Sivut

torstai 23. lokakuuta 2014

PUOLI VUOTTA PALOSTA

Tulipalosta on tänään kulunut tasan puoli vuotta ja elämä on taas mukavan tavallista. Ellei jopa tavallisen mukavaa, kun saatiin lämmötkin takaisin taloon. Melko luksusta näillä keleillä :).

"No mutta sehän nyt oli vaan piharakennus..."



Näkymä kotipihaan kurvatessa on liki ennallaan, eikä tapahtunutta tule enää ajateltua joka päivä. Ei aina edes joka viikko.

Itseasiassa luulin, että olin sen muka pystynyt kokonaan unohtamaan, mutta äsken kun kävin lukemassa pätkän taannoisia "ajatuksiani ajasta", niin itkuhan siinä tuli. Ei voi mitään.

Palaneiden havujen ja muiden kasvien pelastustyöt sain teidän avullanne hyvälle mallille. Että suuret kiitokset kaikille vinkkejä antaneille ja erityiskiitokset Havubalsamin keksijälle. Voin sanoa, että on melkoinen ihmeaine. Sen avulla näyttää kuollutkin kasvi heräävän henkiin.

Ei enää ihan paha. Vihreä jo voiton puolella.

Leikkelin ihan ruskeiksi palaneita havujen oksia aika paljon, mutta siinä kohtaa kun alkoivat muistuttaa uitettua kissaa, jätin sikseen ja jatkoin säännnöllisellä havubalsamin suihkutuksella läpi kesän.


Korkeat katajat näyttävät tältä palon puolelta melko surkeilta, mutta kun kävin katsomassa ennen hoitotoimenpiteiden aloittamista ottamiani kuvia täällä, niin onhan noissa ihan vissi ero :).

Ja kääntöpuolelta katajat ovatkin ihan kuin mitään ei olis koskaan tapahtunutkaan.

Paraatipuoli on onneksi taloon päin.

Pihalaatoitus ja pihakiveykset menivät osittain pilalle ja niitä yritettiin puhdistaa soodapuhaltamalla, mutta tulokset jäivät harmikseni aika laihoiksi. Vaan ei se oo niin justiinsa. Pieniä on pihakivimurheet sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Vaihdetaan ne sitten jos vaihdetaan, mutta ajateltiin kumminkin ensin katsoa talven yli, josko vaikka jää kuluttaisi pinnoista ylimääräiset pois.


Autokatoksen aluskate suli ja paloi laattoihin läiskinä kiinni.

Katoksen kiviin paloi paljon muutakin.


Salakuvasin soodapuhaltajaa, joka aloitteli hommia, kun lähdin töihin.

Töistä palatessani olikin sitten koko tontti valkoisen soodan peitossa ja aloitin pesemällä piharakennuksen ja talon seinät, ikkunat, pihan, kasvit, kaiken. Lopun jätin viikonlopun sateiden huoleksi.

Ja vaikkei  suuri puhallus tällä kertaa tuottanutkaan toivottua tulosta, olen ihan vakuuttunut siitä, että systeemi on tosi hyvä.  

Elämä  on siis  näiltä osin kaikinpuolin mallillaan. Siitä kiitokset vielä tätäkin kautta (vaikkei kumpikaan taho tänne taatusti ikinä eksy) ammattitaitoiselle ja mukavalle rakennusporukalle sekä Vakutuusyhtiö Pohjolan superihanalle tarkastajalle, jonka kanssa asiat hoituivat täysin mutkattomasti.

Jonkun sortin blogiväsymys tässä on kaiken muun väsymyksen lisäksi ollut valloillaan, mutta luotan siihen, että kyllä se tästä taas energiaksi muuttuu ja tulee täälläkin vietettyä enemmän aikaa.

Mutta nyt Hyvää viikonloppua, jos ei muuta kuulu! Eikös se kohta taas jo ole?



62 kommenttia:

  1. Upea, uljas, uusi autotalli!
    Ei kai sitä energiaa voi kaikkeen riittää, jos joutuu siivoamaan taloa ULKOApäinkin :-)
    En tiedä toimisiko teillä, muttta meillä kävi joku heppu ehdottamassa, että kääntäiivät meidän pihakivet toisinpäin ja -tadaa-meillä olisi uusi piha. Tuli tunne, että olisivat kääntäneet muutakin, joten ei suostuttu. Toimisikohan teillä, ei tarvitsisi uusia kiviä ostaa?
    Tsemppiä eloon ja oloon, eiköhän se taas tästä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuule, ihan sama kuningasidea oli mulla kuin teidänkin pihakivien "kääntäjillä", mutta ajatus kuoli sauhuun, kun totesin, että meidän kivet on nurjalta puolelta tasaisia ja päällipuolelta sellaisia muotoiltuja. Hirvee pettymys kauheen innostuksen jälkeen..
      Että jos sille käännöslinjalle lähtisi, niin sitten pitäisi kääntää noin 50 m2 sijasta reilut parisataa neliötä (niitä jotka säilyi) ylimääräistä, joten taitaa jäädä :).

      Mutta elämä on tosiaan mallillaan ja joka päivä muistetaan ääneen sanoa, kuinka ihanalta tuntuu, kun patterit on taas lämpimiä. Se kylmän kalsea ei näilä keleillä houkuttele. Ja ustkotko, että tyhjän autotallin sisustamisestakin voi innostua :). Nyt oon jo nikkaroinut koukut kahdelle harjalle, lumilapiolle ja lumikolalle (jotka GR kävi ostamassa, koska mitään niistä ei jääny jäljelle). Eiks oo eksoottista :D

      Poista
    2. Teidän pitää keksiä sitten kiville jotain muuta....
      Autotallin sisustaminenhan kuulostaa just hyvälle :-)
      Ja hei, sinähän touhuat siellä tuhatta juttua ja sitten kirjoitat, että ei ole energiaa :-) Onhan :-)

      Poista
  2. On teillä ollut melkoinen urakka, huh. Onneksi nyt jo voiton puolella.
    Kyllä se taas on huomenna jo perjantai, mihin nää viikot häviää??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itseasiassa päästiin kaikesta loppupeleissä varsin helpolla (jos henkinen puoli unohdetaan). Vakuutusyhtiö ja ammattitaitoinen porukka hoitivat kaiken niin hienosti ja aikataulussa, että olen kyllä ikuisesti kiitollinen. (Ja niinkin aiemmin kirjoitinkin, niin vakuutusmaksuista en purnaa enää koskaan).

      Mutta tosiaan, mihin nää kaikki torstait ja viikot ja puolet ja vuodet oikein hukkuu..?? Haaveiluun ja haahuiluun vissiin :)

      Poista
  3. Hurja juttu tuo palo, kävin lukemassa postauksesi! Onneksi aikaa on jo kulunut ja se on vain ikävä muisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen mieli on onneksi niin hyvin rakennettu, että ikävät muistot haalistuu nopeammin kuin ne hyvät. Se on nyt nähty. Mutta ihan oikeasti luulin, että olen päässyt tämän asian yli, mutta kyllä vaan vatsaa kouraisi se huhtikuinen epäuskon ja kauhun tunne, kun katsoin uudelleen ne tekstini kuvat. Vaan nyt on kaikki näiltä osin paremmin kuin hyvin ja voi taas keskittyä normaaliin elämään :)

      Poista
  4. Elämä näyttää aina välillä, että kaikki voi olla hetkessä toisin. Omat voimavarat pistetään koetukselle. Uskallan ajatella, että ehkä meitä kasvatetaan ?! mihin - en tiedä.. ehkä tämä matka on sitä - kasvamista ja valmiiksi ei tulla koskaan...! Hienoa, että olette nyt urakan tällä puolen - elä vain katoa täältä blogimaailmasta :) pidän niin tavastasi kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Johonkin tässä on tosiaan kasvatettu jo siitä hetkestä, kun menetin äitini pian syntymäni jälkeen :(. Mutta kaikki se on vaan vastaanotettava, mitä elämä eteen heittää, ja rimpuiltava parhaansa mukaan eteenpäin.
      Tiedän, että sama se on sinulla.

      Ja kiitos ihan tosi paljon tuosta, mitä kirjotit. Eihän täältä voi mihinkään lopullisesti kadota, kun mulla on näin ihania ystäviä täällä <3

      Poista
  5. No nythän näyttää jo hyvältä,jes! Ja havutkin ovat terveen näköisiä.Vaan onpas siinä ollut työtä ja tekemistä..Ei ihme,että väsy painaa.Levähdä-blogata ehtii toistekkin.Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin mukava tulla kotiin, kun portilta ei enää näy se se ruma, musta raunio, vaan kaikki näyttää kaukaa katsottuna olevan ihan niinkuin ennenkin :).

      Ja hyvää mieltä tulee siitäkin, kun näkee, että kasvit toipuu. Vaikka vois ajatella, ettei nyt yhdet katajat voi olla tärkeitä, niin kyllä se vaan niin on, että kun ne ihan pikku taimina istutin silloin kun rakennus alunperin valmistui, ja ne on kaikki nää vuodet itseäni pidemmiksi jo kasvaneet, niin ei niistä ihan hevillä raskisi luopua. Että onneksi on se havubalsami :)

      ja kiitos samoin sinulle Anne <3

      Poista
  6. Voi, mulla on ollut ihan sua ikävä tässä välillä!<3 Mutta joo, talon peseminen kaikkialta kuulostaa järkyttävän kovalta hommalta! Eipä siis ihme, jos ei virtaa oikein ole. Sitä paitsi on lokakuu. Ei kai siihen muuta tarvita.;)
    Lämmin rutistus täältä...ja huomennahan ON kuitenkin se viikon kohokohta eli perjantai.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kivasti sanottu Taina <3. Mullakin on ollut ikävä sitä blogin kirjoitus ja -lukuinnostusta, joka nyt on ollut jo jonkun aikaa ihan hukassa. Haluaisin tarttua siihenkin sun laittamaan kivaan, mutta vaikeaan värihaasteeseen, mutta kun en vaan jaksa. Vaan tätä tää on joka syks ja aina se energia on palannut, joten kyllä se täältä taas :).

      Ja jos ei se auta, että huomenna on perjantai, niin ei sitten mikään :D

      Poista
  7. Annukka ihana. En ole tuolloin vielä lukenut sinun blogia, mutta sivulausessa olen tästä kuullut. Tiedän miten tälläinen vaikuttaa turvallisuudentunteeseen, mikään ei ole koskaan enää täysin ennallaan. Upealta teillä näyttää ja jonain päivänä muisto ei enää satuta, ei itkuta, ei mahassa nipistä. Lopulta se on yksi muisto muistojen joukossa. Mutta kaikki surutyö täytyy viedä kiven läpi, tämäkin ja se ottaa aikaa.

    Miksi sitten näin tietävästi tässä jorisen, emme ole kärsineet tulipaloa, mutta hometalokeissin kyllä. 5-kuukautta asumista uudessa kodissa, joka oli vimpan päälle remontoitu, kuntotarkastuksessa porattiin reiät ja tehtiin kosteusmittauksia ym. Ilmeni sitten että talon myyjät olivat kaiken rakentaneet vanhan päälle, sairastuminen sen kertoi. Talon uudelleen rakentaminen kesti 13-kuukautta, asuimme evakossa, juoksi vuokra-asunnon vuokra, juoksi asuntolaina, joka remontin myötä kasvoi mittavaksi. Oikeutta kävimme 2,5v. Remontoituun kotiin joka rakennettiin siis täysin uudeksi, meni muutamia vuosia, ennen kuin luottamus kasvoi, eikä talo ollut enää vihollinen, joka petti meidät. Nyt se on vain meidän koti, koti turvallinen. Mutta en tiedä uskallanko ikinä enää ostaa uutta kotia, tämän talon tunnen läpikotaisin. <3

    Haliterkuin Tiia

    En ole tätä ollut valmis blogissani kertomaan, mutta tässä tämä nyt tuli sitten. <3 Sinulle kerrottuna. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se justiin on, kun oma koti on sellainen turvapaikka ja kaikkien peruspilarien äiti, ja sitten kun selviää, ettei sekään ole koskematon, niin ei oikein tiedä, mihin sitä enää voi luottaa. Mutta kyllä se luotto tässä on jo hyvin pitkälle palautunut, kun enää ei tarvi tälle syksylle pelätä ukkosiakaan ja sitä että salama iskee :(. (Pelkään ukkosta muutenkin ja ton tapauksen jälkeen vielä kahta kauheammin, vaikkei se palon syynä ollutkaan).

      Mutta siis ihan hirveä on tuo teidänkin tapaus. Ja samanlaisia on joutunut ihan vierestä seuraamaan. Tappele siinä sitten oikeudessa, kun elämä on muutenkin ihan levällään ja terveyskin vaakalaudalla. Tosi kurjaa.
      Mutta kiitos kun kerroit. Toi sut entistäkin lähemmäksi <3

      Poista
  8. Joo kyllä se niin on että maailmassa on niin paljon huonoja muistoja ettei tämän planeetan kulta riitä niitä kaikkia kultaamaan vaan onneksi on niinkin että kun aikaa kuluu niin ne huonot muistot tuppaa kutistumaan vaikka tuppaavat mokomat välillä kummittelemaankin. Eikös se oo joku sanontakin että kummasti kutistu sano mummo kun kissan yheksässäkympissä pesi:)
    On se ihmeellistä miten nuo havut ovat toipuneet,sitkeitä ovat,ihan niinkuin sinäkin♥

    Riittäisköhän muuten käynti optikolla kun näen sun kuvissas kummallisuuksia,nyt ei näkyny kyllä playnappulaa vaan kahtelin että soodapuhaltajan kohdalta lähtee suojatie,mietin jo että aika jännässä kohdassa on ennenkuin tajusin että tais auringonpaiste tehdä tepposet mulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ei riitä kullat eikä mirhamit, mutta onneksi ihmisen mieli muistaa paremmin hyvät kuin huonot asiat. Sinänsä aika hyvin rakennettu systeemi :). Ei muista edes sitä, että tuli se kissakin kutistettua :D

      Havuista leikkasin aika rankalla kädellä ruskeita oksia ja ne oli kyllä niin säälittävän luikkuja ja toispuoleisia, että meinasin jo tasapuolisuuden nimissä leikata itseltäni kädet, tai edes hihat :). Mutta sitten vaan sinnikkäästi lannoittelin havu- ja rhodolannoitteella (sitähän sitä varmaan normaalisti harrastetaan, vaikkei mikään olis palanutkaan) ja suihkuttelin sitä havubalsamia, ja kas, noin vaan alkoivat vihertää. Ihan hirmuinen hyvänolon ja onnistumisen tunne, mikä on mulle tooooosi harvinaista näissä viherpeukalohommissa :)

      Mutta siis kyllä sun varmaan kannattaa sinne optikolle lankailla ;). Vaikka kuinka kuvaa katselin, niin en hoksannut, mihn suuntaan se suojatie lähtee, mutta koitetaan me kulkea sitä pitkin kumminkin ♥

      Poista
    2. Annukka, mars optikolle....minäkin sen "suojatien" näin :)
      Sä olet vissiin niin tottunut noiden seinärimojen nurmikolle tuomaan varjoon....

      Poista
    3. No just :D. Täytyyhän sitä soodapuhaltajalla turvallinen poistumisreitti olla...

      Poista
  9. Voi, hyvältä näyttää nyt, onneksi noin ulkopuolisesti kaikki alkaa olla vain haalea muisto, vaikka mielessä asia ihan varmasti on ja pysyykin vielä. Tsemppiä ja jaksuja sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneks on mielessäkin haalistunut niin, että jos ei joku satunnainen hiilenkappale pihalla tule vastaan, niin ei enää tule mietittyä asiaa. Nyt kun mulla on uusi, puhtaanvalkoinen polkupyöräkin vanhan ja nokisen tilalla :)
      Mutta tiedän, että kun kevät koittaa ja ensimmäisen kerran luvataan säätiedotuksessa ukkosta, niin taas alkaa panikointi. Siitä en vaan pääse koskaan yli, vaikkei salama tässä tapauksessa mitenkään paloon liittynytkään.

      Että tän puolesta kyllä jaksellaan mainiosti, mutta muuten on vähän kiikunkaakun :). Perinteistä syksyn aikaa..

      Kirjoitan tähän nyt, että pikaisiin näkymisiin, josko se vaikka jonain päivänä toteutuis <3

      Poista
  10. Hyvältä näyttää piharakennus. Pieniä on kivihuolet kun teille ei käynyt pahasti. Hyvin on tosiaan havubalsami toiminut. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pieniä on kivet tosiaan tässä maailmassa :). Ihan mitätön juttu mutta jos ne ei talven aikana muuksi muutu, niin ihan vaan sen takia keväällä haluan vaikka kääntää koko pihan ympäri, että ei olis niin selvä muistutus tapahtuneesta. Ja ihan hirmu luotto on siihenkin, että tällä surkeaakin surkeammalla viherpeukalolla saadaan yhdessä havubalsamin kanssa herätettyä loputkin havut ensi kesänä henkiin :). Nurmikon tilallekin kasvoi ihan itsestään jotain sievää matalaa rikkaruohoa, joten ei jäänyt rumaa mustaa aukkoa siihenkään. Kyllä luonto hoitaa :)

      Ja kiitos, hyvä viikonloppua sinulle myös! Harmittaa ihan, kun en ole jaksanut blogeja lukea, saati kirjoittaa, mutta kyllä se tilanne tästä taas korjaantuu :)

      Poista
  11. Kummasti se vaan saa sielunelämän pitkäksi aikaa sekaisin kun jotain odottamatonta tapahtuu. Pahimmillaan sydän särkyy monta kertaa. Ja vielä kerran kiellon päällä.
    Onneksi kaikki on nyt hyvin ja kaunista, pieniä "ruttuja" elämässä aina on, jääköön ne sulla nyt pihakiviin ja katajiin :)
    Mä olen ihan vilpittömästi kateellinen sulle tuosta lämmöstä - tää helvetin jääkaappi ei lämpene millään!! Takka töhötti lämmintä tuntitolkulla, kun piisti kiinni, niin kohta oli taas kylmä. Nyt palaa kymmenkunta kynttilää, minust ei näy viltin alta kuin nenä ja kohmeiset sormet. Helvetti sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi helmetti tosiaan tommosta kylmyyttä! (Mun tuttujen lapsi, joka oli tosi kiltti ja kuuliainen, oli pikkutyttönä ilmoittanut vanhemmilleen, että "Aion nyt lukita itseni vessaan kiroilemaan" ja oli sitten sieltä lukitun oven takaa huutanut, että "Voi HELMETTI"! Että siitä toi aloitus, vaikkei se taas millään lailla asiaan liittynytkään :D)

      Ruttuja aina on ja tulee olemaan, mutta 99% on nyt kaikki paremmin kuin mallillaan. Ja kun kaikki rakennuksen sisälläkin paloi, niin eipä ole mitään "turhaa tavaraa", jolla uuden, siistin tilan täyttäis. Joskaan ei ole sitä tarpeellistakaan, mutta sitä kerkiää hankkia sitä mukaa, kun on oikea tarve. Muuten ei osteta mitään.

      Josko se tuleva tonttulasi vaikka vähän lämmittäis. On jo matkalla tännepäin :)

      Poista
  12. Ihanaa miten hienolta tuo jo näyttää ❤️ Katajatkin toipumaan päin , niistäkin vielä ajan kanssa tulee entistä ehommat . Mainioita aineita löytyy näköjään sekä katajien parantamiseen että pihakiveykselle.
    Hyvä myös , että asiat ovat muuten sujuneet hyvin mm. Vakuutusyhtiön kanssa , kurjaa olisi , jos pitäisi senkin kanssa kinata.
    Mukavaa syksyn jatkoa tai mitä tää nyt on , alkutalvea , rospuuttoaikaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä kuule muuta sano. Jos tässä olis vielä joutunut vakuutusyhtiön kanssa taistelemaan, niin vähän luulen, että siinä tapahtuman jälkeisessä mielentilassa en olis moisesta edes selvinnyt. Mutta tarkastaja oli niin ihmisläheinen ja empaattinen mies, joka sai mut rauhoittumaan pelkällä olemuksellaan heti kun ensimmäisen kerran tänne pihalle ilmestyi. Katsoi silmiin ja sanoi, että "Teillä ei ole mitään hätää, älä murehdi. Me kyllä hoidetaan". Tuntui ihan liian hyvältä ollakseen totta. Mutta onneksi kumminkin on :)

      Ja kiitos samoin, hyvää tätä epämääräistä ei-mitään-vuodenaikaa :). Hankaloittaa pukeutumista, kun ei enää voi käyttää kesävaatteita, muttei vielä haluais vaihtaa talvivermeisiinkään.. Sitä jotenkin ajattelee, että mitä sitä sitten laittaa päällensä, kun on oikeasti kylmä. Joka vuosi sama homma :). Talvi yllättää suomalaiset :D

      Poista
  13. Ihanaa, kun asiat ovat nyt niin paljon paremmin ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on ♥. Mutta liikaa en uskalla kumminkaan hehkuttaa, ettei tule takapakkia...
      Ja kotona lämpö tuntuu nyt jotenkin erityiseltä, kun sitä taas on :)

      Mukavaa viikonloppua! Joka aamu sua muistan, kun vedän päälleni takin, jossa roikkuu se erityinen heijastin. Siitä ei vaan voi lakata tykkäämästä.

      Poista
  14. Kiva kuulla, että voiton puolella! Ja tuo havubalsami pitää laittaa muistiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nyt saa taas keskittyä ihan normaaliin elämään ja se tuntuu tosi kivalta :)

      Oikeesti se havubalsami on ihme aine. Pullo maksoi muistaakseni alle parikymppiä ja sitä sekoitetaan veteen suhteessa 15 ml balsamia + pari litraa vettä. Ja sitten vaan ruiskutellaan neulasille parin-kolmen viikon välein. Oli niin palkitsevaa katsella kuinka sen avulla alkoi puskemaan uutta vihreää kaiken kuolleen keskeltä :)

      Poista
  15. Hyvältä näyttää. ★ Ei oo ihme että väsymys iskee mutta voiton puolella ootte jo. ♥ Hienoa että itse istuttamat taimetkin jo toipumaan päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin palon jälkeen niillä mustilla raunioilla tuntui kyllä, että nyt ei mun hartiat kestäis kaiken alusta aloittamista. Mutta onneksi homma hoitui vakuutusyhtiön toimesta niin hienosti, että oma osallistuminen projektiin oli vaan pieni murto-osa siitä, jonka kertaalleen olin käynyt läpi. (Meillä kun nää rakentamis- ja remonttihommat on mun heiniä). Mutta varmaan se silti sen verran koville otti, kun melkeinpä näihin päiviin asti on tontilla häärinyt "ylimääräistä" (joskin ihan supermukavaa) porukkaa, että nyt kun kaikki on valmista, iskee turnausväsymys.

      Havut on nyt vähän niinkuin mun lapsia, joita hulluna hoivaan, että saan ne taas kuntoon <3.

      Poista
  16. On tuo ollut kyllä varmasti ihan kaamea kokemus, en pysty kuvittelemaankaan, kun en ole kokenut moista. Ota aikaa blogiväsymyksen ylimenoon, blogista ei varmaan kannata ottaa stressiä. Kivaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se tässä on hassua, että vaikka aikaa on kulunut vasta puoli vuotta, en melkein itsekään enää pysty kuvittelemaan koko asiaa. Tai kai se on joku ihmiselle luotu puolustusmekanismi tai mikä lie, mutta hyvä niin. Sen takia vähän yllätyin, kuinka voimakas reaktio itselle tuli siitä, kun kävin katsomassa sen palonjälkeisen tekstini (en edes lukenut kaikkea) ja pikakelasin kuvat läpi. Tuli ihan hirveän paha olo ja poistuin sieltä pikapikaa. Ja ajattelin, että pitäiskö poistaa koko juttu, mutta olkoot nyt toistaiseksi "muistona".

      Mukavaa viikonloppua sulle ja koko porukalle myös <3

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Pistän vielä yhden lisää ♥♥♥♥♥ :)

      Poista
  18. No kyllä on komia talli! Ja kaikki niin siistiä,ei mitään autonrenkaita ja moponraatoja :) No eipä niitä teijän tontilla ollu vissiin aiemminkaan..Onko tuo uusi talli nyt prikulleen samanlainen kuin entinen? Saiko esittää mitään muutoksia entiseen?

    Juu ja lämmöt talossa on aika luksusta näillä keleillä.Tänä aamuna täällä Kainuussa käy tuulen vinkka ja siihen pakkanen päälle...miksei vois olla aina kesä...no eihän se sitten tuntus enää miltään jos ei välillä kituisi semmosta 8 kuukautta kylmän kourissa.

    Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, poikkeuksellisen siistiä on, kun ei ole niitä peruspinoja autonrenkaita, kun kaikki paloi.. Eikähän ole mitään muutakaan kuin tyhjää tilaa tällä hetkellä. Ei melkein raskis alkaa täyttämään sitä millään, mutta melko haastavaa on ollu elää yhden ruuvimeisselin varassa :). Mitään kun ei haluttu hankkia ennenkuin on taas tilaa, jossa niitä säilyttää. Harava ja ruohonleikkuri sentään ostettiin..

      Niin hassua kuin se onkin, niin rakennukselle piti hakea uudestaan rakennuslupa ja sen käsittelyyn niillä olemassaolevilla kuvillakin meni muutama viikko. Ja täytyy sanoa, että ei kyllä ollu sellainen tilanne, että olis ollut fiilistä tai jaksamista alkaa miettiä mitään muutoksia ja sitä mitä ne maksaa. Vanha oli ihan toimiva ja kun perustukset kuitenkin jäi jäljelle, niin siihen se oli hyvä uudelleenrakentaa. (Kun tekijät pyysi valokuvia, joiden perusteella osaisivat katsoa, miltä näytti ennen, niin kokonaista yhden löysin. Oli otettu alkuperäisenä rakennusvuonna 2008 ja siinä pojat polleina nojailivat uuden tallin edustalla ihka ensimmäiseen Honda mankiinsa :). Melko liikkis).
      Värin suhteen kävi mielessä, että josko sen maalais jollain muulla kuin tolla vihreällä, joka ei välttis enää ole se feivoritti, ja itse sitten maalailis talon samalla värillä. Mutta ei kyllä riittäny voimat edes sen vertaiseen valintaan.

      Nyt on hyvä olla ja ennenkaikkea sitä lämmintä. Kelit kun on kokolailla samat kuin siellä teillä.

      Mukavata viikonloppua sinne myös <3

      Poista
  19. Kiva että olette saaneet pihan ja tallin ennalleen vaikka mielestä asia ei koskaan unohdu, onneksi asia hälvenee ajan kanssa. Puhun kokemuksesta, ei tulipalosta mutta muuten ikävästä kotiini kohdistuneesta asiasta.

    Pari viikkoa sitten katselimme pihastamme kun naapurikadulla paloi omakotitalo. Mieheni oli pihatöissä alkuillasta kun kuuli avunhuutoja, meni katsomaan tilannetta ja soitti palokunnan. Ikävää katseltavaa, muistin samalla myös kuvat blogistasi. Talosta ei jäänyt kuin tiiliseinät pystyyn.Palokunta vartioi taloa koko yön ja seuraavan päivän. Mitä talolle tapahtuu, en tiedä, kuuleman mukaan asukkaat eivät pysty (henkisesti) enää muuttamaan sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en halua edes ajatella sitä, että näkisi jonkun kodin palavan. Sen verran on ne liekit ja se palon inhottava haju kuitenkin syöpyneet mieleen, että toivon, ettei tarvi enää ikinä kokea vastaavaa. (Nykyään kun haistan savua jossain, erotan heti, onko se "hyvää" vai "pahaa" savua. Siinä kun on niin vissi ero, lämmitetäänkö pihasaunaa vai palaako jotain mitä ei pitäisi. Samoin se ritinä jäi pitkäksi aikaa mieleen, mutta onneksi tosiaan on aina vaan harvemmin mielessä ja toivottavasti jonain päivänä ei "tarvi" ajatella asiaa enää ollenkaan. Joskin uskon tuohon mitä sanot. Eihän sitä mitään voi oikeasti ihan kokonaan unohtaa. Ja olkoot se ikävä tapahtuma mikä tahansa, se että se kohdistuu omaan kotiin, joka kumminkin on se kaiken peruspilari ja turvapaikka, niin se on ihan kamalaa).

      Surku teidän naapureiden puolesta :(.

      Hyvää viikonloppua kuitenkin! Näyttää siltä, että pakkanen väistyy ja saadaan taas vettä tilalle..

      Poista
  20. Kivan vihreää ja vehreää siellä! Tuo soodapuhallus sopii hyvin lähestyvän halloweenin tunnelmaan : ))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vihreä alkaa voittaa :). (Jos joku, joka ei tietäisi, mitä on tapahtunut, näkisi meidän havut, ajattelis varmaan, että onpas kuivia ja ruskeita, mutta itse näen vaan kaiken sen vihreyden ja uuden kasvun. Tulee ihan voittajafiilis, kun hoito on tuottanut tulosta, vaikka muuten niin tumppu noitten kasvien kanssa olenkin).

      Ja joo, koko tontti oli tosiaan yks iso Halloween sen suuren puhalluksen jäljiltä :D

      Poista
  21. Muistan hyvin tulipalopostauksesi, meinasi itseltäkin sydän pysähtyä siihen paikkaan. Todella kauhea juttu, mutta onneksi asiat on nyt paremmalla mallilla. Hienosti olette saaneet asiat järjestymään, ihana juttu.

    Eiköhän me kaikki lukijat ymmärretä ettei aina jaksa olla into piukeena kirjoittamassa varsinkaan tuollaisen kokemuksen jälkeen. Välillä pitää hengähtää ja ihan hyvällä omatunnolla. Vai onko se omalla tunnolla?

    Mukavaa viikonloppua anyway ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh. Olipas hyvä kumminkin, ettei sun sydän sentään pysähtynyt :). Mutta kiitos, kun niin välität <3.
      Ja olen jälkikäteen miettinyt, että mahtoiko se olla jonkun sortin shokkireaktio vai mikä, kun siinä itse palotilanteessa (silloin kun siitä terassilta seurattiin ja todettiin, että se on nyt menoa), pysyin jotenkin ihan poikkeuksellisen rauhallisena. Sellaisena, jollainen en ole koskaan ollut. En osaa sitä selittää, mutta tunne oli ihan outo. Sellainen epänormaalin tyyni.

      Mutta nyt olen taas oma väsynyt itseni :D. Sen verran kuitenkin vissiin pihalla, että vaikka olen omasta mielestäni hirmu kielipentti, niin en itseasiassa tiedä, kumpi noista sun vaihtoehdoista on oikein. Niitä kun peräjälkeen kuulostelee, niin voisi olla kumpi vaan :)

      Kiitos kun olet täällä ja mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  22. Voi Annukka, olen niin iloinen sun puolesta! Ihanaa, että olette voiton puolella ja asiat ovat asettuneet oikeisiin uomiinsa <3

    Mukavaista viikkaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Taru <3. Asiat on taas mallillaan, mutta liikaa ei parane hehkuttaa, kun ei tiedä, mikä seuraavan nurkan takana odottaa..

      Ja niin toivon, että pääsisin sulle mahdollisimman pian kirjoittamaan samanlaiset terveiset kuin mitä itse kirjoitit nyt <3

      Kaikkea hyvää viikonloppuun! Ja mielellään vielä parempaa.

      Poista
  23. Täältä katsoen näyttää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hienosti olet saanut kasvit paranemaan palovammoistaan. Korkea aika saada lämmöt taloon ja arki muutenkin raiteilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samaa on kaikki meillä viime aikoina poikenneet sanoneet. Että ihan kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Ja onneksi itsestäkin tuntuu siltä, kun tässä keittiön pöydän ääressä istuu ja ikkunasta ulos katsoo :).

      Jos nyt jotain positiivista tapahtuneesta haluaa hakea (niinkuin yleensä aina haluan), niin kyllä oli todellinen onni onnettomuudessa, että tapahtui siihen aikaan kun tapahtui. Talvella oltaisiin oltu todellisessa pulassa, koska meillä ei ole mitään varalämmitysjärjestelmää. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tai ainakin jotain sinne päin :)

      Poista
  24. Olen niin pahoillani, että olette joutuneet kokemaan
    kammottavan tulipalon. Olen uusi lukija, joten en ole
    tiennyt tästä teitä kohdanneesta tragediasta.
    Mukava kuitenkin, että elämä jatkaa kulkuaan ja
    suurimmat vauriot on saatu korjattua.

    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon myötätunnosta Teija <3. Eikähän tämmöistä voinut itsekään tietää tai edes uskoa tapahtuvan, mutta nyt on elämä taas onneksi palannut takaisin normiraiteille.

      Olen tosi iloinen, kun olet täällä. Jos vaikka saisin tässä aikaiseksi kirjoitella vähän iloisemmista aiheista :)

      Kaikinpuolin mukavaa viikonloppua sinne teidän kauniiseen kotiin myös!

      Poista
  25. Näyttää siltä, että elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Kulunut klisee, mutta ehkä joskus tottakin? Mutta voin hyvin kuvitella, että tapahtuneesta lukeminen tuo taas painajaismaiset tapahtumat mieleen.

    Hyvää viikonloppua, Annukka! Toivottavasti saat väsymyksen voitettua. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuluneita tässä ollaan itsekin, joten kliseet käy mainiosti :D.
      Mutta jos totta puhun (niinkuin yleensä), niin kahtena viime yönä olen nähnyt painajaisia palosta. Että vaikka tää oli iloiseksi ja positiiviseksi postaukseksi tarkoitettu, niin sen verran vissiin vaikutti mieleen kumminkin.

      Parasta viikonloppua sulle Satu ja kyllä tästä koomasta vielä herätään ♥

      Poista
  26. Ai hurjaa, onko siitä jo puoli vuotta kulunut! Kiva kuulla että se ei pyöri mielessä enää niin useasti, ja toivottavasti syksy ja alkava talvi sujuu nyt vain kivoissa merkeissä <3 Ja niin, ihanaa viikonloppua myös ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan aika kuluu ja me sen kun viisastutaan :)
      Mutta jos ihan vakavasti ajattelen, niin jotenkin tuntuu, että joko tapahtuneesta on paljon, paljon kauemmin tai että sitä ei olis tapahtunut oikeasti ollenkaan. Ihan kuin jostain toisesta elämästä koko juttu. Onneksi niin.

      Ja voi kuulostaa hassulta, mutta piharakennuksenkin sisustaminen voi olla hohdokasta :). Nyt kun siellä on vaan tyhjää, siistiä tilaa, johon sitten harkiten hankitaan kaikki tarpeellinen. Ei mitään turhaa.

      Ihanaa viikonloppua teille kans <3

      Poista
  27. Aika on kyllä mennyt nopsasti. Kyllä ne isot asiat vaan muuttaa. Mä ajattelen JOKA IKINEN kerta kun jätän tytöt, että se voi olla viimeinen. Päiväkodin tädit varmaan ajattelee, että oon joku ylitakertuva mutsi, kun en anna tyttöjen juosta leikkimään ilman, että ne ensin rekisteröi, kun mä sanon heipat ja että rakastan. Silmänräpäyksessä kaikki voi olla toisin. Toivottavasti teidän vastoinkäymiset on nyt ohitettu. Hyvältä näyttää pihassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kuule yhtään ihmettele tota sun tapaa toimia. On kumminkin elämässä sen verran isoja asioita tapahtunut, että se pitää samaan aikaan nöyränä, mutta kiitollisena. (Sama vika rahikaisella..). Ajatelkoot tädit ja sedät ihan mitä tykkää.

      Mutta toivon tosiaan, että meidän (molempien ja kaikkien) vastoinkäymiset olis nyt käyty. Ainakin ne isot, koska pienet me kyllä kestetään.

      Ja kiva kun välillä poikkesit, kun luulin jo että oot mut ihan hyljänny :)

      Kaikinpuolin kivaa viikonloppua sinne neljän A:n tiimille <3

      Poista
  28. VOi Annukka! Hyvältähän kaikki nyt näyttää. Tiedän, ettei tulipalo ole koskaan mikään pikkujuttu, vaikka ei henkilövahinkoja sattuisikaan, ajatus siitä, mitä olisi voinut tapahtua, on aina läsnä. Meillä oli pieni tulipalon alku vanhassa talossa. Se alkoi lattialämmitystermostaatin oikosulusta. Heräsin kahdelta yöllä savunhajuun ja koska meidän hälyttimet oli hiljaa, kuvittelin sen tulevan naapurista. Kun menin olohuoneeseen, törmäsin sankkaan savuun. Meidän hälyttimet eivät toimineet, joten miten olisi voinutkaan käydä, jos en olisi sattumalta herännyt. Kyllä siinä oli suojelusenkeli meidän talon päällä, aivan varmasti. Lapset olivat vielä pieniä, kaikki muistaakseni päiväkodissa. Kaikki meni hyvin ja vahingot olivat pieniä. Muistona tuosta meidän yhden kaapin sivuseinässä on musta jälki, se saa siinä olla ja kertoa tarinaa tuosta kauheasta yöstä. Meidän täytyy Annukka ajatella niin, ettei tuollaisia juttuja satu omalle kohdalle montaa kertaa ja ehkä me olemme omat tulipalomme nyt sitten jo sammuttaneet. Hälyttimet ja niiden toiminta on tärkeää, ne pitää välillä aina tarkastaa, sen haluan muillekin tässä muistutukseksi sanoa. Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa luojan lykky, että heräsit. Vaan se se kai on meille naisille/äideille sisäänrakennettu vaisto, joka pitää öisinkin valppaana. Huhhuh. En halua edes ajatella mitä olis voinut tapahtua.

      Tässä meidän tapauksessa kävi niin, että vaikka piharakennuksen räystäänaluset (eli siis koko katto) oli jo ilmiliekeissä, meistä sisällä olijoista ei kukaan tiennyt siitä mitään, kun keli oli niin tyyni, että kaikki savu meni suoraan ylöspäin, eikä pienintäkään hajua tullut sisälle. Että ilman ovikelloa soittamaan tullutta naapuria olisi voinut käydä paljon pahemmin, mutta en halua enää suoda ajatusta sillekään, koska sen jälkeen kun tämän postasin (vaikka piti olla iloinen tarina), olen nähnyt kumpanakin yönä painajaisia uudesta palosta :(.

      Mutta niinkuin sanot, niin siihen luotetaan, että ei kahta kertaa samaan perheeseen. Niin sanoi yksi mun ystäväkin ja siitä tuli jotenkin sellainen olo, että siihen se on pakko luotta.

      Ja totta tuo, että hälyttimet kuntoon. Ja vakuutukset myös.

      Ihanaa viikonloppua Villa Valkoon kans <3

      Poista
  29. Menneet on menneitä ja nokka kohti uutta nousua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Nokka pystyssä eteenpäin :D

      Poista
  30. Hitto, tuolla tallissahan pölisee kuin meitsi käyttelisi siellä Scholl Velvet Smooth -vekotintani!
    *
    Joskus elämä pysäyttää, vaan myös lykkää uuteen vauhtiin!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentistasi