattia, omenalohkoja, pakastemangoa ja oman pihan (Kekkilän) minttuja, jotka olin ehtinyt annospusseissa pakastaa jo aiemmin, mutta ripottelin rasioihin nekin, ettei unohdu. Yllätyin, että niissä oli tosi voimakas tuoksu edelleen, vaikka olivat jäässä. Eivät näköjään pikku pakkasesta pelästy.

Aamuisin sekaan menee vielä teelusikallinen viherjauhetta, pari ruokalusikallista sitruunamehua ja varsinaiseksi nesteeksi luomuomenamehua ja vettä. Itse laitan enemmän vettä kuin mehua, koska tulee muuten omaan makuuni liian makeaa.






Siitä se on hyvä ottaa aamuisin huikkaa. On oikeasti tosi raikasta ja hyvää. Ja sielläpähän pysyvät ainekset pakkasessa valmiina satseina, jos alkaa välillä tökkiä. 


Maanantaille oli vaikka mitä aikomuksia, koska oli poikkeuksellisesti vapaapäivä. Olin suunnitellut tekeväni kaikkea epätavallista, mutta niistä toteutui vain aamusauna ja kirppiskäynti, koska en sitten kumminkaan raskinut jättää menemättä kentälle nauttimaan ulkoilmasta, kun oli taas kerran niin kaunis ja kuulas keli.

Ennen sitä tein kuitenkin toista helppoa ja nopeaa kasvislisäkettä, jota taas pistelin menemään kanan kaverina. 

Tähän tulee paprikaa, punasipulia, valkosipulia, herkkusieniä (parempiakin sieniä toki tähän aikaan vuodesta on saatavilla, mutta puolustaudun sillä, että olivat sentään kotimaisia), loraus luomusoijakastiketta, vähän mustapippuria, eikä muuta. Ja taaskaan ei haudutella, vaan käännellään vaan hetki kuumalla pannulla ja se on siinä. Kaikki pehmenee vähän, mutta jää mukavan purtavaksi.

Ainut työläs vaihe näissä sapuskoissa on se, että pitää mennä kauppaan, joka on itselleni vastenmielistä pakkopullaa.







Maanantain ja tiistain välinen työtä edeltävä yö menikin sitten taas valvoessa ja stressatessa, vaikka kuinka päätin, etten stressaa, vaikka kuinka valvon...


Mutta päivällä pätkähti työsähköpostiin piristykseksi enkelikortti tilanteestani tietoiselta ystävältä.






Luottoni enkeleihin on vahva, joten nyt pitäisi itse hoidella tuo muu osuus.

Työpäivän jälkeen olin niin tööt, etten jaksanut lähteä ulos liikkumaan, vaikka mieli tekikin. Sen sijaan päädyin kirjastoon, josta on vuosi(kymment)en jälkeen taas tullut itselleni tärkeä paikka. Nyt kun ei niitä sisustuslehtiäkään enää tule kotiin ainuttakaan, mikä on muuten edelleen ihan älyttömän vapauttavaa.

Saatan mennä lueskelemaan tai ihan vaan kuleksimaan hyllyjen väliseen hiljaisuuteen. Paitsi että aina siellä joku mölypönttö on paikalla, joka ei älyä, että kirjastossa pitää hiippailla hissukseen mieluiten villasukkasillaan ja olla ihan hyshys, eikä kailottaa niin että muut joutuu alta kulmien mulkoilemaan... 

Piti alunperin lainata Helin suosittelema Kaarina Davisin "Irti oravanpyörästä"-kirja, mutta se oli lainassa, joten valitsin ihan summamutikassa pari muuta nidosta itselleni ajankohtaisesta aiheesta.






Tässä ei nyt olla mitään uraa luomassa, joten unohdetaan tuo "ura"-sana, mutta tykkään lukea aitoja kertomuksia siitä, kuinka, miksi ja missä vaiheessa jotkut ovat vaihtaneet kokonaan alaa ja millaisia vaikutuksia muutoksella on ollut heidän elämäänsä. Niitä tarinoita on tuossa päällimmäisessä kirjassa 15 kappaletta, joista heti ensimmäisen, eli kirjan toimittaneen Salla Korpelan, ja toisena omasta kokemuksestaan kertoneen itseni kanssa samanikäisen Mervin kertomukset luettuani samaistuin moneenkin asiaan. Minäkin kun olen alunperin ajautunut omaan nykyiseen työhöni ihan sattumalta, ja vaikka olen siitä paljon tykännytkin, olen vasta nyt alkanut pohtia, että onkohan työ ollut omalle persoonalleni sopivaa ollenkaan. Sen enempää kuin Merville, joka viisaasti kirjoittaa, että   "Minusta tärkeintä on elää niin, että on onnellinen. Onnellisuus löytyy sitä kautta, että elää niinkuin omalle persoonalle sopii. Se on menestystä - ei se. että viruu vuosikausia tilanteessa, jossa ei voi hyvin, vaikka nauttisikin ulkopuolisten arvostusta".

Myös enkelikortin lähettäneen ystäväni sanat "ihminen, joka tekee sitä, mistä aidosti tykkää, menestyy aina" jäivät päähän soimaan.

Mutta jatkan noita pohdintoja varmaan joskus toiste, kun tuppaa tämä jonninjoutava tarinointi venymään. Ihanaa kumminkin, että taas jaksaa lukea ja kirjoittaa, vaikkei tällä tekstillä kaalia kummempaa uutisarvoa olekaan.

Ja ihanaa sekin, että jaksaa syödä ja liikkua. Ei väliä, onko väylällä vai metsässä vai molemmissa.







Taisi nyt joku viikonpäivä jäädä välistä, mutta kun en hoksaa mikä, niin olkoot.

Täällä ollaan jokatapauksessa monin verroin toiveikkaammalla ja luottavaisemmalla mielellä kuin edellistä tekstiä rustatessani. Juuri nyt kun näyttää siltä, että ukkelin työasiat jollain lailla järjestyvät (kopkop) ja se jos mikä on ihan parasta. Omaan tilanteeseeni olen jo tottunut.

Tänään  menen miesporukalla Naantalin aurinkoon. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta ei oikeasti ole. Normi pelireissu vaan.

Hyvää viikonloppua ja vielä kerran kiitos, kun olette niin ihmisiä!


  


37 kommenttia:

  1. Ihana Annukka! Oli mukava lukea postaustasi, anteeksi kun en siihen edelliseen kommentoinut mitään, ensin en jotenkaan tiennyt mitä sanoa ja sitten kun se pitkittyi niin siitä tulikin aina vaan jotenkin hankalampaa ja kun en oikein osaa kirjoittaa ajatuksiani sanoiksi niin tuntui, että menee vaan sanat solmuun!

    Onpa kuitenkin kiva lukea, että mielesi on vähän pirteämpi ja että olet saanut jopa nukuttua, toivottavasti saisit vähän enemmänkin nukuttua ja että miehesi työasiat ehkä kuitenkin järjestyvät jollakin tavalla, se olisi tosi hieno juttu!

    Toki toivon, että sinunkin työasiasi järjestyvät parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta uskon kyllä siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu niin se avaa samalla uusia mahdollisuuksia ja uusia ovia!

    Ihanan näköinen on tuo sinun smoothiesi ja tosi hyvä idea pilkkoa aineksia valmiiksi pakkaseen!

    Mäkin inhoan kaupassa käyntiä (ja tänään on kauppapäivä :/) ja teen sitä niin vähän kuin mahdollista, yleensä kerran viikossa pakosta senkin...

    Ihanaa viikonloppua ja Naantalin reissua miesten kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun kanssas Anu. En todellakaan halunnut sillä mun tekstillä aiheuttaa kommentointiahdistusta kenellekään. Oli vaan tärkeää kirjoittaa se, koska kumminkin on painanut mieltä ja vaikuttanut ihan kaikkeen tässä viimeaikoina. Ja sitäpaitsi tiedän, mitä ajattelet, joten se riittää mulle enemmän kuin hyvin <3.

      Ihan viimeisen päälle reippaita tässä ei olla edelleenkään, mutta ihan eri maailmasta kumminkin kuin kuukausi tai pari viikkoa sitten. Niillä "pakkosmoothieilla" oli tosi iso merkitys. Niitä kun alkuun pakotin itseni tekemään ja joka päivä juomaan, niistä tuli selvästi lisää virtaa ja jaksoi taas liikkua ulkona. Ja kun jaksaa liikkua ulkona, pystyy nukkumaankin edes vähän paremmin. Tai ainakin nukahtamaan illalla. Ja kun nukkuu edes vähän, smoothien ja noiden itselle sopivien sapuskojen tekemisetkin onnistuu ilman pakkoa, josta seuraa positiivinen kierre. Ja kun miehen työasia tosiaan näyttää pientä valoa tunnelin päässä, niin täytyy vaan olla luottavaisella mielellä. Ja pakertaa itse parhaansa mukaan kunnes joskus toivottavasti keksin, mikä se uus ovi on, joka mun kannattais koittaa pyrkiä avaamaan.

      Äsken kävin taas Lidlissä täydentämässä varastoja ja vaikkei just nyt huvitakaan, niin aion kumminkin pilkkoa seuraavankin viikon smoothiet valmiiksi. On todellakin niin näppärää, eikä aamu enää oikein lähde käyntiin ilman sitä raikasta makua.

      Naantalin keikka oli oikein kiva. Oli siis ihan päiväreissu ja koko päivä meni raittiissa ulkoilmassa mukavassa miesporukassa. (Mulla kun on täällä kotona ja töissä seurana pelkkiä miehiä, tuntuu ihan normaalilta, että harrastuskin on aika miesvoittoista. En pidä sitä mitenkään kummallisena, enkä itseäni mitenkään erityisesti naispelaajana, vaan ihan vaan pelaajana. Lempinimeksenikin oon saanut Antero :). Ja kun oon tällainen rehveli, niin se passaa mulle oikein mainiosti.)

      Mukavata viikonloppua ja kiitos viestistä!

      Poista
  2. Sulla on ommut ihanan liikunnallinen ja terveellinen viikko <3
    Oikein ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko oli kyllä niin miljoona kertaa parempi kuin mitä tässä on viimeaikoina ollut. Ja pitkälti se voima tuli niistä teidän kommenteista mun edelliseen tekstiin. Ja niistä pakkosmoothieista, joilla pääsin taas alkuun. Tuntuu kyllä tosi hyvältä, koska oikeasti se, ettei kertakaikkiaan jaksa, vaikka kuinka pinnistelee, on jotenkin pelottavaakin, kun ei ole itselle tyypillistä.

      Eilinen Naantalipäivä meni kuulaassa syyskelissä pelatessa ja seurakin oli mitä mainiointa, joten kiva päivä takana. Tänään en taida tehdä mitään järkevää, vaan olla vaan. Tai kattoo ny.

      Kaikinpuolin kivaa ja kaunista viikonloppua sulle kans Outi ja oot kyllä kiltti, kun aina jätät viestiä <3

      Poista
  3. Kaiken alla kumpuaa positiivinen vire, hyvähyvä!

    Hitsi, toi smuutieainesten pakastaminen on sikahyvä. Miks mää en oo tajunnut? Niiden laittaminen tyssää just tuohon aamuisin, ei jaksa, ei kehtaa. Nyt ei ole tekosyitä. Pakastamaan.

    Mahtavaa ja relaa viikonloppuu! Nuku tyttö hyvä, nukunuku nurmilintu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täältä vielä noustaan sano Laihian Akka, kun kissalla pöytää pyyhki :). Tai jotain.

      Oli kyllä hyvä idea pakottaa itsensä taas tekemään niitä smoothieita, koska niistä oikeasti tulee virtaa. Ja toi pakastaminen todellakin nopeuttaa ja helpottaa aamuja huomattavasti. Itse kun ainakin oon aamuisin sellanen ihme haahuilija, joka vaan hiihtelee ees taas, eikä muista, mitä oli tekemässä ja mihin menossa. En kylläkään voi ottaa tosta pakastusideasta kunniaa itselle, vaan se oli Tiina Hälvän vinkki sen taannoisen PH-dieetin aikana. Eipä olis tullut mullekaan mieleen, mutta onneks on meitä viksumpia olemassa. Että ei muuta kuin sisäinen Pakastaja-Elvi hommiin :)

      Voi tota nurmilintua. Nuku nuku nurmilintu, väsy väsy västäräkki... jäi mulle päähän soimaan. Uneliaan sävelen muistan, mutta en sitä miten sanat tosta jatkuu.

      Eilinen Naantalipäivä oli kiva, kun oltiin koko päivä ulkona ja keli oli ihan mahtava. Ja peliseurakin varsin komeaa ja kohteliasta :). Mitäpä sitä tämmönen keski-ikänen muuta toivoo..

      Kivaa viikonloppua sulle kans! Bodyguard vartioi ja kohta pääset kuvaamaan. Jess.

      Poista
  4. Ruokahuoltosi kuulostaa hyvältä, selvästi energinen ote. Hyvä ravinto ja ulkoilu saavat ihmeitä aikaan. Hyvä, Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nyt on positiivinen kierre jo päässyt pieneen alkuun. Kun jaksoin taas alkaa väkisin vääntää niitä smoothieita, siitä tuli sen verran sekä fyysistä että henkistä lisävirtaa, että jaksoin myös alkaa värkkäämään noita itselleni sopivia sapuskoja ja liikkua ulkona enemmän. Ja kun jaksoin taas liikkua enemmän, tulee illalla unikin edes vähän paremmin. Mutta kyllä se sen vaati, että miehen työjuttuihin saatiin vähän pientä toivoa siitä, että saattavat taas pitkäjänteisellä yrittämisellä järjestyä. Muuten murehtisin edelleen yöt ja päivät, enkä olisi ollenkaan näin "reipas".

      Onneksi sitä jo itsensä tuntee niin hyvin, että tietää, että ravinnolla, raittiilla ilmalla ja liikkumalla voi korjata monta asiaa. Pitää vaan jaksaa pakottaa itsensä skarppaamaan, koska se aina palkitsee. Kiitos Cheri :)

      Poista
  5. Minä en ole koskaan oikein oppinut tykkäämään ruusukaalista, vaikka olen kokeillut sitä vaikka miten, mm. intialaiseen tyyliin palmusokerin kanssa (mikä oli tähänastisista kokeiluista paras). Tuo sinun ruokasi näyttää kyllä tosi houkuttelevalta!

    Meidän lähikirjastosta tuli aivan kauhea paikka, kun uusi kirjasto avautui viime kuussa Ison Omenan laajennusosassa. Kirjasto on ns. palvelutorilla, eikä entisestä rauhallisuudesta ja kotoisuudesta ole enää jälkeäkään. En viihdy uudessa kirjastossa yhtään sen kauempaa kuin on pakko.

    Antoisaa alkavaa viikkoa! Ainakin vaikutat ihan toiveikkaalta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en tykkää yhtään ruusuista, mutta noista kaaleista kyllä :). Niitä vaan ei oikein koskaan muista ostaa, enkä ole pistänyt merkille, että saako niitä edes aina vai ei, mutta tulipahan taas tehtyä. Ja oikeesti toi on mun mittapuulla sellainen ruoka, että jos tilaisin ja söisin sitä ravintolassa, olisin ihan varma, että sen tekemiseen tarvitaan huippukokki.

      Mutta voihan kääk. Eihän kirjasto voi mitenkään olla kauppakeskuksen palvelutorilla. Kirjakauppa kylläkin.
      Täällä meillä on ihan todella ihana kirjasto, joka on yhdessä Finlaysonin vanhoista punatiilisistä kehräämörakennuksista. Alue on tosi kaunis ja saanut jotain arkkitehtuuripalkintojakin, eikä syyttä. Ja sisätilatkin siellä korkeiden kaari-ikkunoiden ja paksujen seinien suojassa on tosi rauhalliset. SIis jos ei tosiaan satu niitä kännykkään kailottajia tai muita mölypönttöjä samaan aikaan paikalle.

      Ajattelin, etten nyt sen enempää asiasta mainitse, ettei ala kuulostaa jonninjoutavalta lässytykseltä, mutta sain oikeasti ihan hirmuisesti lisävoimia ja nimenomaan sitä toivoa kaikista niistä teidän kommenteista mun edelliseen tekstiin, jonka kirjoittaminen oli raskasta (ihan siksi,e tten meinannut kertakaikkiaan jaksaa kirjoittaa), mutta lopulta palkitsevaa. Kiitos siis sullekin siitä toiveikkuuden valamisesta ja mukavaa viikonloppua ja kaikkea hyvää ja kivaa <3

      Poista
  6. Jotenkin tuntuu että olen aikalailla samoissa ajatuksissa kuin sinä. Tässä viime aikoina olen pohtunut omaa oravanpyörääni. Opintojen jälkeen tässä naisporukalla olemme pohtineet, mitä voisimme tehdä yhdessä. Sellaista, jolla oikeasti on väliä. Meillä kaikilla on omat intohimomme. Minulla se ei ole leipominen eikä kirjanpito. ;D Mutta kun ikää on jo tämän verran, haluaisin tehdä sitä mitä oikeasti haluan. Auttaa omalla tavallani. Ja tuo mitä kirjoitit, että kun tekee oikeasti sitä mitä rakastaa myös menestyy. Kunhan saan puolison kesälomalta takaisin töihin, panostan tähän asiaan ihan täysillä. Olen onnellinen, mutta voisin olla vielä onnellisempi jos voisin toteuttaa itseäni täysillä työssä jota rakastan. Olin kokonainen.

    Ja ihan mielettömiä ruokakuvia. Ravintoa laitellaan uusiksi täälläkin. Herkkupyllylle hieman haasteellista, mutta aivan välttämätöntä.

    Ihanaa viikonloppua sinulle. Tuli mieleen, että joskus sinut olisi ihana tavata. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaus tuli nyt tonne muutamaa viestiä alemmas, kun bloggeri kiukutteli. Toivottavasti huomaat sen sieltä..

      Poista
  7. Ihanaa, kuulostaa niin paljon paremmalta sun/teidän tilanne nyt kuin viimeksi!! ♥♥♥

    Ja voi miten mahtavan hyvään saumaan tuli nuo sun ruokaohjeet... Mä olen tuskaillut viime aikoina kauheiden vatsavaivojen, turvotusten jne kanssa ja miettinyt, että mistä ihmeestä mä keksisin sellasta ruokaa, josta saisin energiaa ja parempaa oloa... ja tässähän niitä ohjeita tupsahteli monen monta. Taidan koittaa etsiä ton mainitsemasi keittokirjankin käsiini... Mun alkaa olla pakko tehdä asioille kyllä jotain, olen lopen kyllästynyt väsymykseen ja turvotukseen ja ähkyyn oloon ja punkeroon keskivartaloon jne. Olen kuitenkin myös samalla jotenkin aivan neuvoton, tää vegaanihomma on sellasta, että en vaan keksi enkä osaa tehdä mitään kunnon ruokaa ja tämä leipä-jogurtti-linja senkun jatkuu vaan, ei hyvä ollenkaan...

    Ja tuo ulkoilu, voi miten sekin on tärkeää!! Mä tänä iltana lenkillä mietin, että mun kerta kaikkiaan nyt vaan täytyy heivata yli laidan kaikki tekosyyt, miksi en milloinkin jaksa, eli oikeesti viitsi, lähteä lenkille. Hitsi, vaatteet päälle ja pihalle vaan, kaikki on onnellisempia silloin!! (eli siis sekä minä että koirat)

    Tsemppiä ja voimia ja kaikkea hyvää ja kaunista sulle sinne, ihana Annukka!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, että voin niin kuvitella ton sun turvonneen ja ähkyn olon, koska se on just sitä, mitä mulla oli parikymmentä vuotta sitten, mutta muistan sen kuin eilisen päivän, koska vihasin sitä oloa, kun koko ajan olin kärttyinen ja väsynyt, enkä pystynyt oikeastaan muuta ajattelemaankaan kuin vatsaa ja vyötäröltä kiristäviä vaatteita.
      Silloin päätin, että nyt tähän on tultava muutos ja mun luottoluontaistuotekauppias (fytonomikohan se koulutus on tai joku) vinkkasi hiivasyndroomasta ja teki mulle sellasen jonkun ihme pikatestinkin, jossa totesi, että juu, siitä on kysymys ja nyt pitää jättää pois kaikki, missä on sokeria, hiivaa tai valkoista jauhoa. Ja koska inhosin sitä olotilaa niin paljon, päätin, että kaikki ne on taaksejäänyttä siitä hetkestä lähtien ja oli kans.

      Vaihdoin leivät Ryvitan näkkäriin (joka on hiivatonta), jugurtit luonnonjugurttiin ja kaiken makean happamaan. Eli söin sen luonnonjugurtin kans esim. puolukoita tai karpaloita, jotka alkuun kiristeli leukaperiä, mutta joihin tottui äkkiä. Ja jokaisen aamun aloitin raa'alla greippimehulla (greipillä sanottiin olevan sitä hiivaa tappava vaikutus). Pastat, perunat ja riisit jäi siinä samalla, mutta korvasin ne kasviksilla tai tattarilla tai millä milloinkin. Ja olo koheni ihan silminnähden todella äkkiä. Ja samaa tahtia laski turvotus ja vaatteet löystyi, eikä koko ajan enää tarvinnut kädellä istuessa kokeilla mahamakkaroita, koska niitä ei enää ollut.
      Ja hyvin pitkälti samoilla linjoilla olen jatkanut siitä lähtien. En mitenkään orjallisesti mutta kuitenkin, koska heti, jos syön esim. palan tuoretta ruisleipää, se on morjens vaan hyvälle ololle. Tai vielä pahempaa, jos erehdyn (sitä en kyllä tee) , syömään pullan. Se on ihan kokoloppu.
      Että vaikka toi hiivasyndroomahomma oli varmaan sen ajan juttu, joka on jo painunu unholaan, niin tavallaan samaa asiaa on se PH-dieetti, joka oli mun kohdalla niin käänteentekevä. Mutta siitä en nyt enempää jauha, koska tiedän, että se ei ollut sulle samanlainen kokemus.

      Ihan sydämestäni kuitenkin toivon, että heität kaikki mahdolliset syyt ja tekosyyt nurkkaan, päätät alkaa olla itsesi ja oman olosi paras ystävä ja yksinkertaisesti päätät muuttaa asioita niin että syöt kunnolla ja olet ulkona.
      Mulla ei toimi mikään "yksi pieni asia kerrallaan"-systeemi, vaan pitää tehdä kunnon muutos kertalaakista sitten, kun on siihen kypsä. Muuten ne muutoksen hyvät vaikutukset ei tule riittävän nopeasti näkyviin ja jos ne ei tule, ei ole motivaatiota jatkaa.

      Nää on sen jokapäiväisen raittiin ulkoilman ja liikunnan lisäksi mun tärkeimmät kulmakivet, joista en lipsu:

      1. joka aamu ensimmäisenä lasillinen huoneenlämpöistä vettä (laitan aina illalla valmiiksi kannuun), johon puristan puolikkaan sitruunan
      2. vähintään 2 litraa (edelleen huoneenlämpöistä, ei hanakylmää) vettä pitkin päivää. Itse juon 3
      3. Ei mitään muuta leipää kuin joko itsetehtyä siemennäkkileipää (gluteenitonta), Ryvitan hiivatonta näkkäriä tai jälkiuunileipää (kaikkein harmittomin on se kaikkein perinteisin valmiiksi viipaloitu "banaaninmallinen")

      Näistä en luovu.

      Täältä meidän kirjastosta ainakin löytyi tuo kirja. Ostaa ei ehkä kannata (voin vaikka lainata sulle omaani, jos siellä ei ole), koska osa resepteistä menee kumminkin "hukkaan".

      Meillä on Heli vaan tää yksi elämä ja sitä pitää kunnioittaa edes syömällä niinkuin se oma arvokas itse ansaitsee (no ehkä ny vähän korkealentoista, mutta kumminkin). Eli just kaikkea sitä samaa sulle kiva Heli <3

      Poista
    2. Hehhee, olen kuule just miettinyt sitä hiivasyndrooman mahdollisuutta omalla kohdallani... Mä olin reilut 20v sitten opiskelemassa sellasessa paikassa ja sellasta alaa (ravinto- ja luontaistietous) että musta olis jatkamalla voinut hyvinkin tulla just se fytonomi... mut sit kaikki jäi ja tein lapset jne jne... Mutta siellä oli just toi hiivasyndrooma yksi asia mitä käytiin läpi. Eli tuttu juttu ja tosiaan oon sitä tässä nyt miettinyt, että näinkö se mun valtava leivänhimo ja yleensäkin herkkujen himo olis osittain sellanen "sairaalloinen" juttu.

      Ja tiäks mitä... tänään viimein sitten olen koittanut raastaa itseäni irti huonoista tavoista ja sokerikierteestä. Siis niiiiiin hirveetä. Mun tekee niin kamalasti mieli leipää ja suklaata, että tää on oikeesti kauheeta. Tänään on vielä mun miehen synttärit ja tossa äsken sille kermakakun suklaarakeilla väänsin... no, siitä mut "pelastaa" vegaanius, koska sehän on tietty ihan taviskakku taviskermoilla ja tavissuklailla... Mutta noi mun jemmasuklaat ihan kirkuu mun nimeä koko ajan. Olen myös jättänyt tänään pois ton lempparileivän, joka aivan selvästi tekee mut ihan kipeäksi. (Olen muuten huomannut, että kauraleipä sopii mulle selkeesti paremmin kuin ruis.) No, ainakin se määrä tekee... koska siis vaikka se kuinka on "hyvää" ruista, se on sitä superohutta ihanuutta jota pystyn vetämään kerralla paketillisen. Ja se on sit moro sen jälkeen... Onneks mä tykkään Ryvitasta, sikäli mikäli oon sattunut syömään just sitä oikeaa sorttia, täytyykin tarkistaa.

      Mä tulin nyt myös ottamaan paperille noi sun tän postauksen ohjeet ja toisaalta totesin, että aika tollasta ruokaa mä teen, siis sillon kun teen itelleni jotain... Paistan siis kasviksia ja siihen koitan jonkun proteiinin laittaa lisäksi (se on hyvin hyvin hankalaa aika usein). Ja just parhaillaan on uunissa muille kinkkukiusaus ja itelle kasviksista tehty sotkotus (oliskohan parsakaalia, herneitä, sekavihanneksia ja papuja, plus pieni ropsaus perunasuikaleita ja sit kaurakermaa). Mä käytän lähes aina pakastekasviksia, siinä on mulla parantamisen paikka... (toisaalta ne tuoreet ehtii aina näivettyä...) ja sit mä niin usein jätän koko ruoan itelleni tekemättä, vetelen vaan leipää... esim koko viikonloppuna en tainnu tehdä itelleni ruokaa, vaikka perheelle teinkin!

      Jos en löydä kirjaa kirjastosta (jonne menen huomenna) niin sit olis kiva lainata sulta se. Mä voin myös lainata sulle mun Kaarinan, jos haluat!!

      Tästä on suunta vain... eteen ja ylös, meillä molemmilla, eiks niin?! ♥

      Poista
    3. Lisäys vielä: mä juon aina veteni huoneenlämpöisenä. Jäävesi on liian kylmää mulle. Pitää ottaa nyt toi sitruuna vielä siihen mukaan... Ja juon melko paljon, ainakin hyvinä päivinä...

      Poista
    4. Hyvähyvä Heli! Peukut täältä! Ihan tosissaan.
      Ja voin vannoa, että alat inhoamaan kaikkea makeaa, kun alat syömään hapanta sen sijaan. Muistan niin sen, kun totutin itseni siihen luonnonjugurttiin ja niihin kirpeisiin puolukoihin ja kun jonkun aikaa sen jälkeen koitin jostain syystä syödä tavallisen jugurtin, se kertakaikkiaan takertui kurkkuun kiinni, eikä mennyt alas. Enkä tänä päivänäkään tykkää makeasta pätkääkään. Palan tai kaksi tummaa suklaata (ja pitää olla vähintään se 70% kaakaota) voin päivässä syödä, mutten yhtään enempää.

      Ja kun totutat itses siihen sitruunaveteen aamuisin, et enää luovu siitä, koska se pistää ruuansulatuksen liikkeelle.

      Oli hiivasyndrooma tai mikä tahansa, niin selvää on, että sun suolisto voi huonosti. Ja silloin kun suolisto voi huonosti, koko ihminen voi huonosti.
      (Mun lempparisuolistoguru on Paula Heinonen, jonka kirjan voin lainata sulle myös, jos haluat. Koska haluan, että laitat itsesi arvoiseesi kuntoon! Tuntuu pahalta, että suojelet eläimiä, mutta kohtelet itseäsi huonosti. Oikeesti Heli <3).

      Laita mulle viestiä, jos haluat lainata jomman kumman tai molemmat kirjat.

      PS. Noi mun vihersmoothiet on niitä PH-dieetin aikaisia, joihin sullakin löytyy ohjeet. Suosittelen todella. Nyt kun sulla on vähemmän töitä ja enemmän muuta aikaa, siitä voi osan hyvin käyttää ainesten pilkkomiseen pakkaseen. Pieni vaiva, mutta iso ilo ja hyöty.

      Poista
    5. Ja hitto! Siinähän sulle olis ihan oikea ammatti! Vegaaniruokavalioon erikoistunut fytonomi.

      Poista
  8. Kyllä on herkullien näköisiä nuo ruoat! Elämä kantaa ja asiat järjestyvät, usko pois.
    Edessä saattaa siintää aivan uudenlaisia ja ennennäkemättömiä avauksia. Rohkeutta ja iloa ensi viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi ruusukaalihommeli on oikeasti niin superhyvää, että aiemmin tuolla kirjoitinkin, että jos saisin sitä ravintolassa, varmaan kosisin kokkia :D. Ja kuinka helppoa se on tehdä. Samoin kuin toi paprikahässäkkä, mihin olis hyvinkin voinut käyttää niitä kotipihan kesäkurpitsojakin, jos en olis niitä jo kaikkia käyttänyt muualle.
      Ja kuinka hyvä mieli tuli siitä, että olin laittanut ne mintut pakkaseen, koska nyt on niillekin käyttöä. Ennen lomareissua kun olin niin kyllästynyt koko reuhottavaan minttuun, että olin vaan ajatellut pätkiä sen ja heittää kompostiin. Ens vuonna kasvatan ainakin saman verran lisää, ellen enemmänkin, koska smoothiet maistuu kumminkin läpi talven.

      Siitä se on nyt lähdettävä, että elämä tosiaan kantaa ja asiat järjestyy. Kiitos Anu <3

      Poista
  9. Terveellisen ja herkullisen näköistä ruokaa! Eihän sitä tiedä, mitä hienoa sun eteen vielä pätkähtää! Hyvää uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä niin iloinen siitä, että on olemassa tollasia ruokakirjojen kirjoittajia, jotka jakaa sellaisia reseptejä, että meikäläiselläkin taidot ja kärsivällisyys riittää. Hyvää ja terveellistä ilman tuntien valmisteluja on ihan huippua. Tykkään todella. Ja vatsa kans. Yhtään ei tarvi ähkyä, eikä puhkua, eikä haukotella :)

      Ja kyllä se on nyt katsottava jokaisen mahdollisen uuden oven taakse, josko siellä olis mua varten jotain.
      Mukavaa uutta viikkoa sulle kans sinne Satupuutarhan keskelle!

      Poista
  10. Jostain syystä bloggeri ei nyt anna mun vastata kommentteihin "vastaa"-toiminnolla, joten tulee nyt poikkeuksellisesti tänne perään. Ekaks Tiinalle:

    Kiitos Tiina tosi paljon kivasta viestistä. Taitaa jossain määrin olla ikäkysymys nää oman (työ)elämän pohdinnat (paitsi että taidan olla sua aikas paljon vanhempi), koska tuntuu, että niin tosi monella (naisella) on samansuuntaisia ajatuksia. Vai olisko se osittain sitä, mistä edellisessä tekstissä kirjoitin, että silloin kun joku asia on itselle erityisen ajankohtainen, tuntuu, että siihen törmää vähän kaikkialla. Vähän sama kuin jos on raskaana, tuntuu, että kaikki vastaantulijat on. Tai siinä vaiheessa kun työnteli lastenvaunuja, tuntui, että liikeenteessä ei muuta ollutkaan kuin lastenvaunuja. Ja sitäkin, että maailma on nykyään niin täynnä kaikenlaista jonninjoutavaa turhuutta, että sitä tosiaan haluais tehdä jotain, millä on oikeasti merkitystä niinkuin sanoit. Ja sen mielikuvan perusteella, minkä olen susta saanut, olet paitsi toiminnan ihminen, myös sellainen, joka ihan varmasti puolustaa heikompia ja on aina valmis antamaan sen viimeisen paidan päältänsä heti, jos joku tarvii. Jotenkin kuvittelen sut hoitoalalle vaikka vanhusten pariin. Ja vapaa-aikana vetämään jotain leivonta- tai käsityökurssia kansalaisopistoon :). (Nää tulee nyt ihan fiilispohjalta ja perustuu ihan vaan mun mielikuvaan, koska oikeasti en ole tiennyt, mitä teet työksesi).

    Ja olipa kiva ajatus sekin, että jospa joskus voitais tavata. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka niin käviskin. Vaikka silloin, kun ollaan ukkelin kanssa seuraavan kerran lomareissulla siellä teidän kulmilla :).

    Ja mitä tohon ravintoon tulee, niin vaikka se on mulla oikeastaan aina ollut ihan hyvässä kuosissa ja onnekseni en herkuista edes piittaa, niin kyllä mulle ihan käänteentekevä juttu ja ison ymmärryksen paikka oli mun viime vuoden huhti-toukokuussa läpikäymä neljän viikon PH-dieetti (joka siis ei ollut mikään dieetti sinällään, vaan perustui siihen, että laitetaan oikeanlaisella kasvispainotteisella ravinnolla kehon happo-emäs-tasapaino kohilleen). Ei ole ikinä ollut niin hyvä olo kuin sen jälkeen. Ja siitä jäi paljon hyvää loppuelämäksi käyttöön. JOs sua kiinnostaa, niin olen kirjoitellut siitä kokemuksiani. Löytyy mun vanhoista teksteistä "PH-dieetti"-tunnisteella. Kaikki mitä syödään, on gluteenitonta ja paitsi että olo on ihan älyttömän hyvä, myös paino tippuu väkisin.

    Tuli nyt viiveellä tämä vastaus, mutta vielä ehdin toivottaa sulle mukavaa sunnuntai-iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lähelle osuit Annukka. :) Me ollaan naisporukalla pyöritelty ajatuksia liittyen hoivatyöhön niin vanhusten parissa kuin hyvinvointiin. Aikamoista aivoriiheä pyöritellään päivittäin. Ja tämä on todellakin ikäkysymys, koska melkein kaikki ystäväni ovat samojen peruskysymysten äärellä. Jokainen meistä jaksaisi eläkeikään paremmin, jos tekisi työtä, jolla on merkitystä. Minähän olen koko ikäni tehnyt myynti- tai koulutustyötä. Viimeisimmäksi opiskelin taloushallintoa, lähinnä siitä näkökulmasta että joskus voisin olla yrittäjä. Kirjanpitäjäksi minusta ei ole. Työ on liian rutiinityötä ja toisaalta en koe sillä olevan merkitystä, minulle. Ja toisaalta olen kirjanpitäjäksi ihan liian vilkas. Autan ihmisiä mielläni ja teen myös vapaaehtoistyötä. Jotenkin olen nyt jumittunut hakkaamaan päätäni seinään. Kaiken kukkuraksi mieleni tekisi kirjoittaa. Tiedän paljon elämänmuutoksesta, kriiseistä selviämisestä ja voimaannuttamisesta. Apua. Pää surisee ajatuksia. Tarvitsen hetken hiljentymiseen, jotta se olennaisin asia sieltä kirkastuu.

      Pitääpä tutustua PH-diettiin. :) Kuulostaa mielekiintoiselta. Minulla on menossa tämä liharuuan karsiminen..Mies ei ole asiasta niin innoissaan. Teinitytär taas on liikaakin. ;D

      Ihanaa päivää sinulle. Ja tosiaankin olisi kiva joskus tavata. Näissä blogimaailmoissa on tullut törmättyä niin momeen ihmiseen, johon ei ihan lähikaupan kassajonossa törmäisi.

      Poista
    2. Kiitos tästä jatkokommentista Tiina <3. Harmittaa, että oli jäänyt multa näkemättä.

      Olen ihan varma, että tykkäisit siitä PH-dieetistä (en tykkää tosta dieetti-sanasta, koska siitä tulee mulle aina mieleen joku poppakonstilaihdutuskuuri). Se kun on kokonaan gluteeniton ja perustuu juurikin siihen, että vähennetään proteiineja ja lisätään kasviksia. Ja mulla ainakin oli sen jälkeen monessakin mielessä parempi olo kuin ikinä. Ja kun olen sen kertaalleen kokenut, tiedän, että siellä ne on edelleen ohjeet kaapissa ja voin niihin palata heti, kun siltä tuntuu.

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  11. Voi miten mahtavaa lukea sinulta tällaista ihan tavallista, leppoista tekstiä. Jokin iso ajatusprosessi on nyt sinulla käynnissä, mikä jo rauhoittaa mieltä ja koko olemusta. Toivottavasti näin on! Miten mahtavaa muuten, että sinulla on tuo harrastus - tulee lähdettyä liikkeelle ja liikuttua.

    Herkullisen oloiset lisukkeet ja smoothietarvikkeet valmiisiin annopaloihin on ihan huippuidea. Syön kans mieluiten aamiaiseksi smoothieta, mutta välillä ainesten kanssa väkertelyyn meinaa mennä hermot kiireisessä aamussa.

    Voi kun kaikki nyt järjestyisi ja ihan mahtavaa, jos ukkelin työasiat eivät kariutuneetkaan! Meillä siis vähän sama tilanne kuin teillä, mutta toisinpäin: minulla on asiat ok, mutta toisella tuo elämänmuutos painaa päälle, mutta tilanne ressaa molempia, totta kai. Samaan aikaan kun ilmassa on toiveikkuutta ja odotusta, samaan aikaan isoa huolta huomisesta. Mutta eiköhän kaikki järjesty ennemmin tai myöhemmin. Pakko uskoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas viestistä Pilvi! Ja niinkuin viimeksikin kirjoitin, en todellakaan toivoisi teille näitä samoja työperäisiä murheita, mutta samalla se lohduttaa mua tosi paljon, kun tiedän, ettei todellakaan olla ainoita. Ja voi olla, että tässä ollaan nyt turhankin toiveikkaita, mutta tilanne on jokatapauksessa se, että samainen asiakas, jonka mies menetti isolle toimijalle (jonka työvoima on pitkälti kotoisin Suomenlahden toiselta puolen), tarjosi miehelle uutta mahdollisuutta toisaalla. Ja se on nyt tottakai katsottava, vaikka kaikkien meidän tekemien laskelmien mukaan, siitä jää palkkaa aikalailla tasan nolla euroa, kun kalliin työkalun kulut, vakuutukset ym. on kuitattu. Mutta siitä tässä nyt lähdetään, että aletaan rakentaa siihen ympärille uutta verkostoa, joka tarkoittaa käytännössä kaiken aloittamista alusta. Ja vaikka sitä itselleen uskotteleekin, että kyllä siinä onnistutaan, niin nähtäväksi jää, pystytäänkö sihen asti sinnittelemään. Homma kun ei ole ihan niin helppo kuin miltä kuulostaa.

      Mutta onneksi on tosiaan tuo ulkoiluharrastus. Liikkuminen raittiissa ilmassa on mulle aina ollut elinehto ja voisin kuvitella, että teille tutumpi ja läheisempi purjehdus olis golfin peluun kanssa siinä mielessä aika samanlaista, että sinä aikana ei muuta pysty ajattelemaan kuin sitä mitä on tekemässä ja mitä kaikkea näkee ympärillään. Eli aina sen neljä-viis tuntia, minkä kierros kestää, pystyy irrottautumaan kaikesta ja se on pääkopalle niin tosi tärkeää. Samoin kuin se kunnollinen ravinto niinkuin ollaan sun kanssa puhuttikin. Ja nyt olen päättänyt myös pitää loput lomapäiväni yksi kerrallaan viikonloppujen jatkoksi, oli töissä tilanne mikä hyvänsä. Kun on kolme päivää vapaata kahden sijasta, tulee nukuttuakin levollisemmin. Omalla mittapuullani siis, mutta kyllä siinä niin vissi ero on valvomisen ja edes muutaman tunnin unen välillä. Tuntuu, että virkeänä ei ole huolen häivää. Tai ainakin kaikkea kestää niin paljon paremmin.

      Niin se on, että jos perheellä on jollakulla murhetta, niin kyllähän sitä itsekin on pelkkä puolikas. Yhtä puuta kun kumminkin ollaan.

      Pidetään edelleen siitä kiinni, että kaikki tosiaan ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, järjestyy. Niin siellä kuin täälläkin.

      Poista
  12. Voihan hitsinpimpulat, mut onneksi nyt vähän parempia pimpuloita. :)

    Olen lukenut blogiasi tulipalon jälkeisistä tunnelmista lähtien ja huomannut samanhenkisyyden. Hah, vähän tuntuu hölmöltä sanoa, ettei oo todellista, ko mullakin on sama probleema. Nimittäin, jos on surua ja murhetta en pysty syömään enkä nukkumaan. En todellakaan syö suruun, enkä varsinkaan nuku. Joten, hitsin tuttua tuo juttu. Paino on pudonnut ,vaikka olen normaalipainoinen, kun oikein on koeteltu. Ja syöty nukahtamislääkeitä ja melatoniinia. Onneks toimii...

    Toivottavasti työrintamalla teil alkais lutviutuu ja elämä taas normalisoituu.

    Olen sun innoittamana pitänyt PH-dieetin ja siitä innostuneena myös tehnyt usein smooteja. Kyllä "rikasravinto" on tärkeää tälläiselle huonosti nukkujalle. Oikeasti piristyy tai ainakin kroppa kiittää. Itse juon noin litran päivässä myös kamomillateetä, kun autoimmuunitauti puhkes kovan stressin jälkeen ja auttaa se nukahtamiseenkin.

    Viel kerran toivottelin oikein hyvää ja parempaa syksyn jatkoa! Uskon, et kaikki järjestyy parhain päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulle pitäis kyllä myöntää joku sinnikään lukijan palkinto, jos olet mun parivuotisen taipaleen kaikkine käänteineen ja jonninjoutavuuksineen jaksanut kahlata läpi. Kiitos siitä :)

      Ja näin se tosiaan on mullakin, että ensin menee unet (joilla ei ole koskaan voinut muutenkaan kehuskella) ja sitten ruokahalu. Melkein oksettaa vaan, kun ajatteleekin, että pakko on jotain syödä, että pysyy pystyssä. Mutta onneksi sitä on esimerkiksi justiin sen PH:n (ihan huippua muuten kuulla, jos olet siihen mun innoittamana lähtenyt <3) tuoman hyvän olon myötä, todennut, kuinka paljon ja mihin kaikkeen se hyvä ravinto vaikuttaa. Ja koska sen on kokenut, sitä pystyy jostain repimään ne tarvittavat voimat siihen, että pakottaa itsensä tekemään vaikkapa vaan niitä energisoivia smoothieita, mutta parhaimmillaan myös muutenkin tekemään ruokansa itse niistä aineksista, jotka itselle parhaiten sopii. Mies ei mun parsakaaleista perusta :). Ja kun siihen pisteeseen pääsee, hyvä energia palautuu siinä määrin, että jaksaa taas liikkua ulkona, ja kun jaksaa liikkua ulkona, tulee myös nukuttua edes vähän paremmin. Ja kun nukkuu edes vähän, sitä kestää niitä vastoinkäymisiäkin paremmin. Mutta tää "parempien pimpuloiden" :D vaihe voi tietty olla vaan tilapäinen, koska oikeasti ei vielä tiedetä, miten miehen työasioissaan käy. Täytyy vaan nyt koittaa pysyä niin positiivisena kuin pystyy ja murehtia vasta sitten lisää, jos on pakko (tossa olen parempi neuvoja kuin toteuttaja, koska oikesti olen varsinainen mestarimurehtija).

      Kiitos paljon hyvistä toivotuksista ja ihan parasta syksyä sulle :)

      Poista
  13. Hyvin onnistunut kuvaviikko. Hyvännäköisiä ruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista en niin tiedä, mutta muuten viikko oli kyllä parempi kuin pitkiin aikoihin. Ja ruuat ihan oikeasti hyviä. Kiitos taas kommentista Satu <3

      Poista
  14. Värikkään ja terveellisen näköisiä ruokakuvia..voi nam. Noista tulee hyvä mieli ja reipas olo:) Kiva, kun siellä asiat ovat nyt menossa parempaan suuntaan<3 Ihanaa, että viitsit/jaksat ulkoilla. Se tekee niin hyvää mielelle, kropalle, ruokahalulle ja unelle. Itse ulkoilen jo työni puolesta usean tunnin päivästä (päiväkodissa). Pidän sitä työsuhde-etuna ;) Olen kyllä ollut saamaton tämän bloggailun suhteen..ei kerta kaikkiaan vaan ole jaksanut innostua. Ja kun ei ole ajatusta mistä kertoisi. Pitäisihän se aina joku aihe olla. Tuonne instaan on niin helppo vaan kuva laittaa ja siinä se :) Viikolla, kun otin hiekkasärkillä sen auringonlaskukuvan, niin näytti olevan kolme nuorta miestä siellä kuvailemassa. Tuli mieleen, että olikohan poikasi yksi heistä, kun kerroit saavasi sieltä kuvia :) Oikein hyvää syksyn jatkoa <3 ..asiat varmasti järjestyy ajallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että. Jotenkin hassulta ja samalla kivalta tuntuu ajatus, että olet siellä niin lähellä meidän poikaa, joka hyvinkin saattoi olla yksi rannan kuvailijoista. Sellanen urheilullinen ja komea ;).
      Ja aamuisin aina poljen töihin yhden tämän kaupungin päiväkodin ohi ja siellä on aina pihalla täysi touhu päällä. Hyvällä kelillä ihan harmittaa jatkaa matkaa sisätiloihin, mutta kyllä niillä pahimmilla kurahousukeleillä ja pimeinä aamuina mietin, että hrrrr. Joskin itsekin olen niin raitisilmariippuvainen, että ulos on päästävä, oli keli mikä hyvänsä. Asenne- ja asukysymys se vaan on. Enemmän jälkimmäistä. Golfiakin kun on pelattava siinä kelissä, mikä se milloinkin sattuu olemaan. Niinkuin nyt vaikkapa toissajuhannuksena +2 astetta ja räntäsade :D.

      Mulla olis ihan hirveästi päässä aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta nyt en ole kertakaikkiaan ehtinyt. Tuli töissä yllättäen niin iso juttu tehtäväksi, että on vienyt kaiken järjellisen kapasiteetin ja töitten päälle on ollut pää niin tukossa, että on ollut pakko olla ulkona illat. Koneen ääreen en oo kertakaikkiaan pystynyt istumaan yhtään ylimääräistä.

      Täällä on asiat just nyt ihan hyvin (kopkop) ja uusi luotto tulevaan.

      Kaikkea hyvää sinne kauniisiin maisemiin ja kiva kun jaksoit kirjoittaa <3

      Poista
  15. Toihan on loistoidea pakata aamuusmoothieainekset rasioihin. Mä taidan tehdä saman. Siihen pilkkkomiseen menee kuitenkin eniten aikaan. Samoja vihreitä juomia menee täälläkin :D

    Kiva blogi sulla!

    Kati / 100% outdoor

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou. Kiitos Kati! Tulipa hyvä mieli tästä, kun oli uusi viesti ja lukija odottamassa :)
      (Mulla menee paria viikkoa vanhempien tekstien kommentit tarkistukseen ihan vaan siksi, että hoksaan lukea ne. Muuten tulee aina heti näkyviin).

      Tuo pakastaminen on kyllä ihan loistoidea, josta en kylläkään voi ottaa kunniaa itselleni, vaan on tullut viisaammilta tuo vinkki. Itse ainakin olen aamuisin sen sortin haahuilija, että aikaa tuhraantuu pelkkään edestakaisin hiihtämiseen sen verran, että jää joko smoothieainekset pilkkomatta tai vaihtoehtoisesti myöhästyn töistä :). Näin on helppoa.

      Mun tarvii hetimiten tulla käymään "sun luona". Blogin nimi kuulostaa ihan täydellisesti mun jutulta. Olen niin 100% raitisilmariippuvainen ja aina ulkona, kun vaan on vähänkään tilaisuus.

      Kiitos vielä päivän ilahdutuksesta!

      Poista
  16. Tuo ruusukaalilisäke kuulostaa niin hyvältä, että pakko kokeilla. Minulla on myös ammatinvaihto ajoittain mielessä, mutta oravanpyörästä hyppääminen tuntuu vaikealta. Pitäisi ehkä lueskella noita kirjoja ja uskaltaa hypätä. Usein se kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! On hyvää ja kaupan päälle terveellistä, helppoa ja nopeaa. Eli kaikki vähän niinkuin samassa paketissa :)

      Olet niin nuori, että ehdit vielä vaikka mitä. Ja haluan uskoa, että itsekin ehdin, mutta pakko se on myöntää, että vähän jo nää vuodet rajoittaa vaikkapa sitä, että voisi alkaa kokopäivätoimisesti opiskelemaan uuteen ammattiin muutaman vuoden ajaksi ja sen jälkeen vielä keritä työllistää itsensä siinä. Mutta en ole ajatellut heittää kirvestä vielä kaivoon.

      Iloisia askarteluja ja kaikkea muutakin!

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi