Sivut

perjantai 30. toukokuuta 2014

SURKEA SHOPPAAJA, MUTTA TAITAVA TINKIJÄ

Terveisiä Tallinnasta.

Poikettiin eilen, kun sattui mukavasti vapaapäivä 21-vuotishääpäivän kunniaksi. 

Keli oli hyytävä, mutta koska ei tullut yllätyksenä, oltiin varustauduttu asianmukaisesti pipoilla, kintailla, sateen- ja tuulenpitävillä takeilla ja sateenvarjoilla niinkuin nyt kesäretkeen kuuluu. 

Ja perinteisesti ennen matkaa totesin jälleen kerran, että kaikki talouden kokoontaittuvat sateenvarjot, joita sentään oli yksi hattuhyllyllinen, olivat poikkimenneiden pinnojen takia suuntaan tai toiseen vinksallaan, ja lopuista mekanismi rikki. (Mikä siinä oikein on, ettei niitä voi heittää pois, vaan pitää hillota siellä hyllyllä?).

Piti siis jälleen kerran käydä ostamassa pari uutta tilalle ja täytyy sanoa, että kassalla odotti positiivinen yllätys, kun myyjä kertoi, että yhdeksän euron sateenvarjoilla on vuoden takuu.
Mitäääh?? Viikkokin olisi piisannut, mutta että vuosi. Vaan mikäs siinä. Tuli hyvä mieli, kun vielä saa jotain laadukasta halvalla. 

On sitten vähän pienempi riski sillekin, että käy niinkuin vuosia sitten, kun kirjaimellisesti ammuin edelläkulkijaa sateenvarjolla selkään. En vaan kertakaikkiaan ollut osannut varautua siihen, että kokoontaittuvan sateenvarjon kahvassa olevaa nappia painamalla voi käydä niin, että varjo ampaisee sukkana irti ja itselleni jää pelkkä kahva käteen. Jos olisi ollut edes auki se varjo, niin liike olisi varmaan hidastunut, mutta kun siinä oli vielä se tarralenksu paikallaan ja "siivet" supussa, niin varjosta tuli virtaviivainen ammus. Eipä siinä muu auttanut kuin nöyränä mennä kahva kädessä pyytelemään suojatietä edessäni ylittäneeltä rouvalta anteeksi. Onneksi rouvalla oli sen verran paksumpi pomppa päällä, ettei käynyt pahemmin, enkä saanut vaikkapa käsilaukusta päähäni.


Tuulenkestävä takuuvarjo Pisara. Testattu on ja toimii. Suosittelen.


Mutta siis juu. Siitä Tallinnasta. Ja niistä olemattomista ostoksista.

Tulipahan taas kerran todistettua, että olen surkea shoppailija. En vaan kertakaikkiaan löydä itselleni ikinä yhtään m i t ä ä n. Etenkään, jos mies etukäteen lupaa maksaa, niinkuin usein tekee.
Taidan olla siinä suhteessa unelmavaimo, kun huoletta voi luvata vaikka kuinka suuria summia, kun tietää, että en osaa niitä kuitenkaan käyttää.

En tälläkään kertaa, vaikka kuinka yritin. En vaan kertakaikkiaan pysty ostamaan mitään väkisin.
Ja vaikka joskus jotain löytäisinkin, puntaroin ihan liian tarkkaan, tarvitsenko sitä oikeasti ja onko hinta nyt sitten kumminkaan sellainen, jonka olisin valmis maksamaan vai saisiko samalla rahalla kenties jotain järkevämpää. Huoh. Joskus (mutta siis todellakin vain joskus) olisi kiva olla hirmu ostoshaukka, joka tekee mieluisia löytöjä missä vaan kulkeekin. Mutta ei. Ei ole minulle tarkoitettu. Sen paremmin kuin lottovoitotkaan.


Näitä ei lasketa ostoksiksi. Molemmat luottotuotteeni vaan sattuivat olemaan loppu.

Kivan rannekorun sentään ostin puoliväkisin. En vaan osannut kuvata sitä.

Mutta jos en osaakaan ostaa, osaan tinkiä. On nimittäin sen verran helppo laji, että vielä kertaakaan en ole jäänyt vaille alennusta, kun olen käyttänyt jompaa kumpaa vakiotani "Mulle saa kyllä antaa alennusta, jos vaan haluaa" tai "Mulle saa kyllä antaa alennusta, jos vaan haluat, että mulle tulee hyvä mieli".
Molemmissa vaihtoehdoissa kuuluu katsoa myyjää silmiin (vienosti, ei läpitunkevasti), hymyillä ja puhua ystävällisellä äänellä.
Toimii! Etenkin jos tiskin takana on mies, mutta aina ei tarvi olla niinkään.

Pari päivää sitten kävin ostamassa toimistolleni radion ja olin jo päättänyt, että nyt en hae sitä halvinta ja ruminta mahdollista, koska sellainen jo on leipätyöpaikallani, vaan ostan sellaisen, joka on hyvä ja miellyttää silmää. Maksaa mitä maksaa. Ja maksoihan se. 249 Euroa, koska oli ainoa Tivolimalli, joka ei ollut alennusmyynnissä. No. Päätin kuitenkin kokeilla ja sanoin myyjälle, että "Tulishan siitä ihan hirmu hyvä mieli, jos vaikka vähänkin voisit tarkistaa hintaa". "Noo. Eiköhän siitä jotain pientä saada pudotettua" sanoi myyjämies. 
Oletusarvoni oli, että alennus on pelkkä "pyöristys" luokkaa 4 tai 9 Euroa (eli siinä kinttaalla, ilahduttaako vai ärsyttääkö), mutta myyjä sanoikin, että "No olisko tasan parisataa sopiva hinta?". No tottamooses :). Taas tuli iloinen mieli, kun tuli kysyttyä. Ja uskon, että tuli myyjällekin, koska tyytyväinen asiakas on kumminkin aina parempi kuin tyytymätön. Joskin olisin kelpuuttanut ihan minkä tahansa alennuksen.

Soi ja kukkuu kuin unelma.

Marokossa ja Turkissa asuessani sensijaan en tykännyt tinkimisestä, koska siellä kaupankäynti oli sen verran päällekäyvää ja hinnan alentamiseksi olisi pitänyt jaksaa istua juomassa kuppitolkulla minttuteetä ja vääntää kättä kauppiaan kanssa. Ei ole minun juttuni. Ja olin liian nuorikin moiseen. 

Thaimaan aikoina sen sijaan olin nuoresta iästäni huolimatta aika kätevä tinkijä, koska osasin paikallista kieltä sen verran, että osasin oikeat sanat, joita saatoin tehostaa näyttelemällä pyörtyvää. Sillä yleensä irtosi myyjältä hihityksen ja tirskunnan lisäksi hyvät alennukset. 

Nyt toivottelen hyvää viikonloppua ja lähden Äitienpäivälahjaksi saamaani kasvohoitoon, josta ajattelin palata noin 10 vuotta nuorempana, elinvoimaisena ja hehkuvana takaisin. Hehhee. Mikä siinä onkin, että kasvohoidon jälkeen sitä näyttää yleensä pahemmalta kuin sinne mennessä. Ja mies yleensä vielä muistaa tullessani kysyä, että "Jaa, etkö käynytkään?"


35 kommenttia:

  1. Tinkiminen kannattaa...aina...olen kova tinkimään ja mies, jos sattuu olemaan mukana, vilkaisee välillä siihen malliin, että EI taas...:) Mutta aina on kannattanut....toinen on auton katsastus. Edellinen auto, kun tuli siihen ikään, että sen joutui katsastamaan, pienet viat meni huomautuksella läpi, kun vaan osasi olla oikein tymä ja tietämätön...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Tyhmää olla tinkimättä :). Paitsi että meillä miehen keinot on aina vähintäänkin kyseenalaisia, ja itse aina kiirehdin väliin, kun kuulen, että taas jollain lippuluukulla vonkaa opiskelija- tai veteraanialennusta :D.

      Katsastuksessa en oo koskaan käynyt, mutta varmaan olis kannattanut olla yhtä fiksu kuin sinä :). Veikkaan, että monelta uusintakatsastukselta olis säästytty. Ja voipi olla, että katsastajat olis jopa sanoneet, että "Rouvan ei sit tarvi tulla ainakaan kahteen vuoteen uudestaan.." :D

      Poista
  2. Olet tosiaan unelmavaimo, jos miehesi uskaltaa sanoa, että kustantaa mitä vaan, etkä löydä mitään....
    Oma mieheni ei ole moista virhettä tehnyt aikoihin :-)
    Juuri tänään totesin hänelle, että miten olenkaan niin hyvä shoppaaja :-)
    Pitääkin testailla tuota tinkimistekniikkaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla liian taloudellinen (sen lisäksi etten ihan oikeasti löydä koskaan mitään), kun ajattelen, että vaikka mies nyt periaatteessa maksaa tän, niin yhteisillä rahoilla kun kumminkin eletään, niin varmaan sitten meikäläinen maksaa seuraavan sähkölaskun yksin :). Tai jotain muuta ihan liian käytännöllistä.
      Mutta voi olla, että asian laita olis toisin, jos olisin naimisissa miljonäärin kanssa. Silloin voisi jo jotain löytyäkin, kun ei tarvis välittää nollien määrästä :)

      Ja voin vakuuttaa, että tinkimistekniikka, jossa valinta hyvän mielen tuottamisesta jätetään myyjälle, todellakin toimii :). Kukapa ei haluaisi ilahduttaa toista. (Sen verran pelisilmää tietty kannattaa olla, ettei nyt vaikkapa postin tai Alkon tai apteekin tiskillä ala silmiä räpyttelemään alennuksen toivossa :))

      Poista
    2. Käytiin just Alkossa ja myyjä tiedusteli, että eikö enempää ostettu, niin mies sanoi, että ei ollut hyviä tarjouksia, mihin Alkon myyjä sanoi, että onhan heillä ale hylly! Ja usutti miestä sinne uudelleen menemään :-)
      Ei menty :-)
      Että voi niitä alennusmyyntejä olla Alkossakin.
      Olen muuten yhden taksimatkan maksanut lounareilla...meneekö tämä jo tinkimisestä? :-)

      Poista
    3. ALE-hyllyä ei kelpuuteta, kun siellä hinnat on kaikille samat, mutta lounarit taksimaksuna vaatii jo taitoa (tai nälkäisen kuskin) :D

      Poista
  3. Hihii, ihanaa luettavaa jälleen. <3 Ja kertakaikkisen upea rannekoru, ihan hyvä saalis sanoisin. :)
    Mukavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkei sentään upea, mutta mieluinen kumminkin :). Ja ihan niinkin eksoottisesta paikasta ostettu kuin laivan omasta "Fashion Boutique:sta" :D.
      Moni muu nainen olis varmaan osannut törsätä miehensä lompakon tyhjäksi ihan kohtsillään, mutta ei vaan onnistu multa :).

      Matka oli kumminkin kiva ja piristävä. Ihan kuin olis ollut pidempäänkin reissussa ja sentään meni kokonainen vuorokausi :)

      Poista
  4. Voi mahoton. Mä en IKINÄ elämässäni o käynyt kasvohoidossa (uskokko, kirjoitin kaks kertaa kasvihoidossa...enteileeks jotain) enkä kyllä hierojallakaan. Jollei fyssareita lasketa.
    Tallinnas on tullut käytyä kyllä, ja sellaisilla räpäsköillä(kin) ettei tosikaan. Kiva kaupunki. Silloin kun on kiva keli.
    Sateenvarjoja mie en kylä jemmaa (ja niitä on joka paikassa) jos menee piikkikin rikki, niin se on soromnoo! (Ai juu, tarviikin pakata, jos vaikka säästyis sateilta...)

    Ja tinkiminen!! Voi jeesuksenperkele kuka senkin on keksiny!!! Siis mie en osta Istambulista mitään missei o hintalappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis melkoista hengellään leikkimistä vastata, että "uskon, ettet oo käynyt (kasvohoidossa) " :D. Joten en vastaa, koska oikeasti en usko. (Tai siis uskon, mutta sitä käymättömyyttä ei huomaa). Sensijaan kasvihoidossa mun ainakin olis kannattanut käydä. Ja usein..

      Räpäsköiden suomennos tarttee kattoo sanakirjasta, kunhan hoksaan oikean kielen :). Mutta siinä on samaa mieltä, että Tallinna on kiva kaupunki. JOS on kiva keli.

      Ja mun villi veikkaus on, että tinkimisen on keksineet juurikin turkkilaiset :).
      Reilut 20 vuotta sitten ei ollu toivoakaan löytää mitään, missä olis ollu hintalappu. Tai vaikka olis ollutkin, niin oikean hinnan löytämiseksi sai juoda mahansa kipeeksi sitä kirottua teetä :)

      Poista
    2. :D konstit on monet sano akka kun julkisivuaan restauroi....
      Räpäskä: kaikkee sitä mitä taivaalta sataa vaikkei ollenkaan olis väliks!

      Miks mä olen unohtanut kaikki kivat jipot jotka opin silloin joskus reilut kakskyt vuotta sitten turkiksi. Sain aika rauhassa jatkaa matkaa :) mutta olenhan mä koko kielen näköjään unohtanut - eikä yhtään ole asiaa auttanut, että tuos pöydällä (lehtipinon alla) on maannut jo muutaman kuukauden sekä oppi- että sanakirja. Plaah. Saamaton akka!
      Joo, ei yjtään teetä! Istanbulissa muuten ei kukaan edes tarjonnut :)

      Poista
    3. Ja mää kun olisin veikannut, että räpäskät on vähän (paljon) jo elämää nähneet kesäsandaalit :D

      Poista
    4. Ei, ne on läpyskät :D

      Poista
  5. Mahtavaa kuulla sinusta taas! Sun teksteistä tulee aina ja edelleen niin superhyvä mieli ja leveä hymy lukiessa :). Kiitos!!

    Tallinna on ihana kaupunki kyllä. Pitäiskin taas mennä pitkästä aikaa. Lontooseen pyysin lisäbudjettia tai extraluottokorttia mieheltä mukaan. Jostain syystä ei lämmennyt ajatukselle :D. Hän tietää varmaan ettei allekirjoittanut ole yhtä unelma taloudenhoidossa kuin sinä ;).

    Aurinkoista viikonloppua teidän pesueelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olen kyllä tosi mielissäni, jos hymyilyttää, kun itsestä tuntuu, että olen nykyään pelkkä ankea nokikolari :). Mutta kyllä täällä nyt jo ollaan paremmalla mielellä, kun asiat pikkuhiljaa rullaa eteenpäin ja voi taas keskittyä vähän muuhunkin.

      Sen verran selasin lukulistaa eilen läpi, että huomasin, että olette palanneet reissusta, mutta en vielä päässy sen pidemmälle. Ajattelin illalla linnoittautua sohvan nurkkaan ja lukea kuulumisia oikein urakalla.
      Itselleni Lontoo oli positiivinen ylläri, kun ensimmäisen kerran kävin. Olin varautunut sumuun ja sateeseen, mutta aurinko paistoikin koko ajan ja ihmiset oli tosi mukavia ja ystävällisiä ja kaikkialla oli jotain mielenkiintoista nähtävää. Eikä missään näkynyt niitä "Ibiza uncovered"-ohjelmaan eksyneitä brittiäitejä ja tyttäriä, jotka yhdessä örveltää niin, että heikompaa hirvittää :)


      Poista
  6. Olet sinä kyllä ihan mahdoton :)) Kiitos päivän piristyksestä ja toivottavasti huomenna näkyy jo se kasvohoidonkin tulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heti aamusta piti peilistä tarkistaa, kuinka nuorelta ja heleältä se iho oikein näyttää, mutta ei nyt mitään ihan ällistyttäviä muutoksia ollut havaittavissa, ikävä kyllä. Joskaa ei onneks ollut mennyt huonompaankaan suuntaan :). Mutta hoito oli kyllä ihana ja rentouttava. Unohtui maailman murheet vähäksi aikaa, mutten kehdannut kosmetologilta kysyä, kuorsasinko pahastikin :)

      PS. Mun tulee aina Idur mieleen, kun näen tien varressa lampaita. Mietin, että kuinkahan onnellisia ne olis, jos pääsisivät sinne teidän vaihteleviin maastoihin käppäilemään ja syömään vatsansa täyteen :)

      Poista
  7. Minä en osaa tinkiä, en sitten niin ollenkaan. Ei luonnistu, joten maksan aina vaan kiltisti koko summan. Joskus olen koettanut, mutta tunnen oloni niin tyhmäksi :) Kade olen, vähän ainakin, olisi kiva taito osata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minäkään oikeasti osaa (tai edes kehtaa) tinkiä, mutta tollai nätisti kun vaan kysyy, niin sitä ei lasketa :). Ei tule itselle ollenkaan nolo tai tyhmä olo. Kokeile ens kerralla. Ihan varmaan onnistuu :).

      Poista
  8. Onnea hääpäivän johdosta näin myöhästyneesti <3 Kunnioitettavat vuosiluvut :)

    Ja uuh, kuolaan aina noita Tivolin radioita kun jossain näen. Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru <3. Tosin ei enää muistettu sitä (hääpäivää) itsekään ennenkuin vasta kun ajeltiin takaisin kotiinpäin satamasta. Sit tuli mieleen, että jaa niin juu :)
      Mutta mikäs sen parempaa kuin ihan normipäivä. (Ja tällä siis tarkoitan sellasta normaalien ihmisten normaalia päivää. En niinkään meidän (tai teidän) normaalia :))

      Ihmettelen itsekin, että raskin ostaa Tivolin. Mutta on se aika kiva, kun se on langaton. Inhoan kaikkia risteileviä piuhoja ja johtoja, jotka pilaa muuten seesteiset tilat.

      Poista
  9. Onnea hääpäivän johdosta. Pitkään olette toisianne kestäneet, kiva hyvä hei.

    Sut täytynee pyytää seuraaville asuntokaupoille mukaan. Voit sit vetää thaikkua ja leikkiä pyörtyvää, thihihii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Aika on menny ihan heittämällä. Ollaan niin sopuisaa sakkia. (Yks kerrallaan hermostuu..)

      Juu voin lähteä mieluusti mukaan. "Uuuuuu, päät mak" ja "mai mii satang...." ja pikku hengenahdistus päälle, niin hinnat on kohillaan :). Se oli oikeesti aika hauskaa, koska thaimaalaiset on niin kovia hihittämään.

      Poista
  10. No voi sun kanssas; minun pitää ottaa sinut shoppailuoppiin, niin jo rupee raasua löytymään ;) Mullakin oli vajaa vuosi sitten sellainen ehkä parin vuoden aika, että en tahtonut ostaa millään mitään....harkitsin ja punnitsin ja lopulta se ostos jäi sitten tekemättä kaikennäköisin "järkisyin"... Nyt oon taas tämän vuoden aikana alkanut vähän liiankin innokkaasti tuomaan kotiiin jos jonkinmoista uutta puseroa, mekkoa, kenkää....joo varsinkin kenkähulluus on iskenyt; voisin ostaa kenkiä vaikka kuinka ja arvatenkin niitä jää sitten pitämättäkin :/ Ja on tuolla kaapissa vielä monta vaatettakin, joita ei oo vielä tullut kertaakaan pidettyä...kun ei sitten raski :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kai se on sit vaan osallistuttava "Soilen shoppauskurssille" :D. Sille ehkä just uskaltautuisin, kun tiedän, että vaikka ostelet, niin et törsää..

      Tekis niin mieli räjäyttää koko nykyinen vaatekaappi taivaantuuliin ja ostaa uutta tilalle, mutta kun en vaan enää keksi mitä. Mulla kestää aina nääs pari vuotta sopeutua sen hetkiseen muotiin ja sitten kun oon alkanut ajattelemaan, että no ehkä sitä sit sellaset ja sellaset farkut tai kengät vois ostaa, niin voivoi. Niitten aika meni jo :)

      Poista
  11. Hah haa ihan loistavaa, siinä sen näkee että kannattaa aina kysyä :) Ihan mahtava muuten tuo radio, avopuolisoni voitti sellaisen meille kerran eräässä arvonnassa ja on toiminut kun unelma ( ja on vielä kauniskin )!
    Hyvä kun muistutit, mullahan on kans äitienpäiväksi saatu jalkahoito lahjakortti tuolla odottelemassa, nyt kun on uudet kengätkin kannattaisi varmasti vähän hoitaa jalkojakin. Ihania rentoutumis hetkiä kasvohoidossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei se oo tyhmä joka kysyy :). Ja vielä kun kysyy noin nätisti, niin ei tuu itellekään sellainen olo, että olis edes kysynyt mitään :)

      Radio on mahtipeli! Vaikkakin ihmettelen vieläkin, että raskin sen ostaa. Tai edes tiesin merkin :). Yleensä olen ihan pihalla kaikista merkkivehkeistä.

      Kasvohoito oli siinä määrin rentouttava, että voi olla, että kosmetologi joutu käyttämään korvatulppia, koska pahoin pelkään, että kuorsasin nukkuessani :D

      Kivaa kun tulee pian ne teidän häät. Ihanaa olla sivustaseuraajana.

      Poista
  12. Kuulostat ihan samanlaiselta shoppailijalta kuin minä. Rahansäästömielessä liiasta puntaroinnista on tietysti hyötyäkin, mutta muuten on aika rasittavaa, kun kaiken ostamista pitää miettiä niin tarkkaan - ja tulla loppujen lopuksi siihen tulokseen, että en tuotakaan tarvitse. Surkea tinkijäkin olen, kun tinkiminen on minusta jotenkin noloa. Omena on pudonnut todella kauas puusta, sillä iskä on todella kova tinkimään. Lapsena ja nuorena aina hävetti, kun joka nippelistä piti olla tinkimässä. Mutta minä taidan ottaa käyttöön (jos vain saan :-)) nuo sinun tinkimiskeinosi, kun ne kuulostavat niin mukavilta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on just nimenomaan rasittavaa se miettiminen :). Haluaisin olla välillä sellainen, joka ostaa sen kummemmin miettimättä, kun aina en edes keksi perusteita sille, miksi pitäisi jättää ostamatta. Mutta kai siinä on lähinnä kyse siitä, että ihan oikeastin en löydä itselleni enää juurikaan yhtään mitään mieluisaa. Tai jos löydänkin, niin jäljellä on vaatteista ja kengistä kaikki muut koot paitsi se yksi ja ainoa, joka olis mulle sopiva. Ja se turhauttaa entisestään.

      Kokeile ihmeessä tota kilttiä taktiikkaa, koska harva myyjä on niin tunteeton, että haluaa jättää ilahduttamatta asiakasta, joka niin kauniisti pyytää. Tai sitten olen vaan kertakaikkisen säälittävä tapaus :)


      Poista
  13. Niinhän se on, että jos oikein lähtee shoppailemaan, ei löydä mitään. Vaan menes rahattomana katselemaan kaupoille ihan muuten vaan, jopa löytyisi ja sitä ei enää ole, kun lähdet hyvin varustautuneena hakemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää muuten paikkansa tuo :).
      Ans olla jos lähdet pakonomaisesti etsimään vaikkapa jotain päällepantavaa johonkin tiettyyn tilaisuuteen, niin ihan varmaa on, että mitään ei löydy, mutta koska "pakko" on jotain ostaa, niin seurauksena on totaalinen hutiostos, joka ei päädy ylle koskaan, vaan suoraan kaapin perälle :). Niitä mulla on todisteena komerot täynnänsä ja ehkä siinä on osasyy, ettei edes huvita enää hankkia mitään. Ensin pitäis tilata joku raivaamaan kaikki turhat pois, kun se ei meinaa itseltä oikein onnistua :)

      Poista
  14. En ole vielä tottunut uuteen blogiisi, nyt täytyy olla vähän tarkempi päivitysten seuraamisen kanssa :)
    Minä olen kova tinkimää joka paikassa. Opin sen asuessani Lähi-Idässä, mutta siellä tosiaa tinkiminen kesti k a u a n samoin kuin Intiassa, missä upean silkkisarin ostamiseen piti varata koko päivä. Siinä pitää jo laskea tuntipalkka. Mutta kotimaisissa kaupoissa on harvemmin tullut mieleen tingata, mutta täytyypä ottaa vanhat taidot käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mittään. Jos ihan rehellinen olen, niin en ole tottunut itsekään, mutta sinnittelen, vaikka välillä tekis mieli palata vanhaan :)

      Voin kuvitella, että tinkiminen Intiassa tai Lähi-Idässä on tosiaan jonkun sortin väsytystaistelua, jossa sitkeämpi voittaa :). Ja siinä kumminkin on kysymys (ainakin niin luulisin) siitä, että pitää tinkiä, että saa hinnan tippumaan siihen, mikä sen alunperinkin olisi pitänyt olla. Eli itseasiassa vielä ei ole saanut edes alennusta, vaan vasta normaalin hinnan :). Ylihinnat maksatetaan sitten niillä, jotka ei ole niin sitkeitä.

      Poista
  15. Ja mä oon ihmetelly et miks se tekee uuen plokin eikä sitte päivitä. Oon tehny jonku mokan laittaessani sun plokin syötteenlukijaan. No nyt se on siellä. Onhan siellä taas tapahtunnu, huhhuijjaa... No, kyllä te yhessä jaksatte. Nyt vaan perheelle aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mää jo niin kuvittelin, että oot mut kokonaan hyljänny, muttet onneks sentään :)

      Onhan täällä tosiaan tapahtunu kaikenlaista millä ei olis niin ollut väliksi. Ilmankin olis hyvin pärjätty. Vaikkei se tietty yhtään sen hauskempaa oo olla naulankokonen reikä peukalossa...
      Mikä siinä onkin, että toisille sattuu koko ajan (ne mitä ei tarttis) ja toisille sit taas ei. Tai siis juu. Kaikkea kivaa.

      Mutta kyllä tää tästä. Nyt on rauniot putsattu ja tylsä totuus paljastui niiden alta :(. Muttei siitä sen enempää.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi