Sivut

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

PIHAPUUHATTOMUUTTA

Elämä heittelee kapuloita rattaisiin ja kaikki töiden ulkopuolinen aika kuluu noiden kapuloiden irrottamiseen yksi kerrallaan.

Luotan kuitenkin siihen, että jonain päivänä sinnikkyys palkitaan ja elämän rattaat taas pyörivät iloisesti.

Mustat rauniot pihalla ovat entisellään, mutta pieniä toiveita on, että ensi viikon aikana alkaa viimein tapahtua ja joku tulee ja purkaa ne pois. Tarjouspyynnön saaneita urakoitsijoita on lappanut tontilla, ja jokaiselle olen saman nokisen sight-seeingin vetänyt ja seikkaperäisesti selventänyt kaiken, mikä selvennettävissä on.
Ajoittain on tulleet reilun parinkymmenen vuoden takaiset matkaopasajat mieleen. Kokolailla samasta hommasta kun on kysymys kuin raunioretkillä muutenkin. Jokaiselle uudelle osallistujalle on jaksettava kertoa ja kerrata kaikki samat asiat yhtä kärsivällisesti ja innostuneesti kuin sille kaikkien aikojen ensimmäiselle. Olkoot oma päivä kuinka huono tahansa. 

Kotipihalla ei siis paljon huvita puuhailla, koska ei ole juurikaan mitään, mitä siellä voisi tai kannattaisi tehdä. 

Pari pelargoniaa sentään ulko-oven pielessä oleviin ruukkuihin istutin. En ollut muistanut koko kukkaa, joka oli joitakin vuosia sitten ehdoton terassilempparini. Nyt se tuli taas mieleen, kun nuorempi poika kyytsäsi ruokakauppaan ja minä tapojeni mukaan ensitöikseni veivasin auton istuimen nuorison suosimasta puolimakaavasta asennosta vähän (paljon) ryhdikkäämpään, ja poika sanoi, että "Silloin kun olit viimeks mun kyydissä ja kun sen jälkeen vein yhtä luokkakaveria johonkin, niin se mun kaveri kysyi, että onks tässä istunu viimeks joku mummo, kun tää penkki on ihan etukenossa?"
Mummo mikä mummo. Mutta ryhdikäs :). Ja siitä ne tuli ne vanhat pelargoniatkin mieleen.



  
Vaikka muuten on tähän nykyiseen tilanteeseen jo tottunut ja sopeutunut, niin eniten ehkä ärsyttää se, että kotona ei enää ole sellaista rauhaa, joka siellä kuuluisi olla. Raunioista kun on tullut paikallinen nähtävyys, jota ihmiset käyvät estoitta raja-aidan takana töllistelemässä. Meidän tontti kun rajoittuu puistokaitaleeseen, jonka läpi kulkee kävelytie, joka on viime viikkoina muuttunut hiljaisesta varsin vilkasliikenteiseksi.

Jos siis haluaa välttyä näkemästä ihmettelijöitä, joista osa (ihan fiksuiksi luulemistani ihmisistä) on jopa avoimesti meille kertonut, että varta vasten ajelivat tai kävelivät katsomaan, on pidettävä verhot kiinni. Ja pällistelyn päälle kun vielä lisätään "Olipa komea näky"-tyylisiä kommentteja, niin olen kyllä joutunut muuttamaan mielikuviani eräistäkin henkilöistä. Mutta onneksi kuitenkin enemmistö ihmisistä on ihan oikeasti fiksuja ja kommentointi huomaavaista ja kaikinpuolin asiallista.

Pelargonioita lukuunottamatta muu kasvillisuus tontilla on vähän niin ja näin.

Harmikseni kaikki piharakennuksen ja talon laajennuksen valmistumisen jälkeen istuttamani, jo isoiksi kasvaneet havut taitavat olla mennyttä. Palon aiheuttama kuumuus kun kuivatti ne liekkien puolelta.

Vai mitä sanotte te viisaammat, jotka ymmärrätte kasveja paremmin? Onko näillä enää mitään toivoa herätä henkiin?









Kaikkein eniten harmittaa noiden ensimmäisten kuvien suht korkeiksi kasvaneitten katajien mahdollinen menetys. Ne kun toimivat terassilta käsin hyvänä näkösuojana naapurin suuntaan silloinkin, kun tonttien rajalla oleva pensasaita vielä on vailla lehtiä. Ja tuo ylläoleva pikkuinen sinertävä kuusi, joka näytti jouluvaloineen talvellakin söpöltä.

Kuusen juurella oli, tai siis on, laakeita (katajia?), joista tulikin paljon suurempia kuin olin ajatellut ja siksi en niistä ihan hirveästi ole tuossa koskaan tykännyt, mutta en ollut aikeissa kaivaa ylöskään.




Sensijaan näistä allaolevista sinertävistä havuista (joiden nimiä en myöskään muista..) tykkäsin kovasti, mutta ne taitavat olla mitä suurimmassa määrin mennyttä?

(Jos kyseessä olisi ruska, kuvien väritys olisi ihan kaunis, mutta ihan niin yltiöpositiivisesti en valitettavasti tässä kohtaa pysty ajattelemaan).





Näiden lisäksi meni vielä kolme parimetristä Tuijaa, joten jonkunmoisia istutusurakoita tässä on kaiken muun ohella tiedossa, jos näille nykyisille kasveille tuomio teiltä viisaammilta tulee.

Hyvin todennäköistä on sekin, että noin 300 m2 pihakiveystä joudutaan uusimaan. Vaikka kivetyt alueet on rakennustöiden ohella perustettu todella hyvin ja syvälle, niin itse kiviä ei kuitenkaan tarkoitettu parinkymmenen tonnin painoa kannattaviksi. Ja sen kokoista tulee olemaan kalusto, jolla tontilla lähitulevaisuudessa liikuskellaan.

Mutta pakko se vaan on hyväksyä asiat sellaisina kuin ne aikanaan eteen tulevat. Yksi kerrallaan.

Ja jos oikein hyvin käy, niin ehditään vielä ennen syksyä taas nauttia siitä kaipaamastamme oman kodin ja pihan rauhasta. Ja toivottavasti myös takaisin entiselleen hiljenneestä puistotiestä. Uskon niin.
Uteliaan yleisön mielestä uuden rakentaminen kun ei näytä olevan ollenkaan niin mielenkiintoista kuin vanhan tuho.

Jaa niin. En paljon tekstitauluista perusta, mutta tämän eilen löytämäni aion pitää pöydälläni ja lukea aina, jos tulee mieleen siirtää joku asia odottamaan jotain "sitten kun"-vaihetta.  Se on nyt nähty ja ymmärretty, että koskaan ei voi tietää, tuleeko sellaista ikinä vai ei. Parempi siis toimia enemmän ja jahkailla vähemmän.




Iloisia ja lämpimiä päiviä toivottelen täältä.
Ja pliis, pitäkää peukkuja, että ensi viikolla alkaa purkukalusto laulaa.

32 kommenttia:

  1. Meillä on vähän sama tilanne oman pihan kanssa. Pitäisi istutella sitä sun tätä, viimeistellä alapihan kivetykset yms yms. Viime vuonna tohkeissaan tilailtiin 1000€ kiviä, haketta, istutettiin perunoita, tehtiin yrittitarhaa ja ties mitä. Tänä vuonna ei olla vielä tehty MITÄÄN. Pihakalusteetkin on pihalla ainoastaan sen takia että autojen kesärenkaat oli niiden takana autotallissa..

    ..mutta kun on kämppä koko ajan myynnissä niin ei viitsisi aikaa (ja rahaa) tuhlata siihen että tekee pihasta nätin / hyödyllisen. Toki, ainahan on se (iso) mahdollisuus että kämppää ei saada myytyä ja ollaankin koko kesä siinä.
    ..ja toisesta näkökulmasta, onhan se myös myyntivaltti jos on nätti piha.

    No, mulla on vielä käsi ainakin hetken paketissa..joten tekosyy toimettomuuteen löytyy vielä ainakin pariksi päiväksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, että kun joku homma on vapaaehtoista, sitä tekee ihan ilokseen, vaikka olis oman varsinaisen osaamisalueen ulkopuolella (niinkuin nyt esim. justiin kaikki puutarhatyöt meikäläisellä), mutta heti, jos siihen samaan puuhaan pitäisi ryhtyä pakon sanelemana, niin fiilis onkin ihan toinen ja tulee vaan hirveä vastenmielisyys kaikkea kohtaan.

      Justiin nyt ei tosiaan ole sellaista kivaa kevät-istutus-tunnelmaa havaittavissa :). Sen paremmin täällä kuin tosiaan varmasti siellä teilläkään.
      Mutta jos niihin puutarhatöihin lopulta ryhdyt, niin varo niitä käsiä, ettei päädy molemmat pakettiin...

      Poista
  2. Voi - täällä on peukut ja varpaatkin pystyssä. Toivottavasti saatte sen purkutyön alta pois mahdollisimman pian. Se uuden rakentaminen ei ahdista ollenkaan niin paljoa kuin sen hävityksen kauhistuksen näkeminen. Noista teidän puista en osaa sanoa mitään muuta kuin että harmi, jos sekin suuri työ menee hukkaan. Ja ymmärrän kyllä hyvin, että niin kauan kuin ne vanhat rauniot siellä ovat, ei oikein mikään tunnu hyvältä. Mutta toivottavasti jo kesä tuo toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vaikka pensasaidan toisella puolella ollaan kiinnostuneempia siitä nykyisestä näystä, niin kyllä sitä jo ihan tosissaan odottaa, että pääsisi jo kaikista leijailevista nokihahtuvista ja tuulen mukana lentävistä hiilenkappaleista eroon ja saisi uutta ja puhdasta tilalle.

      Homma ei valitettavasti nopeuta se, että tällaisessakin tapauksessa pitää purkuluvan lisäksi hakea uudelleen rakennuslupa. Naapureita ei sentään tarvi kuulla uudestaan (mikä on hyvä, koska voi olla, että lupaa ei enää tulis..), mutta kaikki muu menee samalla kaavalla kuin uudisrakennuksenkin kohdalla.

      Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu. Ennemmin tai viimeistään myöhemmin.

      Poista
  3. Huh huh. On teillä kyllä aikamoista siellä. Minäkin toivon, että vanha saataisiin pian pois ja katse kohti tulevaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä.
      Vakutuustarkastaja justiin kävi tontilla hakemassa vioittuneita koneita ja muita pois ja lupasi samalla hoputtaa asioita hoitaavaa insinööritoimistoa siitä, että ainakin purkulupa saadaan mahdollisimman pian. (Luulin, että oli ajat sitten jo haettu, ja vähän arvelin, että rakennuslupakin on hyvällä mallilla, mutta eilen kun insinöörille soitin, hän sanoi, että "Olipa hyvä kun muistutit...". Eli näköjään saa tässäkin hommassa olla itse kumminkin vahtimassa ja pistämässä asioihin vauhtia.)

      Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Sitten joskus :)

      Poista
  4. Mä jo ajattelin että teillä on rauniot raivattu, mutta olipa harmi kuulla ettei vielä. Tiedän, että et laittanut mulle tuota kysymystä noista havuista, mutta jos kuusiaitaa voi leikata, niin voiko sitten noita havuja???

    Teille ei sitten tullutkaan rauhallista kesää, vaan pihatyö kesä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun sortin työleiri tästä tosiaan nyt ihan pyytämättä tuli tälle kesää, mutta josko vaikka ens vuonna sitten voisi ihan vaan taas olla ja ihmetellä, kun jokapuolella vihertää ja kukkaset kasvaa kohisten..
      Tai jotain sinne päin..

      Ehkä meidän pitäis lyödä viisaat viherpäämme yhteen ja taitavilla viherpeukaloillamme leikata havut kohti uutta kukoistusta :)

      Poista
  5. Kyllä noista sun havuistas leikkaamalla suurin osa pelastettua saadaan. Saksit ruskeat osat pois ja hellit lämpimällä vedellä juuristoa ja laitat havulannotetta ahkeraan. Nim; muutaman tulen josko myös koiran pissin tuhooman havun pelastanut. Miten se onkin niin että toisen kurjuus kiinnostaa mutta onnesta ei tykkää kukaan. Tsemppiä tsemppiä paljon tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oujee!! Onko näin, että on sittenkin toivoa :)?

      Kiitos tästä ilonpilkahduksesta. Ei olis tullut lämmin vesi mieleenkään. Sen paremmin kuin havulannoitteet. (En tiennyt, että sellaista edes on olemassa..)

      Olen kyllä ihan tosissaan miettinyt, että mikä saa jonkun tuntemattoman tai puolitutun (tai pahimmassa tapauksessa ihan kokotutun) vartavasten hiiviskelemään pensasaidan taakse katsomaan jonkun onnettomuutta. Huoh. Ei valkene mulle. Mutta onneksi sentään on hyviäkin ihmisiä olemassa :)

      Poista
  6. Mirstaakkeli sen sanoikin, leikkausta minäkin sulle meinasin ehdotella koska kasvukausi on tässä vaiheessa eikä nuo ollenkaan kuolleilta muuten näytä! Havulannoitteesta minäkään ikinä kuullut, mutta eipä mulla o havujakaan :)
    Kyllä meistä vielä kuule hortonoomeja tulee, tai sitten ei.....muistais nyt joskus edes nimiä. Mutta havu se on nimetönkin havu. Ja kukka on aina kukka :)

    Ja juu, tulee ne. Pikapuoliin. Ei ne duunaritkaan helteillä viitsis raataa. Ja helteitä alkaa olla luvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauki on kala ja havu on havu :).

      Yrittänyttä ei laiteta, joten ei muuta kuin Fiskarsit käteen ja leikkuupuuhiin. (On muuten laatutyökaluja, koska sekä oksaleikkurit että voikukkarauta säilyivät palossa. Mitä nyt vähän kahvat muuttivat muotoaan, muttei vaikuta toimintoihin).

      Tässä nyt vähän nuo lupa-asiat rassaa, mutta eiköhän se purkulupa ainakin saada pikapuoliin. Mieluiten tietysti heti.

      Poista
  7. Noi taitaa olla suurin osa katajia nuo sinun havusi. Sininen on kait sinilaakakataja. Minulla ei ole katajista kokemusta, mutta marjakuusista on. Viime kesänä kun ryhdyimme raivaamaan metsää niin istutetut pimeässä kasvaneet marjakuuset ja koreankuusi ruskistuivat yllättävästä paahteesta. Saksimme ruskeat osat tylysti pois. Tänä keväänä ne näyttävät hyviltä. Joten leikkaa pois vaan ruskeat osat. Luulen, että ne ovat viimeistään ensi kesänä jo hyvän näköisiä. Tänä vuonna voivat olla vielä ehkä vähän muotopuolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinilaakakataja kuulostaa tutulta nimeltä. Sitä itsekin muistelin, mutten ollut varma.

      Neuvoista rohkaistuneena aion kokeilla leikuuta, lämpimällä vedellä kastelua ja havulannoitetta, jos sellaista jostain löydän. Ja jos sitten ei vaan kertakaikkiaan onnistu, niin sitten on tyytyminen siihen, että istutetaan uudet taimet ja vakuutus korvaa. Itse olen kuitenkin mieluummin pelastamisen kannalla. Uudelleenistutus ei houkuttele, koska lopputulos voi (minun tapauksessani..) olla siinäkin huono.

      Kiitos rohkaisusta.

      Poista
  8. En kyllä mitään kasveista tiedä, mutta leikkausta suosittelen silti. Kannataa ainakin kokeilla.
    Meille kun viime kesänä tuli kaukolämpö ja talvella mutama iso kuusi kaatui myrskyssä (tässä välissä piha oli jo suht hyvä) niin en ole minäkään pihahommista innostunut. Kaikki kaadot on nurmikolla aivan päin prinkkalaa. Nurtsi ei tosiaankaan kasva, paitsi joyain tuntematonta isoa rikkaruohoa.
    Tunsin piston sydämessä, kun mekin ajelimme katsomaan tässä lähistöllä roihunneen tulipalon jälkiä, joskaan se oli tehdasalueella....ehkei siis niin paha?
    Pitkää pinnaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli huvittavia muistoja mieleen tuosta "tuntemattomasta isosta rikkaruohosta".
      Meillä kun silloin rakennustöiden aikaan käytännössä myllättiin vanha sammaleinen nurmikko kokonaan ylös (tontti on ihan toivotonta savimaata) ja vaihdettiin mullat, johon kylvettiin uudet nurmikon siemenet, tuloksena oli polvenkorkuista rikkaruohoa tai jotain vesiheinää, mitä lie.
      Ja muuan tuttu, joka tuli käymään, sanoi kasvustoa vilkaistuaan, että "Päätitte sit kumminkin kylvää perunaa" :D. Ja siltä se tosiaan tarkemmin katsottuna näytti.

      Pinnat on täällä olosuhteiden pakosta entistäkin löysemmällä, mutta siinä samalla kunnioitus onnettomuuksia kohdanneiden ihmisten yksityisyyttä kohtaan entisestään kasvanut. Sen verran pöyristyttävää on ollut tuo trafiikki täällä.

      Poista
  9. Toivottavasti purkutyöt alkaisivat mahdollisimman pian, että pääsette sitten uuden rakennusvaiheeseenkin pian! Ja saisitte kaivatun rauhan töllistelijöiltä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta toivo.
      Tämä viikko on ollut aikaa purkutarjousten antamiseen ja haluaisin niin uskoa, että vakuutusyhtiö tekee päätöksen samantien ja lähettää jonkun tänne hoitamaan homman niin pian kuin mahdollista. Johan tässä on kuukausi kohta mennyt.

      Tässä on kyllä muuttuneet käsitykset monistakin ihmisistä suuntaan ja toiseen. Fiksuiksi kuvittelemani eivät kaikki olekaan ihan sitä mitä olen kuvitellut. Mutta onneksi enemmistö on kuitenkin aivan ihania.

      Nyt kun päivä paistaa, olisi kiva pitää verhoja taas auki ilman, että siellä joku tuijottaa. Mutta luotan siihen, että paremmat ajat on ihan nurkan takana :)

      Poista
  10. Honkkarissa ,tokkammilla ja prisman kesäpihallakin on sellasta kekkilän havu lannoitetta, mullakin on sitä jossain varaston perillä. Pikkuinen oisko kilon purkki maksaakin ihan kohtuu vähän ja toimii. Muoto puolia ne leikkuun jälkeen on mutta eipähän tartte uusia hankkia kun arvatenkin muutakin menoa on... Kaikki ruskeat pois vaan ja lellit niitä vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitten muuta kuin palaneen pyörän selkään ja Prisman kesäpihalle :). Noita kahta muuta ei tästä kylästä löydy.

      Ja ei se oo niin justiinsa noitten muotojen kanssa. Ei oo itselläkään enää ihan kohdillaan :)
      Kiitos hirmusti Mirstaakkeli, kun autat. Syrjälandiassa on selvästi nämä(kin) hommat mallillaan.

      Poista
  11. Mitenkäs se vanha laulu menikään...Vanha pelagonia mummon akkunalla :) Ei vaan, onneksi muistit tuon kukkasen tuomaan edes jotain silmänruokaa, nuo havut näyttivät melko lohduttomilta, mutta itse asiassa kuvina kauniita. Kamala sanoa, siis kirjoittaa, näin, mutta...

    Sun olis kannattanut muuten ehkä pohtia lippujen myyntiä aitiopaikalle :) No kylläpäs nyt tulee näitä sammakoita, ihan selkeästi on nyt näppiksessä vikaa, mutta kyllä oikeesti ihmiset on välillä ajattelemattomia ja suorastaan törppöjä oman uteliaisuuden voittamiseksi ja siinä nähtävyyttä tutkiskeltuaan ei varmaan ajattele toisten tuskaa. Mutta meitähän on joka junaan, sille ei mahda mitään.

    Mutta peukut on pystyssä, jotta kalusto saapuisi pikaiseen teille ja hommat lähtisi käyntiin oikein kunnolla. Mitä nopeammin todellinen näkymä on pois silmistä, niin ei joka hetki varmaan muistu kaikki kauheus mieleen, vaikka ei se sieltä silmien takaa heti kuitenkaan lähde. Tsemppiä vaan jatkoonkin!

    Meillä muuten oli poika kolarissa tänään, siis se nuorempi, joka oli syksyllä edellisen kerran kolarissa. Onneksi selvittiin ranteen murtumisella ja rikkoutuneella kevarilla. Sanoin kyllä kakaralle, että nyt alkaa oikeesti kohta olla raja siinä kohtaa, että takavarikoin avaimet ja hävitän koko kevarin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kääk! Kevarit on kamalia vehkeitä ja olin niiiiin onnellinen aikanaan kun vanhempi poika myi omansa pois. (Nuoremmalla ei luojan kiitos sellaista koskaan ollutkaan). Mutta samalla tuntui pahalta, kun kevarin ostajan isä oli ihan yhtä kauhuissaan poikansa ostoksesta ja oli kuulemma koittanut lahjoa poikaansa muutamalla tuhannella eurolla, että jättäisi ostoksen tekemättä, mutta poika ei antanut periksi. Eikä mennyt kauaakaan, kun kuultiin, että ostajapoika oli ajanut kevarilla pahan kolarin ja pyörä meni lunastukseen, mutta luojan kiitos, pojalle ei känyt kuinkaan. Ja luojan kiitos, ei käynyt sunkaan pojalle pahemmin. En edes kestä ajatusta toisenlaisesta vaihtoehdosta :(.

      Lipunmyynti aidalla olis kyllä ollut tuottoisa bisnes :). Mutta sen verran ällöttävä, että parempi vaan pistää verhot kiinni ja toivoa, etteivät tahdittomat töllistelijät koskaan joudu itse samaan tilanteeseen, koska tuskin sitä kestäisivät.

      Poista
  12. Aloita töllistelijöille makkaran myynti. Joku avoimet ovet tyylinen päivä. Tää nyt oli vitsin yritys. kyllä varmasti menisin sängyn alle piiloon ja vetäsin verhotkiinni iteki. Vaikka jotain merkkiä haluiskin elämänsä suuntaan, niin ei sitä tuommosta haluaisi varmaan monikaan.
    Kyllä olen kuullut Havupuubalsamista, jolla vois elvyttää havuja. Kyllä noissa näkyy vihreätä vielä, voivat elpyä. Tietysti jos ne on sellaisessa paikassa että joutuvat rakennuksen purku-ja rakentamisen tielle, niin kärsiihän ne siitäkin. Ja jos vakuutus korvaa nekin, niin uusiksi vaan.
    Jaksamista vaan, vaikka ei sitä aina pidä yritää liikaa jaksaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makkaranmyynti vois toimia :). Tosin tarttis myydä kylmänä, kun ei oo sattuneesta syystä grilliä. Hiiliä senkin edestä :).
      Tai vaihtoehtoisesti voisin jakaa rukkaset ja pyytää tontille hommiin. Saisivat siinä samalla tutustua rauniohin vähän vielä lähempää.
      Naapuritkin jo on tehneet saman havainnon, että liikenne meidän muuten niin hiljaisella kadulla on huomattavasti lisääntynyt. Kyllä on pöljää.

      Ajattelin juu kokeilla, josko saisin vielä noita havuja pelastettua. Se uusien istuttaminenkaan kun ei mun tapauksessa oikein ole sen varmempi vaihtoehto, kun koskaan ei tiedä, mikä jää henkiin ja mikä ei.

      Ja oikeassa olet ton jaksamisenkin suhteen. Välillä sitä tosiaan vaan jaksaa ja jaksaa, vaikkei oikeasti jaksais yhtään. Onneksi on kevät ja valoisaa, eikä vaikkapa loka- tai marraskuu. Hui.

      Poista
  13. No huh, kylläpä niitä töllistelijöitä sitten aina ilmaantuu, kurjaa! Pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä että ensi viikko on jo paljon parempi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukuista ja varpaista <3. Toivotaan, että auttaa.
      Ja onneksi siihen meidän puiston puoleiseen pensasaitaan tulee pian lehdet, joka tekee läpinäkyvyydestä heikompaa. Aita on onneksi sen verran korkea, että sen yli ei näe. Vaikka en tosin ihmettelis sitäkään, että yleisöllä on joku jakkara mukana, että varmasti ylttyy :)

      Poista
  14. Kyllä ei ole ihmisten uteliaisuudella mitään rajaa! Varmaan ottivat vielä kuviakin ja laittoivat Fb-sivuilleen. :-/

    Harmittaa hirveästi nuo teidän puut, mutta toivottavasti saatte niistä ainakin osan pelastettua. Eipä sitä tule ajatelleeksi, että palossa ei mene välttämättä vain se palanut materia, vaan ympäriltä voi tuhoutua kaikenlaista muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei mene meikäläisen järkeen, mikä saa tuntemattomat lähtemään jonkun raja-aidan takaa töllistelemään. Ja FB:ssa tosiaan oli kuva meiltä. (Ei olisi pitänyt koskaan päätyä kyseiselle sivustolle katsomaan, koska siellä tuli entistä ällömpi olo).

      Onneksi olen niin onneton viherpeukalo, että olen tottunut siihen, että mun käsissä kaikki kasvit kuolee :). Mutta toisaalta justiin sen takia havut oli niin ainutlaatuisia, koska ne olen saanut kaikki nämä vuodet pidettyä hengissä ja jopa kasvatettua isoiksi. Että aion kyllä yrittää pelastaa ne. Joku toinen ottaisi varmaan mieluusti vastaan vakuutusyhtiön korvaukset tässäkin, mutta itse pidän mieluummin alkuperäiset, jos vaan mahdollista. Sama koskee niitä pihakiveyksiä.

      Poista
  15. Siitä se lähtee ja kohta tämä melkoisen ikävä tapahtuma on muisto muistojen joukossa. Ei ehkä se kivoin muisto, mutta melkoinen kokemus! Voi kun surettaa nuo sinun ihanien havukasvienkien menetys... toivottavasti nekin kuuluu vakuutuskorvauksen piiriin, sillä onhan nekin aika arvokkaita alkaa uudelleen istuttamaan.

    Aika jännä yhteensattuma taas; ostin myös eilen kaksi valkoista pelargoniaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissä on selvästi mummoainesta, kun pelargoniat kukkii akkunalla :)

      Maaperä ja kasvit kuuluu kuulemma nekin vakuutuskorvauksen piiriin, mutta niin paljon mieluummin kumminkin olisin pitänyt nuo alkuperäiset, kun ovat sikäli harvinaisia, että olen näillä peukaloilla saanut ne näinkin monta vuotta kasvamaan ja pysymään hengissä. Mutta jos ei muu auta, niin pakkohan se sitten vaan on istuttaa uudet tilalle. Se vaan ei ole sama asia vaikka vähän hölmöltä voikin kuulostaa.

      Poista
  16. Peukut ja varpaat pystyyn, että purkuhommat alkaa pian!♥
    Tajuaispa ne töllääjät siirtyä jonnekin muualle!!

    Ihanat pelargoniat, ihan lemppareita!

    Jaksamista sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peukuista ♥. Ja varpaista kans.

      Eiköhän ne töllääjät sitten ala vähentyä, kun rakennushommat pääsee vauhtiin. Toivottavasti mahdollisimman pian.

      Kävin hakemassa lisää pelargonioita ja ajattelin täyttää terassin niillä, että on edes jotain elävää ympärillä :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi