Sivut

perjantai 26. joulukuuta 2014

OHI ON

Johan helpottaa.

Joulu on ohi ja voin taas olla normaali.

Jos ei ole jouluihminen, ei vaan kertakaikkiaan ole jouluihminen. Vuosia yritin olla, tai ainakin kuvittelin olevani, mutta nyt on jo pakko ymmärtää, että en ole. Ei sillä ettenkö tykkäisi joulusta, mutta se ei vaan itselleni ole se vuoden kohokohta, jota odottaisin ja valmistelisin viikkoja tai jopa kuukausia. Mutta en myöskään halua olla ilonpilaaja, vaan kunnioitan kaikkien kotien ja ihmisten jouluja sellaisina kuin ne ovat, ja syön riisipuuroni hymyillen, vaikken siitä tykkääkään.


Joulupäivän aamuna

Tänä vuonna kylläkin tapahtui aattopäivän lumisateen lisäksi sellainenkin ihme, että jokavuotinen kinkunpaistopainajainen päättyi poikkeuksellisesti niin, että kinkku kypsyi ennen paistajaansa. Ei nimittäin ole mikään ihan saletti juttu ollut tässä taloudessa koskaan. Ja syykin siihen selvisi, kun lopulta ostin uuninlämpömittarin, joka todisti, että meidän uuni on todellisuudessa parikymmentä astetta viileämpi kuin mitä se väittää olevansa. Siinä siis syy viimevuotiseenkin episodiin, jossa porukka jo kiemurteli nälästä vatsat kurnien, kun jo reilut pari tuntia yliaikaa uunissa pötkötelleeseen kinkkupoikaan tökätty paistomittari näytti aina vaan kuuttakymmentä astetta. Mutta syötiin sitten mitä syötiin ja annettiin kinkun odotella parempia aikoja.

Vaan se siitä joulusta. Paitsi että yllätyslahjojakin sain, joista yksi oli niin arvokas, etten oikein osannut heti edes iloita. Olin paremminkin vähän vihainen siitä, että mitään niin kallista minulle ostettiin. Mutta kun mies muistutti, ettei ole kahteenkymmeneenyhteen vuoteen ostanut yhtään lahjaa (paitsi pipon ja ne seitsemän numeroa liian suuret lämpökumisaappaat, jotka jotkut teistä saattavat muistaakin), päätin unohtaa tuohtumukseni ja iloita saamastani kauniista rannekellosta. 
Valitsijaksi mies oli värvännyt miniäparan, jolle toivottavasti ei jäänyt tehtävästä pysyviä traumoja. Voin nimittäin kuvitella, että oli tuskallista tehdä päätöstä, koska tuskin olisin suoriutunut siitä edes itse.

Merkkikelloja en osaa esitellä, joten tässä yksi siskoni lahjoittamasta 
hervottomasta Dermosilin yllätyskorista löytynyt suosikkini.

Vaan se joulusta ja keväisempiin aiheisiin. Tänään kun tuntui jo ihan siltä, että olisi vähintäänkin helmi- tai maaliskuu. Tai oikeastaan jo eilen, kun aurinko päätti yllättää.

Mieli alkoi tehdä hiihtämään, ja toiveikkaasti kävelin pururadalle katsomaan, josko sinne olisi pyhien aikana ilmestynyt latu. Ilahduin kun näin siellä tutun miehen suksineen, mutta mies vastasi intoiluuni verkkaisella "Ei siä mittään latua ollu. Mää hiihrin vaan"-lauseella. No ei siinä sitten mitään. Eihän meillä itseasiassa olisi ollut mitään, millä hiihtääkään, koska sattumoisin mieheni ja omat sukseni sulivat tulipalossa kärjistään yhteen. (Joku kyllä silloin lohdutti aika kauniisti, että josko se oli meidän pitkäikäisen liiton symboli. Ja voihan se niin ollakin).

No jos ei kerran hiihtämään pääse, niin ainakin järven rantaan kävelemään sitten. Ja voi että miten voikin olla niin kaunista. Jopa niin kaunista, että väkisinkin muutama kuva onnistui. Ja koska en osannut päättää, mikä onnistui paremmin kuin toinen, joudutte nyt katsomaan ne kaikki :).

26.12.2014 iltapäivällä kahden maissa.







Hiihtäjämiehen tapaamisesta tuli mieleen toinenkin lähiaikojen kohtaaminen metsässä.

Kävin nimittäin ennen joulua useampaankin otteeseen keräilemässä havuja ja varpuja samoilta kulmilta tehdäkseni erinäisiä kranssintapaisia ja muita asetelmia.
Yhtenä iltana kun pyrytti lunta erityisen sakeasti ja kyykistelin jäisten varpujen äärellä, pysähtyi partasuinen lenkkeilijä kohdalle ja kysyi "Mitäs sää niistä värkkäät?" ja kun pikasommittelin aikomani havu-varpu-ovikoristeen, mies sanoi, että "No mutta siitähän tulee varmaan hiano" ja alkoi ilman sen kummempia avukseni keräilemään aineksia.

Siinä sitä sitten tuntemattoman partanaukkelin kanssa kyykittiin pimeässä metsässä ja oltiin niin yhtä pataa että. Tuli iloinen mieli semmoisesta ja olin kyllä taipuvainen ajattelemaan, että josko joulun alla ihmiset kumminkin ovat tavallista hövelimpiä toisiaan kohtaan.

Mutta kun pääsin kotiin ja näin itseni eteisen peilistä, en enää ollut ihan varma, oliko kyseessä kumminkin sääli vai oliko pimeä metsä kenties jättänyt totuuden paljastamatta. Näytin nimittäin poskille valuneine vesiliukoisine ripsiväreineni (joita en ole tottunut käyttämään ennenkuin allergian takia on ollut pakko) ihan kunnolla köniini saaneelta Pandakarhulta.

Mutta järvikävely jatkuu ja kamera vaihtuu. Hassua, että värit muuttuvat niin paljon. Tai sitten en vaan osaa.





Että semmoista.

Viimeaikoina on tapahtunut paljon asioita, joista olen haaveillut, mutta joiden en enää uskonut toteutuvan. Ihan työperäisiä sellaisia. Ja lisää on tulossa. Mutta kirjoittelen niistä sitten joskus jos kirjoittelen.

Nyt toivottelen kaikille parasta mahdollista joulunjälkeistä elämää :). 



59 kommenttia:

  1. Ihan mahtavat höpinät ja hienot kuvat. Taas! 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopöhopö :). Kiva kun kerkisit poiketa kamu <3

      Poista
  2. Kerrassaan upeita kuvia olet napsinut!
    Ihanaa loppuvuotta sinnekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anu :). Oli niin mahtikelit, että tumpelompikin onnistuu.

      Kiva kun jätit viestin ja mukavia vuoden viimeisiä päiviä sinulle :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja tunnelmia. Dermosil on onnistunut tänä jouluna täydellisesti pakkauksissaan. Ja ansaitsit kauniin ja kalliin lahjasi. <3 Kuules usko pois vaan. Sain kerran ukolta Burberryn ponchon koska ei 6-vuoteen muistanut koskaan nimipäiviä ja kuudentena yllätti perinpohjin. Olin aika yllättänyt ja vieläkin ajatus lämmittää ja eipä ole sen koommin nimppareita muistanut, hih ja kohta 15v oltu yhdessä. Eli ei tule kuusivuosittain näitä lahjoja. Mutta kun niitä tulee muissa muodoissa arkisissa askareissa, siinä on lahjaa kerrakseen.

    Minäkään en ole jouluihminen lainkaan. Viime tipassa kaikki, tosin lahjoja saatan keräillä kaapin perukoille pitkin vuotta, mutta ihan helpottamaan itse joulua. Ei taidettu laittaa edes lahjoihin naruja tänä vuonna, sehän on vain lapsille hidastus. Mutta lasten ilo on kivaa ja onneksi ukko tykkää höyrytä jouluruokia ym.ja lapset koristella kuusen. Minä vaan siivoilen kodin, aivan kuten ennenkin. :)

    Tunnelmallista Tapaninpäivän iltaa ihana Annukka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan Tiia. Parempi muistamiset arkena kuin kerran vuodessa. (Sitä samaa "veruketta" mun mieskin on käyttänyt kaikki nää 21 vuotta, jotka ollaan oltu naimisissa. Sanoo aina, että kun palvoo vaimoaan 365 päivää vuodessa, niin ei tarvi yhtenä päivänä niin kauheesti kimpoilla :D. Hyvä niin).

      Kivoja vuoden viimeisiä päivä Tiia <3. Kunhan vaihtuu, päästään laittamaan uutta matoa koukkuun :)

      Poista
  4. Kauniita kuvia ja vaikka jouluihminen vähän olenkin, laskeskelin jo mielessäni tänään milloin joulukukat saan pakata pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin kaunis keli, että ei sitten paremmasta väliä. Että siinä suhteessa on tää joulu kyllä ollut poikkeuksellisen kiva. Ja kyllähän se onnistunut kinkkukin vissiin koitti mua vielä jouluihmiseksi käännyttää :)

      Meillä oli joulukukkina vaan muutama pikkuriikkinen hyasintti, joista leikkasin kukat pois, kun rupsahtivat. Mutta kuusen kohtalo on mietinnässä. Toisaalta en raskis vielä hävittää, kun vasta aatonaattona (mikä oli normaalia aiemmin) toin sisälle, mutta koko ajan näyttää siltä, että se aikoo kaatua ja sitäpaitsi varisee jo niin pahasti, että voi olla, että kun kerran kopautan lattiaan, niin neulaset tippuu paikkaansa ja saan kantaa pelkän luurangon ulos :)

      Poista
  5. Kauniita kuvia todellakin, ihastellen katselen ja mukavia kohtaamisia, niitä ei nykyään kovin usein tule vastaan:)
    Palaan piakkoin asiaani kun tästä saan työ- ja muut asiat tasaantumaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma :). Järvellä oli kyllä niin superkaunista, että jos ei olis näpit kuvatessa jäätyneet, olisin voinut vaan tuntitolkulla tuijotella sitä lumista järvenselkää.

      Jos lähtisin tosimielellä jotain kohtaamaan, niin ihan varmaan menisin mieluummin metsään kuin baariin :D. Tuntuu, että siellä on niin mukavaa porukkaa liikenteessä.

      Mua ihan jännittää, mikä se asia on ja pystynkö auttamaan, mutta sittenhän se selviää, kun kuulen :)

      Poista
  6. Kyllä on hienot maisemat siellä ja hyvin oot kuvannut!
    Ooh, nyt alkoi sitten se joulunjälkeinen masennus/lamaannus, jospa tästä nousis taas jotenkin. Ai joulunjälkeinen elämä, onko sitä? Ainakin on levätty ja syöty (liikaa). Arki kun tulee niin pöperöt vähenee. Ainakin huomenna voi mennä pihalle lumitöihin.
    Toivotaan sulle onnea ja menestystä niihin työperäisiin juttuihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat oli kyllä ihan hyytävän kauniit, kun oli koskematonta lunta ja aurinkoa. Ei meinaa enää muistaa, että vielä viikko sitten maa oli ihan musta.

      Taidat siis olla jouluihminen :D. Vaikka sen olen kyllä aistinut jo pidemmän aikaa. Ja haluaisin olla itsekin, mutta multa taitaa puuttua justiin ne tarvittavat ruuanlaitto- ja leivontataidot (ja sitä mukaa mielenkiinto), jotka jouluihmisiin tuntuu oleellisesti liittyvän. No ainakin saatiin kinkkua tänä vuonna :). Kyytipojaksi meni enimmäkseen salaatteja, joita sentään osaan tehdä. Eikä tuu ähky.

      Kiitos paljon työperäisistä onnentoivotuksista ja sitä samaa sulle Emilie :)

      Poista
  7. Ihanat maisemat kerta kaikkiaan. Hauskaa lukea toisen ei niin joulua rakastavan ihmisen postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvenranta oli kyllä tosiaankin oiva ja kaunis paikka, kun aurinko oli jo kahden maissa niin matalalla, ettei olis metsän takaa enää edes näkynyt.

      Koitin kehitellä joulusta sellaista "Kiva kun tulit, mutta parempi kun menet"-tyylistä uutta suomalaista sananlaskua (kohteliasta sellaista, koska en halua loukata joulua sen paremmin kuin ketään siitä nauttivaakaan), mutta en osannut :). Täytyy kehitellä.

      Poista
  8. Upeita kuvia! ja täällä ilmoittautuu toinen antijouluihminen! Olen niin onnellinen kun joulu on paketissa ja OHI!!!
    nyt katse kohti kevättä ja Golfia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taidan olla sellainen välimallin ihminen tässä suhteessa. Ei ole sinällään mitään joulua vastaan (paitsi jos siihen liittyy stressiä ja "pakko tehdä"- tai "pakko olla siellä ja siellä sinä ja sinä päivänä"-juttuja), mutta en siitä niin erityisesti nautikaan. Ajatuksena kirjojen lukeminen ja suklaan syöminen villasukat jalassa viltin alla kuulostaa kivalta, mutta ei vaan sovi mulle :). Kaipaan ennemminkin liikuntaa, kun siihen kerrankin on aikaa. Että nyt helpottaa kun tänään käytiin ostamassa sukset :)

      Eikähän tässä sinne viheriöillekään pääsyyn ole enää montaa kuukautta aikaa. Sitä kohti siis :)

      Poista
  9. Upeat kuvat!!! Ite tykkään joulusta ja kodin koristamisesta jouluun, vaikkei meillä mitään ihmeellisiä varsinaisia joulukoristeita olekaan. Mut kyllä heti joulun mentyä alan odottaan kevättä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kamu :).
      Koristelut on ihan kivoja, jos sattuu olemaan kivoja koristeita :D. Välillä on, välillä taas ei. Tää vuosi mentiin kaikella mitä kaapista löytyy, koska päätin, että joka vuosi ei vaan kertakaikkiaan voi ostaa lisää, koska ei mahdu vanhatkaan esille. Vähemmän oli nyt enemmän ja tykkään kyllä. Etenkin kun "kukatkin" tuli haettua metsästä. Ja seuraakin sai siinä samalla, vaikken tosimielellä etsinytkään :)

      Ei meinaa ymmärtää, että on vasta joulukuu, kun ulkona on ihan keväthanget.

      Poista
  10. Noita järvimaisemia voisin katsella vaikka kuinka kauan, kauniita!
    Täällä jo kylän miesporukka kovasti odottelee muutamaa senttiä lisää lunta, että pääsevät latukoneellaan pellolle. Vielä ei ihan riitä. Pohjat on jo ajettu.
    Hyvää välipäivä-aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika :). Puhdas auringon paisteessa kimalteleva lumi järvenjäällä on vaan niin kertakaikkisen lumoavaa. Sitä tosiaan voisi tuijotella vaikka kuinka ja kauan (paitsi että melko lyhyt aika loppujen lopuksi, jonka se aurinko malttaa vielä näkösällä keikkua).

      Varmaan sama täälläkin, että ladun pohjat vois ajella, mutta vielä taitaa muuten tulla hiekka vastaan. Vaan täällä ollaan valmiuksissa valmiina lähtöön nyt kun on alennusmyynnistä haettu uudet hiihtimet :).

      Kiitos välipäivätoivotuksista. Huomenna meinaan lähteä suunnittelukeikalle ja maanantaina sitten alan työstämään. On kuitenkin vielä kesälomaa ihan oikeista töistäni, joihin palaan vasta viikon päästä.
      Kivoja loppuvuoden päiviä sinulle myös!

      Poista
  11. Ei niitä latuja ole vielä meilläkään. Tai ei ollut ainakaan eilen. Pohjat olivat jo ajaneet, joten toivottavasti kohta on ladutkin. Viimevuonna ostettiin pojalle uudet sukset ja monot, kun koulussa piti olla hiihtoa. Tosin siinä seuraavan yön aikana nekin viimetalven vähän lumet suli, joten pojalla on edelleen pakasta vedetyt hiihtimet. Saa nähdä mahtuuko monot vielä jalkaan.

    Kuvat oli ihania! Vaikka talvi on mulle pahin vuodenaika, niin nuo lumiset kuvat osaavat olla kauniita! Tykkään niistä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niin surku nykyajan lapsia, jotka jää lumenpuutteen takia kaikesta talvikivasta paitsi (vaikkei se kouluhiihto välttämättä niihin kuulukaan, mutta on se kumminkin jonkunlainen oleellinen osa tätä meidän "kansanperinnettä").
      Meilläkin molemmat pojat (vaikka ovat jo täysi-ikäisiä ja toisella on viitenä iltana viikossa kiekkoreenit ja viikonloppuisin pelit päälle) odottavat kuin kuuta nousevaa, että tulis ulkojäätä ja pääsis lätkimään. Olis just niin näiden harvinaisten jouluvapaiden juttu.

      Olen niin ulkoilmaihminen, että tykkään myös talvesta. Siis jos se on sellainen kuin nyt. Niin kaunista.

      Kiitos kuvakehuista Salla :). Muutama päivä niin voidaan tosissaan kääntää katseet kohti kevättä.

      Poista
  12. Tulipa hyvä mieli tästä postauksesta. <3 Ihana joululahja ja kuulostaa huipulta työperäiset tapahtumat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Jenni :). Kauheeta, jos aiheuttaisin pahaa mieltä :)

      Työperäiset tapahtumat on olleet huippuja, mutta nyt on edessä sellainen suunnittelutehtävä, joka ennemminkin pelottaa. Siis ihan vaan siksi, etten ole ollenkaan vakuuttunut, että osaan. Mutta huomenna se ehkä selviää kun käyn paikan päällä kuulostelemassa mitä kaikkea oikeastaan olis tarkoitus tehdä. Hui :)

      Vähän huono omatunto tuli, kun kävin lopulta vaihtamassa kellon toisen väriseksi, kun oli niin huolella valittu. Mulla vaan oli siihen alkuperäiseen nähden vääränvärinen iho. Ei ollenkaan niin kauniin tasaisen ruskea kuin nuorella ja nätillä Ellillä :). Nyt on ihan täydellinen (siis se kello :D)) ja olen luvannut kans käyttää niinkuin käskettiin :).

      Tsemppiä muuttopuuhiin ja ollaan kuulolla. Ja toivottavasti joskus nähdäänkin <

      Poista
  13. Hyvää joulun jälkeistä elämää itsellesikin täältä sairastuvasta! (Hitsin kakarat, kun tuovat kaiken maailman flunssat mukanaan ja juuri edellisestä pääsin melkein eroon)

    Vaikka joulusta tykkäänkin, niin on kyllä ihan mukava palautua arkeen. Vuosi vuodelta lanttulaatikko närästää enemmän ja enemmän, mutta pitää sitä sentään kerran vuodessa saada :) tosiasiassa kaikina kolmena joulun päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pahus. Mutta sehän se on (meidän) tunnollisten ihmisten tuntomerkki, että työt kyllä hoidetaan terveinä ja sairastetaan sitten vapaalla. Plääh. Toivon pikaista parenemista.

      Lusikallinen lanttulaatikkoa on ihan jees per joulu, mutta muuten maistuu enempi salaatit. Ja tänä vuonna myös poikkeuksellisesti kinkku, joka ymmärsi kypsyä :)

      Tulehan terveeksi siellä ja mukavia vuoden viimeisiä päiviä sulle Kirsema!

      Poista
  14. Oisit nyt vaan esitellyt kellon..kait siitäkin kuvan sais;) Ihana ajatus tuosta suksien sulamisesta ja sitä sen täytyy tarkoittaa <3 Onneksi ei ole mikään pakko olla joulusta innostunut jouluihminen..Minä varmaankin olen, mutta silleen hillitysti ja oman mielen mukaan :D Aika paljon olen karsinut turhaa vouhkaamista ja pidän entistä enempi joulusta.Mukavia talvipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahka toivun siitä lahjajärkytyksestä, saattaa kello jossain kuvassa vilahtaakin :). Ja tänään vähän tasoitin tilannetta, kun miehen kielloista huolimatta ostin hälle ne uudet sukset. Ja itselleni samalla. Jos tässä vaikka piakkoin päästäisiin muuallekin kuin umpihankeen hiihtelemään, vaikka käy sekin vastapainoksi tälle sohvannurkassa kököttämiselle joka aina näin joulun aikaan kuulostaa ajatuksena paljon kivemmalta kuin mitä oikeasti on. Niin paljon olen ulkoilmaihminen ja mieluummin liikkeessä, että ei vaan malta.

      Ihanaa kun nautit joulusta <3. Itsekin tavallaan, mutta pakko on tunnustaa, että enemmän nautin siitä kun tämä aika on ohi ja voi suunnata katseet kevääseen. Jotenkin niinkuin uuden alku aina.

      Poista
  15. Herkkä kohtaaminen; pandakarhu ja partaäijä :) Upeita maisemia, aivan selvästi jo häivähdys kevättä. Kuulostaa ihanalta, että haaveet toteutuvat. Mukavaa vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoitukseksi jäi tosiaan, miksi partanaukkeli alkoi niin avuliaasti keräämään kanssani niitä havuja :D. En ihmettelisi vaikka olisi ajatellut, että aion tehdä niistä jotain syötävää, koska todellakin näytin melkoisen säälittävältä :). Mutta kiva oli silti sellainenkin ennaltasuunnittelematon kohtaaminen lähimetsikössä..

      Tänään taas jo unohdin, ettei vielä olekaan kevät. On vaan jotenkin niin fiiliksissä, kun aurinko paistaa.

      Kiitos toivotuksista ja kaikkea parasta vuodenvaihteen molemmin puolin sulle Cheri!

      Poista
  16. Aivat upeat maisemat olleet nyt viime päivinä, oikein harmitti kun tuo vatsatauti kaatoi minut sängyn pohjalle muutamaksi päiväksi, mutta onneksi mies vietti paljon aikaa ulkona lasten kanssa. Aurinko ja pikkupakkanen on kiva yhdistelmä :)

    Hauskaa päivää Annukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsatauti on kyllä ällöin kaikista mahdollisista, mutta niin tylsä kuin se onkin, niin sellasen havainnon olen tehnyt, että siitä kun tervehtyy, niin olo on kuin paaston tai puhdistuskuurin jälkeen. Kevyempi ja täynnä virtaa. Sitä toivon sullekin :)

      Ja onni, että lapset pääsi kumminkin isänsä kanssa ulos. Senkin takia, että itse sait levätä.

      Ja kiitos Susanna. Päivä on ollut kiva, koska pääsin katsomaan taas uutta suunnittelukohdetta. Sen verran haastava oli, että nyt pistetään taidot puntariin :)

      Poista
  17. Voi, miten kaunista!<3 Niin upeita kuvia, että näistä voisi vaikka tauluja teettää.:) Mä tiedän tuon valinnanvaikeuden niin hyvin, mutta ainakin näitä katselee ihan ilokseen. Ei tuottanut tuskaa ollenkaan.;D

    Mä olen ollut niin kotihiiri ja sohvaperuna, että kaikki kauniit ulkokuvat ovat jääneet ottamatta. Ja voihan kääk, millaisia plussa-asteita lupasivat vuoden vaihteeksi! Tuntuu turhauttavalta, koska näillä leveysasteilla kevät ei ihan vielä ole oikeasti tulossa, joten olisi kiva, että olisi ihan oikea talvi edes hetken...

    Niin ja olisipa kiva kuulla sun ilouutisista enemmänkin, mutta niin kivaa joka tapauksessa lukea sun postauksia!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos Taina :). Ei paljon vaadittu noihin kuviin, kun mulla on se hyvä ja halpa kamera, jossa on mainiot automaattisäädöt :): Järkkärikin tosin oli mukana, mutta sillä en edelleenkään osaa kuvata vasta-aurinkoon, kun kaikki näytti ihan siltä, että on ilta ja auringonlasku. Mutta ei se oo niin justiinsa.

      Ja tavallista enemmän olen kyllä itsekin perunoinut sohvalla. On tullut niin paljon löysäiltyä, ettei muka viitsi enää ahteriaan nostaa ja lähteä liikkeelle. Mutta sen verran kun venyy, niin aina se virkistää. (Se tässä vaan mietityttää, että miten ihmeessä sitä taas aikoo herätä töihin, kun aika koittaa. Kääk :))

      Juu ei kaivata plus-asteita tähän hätään. Enemmän lunta mieluummin.

      Työilot liittyy suunnitteltehtäviin, joista olen niin onnellinen, koska se on se juttu, jonka saa mut aina heräämään henkiin.

      Kiitos kun aina olet niin kiva <

      Poista
    2. Kolmonen näköjään jäi kyydistä, joten laitetaan uusiks. <3

      Poista
  18. Voi että mitkä kuvat! Olet varmasti lahjan ansainnut ja hienoa, että osasit ottaa sen vastaan ilolla. Toivottavasti siitä tulee pitkäikäyttöinen - se oikeuttaa kalleuden sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi :). Koville otti lahjansaajalle, kun vartavasten olen kieltänyt mitään ostamasta, mutta veikkaan, että tällä nyt sitten mennään taas se seuraavat 21 vuotta ainakin, joten ei siitä mitään kertakäyttöhyödykettä ainakaan tule..

      Keli oli kyllä niin superi, ettei muuta tarvinnut kuin vähän kyykkiä siellä veneiden lomassa ja räpsiä menemään niin kauan kunnes näpit jäätyi ja oli pakko lopettaa.

      Mutta nyt kevättä ja sitämukaa Villa Iduria kohden. Se on kivaa se <3

      Poista
  19. Oi miten hienoja kuvia! Rauhaa ja seesteisyyttä :)

    En yhtään tiedä toteutuneiden haaveiden laatua, mutta siitä huolimatta onnittelen kovasti paljon! Liittyi sitten mihin tahansa, niin se on aina suuri onni!

    <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvellä oli kyllä niin superkaunista, ettei muusta väliä. Ei tosin uskallettu jäälle lähteä, kun siellä oli ennestään vaan yhdet jäniksen jäljet eikä lähdetty arpomaan, että kestääkö paksuus vielä (miehen ;)) joulukiloja :)

      Varmaan se on toi koskematon lumihanki samanlaisia kuin tuli (hallittu sellainen) ja vesi, joita vois vaan tuijotella herkeämättä ilman kiirettä mihinkään.

      Haaveiden toteutuminen liittyy siihen, että heti kun päätin lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa stressaamisen, mulle alkoi kuin ihmeen kaupalla ilmestyä toinen toistaan kivempia suunnittelutöitä :). Olen niistä niin kiitollinen, koska luulin jo, etten osaa enää innostua mistään, mutta heti kun saan jotain suunniteltavaa työn alle, herään henkiin.

      <3<3<3 Taru <3

      Poista
  20. Tällä kertaa kuvista tuli jopa omasta mielestäni kivoja, mutta se ei kyllä ollut mun vaan kelin (ja sen halvan ja hyvän kameran...) ansiota :). Mutta kiitos kuitenkin <3.

    Meillä on edelleen muutama kilo kinkkua syömättä, mutta näyttää kumminkin siivu kerrallaan hupenevan, kun sattui poikkeuksellisesti onnistumaan. Mutta laatikoita on mennyt vissiin lusikallinen kumpaakin. Enimmäkseen on syöty salaatteja, joita sentään osaan tehdä, vaikka muuten olen niin onneton tunari keittiössä :)

    Nyt vaan valoa ja kevättä (ja sitä puolta vuosisataa, kääk :)) kohti :).

    Ihanaa ja Hyvää Uutta Vuotta sulle kans KatMan <3. Toivon, että muhun tarttuis edes hitunen sun zumbaenergiaa :D

    VastaaPoista
  21. Toivottavasti tämä kommentti jo suostuu tulemaan - muutaman kerran olen yrittänyt , kännykällä enkä saanut talletettua. Nyt olen jo unohtanut mitä olin sanomassa ;D jotakin tavattoman mitäänsanomatonta kuten " upeita kuvia " tai "mahtavia kuvia" , jotka ei siis tee oikeutta kuvien kauneudelle .
    Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa , mahalaukku venyis muuten maahan asti ;)
    Olishan se kellokin kiva nähdä ...
    Tervemenoa arkeen takaisin , mukavaa viikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan pahus. Harmillista, kun tekniikka ei pelitä. (Mulla on sellainen(kin) motto, että koneet on ihmistä varten, eikä päinvastoin, Ja niitten kuuluu toimia).
      Täältä tulee siis erityiskiitokset sinnikkyydestä :)

      Tänäänkin oli kauniit maisemat, mutta jotenkin ei nyt yhtään tehny mieli ihailla, kun oli niin kylmä. (Tätä en herkästi sano, koska mulla on sellainenkin motto (uskotko :)), että ei ole olemassa huonoja kelejä, vaan ainoastaan vääriä asusteita. Mutta liika on liikaa ja tämmöisistä pakkasista ei ole kyllä kenellekään hyötyä.

      Luin sun tekstin vahingossa, että ...mahalaukku venyis muuten mahaan asti .. ja mietin, että eikös se siellä olekin, mutta juu. Ei tuu ikä eikä näkö yksin :)

      Kivaa viikkoa sulle kans ja tervemenoa vaan meille <3

      Poista
  22. Hei,
    Laitoin sinulle haavehaasteen blogiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi. Kiitos ja samalla kääk :). Pitääkin tulla katsomaan.

      Ja ihanaa Uutta Vuotta Anu!

      Poista
  23. Hihii, kaikki tykkää pandakarhuista :D Mutta kiva, että sait apua.

    No joo, en minäkään mikään kamala jouluihminen ole. Tai en siis viikkoja etukäteen siivoa ja leivo, en koristele kotia, en vaihda verhoja ja mattoja, en osta kamalasti lahjoja jne... (Mutta hoxhox; hän, joka haluaa kaiken tuon tehdä SAA sen tehdä, jos saa siitä itselleen mielihyvää eikä tee sen vuoksi, että pitää tehdä.) Minun jouluuni riittää vähempikin, vaatimaton kun olen ;)

    Kauniita kuvia, niissä on jo aavistus tulevasta keväästä - auringonvalosta, jota ei ole näkynyt pitkään aikaan.
    Mukavaa vuoden loppua ja uuden vuoden alkamista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahaton panda pahoittelee, kun en ole avannut konetta ja hoksannut viestiäsi Eija :). Mutta parempi myöhään kai.
      Ja tän vuoden puolella kuitenkin :)

      Musta vähän tuntuu, että oma tekeminen (tai siis paremminkin tekemättömyys) on levinnyt joulun ulkopuolellekin ja aina vaan harvemmin vaihtuu verhot tai mikään muukaan. Voi olla että menee laiskuuden piikkiinkin jo, mutta toisaalta olen ajtellut, että jos mikään ei erityisesti häiritse, niin se saa olla.

      Järvellä tosiaan oli ihan kevätfiilis ja iski kriisi, kun kotimatkalla muistin, että on vasta joulukuu..

      Viimeisiä vedellään (ei toivottavasti muuten kuin vuoden suhteen), joten toivottelen tässä jo ennakkoon mitä parhainta Uutta Vuotta!

      Poista
    2. ps. tiedän mitä tarkoitat - sovitaan, että ei se ole laiskuutta....

      Poista
    3. Hmmmm, mä olen aina kuvitellut, että kun ei pakonomaisesti vaihda verhoja ja siirtele huonekaluja, on aika tasapainoinen ja tyytyväinen elämäänsä, seesteinen ja feng shui kohdallaan? Höh, olinko väärässä? Laiskuuteen luullut liittyvän niin ollenkaan! :oO

      Poista
    4. Sovittu :). Unohdetaan laiskuus ja pidetään kiinni Paulan fengshui-teoriasta.

      (En tiedä minkä piikkiin tämä pitäis laittaa, etten näköjään enää muista avata konetta ollenkaan näin lomalla ollessa. Ehkä se on ihan viisasta, mutta huono omatuntohan tästä heti tuli kun hoksasin, että täällä on viestejä odottamassa enkä tajua. No, toivottavasti saan anteeksi tän poikkeuksen :))

      Poista
  24. Tämä ressitön joulu joka meillä tänä vuonna vietettiin oli mulle oikein passeli. Lasten riemun verran joulua ja tonttu-ukkoja muttei mitään pakollista. Ei edes sitä kinkkua kun ei siitä meillä oikein kukaan piittaa.
    Oikein ihanaa ja menestykästä vuotta pikku-pandakarhulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä just. Pääasia, että lapsilla on kivaa, koska silloin kun niilä on, niin itselläkin on :). Ja olihan sulla melkoista haipakkaa siinä töitten puolesta, että jonkunsortin yli(joulu)ihminen sitä pitäis olla, jos siinä ohessa vielä jaksais askarella himmelit ja kasvattaa lantut laatikkoja varten ja mitä kaikkea :D.
      Pirteä äiti, parempi mieli :)

      Pandakarhu kiittää ja kuittaa ja toivottaa sitä samaa pikku ikiliikkujalle <3

      Poista
  25. Voiko olla intohimoinen joulihminen ja sitten ei ollenkaan, tai korkeintaan vaan ihan pikkiriikkisen, ihan vaan tirlirkkisen verran? Ei meinaan oikein iskenyt joulu tänä vuonna pakollista enempää... Tai sitten elämässä on muutakin kuin joulu? Niin paljon enemmän kuin joulu? Sinullakin??
    *
    Iloa ja onnea alkaneeseen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin voi olla :). Joko tai. Tai sitten jotain jokon ja tain väliltä. Homma kuin homma. Myös joulu :)

      Melkoisen paljon isoja ja iloisia asioita on teidän vuoteen mahtunut ja toivon, että kaikki myös jatkuu yhtä iloisissa ja onnellisissa merkeissä, Ja jatkuuhan se :)

      Poista
  26. Huoh miten upeita kuvia olet onnistunut napsimaan järvestä talviasussaan!
    Tuollaisissa maisemissa ulkoilu on ihan parasta.

    Suloista vuoden alkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää kyllä ihme talvi :). Heti seuraavana päivänä noiden kuvien ottamisen jälkeen satoi vissiin kolme päivää peräjälkeen vettä ja kaikki suli pois. Ja tänään aamulla oli taas odottamassa uusi ylläri, kun yön aikana oli paljaaseen maahan satanut puoleen sääreen asti lunta. No eipä mittään, kun on lumikola koko ajan valmiuksissa nurkalla :). Jos vaikka nyt saataisiin tän talven ensimmäiset ladut. Olis niin kivaa.

      Suloista vuoden alkua myös sinulle Teija ja jatkoakin heti siihen samaan syssyyn <3

      Poista
  27. Se on hyvä, kun ollaan erilaisia ja tykätään eri asioista. Meidänkin joulu poikkeaa siinä, etten kaipaa ketään meille eikä tulisi mieleenkään lähteä joulua viettämään muiden luo. Olen huomannut monesti muiden sitä hämmästelevän, mutta meille se sopii. Joulut koko suvun kesken kuulostaa ihan hauskoilta muilla ja sen heille mielelläni suon. Tylsää, jos kaikki oltaisiin samasta puusta veistettyjä:) Kauniita kuvia olet ottanut!
    http://satutalo.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä :). Justiin eilen ystävän kanssa lenkillä vielä puitiin tätä jouluasiaa. Hän kun oli taas ihan puhkipoikki, kun oli passannut kaiken aikuisille lapsilleen ihan niinkuin kaikki aiemmatkin vuodet tähän asti. Suunnilleen vissiin tehnyt laatikkoja varten itse kasvattamistaan luomulantuista :) (no ei nyt sentään, mutta melkein..). Kysyin, että tekeekö hän sen mielellään vai vaan siksi, että lapsista on edelleen niin kiva (nyt miehineen ja tyttöystävineen) tulla äidin valmiiseen pöytään, kun itse voi vaan loikoilla sohvalla ja odottaa koska ruoka valmistuu.
      No oli kuulemma ollut jo useana vuonna riitaa asiasta, mutta hän silti edelleen "uhrautuu" muitten eteen, mikä kuulosti just siltä, miten en toivoisi kenenkään joutuvan jouluaan viettämään. Mutta jokainen tavallaan ja jos olisin itse innokas leipuri ja kokki. niin mikäs sen parempaa aikaa itsensä toteuttamiseen kuin joulu :). Mutta kun en ole. Onneksi on ne Saarioisten äidit, jotka osaa loihtia hyvää ruokaa ja sitä kautta parempaa mieltä :)

      Kivaa kun kävit jättämässä viestin. Iloista Uutta Vuotta sinulle! Poikkean blogissa piakkoin.

      Poista
  28. Ihanat talvimaisemat!! Kunpa tulisi vielä muutamat kauniit pakkaspäivät ennen kevättä, pääsisi kuvailemaan! Olen ig:n puolella ihaillut kuviasi, nyt löysin tännekin :) Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kiva ylläri täällä :). Kiva kun poikkesit! (En ole blogilinkkiä instan puolella pitänyt näkyvissä, kun tää on tällainen sekalainen pilipaliblogi, jossa tulee kirjoiteltua mitä milloinkin huvittaa. Että jos edes siellä ig:ssä malttaisin pysyä enempi asiallisena :D).

      Aurinkoisia pakkaspäiviä olis täälläkin tilauksessa. Jos vaikka hiihtämään pääsis toisenkin kerran tänä talvena. Nyt on jäänyt yhteen päivään sekin ilo..
      Sitten saiskin lumet sulaa kertalaakista ja alkaa aurinkoinen ja lämmin kevät. Olis niin ihana nähdä pitkästä aikaa valoa ja vihreää.

      Iloista viikonloppua sinulle myös :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi