Sivut

maanantai 27. lokakuuta 2014

MUSTON TULLU SUURUUDENHULLU


Nonni. Varmaan olis vähän pienempikin banneri piisannut, mutta kun nyt kerran alettiin tekemään, niin tehdään sitten kerralla niin suuri, että varmasti näkyy. 

Suunnitelmallisuuden kanssahan ei tällä vielä keskeneräisellä ulkoasumuutoksella ollut mitään tekemistä tällä(kään) kertaa, vaan erinäisten sattumanvaraisten toimenpiteiden jälkeen ruutuun nyt vaan sattui ilmestymään se, mikä sinne ilmestyi. Heti noin sadannella yrityksellä.

Keskeneräistä ei pitäisi esitellä, mutta eipä sitä piiloonkaan saa, joten olkoot siinä. Hyvä mieli tuli siitä, että aloin edes yrittää. Niin paljon oli jo alkanut koko blogi tympiä, että pakko keksiä edes jotain pientä muutosta.

Mutta on tässä jonkunsortin suuruudenhulluutta ollut ilmassa muutenkin.

Piti nimittäin käväistä metsässä hakemassa ihan vaan pari pikku koristeoksaa, joista toisen ajattelin laittaa kauniin valkoiseen Blossa-pulloon ja toisen ripustella lasikuistin kattoon vanhan oksan tilalle.

Siinä ne nyt sitten on. Toinen reilut kolme, ja toinen vähän yli viisi metriä pitkä. 


Taidan unohtaa sen Blossan. Ja terassiakin pitää vissiin pikkuisen laajentaa.


Mies kantoi kiltisti kotiin tämän pidemmän. Pyysi kyllä, että josko voisin seuraavalla kerralla käydä lippusiimalla merkkaamassa "löytöni" etukäteen, niin voisi koppiautolla käydä hakemassa. Sehän vaan passaa :)

Ja nyt sitten jännityksellä pyydän teiltä banneripalautetta. Lähinnä siinä mielessä, että aukeaako se ihan nätisti, vaikka on noin suuri. Vai vasta sitten, kun bloggeri jo kaatuu... Hui. En tiedä miten pystyn ikinä tekemään kaiken alusta, jos niikseen tulee. Toivottavasti ei tule.

PS. Ihanaa, kun taas on normiaika. Sopii tällaiselle ei-yhtään-aamuvirkulle niin paljon paremmin. Olkoonkin, että koko kellojen siirtely on ihan turhaa touhua. Mutta pimeydessä vaelletaan joka tapauksessa. Siinä me suomalaiset ollaan varmaan maailman parhaita.



torstai 23. lokakuuta 2014

PUOLI VUOTTA PALOSTA

Tulipalosta on tänään kulunut tasan puoli vuotta ja elämä on taas mukavan tavallista. Ellei jopa tavallisen mukavaa, kun saatiin lämmötkin takaisin taloon. Melko luksusta näillä keleillä :).

"No mutta sehän nyt oli vaan piharakennus..."



Näkymä kotipihaan kurvatessa on liki ennallaan, eikä tapahtunutta tule enää ajateltua joka päivä. Ei aina edes joka viikko.

Itseasiassa luulin, että olin sen muka pystynyt kokonaan unohtamaan, mutta äsken kun kävin lukemassa pätkän taannoisia "ajatuksiani ajasta", niin itkuhan siinä tuli. Ei voi mitään.

Palaneiden havujen ja muiden kasvien pelastustyöt sain teidän avullanne hyvälle mallille. Että suuret kiitokset kaikille vinkkejä antaneille ja erityiskiitokset Havubalsamin keksijälle. Voin sanoa, että on melkoinen ihmeaine. Sen avulla näyttää kuollutkin kasvi heräävän henkiin.

Ei enää ihan paha. Vihreä jo voiton puolella.

Leikkelin ihan ruskeiksi palaneita havujen oksia aika paljon, mutta siinä kohtaa kun alkoivat muistuttaa uitettua kissaa, jätin sikseen ja jatkoin säännnöllisellä havubalsamin suihkutuksella läpi kesän.


Korkeat katajat näyttävät tältä palon puolelta melko surkeilta, mutta kun kävin katsomassa ennen hoitotoimenpiteiden aloittamista ottamiani kuvia täällä, niin onhan noissa ihan vissi ero :).

Ja kääntöpuolelta katajat ovatkin ihan kuin mitään ei olis koskaan tapahtunutkaan.

Paraatipuoli on onneksi taloon päin.

Pihalaatoitus ja pihakiveykset menivät osittain pilalle ja niitä yritettiin puhdistaa soodapuhaltamalla, mutta tulokset jäivät harmikseni aika laihoiksi. Vaan ei se oo niin justiinsa. Pieniä on pihakivimurheet sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Vaihdetaan ne sitten jos vaihdetaan, mutta ajateltiin kumminkin ensin katsoa talven yli, josko vaikka jää kuluttaisi pinnoista ylimääräiset pois.


Autokatoksen aluskate suli ja paloi laattoihin läiskinä kiinni.

Katoksen kiviin paloi paljon muutakin.


Salakuvasin soodapuhaltajaa, joka aloitteli hommia, kun lähdin töihin.

Töistä palatessani olikin sitten koko tontti valkoisen soodan peitossa ja aloitin pesemällä piharakennuksen ja talon seinät, ikkunat, pihan, kasvit, kaiken. Lopun jätin viikonlopun sateiden huoleksi.

Ja vaikkei  suuri puhallus tällä kertaa tuottanutkaan toivottua tulosta, olen ihan vakuuttunut siitä, että systeemi on tosi hyvä.  

Elämä  on siis  näiltä osin kaikinpuolin mallillaan. Siitä kiitokset vielä tätäkin kautta (vaikkei kumpikaan taho tänne taatusti ikinä eksy) ammattitaitoiselle ja mukavalle rakennusporukalle sekä Vakutuusyhtiö Pohjolan superihanalle tarkastajalle, jonka kanssa asiat hoituivat täysin mutkattomasti.

Jonkun sortin blogiväsymys tässä on kaiken muun väsymyksen lisäksi ollut valloillaan, mutta luotan siihen, että kyllä se tästä taas energiaksi muuttuu ja tulee täälläkin vietettyä enemmän aikaa.

Mutta nyt Hyvää viikonloppua, jos ei muuta kuulu! Eikös se kohta taas jo ole?



torstai 9. lokakuuta 2014

SITTENKIN JOTAIN SINISTÄ...?



Sinisen värin suosio tuntuu olevan siinä määrin kovassa nousussa, että vaikkei tapoihini kuulukaan virran mukana ainakaan tietoisesti uida, niin ihan pakko oli ihan vaan pikkuisen itsekin käydä Pinterestissä penkomassa väripaletteja.. 

Toiveena kai lähinnä se, että voisin kierroksen jälkeen olla edelleenkin jämäkästi sitä mieltä, että edellinen totaalisininen kausi meillä kotona sai riittää. Joskin kesti aika paljon pidempään kuin seuraajansa totaalikeltainen, joka lähti melkeinpä sitä mukaa takaovesta ulos, kun viimeisiä keltavartisia lusikoita ja haarukoita tuotiin etuovesta sisälle :)

Värikierroksen ehdoksi asetin, että pysyttelen pois omalta mukavuusalueeltani eli ruskeiden, vihreiden ja neutraalien sävyjen parista ja sinnittelen pelkästään sinisen linkin alla.

Mutta kappas vaan, kun olikin mahdoton tehtävä.


Yllättäen kaikista valitsemistani kuvista löytyy sinisen kaverina juurikin niitä maanläheisiä sävyjä, joista koitin pitää silmäni erossa, mutten vaan osaa.

Joku tuossa ylläolevassa kuvassa viehättää tosi paljon. Jotenkin hirmu harmoninen väripaletti, joka tuo mieleen etelän lämmön. (Varmaan siksi, että tästä tuli mielleyhtymä ulkomailla viettämiini matkaopasvuosiin).



Tästä kuvasta en ole ihan varma. Tykkään siitä kyllä, mutta jotenkin fiilis on hirmu kylmä ja kova. Varmaankin siksi, että kukan keskiosa näyttää metalliselta.



Tässä sen sijaan on ihan oikeasti kylmä, kun linnullakin on ilmiselvästi töppöset jalassa :)
Mutta ah niin kauniita talven sinertäviä sävyjä. (Ei vissiin saa talvea vielä mainita, mutta  oli pakko)



Samoja sävyjä, mutta yllättäen ei näytä yhtään kylmältä vaan lämpimältä. Ja laventelit nyt vaan on oikeasti niin kauniita.



Joulukin on varmaan vielä kiellettyjen listalla, mutta ihan pakko oli tämäkin tähän valita, kun muistui mieleen oma sähkönsininen lempimekkoni 90-luvun lopulta. Ihanaa, pehmeää, ohutta, joustavaa neulosta. Päällä yhtä mukava kuin verkkarit, mutta aika paljon nätimpi. Huoh. Mihinkähän sekin lopulta joutui. Kului puhki vissiin.

No entäs sitten tämmöinen kuusi tällä kertaa?


Ei voi mitään, mutta tykkään näistäkin sävyistä. Väritesti alkaa siis luisua väärään suuntaan..



Hmmm... Nyt taitaa jo olla ruskea pääroolissa, mutta ihan superkauniisti sopii tuo sininen sekaan.
Arvatenkin kun on luonnosta peräisin.

Mutta pelkkiä väripaletteja tutkimalla ei vissiin homma etene.

Selvää tähän mennessä on, että tykkään kaikesta sinisestä, jota luonnosta löytyy. Kesätaivaasta, talven kauniista sinisen sävyistä, kevään ensimmäisistä helmililjoista, sinivuokoista, syreeneistä, ruiskukista, kissankelloista ja ihan kaikesta. Mutta edelleenkään en ole päässyt niihin mahdollisiin sinisiin juttuihin, joita voisin ajatella sisälle kotiin. Täytynee siis unohtaa paletit ja tutkailla muuta tarjontaa.


Ylläolevaa kokonaisuutta voisin harkita. Mutta verhot kyllä haluaisin huoneeseen lisätä. Ja vaikkapa lampaantaljan lattialle. Toisivat vähän lisää lämpöä.


Liika sensijaan on liikaa. Muistuttaa niin elävästi sitä 90-luvun kokosinitä kautta, joka meillä kotona silloin oli. Hui. Tekstiilit sinällään ihan kauniita, mutta taustaseinän värin vaihtaisin johonkin kevyempään. 



Tätä nuppivalikoimaa voisin mieluusti hypistellä. Ja sinivalkoisista astioistakin tykkään. Niistä tulee kesäinen mummola- tai mökkifiilis.


Kuva 11

Samoin kuin näistä tyynyistä. 


Mutta koska nyt on syksy, eikä kesä ja koska tämä kuvien lataaminen alkaa karata käsistä, pitänee laittaa piste tällekin kivalle hommalle. 

Paitsi että kerta kiellon päälle ja yksi kuva vielä näkösälle. Sinistähän siinä ei ole kuin nimeksi, mutta on kumminkin. Aivan ihana asetelma.



Ja mitäs nyt sitten kaiken tämän Pinterestissä pyörimisen jälkeen itsestäni opin? En varmaan mitään, mitä en olisi tiennyt jo ennestään. 

Suhteeni siniseen näyttää olevan ennallaan. Eli tykkään ja en tykkää. Luonnossa ja sopivassa määrin tiettyjen värien kaverina tykkäään. Mutta pelkästä kylmästä ja kovasta sinisestä yksinään en.

No entä ilmestyykö sitä meille kotiin? Hmmmm... Vannomatta paras, mutta näillä näkymin ei. Jos nyt ei lasketa Tampereen reissulla Kantriinasta ostamiani kauniita tyynynpäällisiä ;). Ja niiden kaveriksi kaavailemiani verhoja..

Ja yllättäen huomaan, että kaivelin tänä aamuna pitkästä aikaa kaapista vanhan huivini, jonka sinisen ja ruskean sävyt eivät juuri nyt yllätä. Taitaa päätyä uudelleen käyttöön.

No. Niin tai näin. Väriterapia on aina hyvästä ja kauniiden kuvien katselu aina yhtä mukavaa. Että ei hukkaan mennyt tämäkään aika.

Nyt vaan toivotaan, että taivas pysyy sinisenä ja saadaan nauttia muistakin kuin yleisruskeista sävyistä vielä pitkään.

Ja kohtahan se on viikonloppukin taas käsillä. Onnekkaimmilla syysloma. Kivaa sitä tai tätä tai molempia teille kaikille!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT


Sitä vaan tulin sanomaan, että arvonta on nyt päättynyt ja lupaamani paketti matkaa Piitulle :)

Kiitos kaikille Tampereen virtuaaliturneelle ja siinä samalla arpajaisiin osallistuneille. Teitä oli ilahduttavan paljon.



Voi että tätä kuvan pientä orvokkireppanaa, joka toiveikkaasti putkahti maan pinnalle ja nyt siinä yksin ihmettelee, kun ei ole ketään missään. Taisi raukka luulla, että on kevät <3

Se on lokakuu nyt ja syysihmiset pirteimmillään, mutta meikäläistä ei kun väsyttää. Ei vissiin muu auta kuin ottaa orvokista mallia.

Rattoisaa tätä viikkoa ja näkymisiin!




keskiviikko 1. lokakuuta 2014

HILPEÄ OSTOSREISSU TAMPEREELLE (OSA 2) + ARVONTA

Tänään on vissiin keskiviikko ja korkea aika palailla takaisin maan pinnalle..

Miten se voikin olla niin, että onnistuneen reissun jäljiltä olo on samaanaikaan piristynyt, mutta myös ihan hervottoman väsynyt. Ei meinaa tulla mistään mitään.

Mutta matka jatkuu ja karavaani kulkee.

Seuraavana etappina taukokahvien jälkeen oli vuorossa vanha kunnon INDISKA, jossa tulee aina poikettua, kun sellainen jossain hollilla on.
Etenkin kun nykyisellään valikoima on jotain ihan muuta kuin alkuaikojen suitsukkeita ja batiikkihameita :). (Voi olla, ettei noita ole koskaan ollutkaan, mutta jotenkin sellainen mielikuva on päähän pinttynyt).




Värejä, värejä, värejä

Ja vähän lisää värejä

Herkullista turkoosia


Itselleni mieluisten maanläheisten sävyjen joukossa vilahtelee ripaus sinistä, josta taitaa olla tulossa uusi hitti. Edellisestä kaudesta onkin ainakin omalla kohdallani aikaa (semmoiset parikymmentä vuotta, kääk), mutta muistan kyllä kuinka karkasi ihan tyystin käsistä, enkä sen koommin ole voinut mitään sinistä kotiin kuvitellakaan. Mutta vannomatta paras kai kuitenkin...

Aiai. Tarjotinhullulle paha paikka, kun ei enää kaappeihin mahdu..

Tähdelliset lautaset.

Vaan eipä ollut taaskaan mahdollisuuksia saada kuviin mahtumaan kuin murto-osa tarjonnasta. Ulkopuolelle jäi ainakin vaatteita, asusteita, koruja, kynttilöitä, erikoiskahveja, teetä ja vaikka mitä. 

Kiva kauppa ja kivat hinnat sanon minä. Kiitos kun saatiin poiketa! Ja kiitos myös saamistamme lahjoista, joista omani päätyy jonkun lukijani iloksi arpajaispalkinnon muodossa.

Ja sitten taas Mars matkaan  matkanjohtajan johdolla. "Ylileveä kuljetus"-kyltti olisi ollut tarpeen, koska alkoi kassien määrä osalla olla sitä luokkaa, että kävi jalkakäytävä ahtaaksi. 

Ja kappas vaan. Hetkessä oltiin taas ihan toisenlaisissa tunnelmissa. Aurinkoisen näyteikkunan takaa kun paljastui valoisa DESIGN BOULEVARD


Graafista, selkeää, valoisaa, iloista, skandinaavista...  Huonekaluja, valaisimia, astioita, käyttöesineitä.. Seassa hauskoja juttuja, jotka ainakin itseäni pistivät hymyilyttämään. Kuten nyt vaikkapa ajatus aamukahvipöydästä, jossa seurana olisivat nämä hilpeät veijarit:

:)


Mustavalkoinen on alkanut näyttää omaan silmään aina vaan houkuttelevammalta.


Samoin kuin nämä kuviot. Etenkin tuo keskimmäinen.


Korkkipannunalusista voisin värkätä itselleni astetta pikkuusen rouheammat helmet :)


Tätä valaisinta joutuisin hieman kauemmin miettimään, mutta jostain syystä sekin kuului erityisen hyväntuulisiin esineisiin. Vähän niinkuin suuri fööni, joka puhaltaa isosti valoa kansalle..

Hauska paikka ja niin keskellä kaupunkia, että edes minä en pysty eksymään reitiltä.

Kiitos Design Boulevardille, kun saatiin käydä.

Vaan sitten olikin aika suunnata kierroksen viimeiseen sisustusliikkeeseen, joka tällä reissulla oli HYVÄN TUULEN PUOTI , jonka kivijalkaliike Tampereen Verkatehtaankadulla on avattu tämän vuoden elokuussa.

Puodilla on myös oma verkkokauppa sekä liike Porin K-Raudan tiloissa.

Ja Hyvää tuulta tosiaan oli rutkasti jaossa jo heti ovelta, jossa meidät otettiin iloisesti hymyillen vastaan.


Ja niinkuin arvata saattaa, Puoti oli pullollaan kaikkea mahdollista kaunista ja kivaa. Katosta lattiaan ja seinämetritolkulla.


Alkuun riitti niin paljon sulateltavaa, että meni hetki ennenkuin pystyi kiinnittämään huomiota tarkempiin yksityiskohtiin ja bongaamaan kaiken keskeltä niitä itselle mieluisimpia  juttuja.


Tästä taulusta tykkäsin. Se nyt vaan on jotenkin niin rauhallinen ja kaunis. Ja Peikonpähkinöitäkään ei voi koskaan olla liikaa. (Paitsi miehen mielestä...)


Rakastan nerokkaita kierrätysideioita. Etenkin kun joku on osannut luoda niistä oikeasti toimivia ja samalla hyvännäköisiä käyttöesineitä. Sellaisia kuin esimerkiksi nämä Anna Nygårdin kierrätetyistä sälekaihtimista loihtimat korit, jotka voi pestä jopa astianpesukoneessa. Hatunnosto tulee täältä.


Lasikuplat oli kivoja. Haluaisin nitä ehkä hyllyllisen. Samoin kuin kaikkia kauniita postikortteja, joista taustalla näkyy yksi ja joita tuli itsekin ostettua. Kerrankin on joulukortitkin ajoissa hankittu. Kunhan vaan muistaisin lähettää..


Juu ei pidä luottaa...


Suurikin voi olla kaunista. Ja harmi kun en tullut kysyneeksi, mutta veikkaan, että omaan silmääni ihanan värinen seinä on maalattu Country Frenchin turvallisella, luonnollisella ja hengittävällä jauhemaalilla.

Itse en ole Country Frenchin tuotteita vielä ehtinyt testata, mutta nyt siihen tarjoutuu oiva tilaisuus, kun Hyvän Tuulen Puoti lahjoitti meille yhteistyön merkeissä paketit itse valitsemaamme maalia. Omani on yllätys-yllätys valkoinen :).


Netalla on suunnitteilla joku suurempi maalausprojekti, johon tässä jaetaan arvokkaita vinkkejä . Mervi tarkkailee taustalla.

Etualalla pilkottavasta ostos- ja lahjakassimerestä ehkä noin puolet on Pepin ;). Omiani on yksi. Jos en kovin paljon huijaa kumpaankaan suuntaan.


Kivaa oli ja kuohuvaakin kilisteltiin. Kiitos siitä Hyvän Tuulen Puodin väelle.  (Lasillisen jälkeen koitin maksaa ostokseni toiseen kertaan, joten kuohari voisi kyllä toimia ihan kelpo myynninedistäjänä :)).

Ja mitäs sitä sitten muuta täydelliseen päivään kaiken tämän jälkeen kuuluu kuin hyvää ruokaa.

Ja sitähän meille ja kaikille muille nälkäisille oli tarjolla KAKSIO:ssa (2 h + k)

En ole mikään ravintolahaukka, mutta  hyvän tunnelman tunnistan kyllä heti ovelta ja täällä se oli juurikin sitä, eikä mitään muuta. Kerrassaan ihanan viihtyisä paikka punaisine tiiliseinineen. Ja ihan keskustassa. Olisin voinut vaikka muuttaa asumaan sinne.


Kuvauskierrokselle en uskaltautunut, koska paikka oli täynnä ihmisiä, joten tämä on otettu nostamatta pehvaa penkistä. Ja nyt kuvaa katsoessani vasta hoksaan, että meidän pöydälliselle oli kyllä valittu ehdottomasti oiva paikka. "Exit" lähistöllä ja kassiparkki kulmauksessa :)

(Pepin)

Ja taas hemmoteltiin kuoharilla heti alkuun. Ei ainakaan vähentänyt puheen ja naurun määrää ja välillä jo kävi mielessä, että mahdettiinko jo olla häiriöksi viattomille rauhallista kynttiläillallista nauttimaan tulleille. Toivottavasti ei kuitenkaan.


Tästä sitten vaan lehtiä kääntelemään ja valikoimaan. Slurp. Vähän ihmettelin hintoja, jotka olivat mielestäni varsin edullisia ravintolan sijaintiin ja annosten kokoon nähden. Mutta en missään nimessä valita :)


Itse söin Halloumisalaatin ja hyvää oli.


Pari meistä valkkasi Kanacaesarsalaatin


Mirstaakkelin jättikatkaravut ja Aioli.

Mervin parilaleipä oli niin suuri, ettei mahtunut kuvaan ja Bikken ja Tainan pippuripihvit oli tässä vaiheessa varmaan jo syöty ;)

Crème Bruléet jälkkäriksi katosivat parempiin suihin, mutta itse kun en makeista jälkiruuista  niin piittaa,  pysyttelin hyväksi havaitulla kahvilinjalla

Mitenkäs se nyt noin vinoon..

En voi muuta sanoa kuin että jos olette hyvää ruokapaikkaa vailla Tampereella, niin ei muuta kuin Kaksioon. Mutta sen verran suosittu kuulemma on (enkä todellakaan sitä yhtään ihmettele), että pöytävaraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin. 


Kuva(aja) on tärähtänyt, mutta tarjoilijan hymy on justiin niin aito kuin koko paikka. Suosittelen.
(Kuvaamiseen ja kuvan käyttämiseen sain luvan).

Kiitos koko iloiselle Kaksion väelle hyvästä ruuasta ja palvelusta!  

Huoh. Ihana päivä, jonka aikana kirjaimellisesti naurettiin ja itkettiin. Ensimmäistä huomattavasti enemmän ja jälkimmäistä ihan pienesti vaan. Mutta aiheesta sekin. 

Kiitos vielä kaikille asianosaisille ja nyt sitten niihin arpajaisiin, joissa palkinnoksi lähtee Indiskasta lahjaksi saamani pussillinen itämaista teetä ja tuoksukynttilä sekä Hyvän Tuulen Puodin lahjapussista löytyneet hauskat pöllöservetit ja iloisen vihreät tuikut sekä kolme samaisesta puodista ostamaani kaunista postikorttia.



Arvontaan voivat osallistua kaikki, jotka ovat jaksaneet tämän jutun loppuun asti kahlata ja jättävät ilokseni kommentin. Arpoja tasapuolisesti yksi per hölö.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän raporttini Tampereelta. Kiitos ja näkymisiin ja huhhuh :)