Sivut

lauantai 17. toukokuuta 2014

ELÄMÄÄ LINSSIN LÄPI

Kamera on melkoisen kiva kaveri. Linssin läpi kun katselee maailmaa, voi rajata kaiken ikävän ulkopuolelle ja elää omassa pikku illuusiossaan.


Kävin tänään Prisman kesäpihalla ostamassa Mirstaakkelin suosituksesta havulannoitetta. Syrjälandiassa kun selvästi ymmärretään sekä ihmisten että kasvien sielunelämää.

Samalla oli pakko ostaa uusi kastelukannu, koska vanhaa ei sattuneesta syystä ole. Ja kun tarjolla oli joko tylsä tummanvihreä keltaisella sihdillä varustettuna tai hempeän vaaleanpunainen, niin pitihän sitä tylsistä tavoistaan poiketen valita jälkimmäinen. Poikkeustilanne mikä poikkeustilanne.

Samalla mukaan tarttui pari suosikkiani Markettaa ja uusina tulokkaina pari Tähtisilmää, jotka jostain syystä ovat vetäneet jo pitkään puoleensa, mutta ei ole tullut aiemmin kannettua kotiin asti.
Ehkä sen takia, että olen kukkien(kin) suhteen varsin värirajoittunut ja valkoisen lisäksi ei juuri muita vaihtoehtoja kuulu valikoimiin. Jos voikukkia ei lasketa.


Ruukuiksi valikoituivat talon ainoat kaksi. Valkoisia nekin nykyään.
Multaa en muistanut ostaa, joten tökkäsin purkit väliaikaisesti ruukkuun ihan niine hyvinensä.



Päivä paistoin niin kirkkaasti, että ei tullut kuvistakaan millään tarkkoja, mutta ei se oo niin justiinsa.

Ja koska tässä on kova tarve jo elää normaalia elämää, käytiin ostamassa myös puutarhakalusteita kaveriksi ainoalle palosta selvinneelle tuolille. Muut kun sulivat yhdeksi isoksi möykyksi. (Pääsiäisenä oli ajatus siirtää kalusteet tallista terassille, mutta ajateltiin, että pestään se kumminkin ensin ja koska sitä ei tehty silloin, ei enää ehditty pelastaa kalusteitakaan).



Koe-istuttiin muutamia muhkeita sohvia ja nojatuoleja, mutta päädyttiin kuitenkin tähän varmaan Euroopan halvimpaan sarjaan, joka on samanlainen kuin meillä oli ennenkin. Ihan vaan siksi, että tuli surku sitä yksinäistä tuolia, joka nyt sai näistä seuraa. Ja toisaalta siksi, että jos tulisi satsattua kalliisiin kalusteisiin, olisi todennäköisesti koko ajan huono omatunto, jos niissä ei istu. Ja istuminenhan ei ole ihmiselle hyväksi, joten tämä oli ihan terveydenkin kannalta hyvä vaihtoehto.. Tai jotain sinnepäin.

Ankealtahan nuo vähän näyttää, kun ei ole tyynyjä tai mitään, mutta ajattelin, että hankin ne sitten purkutöiden jälkeen. (Tuli muuten tyhmänä istuttua siihen ainoaan säästyneeseen tuoliin valkoiset housut jalassa ja todettua, että mustassa polyrottingissa ei tosiaankaan noki näy :)).

Mies on viettänyt kaiken liikenevän ajan golfkentällä, mutta itselläni on ollut poikkeuksellisen vahva tarve olla kotona aina kun mahdollista. Ja koska olen koko ajan kotona (silloin kun en ole töissä), olen jo sopeutunut tuohon kalustesarjaa toiselta kantilta kuvatessa avautuvaan näkymään.



Vaikka se onkin ruma, se ei enää hallitse elämää.

Olen myös rakentanut tulevaisuutta toisaalla ja pikkuhiljaa osa-aikaisesti muuttanut ihan omalle pikkuriikkiselle yritykselleni vuokraamaani toimistoon, josta on tarkoitus tehdä paikka, jossa ajatus kulkee vapaasti. Ja toivottavasti joskus myös asiakkaat :). Mutta en kiirehdi sen suhteen. Asia kerrallaan, ja nyt on näitä elämän eteen heittämiä muita hommia ensin hoidettavana.

Kunhan saan valmista aikaiseksi, voin toivottavasti laittaa muutaman kuvan tännekin.

Mutta nyt toivottelen ihan vaan parasta viikonloppua kaikille.


32 kommenttia:

  1. No nyt ymmärrän. ;) Piristävä valinta tuo uusi kastelukannu ja kehun myös kauniita tähtisilmiä, ne ovat mukavan näyttäviä ja helppoja, hyviä valintoja! :)

    Mukavaa lukea, että siellä alkaa positiiviset asiat voittamaan, toivottavasti pääsette pian tuosta pihalla seisovasta muistutuksestakin eroon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei tähtisilmiltä lähtenyt heti tänään henki helteissä. Aika nuupahtaneilta näyttivät, kun tulin kentältä kotiin. Muttei silti läheskään yhtä nuupahtaneilta kuin oma peilikuva :). Huhhuh, mutta oli kuuma viisituntinen. Etenkin kun tuli vanhasta muistista laitettua sateen ja tuulen pitävät mustat housut jalkaan..

      Ja eiköhän tuo hirvitys pikkuhiljaa vaihda maisemaa. Uskon ja toivon, että tulevan viikon aikana.

      Poista
  2. Ihanaa, että positiivisuus alkaa voittamaan! On tuo melko surkea näkymä mutta ihania piristyksiä olet löytänyt. Kukkien väritys muuten sopii hyvin siihen teidän Talon väriin :) Ja pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, omalla painollaan alkaa hommat hoitumaan kun ei ole kiire oikeasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näky on jo muuttunut omissa silmissä näkymättömäksi. Onneksi. Sitä kun on jo sen verran kauan (kohta kuukauden) tuijotellut, ettei enää muista muunlaista olleenkaan. Vaan eiköhän me siitä piakkoin päästä eroon :)

      Ja nyt täytyy vaan olla itselleen armollinen, eikä yrittää liikaa. Asioilla on onneksi tapana järjestyä <3

      Poista
  3. Kamera on ihana kaveri, niin olen samaa mieltä : )
    On ne palon jäljet vaan aika hurjan näköistä, mutta onneksi tosiaan olet taitava näkemään ja löytämään kauneutta.
    Nuo tähtisilmät on tosi suloisia ja kastelukannu tietenkin ; ) Kalusteryhmä on oikein hyvä! Meillä ei nimittäin ole sellaista ollenkaan, mietitään vaan kesä toisensa jälkeen, että millaisen hankkisi... No, nyt on ajateltu tehdä sohvaryhmä itse, että voi kestää aika monta vuotta ennen kuin meiltä löytyy terassilta istuinpaikkaa ; )
    Niin kivalta kuulostaa sun tulevaisuuden suunnitelmat! Kun jakselet, niin voisin tulla moikkaamaan sinne uudelle toimistolle tai vaikka jos kahvilla nähdään? Minäkin kun oon visioinut uutta tulevaisuuden suhteen : )

    Kuullaan ja nähdään, ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samaa jahkailua oli täällä monta vuotta. Hulluna selasin kesäkalustekuvastot hiirenkorvalle ja koitin päättää, millainen kalusto on meille hyvä, mutta kun en osannut päättää, ei tullut minkäänlaista kalustoa ja istuskeltiin asuntovaunuaikoina ostetuilla tyhmillä retkituoleilla vaan :)
      Ja toi Jyskin halpaversio oli tavallaan olevinaan koekaniini (kunnes joskus ostetaan se parempi, kun ensin keksitään millainen se on), mutta viime kesänä tuli todettua, että se on kumminkin vaan se alkukesän innostus, jonka aikana terassilla tulee istuskeltua ja suurimman osan ajasta kalusteet on ihan turhan panttina. Että jos hintalaatusuhdetta laskee per istuskelukerta, niin ihan hyvä on ollut :)

      Kastelukannu naurattaa mua itseäkin, koska se on niin kaukana omasta värimaailmasta kuin olla voi, mutta ehkä se sen takia onkin niin söpö.

      Ja uudet visiot kuulostaa ihan siltä, että haluaisin jo heti kuulla niistä enemmän :). Laittele viestiä, milloin olet "kirkolla", niin ehdottomasti nähdään <3

      Poista
  4. Pitäiskös poiketa prismassa....mä niin olen noita muovikannuja vastaan, mutta olishan toi niin lillaa, niin lillaa :)
    Ja mun sinkkinen vuotaa :/

    Vaikka kuinka on positiivisuus pelissä, niin pakko todeta, että onhan se perseestä ettei tuo kasa ole tuosta hävinnyt! Pitäis sitä jossain ymmärttää, ettei se kenenkään psyykelle ole hyvä katsella tuota näkyä viikkotolkulla.
    Vaikka kuinka sen saa rajattua kuvasta ja mielestä!

    Aurinkoista huomista kuitenkin, se on kesä ny :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan, mitä mietin siellä Prismassa, kun näin ton kannun :D. Tuli heti Lillan vaaleanpunainen "suihku" mieleen ja ajattelin, että tässä olis sille oiva pari.

      Jotenkin tolle possunpunaiselle (vaikkei oikeesti taida noin kauniin vaaleanpunaisia porsaita olla olemassa) oli tilaus. On se sen verran hölmön näköinen ja ehkä just siks niin kiva :)

      (Ja tän päivän kisakierroksen jäljiltä on kannun omistajakin melkoisen vaaleanpunainen. Olis pitänyt älytä, että se aurinkoa ihan oikeasti paistaa ja polttaa..)

      Luotetaan siihen, että rauniot on loppumetreillä ja kohta päästään niistä ja uteliaista eroon.

      Poista
  5. No totean että oon kontannu niin kauan että sielun elämä on tullut tutuksi, kontatessa näkee kasvitkin lähempää. Elämällä oppii sen toisen sielukkuuden. <3 ja sanompa senkin että hyvältä näyttää Euroopan halvimmat. Ja kivat kukkelitkin siitä se alkaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konttaamalla oppii :). Se on totta se. Sen verran on oltu elämän edessä polvillaan täälläkin, että on oppinut selviämään.

      Kukkelit on mitä iloisimmat ja uskon vahvasti, että kun noin hempeällä kannulla niitä havuja kastelen, niin eihän ne voi muuta kuin herätä henkiin :).

      Äsken koitin Euroopan halvimmissa vähän loikoilla, mutta pakko oli nöyränä luikkia takaisin sisälle ja tunnustaa, että liian kuuma on nyt meikäläiselle, kun nahka paloi tänään kolopallokierroksen aikana oikein kunnolla.

      Kerron havuille sulta terveisiä <3

      Poista
  6. Vaaleanpunaista Annukka, jee! Varo vaan, noin se alkaa pikku hiljaa :-)
    Meilläkin on nuo samaiset rottinkikalusteet, hyvin toimivat, saan laitettua itseni mutkalle ja pääsen löhöasentoon tuohon sohvalle :-)
    Ei ihan kaunein tausta tuo raunio, mutta kyllä se siitä. Hiljalleen!
    Aurinkoa viikonloppuunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka ja vaaleanpunainen on yhtä epäsuhta pari kuin porsas ja hajuvesi :D. Mutta vannomatta paras.
      Eikähän tosta voi muuta tulla kuin hyvälle tuulelle, kun näkee kannun loistavan kaiken mustan keskeltä :)

      Äsken koitin minisohvalla mutkalla löhötä, mutta niin oli pistävän kuuma, että järki voitti ja pakko oli vaihtaa sisätiloihin. Täällä on nyt mukavan viileä (kun ei ole sitä lämmitystä), mutta silti olen vannonut, etten valita liiasta auringonpaisteesta, kun sitä nyt vihdoin ja viimein saadaan. Paitsi että jotenkin siihen varmaan olis kannattanut ennen tän päivän pelikierrosta varautua, koska nyt käsivarsien väritys muistuttaa erehdyttävästi Tanskan lippua :). Ihan kuin veitsellä leikatut rajat siinä, mihin hihat loppuu :)

      Poista
  7. Sitä ei tule ajatelleeksikaan miten suuresti ja pitkään palo vaikuttaa moniin asioihin. Toivottavast purkutyöt sujuvat nopeasti ja ongelmitta. Sekin piristäisi kun tuo surullinen näky (nähtävyys) katoaisi silmistä. Riemuitsen kanssasi siitä, että höylät pelastuivat, tuntuu vähän ihmeeltä. Toivon, että saatte pian kotipihan ja kotirauhan takaisin. Onnea työprojekteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä ihminen tottuu ja sopeutuu, mutta en silti yhtään jää kaipaamaan, kun raunio vihdoin ja viimein hoidetaan pois näkösältä. Toivottavasti jo ensi viikolla, mutta kyllä tässä montaa asiaa vielä joutuu odottamaan ennenkuin valmista tulee. (Eikä voi ihan vaan tyytyä odottamaankaan, vaan pakko on olla itse aktiivinen ja patistaa ja muistuttaa, että tulee hommat tehtyä. Mutta se kuuluu toimenkuvaan muutenkin, joten hoituu kyllä ihan luonnostaan).

      Höylät ja kaikki muu pelastunut omaisuus on säilöttynä pihan perälle peräkärryyn kuomun alle. Ei ole paljon suhteessa siihen, mitä kaikkea menetettiin, mutta silti tulee aina hyvä mieli, kun kärryn kannen avaa ja höylät siinä nököttää itsetekemäni kapioarkun päällä. Sekin säilyi kuin ihmeen kaupalla. Kansi mustui, mutta sisältä on kuin uusi. Tai siis niin uusi kuin vuonna -85 tehty voi olla).

      Kiitos työprojektionnesta :). Kovasti tässä nyt kasataan esteitä alulle, mutta uskon, että sillä vaan koitellaan, onko minusta yrittäjäksi vai ei, ja olen päättänyt, että on :)

      Poista
  8. Oi mikä kastelukannu, pitänee lisätä hankintalistaan! Meillä kun käy niin ahkera "roskakuski", että vie kastelukannutkin mukanansa!:D
    Ihana kuulla, että positiiviset asiat voittaa hiljalleen♥

    Aurinkoa viikonloppuunne!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toi kannu olis kyllä ehdottomasti enemmän sun alaa kuin mun :D. Mutta oon siihen kyllä ihan rakastunut. Siis jos muoviseen kannuun voi ylipäätään olla :).

      Ja tänne olis nyt ahkerat ja rivakat roskakuskist enemmän kuin tervetulleita :)

      Leuka pystyssä ja positiivisella mielellä mennään eteenpäin, vaikka vähän nyt kestävyyttä koitellaan.

      Ja sun aurinkotoivomus toteutui paremmin kuin hyvin :)

      Poista
  9. Elämä jatkuu. Ihanaa, että olet löytänyt värejä elämään, kastelukannuhan on aivan ihana - kukista puhumattakaan :)
    Auringonpaistetta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan uskomaton vaikutus on kyllä noilla muutamalla pienellä kesäkukalla ja vaaleanpunaisella kannulla :).
      Ne kun asetteli tuonne mustalle taustalle, niin ihan kuin olis tulleet kaikki maailman värit ja valo samaan aikaan tontille :). Vähän niinkuin joku pieni iloinen turvapaikka kaiken keskellä :)

      Poista
  10. Jos tarvitsisin kastelukannun, se olisi ehdottomasti tuo pinkki ♥ Kukkia kun ei ole ulkona eikä sisällä , taitaa kuulua minulla sarjaan " tarpeettomat tavarat " ;) Ihanaa aurinkoista sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kuuluu kukat yleensä sarjaan "ennenaikojaan tuhoon tuomitut", mutta noi muutamat koitan nyt vaaleanpunaisen kannun avulla pitää hengissä vaikka väkisin, koska ihan oikeasti ne näyttää mustaa taustaa vasten ihan älyttömän herttaisilta :). Ja kaikki mikä piristää, on nyt erityisen tarpeellista. Ei siihen onneksi kummoisia tarvita.

      Melkoisen aurinkoinen sunnuntai tästä tosiaan tuli. Huhhuh. Saas nähdä pystyykö yöllä nukkumaan, kun palanutta nahkaa kihelmöi.

      Poista
    2. Oi , toivottavasti et pahasti nahkaasi polttanut ! Kevätaurinko on niin pistävää ja petollista. Tykkään auringosta ihan hulluna , mutta suojakerroin 30 on alkukesän rasva :)

      Poista
    3. No arvaa vaan :). Tanskan lipun värit on aika liki mun käsivarsi-olkapää-yhdistelmää :)
      Naamaan sentään älysin laittaa rasvaa, etten ihan punakuonolta näytä, mutta ei paljon puutukaan..

      Poista
  11. Ihania nuo kukat ja kannu! Hyvä se on katella välillä värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli noista Marketoista ja Tähtisilmistä mieleen sellainen luonnonkukkaniitty, jossa värit on iloisesti sekaisin ja kaikki sopii kaikkeen. Että ans kattoo nyt, mitä värejä tänne vielä päätyy :)
      Ja kiitos siitä havubalsamivinkistä. Aion mennä seuraavaksi sitä kyselemään, kun yksi ystäväkin siitä mainitsi.

      Poista
  12. Kauniita ostoksia, ihanan värinen kannu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannu on niin hassu, että se on kiva :). Eipä ole meikäläisellä noin vaaleanpunaista ollut missään jälkeen 80-luvun alun, kun kaikkien vaatteiden piti olla vaaleanpunaisia :)

      Poista
  13. Herkkä vaaleanpunainen kastelukannu :) En ihan heti näe sitä sulla, mutta silmiään on uskottava!

    Mukavia aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän sitä pitää täälläkin silmiään hieraista, kun ulos katsoo :D. Mutta vannomatta paras tosiaan ja nyt olis se perustummanvihreä tuntunut aika tylsältä. Kaikki tavallisuudesta poikkeava piristys kun on tarpeen :)

      Aurinkoa tosiaan on luvassa. Nautitaan siitä :)

      Poista
  14. Huh, hurja kuva tuo viimeinen. :-( Mutta pinkki kastelukannu on ihana. :-) Mulla on ikivanha räikeän vihreä, jossa on juurikin semmoinen sihti. Kyllähän sitä nyt kastelukannu pitää parvekkeella olla, vaikkei sillä mitään tekiskään. :-D (Kanakopissa on myös semmoinen mankelimallinen ruohonleikkuri, jolla on myös hirveästi käyttöä kerrostalon seitsemännessä kerroksessa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rumahan se on, mutta sen verran ihmeellistä on tää elämä, että olen jo tullut sokeaksi koko näylle :). Kai se on joku suojelusmekanismi.

      Mankelimallinen ruohonleikkuri seitsemänteen kerrokseen kuulostaa hirmu käytännölliseltä :D. Mutta "ei sitä koskaan tiä, jos joskus tarttee". Ja itseasiassa mies (omasta pyynnöstäni) osti meille justiin sellaisen mankelin, kun järkeilin, että ei kannata ostaa mitään kallista moottorilla varustettua, kun ei ole paikkaa, missä sitä säilyttää. Eikä tunnu kovin mukavalta ajatukselta sekään, että leikkurin tarvitsemaa bensaa säilötään taivasalla. Mutta se mankeli ei ollut ollenkaan sellainen kuin "ennenvanhaan", vaan ihan toivoton lelu. Ei tee muuta kuin pikkasen pöllyttää ruohon latvoja ilmaan. Kunnon leikkuusta ei puhettakaan, joten kai maar se seuraava järkihankinta on viikate :)

      Poista
  15. Lämpimät onnittelut vaaleanpunaisen värin valinnasta. Päästät nyt tuota hulvatonta, herkkää, luovaa, naisellista väriä sisustukseesi ja elämääsi. Minulle on jäänyt mielikuva, että sisustuksesi ovat aikalailla tyylikkäitä, graafisia mustavalkoisia luomuksia. Olenko ihan väärässä?
    Tällä vaaleanpunaisella laajennat repertuaariasi ja lisäät vivahteita.
    Toivotan onnea uusiin ja laajentuviin busineksiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkä ja naisellinen vaaleanpunainen hiipi kastelukannun muodossa ihan puskista meidän pihalle :). Muille olen sitä kyllä suositellut, mutta itse vältellyt.
      Oma sisustustyylini on hyvinkin maanläheisistä (vihreästä, ruskeasta, valkoisesta) koostuvaa. Ei niinkään mustavalkoista. Paitsi että tulevaan (tai siis osittain jo nykyiseenkin) toimistooni olen valinnut itselleni vähän poikkeuksellisenkin graafisen linjan. Kivaa kun voi tehdä erilaisia valintoja eri paikkoihin :). Toivottavsti myös muualle kuin omaan kotiin tulevaisuudessa. Busineksista sentään ei voi vielä pitkiin aikoihin puhua :D. Toivottavasti joskus kumminkin. Ihan vaan pienesti.

      Poista

Kiitos kivasta kommentistasi