Sivut

tiistai 2. helmikuuta 2016

IHANA KAMALA KEHONKOOSTUMUSMITTAUS

Poikettiin miehen kanssa viime keväänä kehonkoostumusmittauksessa, kun sellaiseen tarjoutui oiva tilaisuus paikallisen urheiluliikkeen järjestämässä tapahtumapäivässä, jossa mittauksia tehtiin vaivaisen vitosen korvausta vastaan. 

Oikeasti kyseessä oli oma salajuoneni, jonka tarkoituksena oli huijata mies mittariin, koska olin alkanut huolestua vyötärölleen kertyneestä rasvasta, joka oli mielestäni mallia "kivettynyt" eli vaarallinen ennemmin kuin löllö eli harmiton. Mutta niin vaan osui juoni omaan nilkkaan. 

Mies meni laitteeseen ensin (koska halusin välttää sen, että kyllästyy odottamaan vuoroaan) ja sai asiantuntijalta kehut lihasmassastaan, joka oli rutkasti plussan puolella. Rasvaa oli muutama kilo liikaa suhteessa pituuteen, mutta vaarallinen viskeraalinen rasva oli minimilukemissa. 

Itse nousin laitteeseen vähän niinkuin "muodon vuoksi", mutta kuinkas sitten kävikään??

Olen 162 cm pitkä ja painoin silloin 59,5 kg, joka toki oli normaalipaino (ja omasta mielestäni alhainen sellainen), mutta mikä olikaan tuomio? Rasvaa 30,5% (normirajat 18-28%) ja lihasmassa miinuksella. Suosituksena 5,2 kg rasvaa pois ja 2,1 kg lihaksia tilalle. Hääähhh ?? Olin ihan varma, että vempele on mäskänä ja vähintäänkin vaatetus vääristelee tuloksia, kun ei sitä voinut siellä kaupan perällä ihan ilkosilleenkaan riisuutua. Mutta ei auttanut kuin niellä karvas totuus. Helppoa se ei ollut, koska olin a i n a syönyt terveellisesti, a i n a pitänyt kunnostani huolta ja viimeisessä tätä tapausta edeltäneessä mittauksessa rasvaprosenttikin oli 19,5. Nousua siis 11%.


En tiedä miksi olen tämän harvinaisen peiliselfien ottanut, mutta siinä nyt kuitenkin on 50-vuotias rasvapommi lähdössä lenkille. Näytänkö mielestäni siltä? Siis siltä rasvapommilta? En. 
Näen kuvassa meikittömän reippaan itseni. Sellaisena kuin useimmiten olen. Iästä viis.


Totuus kuitenkin oli se, että edellisestä mittauksesta oli 8 vuotta aikaa (olin silloin 42 v) ja elin edelleen siinä harhakuvassa, että kaikki tekemiseni on niinkuin aina ennenkin. Mutta todellinen fakta oli se, että viimeiseen neljään vuoteen en ollut tehnyt lihaskuntoni eteen juuri m i t ä ä n. Tarkoitan siis ihan todellista lihaskuntoharjoittelua, jota ennen harrastin säännöllisesti kunnes vuoden 2011 kesällä sain riesakseni oikean olkapään adhesiivisen kapsuliitin eli tuttavallisemmin "jäätyneen olkapään" (frozen shoulder), josta erinäisten vaiheiden jälkeen kehkeytyi lopulta 2,5 vuotta kestänyt kroonistunut kokovartalokipuhelvetti (pahoittelut kielenkäytöstä), joka oli niin kamalaa aikaa, etten halua siihen enää palata. Ja onneksi ihminen on niin fiksusti rakennettu, että hirveinkin kipu unohtuu, kun/jos se lopulta joskus lakkaa ja aikaa kuluu riittävän kauan.

2,5 vuotta elämästä meni siis käytännössä ihan sumussa. Kaikki oli pelkkää selviämistä ja sinnittelyä päivästä toiseen. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut juurikaan miettiä, mitä laitoin suuhuni, jos ylipäätään jaksoin laittaa yhtään mitään.  Ja sitten kun käden (joka oli tietenkin oikea, koska oikeakätinen olen) liikerata ajan kuluessa ja lopulta kalevalaisen jäsenkorjaajan viimeistelyn avulla palautui normaaliksi, kaikki suojalihakset olkapään ympäriltä samoin kuin koko kropasta olivat tipotiessään. Vaikka käsi normiarjessa toimikin, ei sen kanssa ollut paluuta punttisalille sen enempää kuin ikisuosikkini bodypumpin pariin. Yritin kyllä (liian aikaisin), mutta turhauduin kun kaikesta vähänkään jumppapalloa painavamman liikuttelusta aiheutui vaan lisää kipua. Ei auttaneet fysioterapeutin tekemät ohjelmat, eikä kannustus, koska olin niin ärsyyntynyt tilanteeseen. Ja jotenkin ajattelin, että päivittäiset lenkit (joille kesäaikaan golfkentällä tulee mittaa helposti 12 km ja muuna aikana vuodesta vähän vähemmän), uinti, vesijumppa ja hiihtely on riittävä määrä liikuntaa. Ja toki onkin omaa mielenterveyttä ja kestävyyskuntoa ajatellen, mutta niin se vaan ikävä kyllä on, että lihaskudos surkastuu, jos sitä ei harjoita. Ja vaikka vihaankin kaikkia ikään liittyviä yleistyksiä, niin fakta kuitenkin on se, että iän mukana lihasmassa tuppaa luontaisesti vähenemään ja rasvamassa lisääntymään, jos ei tee töitä sen eteen, että niin ei käy. Siihen ei pelkkä lenkkeily riitä. Etenkin jos enimmän osan muusta ajasta istuu persiillään. Ei väliä, missä. Töissä niinkuin minä vai kotona vai kenties bussissa tai junassa tai lentokoneessa. Ihan sama.

Totuus ei siis suinkaan enää ollut sama kuin ennen, vaan se, että vaikka käsi oli palautunut kutakuinkin normaaliksi jo puolitoista vuotta sitten, käytin sitä itselleni edelleen tekosyynä sille, että hylkäsin lihaskuntoharjoittelun "koska en pystynyt tekemään mitään". Ja vaikka olinkin palannut terveellisen ruokavalion pariin, annoskoko oli selvästi pielessä.

Karvaasta totuudesta huolimatta, päätin kuitenkin kääntää ärsyttävän mittaustuloksen voitoksi ja suhtautua siihen niin, että se todisti selvästi sen, mikä merkitys on sillä, miten syö ja mitä itsensä hyväksi tekee tai jättää tekemättä.


Oikeasti en ymmärrä näitä kuvia, muttei sen väliä. Veikkaan että olen iloinnut tuosta pirtsakan värisestä alennusmyyntilöytötakistani niin paljon, että se on pitänyt oikein peilin kautta ikuistaa.


No onko sen nyt sitten niin väliä, jos sitä rasvaa on vähän liikaa? Etenkään, jos se ei näy päällepäin?
Ulkonäkömielessä ei niin mitään väliä, mutta terveysmielessä kyllä. Ja se on ainut asia, joka itselleni merkitsee.

No entäs eikös se nyt ole vähintäänkin turhamaista, että pitää vielä viisikymppisenä reuhtoa salilla ja kasvattaa lihaksia?
Ei. Joskin toki muitakin paikkoja ja keinoja on kuin punttisali, mutta se ei nyt tässä ole jutun pointti. Lihaskunto on ihmisellä parhaimmillaan kolmekymppisenä ja alkaa sen jälkeen heiketä. Nopeimmin 50-60 vuoden iässä ja itse sattumoisin kuulun tähän "raihnaistuvaan" ikäryhmään. Vaan onneksi kehonkoostumusmittaus auttoi tajuamaan, että en enää ole se sama hyväkuntoinen itseni, joka olin vielä reilu nelikymppisenä. En tosin automaattisesti silloinkaan, vaan pitkälti oman tekemiseni tuloksena, mutta nyt ymmärsin sen, että enää en voi tuudittautua vanhaan, vaan on elettävä tässä hetkessä ja alettava taas pitämään itsestään parempaa huolta.




Kyse ei siis todellakaan ole kiloista, eikä senteistä, eikä siitä, mitä peilistä näkyy, vaan siitä, että arvostan elämää niin paljon, että otan tosissani sen, mitä terveysriskeistä sanotaan.

Oma  äitini kuoli vain 32-vuotiaana melkein heti syntymäni jälkeen, joten elämä ei todellakaan ole minulle itsestäänselvyys, vaan arvokas lahja, jonka saamisesta tunsin joskus ihan hirveää syyllisyyttä, koska ajattelin, että isäni olisi ansainnut saada pitää rakkaan vaimonsa mieluummin. Mutta tästä ajatuksesta olen onneksi viisaan isäni ansiosta päässyt eroon, koska syyllinen äidin surulliseen menetykseen oli luusyöpä, eikä minun syntymäni.

Niin tyhmä en siis ole, että kuvittelisin, että kaikki elämän langat ovat omissa käsissäni, mutta niistä, jotka on, aion myös pitää kiinni.

Jos olisin halunnut olla itselleni ilkeä, tai jos olisin halunnut, että tähän tarinaan eksyy googlen kautta lukijoita, olisin kirjoittanut otsikoksi "Laiha läski". Tästä viimeaikoina niin paljon joka tuutista toitotetusta aiheesta kun periaatteessa on kysymys. Linkkejä on taas vaikka kuinka paljon, joista tässä yksi melko satunnaisesti valittu, mutta mielestäni aika kuvaava (klik)

Vaan koska haluan suhtautua itseeni mieluummin arvostavasti ja lempeästi, en sitä tehnyt. Sen sijaan olen tehnyt paljon muuta sitten viime maaliskuisen mittauksen. Niistä ylitse muiden on huhtikuulle ajoittunut PH-dieetti, jonka mukanaan tuomaa hyvää oloa en vaan kertakaikkiaan voi lakata hehkuttamasta. (Olen kirjoittanut aiheesta täällä, täällä ja täällä). Ja vaikka päämääränä olikin kehon puhdistuminen, siinä sivussa painoni putosi reilut 5 kg eli kehonkoostumusmittauksessa suositeltu rasvamassan vähentäminen tapahtui ikäänkuin itsekseen yhden vaivaisen kuukauden aikana. Pelkästään hyvää, puhdasta ravintoa syömällä ja juomalla. En lakkaa ihmettelemästä sitä varmaan ikinä.

Marraskuun alussa aloitin 4 kk ohjatun lihaskuntoremontin, josta on nyt 3 kk takana ja yksi edessä. Sen jälkeen olen omillani. Matkalle on mahtunut niin onnistumista, innostumista kuin lannistumistakin, mutta niistä toisella kertaa. Ehkä.

Ja jos/kun joku nyt ajattelee, että elämäni on pelkkää kontrollointia ja kituuttamista ilman mitään nautintoja, niin voin vakuttaa, että metsään menee :). Satun vaan olemaan ihminen, jolle liikunta tai terveellinen ruoka ei ole pakkopullaa, mutta laskiaispulla on. Ihan oikeasti. Ja siksi niin toivoisin, että sanonta "olet hyvä juuri sellaisena kuin olet" ulotettaisiin koskemaan myös minua ja muita kaltaisiani. Ikävä kyllä sen sijaan saan usein kuulla olevani "niuho" tai "varmaan taas jollain ihme kuurilla", jos en vaan kertakaikkiaan halua syödä leivoksia, joista itselleni tulee ihan oikeasti paha olo.

Ja jos tähän loppuun koittaisi jonkun viisaan tiivistyksen kehittää, niin se olisi varmaan se, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Sisäinen kauneus ei välttämättä näy päälle sen paremmin kuin sisäinen kauheuskaan ja ylipainoinen voi olla terveempi kuin hoikka. Siinä se. Nyt tuli taas niin pitkästi tekstiä, ettei näitä varmaan jaksa erkkikään lukea. Hyvä jos hädintuskin itse :)


48 kommenttia:

  1. Sä näytät kyllä niin hyvältä, että ei mulla muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos Outi :). Ja vaikka mun tapoihin kuuluis lisätä tähän, että "kaikki ei ole sitä miltä näyttää", niin en sitä nyt tee. Otan sun sanat ihan vaan kohteliisuutena. Kiitos <3

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus ja opettavainen "tarina"/kokemus. Sitä jää niin kovin helposti vanhoihin mielikuviin luulemaan...tiedän kokemuksesta. Ja hyville tavoille opettelu uudestaan ottaa koville - huh.
    Mutta hienosti olet itsesi saanut takaisin kuosiin! :) Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun jätit viesti Annu. Arvaan, että tiedät, mistä kirjoitin :)

      Hassua tässä on se, että huomaan kyllä muiden (esim. mieheni) puheista herkästi sen, milloin on "takertunut vanhaan", vaikka nykyinen totuus on jotain ihan muuta, mutta en ollut jotenkaan osannut ajatella, että voisin itse huomaamattani langeta samaan. Mutta onneks sitä vielä vanhakin koira oppii :).

      Paluu punttisalille ei ole sujunut ihan ongelmitta. Omaa syytäni osin sekin, kun olen riuhtonut enemmän kuin olis ollut tarpeen ja kärsinyt sen sitten nahoissani kipuna ja unettomina öinä. Mutta tässäkin suhteessa olen jo ehtinyt viisastua, joten luotan siihen, että hyvä tästä vielä tulee. Ja kiitos :)

      Poista
  3. Onko noi sun lenkkarit Brooksit? Jos on niin mulla on ihan samanlaiset, värit ainakin on ihan samat...eipä ehkä yllättänyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brooksithan ne :). Mun ensimmäiset sitä merkkiä ja parhaat lenkkarit ikinä. Ne on aina ilo vetää jalkaan, kun tuntuu, että niitten avulla vois vaikka lentää :)

      Poista
    2. No oikein sitte katoin :) Mulla vasta vajaan vuoden kokemus ja heti eka juoksulenkillä totesin saman; parhaat lenkkarit ikinä :)

      Poista
  4. Minäkin kävin tuollaisessa mittauksessa viime kesänä. Aika samanlaiset tulokset oli minullakin...tuloksena että pitäisi saada lihasmassaa lisää. Syksyllä aloitin superdieetin ja pääsin jo niillä treeneillä hyvään kuntoon, mutta sitten tuli joulu ja herkut ja ja ja...sillä tiellä ollaan ja kunto taas aloituspisteessä. Nyt keräilen motivaatiota aloittaa taas jotain... :D Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja motivaatiolle :). Ja olen kyllä sun kohdalla varma, että sellainen löytyy.

      Mulle se PH-ruokavalio oli niin älyttömän hyvin sopiva, että enää en sen periaatteista luovu varmaan ikinä, vaikken sitä enää niin "orjallisesti" noudatakaan kuin silloin neljän viikon ajan. Tuli ihan mieleen aika, jolloin asuin Kreetalla ja olo oli silloin ihan samanlainen. Olkoonkin, että siitä on 25 vuotta eli puolet mun iästä aikaa, mutta silti. PH:ssa ja siinä kreetalaisessa ruokavaliossa oli niin paljon samoja aineksia, että se on vaan se mun juttu, jolla olo on vaan jotenkin niin tasapainossa kuin olla voi.

      Täältä tulee sulle tsempit kans!

      Poista
  5. Heippa Annukka :)

    todella hyvä teksti ja allekirjoitan kaiken tuon. Ajattele kuinka paljon meidän ikäryhmässä on näitä ns. laihoja läskejä eli lihaskunto on täysin rapakunnossa. Ei ne muutamat ylimääräiset kilot ole vaarallisia, jos sinulla on lihaskunto kunnossa.

    Tsemppiä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heippa Tuulanneli :). Kiva nähdä sua täällä.

      Vaikka näistä "laihoista läskeistä" (jota sanaparia inhoan ihan tosi paljon, koska se on mun mielestä yhtä syyllistävän negatiivinen kuin pelkkä "läski") on ollut niin paljon puhetta, olin ihan tosissani ajatellut, että ei koske meikäläistä. Eikä ole koskaan ennen viime kevättä koskenutkaan ja sen takia se rasva olikin niin iso shokki. Joskaan en ollut laiha, vaan normaalipainoinen. Ja se että mun lihasmassa oli kutistunut niin pieneksi, oli järkytys sekin. Mutta onneksi ne muutoksen avaimet on omissa käsissä. Ja tässä jos missä voin hyödyntää mun edellisen postauksen testituloksia "Kun sitoudut asiaan, teet suunnitelman ja toteutat sen" :). Näin tälläkin kertaa. Rasvat lähti kertaheitolla heti seuraavassa kuussa ja olo oli todellakin ihan älyttömän hyvä. Mutta tunsin kyllä oloni aika ruipeloksi entiseen itseeni verrattuna, joten lihasremppa on tarpeen. Välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta mies sanoi, että "No näkeehän sun hartioista, että alat palautua entiseks itseksesi" :). No hyvä sit.

      Ja kiitos!!

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu! Minä en varmaan uskaltaisi mennä moiseen mittaukseen, vaikka syytä kyllä olisi, tulokset olisivat takuulla huomattavasti hurjemmat... Vaikka tarttis ehkä mennä ja oikeasti ryhdistäytyä tässä asiassa! Tuon PH-dietin kokemukset ja tuntemukset allekirjoitan minäkin, vaikka ihan kuukautta en jostain syystä pysynytkään tahdissa, ohjeet on kuitenkin tallella ja ajattelin aloittaa alusta!

    Tänään katselin kaupassa sitä Jutan diettikirjaa, jota kehuit ja melkein ostinkin, niin hyvältä vaikutti...

    Mutta hyvältä näytät näin ulospäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä toinenkin kommentti, eli mistä hankit tuon ohjatun lihaskuntoremontin ja olikos se ihan kamalan kallista? Sait mut miettimään tätä asiaa ja totesin, että olisi kyllä korkea aika tehdä jotain tälle asialle...

      Poista
    2. Munkin on itseasiassa kiittäminen miehen (mun mielestä) kasvanutta vatsaa siitä, että tuli tartuttua siihen mittausmahdollisuuteen :). joskaan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta olen todella tyytyväinen, että tuli käytyä. Muuten olisin jatkanut elämistä siinä harhaluulossa, että mun rasvaprosentti on edelleen se 19,5, vaikka kiloja olikin semmoset 7 enemmän kuin niihin aikoihin... Että kyllä se ihan hyvä on käydä testauttamassa itsensä. ihan vaan itse itseään varten. Ja voihan siinä käydä niin, että tulos yllättääkin positiivisesti ja kaikki on kohdillaan :). Se olis sellanen positiivisempi motivaattori. Meillä lähin mittauslaite löytyy samasta liikuntakeskuksesta, jossa käyn jumpilla ja nyt taas myös salilla. Ja heillä oli sellainen 4 kk "kuntoremontti"-tarjous, joka maksaa 79 eur / kk (eli 316 eur koko jakso) ja siihen sisältyy 32 liikuntakertaa + 4 tuntia personal trainerin ohjausta. Mun mielestä ihan tosi järkevän hintainen, kun pelkkä PT:n tunti normaalisti maksaa noin 50 eur ja liikuntakerrat muistaakseni 7 eur kpl. Ja mun oli nyt ihan pakko ottaa ammattilainen avuksi, koska siitä omatoimihaahuilusta ei ole mitään hyötyä. Ja olkapää aiheuttaa vielä vähän ekstrasäätöä, joten sen kanssa pitää olla tarkkana, että ei tee mitään, mikä vahingoittaa sitä. Siksikin toi PT on niin hyvä. Mutta myös siksi, että on joku joka katsoo perään ja seuraa kehitystä. Alussa tehtiin vastaava kehonkoostumusmittaus (jonka tulos oli huomattavasti parempi kuin toi viimekeväinen) ja lihaskuntotesti ja lopuksi tehdään samat uudestaan. näkee, onko mennyt kehitys oikeaan suuntaan. Hope so :)

      Poista
  7. Erkki täällä terve!
    Älyttömän hyvä teksti jossa tuo loppu(kin) oli varsin osuva - päälle päin ihmisestä ei välttämättä voi tietää yhtään mitään.
    Itse kävin about kuusi vuotta sitten moisessa mittauksessa ja vaikka tuolloin oli kilojakin vähemmän kuin nyt, oli tulos aika hmmm, no, kuinkas se nyt sanoisi, ilkeämielinen. Juu. Tilanne ei ollut katastrofaalinen, mutta en nyt kyllä kauheasi kehuisikaan. En nyt enää muista tarkalleen tuloksia ja olen visusti hukannut todistusaineistonkin aikanaan... Oli varsin kattava testi jossa oli myös ikä ja kehon ikä. Pikku hiljaa alkaa olla ikäkin silloisessa kehon iässä, tosin on tainnut se kehon ikä karata jo taas eteen päin. Voi tätä elämää.
    Minä en ole koskaan saanut liikunnasta pienintäkään kiksiä ja ruokapuolessakin kaikki se paha on parasta, noin hieman yleistäen.
    Tänään kun tulin salilta (jossa olen käynyt nyt peräti viisi kertaa), sanoin miehelle, että ei ole kyllä minun juttuni, mieluummin kääntäisin pihalla kivijärkäleitä ja kärräisin soraa tai jotain. Jotain rehellistä työtä. Jotain jossa näkisi kättensä jäljet kaupanpäälle. Tuntuu kohtuullisen pöljältä rehkiä hiki päässä punttisalilla hipihiljaa laitteelta toiselle kiertävien ihmisten seassa. Arrrrggghh. Mutta yritän muistaa miksi siellä käyn, ja yritän muistaa käydä siellä ja yritän saada siitä edes jonkinlaisen tavan itselleni.... Tähän asiaan on vaikea sitoutua, vaikka testit sanoisi mitä:)
    Pitäisi käydä lukemassa tämä kirjoituksesi kerran päivässä :)
    Mutta hitsi vie, kyllä sinä kehtaat ottaa selfieitä - vaikket tiedäkään miksi :) Tsemppiä ihana nainen! Nostan sinulle suuresti ja korkealle hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Erkki :). Piti alkaa sulle kirjoittaa, mutta nyt on pakko pitää työpäivän mittainen tauko. Jatkoa siis seuraa vähän myöhemmin..

      Poista
    2. No eipäs kun yritän sittenkin tähän väliin. Jos tulee outo katkos, niin oon sit vaan joutunut häipymään tästä ja jatkan myöhemmin.

      Ilkeämielinen mittaustulos kuulostaa kyllä aika ilkeämieliseltä. Mutta siksi nostankin sulle hattua, että olet ylittänyt salin kynnyksen vaikka väkisin. Hyvähyvä! Ja aattele, että 5 käytyä kertaa on jo 5 kertaa enemmän kuin ei yhtään kertaa. Siinä on kulunut jo viiden Runebergin tortun verran energiaa ja jos lisäksi ei sinä aikana oo syönyt viittä torttua, niin hyöty on itseasiassa ollutkin kymmenkertainen jo :). Eiks ookin positiivinen ajattelumalli :)?

      Mun on kiittäminen miestä paitsi siitä, että tuli "muodon vuoksi" päädyttyä siihen mittaukseen, myös siitä, että liikunnasta on tullut luontainen osa elämää. On ihan täysin mun urhelijataustaisen ukkelin ansiota. On osannut rohkaista ja kannustaa ja motivoida niin, että nykyään tulen ihan tositosi levottomaksi, jos en pääse liikkumaan. (Jos olisin jäänyt suhteeseen mun nuoruusvuosien poikaystävän kanssa, me varmaan liikuttais autolla grillikioskin ja kodin väliä ja syötäis sipsejä ja katottais leffoja :). Kääk)

      Toi on kyllä totta, että mielekkäämältä tuntuu joku tosielämän "työleiri" kuin sali. Etenkin silloin, jos on ruuhkaa, eikä pääse tekemään omaa ohjelmaansa sitä tahtia ja siinä järjestyksessä kuin haluaisi. Mulla on onneksi se hyvä tilanne, että liikuntakeskus on tässä mun työpaikan yläpuolella ja pääsen käymään vaikka ruokiksella, jos haluan. Ja kotona on iso piha, jonka lumityöt on mulle varattu :). Mies tietää, että niihin ei parane koskea kysymättä :)

      Jotenkin voisin kuvitella sut liikkumaan jonkun "vähemmistölajin" pariin. Ehkä joku judo tai joku mulle tuntematon itsepuolustus tai taistelu-tyyppinen laji olis sellainen, jossa näkisin sut yhdessä teinin kanssa valkoiset asut päällä paljain jaloin tatamilla. Oikeesti. Mitäs tästä sanot :)?

      Nyt vaan kuule sitoudutaan tekemiseen ja luotetaan siihen, että se vielä palkitsee. Mutta se olis kyllä jo ihan hirveetä kidutusta, että pitäis tää mun teksti kerran päivässä lukea. Hui :)

      Tsemppiääääääää Erkkiseni !!!




      Poista
  8. Ajatuksia herättävä postaus. En uskalla edes miettiä oman kehoni rasvaprosentteja ja lihaskuntoharjoittelut olisi pitänyt minun aloittaa jo aikoja sitten, olenhan parikymmentä vuotta sinua vanhempi. Taistelen nyt kuitenkin ensin tämän sokerin kanssa. Onneksi veren sokeriarvot olivat ihan OK. Mukavia lenkkejä sinulle Annukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis häääääh ??? Et voi millään olla mua kahtakymmentä vuotta vanhempi. Näytät mun silmiin ihan 59-vuotiaalta. (Muistutat tosi paljon yhtä ikäistä ystävääni). Että ei ole sokerin vanhentava vaikutus kyllä sinun kohdalla tehnyt hallaa :). Ja hienoa, että arvot on OK. Se on pääasia.

      PS. Siitä puheena olleesta aamun sitruunavedestä muuten on se(kin) hyöty, että se laittaa ruuansulatuksen hyvin käyntiin. Että sikälikin hyvä.

      Kiitos viestistä ja mukavia kevätlenkkipäiviä sinulle kans!

      Poista
  9. Ai ettei jaksa loppuun lukea!;) Huippu kirjoitus ja näytät upealta! Nyt varmasti myös sisäisesti. Kiitos motivoinnista!:)

    VastaaPoista
  10. Ai ettei jaksa loppuun lukea!;) Huippu kirjoitus ja näytät upealta! Nyt varmasti myös sisäisesti. Kiitos motivoinnista!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä onnekas, kun mulla on näin sinnikkäitä lukijoita :). Kiitos Taina :)

      Sisäiset lukemat meni tosiaan uusiksi heti muutaman seuraavan viikon aikana ja vaikka kesän ja syksyn elin ihan normisti, niin ei oo paino noussut yhtään. Päinvastoin se jatkoi vielä jonkun aikaa laskemistaan ja aloin jo huolestua, mutta se johtui vaan siitä, että elimistö alkoi toimia niinkuin sen kuuluu. On kyllä ihme homma.

      Nyt on jäljellä "enää" se lihasmassan hankkiminen ja ekan kuukauden jälkeen olin siinä uskossa, että käy yhtä helposti, mutta ei sitten kuitenkaan. (PT:n arvio oli, että "vuodessa jo saa aika paljon aikaiseksi", mutta minähän tietenkin päätin hommata ne pari kiloa jo ekan 4 kk:n aikan, vaan ehkä joudun nöyrtymään sen haasteen edessä, kun kumminkin käyn siellä salilla vaan 2 kertaa viikossa. Ihan tarkoituksella, että aina on sellainen olo, että tekis taas mieli jo mennä. Mieluummin kuin niin, että alkuun höntää joka toinen päivä ja sitten väsyy).

      Kiitos kohteliaisuudesta ja iloitsen, jos tässä oli pientäkään motivaation aihetta :)

      Poista
  11. Luin koko tekstin! Hyvä teksti ja paljon samoja ajatuksia! Juuri nyt siis 50 korvilla pitää naisen huolehtia lihaskunnosta, luistaan ja varsinkin TASAPAINOSTA estäen siten kaatumiset ja niiden kautta tulevat murtumat....Nyt niitä murtumia varmaan syntyy kun on tällaiset luistinkelit.
    Minulla elämäni ensimmäinen kehonkoostumusmittaus parin viikonpäästä ja samalla kuntotesti, jollaisessa ollut varmaan parikymmentävuotta sitten edellisen kerran.
    Pikkasen jäskättää jo :)
    Tsemppiä kuntoiluun!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinnikkyydestä :). Tuppaa aina venymään nää tekstit ja tätäkin jo karsin muutaman kappaleen verran, että selviän edes itse loppuun asti...

      Mun onni on mun mies, joka on tartuttanut muhun ton liikuntakipinän heti aikojen alussa (en edes muista, mistä se aikojen alku lasketaan, kun ollaan tosiaan kohta neljännesvuosisata jo oltu naimisissakin..). Jos eläisin sohvaperunan kanssa, saattaisin mieluiten viihtyä sohvalla nytkin. Paha sanoa.

      Mutta siis juu. Ihan hirveän iso vaikutus näköjään oli tolla neljän vuoden tauolla. Pitää tavallaan aloittaa kaikki alusta, mutta mulla on motivaatio tapissa ja tiedän että onnistun. Rasvat lähti niin helpolla, että niitten kanssa ei tarvinnut taistella. Lihasmassan kasvatus teettää vähän (paljon) enemmän töitä ja vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta jotenkin niin helppoa, kun on selkeä tavoite ja ammattilaisen tuki nää ekat kuukaudet, niin ei tarvi omatoimisesti haahuilla.

      Mulle tehtiin kanssa lihaskuntotesti tän 4 kk jakson alussa samalla kun mitattiin kehonkoostumus (jonka lukemat oli sen PH:n ansiosta ihan eri luokkaa kuin nuo viime keväiset). Mielenkiintoista nähdä, tuleeko niihin parannusta tässä tän jakson aikana. Hope so :)

      Tsemppiä sulle testeihin!! Niistä saa kyllä itse itseään varten hyödyllistä tietoa.

      Poista
    2. .. nytkin = itsekin... (tuohon sohvalla viihtymiseen viittaan)

      Poista
  12. Täällä myös yks erkki :)) Tiedän myös mitä jäätynyt olkapää on. Kuitenkin pääsin vähemmällä, sillä itkin kivusta vain 8kk, tosin oma olkapääni ei palautunut entiselleen, liikerajoituksia jäi, mutta onneksi särky hävisi.

    Minä kävin syksyllä elämäni ensimmäisen kerran kehonkoostumusmittauksessa. Tulokset hiukan paremmat kuin sinulla. Bmi 21,5, rasvaprosentti 28,4. Suositus rasvaa pois 3,5 kg, saman verran lihasta tilalle. Mitä häh!!!! Johan menee paino alhaiseksi... Päätin yrittää lisätä salia, mutta syksy meni niin ja näin. Nyt taas uusi tsemppi, joskin notkahdellen.

    MUTTA kaikille teille viiskymppisille sanon että toimeen tytöt!!! Minä olen jo 65 eli ikäloppu teihin verrattuna. Silti lihasmassani ei ole täysin romahtanut, ihanaa! Ja punttitreeni on ainoa keino kasvattaa sitä, piti siitä tai ei.

    Tsemppiä leidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin mahtavaa, kun oon saanut näitä sitkeitä Erkkejä lukijakuntaan :). Kiitos siitä!

      On kyllä niin viheliäinen vaiva se jäätynyt olkapää, että ei sitä kipua voi edes kuvailla. Ja jos en olisi sitä itse kokenut, ajattelisin varmaan, että mitäs toi nyt on yks olkapääsärky. Ei voi olla paha. Mutta kyllä tosiaankin voi. Mulla se pitkittyi turhan kauan osittain siksi, että en saanut oikeaa diagnoosia alkuvaiheessa, vaan kättä koitettiin kuntouttaa fysioterapiassa siinä vaiheessa, kun tulehdus oli niin akuutissa vaiheessa, että se olis tarvinnut lepoa ja kivunlievitystä. Itkin aina niitten kuntoutuskäyntien jälkeen, mutta ajattelin, että varmaan tää nyt kuuluu tähän ja mun pitää vaan kestää kaikki, että paranen. Luojan kiitos, mut lopulta ohjattiin ystävien toimesta asiantuntijalle, joka oli ihan järkyttynyt siitä tilasta, missä silloin olin ja niistä lääkärin arvailuista, joita olin siihen mennessä saanut. Mutta se on nyt taaksejäänyttä elämää, joten ei siitä sen enempää..

      Nuo testit tehtiin viime vuoden maaliskuussa ja heti huhtikuisen PH-ruokavalion jäljiltä paino tippui 5 kg ja rasva-% saman verran. Todellakin ihan vaan syömällä parasta ruokaa ikinä ja järkevän kokoisia annoksia. Mutta nyt pitää vielä saada kadotetut lihakset takaisin ja se vaatii vähän kärsivällisyyttä. Mutta ei haittaa, koska motivaatio on tapissa ja tavoitteet selvillä. Ei tarvi kuin huolehtia omasta osuudestaan eli siellä salilla käymisestä ja se ei ole mulle ongelma :)

      PS. kuvasi perusteella tipauttaisin muutaman vuoden helposti todellisesta iästäsi pois. Näkee, että olet tehnyt töitä oman hyvinvointisi eteen.

      Poista
  13. Siis voi apua. Mä todellakin luin koko jutun ja katsoin vielä ton linkissä olevan ohjelmankin kaupan päälle. Ja tuli kyllä ihan kauhistunut olo, että mikähän lienee oma tilanteeni... *huoh* Mä en sinällään ole kyllä laiha, olen hiukkasen ylipainon puolella, painoindeksi jotain vähän yli 25.

    Olen käynyt tollasessa mittauksessa 5 vuotta sitten ja mulla oli jo silloin rasvaprosentti 31,1 ja vyötärö-lantiosuhde 0,88, vaikka painoindeksi oli 24,5 eli olin hiukkasen kevyempi. Mitä lienee tosiaan nyt, kun ikääkin vielä lisää ja painoa myös, apua... Toisaalta mun kohdalla oli tilanne se, että lihasta ei tarvitse lisää lainkaan, ainoastaan 5,7 kg oli merkattu että vois rasvaa pudottaa pois (tavoitepainoni on näköjään 48,7kg, tällä hetkellä siihen olis matkaa noin 7kg, uuh...).

    Me vertailtiin kerran siskoni kanssa noita tuloksia. Hän on ihan eri mallinen kuin minä, ja hoikka. Mutta hänellä oli tosiaan sama juttu tuossa testissä kuin ilmeisesti muillakin laihoilla, että lihasta pitäisi saada lisää muutamia kiloja. Hän on kyllä nykyään kovasti kuntoillut (toisin kuin minä, huoh...) ja sanoi äskettäin, että on kyllä selkeästi lihasta tullutkin lisää.

    Ei maar, kyllä se vissiin on pakko munkin alkaa tehdä jotain... oon kyllä sinänsä iloinen, että se "jotain" tarkoittaa mun kohdalla ennen kaikkea vaan sitä läskin sulattelua. Mä epäilen, että mä syön pääasiassa liian vähän siihen nähden, mitä kulutan - mulla kun työ taas sitten on liikkuvaa ja siellä on sitä raskastakin hommaa. Se onkin ehkä jopa mun onni... jos tekisin istumatyötä, vois tilanteeni olla aika paljon huonompi. Tosin kyllä mun tarttee noita keskivartalon lihaksia ainakin alkaa reenaamaan jotenkin, selkä tossa työssä paukkuu niin pahasti.

    Sä oot minusta kyllä upean näköinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jäi se linkin ohjelma katsomatta, mutta luulen, että kyseessä on sama henkilö, josta oli juttu tammikuun Kauneus&Terveys-lehdessä. Ikä ja paino ja suklaansyönti täsmää. (Pakko tunnustaa, että silloin kun luin sen artikkelin lehdestä, tulit mun mieleen. Justiin tuon pienikokoisuuden ja paljon suklaansyönnin takia ja väsyneen olon takia. Ajattelin alunperin kirjoittaa siitä jutustakin, mutta jätin sitten kuitenkin kirjoittamatta, koska muistin, että hiljattain kävit niissä verikokeissa ja siellä varmaan olis huomattu, jos olis ollut jotain hälyttävää kolesterolin tai muun suhteen. Mutta siis tuo videonpätkä tosiaan oli varmaan samaa tarinaa, joten kiva että katsoit sen. Tai siis kiva ja kiva, mutta oikeasti olen vähän huolissaan siitä suklaasta. En vaan enää halua yhtään "tyrkyttää" omia näkemyksiäni, kun se mun hehkuttama PH ei sun kohdalla toiminut niinkuin olisin toivonut. Mullahan siis tosiaan se rasvaongelma ratkes sen neljän viikon aikana. koko tarvittava määrä hupeni ja rasvaprosenttikin tipahti 25:een, joten siitä ei ehtinyt tulla sen kummempaa ongelmaa. Ne lihakset onkin sitten toinen juttu :). Ajattelin, että äkkiäkös ne hommaan, kun kaikki on kumminkin vielä niin hyvässä lihasmuistissa, mutta ei se taida ihan niin nopsaan käydä kuin olin ajatellut. Pitää vaan ottaa maltilla.

      Sillä K&T:n jutun (ja varmaan videonkin siis) tapauksella oli sama juttu kuin sulla, että söi liian vähän ja korvas osan syömisiään suklaalla. Eli varmasti tulee muutoksia jo sillä, että lisää kunnollista ravintoa ja vähentää suklaat minimiin. Rasvaa se kumminkin suurimmaksi osaksi on, olkoot sitten vaikka sitä muuten terveellisempää tummaa suklaata.
      Ja lihasmielessä tosiaan onni, että sulla on se ruumiillinen työ. Vaikka siinä ne omat kääntöpuolensa onkin.

      Tsemppiä paremman elämän lähtölaukaukseen ja kiitos kohteliaisuudesta :)

      Poista
  14. Minä olen yksin "laihaläski", joka on liiiiiaaaan vähällä liikkumisella ollut nyt ja liiallisella herkkujen syönnillä. Joten hyvä, motivoiva postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla onnekas, kun mulle ei ihan oikeasti mitkään herkut maistu. Siis sellaset, mitä yleisesti herkuiksi käsitetään. Laskiaispullat ja suklaat ja karkit ja semmoset.
      Jos maistuis, niin paino olis todennäköisesti ihan eri lukemissa. En siis ole mitenkään luontaisesti hoikka, vaan kilot on pysyneet kuosissa järkevällä syömisellä. Joskin hyvin oli varaa tiputtaa, vaikka kuvittelin olevani ihan hoikka. Tuli niin miljoona kertaa parempi olo, kun viis kiloa rasvaa lähti sillä PH-ruokavaliolla, josta jäi paljon hyvää vakikäyttöön varmaan loppuiäksi. Mutta hauis on kyllä vaan muisto entisestään ja se teettää nyt enempi hommia :)

      Kiva, jos tästä oli pienestikään motivaatioksi :)

      Poista
  15. Aikamoisen tiskirätin sait silmillesi kun luin tuon alun, oikein nauratti:-) Mutta siis tosi kiva postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kuule muuta sano :). Niin itsevarmana kiipesin siihen vaa'alle ja kuinkas sitten kävikään :). Ja ukkeli vielä käänsi veistä haavassa niillä omilla erinomaisilla tuloksillaan..

      Mutta hyvä kun tuli käytyä. Muuten eläisin edelleen siinä harhaluulossa, että kaikki on niinkuin ennenkin.

      Poista
  16. Totta niin turiset, toveri. Täällä yksi laihaläski ilmoittautuu. Olen elänyt viime ajat kuin sika pellossa ja sille tuli stoppi. Neljättä päivä ruokavalioelämäntapamuutoksella ( huh, meniks toi oikein ) ja sokeri, viljat jäi nyt veke. Salille ei vammanen enää kykene, mut löysin netistä Yoogaia nettisaitin. Ihan voi himas tehdä ohjaajan avustukselle treenii. Sillä aloittelen ja katsotaan mitä siitä kehkeytyy. Voidaakon meidän tapauksessa alkaa jo puhua "laatuajasta." Nyt nimittäin tehdään niitä valintoja siitä, et kuinka nautitaan loppuelämä. Hyvä Annukka, hieno postaus ja mä niin tsemppaan teitä molempii, myös sitä sun läskii ukkoo, hih ;) Siitäs sait ;) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa!!! Sokeri ja vehnät on kuolemaksi. Ihan oikeesti. Ja mehän halutaan olla nimenomaan elossa :).

      Mulle tuli siitä Yoogaiasta kanssa mainos ja ensin ajattelin, että vois olla hyvä juttu, mutta itseni tuntien tiedän, että kaikki mikä jää kotona omatoimisesti tekemisen varaan, jää niin herkästi tekemättä. Joten mun on parempi vääntäytyä sinne salille, vaikka olenkin sieltä saanut seuraksi jalat, jotka ei anna öisin rauhaa ja monta uutta kipuntuntemusta (omaa syytäni, koska olen joissain liikkeissä tuplannu kilot siihen nähden, mitä mulle on määrätty..). Nyt oon koittanut ottaa vähän enempi maltilla ja venytellä vielä huolellisemmin kuin yleensä joka ilta. (Viime yönä näin unta, että mun hihat alkoi yhtäkkiä kiristää ja kun katsoin käsivarsia, niihin alkoi pullistua sellaset Jari Bull Mentula-tyyppiset lihakset ja lopulta hihat repesi kokonaan :D. Ihan niin pitkällä en vielä kuitenkaan ole).

      Ja hihhii vaan itelles :). Ukkeli paistatteli muskeleilla ja meikäläinen tuli rasvoineeen häntä koipien välissä kotiin. Nyt on ollut joulusta asti oluettomalla ja vähentänyt leivän mussutusta ja paino on tippunut kohta viis kiloa. Hyvähyvä. Oisin muuten kohta taas vienyt puntariin... :)

      Poista
  17. Jaahas - sinullakin siis ollut tuo kiusallinen olkapäävaiva - kun särkylääkepökkyrässä meni päivät ja olo oli aika ...arhg! Nyt vaivaa ei enään ole. Onneksi. Istun tässä koneella aamutakki päällä ja mietin tuhat ja yksi syytä miksi en lähde lenkille (työpäivän päälle rakkaimpani kävi hiihtämässä 10 km..minä nukuin) Eli nyt pakko kiittää - tämän jutun jälkeen minulla on vain yksi vaihtoehto ja se on lenkki...! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuolla ylempänä Riitalle kirjoitinkin, että mun kohdalla ei mennyt sen olkapään kanssa kaikki (tai siis oikeastaan mikään) ihan nappiin ja elämästä tuli suoraansanottuna ihan yhtä hel....iä, mutta se on onneksi taaksejäänyttä aikaa ja mulla on hirmu luotto siihen, ettei ortopedin ennuste siitä, että 4-5 vuoden kuluttua voi tulla sama vaiva toiselle puolelle, käy toteen. Ja jos niin käykin, niin nyt tiedän itse mistä on kysymys, eikä tarvi olla lääkärin arvailujen varassa.

      Aina ei vaan huvita, eikä jaksakaan, mutta oon tullut siihen tulokseen, että silloin kun kaikkein vähiten huvittaa lähteä lenkille, se kannattaa kaikkein eniten :). Siitä tulee jotenkin tuplahyvä olo, kun voi olla tyytyväinen itseensä, että tuli lähdettyä liikkeelle, vaikkei olis pätkääkään kiinnostanut. Punttisalilla sama ei toimi. Sinne mennessä on pakko jo valmiiksi olla sen verran virtaa, että jaksaa. Muuten ei tuu reenistä mitään.

      Kiitos kiitoksista :)

      Poista
  18. Olen myös käynyt kuntosalilla ja totta on,että helposti paikat kipeytyy kun tekee liian suurilla painoilla ja yöunet menee!

    VastaaPoista
  19. Olen myös käynyt kuntosalilla ja totta on,että helposti paikat kipeytyy kun tekee liian suurilla painoilla ja yöunet menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän pelkäsin, että olen rikkonut itseni jotenkin, kun se salilta tullut särky ei ollut sellaista normaalia lihassärkyä, vaan sellasta vääränlaista kipua. Ajattelin, että nyt on tullut jotain todellisia vaurioita, mutta sittemmin kun olen koittanut ottaa vähän lunkimmin ja muistin kaivaa kaapista MSM-jauheen avuksi, niin on helpottanut ja saa nukuttua paremmin.

      Kivaa kun jätit viestin. Kiitos :). Ja tsemppiä niin salille kuin yöunillekin :)

      Poista
  20. Olet ihan täydellinen juuri sellaisena kuin olet! Muutama vuosi sitten itselläni oli täydellinen lihasmassa. Valitettavasti oli myös +25 kg sitä rasvaa. Silloinkin sain kuitenkin oikein hyvän UKK kävelytestituloksen - ilman ylipainoa testitulos olisi ollut ihan parasta a luokkaa mutta painoindeksi vei siitä ilon. Olin siis se hyväkuntoinen läski. Epätoivosesti edelleen taistelen kiloja vastaan. Urheilen paljon, syön 80% erittäin terveellisesti - pyrin herkuttelemaan hyvällä omalla tunnolla. Toki minulla on kilpirauhasenvajaatoiminta, minkä vuoksi laihtuminen on haasteellista ja liikuntakin on usein tuskaa (palaudun todella hitaasti ja lihaskivut ovat välillä ihan käsittämättömiä, puhumattakaan lihaskrampeista). Silti yritän jaksaa ja pitää lippua ylhäällä. En luovuta..... kele. Ihana pipo sinulla muuten! Mulla on juuri samalainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa. Kiitti Marika! Ja oon sun päivityksistä toisaalla kyllä huomannut, että olet todellakin sitkeä sissi, joka puskee vaikka sen kuuluisan harmaan kiven läpi, jos on tarvis. Nostan hattua sulle! Tai vaikka tota pipoa, joka on ihan mun lemppari.

      En tiedä, saanko enää ikinä kadotettuja lihaksia takaisin. Nyt just tuntuu siltä, että en, mutta en aio minäkään luovuttaa. Kele.. :). Palautuminen on mullakin niin huonoa ja säryt varsinkin öisin melkoiset, mutta otin avuksi unohtamani MSM-jauheen ja tuntuu, että se on auttanut. Kopkop.

      Ei muuta kun liput liehumaan ja pipot kenässä eteenpäin. Ihanaa viikonloppua sulle!

      Poista
  21. Rohkeutta vaatisi minulta mennä tuohon testiin. Sinun pirteät kuvasi ovat innostavat. Kun tämä influenssa jälkitauteineen on selätetty niin luistimet jalkaa ja baanalle. Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs ny Tuija. Testistä saa itse itselleen hyvää tietoa, joka voi myös yllättää positiivisesti. Tietää ainakin missä mennään ja innostaa muutokseen jos on tarvis.

      Toivon pikaista paranemista sulle. Influenssa on kurja tauti.

      Poista
  22. Olet kyllä niin upea <3 Mielenkiintoisia tuloksia, pitäisi kyllä itsekkin joskus kokeilla ;) Hauskaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuo sana "upea" ei meikäläiseen istu, kun olen tämmöinen perusjantteri, mutta kivaltahan se kuulostaa tottakai. Kiitos Susanna :).

      Välillä on hyvä ihan itse itseään varten testata kaikenlaista, vaikka tulokset ei aina niin miellytä. Mutta ainakin tietää, onko kaikki sitä miltä näyttää vai jotain ihan muuta.

      Iloista viikonloppua <3

      Poista
  23. sää mikään niuho oo ja jos ootkin niin ihana niuho ainankin <3. Upea sinä älä koskaan ikinä muutu miksikään muuksi.oli rasvat prosenteilla tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mää välillä aikamoinen niuohokin olen :). Rosenttiin sata. Mutta en ihan aina kumminkaan :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi