Sivut

lauantai 23. elokuuta 2014

SYÖTYJÄ SANOJA - HAASTE

Minähän en sanojani syö. Koskaan.

Tai no... 

Ehkä pari kertaa olen syönyt. Mutta ihan vaan pienesti..

Kerrassaan mainio haaste, johon törmäsin lukiessani pitkäaikaisen blogiystäväni, aina yhtä rehellisen Sanniksen vastauksia.

Haasteen Sannikselle oli puolestaan heittänyt sen alkuperäinen keksijä, vasta äsken löytämäni kivanoloisen Syvältä.-blogin Sanna, jonka kanssa löytyi heti äkkilukemalta ainakin yksi yhtäläisyys, joka myös omiin vastauksiini liittyy.

Ja vaikka kukaan ei siis varsinaisesti pyytänyt meikäläistä tarttumaan haasteeseen, teen sen siitä huolimatta. Ihan vaan sen takia, että tunsin pienoisen piston yleensä niin umpirehellisessä sydämessäni.



No nyt on molemmat. Alkuun tuntui, että vähemmän elämää ja enemmän Facebookkia, mutta se oli sitä alkuinnostusta se. 

Voi olla, että viimeinen niitti päätökselle perua vakaat aikeeni oli nuoremman poikani lausunto, jonka mukaan "Facebookissa ei oo enää muita kuin jotain ihme keski-ikäisiä, joilla on ankeat jutut".

No siinä tapauksessa...

Ja toisin kuin olin kuvitellut, varsin maltillista on ollut rintamalla, jota ennakkoon eniten pelkäsin. Siis sitä, että tämän tästä joutuu tuntemaan huonommuuden tunnetta lukiessaan kuinka joku on leiponut, paistanut, hillonnut, säilönyt ja ollut kaikinpuolin muutenkin täydellinen.
Turha pelko. Tai hyvin valikoituneet kaverit. (Mies muuten juuri eilen kysyi, että "paljonko sulla on siellä (FB:ssa) kavereita?", johon vastasin, että "yhtä monta kuin oikeassakin elämässä".
"No ei kai nyt kellään voi olla vaan yhtä ???".)

Ja pakko myöntää, että olisi ehkä jo muutamia vuosia sitten  vähän aiemmin kannattanut syödä sanansa tässä(kin) asiassa, koska onhan se jotenkin niin paljon kätevämpää tavoittaa joku heti kuin jäädä päiväkausiksi odottelemaan, että se joku ehkä vastaa sähköpostiin. (Sitä kun on itse käynyt läpi kaikki viestintävälineet reikänauhateleksistä lähtien, ei vaan osaa ajatella, että kaikki eivät ihan välttämättä ihan koko ajan istu koneella sähköpostin äärellä.)

Mutta eteenpäin sanoi Annukka-mummo.




Mitä järkeä on käydä kopioimassa muiden ottamia kuvia?
Minä kyllä pärjään omillani, ja jos en pärjää, niin antaa olla.

Jaa-a. 

Ans olla kun lähdin vähän tutkailemaan, mitä kaikkea Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löytyy, niin johan olin niin syvällä kuvaviidakossa, että ei ollut pois tulemista ennenkuin silmät  tekivät kertakaikkisen lakon ja kuivuivat päähän. (Sitä tapahtuu nykyään muuten melko usein. Eikä vähiten kahden edellämainitun johdosta).

Aivan mieletön määrä toinen toistaan kivempia ja kauniimpia kuvia, joista ei vaan saa tarpeekseen.
Ja jotenkin niin hassulta tuntuu, että kun katson omaa Pinterest-profiiliani (vai onko se tili vai mikä?), se on ihan itseni näköinen, vaikka ansio kuvista kuuluu ihan täysin niiden alkuperäisille kuvaajille.
Omat taitoni eivät moiseen edes riittäisi. Keräilyynkin hädin tuskin.

Sen verran innokas noviisi kuitenkin olin, että kuvapaljoudesta haltioituneena, en hoksannut alkaa seuraamaan juurikaan kenenkään tauluja. Että vissiin aika turha odotella, että seuraajia oman oven taakse tulisi ihan jonoksi asti. Päivi ja Jenni sentään säälistä, joten kiitos siitä :).




No olisin varmaan pärjännytkin, mutta kun näyttö jotenkin kutistui tässä vuosien varrella niin minimiin, ettei siitä tällainen tavallinen ikänäköinen nähnyt enää mitään, niin pakkohan se oli vaihtaa. Eikä oikein antanut luonto peräksi Ringoa tahi muuta senioripuhelinta ihan vielä hommata.

Vaikka olihan siinä vanhassa kyllä nettikin. Noinniinkuin periaatteessa. Aika usein vaan tuli ilmoitus, että "Web-yhdyskäytävä ei vastaa". Että ei ihan hirmu näppärä vaikkapa tien päällä jonkun paikan nopeatempoisessa etsimisessä.

Ja jos jostain ihmeen syystä sen uuden puhelimen joskus hankinkin, niin siitä pidän kyllä huolen, että en sitä koko ajan räplää.

No en räplääkään. Ainakaan öisin. 
Mutta kysynpähän vaan, että miten voi oikeasti koko ajan olla akku puhelimesta loppu? 



Täynnä nuorten ja kauniiden ihmisten selfieitä. Ei siis meikäläistä varten.

Vaan kuinkas sitten kävikään..

Ja vielä viimeinen..



Hehhee.

Enää taitaa jäädä jäljelle Twitter. Mutta siihen en sekaannu. Ja näitä sanojani en syö. Jätän sen homman ministereille. (Siis sen Twitterin).

Voi olla, että vielä jäi joitain muutakin kuin näitä some-luurankoja kaappiin, mutta tulipahan tunnustettua edes nämä.

Että jos yhtään tuntuu siltä, että on ikinä elämässä tullut syötyä jonkun sortin sanoja, niin mikäs sen mukavampaa kuin kuulla niistä :).





63 kommenttia:

  1. Olipa kiva kuulla totuuden sanoja :) Me taidetaan olla aika tasoissa, tosin minun istagramissa ei ole kuvan kuvaa, seuraan vain muita (esim. lapsiani). Pinteristissä käyn vakoilemassa kaikki ihanat ideat. Facebook, joo addiktoitunut jonkun verran. Älypuhelinta ilman en enää selviäisi... Mutta se Twitter saa minunkin puolesta jäädä ministereille.

    Älypuhelimesta löytyy sitten WhatsApp ja Snapchat jotka on ehdottomasti eniten käytössä (Facebook messingerin ohella). Onneksi sillä voi vielä soittaakin ja kirjoittaa tekstiviestejä. Hauskinta oli huomata, että jos on jollekin tärkeää asiaa, niin sitten soitetaan, tekstataan, WhatAppataan, FB Messingerilla ja vielä varmuudeksi Snapchatataan, että varmasti saa sen jonku heti kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk. Mun on nyt pakko sivuuttaa äkkiä kaikki noi mitä mainitsit, ettei tuu taas lisää syötyjä sanoja :D.
      Tai siis ei kai sellaista voi syödä, mistä mitään ei tiedä...

      WhatsApp mullakin on, kun pojat käski sen ladata, mutta en oo osannut laittaa siihen merkkiääntä, joten kaikki sinne tulleet viestit menee multa ohi :). Ellei sitten viestin lähettäjä soita ja kysy, että oonko lukenut viestin.. (Oot mua nuorempi, mutta saatat muistaa ajan, kun lähetettiin faxi ja sitten soitettiin perään ja kysyttiin, että ootko saanut sen ;))

      (Jos yhtään huvittaa, niin mun Instagram-linkki oli piilotettuna siihen "Kuinkas sitten kävikään"-lauseeseen..
      Paitsi että jostain syystä sivu ei just nyt aukea. Eikä siellä mitään huisin jännittävää edes ole. Lähinnä mun uudella halpa-Lumialla otettuja kukkakuvia :). Eli melko kesyä meininkiä)

      Poista
    2. Oi sitä kultaista faksien aikaa. Tai muistatko kun joku yritti lähettää faksin puhelimeen? Se hirvittävä ääni ja kolme yritystä.

      Ajattele, joissakin maissa se onedelleen aktiivisessa käytössä.

      Poista
    3. Tosiaan :D.
      Kolme yritystä :D :D
      (Ja sama toisinpäin. Jos vahingossa yritti soittaa faksinumeroon, niin taas oli merkkiäänen paikka)

      Poista
  2. Hei, kiva kun teit tämän. Minä olen nyt pari kuukautta pyörinyt pinterestissä, mutta tuo Instagram ja Twitteri ovat vielä tuntemattomia, ja pysyvätkin ainakin toistaiseksi. Ps. Olen edelleen ihan pihalla puhelimeni kanssa, eikä sillä viitti olla netissäkään, kun käytän sitä niin hitaasti. Menee vain hermot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt puhelin ollut reilun kuukauden ja viime viikolla opin laittamaan sen jo äänettömälle :D. Tai siis en oppinut, mutta poika näytti miten se tehdään.

      En ole periaatteessa mitään tekniikkaa vastaan, mutta kyllä tässä jotenkin tuntuu, että nyt tulee ihan liikaa kaikkea ihan liian tiuhalla tahdilla. Ei meinaa millään pysyä perässä.

      Pelkästään sen puhelimen osto oli melkeinpä liian vaativaa mulle. Seisoin vaan kaupan hyllyn edessä ihan lamaantuneena ja katselin sitä loputonta vaihtoehtojen määrää. Onneksi oli sielläkin nuori avulias henkilö, joka teki valinnan mun puolesta. (Ihmetteli tosin varmaan, kun kysyi, että mihin puhelinta enimmäkseen käytän ja vastasin, että soittamiseen :). Se kai lienee vanhanaikaista).

      Poista
  3. Haa...facen kanssa sama juttu! Tosin, minä kävin sen alkuaikoina kääntymässä siellä ja sanoin sitten että ei ikinä enää.
    Ja nyt mietin että pitäiskö blogikin olla siellä kun sinne on niin helppo ja nopea ladata kuvia...hmmm.
    Insta ja pinterest? juu ei! en edes käy katsomassa...moon muutennii kusessa ajankäytön kanssa :D

    Suloista sunnuntaita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan niitä blogeja paljon facen kautta seurataan, mutta mun mielestä on kivempaa, kun on eri jutut eri paikoissa. Ja blogeja tuun mieluiten varta vasten tänne kaikessa rauhassa lueskelemaan.
      (Välillä oikeasti vähän tympii, kun sama sisältö löytyy vähän joka paikasta).

      Ajankäyttö on meikäläiselläkin lähtenyt pahasti luisumaan käsistä.
      Sitä kun ei oo yhtään sen enempää kuin ennenkään ja nyt kun olen alkuinnostunut noista puhelimen mukanaan tuomista jutuista, niin se aika on täältä pois.
      Sinänsä harmi, mutta joskus sitä ei vaan jaksa edes lukea mitään, vaan pelkkä kuvien katselu riittää. Vähän sama kuin kampaajalla lehtien selailu.

      Suloista sunnuntaita sullen kans <3

      Poista
  4. Syötyjä sanoja - muutettuja mieliä - eikös se ole kehitystä. Muuten kaikki pysyisi muuttumattomana - niinkuin ennenkin. Mutta, kuka myöntää muuttavansa mieltänsä? Ei ainakaan moni mies. Kun on se oikeassa olemisen tarve niin suuri.
    Pohjanmaalla mielensä muuttujia kutsuttiin tuuliviireiksi. Ja se sanottiin paheksuen. Onneksi asun etelässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on (ainakin ollut) vähän sitä aina oikeassa olemisen vikaa ja sen takia ääneen toitotettujen vakaiden aikomusten pyörtäminen ottaa muka vähän koville. Johtuisko pohjalaisuudestani ;). Mutta ihan tuuliviiriksi en kyllä tunnustaudu. Sen verran hitaasti käy nää mun muutokset :)

      Mutta olet oikeassa. Jos ei itse koskaan olisi valmis muuttamaan mieltänsä, niin eihän sitä tosiaan kehitys kehittyisi miksikään. Siinähän sitä sitten jäisi kaiken jalkoihin "aina ennnenkin on näin tehty"-asenteella.
      Että ehkä tää ei nyt sitten kumminkaan ole niin noloa, että syö sanansa :)

      Poista
  5. Hihii - nuo kaikki voin allekirjoittaa minäkin ;D kaikki löytyy ja kaikkia vastaan olen muka ollut . Twitter on myös , mutta se ei oikein niskaan nappaa. Tuon lisäksi vielä Polyvore ja keski- ikäisten naisten (? Miten niin ) suosiossa oleva Candy Crush - peli.
    Muistan , kun vuonna -96 yhdessä Ukkokullan kanssa vannottiin että mehän ei ikinä kännykkää tarvita !
    Perhana - akku loppuu ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan vastailua illemmalla. Mun tarttee nyt mennä raittiiseen ulkoilmaan välillä :)

      Poista
    2. Nonni. Nyt voi taas hyvällä omallatunnolla roikkua koneella, kun tuli kentällä tehtyä neljän tunnin kävelylenkki sateessa :).

      Juu, muistin kyllä sun Candy Crush-pelit, mutta vannoin itselleni, että vaikka kuinka tekis mieli mennä kurkkaamaan, mitä se Anneaulikki oikeastaan pelaa, niin en mene. En, en ja en ... (Ehkä).
      Oikeasti mulle on tullut siitä puhelimesta sen vaivaisen kuukauden olemassaolon aikana ihan fyysisiä oireita. Niskat on kuin betonia ja silmät tosiaan kuivuu kirjaimellisesti päähän. Että joku tolkku tähän hommaan pitäis saada.

      Mutta mitä tohon -96 vuoteen tulee, niin silloin kännykät oli vähän eri kaliiperia :). Tai ehkä se oli jo muutama vuosi ennen sitä, kun kannettava puhelin oli nimensä mukainen kannettava. Jos siis jaksoi nostaa :). Mobira talkman ja mitä niitä oli :). Ja sitten oli ne kaksi erilaista NMT-liittymää. Olikohan se 450 ja 900, joista toinen kuului vaan harvoissa paikoissa.
      Voi niitä aikoja. Hyvät ja huonot puolet molemmissa.

      Poista
  6. Kiva haaste ja kylläpä kuulostaa tutulta! Oon toistaiseksi pysytelly poissa Instagramista ja Twitteristä, kun en tiiä, mistä sen ajan repisin. Tähän blogin harrastamiseenkin menee välillä luvattoman paljon aikaa, mutta kun se on niin kivaa!:) Enhän luultavasti olisi tätä sun blogiakaan lukemassa, jos en olisi aloittanut blogin kirjoittamista.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän se tässä just on, että nyt kun menin sortumaan sen puhelimen ostoon ja sitä mukaa sinne Instagramiin, niin se aika on nyt pois täältä, vaikken haluaiskaan. Mutta molempia ei vaan kerkiä, kun vähän muutakin elämää kumminkin pitäis siinä sivussa elää tai tulee sanomista :).

      Aikansa kutakin ja itseni tuntien tiedän, että kohta uutuudenviehätys laantuu (Facebookin kanssa niin kävi aika äkkiä) ja palaan taas tolkkuihini. Mutta kyllä siellä Instagramissa niin kivoja kuvia on, että niitä on ilo selailla. (Mun mielenkiinnon kohteeksi on yllättäen valikoitunut sisustusten ohella luontoaiheiset kuvat.
      Ihan sama mikä maailmankolkka on kyseessä, kun aina löytyy kauniita maisemia ja kukkia ja mitä nyt vaan.)

      Multa vaan puuttuu kyky toimia laskelmalliseti, kun jostain innostun.
      Ryntään vaan suin päin mukaan, enkä yhtään mieti, että jossain kohtaa olisin voinut toimia vähän järjestelmällisemmin, mutta haitanneeko tuo. Pääasia että on kivaa :)

      Ja oli kyllä mukava kun aloitit sen blogin, koska muuten en minä olis siellä, etkä sinä täällä :)

      Poista
  7. Justiinsa - ihan ovat kuin minun suustani. Ja nuo minäkin olen kaikki syönyt. Ja syönyt sen Twitterinkin. No, kun töiden takia joutuu siellä olemaan...just;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun täytyy sanoa, että joskus ajattelin, että miten ihmeessä sinä pystyt olemaan joka paikassa niin lunkisti mukana, kun kumminkin tiedän, että on niitä töitäkin siinä viran puolesta jonniin verran hoidettavana :)

      Mutta pikkuhiljaa se näköjään meikäläisenkin vastarinta murenee ja seurailen muita jälkijunassa, kun ei kumminkaan huvita ihan tyystin kelkasta pudota.

      Pakko kumminkin alkaa jossain määrin rajoittaa ainakin sitä puhelinriippuvuutta tai äityy niskajumi sellaisiin mittoihin, että aivotoiminta pysähtyy kokonaan. Huolestuttavasti välillä tuntuu siltä, että on tehnyt sen jo :)

      Poista
  8. Siis pitäisikö muka ymmärtää mitä on kaikki nuo tvitterit ja grammit :-)
    Hyvä kun osaa pöytätietokonetta käyttää :-)

    Olen ruvennut karttamaan sanontaa " mä en ainakaan ikinä", koska kaikki jutut mitä vannon olevani tekemättä, tulee tehdyksi. Tarkoituksella jos tätä yrittää hyödyntää, niin se ei toimi.
    Lähtien siitä, että vannoin, etten ainakaan insinöörin kanssa naimisiin mene, vaan kuinkas sitten kävikään.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vannomatta paras juu :).

      En nimittäin aikonut mm. ikinä koskaan milloinkaan ainakaan TÄHÄN kaupunkiin muuttaa, mutta täällä sitä vaan on asusteltu jo kolmattakymmenettä vuotta ihan tyytyväisenä.

      Mutta koska "ei koskaan" tai "en ainakaan" toimii enimmäkseen kääntäen, olen alkanut huijaamaan itseäni viikonloppuisin sanomalla ääneen, että tänään en aio tehdä yhtään mitään hyödyllistä.
      Silloin on pienet saumat siihen, että saan oikeasti jotain järkevääkin aikaiseks. Toisin kuin siinä tapauksessa, että luettelen ääneen, kuinka aion lauantaina siivota, raivata kasoja, pestä pyykkiä jne.
      Nouvei. Ei tapahdu mitään niistä.

      Twitterit saa mun puolesta olla, mutta pakko on kyllä tunnustaa, että välillä kun ei jaksa lukea, eikä kirjottaa, niin on ihan mukava selailla kuvia sieltä Pinterestistä ja Instagramista.
      Mitään hillitöntä tulvaa en kestä siellä sen paremmin kuin blogeissakaan. Että jos tulee 10 kuvaa tai tekstiä joltain päivässä, niin iskee vaan paljousahdistus.

      Että tervetuloa vaan mukaan ;)

      Poista
  9. Facebookiin olen sortunut, mutta noita muita ei ole. (Vielä.) Oikeesti, en tajua siis noista Pinteresteistä, Instagrameista ja Twittereistä kerta kaikkiaan mitään (en edes tiedä miten niihin mennään). Käsittääkseni se älypuhelin kuitenkin olis aika hyvä olla jos noissa hengaa (???) ja sitäkään mulla ei siis ole. (Vielä.)

    No, mä olen kyllä sit blogeissa sitäkin enemmän... että ei mulla olis ees aikaa noissa muissa olla. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulle iski ennen lomaa kaiken muun ahdistuksen keskellä joku ihme ahdinko siitä, että olen ihan totaalisesti jälkeenjäänyt, kun ei ole blogissa Pinterest- ja Instagram-nappeja, enkä edes ymmärrä kummastakaan mitään. Saati että olis käytössä puhelin, jossa oikeasti olis toimiva netti.

      No en ymmärrä kaikkea vieläkään (enkä varsinkaan taaskaan osannut toimia järjstelmällisesti, vaan ryntäsin suinpäin taas sekaan), mutta onneks on viisaampia, jotka auttaa. Niin kuin on sullakin siellä kotona just sopivan ikäistä opettajaa. Eri asia sitten, haluaako ne, että äiti on joka paikassa :). (Facebookissa lupasin olla pyytämättä poikiani kaveriksi, ettei niitten tarvi lukea mitään mun päivityksiä, joita nyt ei edes ole, kun en enää siellä juurikaan oo kerinnyt käymään, mutta sinne Instagramiin pyysin molemmat ihan säälistä seuraajiksi, ettei tarvi ihan yksin olla :))

      Kääntöpuoli tällä kaikella on se, että blogeihin ei enää jää aikaa niin paljon.
      Se harmittaa, mutta toisaalta mulla on kyllä ollu jonkun sortin kyllästymistä muutenkin, joten voi olla ihan hyväkin pysytellä välillä suosiolla pois ja tehdä jotain muuta.

      (Se mun halpa Lumia on mun mielestä ihan riittävän hyvä. Mutta sen sanon, että kyllä on niskat jumissa ja oikean käden peukalo ei juurikaan enää liiku, kun vaihtui kosketusnäytöllä liike siihen museomalliin nähden :))

      Poista
    2. Pitää ihan nyt tänne laittaa, että olenpa tässä eilen ja tänään miettinyt kovasti, että pitäiskö munkin nyt liittyä älypuhelin-joukkoon... olis Lumia 520 (tms...) hintaan 69€ DNA-kaupassa... Että voipi sanoa, jotta nyt on NIIN hilkulla osto, että saa nähdä lankeanko... viimeinkin... =D

      Yksi syy siihen, että en ole hankkinut älypuhelinta on se, että kerta kaikkiaan pelkään olevani sitten ihan koko ajan siinä kiinni. Kun se kerta kulkee joka paikassa mukanakin... tätä läppäriä ei sentään voi ihan 24/7 räpeltää...

      Poista
    3. No nyt alkaa olla puhelinten hinnat kohillaan :D. Henk.koht. jopa uskon, että meidän tapauksessa 69 euron malli on parempi vaihtoehto kuin 690 euron.... Tässä halpaversiossakin on jo niin paljon sovellettavaa, että on ihan täydet käsissä niittenkin kanssa. En kaipaa yhtään enempää.

      Mutta siis juu. Sama pelko oli mullakin ja ikävä kyllä joudun nyt sanomaan, että se myös kävi toteen :)

      Poista
  10. Instagram ja Twitter on vielä ihan hepreaa mulle... Pineterest on kyl ihana aarre-aitta!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy tunnustaa, että silloin kun työpäivän aikana joskus lyö ihan tyhjää ja on "luovan tauon paikka" (elikkäs ei vaan kertakaikkiaan tapahdu korvien välissä mitään), niin Pinterest on kyllä mainio pakopaikka.
      Sieltä vaan täytyy älytä lähteä pois tai aikaa kuluu niin, ettei huomaakaan.
      Miten voikin olla olemassa niin paljon kaikkia kauniita kuvia. Ja sisustuksia ja sommitelmia ja pihoja ja puutarhoja ja värejä. Aah.
      Tosin sielläkin välillä iskee riittämättömyyden tunne siitä, ettei vaan kertakaikkiaan itse osaa. Mutta onneks saa ihan luvalla nauttia muitten taidoista :)

      Poista
  11. Ihanaa sinä totetutit jo tämän postauksen minulla se on vielä harkinnassa.
    Täytyy myöntää, että kaikissa noissa somejutuissa olen mukana. Face oli minulla menossa pannaan keväällä mutta sitten tämän rouva alkoi bloggaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kuin tunnustuksia peliin Tuulanneli :). Niitä olis kiva lukea.

      Ja olishan niitä syötyjä sanoja varmasti aika monella muullakin saralla ollut (kuten esim. meille ei ikinä tule yhtään tekstitaulua, eikä varsinkaan tähtikuviota, eikä .....), mutta nää nyt oli tuoreimpana ja päällimmäisenä mielessä.
      Oikeastaan vähän nolottaa, että olen niin kauan hannannut vastaan, kun kumminkin kaikessa on oikeasti hyvääkin. Mutta joku tolkku ainakin siihen puhelimen räpläämiseen saada tai mun oikea käsi pitää kohta amputoida :D. Sen verran se jo oirehtii.

      Poista
  12. Tää oli ihan huippu! Ja ihan samoja ajatuksia ollut edellämainituista täälläkin, mutta kaikissa sitä ollaan nykyisin (paitsi se twitter) vähän turhankin aktiivisesti. :)

    Mukavaa sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta viserrä :)
      Oikein on alkanut itseäkin nolottaa se puhelin, kun ei muka yhtään pysty olemaan ilman, että sitä välillä vilkuilee :). Mutta siis pakko myöntää, että kivoja juttuja sekä se Pinterest että Instagram kunhan vaan joku tolkku säilyy. (Toistaiseksi ei oikein oo säilynyt...)

      Että kyllä sitä vanhakin koira oppii kun on hyvät opettajat ;). Ja ensin on saanut aikansa hangoitella vastaan. (Oikein huvittaa itseäkin se FB-vastaisuuden peruste. Ei onneksi loppunut elämä siihen kumminkaan :))

      Sunnuntai ehti jo vierähtää melkein loppuun, mutta mukavaa iltaa kumminkin <3

      Poista
  13. Ihana kirjoitus!
    Sinnikkyyteni (mikä se on?) ansiosta voin kertoa, että en ole naamakirjassa, pinterestissä enkä instagramissa, VIELÄKÄÄN. On minulla kuvagalleriatilaa kuvilleni, sentään. Enkä omista älypuhelinta, niin, siis vielä.
    Mutta muistan reikänauhan, reikakortit ja faksit! Vanha mikä vanha! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan kuule samanlainen sinnikäs vastarannan kiiski täällä ja sen takia se vissiin vähän koville ottaakin, että on nyt sitten kumminkin tullut nää kuuluisat sanansa pyörrettyä. Mutta onneks ei oo vielä kukaan sanonut, että "Etkös sää sanonut että et koskaan...."

      Ja heinäkuussa vasta minäkin sen puhelimen vaihdoin, kun oli lopulta pakko. Toinen vaihtoehto olis ollut varmaan +5-lukulasit, että olisin nähnyt siitä vanhalta näytöltä jotain. Etenkin hämärässä. Tai liiassa auringonpaisteessa... Plääh. Näön huononeminen on ehkä kaikkein tylsintä tässä hetkessä. Ulkonäköhän on heikentynyt jo ajat sitten :D

      Mutta siis ihanaa kun mulla on reikänauhatelex-samis :). Oli se vaan eri peli ;)
      Muistan kuinka painettiin sitä kelloa, kun viesti oli valmis, niin vastapuoli tiesi mennä lukemaan.

      Poista
  14. Annukka, mehän ollaan selvästi sielun siskot! Minä olen pettänyt myös nuo kaikki lupaukset ja sen lisäksi olen vielä Twitterissä ja StyleRoomissakin, hihii... ;O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua Satu :). Toivottavasti toi Twitter ja StyleRoom ei tartu :).

      Mutta ihanaa, kun en ole ainoa sanansa syönyt tässä suhteessa. (Näin jälkikäteen on tullut mietittyä, että paljon helpommalla olis päässyt, kun ei olis koskaan mennyt vannomaan yhtään mitään ääneen :))

      Kivoja juttuja, mutta ihan liikaa aikaa menee ainakin näin alkuhuumassa. Kai se siitä tasaantuu jossain kohtaa. Tai siis vähän niinkuin pakko tai musta tulee fyysisesti toimintakyvytön. (En olis ikinä uskonut, kuinka jumiin voi niskat mennä sen takia, että vaihtaa puhelinta..)

      Poista
  15. Hauska haaste! :) Heh, toi kuullostaa niin tutulta että "nyt kyllä kirjoitan pelkkää asiaa" :D Ja sitten lähtee hetikohta taas lapasesta. Hohhoijaa. Mutta aitoja blogejahan minä itekin mieluiten luen :) Jos nyt jotenkin pitäisi puolustautua ;)

    Lämpimät terveiset sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tullut tässä parikin kertaa mietittyä, että minkä ihmeen takia hylkäsin sen vanhan blogin, kun olis ollut ihan sama jatkaa tätä epäasiallista kirjoittelua siellä :). Mutta siis tarkoitus ihan oikeasti oli, että täällä keskityn vaan (sisustus)asioihin. Joopa joo. Metsään meni. Ilmeisesti mua ei vaan kertakaikkiaan ole asialliseksi luotu. Rehelliseksi onneksi sentään. Niinkuin sinutkin :)

      Lämpimiä terveisiä sinne myös ♥

      Poista
  16. Näitä vastaksia syötyjen sanojen haasteeseen on tullut hihitellen luettua,miten musta tuntuu että helpompi ois luetella niitä missä ei ole mieltään muuttanut,taitaa liittyä lähinnä perheeseen ja muihin läheisiin nuo pysyvät asiat,kaikki muu melkein muuttuu VAIKKA enhän mä oikeastaan koskaan mieltäni muuta,tai siis melkein koskaan tai siis joskus:)
    Mulla on tunnuksia jopa sellasiin some-jutskiin joita en muista edes nimeltä,tyttö pitää huolen siitä että äiti on ajan tasalla vaikken siis oikeasti olekaan,osaan kuitenkin asiantuntevasti nyökytellä kun tyttö jostain palvelusta jotain selittää:) Tuli noista (äly)puhelimesta mieleen kun tyttö näki joskus 4-5-vuotiaana kirpparilla lankapuhelimen ja kysyi mikä tuo,minä sitten selitin,tyttö mietti tovin ja sanoi että noilla oli varmaan vaikeeta lähettää tekstiviestejä;)
    Nautitaan syksystä ja syödään niitä sanoja jatkossakin,tylsäkshän se elämä kävis jos ei olis valmis mielipiteitään muuttamaan,noin niinkuin kauniisti ilmaistuna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No isolla puhelimella tosiaan olis ollu vähän hankala tekstailla :D. Eikä se ollu ihan helppoa pienelle tytölle se numeroitten pyörittäminenkään. Ja jos tuli laitettua sormi väärän numero kohdalle ja kerkis pyörittää, niin piti alottaa kaikki alusta. Ei ollu delete-näppäintä :)

      Sisustuksen saralla näitä "ei koskaan" - juttuja olis kyllä piisannut kans, mutta jotenkin nyt eniten mieltä painoi tää some-maailma, jota vois varmaan oikeasti hyödyntää jotenkin ammattimaisestikin, mutta meikäläinen on niin luonnonlapsi, että kimpoilee vaan ilman järkeä paikasta toiseen :). Pääasia, että on kivaa.
      Ja jos sitä alkais kaikkea ihan hirveen tarkasti harkitsemaan ja laskelmoimaan, niin sitähän sitten sais harrastaa ihan maailman tappiin, eikä koskaan tapahtuis mitään. Ei esimerkiks koskaan tulis laitettua keltaista retrotapettia eteisen seiniin ;)

      Nautitaan juu ihan kaikesta <3. Ja kivaa olis jos tekisit tän haasteen. Voisin kuvitella, että vastauksissa riittää hihiteltävää :)

      Poista
  17. :D Mukava lukea, mulla on vaan ihan yksinkertasia syötyjä sanoja, mutta ei FB:a, ei pinterestiä eikä instagramia. Huh en osaa ees kirjottaa noita. EI oo, Eikä tuu...eikä oo älykästä puhelintakaan, eilen kyllä lueskelin miehen puhelimesta otsikoita, ja sanoin että pitäsköhän munkin...No katotaan sitten kunhan rikastun...sitä saa ootella pitkään :) Kunhan sais blogia pidettyä ajantasalla, kun ei jaksa eikä kerkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heitteille on jäänyt blogi mullakin. Eikä vähiten edellämainituista syistä ;). Välillä tulee ihan huono omatunto, mutta toisaalta en pysty kirjoittamaan mitään, jos ei ole sellaista tunnetta, että tekee mieli kirjoittaa. Pakolla ei mitään synny, enkä haluakaan.

      Mutta siis se puhelin, jonka lopulta pakon edessä kuukausi sitten ostin, maksoi 149 euroa ja nyt niitä saa jo halvemmalla (Nokian Lumia 630). On mulle ihan riittävän hyvä peli. Kalliimpi olis mennyt hukkaan.
      Puhelimen pääasiallinen käyttötarkoitus kun mulla kumminkin on edelleen niinkin vanhanaikainen kuin soittaminen :D. Ja tekstiviestien lähettäminen, josta onkin tullut varsinaista taidetta, kun aina tulee huti ja osuu sormi väärälle kirjaimelle. Mutta onneksi vasta-alkajaa on ymmärretty silti :)

      Mutta siis kivaa kun kerkisit käydä täällä ja toi sun profiilikuva näyttää nyt erityisen tutulta, kun tähän meidän pikku kaupunkiin on kahteenkin eri paikkaan kylvetty isot auringonkukkapellot. Ne on jotenkin niin hirmu piristävät keskellä kylää. Tulee iloinen mieli :)

      Poista
  18. Samat on täällä fiilarit, Annukka-mummo.

    Mut niin vaan instagramissa seilaan, mut toi pinterest on vielä käymättä. Mut mites, ei riitä enää aika kaikkeen. Blogi, FB ja Inst. Juu, en mie koneella istu. En taida muuta tehdäkään...

    Ja vanha kurppakin joutuu myöntämään, että pakkohan se on olla mukana. Tässä ajassa meinaan. Ai että FB on jo laaaast siison? Kyllä nuoriso tietää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä seiloreita :)

      Mutta siis Maketsu, mehän ollaan nuorison mukaan ihan just oikeaa FB-kohderyhmää. Keski-ikäisiä, joilla on ankeat jutut :D, Että pysytään kanavalla vaan.

      Mulle tuli siitä Pinterestistä ja Instagramista ennen lomia joku hirmu ahdistuneisuus, kun tuli sellainen tunne, että miten muka voisin olla ammattimielessä kenenkään mielestä uskottava, jos en ole kummassakaan mukana. Mutta eipä tullut sitä asiaa taas pätkääkään mietittyä, kun suinpäin vaan ryntäsin sekaan (kun mua ensin opastettiin, miten se onnistuu..). Että siellä sitä nyt ollaan ihan yhtä lirissä kuin ennenkin.

      Käy ihmeessä siellä Pinterestissä kurkkaamassa. On niin täynnä superhienoja kuvia. Sekaan kelpais sun omat vallan mainiosti, mutta niin pitkälle en oo päässyt (enkä tule pääsemään), että tietäisin, miten sinne niitä omia kuvia voi lisätä. Tai siis tiedän noinniinkuin teoriassa, mutta mun tapauksessa ei oo mitään lisättävää.

      Mutta ainakin meillä on elämänkokemusta Maketsu ja se on sentään jotain sekin :D

      Poista
  19. Kun antaa tapiturelle kuukaudeks käden ni: http://tapiture.com/profile/1059063/taps
    Arvaa kellä on kuivat silmät päässä... Kato mikä määrä tapseja, eli mieletön määrä aikaa koneella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kääk! Oliko nyt ihan pakko sekottaa pakkaa lisää :D.
      Aattelin, että oot hulluna tapiseerannu, muttei sentään. Hohhoijaa. On siinä tosiaan tovi vierähtäny kuvien parissa sulla :). Mutta siis ihan ensimmäistä kertaa tommosesta tapituresta kuulen (mikä ei siis sinänsä ole mitenkään ihmeellistä mun tapauksessa, kun oon niin pihalla muutenkin).

      Poista
  20. Pinterest on niiiiin koukuttava! Ja onhan tää bloggerikin. Facebookissa olen ollut vuosikausia, mutta jotenkin en oikein jaksa sitä enää. Instagram on kiva ja seuraan sieltä myös monia blogeja. Mä oon siis täysin somettunut! :) Onneks muuten en ole lupauksia sen suhteen tehnytkään koskaan.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle pelkästään tää bloggeri oli ihan kokonaan uusi ja ihmeellinen maailma, ja koska satun olemaan himokirjoittaja, niin överiksihän se meni koko touhu heti alkujaan :). Tän uuden blogin perustin, kun koitin vähän rauhoittaa tilannetta ja tehdä tästä asiallisen sivuston, mutta mönkäähän sekin meni.
      Kirjoitustahti on laantunut, mutta kyllä tää silti mulle se kaikkein mieluisin paikka on, kun täällä voi oikeasti vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa. Mutta sitten kun laiskottaa, eikä jaksa lukea tai kirjoittaa, niin on kiva ihan vaan selailla kauniita kuvia. Joka taas on johtanut siihen, että oikeastaan haluaisinkin olla luontokuvaaja :)

      Tästä lähtien lupaan, etten lupaa enää mitään :). Paitsi sen Twitterin jätän tosiaan suosiolla väliin.

      Poista
  21. En ymmärrä noita naamakirjoja, twittereitä ja mitä muita mainitsitkaan. Mutta älypuhelin piti hankkia, vaikka pistin viimeiseen asti vastaan.

    Tulipa mieleeni yksi asia, jota joskus työpaikan kahvipöydässä yhdessä naureskellaan - jokainen kun on syönyt tässä asiassa sanansa ;) Nimittäin silloin pentuna ajatteli monta kertaa, että en ikinä sano omille lapsilleni samalla tavalla kuin äitini sanoo. Mutta aijaijai - kuinka monta kertaa onkaan huomannut, että ihan samoilla sanoilla niille omillekin muksuille on asioista vääntänyt. Ja jopa samalla äänensävyllä ja eleillä....

    (ps. pääsen taas kommentoimaan kirjautuneena, jipii)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en oo Eija ihan varma, että ymmärränkö minäkään, vaikka sinne olenkin kaikista lupauksistani huolimatta päätynyt :).
      Facebook on ehkä kaikkein vähiten mun juttu, mutta ilahduttavaa on ollut se, että sitä kautta olen saanut yhteyden sellaisiin ihmisiin, jotka on mulle tärkeitä, mutta kaukana. Voi helposti vaihtaa kuulumisia, kun siltä tuntuu. Mun juttu ei ole se "kavereiden" haaliminen, koska ei mulla niitä oikeassa elämässäkään satoja ole :). Tuskin kellään muullakaan.

      Mulla ei ikävä kyllä ole äitiä, mutta taitaa olla aika yleistä tuo mitä sanot ;).

      Ja kivaa, kun näkyy taas toi sun tuttu profiilikuva :)
      Iloista maanantaita! Täällä on ainakin ihan ihannekelit. Jos siis sattuu tykkäämään kaatosateesta.

      Poista
  22. Argh pitkän kommentin taas kerran kirjoitin ja se katosi. Yritänpäs vaikka myöhemmin uudelleen. Aivan loistava tämän postaus kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pahus :(.
      Mullekin on käynyt niin monta kertaa niin, että kun olen näppäilläyt megapitkän kommentin ja painan julkaise-nappia, niin blogger ilmoittaa, että "verkossa havaittiin muutos" tai jotain muuta mälsää. Plääh.

      Oonkin ottanut tavaksi sen, että ennen kuin yritän julkaista kommentin, kopioin sen, että voin sit helposti liittää sen uudelleen, jos ei laakista mee läpi. Mutta tylsää silti.

      Ja kiitos kun kirjoitit :)

      Poista
    2. Kyllä, minäkin olen monesti vannonut että en ikinä..... tässä muutama esimerkki. 1) En koskaan tarvitse enkä halua vedenkeitintä. Kielsin ihmisiä ostamasta sellaista häälahjaksi, uhkasin heittää seinään mikäli sellainen tulisi. Ei tullut häälahjaksi, mutta ilmeistyi kuitenkin. Eron jälkeen ostin neljä kodinkonetta heti exän pakattua kamansa. Yksi niistä oli uusi vedenkeitin, koska en enää tule toimeen ilman. 2) Kännykkä. Jep en ikinä tarvitse sellaista. Enpä. 3) En koskaan anna lapselleni top10 nimeä eli tosi suosittua nimeä, joka on joka toisella samana vuonna syntyneellä. Esikoisen kanssa homma toimi. Toista neitiä isosisko kutsui masuasukkiaikana Ellaksi. Ja Ellahan sieltä tuli. Ihan oli Ellan näköinen, ei auttanut muuta kuin kastaa hänet Ellaksi, vaikka olikin top10 nimi. 4) En pidä pitkähiuksisista miehistä. No ehkä tässä poikkeus vahvistaa sääntöä ;)

      Poista
  23. Ihanat :). Mutta nyt kyllä kuulostaa siltä, että pitkähiuksinen unelmien prinssi on jo matkalla sun oven taakse. Ehkäpä uutuusmallin vedenkeittimen kera ;)

    VastaaPoista
  24. En kestä, taaskaan! Niin mielettömän hauska ja rehellinen tilitys että oksat pois, täällä ollaan muuten melkolailla samaa matkaa kuljettu, jos yhtään lohduttaa... Mieheni osti minulle ensimmäisen kännykkäni yllätykseksi ( vuosi?) joululahjaksi ja minähän siitä suutahdin koska ajattelin etten sellaista koskaan tarvitse koska kotona on jo näppärä lankapuhelin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tarttee kyllä sanoa, että ohhoh :). Jonkun sortin sitkeys- ja selviytymispalkinnon kyllä tarttisit tosta hyvästä, että olet ilman kännykkää pystynyt näin pitkään sinnittelemään :).

      Mutta muuten on vaikea uskoa, että olisit koskaan ollut yhtään tällaista museokamaa kuin meikäläinen, kun mun silmissä olet enempi edelläkävijä vähän kaikessa.

      Mutta siis kivaa saada vertaistukea niin ei tunne oloaan ihan niin petturiksi :)

      Poista
    2. No vau mitä vastarintaa! Tuli niin pitkä vastaus, että taidankin kirjoittaa kokonaisen postauksen aiheesta! Kiitos inspiraatiosta :)

      Poista
    3. No mikäs sen mukavampaa Bianca kuin tulla lukemaan sun vastauksia :). Että kiitos vaan jo etukäteen ja ilahduin kun kävit täällä :)

      Poista
  25. - ja sitten vielä skypellä mukava jutella kotoa pois muuttaneen tyttären kanssa. Vällillä vaan auki ja kumpikin touhuaa omiaan... fb ja mese päivittäin käytössä, samoin what's up, twitteriä en oikein osaa käyttää, harvemmin instagramia. Pinterest tilikin taitaa löytyä :) Ilman älypuhelinta en tule toimeen - ja nyt suunnittelen jospa hankkis tabletin .- olis kätevämpi ottaa reissuun... et tälläistä - Mukavaa syksyä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skype on meillä töissä aika ahkeraan käytössä, kun asiakkaat on ulkomailla ja jotenkin niin paljon fiksumpaa keskustella ilmaiseksi kuin maksaa siitä :). Että sitä vastaan ei ole oikein ollut varaa pullikoida tai olis tullut sanomista :).

      Ja onhan noi ihan käteviä ja kivaa viihdykettä kaikki, mutta omalla kohdalla on kyllä mennyt jo överiksi toi puhelimen pakonomainen vilkuilu ja odotan vaan, että vaihe menis ohi. Huoh. Muuten menee jo terveyskin :)

      Tabletti olis kyllä kätevä. Mun kannettava on niin kolho ja painava, että sitä hädin tuskin jaksaa kantaa...

      Mukavaa syksyä sulle kans Miehanna :)

      Poista
  26. Tulin Syvältä-blogista kurkkaamaan syötyjä sanoja, joista itsekin avauduin blogissani. Olitpa hauskasti kirjoittanut:) Tuon älypuhelinkohdan olisin voinut lisätä omaankin listaan, paitsi mitä vikaa Ringossa!? Kirkkaan keltainen halk…KÄNNYKKÄ jonka paras ystäväni sai 90-luvulla ensimmäisenä kaveriporukassa ja voi veljet se aiheutti ihailua. Ja se jännitys, kun tekstiviestin lähettäjä näkyi vasta viestin lopussa:D Nythän lähettäjä olisi jo etukäteen paikannettu, tägätty jonkun tyypin seuraan ja selvitetty tulevat viikonloppusuunnitelmat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit :). Ja juu, voipi olla, että kohta mulla tosiaan on se Ringo :D. Ei tosin ihan vedä vertoja 90-luvun "autopuhelimille". Hädintuskin jaksoi kantaa :). (Kun olin 90-luvun alussa matkaoppaana Turkissa, meillä oli sellainen "hätäpuhelimena". Eli siis sellaisena johon asiakkaat sai soittaa vaikka yöllä, jos niillä oli joku todellinen hätä. Me oppaat pidettiin sitä kukin vuorollaan sängyn vieressä yö ja voin vannoa, ettei tullu silmäntäyttäkään nukuttua, kun se möhkäle siinä kummitteli. Hrrr. Mutta täähän siis ei liittynyt aiheeseen, josta päästäänkin siihen, että pelkän asian kirjoittaminen taitaa sittenkin olla mulle se kaikkein vaikein haaste :)).

      Muistan myös, kuinka rehvakas olin, kun sain 90-luvun lopussa lainata työantajan Communicatoria. Odottelin vaan, että se sois edes kerran kuuden tunnin junamatkan aikana, että pääsisin näyttämään muille, että tässä on vähänniinkuin parempaa tekniikkaa käytössä :D. Ja juu, soihan se Riihimäen aseman kahvilassa, mutten kuullut mitään vaikka kuinka huutelin haloota. Oli nääs luuri väärinpäin kädessä :D. Että kröhöm vaan...

      Poista
  27. Näinkin tämän haasteen hetki sitten ja mietin heti että olipa hauska :) Kivaa lukea sinun vastauksiasi, tuon pinterestin ja älypuhelimen tunnistan heti..... Ja nyt ihan koukussa tietenki!
    Kivaa päivää, toivottavasti tää sade loppuu kohta! No, ainakin on sopivan pimeää tunnelmoimiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva olis lukea sunkin syödyistä sanoista :). Siis jos niitä sattuu olemaan...

      Mun täytyis nyt saada joku tolkku tohon puhelimen käyttöön. On menny vähän liiallisuuksiin, mutta kun se Instagram vaan nyt on niin kertakaikkisen kiva uus löytö mulle :). Ja sitä voi hyvin aina välillä vilkaista töidenkin ohessa. (Tai siis ei vois, mutta tunnustan, että tulee tehtyä..)

      Täällä alkoi yhtäkkiä paistaa aurinko ja tuli tositosi lämmin. Ihme ilmiö. Mutta en siis valita :)

      Poista
  28. Hauska postaus! Tiedä vaikka lähtisin itsekin mukaan, täytyy miettiä...mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kuin ilman muuta mukaan haasteen matkaan Matkatar :). Muitten syötyjä sanoja on jotenkin niin paljon herkullisempi lukea kuin omia ;)

      Kivaa viikonloppua ja mukavaa kun olet täällä :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi