Sivut

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

HUS POIS TYYNYT JA TURHAT TAVARAT

Kerta kiellon päälle sano Laihian akka, kun selkä kyyryssä kirppikselle tavaraa kärräs.

Ja minä kun niin joulun alla vannoin, että never again ja se oli ihan vihoviimeinen kirppiskeikka ikinä, mutta kappas vaan, kun muutaman kuukauden rauhoitin raivaukselta, niin johan alkoi uusi täsmäisku pääsiäisen alla houkuttaa. Ihan vaan sillä, että kaapeista tunki esiin jos jonkinmoista tipua ja kukkoa ja pääsiäismunaa ja mitälie kotkotuksia. Kaverina kaikenlaista keväänvihreää verhoa, pöytäliinaa, taulua, tuikkukuppia, kynttilää, silkkikukkaa, mukia ja maljakkoa. Suurimpana itseni yllättäjänä tällä kertaa  hervoton määrä koristetyynynpäällisiä ja vinot pinot sisätyynyjä, joista suurin osa oli parhaat päivänsä nähnyt vissiin jo kaupassa. Sitä halvinta litteää lättyä kun löytyi joka koossa ja joka lähtöön. Tai siis vissiin juurikin mainitusta syystä nimenomaan kaappiin, eikä niinkään käyttöön.


Iltahämärissä puhelimella otettu kuva. Hinnoittelu alkumetreillä. Vihreää on.


Kyllä taas kerran täytyy ihmetellä, miten pihalla sitä oikeasti voikin olla siitä, mitä kaikkea turhaa omistaa. Tai ainakin ihan turhan suuria määriä. Niinkuin nyt vaikkapa niitä tyynyjä, joiden suhteen alan kallistua miehen kanssa samoille linjoille ja kyseenalaistaa, kuinka järkevää on, että siinä kohtaa, kun haluaa heittäytyä kotisohvalle, täytyy ensin siirtää tyynyröykkiö sivuun, että ylipäätään mahtuu. Tai että nukkumaan mennessä pitää ensin raivata sängyn päältä päiväpeiton lisäksi tyynykasa. Yleensä lattialle, koska ei ole parempaakaan paikkaa koska ainoan tuolin on vallannut vaatekasa. Ja aamulla sama toisinpäin. Mitä järkeä? Eihän niitä tyynyjä edes kukaan näe, koska sen aikaa kun ovat sängyllä/sohvalla, ollaan itse muualla, ja kun illalla tullaan töistä kotiin, tulee tyynyille lähtö. Ja kuitenkin kaapeissa on varmuuden vuoksi lisää tyynyjä ja päällisiä, joita ei ole käytetty enää vuosiin, koska vaihtelunhalu on vissiin iän myötä hiipunut. Vai laiskuuttako lienee vai sitä, että lopulta on löytyneet ne yksilöt, joihin ei kyllästy joka toinen päivä. Tai edes vuosi.


Hortensiat armahdettiin ja saivat jäädä.


Kaappejakin pahempi (tai ainakin näkyvämpi) turhien tyynyjen varasto meillä on/oli kuitenkin lasikuistin sohva, jota ei talvisaikaan tyynykasan alta edes erottanut. Sen päälle kun on niin helppo heittää kaikki keräilyerät "koristeeksi", koska kylmässä ei kukaan edes yritä mahtua istumaan. Mutta nyt siinä silmä lepää. Ei tyynyn tyynyä. Ainakaan ennen kesää.

Alunperin oli tarkoitus pitää viime viikko remonttitalvilomaa ja laitella pikkuveski kuntoon, mutta meni kyllä ihan täysin kirppistouhun merkeissä. Tavaraa meni alkuun sitä tahtia, etten paljon ovea pidemmälle kerinnyt, kun koko ajan piti olla kuskaamassa uutta tilalle. Siinä sitä sitten tavoilleni uskollisena liottelin ja rapsuttelin tuikkukipoista ne viimeisetkin steariinin hippuset, että ovat varmasti priimakuntoisia. Tai etsin sopivan väristä nuppineulaa, josta sain tehtyä pääsiäistipulle uuden silmän pudonneen tilalle. Ja kaiken työn jälkeen kun pistin hintalapuksi parikymmentä senttiä, niin tuli kyllä eräänkin kerran mietittyä, että noinkohan sitä voisi olla jotain tähdellisempääkin tekemistä. Niinkuin nyt vaikkapa se vessaremontti. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tärkeintä on tekeminen. Vaikka vähän huonompikin. Aika hyvä motto muuten, vaikka itse sanonkin.

Ja pakko todeta, että kyllä kaikki vaiva loppupeleissä kannatti tälläkin kertaa. Tuloksena 9 myyntipäivän aikana 214 myytyä tuotetta ja reilut 600 euroa rahaa. Tekee noin 70 euroa päivässä puhtaana käteen. Ei ollenkaan huono. Jos unohdetaan se, mitä tavaroista on aikanaan maksanut. Ja se oli kyllä monen tuotteen kohdalla tosissaan ehtinyt unohtua moneen kertaan, ja niitä loppuja päätin olla muistelematta, vaikka osa vähän kirvelikin. Eniten ehkä jäi kaivelemaan uudet Marimekon ja Vallilan kankaat, joita myin kolmen euron metrihinnalla oikean hinnan ollessa kymmenkertainen. Mutta tulipahan nekin oppirahat maksettua. Älä osta, jos et ompele :).


Tulppaanituikku poikineen. Vaan ei ole enää.


Harkitsin jo siirtymistä kokopäivätoimiseksi kirppistelijäksi, koska tuolla 70 euron päiväpalkalla tienaisi 2100 euroa kuukaudessa. Eikä tarvi maksaa veroja. Paitsi että eihän tuo oikeasti verotonta tuloa ole, vaikka siltä tässä kohtaa tuntuikin. Kaikki on kuitenkin ostettu palkalla, josta ensin on pidätetty verot. Ja sen jälkeen vielä pulitettu tuotteiden hintoihin sisältyvät Alvit. Myyntivoittojen suhteen meni niin pal pakkasen puolelle, että niistä ei riittänyt verottajalle jaettavaa.

Helpotus oli suuri, kun pöytävuokra-aika tuli täyteen ja itseaiheutettu hysteerinen ramppaaminen loppui, mutta toisaalta olisin kyllä mieluusti jatkanut raivaamista vielä toisenkin lomaviikon. En kirpparilla kylläkään. Muutama murheenkryyni kun vielä olisi selätettävänä. Ehkä kaikkein suurimpana niistä oma vaatekaappini, jonka voisin räjäyttää taivaan tuuliin ja silti lopputulos olisi nykyiseen täpötäyteen kaappiin verrattuna ihan sama eli "ei mitään päällepantavaa". Varmaan parisenkymmentä riepua sieltä eilisiltana poistin, mutta mitään eroa en huomannut. Eli vielä jäi ankeita rytkyjä riittämiin.

Toinen (ja kolmas ja varmaan neljäskin) ahdistuksen aihe on edelleen erinäiset pelikoneet ja muut menneiden aikojen laitteet. Ja pelit. Ja videot. Paitsi että videonauhurin (onko sen nimi videonauhuri?) päätin säästää. Voidaan sitten ukkelin kanssa joskus katsoa anopin Kauniiden ja Rohkeiden päälle äänitetyltä kasetilta omia häitämme ja koittaa tunnistaa kuvissa näkyvät henkilöt.


Kompostireissulla tipahtaneet tulppaanit


Sellaisen huomion olen tässä raivausmatkan varrella tehnyt, että jo se, että hahmottaa, missä ja kuinka paljon jotain tiettyä tavaraa on, helpottaa. Niin kauan kuin vaan takaraivossaan tiedostaa, että kaappien kätköissä on jotain liikaa, mutta ei uskalla avata niitä kaapin ovia katsoakseen totuutta silmiin, olo on epämääräisen hermostunut. Meillä se pelottavin paikka on vintin seitsemän liukuoven takana. Oli olevinaan niin näppärä ratkaisu laittaa ne ovet peittämään vinokaton matalan osan taakse jäävää tilaa. "Pois silmistä, pois mielestä" ei kuitenkaan lopulta omalla kohdallani toiminut. Päinvastoin. Tuntuu, että se mikä on pois silmistä, on koko ajan mielessä. Ja voin vakuuttaa, että sinne näppärään varastotilaan ei ole pelkästään varastoitu, vaan ihan kirjaimellisesti h e i t e t t y tavaraa. Kukkuroittain. Pelotti ihan tosissaan sukeltaa sekaan, kun kävin taskulampun kanssa zuumailemassa, josko siellä(kin) olisi jotain pääsiäiskirppikselle sopivaa. Ja olihan siellä. Kaiken muun lisäksi. Mutta helpotti, kun uskaltauduin sinne asti. Suuri osa sekasotkusta kun oli erinäisiä tyhjiä pahvilaatikoita, jotka oli kuulemma säilötty sillä mielellä, että "jos vaikka joskus myydään s e (mikä ikinä onkin), niin on sitten mihin pakata..". No niinpä.

Eihän tästä meidän kodista koskaan mitään kokonaan tyynytöntä tai muutenkaan minimalistista tule, eikä ole tarkoituskaan, mutta kyllä se tyhjä tila vaan kummasti helpottaa. En edes osaa kuvailla kunnolla miten. Jotenkin vaan niin paljon helpompi hengittää. Ihan kirjaimellisestikin. Ja niinkuin taisin jossain aiemmin kirjoittaa, niin tuntuu, että ennen meillä alta aikayksikön tuhoontuomitut viherkasvitkin pysyvät nykyään hengissä. Josko olivat vaan allergisia tyynypölylle. Tai pääsiäistipuille. Tiedä häntä, mutta varsin tervetullutta tämä yllättävä vihreyskin.


Penni ajatuksistasi sanoi Pennimuori.


Jaa niin. Jos sen verran vielä siitä kirppiksestä, että vanhoilla hyviksi havaituilla periaatteillani (klik) myin tälläkin kertaa, mutta lisävinkkinä vielä sellainen, että jos näyttää siltä, että tavara alkaa jumittaa pöydässä, kannattaa vähän sekoittaa pakkaa ja vaihdella järjestystä niin, että kirpparilla liikkuvat vakiokiertäjät noteeraavat muutoksen ja hämääntyvät luulemaan, että tavara on tehnyt kauppansa. Pysähtynyt pöytä kun on yhtäkuin epäkiinnostava. Ja jos näyttää siltä, että joku tuote ei todellakaan kelpaa kenellekään, kannattaa suosiolla viedä se pois tilaa viemästä. Ja taas näyttää siltä, että kauppa käy. Myös väreittäin ryhmittely ja pikku somistaminen toimii.

Suuri merkitys on myös sillä, mitä tuotten hintalapussa lukee. Esimerkkinä vaikkapa hyvinkin punasävyiset verhot, jotka aikanaan ompelin meidän keittiöön joulukäyttöön. Eli varsin jouluiset olivat, mutta samalla jotenkin kivan retrot tapaukset, jotka mielessäni näin punaisessa mummon mökissä. Kirjoitin siis hintalappuun "Mökkiverhot" ja myin ne samantien. Ja jos huomasin, että joku tavara ei meinaa lähteä pöydästä, vaikka hinta oli kohdillaan, mietin, onko nimessä jotain vikaa. Sellainen tapaus oli esimerkiksi pari isoa keraamista ruukkua, joiden hintalappuun kirjoitin yksinkertaisesti "ruukku", mutta koska eivät näytteneet kelpaavan kenellekään, laitoin molempiin malliksi pari vihreää oksaa ja vaihdoin nimeksi "lattiamaljakko", enkä ehtinyt selkääni kääntää kun vaihtoivat omistajaa. Toki se voi olla sattumaakin, mutta haluan uskoa, että kirppismyyjän roolissa kannattaa olla koko ajan "hereillä" niinkuin missä tahansa kaupanteossa. Jos joku keino ei toimi, kokeillaan jotain muuta. Eikä koskaan niin, että sutataan vanhan hintalapun päälle, vaan  vaihdetaan tilalle kokonaan uusi. Siinä on vissi ero. As simple as that.

Kävi mielessä sekin, että voisin alkaa kirppismyyntineuvojaksi. Tuli nimittäin surku yhtäkin miestä, joka sattui yhtäaikaa kassalle kyselemään sen hetkistä tulostaan. Myyntiä kolmelta viikolta oli kertynyt neljä euroa ja pöytävuokraa oli rästissä 3x20 euroa. Ei kiva. Teki mieli ottaa ukkelia kädestä ja sanoa, että näytä mulle se sun pöytä, niin laitetaan kauppa käymään. Joskin olis voinut mennä sormi suuhun, jos myynnissä oli vaikkapa perämoottoreita ja mopon osia..

Kameraa en ole ehtinyt viimeaikoina vilkaistakaan, mutta tänä iltana köröttelen Turkuun digijärkkärikurssille, joka tuli Rajalasta Olympuksen oston yhteydessä kaupan päälle. Josko sitä jonkun vinkin saisi taottua tähän vanhaan kalloon. Ollaan kuulolla.



57 kommenttia:

  1. Vessaremontissa olisi ollut paljon menoja, mutta kirppisviikossa sen sijaan tuloja.
    Kirppiskonsultti -titteli sopisi oikein hyvin. Todella vaatii paljon osaamista, tekemistä ja luovuutta.
    Olen aikoinaan kirppistelyä harjoittanut, mutta pöytävuokran jälkeen käteen on jäänyt useimmiten 30 euroa.
    Jotenka siirryin sittemmin kuskaamaan tavaraa Espoon kierrätyskeskukseen. Säästyy mun kohdalla paljon aikaa sitten muuhun. Espoon Nihtisillassa on oikein hyvin hoidettu kierrätyskeskus. Sinne kärrättiin viime syksynä kummitädin asunnosta noin 53 jätesäkillistä ihan kelpotavaraa. Meidän navettaan ei enää mahdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 53 jätesäkillistä. No huuhhuh. Vaikka olen aika sitkeä, niin tuon määrän edessä olisin kyllä lannistunut. Vaan hieno homma, että teillä on siellä lähistöllä toimiva kierrätyskeskus. Sellaista niin kaipaisin tännekin. Veisin mieluusti mm. ylimääräiset hyvät (vieras)patjat ja täkit johonkin, koska ovat puhtaita ja hyviä, mutta meillä vievät vaan turhaa tilaa, kun ei enää niitä satunnaisia yökyläilijöitä käy niinkuin silloin, kun pojat oli pieniä. Mutta täällä ei valitettavasti sellaista paikkaa ole. Harmi homma.

      Kirppisrupeama kyllä vaatii sitoutumista ja kärsivällisyyttä, jos oikeasti meinaa myydä, eikä kantaa suurinta osaa takaisin kotiin. Tältä reissulta toin pari Iittalan Kivi-tuikkua ja yhden Aalto-kynttilävaasin, joista en halunnut puoli-ilmaiseksi luopua. Muut vähät mitä jäi, vein Fidan kirppikselle ja poistotekstiilien kierrätyspisteeseen.

      Vessa on onneksi niin pieni, ettei maksaneet materiaalitkaan paljon. Vähemmän kuin mitä kirppikseltä tuli. Ja työ on ilmaista. Joskin vähän viiveellä näköjään tapahtuu, mutta ei se oo niin justiinsa onneksi :)

      Poista
  2. Voi että mä nostan sulle hattua, melkoinen urakka takana (vaikka se vessa nyt jäikin vielä...), mä vaan suunnittelen tekeväni jotain, ei tule valmista näin, ei... Melkoisen tuoton olet myös saanut tuolla hommalla, mä olen aina ollut onnellinen jos saan pöytävuokran lisäksi edes vähän vaivanpalkkaa..

    Ihana tuo tipahtaneet tulppaanin terälehdet kuva ja niin kauniit nuo hortensiapäälliset! Ja tiedätkö, mulle jo tuli sellainen olo, että olisin voinut ostaa sulta nuo kankaat ;) (en koskaan kuitenkaan ompele, mutta kun olis halvalla saanut...)

    Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raivaustauko siitä joulunaluskirppiksestä viime viikkoon teki tehtävänsä ja taas oli uutta virtaa :). Ja oikeasti toi myyminen on tavallaan koukuttavaakin hommaa, kun huomaa, että siinä voi oikeasti onnistua tosi hyvin, kun vaan on ahkera ja käyttää vähän mielikuvitusta. Ja toki hinnat ratkaisee paljon. Ja semissä kunnossa myytävä tavara on. Itse olen varmaan vähän turhankin tarkka, mutta olen päättänyt, että myyn vaan siinä kunnossa ja sillä hinnalla, jolla itsekin ostaisin. Joskin voisin ostaa kalliimmallakin, mutta jotenkin nyt ajattelin, että pääasia, että pääsen eroon. Myyntitavoite oli 200 euroa, joka ylittyi kyllä aika kivasti :). Ja vähän jäi sellainen raivaushimo suorastaan päälle, että ei tee mieli luovuttaa ennenkuin on viimeinenkin liukuoven tausta käänetty... Tosin yhtään kaappia en vielä ole uudelleen järjestänyt. Teen ensin sitä tilaa ja sitten on sen vuoro. Ei väliä, meneekö siihen vähän vai paljon aikaa ennenkuin olen siinä pisteessä. On tota kaaosta jo tähänkin asti aika kauan katseltu..

      No pahus. Jos olisin tiennyt, oisin pistäny kangaspakat tulemaan :). Halvalla meni tosiaan, mutta hyvä että edes sillä. Ei ne siellä kaapissa oikein hyödytä ketään.

      Iloista viikkoa sinne kans!

      Poista
    2. Kyllä mun on nyt kanssa pakko tehdä asialle jotain! Ei voi vain suunnitella kuukaudesta toiseen...

      Poista
    3. Kannatan! Alku lannistaa, mutta kun vauhtiin pääsee (vaikka sitten vähän hitaampaankin) ja alkaa nähdä vapautuvaa tilaa ympärillä, tulee jotenkin ihan hitsin voimaannuttava olo. Joskin välillä ihan totaalisen epätoivoinenkin, mutta sitten vaan taukoa ja muuta ajateltavaa, niin taas on kohta virtaa.

      Ja nythän mää sitten muistin, että mun piti laittaa sulle niitä posteja..

      Poista
    4. no laittelet jossain välissä kun ehdit, ei kiirusta :)

      Poista
  3. Vessaremppa meillä edessä kesällä. Itse en ole saanut vieläkään aikaiseksi tehdä karsimista loppuun :D Meillä on täällä Tampereella huhtikuun ekana sunnuntaina Manse bloggaajakirppis ja sinne ollaan menossa myymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika loputon suo tuo karsiminen. Vaikka kuinka rankalla kädellä pistää kaikkea turhaa menemään, ei sille näy loppua kumminkaan. Mutta nyt oon päässyt sen kynnyksen yli, että en enää koko ajan ajattele, kuinka paljon vielä on jäljellä, vaan osaan iloita siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. ja se ei ole ihan vähän se. Onneksi otin "ennen"-kuvia, niin voin sitten joskus vaikeina hetkinä katsella ja huokaista helpotuksesta :)

      Meidän veskiremontti on kans tovin ollut vaiheessa. Purin sen alkutekijöihinsä vuoden 2014 syyslomalla :D. Nyt olis ihan kiva saada se takaisin käyttöön. Materiaalit olis jo. Tekeminen alottamista vaille valmis..

      Poista
  4. Kyllä oli asiaa joka sana tekstissäsi ...........vaikka pitkä olikin:) Luin loppuun asti eikä tuottanut tuskaa:)
    Seuraavan kerran kun kankaita varsinkin Marimekkoa hävität niin laitappas tänne kaupaksi niin saat varmasti enenmmän kuin kolme euroa metriltä, heti olisin maksanut vaikka 13.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsinvitsit, kun ei tullut mieleen, että täällähän olis ollut ihmisiä, jotka ihan oikeasti ja vieläpä ahkerasti loihtii kankaista kaikkea sitä, mikä mulla on jääny vaan suunnittelun asteelle.

      Ja teksti tosiaan oli niin ylipitkä, että jo ihan sinnikkyyspalkinnoksi lukemisesta loppuun asti oisit ansainnut muutaman metrin Marimekkoa :D. Mutta ne nyt ehti mennä, eikä uusia ole näköpiirissä. Jos meinaan joskus ostaa, muistan ton oman mottoni "älä osta, jos et ompele.." :)

      Poista
  5. Kirppisneuvonantaja ois kans hyvä titteli. Oot sä aika haka näissä kirppishommissa!
    Aurinkoista viikkoa myyntitykille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vois olla ihan kiva ammatti, vaikka itse keksinkin :).

      Itse kun en koskaan tee niitä hyviä (ja halpoja) kirppislöytöjä, niin ajattelin noita mun omia tavaroita hinnoitellessani, että josko tää mun pöytä olis sit sellainen, josta joku muu voi löytää itselleen jotain ilahduttavaa liki ilmaiseksi. Ja se varmaankin onnistui, koska takaisin kotiin tuotavaa ei jäänyt, mikä oli se mun pääasiallinen tavoite. Jotain toki jäi, mutta ne lajittelin ja vein osan Fidalle ja osan tekstiilikeräykseen.

      Aurinko tosiaan paistaa. Jess!

      Poista
  6. Jäi sitten ajatuksen tasolle auttaa herra henkilöä siellä kirpparilla.
    Tarina romujen poistosta olisi ollut paljon mukavampaa luettavaa.
    Onneksi en omista kirpputavara tavaraa, enkä osta................

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut, että tuli nyt tällainen epämukava kirppisteksti toivepostauksen sijaan, mutta kun en romun keräilyä harrasta, niin ei ole sen poistostakaan kokemusta, josta olisin voinut kirjoitelle.

      Mutta hirmu hyvin jaksoit silti lukea loppuun :)

      Poista
  7. Olipa sulla hyvä "tili" kirppiksellä :) Ja mikä parasta, se tunne että on päässyt eroon turhasta roinasta. Mulla raivaus myös menossa mutta tällä kertaa en aio eli jaksa ruveta kirppispuuhaan vaan vien tavarat/vaatteet SPR:n keräykseen. Tosin olen kyllä ostellutkin jonkun verran vaatteita kirppikseltä hiljattain mutta kierrätetään... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu toi "tili" välillä vähän itseäkin huvittaa, kun se tässä kohtaa tosiaan tuntuu siltä, että olis sen hyvinkin tienannut. Ja onkin tietty, mutta onhan niistä tavaroista jotain joskus maksettukin :D. Vaan pääasia tosiaan on päästä kaikesta itselle tarpeettomasta eroon. Sitä kun tosiaan on sen verran laiska nykyään, ettei enää tuu vaihdeltua somisteita joka vuoden ajan tai juhlapyhän mukaan niinkuin ennen. Silloin kun pojat oli pieniä, kaikella tuntui olevan enemmän merkitystä. Siis sillä, että pääsiäinen näytti pääsiäiseltä ja vappu vapulta ja sillai. Nyt mennään samoilla kesät talvet. Tyynynpäälliset sohvalla sentään on vaihtunu Peuroista Hortensioihin.

      Vaatteita en edes yritä kirpparilla myydä. Ne vien joko Fidalle tai tekstiilien kierrätyspisteeseen. Ja SPR:lle sitä, mitä sinne milloinkin toivotaan, jos vaan kotoa löytyy. Vuodentaitteessa sattui sopivasti lakana- ja pyyhekeräys, jonka ansiosta meille tuli ihan hirrrrveesti lisätilaa. Ja miesten kenkiä, toppatakkeja ja matkalaukkuja toivottiin kans, joita kaikkia meiltä löytyi.

      Poista
  8. Hurja myynti, jälleen kerran :D Meillä täällä tuppukylässä ei juurikaan kukaan halua maksaa mistään ja kirpparit on täynnä ihan p***aa eli en enää edes yritä myydä. Joitain satunnaisesti fb-kirppiksellä, mutta jos ei siellä mene kaupaksi parissa päivässä, tavarat menee kierrätyskeskukseen tai lähetystorille. En vain jaksa enää katsella nurkissa epämääräisiä kasoja.

    Juuri selailin läpi KonMari kirjan. Paljon hyviä juttuja siellä oli, mutta suurimmaksi osaksi jotain käsittämätöntä diibadaabaa. Ja esimerkiksi sisustustavaroita ei käsitelty ollenkaan. Vaikka meneehän ne samalla tavalla kuin muutkin: jos tuottaa iloa, pidä se. Mutta kun mitään ei saisi hamstrata. Kai nyt kevääksi voi olla toiset tyynynpäälliset, tuikkukippojakin nyt muutamat, samoin maljakoita...

    Mutta hurja tahti sulla siellä, kyllä kohta ne vintit on tyhjänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama se on täällä meidänkin kirppareilla. Myynnissä enimmäkseen ihan ylihinnoiteltua, mutta ala-arvoista tavaraa. "Kerran käytetty juhlamekko 80-luvulta. Hinta 80 euroa..." Joskin kehitystä parempaan on jonkun verran tapahtunut.
      Vaikka toi onkin harmillista, niin olen kääntänyt sen omaksi "voitokseni" ja ajattelen, että mitä kalliimpaa ja mitä roskempaa on naapuripöydissä, sitä helpompi erottua (enkä siis todellakaan kuvittele olevani mikään muita parempi ihminen tai edes myyjä, vaikka näin kirjoitankin). Olen tosi (liiankin) tarkkana sen suhteen, että kaikki, mitä vien pöytään, on uuden veroisessa kunnossa ja hinta varmaan keskimäärin jotain 10% uuden hinnasta. (Täällä kun moni koittaa saada 110%, mikä mua suututtaa, koska ei ihmiset niin tyhmiä ole, etteikö tietäisi, mitä tavara uutena kaupassa maksaa. Kirppari kun kumminkin on kirppari, eikä uuden tavaran kauppa).
      Ajoitus vaan on tärkeä. Siihen (ja niihin halpoihin hintoihin) perustuu se mun joulunaluspöydän ja tän onnistuminen. Oli niin täsmästi ajankohtaan sopivaa tavaraa. Ja vissiin ne on noi sisustusjutut, jotka parhaiten myy. Vaatteita tai kenkiä tai sellasta en edes yritä myydä kirppiksellä. Niitä on rekit ja hyllyt täynnä, eikä näytä liikkuvan mihinkään. Vien mieluummin suoraan keräykseen.

      KonMarin kirjaa on paljon kehuttu, mutta itse en oikein innostu. Teen mieluummin siltä pohjalta, mikä itsestä parhaalta tuntuu. Ja mulle on tuntunut toimivalta se, että keskityn yhteen tavararyhmään kerrallaan (aloitin valkoisista golf-sukista :)) ja suljen silmäni kaikelta muulta, kunnes olen saanut ko. ryhmän raivattua ja siirryn sitten seuraavaan. Siihen, mikä seuraavaksi eniten häiritsee tai vie tilaa. Toimii mulla paremmin kuin se, etät koittaisin siivota kaapin tai huoneen kerrallaan. Ei onnaa, koska kaapeissa on niin monenlaista tavaraa ja sitä tarttis sitten väliaikasäilöä jotenkin niin, että on kaikki kaapit käyty läpi ja pääsis järjestään ne uudelleen. Liian työlästä ja sekavaa mulle :)

      Vintti pelottaa edelleen. Tai lähinnä ne kaikki pelit ja pelikoneet sun muut. Ihan senkin takia, että ennenkuin niitä voi edes yrittää myydä, pitää ensin testata, että kaikki toimii. Huoh.

      Poista
  9. Hienon homman olet tehnyt!
    Minäpä kerään kaiken ylimääräisen laatikkoon ja vien siskolleni joka on 'hamsteri' ;) (Voin sitten hakea takas, jos mieli muuttuu)
    Vaatteet menee kierrätykseen ja lastenvaatteet ja osa leluista ja urheilutarvikkeista menee töissä muille. Lasten leluja olen lahjoittanut myös päiväkotiin, kuten myös joutavat kankaat, joita annoin myös kouluun käsitöihin. Olivat todella kiitollisia, koska heidän määrärahat kaikkeen ovat niin tiukilla. (Tästäsyystä en koskaan anna rahaa mihinkään keräyksiin, 'autan' muuten)
    Kirppispöytää en ole eläissäni pitänyt, enkä taida pitää, en tunnista omaksi hommakseni...(mietitty joskus likan kaa, mutta plääh...)
    Kierratyskeskukset,vaatekeräyspisteet, Tori.fi, ja k-lava on meidän varastojen tyhjennys kohteet...tosin minulla on aika tarkka kuva siitä, mitä minulla on missäkin. Ja jos jotain uutta aikoo hommata, on jostain vanhasta luovuttava ;)
    Kun sais tuon ukonkin sen tajuamaan...... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamsterisisko olis kyllä kätevä omistaa :D. Pääsis paljon helpommalla.

      Irenelle tuolla ihan ekassa kommenttilootassa kirjoitinkin, että mua niin harmittaa, kun täälläpäin ei ole kierrätyskeskusta, johon voisi viedä kuranttia tavaraa. Nuorten työpaja on, joka ottaa vastaan huonekaluja, mutta ei muuta. Ja meillä olis esim. liki käyttämättömiä patjoja ja peittoja yms., jotka vie ihan turhaan tilaa, mutta joita ei esim. SPR tai tekstiilien keräyspiste ota vastaan justiin sen takia, että vievät tilaa heilläkin. Ja muutenkin SPR täällä ilmoittaa aina erikseen, mitä milloinkin keräävät ja muuta ei voi viedä. On kyllä hyväkin juttu toisaalta, koska silloin voi olla aina varma, että kaikesta mitä lahjoittaa, on oikeasti hyötyä. Vuoden taitteessa tänne perustetun vastaanottokeskuksen ansiosta pääsin viemään keräykseen kaikki ylimääräiset pussilakanat (ja niitä oli paaaaaljon) ja pyyhkeet. Ja miesten/poikien kengät ja talvitakit. Ja matkalaukut :). Niitä kun kaikkia toivottiin.

      Kirpparilla olen myynyt vaan tota sisustustavaraa. Ja nyt poikkeuksellisesti niitä kankaitakin, joista loput vein tekstiilien keräykseen, josta ne sit päätyy tarvitseville. Vaatteita en edes yritä myydä kirppiksellä, enkä kenkiä. Ne vien suosiolla keräykseen. Ja poikien vaatteet, kengät ja urheiluvälineet meni aikanaan näppärästi nuoremmille serkkupojille. Nykyään kun ostavat vaatteensa itse, en enää ole kysellyt, mihin ne käyttämättömät päätyy :)

      Veikkaan, että sulla on paljon just sellasta (sisustus)tavaraa, joka varmasti kirppiksellä tekis kauppansa. Sit jos joskus päätät luopua. Jos niitä on paljon, "tienaakin" ihan kivasti, vaikka yksittäisten kappaleiden hinnat tuntuiskin mitättömiltä. Mulla oli esim. tyynynpäällisten hintana euro ja jos siinä oli sisätyyny sisällä, niin 1,50-2 euroa. Paitsi Pentikeistä pyysin 3 (just kattelin Pentikin liikkeen ikkunassa, että siellä oli aika kivoja keväisiä päällisiä. Hinta 28 eur + tyyny. Mutta suunta on nyt ulos- eikä sisäänpäin :)).

      Toinen, mitä kadehdin, on se, kun joku kertoo löytäneensä jotain "roskalavalta". Täällä ei sellasia lavoja ole missään. Jos olis, niin ne olis just sellasia, johon voisin kans viedä sellasta, mitä en itse tarvi, mutta joku toinen vois sit tehdä sen löydön. Vaan kun ei ole.

      Samaa olen takonut omankin ukkoni kalloon :). En antanut lupaa ostaa uutta isompaa telkkaria, ennen kuin on vanha(t) myyty. No, ne meni tossa mun kirppismyynnin yhteydessä näppärästi. Halvalla kylläkin, mutta tarkoitus oli vaan se, etteivät jää nurkkiin.

      Poista
  10. Sustahan on tullut oikein ammattilainen kirppistelijä ! Hyviä vinkkejä , itsekin paljon kirppareita kolunnut molemmin puolin pöytää.
    Sittemmin myynti-into laantunut , kun ei ole jaksanut siivota kaappeja ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tällä pysyis ihan kelpo palkoilla, jos vaan tavaraa piisais loputtomiin :). Mutta nyt taitaa olla enää pahnanpohjimmaiset jäljellä ja niistä eroon pääsemiseksi tarttee keksiä joku muu keino.

      Mulla oli kans myynti-into pitkään hukassa, mutta se joulunalusponnistelu oli kaikesta työmäärästään huolimatta sen verran kannustava, että koukutti kokeilemaan nyt tätä keväänkin täsmäiskua. Ja olen kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen. Mulla oli rahallisena tavoitteena 200 euroa, koska ajattelin ottaa tän sillai "kevyesti", mutta kun sitä tavaraa näytti menevän ihan kiitettävää tahtia, niin tuli sitten kaiveltua niitä kaappeja vähän ahkerammin kuin mitä olin ennakkoon ajatellut. Yhtään kaappia en tosin vielä ole varsinaisesti siivonnut. Katotaan nyt, jos joskus pääsen siihen vaiheeseen asti. Ensin tarttee hoitaa tää suur-raivaus loppuun :)

      Poista
  11. Alat tosiaan olla ammattilainen. Minä jo kehuin itseäni kun sain sinne nettikirppikselle toisenkin vaatepaketin lähetettyä. Meillä ei tuota sisustustavaraa ole kerätty tuollaisia määriä. Vaatteita on. Kutistuvat kaapissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saatkin kehua. Itse en sitten kumminkaan saanut sitä aikaiseksi, vaikka sun innoittamana tutustuin palveluun. Ja todennäköisesti olisin omat vaatteeni lähettänyt turhaan. Ne kun on kaikki mallia "muu merkki" tai muuten vaan epämääräinen. Sulla oli ymmärtääkseni asiallisia ja laadukkaita pukimia myynnissä. Nille varmasti löytyykin ostajia.

      Alkaa olla sisustustvarat meilläkin nyt loppu. Vapauttavaa, vaikka ne kaikki on mulle tärkeitä olleetkin. Liika on kuitenkin liikaa.

      Poista
  12. Ihana tuo sun kirpparipöytä! Ei oo ihme, että myyntiä tuli noin hyvin! Mukavaa viikkoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jassuntassu, mutta kuva on meidän olkkarista :D.
      Siinä on hinnoittelun alkumetrit meneillään ja kasailin tavaraa tohon tasolle odottamaan pääsyä eteenpäin. Oliskin ollut helppoa, jos olis siitä suoraan voinut myydä :).

      Mukavaa viikkoa sulle kans. Ihanaa, että paistaa aurinko!

      Poista
  13. Samanmoisia ajatuksia on täälläkin päin. Minähän heittelin siirtolavalle kamaa aika estottomasti tuossa syksyllä, mutta nyt tuntuu siltä, että puolet jäi heittämättä. Odottelenkin siis, että siirtolava ilmaantuisi pihalle taas keväisten pihatalkoiden myötä. :-)

    Olet kyllä tehnyt aivan loistavan tuloksen kirppiksellä. Itse olen valitettavasti niin laiska, etten jaksa ruveta myymään mitään kirppiksellä, joten arvostan tuollaista viitseliäisyyttä oikein todella!

    Ja tyynyjä on meilläkin ihan liikaa! Mitä hittoa niillä oikein tekee! Mistä lähtien tyynyjen funktio on ollut se, että niitä heitellään lattialle tieltä pois?

    Mutta jos ikinä saan itsestäni sen verran irti, että innostun myymään tavaraa kirppiksellä, niin tiedän, mistä etsiä neuvoja. Kiitos hienoista vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sun ex tempore-roskalavatempauksen :).

      Itse en ole mikään ekologisuuden perikuva (ainakaan mitä käytännön toimiin tulee), mutta jotenkin mulle on tän raivausmatkan varrella tullut sellainen olo, että mitä vähemmän heitän tavaraa roskiin ja mitä enemmän koitan löytää niille uusikäyttöä, sitä parempi omatunton siitä tulee. Sekajätteeseen olis tottakai helpointa heittää kaikki ja ihan liikaa olen sitä tehnytkin, mutta itse en haluaisi olla se, joka sitä jätekasaa sitten toisessa päässä lajittelee. Helpompi tehdä se jo ennakkoon niin pitkälle kuin pystyy.
      Toki ihan epätoivoinen roska on epätoivoista roskaa, mutta kaikki se mikä ei ole, on alkanut mietityttää. Ja tähän asti on ihan mukavasti löytynytkin paikka kaikelle, mutta nyt alkaa olla enää pelkkä "ongelmajäte" käsissä. Eli tosiaan kaikki ne hitsin pelikoneet peleineen sun muu vanhentunut tekniikka. Ei meillä oo edes variksia niin paljon hätyyteltäviksi, että voisin niitä kiiltäviä pelilevykkeitä ripustella pelottimiksi puihin. Vaikka voishan se näyttää ihan hauskalta sellanen blingbling-puutarha :).

      Mieti ny kumminkin, josko niille sun roskille olis jotain käyttöä. Jos vaikka joku kävis kotoa ilmaiseksi hakemassa omaan tarpeeseensa. (Nää on just näitä mun kauniita ajatuksia, joiden toteutuspuoli onkin sit toinen juttu :)). Tyynyt ainakin takuuvarmasti kelpaa, jos niihin hermostut niinkuin minä. Vaikka niille pihatalkoolaisille :)

      Kirppiskonsultti on täällä valmiina odottamass toimeksiantoja :D. Kiitos luottamuksesta ja iloa vapauteen ja valokuvailuun!

      Poista
  14. Vau; 600 euroa! Oot kyllä melkoinen kauppanainen :) Kyllä pitäis itsekin alkaa noita kynttelikippoja vähenteleen kirpparin kautta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppa se on joka kannattaa :). Jos tosiaan unohtaa ne hankintahinnat... Ennen niitä tulikin enemmän mietittyä (ja hinnoiteltua tavara niin, että suurimman osan sai kantaa kotiin), mutta nyt on alkanut se turhasta tavarasta vapautuva tila kiehtoa niin paljon, etten enää jaksa miettiä moisia.

      Tärkeintä näissä mun molemmissa keikoissa oli ajoitus. Joulun alla jouluista sisustustavaraa ja pääsiäisen alla keväistä. Juhannuksena ei tuikkukupit kiinnosta ketään, vaikka olis minkä värisiä :).
      Vaatteita tai muuta sellasta en edes yritä myydä. Viime vuoden sisustuslehdet vein sit lopulta kans pöytään. Ne, mitkä ajattelin lukevani uudelleen (tai ekaa kertaa..). Avotakan vuosikerrasta pyysin vitosen ja sitä rataa, eikä meinannu edes sillä lähteä. Päätin, että hintaa en laske, vaan vien sit mieluummin paperinkeräykseen, mutta ei tarvinnu kumminkaan. Ihanaa kun ei ole niitäkään enää nurkissa kummittelemassa.

      Veikkaan, että sullakin jokunen myytävä kippo ja kuppi ja tyynyliina saattais tosiaan kaapeista löytyä ;)

      Poista
  15. Siis missä sä olet kaiken ton tavaran säilyttänyt? Edellisellä kerralla myit jo hirmuisesti ja nytkin 214 tuotetta :) Oot sä kyllä melkoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä niin kato seitsemän taikaoven takana :D.

      Ei vaiskaan. Ihan oli tungettuna olkkarin ja makkarin kaappeihin suurin osa. Eikähän sellaset pienet tipuset paljon tilaa vie :).

      Kappalemäärä tosiaan kuulostaa ihan järjettömältä, mutta äkkiä se kertyy tollasista pienistä jutuista. Yks käsistä viety myyntiartikkeli oli kaikenlaiset silkki- ym. kukat ja oksat, mistä ensin aattelin, että kehtaanko niitä edes sinne viedä tai jaksanko nysvätä niitä kymmenen sentin hintalappuja, mutta niin vaan kannatti.

      Jos tarviit kirrpiskonsultin palveluita, niin täältä löytyy..

      Poista
  16. Sä olisit _varmana erittäin menestynyt kirppismyyntineuvoja! Paljon onnea jälleen onnistuneesta turneesta! Tosi hieno juttu!

    Mullakin oli pienempiä tavaroita kirppiksellä (sisustustavaraa) kun vedin taannoisen ”koko omaisuuden myynnin” läpi. Ei vaan mennyt ihan yhtä huikeasti. Varmaan siitäkin syystä, etten ehtinyt käydä kuin kerran sen viikon aikana järjestelemässä / viemässä uutta tavaraa (oli 70 km lenkki sinne lähimmälle kirpparille, ja muuttorumba päällänsä). Mutta eipä hätää - lahjoitin niistäkin lopuksi kaiken mikä ei mennyt, sinne kirppiksen omistajille :) Silmät ja pää oli kyllä suljettava, että miten hankintahinnoiltaan kallista kampetta meni sinnekin. Mutta lopputulos oli tässä kohtaa puuttuvaa pikkuruistakin palkkaa tärkeämpi. Ei ole jälkikäteen ollut yhtään ikävä ainuttakaan tuotetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu. 70 kilometrin matka on kyllä jo sellanen, että tarttis majoittua kirpparin nurkalle, että pystyis näitä omia vinkkejään soveltamaan :). Täällä on tää nimenomainen kirppis (ainoa siisti ja puhdas) meiltä kävelymatkan päässä, joten oli helppo lenkkeillä järkkäilemään pöytää joka päivä. Ja kun olin varta vasten täsmännyt loman ko. viikkoon, niin heti aamusta olin kamelina oven takana viemässä uutta kuormaa. Ehdin aina hyvin järkkäillä ennenkuin ekat ostajat ehti sinne takakulmaan asti, missä mun pöytä oli. Jotenkin se järjestelyvaihe on aina sellanen, että ei tekis mieli olla näkösällä. Vaikka usein se on just se paras myyntitilaisuus, kun joku siihen pysähtyy ja voi kertoilla tarinoita niistä tavaroistaan. Muuan rouva mm. tykästyi yhteen pöytäliinaan, ja kun kerroin, että sain sen matkaopasaikoinani Kreetalla läksiäislahjaksi samoin kuin pari muuta liinaa, jotka esittelin, rouva ostikin ne kaikki :). Ihan vaan sillä, että hänen tyttärensä oli oppaan hommissa parhaillaan.

      Ja se on just noin kuinka sanot, että eipä ole ollut ikävä yhtäkään tuotetta. Eikä pähkäiltyä niitä ostohintoja. Oikeasti en edes muista, mitä kaikkea lähti. Pääasia että lähti. Ja ne vähät mitä jäi, vein Fidalle ja tekstiilien keräyspisteeseen.
      Seuraavana vuorossa olis sit kaikenmaailman elektroniikka, joka mua ahdistaa ihan hirveesti.

      Ai että mutta mulla on edelleen niin hyvä mieli siitä teidän uudesta vapaudesta. Joskin siitä on maksettu kova hinta. Se olis kirjan arvoinen seikkailu.

      Poista
  17. Sun uusi ammatti pitää olla kirpparikonsultti! Mä kyllä edelleen ihmettelen että miten paljon teidän kaapit oikein vetää?? Ja sitä paitsi olisit luultavasti saanut koko ton keväisen pöydällisen mulle myytyä, vaikka täälläkin huushollista yritetään vaan tavaraa hurjasti vähentää! Onneksi teidän kirppari ei ole täälläpäin niin ei tule kiusausta... aurinkoista loppuviikkoa ja tsemppiä veesaremonttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmetellä täytyy itsekin :D. Musta kun tuntuu, että meillä ei edes ole juurikaan kaappeja. Siinä varmaan syy, minkä takia ne vähät onkin olleet niin täynnä. Huhhuijaa. Ihan itseäkin hirvittää, enkä enää edes jaksa puolustella itselleni mitään silläkään, että ollaan asuttu tässä samassa kodissa kohta 23 vuotta, joten pakosti kertyy. Vaan nyt on suunta parempaan päin ja pikkuhiljaa tulee lisää tilaa. Jahka saan kaikki kaapit joskus tyhjättyä ja siivottua, varmaan pidän niitten ovia auki ja vaan ihailen näkymiä :)

      Tossa kuvassa on olkkarin tasolle kerättynä ihan ne ensimmäiset tavarat, jotka kaapista käteen sattui. En ehtinyt niitten kanssa paljon kirpparin ovea pidemmälle, kun vastaan tuli tuttu rouva, joka sanoi kaipaavansa nyt jotain vihreää ja osti sylillisen suoraan kuormasta :D

      Kiitos tsempistä ja iloista viikonloppua!

      Poista
  18. Mä niin tulen hyvälle tuulelle, kun luen sun "suuripuhdistus" operaatiota. Ja samalla mua naurattaa, millainen hamsteri rouva onkaan ollut ;) Ja ennen kaikkea fiilistelen myös sillä tunteella, mitä teidän sun tuntevan, kun tavara lähtee. Mulla tänään vuorossa eteisen kaapisto. Ei sieltä mitään myyntiin löydy, roskiin menee, on sen verta joutavaa. Jatketaan harjoituksia. Baithiwei, se mun kurssi oli järkkärin jatkoa ja opettajana valokuvaaja Pekka Punkari. Aivan huippu, suosittelen, jos tulee sinne päin myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tää on menoa nyt :D. Joskin homma mutkistuu loppua kohden, kun käteen jää kaikki se, mille en oikein tiedä seuraavaa sijoituspaikkaa. Roskiin heittämistä koitan välttää, jos vaan löytyy joku muu paikka mihin voisin viedä hyötykäyttöön, mutta vaatii vähän selvittelyä, kun en oo mikään kierrättäjäkuningatar, jolla olis homma kaikinpuolin hallussa. Huvittaa vaan, kuinka ukko, joka on yleensä ollut sadasosasekunnissa valmis lastaamaan kaiken peräkärryyn ja heittämään kaatikselle, onkin nyt noitten mun myyntitulosten innoittamana innostunut ehdottamaan kaikkea mahdollista myyntiin. Mutta en määkään mikään taikuri ole, joka pystyy muuttamaan museoaikaisen tekniikan tai ikivanhat golfmailat rahaksi. Tarttee vähän toppuutella ukkelia ja ehdottaa, että jos vaikka kumminkin sen kärryn sieltä pihan perän lumihangen alta kaivais esiin. Kyllä täältä varmaan yks kaatiskuorma irtoaa. Just sieltä seitsemän taikaoven takaa.

      Arvelinkin, että toi oli just se kurssi. Sitä mainostettiin Turussa ja Pekka kiertää pitämässä niitä siellä ja Tampereella kans, mutta täältä on ihan sama etäisyys joka paikkaan ja aattelin, että tuun mieluiten Helsinkiin, koska siellä on varmaan parhaat tilat. Turussa istuttiin vähän kuin sillit suolassa tilassa, joka taisi samaan aikaan olla varasto.
      Hyvä kuulla, että tykkäsit. Ja halpakin se parituntinen on. Voidaan vaikka joskus videoida Pekan opeilla "Hei me raivataan"-opetusviiiideo :)

      Iloista viikonloppua!

      Poista
  19. Kuulostaa siltä, että sinulla on just oikea ja järjestelmällinen tyyli tuohon hommaan. Ja kun katsoo noita tavaroita joita kuvassa näkyy, niin ei ihme että sait noin paljon myyntituloja. Näyttää niin kivalta kun on samaa väriä paljon ja ajankohtaiset on tavarat pääsiäisen edellä. Multa taitaisi vielä löytyä jotain kirpparillekin vietävää, vaikka raivausta täällä jo onkin tehty, mutta aina tulee se ajatus, että "ei niitä kukaan kuitenkaan osta" ja niin jää toteuttamatta tuo kirpparimyynti.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina :).

      Joskus vuosia sitten tuli harrastettua justiin sitä epäkiitollista kirppismyyntiä, jossa suuren osan tavarasta joutui kantamaan takaisin kotiin. Ihan vaan siksi, että ajattelin liikaa sitä, millä hinnalla olin ne aikanaan ostanut. Nyt kun on päässyt siitä ajatusmallista pois ja päämääräänä on vaan saada vapautettua tilaa kotona ja hankkiuduttua turhasta eroon, olen kirjoittanut hintalappuihin sellaiset numerot, että varmasti tekevät kauppansa. Mutta silti haluan, että kaikki mitä myyn, on todellakin priimakunnossa. Vaikka välillä tuntui tosiaan se steariinin liottelu vähän (paljon) järjenköyhältä hommalta :D.

      Kuvan pöytää voisi luulla kirppispöydäksi (niinkuin tuolla aiemmin luultiinkin, mikä ei ole yhtään ihme), mutta siinä on iltapuhteena menossa hinnoittelun alkumetrit meidän olkkarissa. Huvitti itseäkin kun katsoin tuota väriskaalaa, joka koostui lähinnä vihreän eri sävyistä. ja sama linja jatkui kaikessa mitä kaivelin verho- & tyynynpäälliskaapista. Mutta se oli harkittu juttu ajoituksen suhteen. Joulun alla oli punainen ja nyt vihreä sesonki. Kannatti nähdä vaiva. Suosittelen kokeilemaan. Ostajia löytyy mitä ihmeellisimmille jutuille. Ja jos ottaa sen tosiaan siltä kannalta, että ei ole tärkeää, paljonko tavarasta saa, vaan se, että siitä pääsee itse eroon ja joku toinen siitä ilahtuu, niin kaikki (mielellään yli pöytävuokran) on vaan plussaa :)

      Poista
  20. Upeat hortensiatyynyt! Huikea kirppismyynti, mutta hyvän näköistä tavarakin oli. Ei ihme, että kauppa kävi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati :). Tykkään itsekin noista Hortensioista, vaikka vielä vähän aikaa sitten (tai no, ehkä pari vuotta tai jotain...) mikään iso kuvio ei ollut yhtään mun juttu. Ei sen paremmin verhoissa kuin tyynyissäkään, mutta nyt on vähän molemmissa. Ja onneksi ne kaikki muut (verhot ja tyynynpäälliset) kelpasi muille. Win-win-tilanne kai :).

      Tarkoitus oli ottaa ihan siitä oikeasta kirppispöydästäkin kuva, mutta tavara joko meni niin äkkiä tai sitten oli potentiaalisia ostajia paikalla, joten ei jäänyt käteen kuin tuo yksi hämärissä otettu räpsy olkkarin tasolta. Siinä oli hinnoittelun alkuvaihe meneillään.

      Iloa ja aurinko Katin kapulakorjaamolle :). (Mun on pakko tunnustaa, että kun hätäisesti katsoin sen sun otsikon, niin luin, että siinä luki Katin krapulakorjaamo :D. Mutta korjaajan tuntien tiesin, että vika on täällä päässä..)

      Poista
  21. Voit aloittaa tuon raivauskonsultin ja kirppismyyntineuvojan homman vaikka täältä! Olen suunnitellut että kesälomalla sitten. Alan myös kallistua miehen kantaan siinä että sisustustyynyjä, torkkupeittoja ja kynttiläkuppeleita voi ehkä olla liikaa..
    Iloista iltaa Anskulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me eletään niin erilaista elämänvaihetta, että ei huolta Taina. Kymmenen vuotta sitten pojat oli vielä sen ikäisiä, että oli kiva laitella pääsiäistä ja kaikkea. Ja muutenkin elämässä oli niin paljon kaikenlaista tähdellisempääkin kuin tavaran raivaus. Mutta nyt kun täällä on jo porukka "kasvanut ulos" virpomishommista ja muista, ei enää tuu kotiakaan koristeltua niin kuin ennen, eikä millään ole sitä samaa merkitystä, niin se on sama luopua kaikesta siitä, mikä nyt vaan täyttää kaappeja.
      Ja vaikka ajattelin, että ei voi olla kodikasta ilman niitä kaikkia tyynyjä ja torkkupeittoja ja tuikkuja ja kausiverhoja ja mitälie, niin nyt alan kyllä kallistua vahvasti sille linjalle, että kyllä kotona on paljon kodikkaampaa, kun tavaraa on sen verran vähän, että koti on mahdollista pitää siistinä. Ilman, että kun just kovalla työllä on saanut paikat "järjestykseen" ja voi olla itseensä hetken tyytyväinen, niin kohta taas jo näyttää ihan samalta. Ihan vaan siksi, että kaikelle ei ole paikkaa.

      Oikeasti tää on tosi palkitsevaa, kun on päässyt hyvään alkuun ja pikkuhiljaa alkaa tajuta, mitä kaikkea hyvää luopumisesta seuraa. Tähän asti sitä on vaan tuskaillut hermo tiukalla, että tääkin tarttis hävittää ja tää ja tää ja tää ja täälläkin on vaan pelkkää roinaa ja sit sitä onkin niin lamaantunut, ettei huvita enää mikään :)

      PS. Eilen ostin KonMarin kirjan, vaikka päätin, että mulla ei ole nyt aikaa lukea mitään opuksia, kun pitää keskittyä tähän raivaamiseen, mutta olenkin ihan liekeissä kun luin sitä. En melkein malttanu lopettaa, kun oli pakko lukea koko kirja samantien. Se oli just sitä, mitä olen tietämättäni tehnyt. Ja sieltä löytyi myös niin paljon just niitä samoja tyhmiä ajatuksia, joita munkin päässä on liikkunut. Huvittaa, että siellä mainittiin mm. se, että ihmiset usein säästää sähköteknisten laitteiden pahvilaatikoita siltä varalta, että jos ne joskus myydään... Hehhee. Just sitä mitä tähän juttuun oli hetki ennen sitä kirjoittanut. Ja oli siellä paljon muutakin tuttua. Ihan superhyvä kirja. Etenkin nyt kun ei tartte aloittaa vasta alusta.

      Iloista virpomispäivää <3

      Poista
    2. Ai sä ostit kirjan :D Meinasinkin kommentoida jo tuolloin aikaisemmin noista laatikoista, mutta jotenkin jäi. Ja nyt kun luin noita kommentteja, olitkin todella jo mennyt vähän KonMarin tyyliin. Itse en ihan kaikkia kirjan oppeja allekirjoita, mutta paljon hyviä vinkkejä kuitenkin, joita olen itsekin jollakin tapaa toteuttanut.

      Poista
    3. Kyllä pisti tosiaan pahvilaatikot huvittamaan. Joskaan niitä ei ole paremman myyntihinnan toivossa säästetty, vaan ihan vaan sillä, että on sitten mihin pakata. Ja telkkarin kohdalla laatikonsäästöllä on tähdätty muuttokuljetukseen. Hehhee. Kyllä niitä pahveja varmaan tosiaan sitten löytyy, kun niitä tarvitaan. Ilman että tarvii koko tila niillä täyttää :). (Ja arvaa vaan, onko mun sadat valkoiset nilkkasukat juurikin mallia "peruna" :D. Mutta en oikein näe itseäni niitä viikkaamassa uudelleen, joten niiltä osin voi jäädä KonMarit toteuttamatta. Enkä varmaan muista joka päivä kenkiäkään kiittää :D)

      Poista
  22. Sait mut syttymään uudelleen kirppistelemään. Helppona ratkaisuna olen kärrännyt hyväntekeväisyyteen säkki kaupalla. Mutta nyt kun raivaan, tavaroiden laatu rupee oleen jo niin hyvää, etten raaskisi ihan ilmaiseksi poistaa...
    Ensivisiitillä täällä. Hauskaa, miten kova olet kirjoittamaan - tarkoitan, että kiva lukea laveasti kertomiasi tarinoita :) Poikkeahan joskus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Celia C ja kiitos paljon kivasta kommentista :). Mukavaa, kun olit jotain kautta tänne eksynyt ja sinnikkäästi jaksoit lukea tekstin, vaikka tuli jo omastakin mielestä ylipitkä. En vaan millään näköjään osaa lyhyemmästi kirjoittaa, vaikka kuinka olen itseäni yrittänyt koulia.

      Ja kivaa jos iski kirppiskipinä. Mulle aina välillä tulee sellainen olo, että kun kertoilen näistä kirppismyynneistäni ja kaikki muut ilmoittaa lahjoittavansa kaiken suoraan hyväntekväisyyteen, olisin joku hirmu ahne riistäjä. Mutta ajattelen asian niin, että jos myyn eurolla täysin uudenveroisia tyynynpäällisiä, joista olen itse maksanut kolmekymppiä. Tai kymmenellä sentillä tuikkukippoja, joista olen maksanut kympin, niin ilahdutan jotakuta, joka saa jotain itselleen mieluista edullisesti. (Kirpputorin omistaja tosin käytti mun hinnoista nimitystä "ilmainen", mutta en välitä siitä, koska mulle on nyt tärkeää vaan se, että saan raivattua kaiken itselleni turhan pois nurkista).
      Jos olisin vienyt kaiken vaikkapa Fidalle (koska täällä ei muuta vastaavaa tahoa ole, johon voi lahjoittaa esim. sisustustavaraa) ja siellä olisikin laitettu tavaralle sellainen hinta, että sitä ei kukaan osta, niin hyväntekeväisyydestä ei olisi ollut mitään hyötyä.
      Vaatteet, kengät ja sen sellaiset vien suoraan keräykseen. Niitä on turha täällä kirppiksellä edes yrittää myydä, vaikka laittaisi hinnaksi euron tai pari. Niitä on rekit niin täynnä, että ihmiset näyttää tarjonnan paljouden takia kävelevän suosiolla ohi. Vaikka mun tapauksessa vika kyllä olisi varmasti vaatteissa :). Ei ne niin helmiä ole :)

      Ei muuta kuin iloa kirppismyyntiin ja tsemppiä raivaukseen! Ja ilman muuta tuun poikkeamaan. Vaikka heti :)

      Poista
  23. Aika ihania juttuja olet kirpparille viemässä / vienyt. Ihan varmaan menee tähän vuoden aikaan hyvin kaupaksi.
    On ihan käsittämätöntä, miten paljon kaikke kaappeihin kertyy (kävin muutaman kodarin kaapin läpi ja melkein pyörryin) ja ihan valuutalla itse kaikki "turha" on tullut ostettua. Kierrätys kunniaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika aikaansa kutakin sano Annukka, kun pääsiäiskanoista luopui :). Onhan noi kaikki ollut aikanaan kivoja ja käytössä, mutta nyt kun täällä ei enää asu sen ikäisiä, että nää juhlapäivien koristelut olis niin tärkeitä, niin parempi laittaa kiertoon. Ja hyvin tosiaan teki kauppansa. Joskin oli hinnatkin sellaiset, mutta päämääränä oli vaan päästä omasta turhasta eroon ja samalla ilahduttaa jotakuta toista.

      Ja toi on niin totta, että ei sitä ei oikeasti edes hahmota, mitä kaikkea ylimääräistä kaappien kätköistä löytyy ennenkuin ottaa asiakseen tutkia. Pyörtyminen on täälläkin ollut moneen otteeseen lähellä :).

      Poista
  24. Hyvä sinä tehopakkaus. Kirpparihommasta tulee niin hyvä mieli ja ajatteli jos menisi ja myisi kaiken, vapauttavaa ja ahdistavaa. ;) Hortensiat ovat kauniit, hyvä, että jäivät.

    Lumista uutta viikkoa Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan vapauttavaa ja ahdistavaa. Joka kerralla sama itseaiheutettu stressi :). Ja senkin jälkeen, kun on jo pöytä vapautettu seuraavalle, vielä pyörii päässä sen tuhannen tavaraa, jotka vielä olis voinut sinne viedä, jos olis kerinnyt. Mutta nyt koitan kaikelle lopulle löytää jonkun järkevän paikan, johon vaan yksinkertaisesti vien ne. Täällä vaan on kierrätyspaikat kortilla, mikä on harmi. Menee hyvää tavaraa roskiin, kun ei ole muuta paikkaa ja kohta me kaikki hukutaan sekajätteeseen. Ei kiva :).

      Kääk. Lumi ei huvita tässä kohtaa enää yhtään. Eilen nostin puutarhatuolin pihalle ja lueskelin auringonpaisteessa kirjaa, mutta nyt se on hautautunut lumeen. Ei muuta ku lapio esiin taas.

      Poista
  25. Feel u! Todellakin vapauttavaa.

    Oli pakko tulla tänne katsomaan, kun kävit kommentoimassa etten varmaan ole lukenut vähään aikaan ;). Jäin oikein pohtimaan sitä, ja totta! Ehkä tekstit tulevat jotenkin eri aikaan julkaistuiksi, koska usein silloin kun itse julkaisen, katson bloggerin listan läpi. Moni muukin blogi piti oikein tarkistaa (että onko ne hengissä) koska tuntuu ettei uusia postauksia ole noussut ikuisuuksiin siihen mun listalle. Ja pitää kyllä myöntää, että viimeiaikoina kommentointi on muutoinkin jäänyt jostain syystä hävyttömän vähälle, vaikka tekstit lukisinkin. Tsemppaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ollut tarkoitus painostaa tänne :). Tekstitkin kun on pitkiä kuin nälkävuosi, mutta en vaan ole oppinut kirjoittamaan yhtään lyhyemmin. Etenkin nyt, kun oon niin tossa raivaushuumassa, tuntuu, että voisin vaan hehkuttaa sitä luopumisen tuomaa hyvää oloa, eikä päähän mahdu oikein muuta tällä hetkellä. Ennenkuin on viimeinenkin tyhjä pahvilaatikko käännetty :)

      Teillä on siellä vähän (paljon) muutakin tähdellisempää hommaa tällä hetkellä kuin blogien kommentointi, mutta ainahan se kuitenkin ilahduttaa nähdä suakin. Välillä mietin niitä meidän blogien alkuaikoja, jotka sattui aika samaan kohtaan. Muistan niin sen sun silloisen profiilikuvankin. Samoin kuin omani. Ikävä kyllä :D

      Tsemppiä meille ja kaikille muillekin!

      Poista
    2. Näinhän se on! Mutta silti koitan tsempata ;)

      Mä muistan myös niin kuin eilisen päivän ne alkuajat. Samoihin aikoihin aloitti myös Meidän Harmoniaa, jonka kanssa koin samaa sielunsympatiaa kuin sinun kanssasi :) Ja koen toki edelleen! Minnan kanssa jopa livenä ystävystynyt. Mahtava blogimaailma!!

      Ps. Konmaritus menossa myös täällä, en kestä tätä tavarapaljoutta :D

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi